Lue keskustelun säännöt.
HS: "Se olikin asperger"
03.05.2023 |
Hesarin juttu nostaa esiin seikan, joka uuvuttaa nykyään useissa perheissä, mutta jota ratkotaan harvoin: Millaista on kirjolla olevien ihmisten läheisten elämä? Koko elämä saattaa järjestyä autistin ympärille, ja muiden oleminen jää toissijaiseksi. On nostettu tietoisuutta autistin näkökulmasta, mutta muiden ihmisten jaksaminen, venyminen ja toiveet ovat jääneet avaamatta. Jutun Paula kuvailee, kuinka hänen on muututtava ja opittava, koska autistisen puolison oppiminen on niin hidasta tai mahdotonta. Paula jutussa: "Esimerkiksi hän nostaa Ylen Kirjolla-realitysarjan, jossa seurataan neljän nuoren aikuisen elämää. Hänestä heidät on esitetty pärjäävinä nuorina, mutta hän toivoisi, että tukea ja huomiota muistettaisiin antaa myös niille läheisille, jotka auttavat kirjolla olevia ihmisiä pärjäämään." En halua keskustella YLE:n sarjasta, koska se esittelee vain hyvin pärjääviä kirjolla olijoita ja tukijoita. Sarjaa katsoessa jäin juuri kaipaamaan omaisten avautumisia, ja perhettä joka olisi voimavaroiltaan ja varoiltaan tavallinen. Voitaisiinko keskustella siitä, mitä kaikkea vaaditaan muilta, joiden työpaikoilla, kouluissa ja kodeissa on autismia? Erilaisuus on rikkaus, mutta mitä kaikkea vaaditaan autistin läheisiltä vuosikymmenien ajan?
Kommentit (189)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja mites sitten ne autistin lapset, jotka ovat myös tunnistamattomia autisteja? Niillä vasta rankkaa on; joutuvat sopeutumaan vanhempansa erityiskohteluun vaikka kaipaisivat sellaista itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Epämiellyttävä totuus on, että ihan sama oliko mitään diagnoosia tai ei, niin huonoa käytöstä ei tarvitse katsoa tai sietää.
Mutta asioiden ymmärtäminen voi auttaa asiaan silti jossain määrin. Huonoa kätöstä sekin on jos kohdellaan huonosti toista sen takia, että hän on neurologisesti poikkeava. Vähän kuin suuttuisi/loukkaantuisi vammaiselle siitä, että tämä on vammainen. Sekös typerää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämiellyttävä totuus on, että ihan sama oliko mitään diagnoosia tai ei, niin huonoa käytöstä ei tarvitse katsoa tai sietää.
Mutta asioiden ymmärtäminen voi auttaa asiaan silti jossain määrin. Huonoa kätöstä sekin on jos kohdellaan huonosti toista sen takia, että hän on neurologisesti poikkeava. Vähän kuin suuttuisi/loukkaantuisi vammaiselle siitä, että tämä on vammainen. Sekös typerää on.
Ei se ole mitään vähän kuin, vaan se on ihan juuri noin. Se ns vamma kun on juuri sen sosiaalisen toiminnan kohdalla. Aina löytyy tietysti ihmisiä, jotka haluavat sokeidenkin vähän tihrustavan lisää - kyllä sieltä jotakin näkyy kun tarpeeksi yrittää 🙄 Kannattaa vähän suuttua heillekin, perkele kun eivät näe! Niin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttuhan on ihan puutaheinää. Nimenomaisesti lievästi autistiset ihmiset ovat tyypillisesti ilmiömäisiä oppijoita. Lievästi autistisia ihmisiä ovat olleet mm. Newton, Einstein ja Darwin. Ja nykyhemmoista mm. Elon Musk ja Bill Gates.
Jotenkin haiskahtaa kateus tässä jutussa.
Kuinka mitätön ja huomionkipeä pitää ihmisen, kirjolla tai ei, olla tullessaan leijumaan joillakin einsteineilla ja elonmuskeilla?
Lievästi autistisilla ihmisillä on usein erinomaiset synnynnäiset kognitiiviset kyvyt, ja eritoten keskittymiskyky aivan eri tasolla kuin nykylaumaihmisellä. Näiden ansiosta lievästi autistiset ihmiset saavat aikaan merkittäviä saavutuksia elämänsä aikansa, useinkin.
