Lue keskustelun säännöt.
HS: "Se olikin asperger"
03.05.2023 |
Hesarin juttu nostaa esiin seikan, joka uuvuttaa nykyään useissa perheissä, mutta jota ratkotaan harvoin: Millaista on kirjolla olevien ihmisten läheisten elämä? Koko elämä saattaa järjestyä autistin ympärille, ja muiden oleminen jää toissijaiseksi. On nostettu tietoisuutta autistin näkökulmasta, mutta muiden ihmisten jaksaminen, venyminen ja toiveet ovat jääneet avaamatta. Jutun Paula kuvailee, kuinka hänen on muututtava ja opittava, koska autistisen puolison oppiminen on niin hidasta tai mahdotonta. Paula jutussa: "Esimerkiksi hän nostaa Ylen Kirjolla-realitysarjan, jossa seurataan neljän nuoren aikuisen elämää. Hänestä heidät on esitetty pärjäävinä nuorina, mutta hän toivoisi, että tukea ja huomiota muistettaisiin antaa myös niille läheisille, jotka auttavat kirjolla olevia ihmisiä pärjäämään." En halua keskustella YLE:n sarjasta, koska se esittelee vain hyvin pärjääviä kirjolla olijoita ja tukijoita. Sarjaa katsoessa jäin juuri kaipaamaan omaisten avautumisia, ja perhettä joka olisi voimavaroiltaan ja varoiltaan tavallinen. Voitaisiinko keskustella siitä, mitä kaikkea vaaditaan muilta, joiden työpaikoilla, kouluissa ja kodeissa on autismia? Erilaisuus on rikkaus, mutta mitä kaikkea vaaditaan autistin läheisiltä vuosikymmenien ajan?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko asperger-tahojen kanta siis se, että väärin koettu elämä jutun pariskunnalla?
Ei vaan se, että ei saa kirjoittaa tämmöistä tekstiä jossa katsotaan aspergeria ulkoa ja kirjoitetaan siitä negatiivisesti niinkuin se olisi erilaisuutta. Myöskään tavalliset ihmiset eivät saa kirjoittaa autimisminkirjon asioista. Tää on jonkun lakitoimiston business että se hyökkää kaikkia autismitahoja vastaan ja sitä seuraa muutama opetuslapsi, jotka on kunnostautuneet rokotekriittisyydessä ja lääkevastaisuudessa. Eti vaikka Jyrki Kuoppala, Cyclite, Vanamo niin pääset ketjujen äärelle
Tavalliset ihmiset ilman diagnoosia saavat kirjoittaa asioista. He ovat keksineet koko nepsyn. He ovat autistien läheisiä ja heilläkin on kokemustietoa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko petti. Ei taida kuulua aspergeriin, vaan vastenmieliseen käytökseen.
Hämmästyttävän joustava vaimo, joka toivottavasti heittää pettäjän yksikseen vaeltamaan.
En tiedä muista, mutta minä saan tuon jutun Paulasta tosi ikäviä viboja. Ja niihin verrattuna Asperger on tosi pieni paha. Kaamea eukko.
Vierailija kirjoitti:
Ukko petti. Ei taida kuulua aspergeriin, vaan vastenmieliseen käytökseen.
Hämmästyttävän joustava vaimo, joka toivottavasti heittää pettäjän yksikseen vaeltamaan.
Mies todellakin vaikuttaa siltä, että hänellä on aleksitymia. Ilmeisesti aspergerin lisäksi.
Isälläni oli Asperger ja todellakin melkein koko elämänsä oli ilman diagnoosia. Eikä sekään muuttanut mitään paitsi että työpaikalla alettiin suhtautua häneen ymmärtäväisemmin (pomo oli ollut aina hänen puolellaan).
Isä oli tosi kiltti ja huomaavainen. Hän jos uppoutui johonkin omista asioistaam, niin kyllähän siinä saattoi puoli päivää mennä, mutta ei hän mikään iso lapsi tai etenkään itsekäs ollut!
Inhottavan leimallinen tuo Hesarin juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun ja täytyy kyllä sanoa, että vaimo vaikutti merkittävästi miestään vaikeammalta ihmiseltä.
