Oliko teillä vauva-aikana omaa aikaa?

Oli kyllä, pääsin lenkille joka ilta. Mies oli lasten kanssa sillä aikaa.

Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.

On kyllä. Nukutaan vuoroviikoin vauvan kanssa ja joka kolmas viikonloppu on kokonaan vapaa, olen esim kaverilla. 

On, aikaa sen vauvan kanssa. Toki käyn myös salilla ja lenkillä miehen ollessa vauvan kanssa. 

On. Mies on töissä arkena 8-16.

Oli joo, pikkuinen oli kova nukkumaan ja tosi rauhallinen . Tottui tuutimaan päikkärit vaunuissa kolmekin tuntia kerrallaan, samalla kun kävin kampaajalla, kirppareilla yms.

Niin rauhallinen ja kiltti pienenä oli hän. Imetin pitkään niin iltaisin en kovin kauaa voinut olla yksin liikenteessä, mutta toki kyläilin toisinaan yksinkin kavereiden luona. 

Tottakai joka ilta omaa aikaa klo 20-24. Kampaajalle pääsin, kun sanoi miehelle, että varaan kampaajan silloin ja silloin. Kävin lenkillä ym. Tottakai isäkin lapsesta huolehtii.

Ihmeellinen mies kun on töissä 24 / 7

Yleensä 8 tunnin työpäivän jälkeen jää vuorokaudesta vielä 16 tuntia jäljelle.

Oli omaa aikaa sen jälkeen kun erosin viimeisimmästä kumppanistani ja tajusin, etten ollut koko 37 ikävuoden aikana viettänyt ikinä vuorokautta yksin. Ei ihme että mielenterveys meni. Olin vain niin helvetin uupunut kaikkeen. Ei ollut vauva aikana omaa aikaa, ei edes aikuista aikaa. Aina oli 24/7 joku passattava näköpiirissä mitä piti palvella. Vessassa sai olla yksin, jos se lasketaan omaksi ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Oli omaa aikaa sen jälkeen kun erosin viimeisimmästä kumppanistani ja tajusin, etten ollut koko 37 ikävuoden aikana viettänyt ikinä vuorokautta yksin. Ei ihme että mielenterveys meni. Olin vain niin helvetin uupunut kaikkeen. Ei ollut vauva aikana omaa aikaa, ei edes aikuista aikaa. Aina oli 24/7 joku passattava näköpiirissä mitä piti palvella. Vessassa sai olla yksin, jos se lasketaan omaksi ajaksi.

Eikö toi ole ihan oma valinta?

Ei oikeastaan ollenkaan. Vauvani oli koliikkitapaus ja täysin kiinni rintaruokinnassa lähes vuoden.

Tukiverkosto tosi pieni ja lähipiirissä tosi itsekkäitäkin ihmisiä. Lakkasin pyytämästä apuja aika pian. Enkä myöskään ole sitä heille sen koommin tarjonnut itsekään.

Olin tosi väsynyt, enkä sitten lopulta oikein jaksanut lähteä mihinkään.

Ystäviltä sain lahjaksi lahjakortteja kasvohoitoon yms. Kaikki jäi käyttämättä, koska ei niihin olisi voinut mennä vaikean vauvan kanssa.

Kyllä minulla oli aina kun nukuin. Ja nukuinkin paljon. Sain myös leikkiä lattialla viltin päällä. Ilmeisen hyvin viihdyinkin.

Kaffebulla kirjoitti:

Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.

Sulla on omituinen näkemys "omasta ajasta". 24/7/365 kiinni vauvanhoidosso vailla mahdollisuutta edes nukkua kunnolla ei ole "omaa aikaa", vaikkei ansiotyössä täytyisikään käydä.

Mulla ei ollut juurikaan omaa aikaa, koska mies oli reissutyössä, ja usein 2 vk yhteen menoon ulkomailla. Lisäksi meillä oli valtava remontti meneillään, joten silloinkin kun mies ei ollut työmatkalla, oli illat ja viikonloput kiinni remontissa. Ei ollut tukiverkkoja, ensimmäinen ihminen joka hoiti vauvaa oli oma äitini, jonne vein lapsen pariksi tunniksi, kun oli pakko mennä äkillisesti hammaslääkäriin. Lapsi oli silloin 1,5 v.

