Oliko teillä vauva-aikana omaa aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Oli hieman, mutta ei harrastamiseen asti. Aluksi myös kaiken liikenevän ajan käytti nukkumiseen. Ihan aluksi oli vaikea saada vartti omaa aikaa päivässä, mutta siitä pidin kiinni että on pakko saada edes sen verran. Käytin suihkussa käymiseen.

Suihkussa käyminen ei ole omaa aikaa, se on ihan perushygieniasta huolehtimista. Missä lapsen isä oikein luuhasi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hieman, mutta ei harrastamiseen asti. Aluksi myös kaiken liikenevän ajan käytti nukkumiseen. Ihan aluksi oli vaikea saada vartti omaa aikaa päivässä, mutta siitä pidin kiinni että on pakko saada edes sen verran. Käytin suihkussa käymiseen.

 

Suihkussa käyminen ei ole omaa aikaa, se on ihan perushygieniasta huolehtimista. Missä lapsen isä oikein luuhasi??

Meillä lapsen isä kyllä hoiti oman tonttinsa 110% mutta ei meillä kummallakaan silti ollut ihan pikkuvauvan kanssa suihkua tai nukkumista (tai miehellä lisäksi työssäkäymistä) kummempaa omaa aikaa

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Huomaan tuntevani kateuden piston, kun luen, miten mies töistä tultuaan on ottanut koppia vauvan hoidosta. Tai muuten tehnyt asioita niin, ettei äiti hoida 24/7. Kyse ei ole siitä, etten olisi antanut osallistua tai luottanut. Mies ei yksinkertaisesti suostunut. Hänellä oli silloinkin tasan tarkkaan työaika ja vapaa-aika, ei mitään kotiin liittyviä velvollisuuksia. Ja toki se kaikki kuului minulle varsinkin silloin, kun olin "vain kotona".

Puheissaan hän kyllä oli aivan eri maata. Lapset ja heidän lyhyt lapsuutensa on aivan korvaamatonta ja jaadidaa.

Älä nyt vaan sano että useamman lapsen teit tuollaiselle vätys ukolle? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miten jotkut on saaneet kulumaan kaikki vauvan nukkumisajat niin, ettei ole jäänyt yhtään omaa aikaa. Vauvat kuitenkin nukkuvat aika paljon, niin onko silloin tehty kotitöitä vai mitä on tehty niin paljon, ettei mitään omaa aikaa? Itse olen lukenut äitiyslomalla enemmän kirjoja kuin moneen vuoteen yhteensä. Välillä kuuntelen myös äänikirjoja. Olen neulonut sukkia ja leiponut kääretorttua tai muffinsseja. Lämpiminä päivinä käynyt vaunulenkeillä, vauvat usein tykkäävät nukkua raittiissa ulkoilmassa vaunuissa.

Toisilla on vauva joka nukkuu vain vaunussa tai sylissä jne jne jne

Ennenkuin niitä lapsia alkaa harkitsemaan niin miettikää että paljonko olette valmiita uhraamaan siitä kallisarvoisesta omasta ajasta. Ehkä ette ole valmiita vanhemmiksi, milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se vauvan kanssa oleminen oli juuri sitä omaa aikaa. Ihanaa kun ei tarvinnut aamulla laittautua töihin lähtemään, ei istua ruuhkabussissa eikä ottaa vastuuta työasioista. Kävin usein esikoisen synnyttyä lenkillä. Vauva vaunuihin nukkumaan ja tunnin reipas kävely. Todellakin oli omaa aikaa se, koska työssä käyvänä ei pääse muulloin kuin viikonloppuna keskellä päivää lenkille. Kävin myös usein kahvittelemassa toisen äidin kanssa. Eihän se monen mielestä ole kummoista, mutta kun käy töissä päivittäin, ei jaksa käydä kahviloissa yms. Monesti en edes ottanut muuta kuin kahvin tai sitten ystävän kanssa ostettiin jokin korvapuusti puoliksi. Vaikka se olisi vain tunti, jonka siellä viettää, se on vaan jotenkin niin huoletonta. Minulla oli onni, että vauva oli rintaruokinnassa, niin ei tarvinnut kanniskella kassissa maitoja ja miettiä missä lämmittää, jos nälkä iskee. Toisen lapsen kanssa omaa aikaa oli myös, se oli sitä lasten kanssa

Noinhan se ideaalitilanteessa menee. Sitten on diktaattorivauvoja, jotka eivät esim. suostu vaunuihin tai ylipäänsä nukkumaan muuten kuin kantoliinassa tiettyä vauhtia kävellessä. Refluksivauvoja joita on pidettävä pystyasennossa koko ajan. Omaani pystyin imettämään vain makuultaan, joten kotoa ei kovin kauaksi kahville lähdetty. Nukuttaminen kesti pitkään, ja häntä oli hytkytettävä tietyssä kulmassa. Aika kaukana oli mikään oma aika, kun ei voinut päättää edes omaa asentoaan.

 

 

Se että hoidat penskaa ja teet kotitöitä ja olet jatkuvasti päivystysvalmiudessa ei ole omaa aikaa. Vähän sama kun väittäisi että työssäkäynti on omaa aikaa. 

 

Mikä on penska?

Mulla oli kanssa kummatkin vauvat ns. diktaattoreja. Esikoinen nukkui vain iholla ja mieluiten liikkeessä (muuten jäi unet max 30min mittaisiksi) ja olin niin onnessani kun alkoi lähempänä 1v ikää nukkua niin hyvin että saatoin vain maata sängyllä ja lukea kirjaa :D Vieressä piti silti maata.

Tokan kanssa oli sinänsä helppoa, että kuitenkin oli aika paljon liikkeellä ja ulkona esikoisen kanssa, joten meni helposti kantoliinassa. Talvella olisikin ollut paha Mutta rankkaa se on, kun omaa hetkeä ei saa sen päivän aikana ollenkaan. Oma mies teki vielä iltavuoroa tuolloin, aamulla sai nukkua vähän pidempään mutta sitten oli jaksettava 10h yhtä soittoa.

Vauva-aika oli parasta aikaa. En edes halunnut ns. omaa aikaa. Sitä kyllä riitti silloin, kun vauva nukkui. Onneksi poikani ei ollut esim koliikkilapsi, vaan tyytyväinen hyvällä hoidolla. 

Miksi teette lapsia ja sitten vingutte omaa aikaa ?