"Hän kertoo yrittäneensä hakea neuvoja yhteiselämään Reijon psykoterapeutin vastaanotolta, mutta *psykoterapeutti ei hänelle tuntemattomasta syystä ole ottanut häntä enää toistamiseen vastaan*."
En olisi ottanut minäkään, noilla elkeillä olisi voitettu marttyyriolympialaiset kahdesti.
Kyllä kuulen että tämä hirveän vaikea ihminen on se joka on hoitanut perheen lapset ihmisiksi asti.
"
Reijo puolestaan pohtii, että Paula on ehkä liiaksikin ottanut jonkinlaisen toiminnanohjaajan roolin omakseen. Mies kokee, että hän pärjäisi vähemmälläkin kaitsemisella ja osaa tehdä monia asioita.
”Vaikka diagnoosi selvisi, se ei auta minua yhtään, koska elämä jatkuu tällaisena”, Paula sanoo.
”Minun pitää ymmärtää, miten minä käyttäydyn tällaisen ihmisen kanssa. Minun pitää joustaa, muuttua, kouluttautua.”
Hän kertoo yrittäneensä hakea neuvoja yhteiselämään Reijon psykoterapeutin vastaanotolta, mutta psykoterapeutti ei hänelle tuntemattomasta syystä ole ottanut häntä enää toistamiseen vastaan. Paula kärsii myös masennuksesta, jota on yritetty hoitaa lääkkein."
"Paula ajattelee, että hän on lasten silmissä saattanut näyttäytyä ”pahana” ja tyytymättömänä puolisona, kun he eivät ole tienneet tarkasti vanhempiensa parisuhteen haasteista ja pettämisestä. Siksi on ollut tärkeää, että Reijo on itse kertonut nyt jo aikuisille lapsille näistä asioista."
Itse tällaisen tyytymättömyytensä lapsiinsa ja läheisiin purkavan äitihahmon kasvattamana en osaa kokea rajatonta empatiaa "Paulaa" kohtaan. Vaan ehkä minullakin on sitten asperger.
Minustakin, ihan neurotyypillisenä Paula vaikuttaa lähinnä persoonallisuushäiriöiseltä. Tähän viittaa myös paykoterapeutin ehdoton haluttomuus tavata häntä jatkossa.
Mieshän siellä psykoterapiassa käy ja on psykoterapeutin asiakas. Varmaan vaimon toiveita ei oikein pysty yhdistämään miehen yksilöterapiaan vaan apu parisuhteen ongelmiin pitäisi hakea pariterapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Isälläni oli Asperger ja todellakin melkein koko elämänsä oli ilman diagnoosia. Eikä sekään muuttanut mitään paitsi että työpaikalla alettiin suhtautua häneen ymmärtäväisemmin (pomo oli ollut aina hänen puolellaan).
Isä oli tosi kiltti ja huomaavainen. Hän jos uppoutui johonkin omista asioistaam, niin kyllähän siinä saattoi puoli päivää mennä, mutta ei hän mikään iso lapsi tai etenkään itsekäs ollut!
Inhottavan leimallinen tuo Hesarin juttu.
Sen fiiliksen saa siksi, koska Paula on selkeästi narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasin että Paulaa aletaan demonisoida. Miten hänen olisi pitänyt toimia, että olisi mennyt lankulle? Tottakai hänellä tulppa irtosi kun toimittajan kanssa juttelee, mutta niin oli varmaan sovittu, muuten olisi jäänyt vähiin lähimmäisen näkökulma aiheeseen. Kun Suomessa jutellaa alkoholisteista, ihan pian keskustelussa kritisoidaan myös puolisot. He ovatkin tunnekylmiä, opportunisteja, riippuvaisia ja kaikella tavalla persoonallisuushäiriöisiä. Kuntoutuksessa juuri heidän tulee tukea, tiedostaa ja venyä. Minusta Paula on tässä se joka tulee toipumaan kokemuksistaan, kun selvittää lamauttavan alakuloisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että Paulaa aletaan demonisoida. Miten hänen olisi pitänyt toimia, että olisi mennyt lankulle? Tottakai hänellä tulppa irtosi kun toimittajan kanssa juttelee, mutta niin oli varmaan sovittu, muuten olisi jäänyt vähiin lähimmäisen näkökulma aiheeseen. Kun Suomessa jutellaa alkoholisteista, ihan pian keskustelussa kritisoidaan myös puolisot. He ovatkin tunnekylmiä, opportunisteja, riippuvaisia ja kaikella tavalla persoonallisuushäiriöisiä. Kuntoutuksessa juuri heidän tulee tukea, tiedostaa ja venyä. Minusta Paula on tässä se joka tulee toipumaan kokemuksistaan, kun selvittää lamauttavan alakuloisuutensa.