Tavallisen laumaihmisen keskittymiskyky nykyaikana on kärpäsen tasolla, eikä luonnollisestikaan jaksa tehdä yhtään mitään vaativampaa. Lievästi autistisilla ihmisille ei tyypillisesti ole näitä ongelmia.
Puhe siitä, että lievästi autistiset ihmiset olisivat oppimiskyvyttömiä, on pääsääntöisesti valehtelua.
Ja mitä tulee itse aspergerdiagnoosiin, sitä ei ole enää Suomessa edes kliinisessä käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Onneksi autistien puolesta jutun tiimoilta ollaan jo oltu yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutettuun. Tämähän oli silkkaa vihapuhetta.
Juttuun oli niputettu vanhentunutta ja virheellistä tietoa, hirvittävää ennakkoluuloisuutta, nentismiä ja syrjintää niin että kokonaisuuden voi helposti laskea vihapuheeksi.
Vaikka trolli tai muuten vaan vajaa oletkin niin tirsk "yhdenvertaisuusvaltuutettuun" On Orwellin 1984 ollut kovassa käytössä;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämiellyttävä totuus on, että ihan sama oliko mitään diagnoosia tai ei, niin huonoa käytöstä ei tarvitse katsoa tai sietää.
Mutta asioiden ymmärtäminen voi auttaa asiaan silti jossain määrin. Huonoa kätöstä sekin on jos kohdellaan huonosti toista sen takia, että hän on neurologisesti poikkeava. Vähän kuin suuttuisi/loukkaantuisi vammaiselle siitä, että tämä on vammainen. Sekös typerää on.
Ei se ole mitään vähän kuin, vaan se on ihan juuri noin. Se ns vamma kun on juuri sen sosiaalisen toiminnan kohdalla. Aina löytyy tietysti ihmisiä, jotka haluavat sokeidenkin vähän tihrustavan lisää - kyllä sieltä jotakin näkyy kun tarpeeksi yrittää 🙄 Kannattaa vähän suuttua heillekin, perkele kun eivät näe! Niin!
Se että aikuinen perseilee on sitä että aikuinen perseilee, mikään autisti-kortti ei sitä muuta. Harvoin sokeat muutenkaan aiheuttavat pahaa muille, toisin uin raivoavat autistit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä itsekkäät assit on miehiä, ja sekin johtuu pitkälti sukupuolirooleista. Miehiltä hyväksytään huono käytös, ääritapauksia pidetään "hulluina neroina".
As-naiset ovat usein yliempaattisia ja kärsivät tästä johtuen mielenterveysongelmista. Sukupuoliroolit tässäkin.
Miehille sallitaan kusipäisyys, joten miesassit ovat usein vielä suurempia kusipäitä kuin normaalit miehet.
Monet ovat myös vihamielisiä as-naisia kohtaan, kun kokevat että naisten elämä on helpompaa. Todellisuudessa naisilla ei suvaita sosiaalisia töppäilyjä samalla tavalla kuin miehillä. As-naisten on pakko sopeutua neurotyypillisten elämäntapoihin jossain määrin jos haluaa pysyä osana yhteiskuntaa.
Olen eri mieltä siitä, että miesassit olisivat kusipäisempiä kuin normaalit miehet. Assimiehet ovat ainoita koskaan tapaamiani miehiä, jotka myöntävät assinaisilla olevan vaikeampaa kuin assimiehillä. Normaalit miehet ovat kaikki olleet naisvihaajia, ja olleet sitä mieltä, että naisilla on paljon helpompi elämä kuin miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämiellyttävä totuus on, että ihan sama oliko mitään diagnoosia tai ei, niin huonoa käytöstä ei tarvitse katsoa tai sietää.
Mutta asioiden ymmärtäminen voi auttaa asiaan silti jossain määrin. Huonoa kätöstä sekin on jos kohdellaan huonosti toista sen takia, että hän on neurologisesti poikkeava. Vähän kuin suuttuisi/loukkaantuisi vammaiselle siitä, että tämä on vammainen. Sekös typerää on.
Ei se ole mitään vähän kuin, vaan se on ihan juuri noin. Se ns vamma kun on juuri sen sosiaalisen toiminnan kohdalla. Aina löytyy tietysti ihmisiä, jotka haluavat sokeidenkin vähän tihrustavan lisää - kyllä sieltä jotakin näkyy kun tarpeeksi yrittää 🙄 Kannattaa vähän suuttua heillekin, perkele kun eivät näe! Niin!