Onneksi oli helppo lapsi. Nukkui yöt hyvin, ja koska laitettiin illalla nukkumaan vasta samaan aikaan kun itse mentiin, nukkui myös aamuisin pitkään. Ja lisäksi vielä 3-4 h päiväunet. Tein kaikki kotihommat vauva kantorepussa, joten vauvan uniaikaa ei kulunut niihin. Yleensä nukutin vauvan päiväunille 1,5 h lenkillä kaverin kanssa, ja jätin sitten nukkumaan pihalle vaunuihin.

Kampaajalla en käy muutenkaan, pitkä tukka, josta mies leikkaa 10 cm pois pari kertaa vuodessa.

Se on vähän niin, että lasten kanssa se oman ajan käsite muuttuu. Nykyään itselleni omaa aikaa on, kun lykkään pienimmän rattaisiin ja lähden lenkille. Kun on kolme lasta, niin yhden kanssa lenkkeily on luksusta. Olen tottunut siihen, että aina on joku mukana, ja sekin on mukavaa, kun on aina seuraa.

Minulla oli yhteistä aikaa vauvan kanssa päivisin ja sitten illalla minulla ja miehellä oli yhteistä aikaa vauvan kanssa. Sitten kun lapsi oli päiväkodissa/ala-asteella, oli työnantajan aikaa ja yhteistä aikaa perheenä. Niin sanotun oman ajan aika alkoi sitten myöhemmin, mutta en oikeastaan edes tiedä, mitä omalla ajalla pitäisi tehdä. :D Kaupassa tai vaikka kampaajalla käyn päiväsaikaan, kiitos mahdollisuuden etätyöhön, jatkan sitten tarvittavan määrän työtä iltasella. Ja tehtiinhän me jo kaikki tarvittava "vapaana" pariskuntana ennen lapsen saamista, oli reilusti yhteistä elämää jo takana.

Riippuu mitä sillä tarkoitetaan? En kokenut tarvetta olla erossa vauvasta, mutta kyllä siihen elämään paljon muutakin mahtui kuin pelkkää vauvaa. Vauva meni hyvin mukana kaikkialla, ja oltiin paljon kavereiden kanssa tai meillä oli porukkaa. Iltaisin nukahti aikaisin, joten siinä jäi tuntikausia sellaista aikaa, ettei vauvaa tarvinnut huomioida mitenkään. 

Kävin joskus yksin kaupassa, vapaaehtoishommissa tai salilla kun joku kaveri oli vauvan kanssa, mutta en saanut siitä mitään kicksejä. Tuntui luontevalta elää niin, että vauva oli aina mukana. Irtiottojen tarve tuli sitten kun lapsi kasvoi, ja häntä alettiinkin pyytämään yökylään siinä noin 1v ja eteenpäin. 

Oli omaa aikaa koska vauvalla oli myös isä. Molemmat lapset olivat perusterveitä ja tyytyväisiä. Ja ihan pienestä lähtien viihtyivät myös "yksin" sitterissä tai jumppalelun kanssa ym joten ei ollut ongelmaa syödä rauhassa tai käydä vaikka suihkussa. Pikkulapsiaika oli elämän parasta aikaa koska tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Ihanan kiireetöntä.

Joo joskus kävin kaverin kanssa kahvilla/kauppakeskuksessa. Mies katsoi muksuja. Muutamia kertoja päästin miehen kanssa leffaan ja syömään muksut oli mun vanhemmilla.

Vähän tuli käytyä, enkä mä sitä kyllä kaivannutkaan. Olin 3vuotta kotona, kun muksut tuli aika peräkkäin, olihan se raskasta mutta en mä sitä noin ajatellut. Muutenkin olen perhe keskeinen. Vietettiin just kiva Vappu yhdessä.

Kaffebulla kirjoitti:

Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.

Siinä maksetaan lapsen hoitamisesta kotona, joka voi olla hyvinkin yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa. Omaa aikaa lapsen hoito ei ole. Oma aika tarkoittaa sitä, että voidaan tehdä ihan mitä itse halutaan se aika. Vauvan imettäminen ja hoivaaminen on työtä.