Miten olisi jos vaikka ottaisi vastuun elämästään ja tunteistaan, ja lähtisi kävelemään, jos meno ei miellytä? Tässä vaiheessa elämää eivät enää lapsetkaan ole selitys sille, miksi pitää jatkaa kärvistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nepsypiirteet on tärkeä tiedostaa ja huomioida suhteessa, mutta diagnoosi ei myöskään saa olla tekosyy huonolle käytökselle." Tiedostaja vaan on nepsyjen ulkopuolinen maailma, joka myös sitten mukautuu.
Niinpä niin. Mutta se että nepsy tiedostaa oman huonon ja lapsellisen käytöksen ei edes riitä, vaan hänen pyrittävä muuttamaan näitä asioita,sen sijaan että kumppani tiedostaa, sopeutuu ja lopulta väsyy kun on ainoa tunnetaitoinen ja kompromisseihin kykenevä aikuinen suhteessa.
Tietenkin nepsykumppanille saa asettaa kohtuullisia vaatimuksia. Ja kuten sanoin, diagnoosi ei vapauta vastuusta tai oikeuta käyttäytymään ihan miten sattuu. Parisuhde on aina kaksisuuntainen tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että Paulaa aletaan demonisoida. Miten hänen olisi pitänyt toimia, että olisi mennyt lankulle? Tottakai hänellä tulppa irtosi kun toimittajan kanssa juttelee, mutta niin oli varmaan sovittu, muuten olisi jäänyt vähiin lähimmäisen näkökulma aiheeseen. Kun Suomessa jutellaa alkoholisteista, ihan pian keskustelussa kritisoidaan myös puolisot. He ovatkin tunnekylmiä, opportunisteja, riippuvaisia ja kaikella tavalla persoonallisuushäiriöisiä. Kuntoutuksessa juuri heidän tulee tukea, tiedostaa ja venyä. Minusta Paula on tässä se joka tulee toipumaan kokemuksistaan, kun selvittää lamauttavan alakuloisuutensa.
Miten olisi jos vaikka ottaisi vastuun elämästään ja tunteistaan, ja lähtisi kävelemään, jos meno ei miellytä? Tässä vaiheessa elämää eivät enää lapsetkaan ole selitys sille, miksi pitää jatkaa kärvistelyä.
Tämä! Nuo ovat _vanhuksia_ - elämänsä loppusuoralla! Märistä nyt sitten kaikesta kun ainoa asia joka tuohon auttaa on erota 😳 Miehellä on diagnoosi, joka ei muutu, se on _vamma_. Kuvitteleeko mummeli, että nyt vanhoilla päivillä tulee jokin suuri valaistuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että Paulaa aletaan demonisoida. Miten hänen olisi pitänyt toimia, että olisi mennyt lankulle? Tottakai hänellä tulppa irtosi kun toimittajan kanssa juttelee, mutta niin oli varmaan sovittu, muuten olisi jäänyt vähiin lähimmäisen näkökulma aiheeseen. Kun Suomessa jutellaa alkoholisteista, ihan pian keskustelussa kritisoidaan myös puolisot. He ovatkin tunnekylmiä, opportunisteja, riippuvaisia ja kaikella tavalla persoonallisuushäiriöisiä. Kuntoutuksessa juuri heidän tulee tukea, tiedostaa ja venyä. Minusta Paula on tässä se joka tulee toipumaan kokemuksistaan, kun selvittää lamauttavan alakuloisuutensa.