Se että aikuinen perseilee on sitä että aikuinen perseilee, mikään autisti-kortti ei sitä muuta. Harvoin sokeat muutenkaan aiheuttavat pahaa muille, toisin uin raivoavat autistit.
Minkä nyt sitten katsoo perseilyksi. Pettäminen on toki perseilyä kaikilta, mutta esimerkiksi tuollainen vastuunotto. Minä tiedän tosi monta tapausta, jotka ovat yksinkertaisesti _kyvyttömiä_ ja täysin kädettömiä tuollaisissa asioissa. Samoin tietynlainen empaattinen huomioiminen on käytännössä mahdotonta, jos ei edes tunnista sellaisia tunnetiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Onneksi autistien puolesta jutun tiimoilta ollaan jo oltu yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutettuun. Tämähän oli silkkaa vihapuhetta.
Juttuun oli niputettu vanhentunutta ja virheellistä tietoa, hirvittävää ennakkoluuloisuutta, nentismiä ja syrjintää niin että kokonaisuuden voi helposti laskea vihapuheeksi.
Vaikka trolli tai muuten vaan vajaa oletkin niin tirsk "yhdenvertaisuusvaltuutettuun" On Orwellin 1984 ollut kovassa käytössä;)
Vierailija kirjoitti:
Juttuhan on ihan puutaheinää. Nimenomaisesti lievästi autistiset ihmiset ovat tyypillisesti ilmiömäisiä oppijoita. Lievästi autistisia ihmisiä ovat olleet mm. Newton, Einstein ja Darwin. Ja nykyhemmoista mm. Elon Musk ja Bill Gates.
Jotenkin haiskahtaa kateus tässä jutussa.
Jotkut harvat ovat. Suurin osa on keskivertoa, keskivertoduuneissa ja kamppailevat sosiaalisten ja arkisten ongelmien kanssa.
Onnellisimmillaan ehkä silloin kun saa keksittyä rauhassa siihen mitä kohtaan kokee intohimoa. Kuten nämä nerotkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttuhan on ihan puutaheinää. Nimenomaisesti lievästi autistiset ihmiset ovat tyypillisesti ilmiömäisiä oppijoita. Lievästi autistisia ihmisiä ovat olleet mm. Newton, Einstein ja Darwin. Ja nykyhemmoista mm. Elon Musk ja Bill Gates.
Jotenkin haiskahtaa kateus tässä jutussa.
Anteeksi vain, sun kommentti haiskahtaa autististin kommentista, koska et osaa lukea ja tunnistaa Hs:n jutun pointtia. Esim tuntea empatiaa Paulaa kohtaan. Autisti joka näkee jutun itsekkäästi vain oman erityisyyden lyttäämisenä. Minäminäminä-asenne vaan päällä. Ei yllätä.
En ole lukenut kaikkia kommentteja mutta pakko kommentoida kun vihdoin on niin nähty olo. Mieheni ja toinen lapsista on autismikirjolla ja olo on täysin yksinäjnen täällä, en tule millään tasolla kuulluksi tai nähdyksi täällä ja olen aivan totaalisen loppu kaikkeen. Tuntuu että on sellainen pakkopositiivisuuden vaade kaikessa. Mitäs läksit jne. En minä nuorena tajunnut että eksentrinen mies olisi kirjolla. Oltiin ja mentiin, oli erikoinen mutta kiltti. Kaikki repesi kun tuli lapsi. Joka yhtäkkiä osoittautui autistiseksi hänkin. Mies on niin käsittämättömän pihalla isyydessään. Ette ikinä uskoisi hänen ammattiaan. Elåmå on todella raskasta ihan joka päivä. On todella hienoa saada omaistenkin näkökulmaa välillä esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on moni suuttunut. Mietin, että ilman muuta ilman apua jäänyt aspi voi olla hyvinkin ku..pää. Hehän nimenomaan tarvitsevat jämäkkää ja säännöllistä ohjausta sosiaaliseen käytökseensä. Jos tukea ei tule (eikä tuolla ikäpolvella ole tullut!), kehitys voi mennä pahasti vinoon. Niin voi toisaalta käydä ihan nentillekin. Ehkä tässä kiusaa, että pelätään ihmisten yleistävän tällaisen jutun perusteella...
