Lue keskustelun säännöt.
Oliko teillä vauva-aikana omaa aikaa?
Minulla ei yhtään. Mies oli töissä. Oli raskasta.
Sitten menin itse töihin, se oli ihanaa.
En tajua näitä, jotka kertovat käyneensä kampaajalla vauva-aikana.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli omaa aikaa joka päivä vauvan syntymästä asti.
Sama mulla. Helpot, tyytyväiset vauvat. En juurikaan joutunu edes yösyötöille. Molemmat nukkuivat 23-06 kahden kk:n ikäisinä. Itse asiassa nautin äitiydestä ja osasin ottaa omaa aikaa lapsen nukkuessa. Lasten isä nautti isyydestä työn ohessa. Ei lapsista haittaa ollu. Nyt jo isovanhempia ollaan.
No ei mulla ollut helppo vauva, öisin herätti 1-2h välein lähes 2v. En nyt tiedä miten tää edes liittyy mun omaan aikaan.
No ei mun ollu tarkoitus ketään katkeroittaa. Vastasin vain siihen, jolla oli joka päivä omaa aikaa vauvan syntymän jälkeen. Toki hienoa, että olet ottanut aikasi kaikesta huolimatta.
En minä ole katkera. Ei sillä ole väliä minkälainen lapsi on jos on vaikkapa talli täynnä hevosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hel....?
Omaa aikaa? Ensin halutaan ja tehdään lapsia ja sitten huudetaan oman ajan perään? Lapset on pieniä vain hetken ja kun ne kasvaa, on sun oman ajan vuoro! Että voi oksettaa itsekkäät ihmiset.
Ihan normaalia että vanhemmillakin on omaa aikaa. Ihan jo neuvolassa kehottavat siihen.
Se oma aika oli pitkälti vauvan kanssa olemista ja ulkoilua, ei sitä muuta kaivannut, se on kuitenkin aika lyhyt aika ja oli odotettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että! Vauva aika kestää niin vähän aikaa, yritäisit vain nauttia siitä ja olla vauvan kanssa niin paljon kuin ehdit.
Kaikille se aika ei ole mitään nautintoa, joillekin sattuu se koliikki tai muuten vaan kaikkeen tyytymätön tapaus.
Meillä kaksi lasta, tulivat parin vuoden välein. Pikkulapsiaika kesti siis noin 10 vuotta.
Ei ollut omaa aikaa kummallakaan. Kerran kävin elokuvissa. Kavereita nähtiin 1-2 lasta kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä luulit?
Miksi lapsi kun ei kiinnosta?
Erotkaa heti.
Lapsi heittopussiksi.
Kersasta ei tykätä. Kumpaakaan ns vanhemmista ei vois vähempää kiinnostella kersa. Rumahan se onkin ja ilmeisen huonot geenit.
Ensimmäisen kanssa koin, että ei ollut. Nyt koen, että on aikaa tehdä myös omia juttuja, vaikka lapsia on neljä. Kokemuksen kautta mentiin siis omassa tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli, mutta vauva päätti milloin.
Legendaarisia oli sunnuntaina alkaneet korvakivut. Sitten juostiin lääkärillä ja metsästettiin auki olevaa apteekkia.
Kaffebulla kirjoitti:
Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.
Monissa maissa kotona olemisesta kyllä maksetaan perheverotuksen muodossa aika anteliaastikin ja se jatkuu siihen asti kunnes jälkeläiset ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se vauvan kanssa oleminen oli juuri sitä omaa aikaa. Ihanaa kun ei tarvinnut aamulla laittautua töihin lähtemään, ei istua ruuhkabussissa eikä ottaa vastuuta työasioista. Kävin usein esikoisen synnyttyä lenkillä. Vauva vaunuihin nukkumaan ja tunnin reipas kävely. Todellakin oli omaa aikaa se, koska työssä käyvänä ei pääse muulloin kuin viikonloppuna keskellä päivää lenkille. Kävin myös usein kahvittelemassa toisen äidin kanssa. Eihän se monen mielestä ole kummoista, mutta kun käy töissä päivittäin, ei jaksa käydä kahviloissa yms. Monesti en edes ottanut muuta kuin kahvin tai sitten ystävän kanssa ostettiin jokin korvapuusti puoliksi. Vaikka se olisi vain tunti, jonka siellä viettää, se on vaan jotenkin niin huoletonta. Minulla oli onni, että vauva oli rintaruokinnassa, niin ei tarvinnut kanniskella kassissa maitoja ja miettiä missä lämmittää, jos nälkä iskee. Toisen lapsen kanssa omaa aikaa oli myös, se oli sitä lasten kanssa kotona vietettyä aikaa. Tai leikkipuistossa tai takapihalla.
