Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta teini-iästä lähtien yhdessä pysynyttä paria tunnet?
01.05.2023 |
Itse tunnen kaksi tällaista, jotka ovat 15-vuotiaana suunnilleen tavanneet ja ovat edelleen 20-40 vuoden jälkeen yhdessä. Miksi nää parisuhteet kestää? Oliko heidän vanhempansa pitkässä parisuhteessa myös?
Kommentit (278)
Joo en ymmärrä. yks pottuili mulle teininä mitä teen kortsuilla. Tämä pariskunta on yhdessä ja mulla on ollut monta suhdetta enkä ole edes kovis niikun tää. En tiedä miten NYT menee mutta jotenkin tuntuu oudolta että jotkut jumittaa teini-ikään. Kaveri tai parisuhteissa. Ei koe mitään elää tasapaksua elämää ja no kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli omana kouluaikanani vain yksi eroperheen lapsi, kiltti ja hiljainen tyttö.
Nykyään on luokassa ehkä yksi oppilas jonka vanhemmat eivät ole eronneet. Muut ovat eroperheiden lapsia, jotka enimmäkseen eivät ole kilttejä tai hiljaisia. Kiusaamista on paljon ja myös raakoja väkivallan tekoja tapahtuu.
Mikä mättää?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli omana kouluaikanani vain yksi eroperheen lapsi, kiltti ja hiljainen tyttö.
Nykyään on luokassa ehkä yksi oppilas jonka vanhemmat eivät ole eronneet. Muut ovat eroperheiden lapsia, jotka enimmäkseen eivät ole kilttejä tai hiljaisia. Kiusaamista on paljon ja myös raakoja väkivallan tekoja tapahtuu.
Mikä mättää?
On kyllä ihan järkyttävää tuo lasten ja nuorten pahoinvointi Suomessa. Kukaan ei välitä.😢 Parempi onkin ettei heitä enää synny kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
16-vuotiaasta saakka yhdessä, on ollut ihanaa kasvaa yhdessä, kaikesta ollaan selvitty. Puhumme paljon, olemme pitäneet suhteemme poissa somesta ja hyvin menee - elämme hyvin rauhallista ja yksityistä elämää. Meillä ei ole lapsia emmekä halua, joten meillä on paljon kahdenkeskistä aikaa.
Monet kummastelevat ja jotkut ovat päin naamaa sanoneet, että tulemme eroamaan jossain vaiheessa, koska "Ei kukaan halua olla vain yhden ihmisen kanssa, jossain vaiheessa haluaa kokeilla jotain uutta.." Luulen, että he ovat vain kateellisia että minulla on ollut vakaa suhde niin nuoresta saakka.
Ei voi olla kovin älykäs ihminen jos tuollaisia puhuu. Ihmiset on erilaisia, tottakai jonkun elämän tarkoitus voi olla olla yhdessä yhden ja saman ihmisen kanssa, miksi ei voisi? Olenhan itsekin halunnut olla useiden kymmenien miesten kanssa, enkä ikimaailmassa olisi halunnut jämähtää yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
Tästäkin luen kateutta.
Miten luet kateutta joka viestistä? Ja mistä ajattelet ihmisten olevan kateellisia? Jos ihminen löytää sielunkumppaninsa vaikka opiskeluaikana, niin miksi hän olisi halunnut jonkun vähemmän sopivan aiemmin? Jos ei omalla yläasteella ollut sitä oikeaa ihmistä, niin ihan mielelläänhän ne väärät jättää muille.
Tuo on vaan fakta, että valtaosa ei aloita suhdetta elämänkumoppaninsa kanssa jo teininä. Teininä ollaan vielä keskeneräisiä persoonan osalta, arvomaailmakin kehittyy, oma seksuaalinen persoonakin kehittyy vielä. Aika moni ei edes voisi löytää itsensä kaltaista noin keskeneröisessä vaiheessa Esim joku voi olla 15-v seksuaalisesti estoinen vaniljatyyppi, mutta jo 10 vuoden kuluttua ihan jotain muuta - mahtaisiko se 15-v match toimia vielä aikuisena?
Sehän tuossa onkin, että toiset kasvavat ja kehittyvät yhdessä, toiset eivät kykene siihen. Ja liitossahan on aina kaksi osapuolta; ei auta, jos vain toinen on sitoutunut "firman" kehittämiseen. Joko molempien on oltava kehityskelpoisia tai sitten niin nynnyjä, etteivät kumpikaan koe tarvetta löytää mitään uutta (itsessään).
