Oliko teillä vauva-aikana omaa aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla oli aina kun nukuin. Ja nukuinkin paljon. Sain myös leikkiä lattialla viltin päällä. Ilmeisen hyvin viihdyinkin.

Tämä! Tällaista vastausta odottelinkin otsikon perusteella. Kiitos nauruista!

Ei ollut, joskus kävin jouluostoksilla ilman lapsia 3 tunnin verran =)

Ihanaa aikaa elämässä. Nyt on aikaa itselle kun ovat jo omillaan.

Se on kiitävä hetki kun lapsuus ohi.

Toki. Pistin vaan vauvan partsille nukkumaan

Ei ollut.

Vauvan päikkärien ajan. Korkeintaan 1 1/2 tuntia päivässä.Ei ikinä nukkunut tuntitolkulla kuten joidenkin vauvat.

Vauva-aika kasvateltiin hiuksia. En käynyt kampaamossa.

Eipä sitä kovin kauaa olisi voinut vauvasta erossa ollakaan, kun maito alkoi jo herumaan rinnoista parin tunnin jälkeen. Enkä olisi halunnutkaan olla, sen verran oli äidin hoitamisvietti ja suojelu halu voimakas, etten halunnut muiden vauvaani kauan hoitaakaan.

En tehnyt koskaan kotitöitä silloin, kun lapset nukkuivat päiväunia vaan luin kirjoja tuon ajan. Viikonloppuna, kun mies oli lasten kanssa, menin myös usein lukemaan itsekseni. Ihan parhautta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen mies kun on töissä 24 / 7

Yleensä 8 tunnin työpäivän jälkeen jää vuorokaudesta vielä 16 tuntia jäljelle.

No oho, kun kaikkien mies ei ole töissä 8-16. On paljon esimerkiksi reissutyöläisten puolisoita.

Nyt kun lapset on 2 ja 4 ja käyn töissä, kaipaan kyllä kovasti vauva-aikaa, erityisesti esikoisen vauva-aikaa kun sai vaan oleskella, katsoa sarjoja, lenkkeillä ja ottaa rennosti kun vauva ruokaili tai nukkui. Sitten vähän seurustelua pikkuisen kanssa, vähän kotitöitä, kahviloissa istuskelua, vauvajoogaa... Ah, kyllä kelpasi. Nyt kahden aktiivisen tyypin ja muun arjen pyörittämisen kanssa, huhhuh. Omaa aikaa on treenaamiseen yms. mutta ei juuri ollenkaan siihen, että vain oleskelisi kotona tekemättä mitään ihmeellisempää. Mutta vastauksena kysymykseen: oli ja vaikka kuinka paljon vauvan vedellessä sikeitä. Ja silloin tällöin täysin ilman vauvaakin kun mies hoiti.

En valitettavasti muista vauva-aikaani.

Ei todellakaan ollut omaa aikaa. Eikä mahdollisuutta käydä suihkussa. Ei ollut yhtään tukihenkilöä olemassakaan, kolmeen vuoteen. Sitten menin töihin ja oli siinäkin murheita. Piti palkata tuntematon hoitamaan sairasta lasta. Eikä rahaa ollut. 

Kampaaja joskus ja ostokset kaupungilla pari kertaa vuodessa. Omaa aikaa kun vauva nukkui, en muuta kaivannut.

Kahvilla jonkun luona vauvan kanssa tietysti  :)

Naapurin kanssa joskus lenkit vaunujen kanssa. Mehän vauva haluttiin,saatiin. Mies  yrittäjä silloin.Parasta aikaa elämässä ja ohi hetkessä.

Joo, pieniä pätkiä siellä täällä. Vastuunsa kantava kumppani auttaa paljon, ja niitä sluibailevia miehiä Suomessa riittää ihan tilastojenkin mukaan.  

Sitä oli hyvin vähän. Mutta joskus mies salli minulle omaa aikaa, kuten myös isovanhemmat, jotka tulivat hoitamaan vauvaa. Silloin kävin lenkillä, tein parin tunnin shoppailureissun jne. Tämä silloin, kun vauva oli jo muutaman kuukauden ikäinen, sillä kolmen ekan kuukauden aikana en jaksanut lähteä mihinkään.