Silloin oli omaa aikaa ja sen jälkeen ei ole ollutkaan. Meillä oli helppo vauva. Hän saattoi nukkua jopa 2 tunnin päikkärit pari kertaa päivässä. Ja lisäksi pikku-unet ihan pienenä. Ompelin mekkoja, siivoilin, katsoin tv-sarjoja kun vauva nukkui. Monesti oli ruoka jo tulossa uunissa tai liedellä, kun mies pääsi töistä. Ehdin lukea myös kirjoja, mistä voi nykyisin vain haaveilla. Kun vauva täytti vuoden, alkoi kiireet.
Meillä on 3-vuotias, touhuava neiti. Joskus tuntuu, että arki on pelkkää juoksemista. Hoitoon ja töihin ja hoidosta kotiin, laittaa äkkiä ruokaa, pyykit pyörimään, siivousta, kauppareissuja. Työ vie niin paljon aikaa! Olen tämän viikon vuosilomalla, ja nyt taas muistaa, miten ihanaa oli olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli, mutta sen eteen piti tehdä enemmän työtä. Kerran käytiin käyttämässä pois sukulaisten yhteiseksi tarkoitettu urheilulahjakortti (mikä oli kyllä hankala käytettävä vauvan kanssa, näin vinkkinä muille). Vauvaa vahtineet sukulaiset olivat kyllä vähän uupuneita kun palattiin noin tunnin kuluttua.
Oli! Minulla on hyvä mies. Tosin ei suomalainen. ;)
Oli, sekä vauvojen kanssa että ilman. Hyvä mies <3
Ekan kanssa tietenkin sitä on eniten "sekaisin", kolmannen kanssa tuntuu normaalilta lähes alusta lähtien.
Kaffebulla kirjoitti:
Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.
Sen ajan pitäisi olla vauvaa hoitaessa ja vauvan kanssa, en käsitä miten se on "omaa aikaa". Vauvaa ei voi jättää ollenkaan yksin. Omaa aikaa?? Se on vauvan aikaa.
On kyllä melkoinen käsitys, äiti ei ole enää yksilö vaan se on äitivauva. Ei tarvi päästä yksin edes lääkäriin kampaajalle tai lenkille.
Siis jos pystyy käymään töissä niin kai nyt kampaajallekin pääsee? Ei kai mieskään 24/7 töissä ole.
Itsellä omat harrastukset pyöri ihan normaalisti. Mies hoiti silloin kun tarvitsi, kyseessä parin-kolmen tunnin poissaoloja. Enkä kyllä yhtään enempää välittänyt vauvan luota pois ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.
Sen ajan pitäisi olla vauvaa hoitaessa ja vauvan kanssa, en käsitä miten se on "omaa aikaa". Vauvaa ei voi jättää ollenkaan yksin. Omaa aikaa?? Se on vauvan aikaa.
On kyllä melkoinen käsitys, äiti ei ole enää yksilö vaan se on äitivauva. Ei tarvi päästä yksin edes lääkäriin kampaajalle tai lenkille.
Kyllä se vauva paljon nukkuukin. Minä nettailin silloin, mm. vauva-palstalla ;)
Silloin oli, kun vein vauvan äidilleni hoitoon. Mies heittäytyi ihan lapseksi, piti vauvan kanssa tahallaan meteliä jos yritin nukkua ja toi vauvan viimeistään 15 minuutin kuluttua tissille. Vauva ei suostunut pullosta juomaan, mutta äitini pärjäsi jännästi ihan hyvin useammankin tunnin, vaikka olisin vain nukkunut heidän vierashuoneessaan.
Vähän myöhemminkin töiden jälkeen mies meni menoillaan viipyen vaikka missä, harrasteli paria eri juttua ja näki kavereitaan. Minun piti vähintään viikkoa ennen ilmoittaa, jos miehen piti varautua olemaan lapsenvahtina vaikka juoksulenkin ajan. Kirsikkana kakun päällä mies epäili minua uskottomuudesta, kun en jaksanut huomioida häntä tarpeeksi ja olla kiinnostunut seksistä.
Lapsi on nyt aikuinen ja olemme edelleen yhdessä. Jälkeenpäin olemme tuosta ajanjaksosta puhuneet ja mieskin on myöntänyt, että hänelle on varmasti joku trauma iskenyt siinä pintaan. Erittäin huonon ja rikkonaisen perheen kasvattina. Apuahan siinä olisi tarvittu varmaan kaikki.