Kirjolla on mun mielestä ihanan positiivinen, mutta eihän he kaikki tietenkään ole noin upeita tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kaikkia kommentteja mutta pakko kommentoida kun vihdoin on niin nähty olo. Mieheni ja toinen lapsista on autismikirjolla ja olo on täysin yksinäjnen täällä, en tule millään tasolla kuulluksi tai nähdyksi täällä ja olen aivan totaalisen loppu kaikkeen. Tuntuu että on sellainen pakkopositiivisuuden vaade kaikessa. Mitäs läksit jne. En minä nuorena tajunnut että eksentrinen mies olisi kirjolla. Oltiin ja mentiin, oli erikoinen mutta kiltti. Kaikki repesi kun tuli lapsi. Joka yhtäkkiä osoittautui autistiseksi hänkin. Mies on niin käsittämättömän pihalla isyydessään. Ette ikinä uskoisi hänen ammattiaan. Elåmå on todella raskasta ihan joka päivä. On todella hienoa saada omaistenkin näkökulmaa välillä esiin.
Samaa mieltä, todella tärkeää, että kirjolaisten perheen jäsenet saavat myös äänensä kuuluviin.
Lainaamani kirjoittaja elää ihan samanlaista elämää kuin elän itsekin. Ja raskasta on täälläkin.
Usein niistä autisteista, jotka ovat parisuhteessa ja käyvät töissä sanotaan, että eiväthän he edes välttämättä diagnoosia tai tukea tarvitsisi. Kun pärjäävät elämässään muutenkin. Sitä vain ei tiedosteta, että se pärjääminen voi olla hyvin vahvasti sen puolison varassa.
Ja puoliso ei saa ymmärrystä mistään, saati tukea, vaikka olisi käytännössä omaishoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kaikkia kommentteja mutta pakko kommentoida kun vihdoin on niin nähty olo. Mieheni ja toinen lapsista on autismikirjolla ja olo on täysin yksinäjnen täällä, en tule millään tasolla kuulluksi tai nähdyksi täällä ja olen aivan totaalisen loppu kaikkeen. Tuntuu että on sellainen pakkopositiivisuuden vaade kaikessa. Mitäs läksit jne. En minä nuorena tajunnut että eksentrinen mies olisi kirjolla. Oltiin ja mentiin, oli erikoinen mutta kiltti. Kaikki repesi kun tuli lapsi. Joka yhtäkkiä osoittautui autistiseksi hänkin. Mies on niin käsittämättömän pihalla isyydessään. Ette ikinä uskoisi hänen ammattiaan. Elåmå on todella raskasta ihan joka päivä. On todella hienoa saada omaistenkin näkökulmaa välillä esiin.
Samaa mieltä, todella tärkeää, että kirjolaisten perheen jäsenet saavat myös äänensä kuuluviin.
Lainaamani kirjoittaja elää ihan samanlaista elämää kuin elän itsekin. Ja raskasta on täälläkin.
Usein niistä autisteista, jotka ovat parisuhteessa ja käyvät töissä sanotaan, että eiväthän he edes välttämättä diagnoosia tai tukea tarvitsisi. Kun pärjäävät elämässään muutenkin. Sitä vain ei tiedosteta, että se pärjääminen voi olla hyvin vahvasti sen puolison varassa.
Ja puoliso ei saa ymmärrystä mistään, saati tukea, vaikka olisi käytännössä omaishoitaja.
Juuri näin.. olen aiempi kirjoittaja. Olen suorastaan pettynyt että liitto otti twitterissä kantaa ja kritisoi juttua. Omaisten asialla ei ole kukaan. Me ollaan aika loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kaikkia kommentteja mutta pakko kommentoida kun vihdoin on niin nähty olo. Mieheni ja toinen lapsista on autismikirjolla ja olo on täysin yksinäjnen täällä, en tule millään tasolla kuulluksi tai nähdyksi täällä ja olen aivan totaalisen loppu kaikkeen. Tuntuu että on sellainen pakkopositiivisuuden vaade kaikessa. Mitäs läksit jne. En minä nuorena tajunnut että eksentrinen mies olisi kirjolla. Oltiin ja mentiin, oli erikoinen mutta kiltti. Kaikki repesi kun tuli lapsi. Joka yhtäkkiä osoittautui autistiseksi hänkin. Mies on niin käsittämättömän pihalla isyydessään. Ette ikinä uskoisi hänen ammattiaan. Elåmå on todella raskasta ihan joka päivä. On todella hienoa saada omaistenkin näkökulmaa välillä esiin.
