Oliko teillä vauva-aikana omaa aikaa?

Eihän silloin muuta ollutkaan! Kölöttelin vaan ja ruoka tuotiin suoraan suuhun  ja kaikki oli yhtä päivänpaistetta. 

Oli hieman, mutta ei harrastamiseen asti. Aluksi myös kaiken liikenevän ajan käytti nukkumiseen. Ihan aluksi oli vaikea saada vartti omaa aikaa päivässä, mutta siitä pidin kiinni että on pakko saada edes sen verran. Käytin suihkussa käymiseen.

Kävin esimerkiksi hierojalla ja kampaajalla silloin tällöin, päiväsaikaan jos sain hoitajan. Iltaisin kun mies oli kotona, nukuin.

Täytyykin soittaa äidille ja kysyä, että muistaako hän vielä että miten paljon mulla oli vauvana omaa aikaa.

Oli toisinaan omaa aikaa siellä suihkussa. Nautin siitä kun pääsi iltaisin yksin suihkuun ja sai olla siellä rauhassa.

Kerran kävin 6h ostoksilla vauvavuonna. Muistan sen edelleen. Neljä viikkoa kerran viikossa tunnin treenit. Siinä se, koko vuodelta. Ei ollut omaa aikaa ja en käynyt kampaajalla. Itsellä on nyt 5v lapsi ja en ole koskaan ollut viikonloppua pois kotoa omassa reissussa tai kokonaista päivää tekemässä omia asioita. Kun ei ole tukiverkostoja ja hoidettavia asioita on aina ei minun menoni ole ollut ensimmäinen listalla..

Oli vierasta pimppiä joka illalle kun akka hoiti kakaroita himassa.

M69

Lasten nukkuessa rakasteltiin vaimon kanssa.

Painelin paljaalla menemään, niin että joutu vaimo kieltämään.

Vierailija kirjoitti:

Oli joo, pikkuinen oli kova nukkumaan ja tosi rauhallinen . Tottui tuutimaan päikkärit vaunuissa kolmekin tuntia kerrallaan, samalla kun kävin kampaajalla, kirppareilla yms.

Niin rauhallinen ja kiltti pienenä oli hän. Imetin pitkään niin iltaisin en kovin kauaa voinut olla yksin liikenteessä, mutta toki kyläilin toisinaan yksinkin kavereiden luona. 

         Ihanaa että vauvasi oli rauhallinen ja hyvin nukkuva. Kiltteyden kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä koska vauva/pieni lapsi ei  "osaa" olla kiltti tai tuhma. eli se koliikista tms.muusta syystä huonosti nukkuva vauva ei ole tuhma.

Eipä juuri. Kun esikoinen nukkui, saatoin lukea tai katsoa ohjelmia. Se kuitenkin kostautui, sillä arkipuuhat pullon ja tuttien pesuineen ja vaipparoskisten viemisineen jäivät tekemättä. Kahden pienen kanssa toinen ei sitten aina nukkunutkaan samaan aikaan kuin vauvampi veti päikkäreitä. Se oli todella raskasta aikaa, sillä sukulaisia ei ollut auttamassa, eivätkä ystävätkään tarjoutuneen. Siistijän palkkaaminen kerran kahdessa viikossa oli yksi helpottava tekijä ja sitten lopulta töihin meno tosiaan.

Huomaan tuntevani kateuden piston, kun luen, miten mies töistä tultuaan on ottanut koppia vauvan hoidosta. Tai muuten tehnyt asioita niin, ettei äiti hoida 24/7. Kyse ei ole siitä, etten olisi antanut osallistua tai luottanut. Mies ei yksinkertaisesti suostunut. Hänellä oli silloinkin tasan tarkkaan työaika ja vapaa-aika, ei mitään kotiin liittyviä velvollisuuksia. Ja toki se kaikki kuului minulle varsinkin silloin, kun olin "vain kotona".

Puheissaan hän kyllä oli aivan eri maata. Lapset ja heidän lyhyt lapsuutensa on aivan korvaamatonta ja jaadidaa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten nukkuessa rakasteltiin vaimon kanssa.