Ei omaa seksuaalisuuttaan voi valikoida niin, että jollain yhteiseklä päätöksellä kehirytään molemmat samaan suuntaan. Ja kyllä nuorena olisi suotavaa omat ajattelutavat, arvomaailma ja koko oma persoona kehittää itse, itsestä käsin, eikä yhdessä toisen kanssa aina toiseen peilaten, mukautuen ja omaksuen.
Ja mikä ongelma tässä nyt on? Miksi edes pitäisi pariutua nuorena ja "kasvaa ja aikuistua yhdessä", kun voi rauhassa antaa oman persoonan kehittyä, ja sitten etsiä samanhenkisen ihmisen?
Vaikutat hyvin levottomalta persoonalta, jolla ei ole rauhaa itsensä(kään) kanssa.
Ei "pidä" pariutua nuorena, mutta jos on pariutunut, ei ole syytä erotakaan, kun toinen tukee kasvua ja antaa henkistä tilaa siihen.
Ei tarvi muuttua samanlaisiksi iän myötä. Kun toista rakastaa ja kunnioittaa, haluaa automaattisesti hänen parastaan.
Hän taisi tarkoittaa sitä, että jos itse syttyykin bsdm:lle 26-vuotiaana, ja kumppani ei. Tuota on aika vaikeaa vielä 15-vuotiaana tietää, ja kuten jokainen aiheeseen vihkiytynyt tietää, niin tuota osa-aluetta elämästä ei voi jättää siksi ettei toinen "kasvanut samaan suuntaan". Ei vaikak miten kunnioittaisi. Se taipumus myös on ihmisessä jos on ollakseen, ei siihen voi kumppani pakottautua mukaan koska haluaa tukea toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-iän liitoista: On eri asia ollaanko yhteen menty 13 (thirteen) vs 19 (nineteen).
1960-70 luvuilla oli tavallista, että morsian oli 18-19v ja sulhanen 20-21v. Lapset saatiin noin 20v, nykyään on paljon 40v äitejä, jopa ylikin. Kaikki tehdään huolella ja harkiten, silti mikään ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teini-iän liitoista: On eri asia ollaanko yhteen menty 13 (thirteen) vs 19 (nineteen).
1960-70 luvuilla oli tavallista, että morsian oli 18-19v ja sulhanen 20-21v. Lapset saatiin noin 20v, nykyään on paljon 40v äitejä, jopa ylikin. Kaikki tehdään huolella ja harkiten, silti mikään ei kestä.
Mikä aikaisemmin kesti? Nojoo, avioliitot kyllä, mutta kestikö rakkaus ja onnellisuus? Joillain varmasti, mutta entä ne muut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
Tästäkin luen kateutta.
Miten luet kateutta joka viestistä? Ja mistä ajattelet ihmisten olevan kateellisia? Jos ihminen löytää sielunkumppaninsa vaikka opiskeluaikana, niin miksi hän olisi halunnut jonkun vähemmän sopivan aiemmin? Jos ei omalla yläasteella ollut sitä oikeaa ihmistä, niin ihan mielelläänhän ne väärät jättää muille.
Tuo on vaan fakta, että valtaosa ei aloita suhdetta elämänkumoppaninsa kanssa jo teininä. Teininä ollaan vielä keskeneräisiä persoonan osalta, arvomaailmakin kehittyy, oma seksuaalinen persoonakin kehittyy vielä. Aika moni ei edes voisi löytää itsensä kaltaista noin keskeneröisessä vaiheessa Esim joku voi olla 15-v seksuaalisesti estoinen vaniljatyyppi, mutta jo 10 vuoden kuluttua ihan jotain muuta - mahtaisiko se 15-v match toimia vielä aikuisena?
Sehän tuossa onkin, että toiset kasvavat ja kehittyvät yhdessä, toiset eivät kykene siihen. Ja liitossahan on aina kaksi osapuolta; ei auta, jos vain toinen on sitoutunut "firman" kehittämiseen. Joko molempien on oltava kehityskelpoisia tai sitten niin nynnyjä, etteivät kumpikaan koe tarvetta löytää mitään uutta (itsessään).
Ei omaa seksuaalisuuttaan voi valikoida niin, että jollain yhteiseklä päätöksellä kehirytään molemmat samaan suuntaan. Ja kyllä nuorena olisi suotavaa omat ajattelutavat, arvomaailma ja koko oma persoona kehittää itse, itsestä käsin, eikä yhdessä toisen kanssa aina toiseen peilaten, mukautuen ja omaksuen.