Samaa mieltä, todella tärkeää, että kirjolaisten perheen jäsenet saavat myös äänensä kuuluviin.
Lainaamani kirjoittaja elää ihan samanlaista elämää kuin elän itsekin. Ja raskasta on täälläkin.
Usein niistä autisteista, jotka ovat parisuhteessa ja käyvät töissä sanotaan, että eiväthän he edes välttämättä diagnoosia tai tukea tarvitsisi. Kun pärjäävät elämässään muutenkin. Sitä vain ei tiedosteta, että se pärjääminen voi olla hyvin vahvasti sen puolison varassa.
Ja puoliso ei saa ymmärrystä mistään, saati tukea, vaikka olisi käytännössä omaishoitaja.Juuri näin.. olen aiempi kirjoittaja. Olen suorastaan pettynyt että liitto otti twitterissä kantaa ja kritisoi juttua. Omaisten asialla ei ole kukaan. Me ollaan aika loppu.
Millä helvetin asialla? Onhan omaisille oma Face-ryhmä, ja tämän lisäksi voi hakeutua vaikka terapiaan! Niin nepsytkin tekevät kun eivät jaksa neurotyypillisiä ja yhteiskuntaa - tämän lisäksi heitä kiusataan ja syrjitään raskaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kaikkia kommentteja mutta pakko kommentoida kun vihdoin on niin nähty olo. Mieheni ja toinen lapsista on autismikirjolla ja olo on täysin yksinäjnen täällä, en tule millään tasolla kuulluksi tai nähdyksi täällä ja olen aivan totaalisen loppu kaikkeen. Tuntuu että on sellainen pakkopositiivisuuden vaade kaikessa. Mitäs läksit jne. En minä nuorena tajunnut että eksentrinen mies olisi kirjolla. Oltiin ja mentiin, oli erikoinen mutta kiltti. Kaikki repesi kun tuli lapsi. Joka yhtäkkiä osoittautui autistiseksi hänkin. Mies on niin käsittämättömän pihalla isyydessään. Ette ikinä uskoisi hänen ammattiaan. Elåmå on todella raskasta ihan joka päivä. On todella hienoa saada omaistenkin näkökulmaa välillä esiin.
Samaa mieltä, todella tärkeää, että kirjolaisten perheen jäsenet saavat myös äänensä kuuluviin.
Lainaamani kirjoittaja elää ihan samanlaista elämää kuin elän itsekin. Ja raskasta on täälläkin.
Usein niistä autisteista, jotka ovat parisuhteessa ja käyvät töissä sanotaan, että eiväthän he edes välttämättä diagnoosia tai tukea tarvitsisi. Kun pärjäävät elämässään muutenkin. Sitä vain ei tiedosteta, että se pärjääminen voi olla hyvin vahvasti sen puolison varassa.
Ja puoliso ei saa ymmärrystä mistään, saati tukea, vaikka olisi käytännössä omaishoitaja.Juuri näin.. olen aiempi kirjoittaja. Olen suorastaan pettynyt että liitto otti twitterissä kantaa ja kritisoi juttua. Omaisten asialla ei ole kukaan. Me ollaan aika loppu.
Millä helvetin asialla? Onhan omaisille oma Face-ryhmä, ja tämän lisäksi voi hakeutua vaikka terapiaan! Niin nepsytkin tekevät kun eivät jaksa neurotyypillisiä ja yhteiskuntaa - tämän lisäksi heitä kiusataan ja syrjitään raskaasti.
I rest my case. Toivoisin että omaisten tilanteeseen ja uupumiseen havahduttaisiin myös. Tällaiset vähättelyt ovat kyllä tulleet tutuksi.
Joo. Autismin kirjolla oleva tyttäreni ei ollut lähtenyt kouluun tänä aamuna, on taas "kummallinen olo". Purskahdin itkuun, olen niin väsynyt. Ensinnäkin siksi, että joudun taas kouluun keksimään jonkin valheen ja toisekseen siksi, että olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa, jotta saan omaa aikaa edes muutaman tunnin. En jaksa!
Epämiellyttävä totuus on, että ihan sama oliko mitään diagnoosia tai ei, niin huonoa käytöstä ei tarvitse katsoa tai sietää.