Painelin paljaalla menemään, niin että joutu vaimo kieltämään.

Etteikö nuo mulkuttimet löytäneet tähänkin ketjuun! Paskahousut!

Taas vatvotahan joutavia ! Soon niin notta miähet käy töis ja akat kattoo kersat. 

On omaa aikaa (nyt vauvavuosi lopussa kohta ja toinen melkein heti perään alkamassa). Alusta asti mulla on ollut harrastuksia, joissa on oltava paikalla (esim kokouksia tiettyyn aikaan) ja mies on ollut vauvan kanssa. Varmasti jonkun mies osallistuu vauvan hoitoon enemmänkin kuin meillä, ja on mulla päiviä jolloin olen koko päivän (ja yön) vauvan kanssa, mutta aika kivasti onneksi mieskin tähän osallistuu ja toki hänellä työpäivät yrittäjänä venyy välillä ja se on ok. Kuitenkin saan itse harrastaa ja käydä kampaajalla tai konsertissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaikea ymmärtää miten yhden lapsen perheeessä jossa toinen vanhempi ei ole ihan p*syko tai sekaisin tai tee jotain kamikaze-yksityisyrittäjän työtunteja, ei äiti saisi koskaan omaa aikaa. Suurin osa lapsen toisista vanhemmista on kuitenkin normipalkkatyössä, jossa vapaapäiviä on keskimäärin kaksi viikossa, sijoittuen yleensä viikonloppuun.

Kyllä se riippuu siitä vauvastakin, ei vain puolisosta. Etenkin imetysvaikeudet sitovat aika tiiviisti siihen vauvaan.

Omalla kohdalla kävin viimeistelemässä gradua 2-3h parina päivänä viikossa, kun vauva oli ihan pieni. Päikkäriajat katsoin telkkaa, kävin kävelyillä vauva kantoliinassa, hengailin.

Mutta sitten ehkä siinä 2.5kk kohdalla vauvasta tuli tosi vaativa. Unet ei enää sujuneet, oli rintaraivaria. 3kk alkaen ei nukkunut päikkäreitä kuin 5-10min pätkissä ja nukutus kesti tuntikausia. Saattoi päivällä

Kuulostaa tosi rankalta! Hatunnosto sinne todellakin. Ns. Helpon vauvan äitinä en pysty yhtään kuvittelemaan edes millaista tuo voi olla. Hyvin te olette vetäneet! 

Ihanaa sinulla on vauva. nyt sinulla on aikaa olla vauvan kanssa.

On omaa aikaa ihan riittävästi. Heräsin aamulla klo 07.15. Viime yö meni yhdellä heräämisellä, meidän vauva nyt 7 kk 3 vkoa. Aamulla oli vaipanvaihdot ja vähän sosetta ja imetys. Sitten leikittiin ja kakkavaipan vaihto ja käytiin vähän aikaa ulkona, kun aurinko paistaa. Toinen ruokailu klo 10.15-10.30 ja samalla söin itsekin ja join kahvit. Vauva nukahti syliin, mutta sain siirrettyä pinnasänkyyn (kerrankin onnistui ilman että hän herää). Laitoin pyykit pyörimään ja katsoin YLE Areenaa vajaan tunnin. Nyt olen laittanut puhetta pyykkejä kaappiin ja lueskellut vauva-paistaa. Luultavasti kohta pikkuinen herää nälkäisenä. 

Ihmettelen, miten jotkut on saaneet kulumaan kaikki vauvan nukkumisajat niin, ettei ole jäänyt yhtään omaa aikaa. Vauvat kuitenkin nukkuvat aika paljon, niin onko silloin tehty kotitöitä vai mitä on tehty niin paljon, ettei mitään omaa aikaa? Itse olen lukenut äitiyslomalla enemmän kirjoja kuin moneen vuoteen yhteensä. Välillä kuuntelen myös äänikirjoja. Olen neulonut sukkia ja leiponut kääretorttua tai muffinsseja. Lämpiminä päivinä käynyt vaunulenkeillä, vauvat usein tykkäävät nukkua raittiissa ulkoilmassa vaunuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jonkin verran, mutta silti olen väsynyt enka mielestäni saa sitä omaa aikaa, minkä tarvitsen palautumiseen. 2 -vuotiaat kaksoset ovat joka toinen viikko isällään. Teen 3 -päiväistä työviikkoa ja lapset ovat päiväkodissa. Isän pitäisi ottaa mielestäni enemmän vastuuta lapsista, sillä minä olen aivan poikki. Käyn 2 x viikossa jumpassa ja se auttaa kyllä henkisesti. En ymmärrä, miten joku pystyy hoitamaan lapsia täysin yksin.