Oli paljonkin. Jos en ollut sikiunessa, niin enimmäkseen vain köllöttelin pinnasängyssä tai viltin päällä lattialla. Siihen aikaan ei ollut mitään sittereitä keksitty. Toki äiti minua imetti ja piti sylissäkin paljon, mutta enimmäkseen oli juuri tuota omaa aikaa. Minusta onkin kasvanut yksin viihtyvä ihminen ja tarvitsen paljon omaa aikaa aikuisenakin.

Oli, pelasin iltaisin jalkapalloa ja kävin välillä yksin pyörälenkeillä tai kävelyllä ja joskus leffassa tai ihan vaan kirjastossa lukemassa. Miehen kanssa joogattiin yhdessä kerran viikkoon, anoppi oli vauvan kanssa sen tunnin ajan aulassa odottamassa. Päivät kun olin vauvan kanssa kahden, kävin esim. museoissa ja ostareilla ja kahvilla kaupungilla. Mutta ei liikuttu kotoa juuri koskaan ennen klo 11, sillä nukuttiin ekat päikkärit vauvan kanssa yhdessä ja otettiin iisisti aamupäivät.

Sosiaalisissa menoissa oli vauva yleensä mukana. Koin ne kyllä omaksi ajaksi sillä kantorepussa tai vaunuissa mukana kulkenut vauva ei estänyt seurustelua näyttelyiden avajaisissa tai talkoohommissa mökillä. Juhlissa oli ihanaa kun sylejä oli enemmän kuin mitä vauva ehti juhlien aikana kiertää, minä sain seurustella ja syödä kakkua rauhassa helposti kaksikin tuntia. Aikuisten ystävien juhlissa vauva oli sitten isänsä kanssa kotona kun minä hummasin.

Kun vauva nukkui päiväunia kotona tai vaunuissa, otin aika iisisti ja lueskelin tai selasin nettiä. Arkipäivisin kotitöistä hoidin lähinnä pyykinpesua ja ruokaostoksia. Viikonloppuisin sitten siivottiin miehen kanssa yhdessä.

Minun vaikea ymmärtää miten yhden lapsen perheeessä jossa toinen vanhempi ei ole ihan p*syko tai sekaisin tai tee jotain kamikaze-yksityisyrittäjän työtunteja, ei äiti saisi koskaan omaa aikaa. Suurin osa lapsen toisista vanhemmista on kuitenkin normipalkkatyössä, jossa vapaapäiviä on keskimäärin kaksi viikossa, sijoittuen yleensä viikonloppuun.

On jonkin verran, mutta silti olen väsynyt enka mielestäni saa sitä omaa aikaa, minkä tarvitsen palautumiseen. 2 -vuotiaat kaksoset ovat joka toinen viikko isällään. Teen 3 -päiväistä työviikkoa ja lapset ovat päiväkodissa. Isän pitäisi ottaa mielestäni enemmän vastuuta lapsista, sillä minä olen aivan poikki. Käyn 2 x viikossa jumpassa ja se auttaa kyllä henkisesti. En ymmärrä, miten joku pystyy hoitamaan lapsia täysin yksin.

Ei ollut. Eikä ole vieläkään. Nuorin lapsi nyt 3 v.

Alkukuukausina oma ja vauvan aika oli yhtä ja samaa aikaa, ihanaa läheisyyttä, imetystä, tuhinaa, vieressä nukkumista. Päiväunet yhdessä - syvää rentoutumista. En kaivannut minnekään muualle.

Myöhemmin vauva kulki mukana, imetys helpotti. Yhden lapsen kanssa helppo liikkua, esim. vauva liinassa tai rintarepussa.

Ei vauva ole työläs, jos ei ole koliikkia. Taapero tai kaksivuotias on työläämpi. Silloin se "oma aika" silloin tällöin on välttämätöntä, muuten lapsen hoito on kuin kiinalaista vesikidutusta, kun koko ajan pitää olla valppaana. Vauva pysyy paikoillaan. :) t. neljän nyt jo aikuistuneen vauvan äiti

Oli joskus kun mun äiti hoiti lasta. Mies ei hoitanut.