Miten olisi jos vaikka ottaisi vastuun elämästään ja tunteistaan, ja lähtisi kävelemään, jos meno ei miellytä? Tässä vaiheessa elämää eivät enää lapsetkaan ole selitys sille, miksi pitää jatkaa kärvistelyä.
Tämä! Nuo ovat _vanhuksia_ - elämänsä loppusuoralla! Märistä nyt sitten kaikesta kun ainoa asia joka tuohon auttaa on erota 😳 Miehellä on diagnoosi, joka ei muutu, se on _vamma_. Kuvitteleeko mummeli, että nyt vanhoilla päivillä tulee jokin suuri valaistuminen?
Paula ei märise kaikesta, vaan avasi ystävällisesti kodin ja sanoitti asperger-läheisen kokemuksia. Varmaan hyvin useassa kodissa on vuosia kestävää eropohdintaa meneillään aika ajoin.
Paula on sukupolvea, jonka on vaikea erota. Jos puoliso hoitaa työn, on hän jollain mittarilla kelpo. Tunnetyhjiö ja epäsuhta arjessa ei helpisti avaudu tuolle ikäpolvelle. Siksi ero voi kestää. Ja selvästi välittämistäkin oli. Paula on kroonisesti rasittunut ja eri puolison kanssa kukoistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[rquote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että Paulaa aletaan demonisoida. Miten hänen olisi pitänyt toimia, että olisi mennyt lankulle? Tottakai hänellä tulppa irtosi kun toimittajan kanssa juttelee, mutta niin oli varmaan sovittu, muuten olisi jäänyt vähiin lähimmäisen näkökulma aiheeseen. Kun Suomessa jutellaa alkoholisteista, ihan pian keskustelussa kritisoidaan myös puolisot. He ovatkin tunnekylmiä, opportunisteja, riippuvaisia ja kaikella tavalla persoonallisuushäiriöisiä. Kuntoutuksessa juuri heidän tulee tukea, tiedostaa ja venyä. Minusta Paula on tässä se joka tulee toipumaan kokemuksistaan, kun selvittää lamauttavan alakuloisuutensa.
Miten olisi jos vaikka ottaisi vastuun elämästään ja tunteistaan, ja lähtisi kävelemään, jos meno ei miellytä? Tässä vaiheessa elämää eivät enää lapsetkaan ole selitys sille, miksi pitää jatkaa kärvistelyä.
Tämä! Nuo ovat _vanhuksia_ - elämänsä loppusuoralla! Märistä nyt sitten kaikesta kun ainoa asia joka tuohon auttaa on erota 😳 Miehellä on diagnoosi, joka ei muutu, se on _vamma_. Kuvitteleeko mummeli, että nyt vanhoilla päivillä tulee jokin suuri valaistuminen?
Paula ei märise kaikesta, vaan avasi ystävällisesti kodin ja sanoitti asperger-läheisen kokemuksia. Varmaan hyvin useassa kodissa on vuosia kestävää eropohdintaa meneillään aika ajoin.
Terve Paula!
Sulle ei silti näytä jakeluun menevän, että tilanne ei tule muuttumaan. Se ei yksinkertaisesti muutu siksi, koska miehesi ei edes ymmärrä tekevänsä mitään oudosti. Ja vaikka ymmärtäisikin kun vääntää rautalangasta, ei nuo tilanteet autistilla automatisoidu, eli ei osaa seuraavassa tilanteessa yhdistää, että ai niin, nyt piti taas teeskennellä Paulalle kivaa ja empaattista. Jos oikeasti haluat muutosta, vapauta mies ja perusta mummola keskenäsi. Mies on ilmeisesti ollut myös seksuaalisesti kanssasi jotenkin turhautunut? Hän kyllä löytää seuraa, löysihän aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[rquote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että Paulaa aletaan demonisoida. Miten hänen olisi pitänyt toimia, että olisi mennyt lankulle? Tottakai hänellä tulppa irtosi kun toimittajan kanssa juttelee, mutta niin oli varmaan sovittu, muuten olisi jäänyt vähiin lähimmäisen näkökulma aiheeseen. Kun Suomessa jutellaa alkoholisteista, ihan pian keskustelussa kritisoidaan myös puolisot. He ovatkin tunnekylmiä, opportunisteja, riippuvaisia ja kaikella tavalla persoonallisuushäiriöisiä. Kuntoutuksessa juuri heidän tulee tukea, tiedostaa ja venyä. Minusta Paula on tässä se joka tulee toipumaan kokemuksistaan, kun selvittää lamauttavan alakuloisuutensa.