Mitä just luin? 2 -vuotiaat lapset vuoroviikkoasumisessa? Pitäisiköhän ne lapset antaa kokonaan isälleen jos sulla on noin rankkaa käydä 3 pv:nä vaan töissä (eli 2 täysin vapaata päivää kun lapset on päiväkodissa) ja jumpassa kahdesti viikossa, mutta silti kamalan väsynyt? Tän on pakko olla provo. Miksi tuollaiset ihmiset tekee lapsia?

Tämä! Käy töissä 3 pv viikossa ja lapset vuoroviikoin isällä. Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että 2 -vuotiaat kuuluu vuoroviikkoasumiseen? Kyllä heillä pitäisi olla yksi koti, mihin kiinnittyä ja isän luona vaan käydään. Tai tässä tapauksessa olisi ilmeisesti parempi, että äidin luona vaan käydään silloin tällöin. Miksi, voi miksi sinä olet tehnyt lapsia, joiden kanssa et halua edes olla?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten jotkut on saaneet kulumaan kaikki vauvan nukkumisajat niin, ettei ole jäänyt yhtään omaa aikaa. Vauvat kuitenkin nukkuvat aika paljon, niin onko silloin tehty kotitöitä vai mitä on tehty niin paljon, ettei mitään omaa aikaa? Itse olen lukenut äitiyslomalla enemmän kirjoja kuin moneen vuoteen yhteensä. Välillä kuuntelen myös äänikirjoja. Olen neulonut sukkia ja leiponut kääretorttua tai muffinsseja. Lämpiminä päivinä käynyt vaunulenkeillä, vauvat usein tykkäävät nukkua raittiissa ulkoilmassa vaunuissa.

Nyt taidettiin puhua lähinnä ajasta, jolloin lähdetään kodin ulkopuolelle ilman vauvaa. Mitä sitten mennäänkin tekemään.

Noin muuten aika oli minulle hankalaa, koska olen itse tosi huono nukkuja. Nukahtamisaika on siis aina pitkä, joten vauva-aikana unet jäivät tosi vähiin. Yritin siis päivälläkin noudattaa "nuku itse silloin kuin vauvakin" -ohjetta, mutta säännönmukaisesti saatoin ehkä nukahtaa juuri ennen kuin vauva heräsi. Ei ollut niitä näitä puuhailevasta emännästä tietoakaan, vaan se oli selviytymistä.

Vierailija kirjoitti:

On omaa aikaa ihan riittävästi. Heräsin aamulla klo 07.15. Viime yö meni yhdellä heräämisellä, meidän vauva nyt 7 kk 3 vkoa. Aamulla oli vaipanvaihdot ja vähän sosetta ja imetys. Sitten leikittiin ja kakkavaipan vaihto ja käytiin vähän aikaa ulkona, kun aurinko paistaa. Toinen ruokailu klo 10.15-10.30 ja samalla söin itsekin ja join kahvit. Vauva nukahti syliin, mutta sain siirrettyä pinnasänkyyn (kerrankin onnistui ilman että hän herää). Laitoin pyykit pyörimään ja katsoin YLE Areenaa vajaan tunnin. Nyt olen laittanut puhetta pyykkejä kaappiin ja lueskellut vauva-paistaa. Luultavasti kohta pikkuinen herää nälkäisenä. 

Se että hoidat penskaa ja teet kotitöitä ja olet jatkuvasti päivystysvalmiudessa ei ole omaa aikaa. Vähän sama kun väittäisi että työssäkäynti on omaa aikaa.