Lue keskustelun säännöt.
Oliko teillä vauva-aikana omaa aikaa?
Minulla ei yhtään. Mies oli töissä. Oli raskasta.
Sitten menin itse töihin, se oli ihanaa.
En tajua näitä, jotka kertovat käyneensä kampaajalla vauva-aikana.
Kommentit (230)
Olihan vauvana omaa aikaa vähän liikaakin. Isä oli aina töissä ja mutsi milloin missäkin. Mutta se oma aika alkoi sujua paremmin kun aloin ylettyä ruoka- ja jääkaapille. Mummi tai vaari toivat niihin usein syötävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli omaa aikaa joka päivä vauvan syntymästä asti.
Olisin päässyt käymään yksin iltaisin tietty jossain kun mies tuli töistä, mutta käytiin aina yhdessä iltakävelyillä ja kaupassa yms ja joskus kyläilemässä perheenä. Olin niin onnessani pienestä, etten malttanut olla läheltä poissa.
Ja tietynlaista vapaata aikaa oli, sillä vauvalla oli säännöllinen uniaika ja aamupäiväunet hän nukkui aina matkalla vauvakerhoon kolmen kilometrin päähän ja päiväunet sitten paluumatkalla. Ja ne päiväunet kesti yleensä kolmisen tuntia niin ehdin hyvin mennä kampaajalle ja käydä kirpputoreilla yms ja hän vaan nukkua tuhisi vaunuissa.
Tuli paljon ulkoilua, kerhoja oli neljänä päivänä viikossa parissa eri paikkaa. Pakkasrajana pidettiin 20 astetta ja oli leuto talvi niin melkein joka päivä päästiin lähtemään.
Oli rauhallinen lapsi hän tosiaankin . Harmi, kun lapsiluku jäi terveyssyistä yhteen
Sä halusit sen vauvan. Nyt se vauva-aika ON sun omaa aikaa!
Itsekäs lisääntyjäpösilö.
Oli omaa aikaa, silloin kun mun läheiset hoiti vauvaa ja kun vauva nukkui. Ehkä kerran viikossa kävin yksin jossain urheilemassa. Yksin siis hoidin vauvaa (ei toista vanhempaa meidän perheessä). Sain myös gradun tehtyä loppuun vauvavuonna, mistä oon todella ylpeä. Vauva nukkui rintarepussa päikkärit ja mä näppäilin (seisten) konetta ja iltaisin myös pari tuntia sain työtä tehtyä. Sitt ku gradu tuli valmiiksi, tulikin yhtäkkiä ihan tyhjä olo, mitä mä nyt teen, katon telkkaria kun vauva nukkuu? 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli omaa aikaa joka päivä vauvan syntymästä asti.
Sama mulla. Helpot, tyytyväiset vauvat. En juurikaan joutunu edes yösyötöille. Molemmat nukkuivat 23-06 kahden kk:n ikäisinä. Itse asiassa nautin äitiydestä ja osasin ottaa omaa aikaa lapsen nukkuessa. Lasten isä nautti isyydestä työn ohessa. Ei lapsista haittaa ollu. Nyt jo isovanhempia ollaan.
En muista vauva-ajoistani mitään, en varmaan osannut edes puhua että olisin äidille ja isälle sanonut että menkääs siitä nyt johonkin että saisin vähän omaa aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en muista vauva-ajasta mitään. Olin liian nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli omaa aikaa joka päivä vauvan syntymästä asti.
Sama mulla. Helpot, tyytyväiset vauvat. En juurikaan joutunu edes yösyötöille. Molemmat nukkuivat 23-06 kahden kk:n ikäisinä. Itse asiassa nautin äitiydestä ja osasin ottaa omaa aikaa lapsen nukkuessa. Lasten isä nautti isyydestä työn ohessa. Ei lapsista haittaa ollu. Nyt jo isovanhempia ollaan.
No ei mulla ollut helppo vauva, öisin herätti 1-2h välein lähes 2v. En nyt tiedä miten tää edes liittyy mun omaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli. Öisin sain nukkua 2-3 tunnin pätkiä useasti. En kaivannut muuta. Oli ihanaa olla vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli omaa aikaa joka päivä vauvan syntymästä asti.
Sama mulla. Helpot, tyytyväiset vauvat. En juurikaan joutunu edes yösyötöille. Molemmat nukkuivat 23-06 kahden kk:n ikäisinä. Itse asiassa nautin äitiydestä ja osasin ottaa omaa aikaa lapsen nukkuessa. Lasten isä nautti isyydestä työn ohessa. Ei lapsista haittaa ollu. Nyt jo isovanhempia ollaan.
No ei mulla ollut helppo vauva, öisin herätti 1-2h välein lähes 2v. En nyt tiedä miten tää edes liittyy mun omaan aikaan.