Miten olisi jos vaikka ottaisi vastuun elämästään ja tunteistaan, ja lähtisi kävelemään, jos meno ei miellytä? Tässä vaiheessa elämää eivät enää lapsetkaan ole selitys sille, miksi pitää jatkaa kärvistelyä.
Tämä! Nuo ovat _vanhuksia_ - elämänsä loppusuoralla! Märistä nyt sitten kaikesta kun ainoa asia joka tuohon auttaa on erota 😳 Miehellä on diagnoosi, joka ei muutu, se on _vamma_. Kuvitteleeko mummeli, että nyt vanhoilla päivillä tulee jokin suuri valaistuminen?
Paula ei märise kaikesta, vaan avasi ystävällisesti kodin ja sanoitti asperger-läheisen kokemuksia. Varmaan hyvin useassa kodissa on vuosia kestävää eropohdintaa meneillään aika ajoin.
Terve Paula!
Sulle ei silti näytä jakeluun menevän, että tilanne ei tule muuttumaan. Se ei yksinkertaisesti muutu siksi, koska miehesi ei edes ymmärrä tekevänsä mitään oudosti. Ja vaikka ymmärtäisikin kun vääntää rautalangasta, ei nuo tilanteet autistilla automatisoidu, eli ei osaa seuraavassa tilanteessa yhdistää, että ai niin, nyt piti taas teeskennellä Paulalle kivaa ja empaattista. Jos oikeasti haluat muutosta, vapauta mies ja perusta mummola keskenäsi. Mies on ilmeisesti ollut myös seksuaalisesti kanssasi jotenkin turhautunut? Hän kyllä löytää seuraa, löysihän aiemminkin.
En ole Paula. On ymmärrettävää että läheisiin ripustautuvalla on myös haave mummolasta tietynlaisena. Paula ei näe vapauden mahdollisuutta tai se ei houkuttele. Vastuuta hän on ottanut kyllä, ja siinä varmasti luutunut ajatusmalleihin.
Meidän suvussa on asperger-taipumusta useammillakin henkilöillä, enkä kyllä tunnista epäempaattisuutta ollenkaan. Ehkä ongelma tuossa jutussa on se, mitkä tuon henkilön piirteistä on katsottu aspergeriydestä johtuviksi ja mitkä ei. Voihan olla hyvin vain luonnevikoja, itsekkyyttä tms. opittuja malleja. Maallikko niin kuin puolisohan tuota erittelyä ei voi tehdä.
Tästä tulee taas p**kamyrsky, mutta sanonpa nyt kuitenkin: tänne palstalle tuntuu pesiytyneen erittäin vahvoilla defensseillä varustettu uhriutujayhteisö, joka näkee narsisteja ja nepsyjä kaikkialla muualla paitsi peilissä.
Yhdistävä tekijä on se, että mitään vastuuta omasta elämästä ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisemisesta ei haluta ottaa, vaan syy on aina vain ja ainoastaan muissa ihmisissä ja olosuhteissa. Jutun Paula on juuri tätä joukkoa, kun ei sanallakaan ilmaise, että hänelläkin voisi olla joku rooli siinä, miten asiat ovat menneet. Ei, hän on uhrautunut ja tehnyt kaikkensa, ollut täydellinen. Ja vaatii nyt tunnustusta itse valitsemalleen kärsimykselle.