Ja mikä ongelma tässä nyt on? Miksi edes pitäisi pariutua nuorena ja "kasvaa ja aikuistua yhdessä", kun voi rauhassa antaa oman persoonan kehittyä, ja sitten etsiä samanhenkisen ihmisen?
Vaikutat hyvin levottomalta persoonalta, jolla ei ole rauhaa itsensä(kään) kanssa.
Ei "pidä" pariutua nuorena, mutta jos on pariutunut, ei ole syytä erotakaan, kun toinen tukee kasvua ja antaa henkistä tilaa siihen.
Ei tarvi muuttua samanlaisiksi iän myötä. Kun toista rakastaa ja kunnioittaa, haluaa automaattisesti hänen parastaan.Hän taisi tarkoittaa sitä, että jos itse syttyykin bsdm:lle 26-vuotiaana, ja kumppani ei. Tuota on aika vaikeaa vielä 15-vuotiaana tietää, ja kuten jokainen aiheeseen vihkiytynyt tietää, niin tuota osa-aluetta elämästä ei voi jättää siksi ettei toinen "kasvanut samaan suuntaan". Ei vaikak miten kunnioittaisi. Se taipumus myös on ihmisessä jos on ollakseen, ei siihen voi kumppani pakottautua mukaan koska haluaa tukea toista.
Yhtä vaikea se voi olla ennakkoon tietää, jos bsdm:lle syttyykin vasta 65-vuotiaana. Mutta ainakin silloin on, hyvällä tuurilla, ehtinyt olla parisuhteessa 50 vuotta.
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnen paljon eläkeikäisiä, jotka ovat olleet aikuisikänsä samassa parisuhteessa. Sitten taas nykyiset 4-kymppiset ovat lähes kaikki eronneet jo ainakin kerran
Mä tiedän kolme tällaista paria. Yksi on vanha työkaveri vaimoineen, olleet jostain 16,17v asti yhdessä, ei lapsia, nyt vähän päälle nelikymppisiä. En tunne niin hyvin että voisin ottaa suhteen sisältöön kantaa. Isäni vaimon molemmat tyttäret ovat olleen samojen poikien/miesten kanssa aina. Vanhempi löysi omansa kasiluokalla, ovat nyt lähemmäs kuuskymppisiä ja kaksi jo aikuista lasta, ja nuorempi isön vaimon tyttö ollut 8v asti oman miehensä kanssa, siis aluksi sellaisessa ronja ja birk tyyppisellä parhaat kaverit/tuo ihminen on se minun ihminen mentaliteetillä, nyt viisi kymppisiä, jäivät lapsettomaksi mutta eivät vapaaehtoisesti.
Kunnioitan suuresti tällaisia ihmisiä, ja olen tuollaisesta kumppanuudesta monesti haaveillut. Harmi ettei ole osunu omalle kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teini-iän liitoista: On eri asia ollaanko yhteen menty 13 (thirteen) vs 19 (nineteen).
1960-70 luvuilla oli tavallista, että morsian oli 18-19v ja sulhanen 20-21v. Lapset saatiin noin 20v, nykyään on paljon 40v äitejä, jopa ylikin. Kaikki tehdään huolella ja harkiten, silti mikään ei kestä.
Mietin miten jaksavat noin iäkkäinä vauvoja ja vaihdevuosissa teinejä.?
Nimim. Kaikkea katuu, vaan ei nuorena naimistaan (ja lasten hankintaa).
Siskoni ja miehensä. Ehtivät viettää 50-vuotishääpäivää ennen kuin mies kuoli sairauteen.
Onnellisin ja harmonisin pari jonka tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-iän liitoista: On eri asia ollaanko yhteen menty 13 (thirteen) vs 19 (nineteen).
1960-70 luvuilla oli tavallista, että morsian oli 18-19v ja sulhanen 20-21v. Lapset saatiin noin 20v, nykyään on paljon 40v äitejä, jopa ylikin. Kaikki tehdään huolella ja harkiten, silti mikään ei kestä.Mietin miten jaksavat noin iäkkäinä vauvoja ja vaihdevuosissa teinejä.?
Nimim. Kaikkea katuu, vaan ei nuorena naimistaan (ja lasten hankintaa).
Ilmeisesti eivät jaksakaan ja ero napsahtaa. 😳
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli omana kouluaikanani vain yksi eroperheen lapsi, kiltti ja hiljainen tyttö.