No ei mun ollu tarkoitus ketään katkeroittaa. Vastasin vain siihen, jolla oli joka päivä omaa aikaa vauvan syntymän jälkeen. Toki hienoa, että olet ottanut aikasi kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jonkin verran, mutta silti olen väsynyt enka mielestäni saa sitä omaa aikaa, minkä tarvitsen palautumiseen. 2 -vuotiaat kaksoset ovat joka toinen viikko isällään. Teen 3 -päiväistä työviikkoa ja lapset ovat päiväkodissa. Isän pitäisi ottaa mielestäni enemmän vastuuta lapsista, sillä minä olen aivan poikki. Käyn 2 x viikossa jumpassa ja se auttaa kyllä henkisesti. En ymmärrä, miten joku pystyy hoitamaan lapsia täysin yksin.
Mitä just luin? 2 -vuotiaat lapset vuoroviikkoasumisessa? Pitäisiköhän ne lapset antaa kokonaan isälleen jos sulla on noin rankkaa käydä 3 pv:nä vaan töissä (eli 2 täysin vapaata päivää kun lapset on päiväkodissa) ja jumpassa kahdesti viikossa, mutta silti kamalan väsynyt? Tän on pakko olla provo. Miksi tuollaiset ihmiset tekee lapsia?
Siis mitä hel....?
Omaa aikaa? Ensin halutaan ja tehdään lapsia ja sitten huudetaan oman ajan perään? Lapset on pieniä vain hetken ja kun ne kasvaa, on sun oman ajan vuoro! Että voi oksettaa itsekkäät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hel....?
Omaa aikaa? Ensin halutaan ja tehdään lapsia ja sitten huudetaan oman ajan perään? Lapset on pieniä vain hetken ja kun ne kasvaa, on sun oman ajan vuoro! Että voi oksettaa itsekkäät ihmiset.
Haista sinä nyt pitkä pee. Ihan normaalia että pienen lapsen vanhempi kaipaa silloin tällöin omaa aikaa, ei se tee ihmisestä huonoa vanhempaa.
Vauva-aikana omaa aikaa oli runsaasti, koska lapsihan nukkui tuntikausia. Taaperovuodet olivatkin sitten melkoinen romahdus, etenkin kun päiväkotivuodet alkoivat. Kolmevuotiaan raaskin vasta jättää lapsenvahdille pari kertaa vuodessa, tukiverkkoja ei ole. Lapsen isä on kyllä mahdollistanut minulle harrastuksia ja omaa aikaa viikottain, eli sikäli ei ongelmia.
Joo, oli. Mutta toki haasteitakin oli kun mies teki pitkiä vuoroja yötä ja päivää, mutta oli siinä sitten aina välissä pari kolme päivää vapaata. Sitten varsinkin helpotti, kun kaksoset oli sen verran isompia että mies pystyi heidät ottamaa anoppilaan mukaansa, niin sain olla kotona yksin.
En halunnut erityisesti "omaa aikaa". Mutta puolen vuoden kohdalla aloin käymään kaksi kertaa viikossa salilla PT:n kanssa. Olisin voinut laittaa vauvan salin hoitopaikkaan, mutta kävin ennemmin illalla kun vauva oli jo nukkumassa ja mies kotona. Kampaaja kävi meillä kotona. Nautin eniten vauvaryhmistä ja muiden äitien kanssa olemisesta sekä pitkistä vaunulenkeistä.
juuri niin...vauva-aika on äidin ja isin yhteistä aikaa opetella elämää.
Isi yleensä käy työssä koska elämiseen tarvitaan rahaakin.
Voi että! Vauva aika kestää niin vähän aikaa, yritäisit vain nauttia siitä ja olla vauvan kanssa niin paljon kuin ehdit.
Kyllä se riippuu siitä vauvastakin, ei vain puolisosta. Etenkin imetysvaikeudet sitovat aika tiiviisti siihen vauvaan.
Omalla kohdalla kävin viimeistelemässä gradua 2-3h parina päivänä viikossa, kun vauva oli ihan pieni. Päikkäriajat katsoin telkkaa, kävin kävelyillä vauva kantoliinassa, hengailin.
Mutta sitten ehkä siinä 2.5kk kohdalla vauvasta tuli tosi vaativa. Unet ei enää sujuneet, oli rintaraivaria. 3kk alkaen ei nukkunut päikkäreitä kuin 5-10min pätkissä ja nukutus kesti tuntikausia. Saattoi päivällä nukkua noissa pätkissä yhteensä vain tunnin. Ja itki väsymystään jatkuvasti. Ei huolinut isäänsä ollenkaan. Ei siinä ollut mitään mahdollisuutta saati jaksamista omalle ajalle. Olin väsynyt ja sain masennuksenkin siihen päälle. En olisi halunnut edes olla erossa vauvasta tietäen että hän itkee koko ajan, ja imetyksenkin kannalta se oli hyvin vaikeaa. 6kk iässä näkyi satunnaisia valonpilkahduksia, mutta vasta lähemmäs 11kk iässä aloin oikeasti jaksaa kun vauva alkoi ottaa pari tuntia päikkäreitä.