Lapset voivat olla vanhempiensa uhreja, mutta aikuiset ensisijaisesti itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[rquote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että Paulaa aletaan demonisoida. Miten hänen olisi pitänyt toimia, että olisi mennyt lankulle? Tottakai hänellä tulppa irtosi kun toimittajan kanssa juttelee, mutta niin oli varmaan sovittu, muuten olisi jäänyt vähiin lähimmäisen näkökulma aiheeseen. Kun Suomessa jutellaa alkoholisteista, ihan pian keskustelussa kritisoidaan myös puolisot. He ovatkin tunnekylmiä, opportunisteja, riippuvaisia ja kaikella tavalla persoonallisuushäiriöisiä. Kuntoutuksessa juuri heidän tulee tukea, tiedostaa ja venyä. Minusta Paula on tässä se joka tulee toipumaan kokemuksistaan, kun selvittää lamauttavan alakuloisuutensa.
Miten olisi jos vaikka ottaisi vastuun elämästään ja tunteistaan, ja lähtisi kävelemään, jos meno ei miellytä? Tässä vaiheessa elämää eivät enää lapsetkaan ole selitys sille, miksi pitää jatkaa kärvistelyä.
Tämä! Nuo ovat _vanhuksia_ - elämänsä loppusuoralla! Märistä nyt sitten kaikesta kun ainoa asia joka tuohon auttaa on erota 😳 Miehellä on diagnoosi, joka ei muutu, se on _vamma_. Kuvitteleeko mummeli, että nyt vanhoilla päivillä tulee jokin suuri valaistuminen?
Paula ei märise kaikesta, vaan avasi ystävällisesti kodin ja sanoitti asperger-läheisen kokemuksia. Varmaan hyvin useassa kodissa on vuosia kestävää eropohdintaa meneillään aika ajoin.
Terve Paula!
Sulle ei silti näytä jakeluun menevän, että tilanne ei tule muuttumaan. Se ei yksinkertaisesti muutu siksi, koska miehesi ei edes ymmärrä tekevänsä mitään oudosti. Ja vaikka ymmärtäisikin kun vääntää rautalangasta, ei nuo tilanteet autistilla automatisoidu, eli ei osaa seuraavassa tilanteessa yhdistää, että ai niin, nyt piti taas teeskennellä Paulalle kivaa ja empaattista. Jos oikeasti haluat muutosta, vapauta mies ja perusta mummola keskenäsi. Mies on ilmeisesti ollut myös seksuaalisesti kanssasi jotenkin turhautunut? Hän kyllä löytää seuraa, löysihän aiemminkin.
En ole Paula. On ymmärrettävää että läheisiin ripustautuvalla on myös haave mummolasta tietynlaisena. Paula ei näe vapauden mahdollisuutta tai se ei houkuttele. Vastuuta hän on ottanut kyllä, ja siinä varmasti luutunut ajatusmalleihin.
No se ikuinen arjen vastuunottohan häntä näyttää ketuttavan vieläkin - vaikka elävät kahdestaan. Jos vapauden mahdollisuus ei noin katkeroitunutta ihmistä houkuta, ja toisaalta hän nyt tietää diagnoosin paaluttamat rajat toisen ymmäryksessä ja sitä kautta käytöksessä ja toimissa, jää mahdollisuudeksi hyväksyä tilanne. Itse toivon että mies lähtisi ja tekisi päätöksen Paulan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Isälläni oli Asperger ja todellakin melkein koko elämänsä oli ilman diagnoosia. Eikä sekään muuttanut mitään paitsi että työpaikalla alettiin suhtautua häneen ymmärtäväisemmin (pomo oli ollut aina hänen puolellaan).
Isä oli tosi kiltti ja huomaavainen. Hän jos uppoutui johonkin omista asioistaam, niin kyllähän siinä saattoi puoli päivää mennä, mutta ei hän mikään iso lapsi tai etenkään itsekäs ollut!
Inhottavan leimallinen tuo Hesarin juttu.
Itselläni aivan sama kokemus ja samaa mieltä!
Minustakin, ihan neurotyypillisenä Paula vaikuttaa lähinnä persoonallisuushäiriöiseltä. Tähän viittaa myös paykoterapeutin ehdoton haluttomuus tavata häntä jatkossa.