Nykyään on luokassa ehkä yksi oppilas jonka vanhemmat eivät ole eronneet. Muut ovat eroperheiden lapsia, jotka enimmäkseen eivät ole kilttejä tai hiljaisia. Kiusaamista on paljon ja myös raakoja väkivallan tekoja tapahtuu.
Mikä mättää?
Ei voi nykylasten vanhempia ainakaan nuoriksi ja kokemattomiksi sanoa. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16-vuotiaasta saakka yhdessä, on ollut ihanaa kasvaa yhdessä, kaikesta ollaan selvitty. Puhumme paljon, olemme pitäneet suhteemme poissa somesta ja hyvin menee - elämme hyvin rauhallista ja yksityistä elämää. Meillä ei ole lapsia emmekä halua, joten meillä on paljon kahdenkeskistä aikaa.
Monet kummastelevat ja jotkut ovat päin naamaa sanoneet, että tulemme eroamaan jossain vaiheessa, koska "Ei kukaan halua olla vain yhden ihmisen kanssa, jossain vaiheessa haluaa kokeilla jotain uutta.." Luulen, että he ovat vain kateellisia että minulla on ollut vakaa suhde niin nuoresta saakka.
Totta puhut! Kyllä se kademieltä herättää jos jotkut pysyvät yhdessä eivätkä eroile. Nuoresta yhteen kasvaminen on ihaninta mitä tiedän. Se oma rakas puoliso riittää oikein hyvin. Olisi ihan kauheaa joutua johonkin tinder treffeille tuntemattomien kanssa. (Kuten tältä palstaltakin ollaan saatu lukea niitä epäonnisia yrityksiä).
Kateutta lisää vielä hyvä taloudellinen tilanne jota yhteen hiileen puhaltamalla on saanut kartutettua. Monilla jo eläkepäivien koti Espanjassa odottaa.
Sama kuin väittäisi että sinä olet kademielinen niitä kohtaan jotka ovat saaneet rakastaa useampaa ihmistä, ja jotka ovat saaneet erilaista seksiä eri ihmisten kanssa sydämensä kyllyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
Tästäkin luen kateutta.
Miten luet kateutta joka viestistä? Ja mistä ajattelet ihmisten olevan kateellisia? Jos ihminen löytää sielunkumppaninsa vaikka opiskeluaikana, niin miksi hän olisi halunnut jonkun vähemmän sopivan aiemmin? Jos ei omalla yläasteella ollut sitä oikeaa ihmistä, niin ihan mielelläänhän ne väärät jättää muille.
Tuo on vaan fakta, että valtaosa ei aloita suhdetta elämänkumoppaninsa kanssa jo teininä. Teininä ollaan vielä keskeneräisiä persoonan osalta, arvomaailmakin kehittyy, oma seksuaalinen persoonakin kehittyy vielä. Aika moni ei edes voisi löytää itsensä kaltaista noin keskeneröisessä vaiheessa Esim joku voi olla 15-v seksuaalisesti estoinen vaniljatyyppi, mutta jo 10 vuoden kuluttua ihan jotain muuta - mahtaisiko se 15-v match toimia vielä aikuisena?
Sehän tuossa onkin, että toiset kasvavat ja kehittyvät yhdessä, toiset eivät kykene siihen. Ja liitossahan on aina kaksi osapuolta; ei auta, jos vain toinen on sitoutunut "firman" kehittämiseen. Joko molempien on oltava kehityskelpoisia tai sitten niin nynnyjä, etteivät kumpikaan koe tarvetta löytää mitään uutta (itsessään).
Ei omaa seksuaalisuuttaan voi valikoida niin, että jollain yhteiseklä päätöksellä kehirytään molemmat samaan suuntaan. Ja kyllä nuorena olisi suotavaa omat ajattelutavat, arvomaailma ja koko oma persoona kehittää itse, itsestä käsin, eikä yhdessä toisen kanssa aina toiseen peilaten, mukautuen ja omaksuen.
Ja mikä ongelma tässä nyt on? Miksi edes pitäisi pariutua nuorena ja "kasvaa ja aikuistua yhdessä", kun voi rauhassa antaa oman persoonan kehittyä, ja sitten etsiä samanhenkisen ihmisen?
Vaikutat hyvin levottomalta persoonalta, jolla ei ole rauhaa itsensä(kään) kanssa.
Ei "pidä" pariutua nuorena, mutta jos on pariutunut, ei ole syytä erotakaan, kun toinen tukee kasvua ja antaa henkistä tilaa siihen.
Ei tarvi muuttua samanlaisiksi iän myötä. Kun toista rakastaa ja kunnioittaa, haluaa automaattisesti hänen parastaan.Hän taisi tarkoittaa sitä, että jos itse syttyykin bsdm:lle 26-vuotiaana, ja kumppani ei. Tuota on aika vaikeaa vielä 15-vuotiaana tietää, ja kuten jokainen aiheeseen vihkiytynyt tietää, niin tuota osa-aluetta elämästä ei voi jättää siksi ettei toinen "kasvanut samaan suuntaan". Ei vaikak miten kunnioittaisi. Se taipumus myös on ihmisessä jos on ollakseen, ei siihen voi kumppani pakottautua mukaan koska haluaa tukea toista.
Yhtä vaikea se voi olla ennakkoon tietää, jos bsdm:lle syttyykin vasta 65-vuotiaana. Mutta ainakin silloin on, hyvällä tuurilla, ehtinyt olla parisuhteessa 50 vuotta.
-sivusta
Edelleen sinulta meni pointti ohi? Ei oikein voi enää paremmin selittää, joten joudut nyt jäämään ikävä kyllä omaan epätietoisuuteesi asian kanssa. Onneksi moni muu ymmärsi :)
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän kolme tällaista paria. Yksi on vanha työkaveri vaimoineen, olleet jostain 16,17v asti yhdessä, ei lapsia, nyt vähän päälle nelikymppisiä. En tunne niin hyvin että voisin ottaa suhteen sisältöön kantaa. Isäni vaimon molemmat tyttäret ovat olleen samojen poikien/miesten kanssa aina. Vanhempi löysi omansa kasiluokalla, ovat nyt lähemmäs kuuskymppisiä ja kaksi jo aikuista lasta, ja nuorempi isön vaimon tyttö ollut 8v asti oman miehensä kanssa, siis aluksi sellaisessa ronja ja birk tyyppisellä parhaat kaverit/tuo ihminen on se minun ihminen mentaliteetillä, nyt viisi kymppisiä, jäivät lapsettomaksi mutta eivät vapaaehtoisesti.
Kunnioitan suuresti tällaisia ihmisiä, ja olen tuollaisesta kumppanuudesta monesti haaveillut. Harmi ettei ole osunu omalle kohdalle.
Anteeksi? Siis kunnioitat ihmisiä heidän suhteidensa pituuden perusteella? Voi hyvää päivää :D
Vierailija kirjoitti:
tunnen paljon eläkeikäisiä, jotka ovat olleet aikuisikänsä samassa parisuhteessa. Sitten taas nykyiset 4-kymppiset ovat lähes kaikki eronneet jo ainakin kerran
Nykyiset nelikymppiset? Ei me keskimäärin olla sen teini-iän ihastuksen kanssa, mutta kyllä suhteet voi olla pitkiäkin 1970-luvun puolella syntyneillä.
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 24 vuotta, viime vuosituhannen puolella siis alettiin seurustella. Paras ystäväni on meni naimisiin v. 2000, ja on edelleen samassa liitossa. Heillä on monta lasta, joista osa jo aikuisia. Toinen ystäväni tapasi miehensä kesätöissä 90-luvulla lukion jälkeen ja ovat edelleen yhdessä, vaikka alussa eivät tiiviisti seurustelleetkaan. Opiskeluaikainen hyvä ystäväni tapasi miehensä vasta v. 2005 oltuaan siihen asti sinkkuna, ja siitä alkaen ovat olleet yhdessä.
Läheisistä ystävistä kukaan ei ole eronnut aikuisiällä, mutta tiedän kyllä entisiä luokkakavereita, jotka ovat eronneet. Yhdellä naapurinpojalla on ollut jo kolme vaimoa ja kaikkien kanssa lapsia. Äitinsä sanoi joskus, että kun se vie vihille kaikki jotka vaan suostuu, eikä yhtään mieti pidemmälle. Käyn joskus siis kylässä siellä äitinsä ja isänsä luona, jotka auttoivat silloin paljon, kun oma isäni sairastui vakavasti. Nyt hekin ovat jo noin 80 v. vanhuksia.
Tuon sorttista riippuvuutta taitaa olla täälläkin.
Meillä juhannushäitä tanssittiin vuotta aiemmin -66, alta 2-kymppisinä. Edelleen saman vällyn alle painutaan lämmittelemään yksissä tuumin.