Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi, kun en kunnioita puolisoani
29.04.2023 |
En tiedä voiko tästä syyttää miestäni, vai minua ja kriteereitäni, mutta huomaan että yhä enenevässä määrin näen miehessäni vain asioita, tapoja ja piirteitä, joita en todellakaan arvosta.
On todella vaikeaa käyttäytyä kovin kunnioittavasti (halveksuntani ja ärtymykseni varmasti näkyy, ja välillä kuuluukin ihan selvin sanoin) koska mies ei käyttäydy, kuten odottaisin nelikymppisen miehen käyttäytyvän.
Hän sluibailee kotitöistä, kannan kotitöistä ja ulkotöistä päävastuun. Ja lapsista tietenkin. Monesti joudun myös siivoamaan miehen jälkiä. Tiedän, nyt saan kuulla että "oma syy, miksi siivoan ne, kai mies saa olla kotonaan miten haluaa..." Mutta oikeastiko pitää hyväksyä se, että 4-kymppinen mies jättää olohuoneen sohvalle tyhjät karkkipussit ja kaljatölkit, kun on illalla katsellut elokuvaa yömyöhään? Ja turha kuvitella, että ne siitä häviäisivät aamulla, olen testannut ja pisimmillään katselin niitä roskia ja tölkkejä 1,5 viikkoa, eikä mies havahtunut viemään niitä sittenkään roskiin, ennenkuin KÄSKIN. Vaatteensa ovat aina lattialla, vaikka olen tuonut tuolia ja ruuvannut naulakoita vaatekasojen viereen, jne.
Olen ihan selvin sanoin pyytänyt apua kotitöihin ja puhunut kuinka tämä nykyinen työnjako aiheuttaa ärtymystä. Mies joko ärsyyntyy ja taantuu lapseksi "hitto en tee sit tätäkään vähää!", tai sitten kuuntelee hiljaa, myöntää ettei tee paljoa, sanoo että "hyvä kun kerroit" ja ryhdistäytyy ehkä pariksi päiväksi, kunnes taas...
Joudun myös ohjeistamaan miestä alkeellisissakin käytöstavoissa. Jopa tervehtiminen ja kiitokset kylästä lähdettäessä on täytynyt opettaa, ja meinaavat vieläkin unohtua välillä. Ei osannut myöskään esittää osanottoja, kun sukulaisensa puhelimitse kertoi miehensä kuolleen ja kutsui hautajaisiin. Oli vaan hiljaa ja murahteli jotain epäselvää siitä että ei ehditä tulla hautajaisiin kun on muuta menoa. (voi kuinka häpesin vieressä ja yritin turhaan viittilöidä että esitä nyt edes osanotto leskelle!) jne.
Joo joo, olen itse puolisoni valinnut, mutta siitä on 25 vuotta. Silloin ehkä olimme samalla tasolla (15-vuotiaina) mutta nykyään....
Ja niin, on miehessä hyviäkin puolia. Käy töissä, halailee ja haluaa minua (tosin minä en kaipaa halailua yhtään enkä halua häntä enää ollenkaan, osaksi juuri tämän vuoksi etten kunnioita häntä, mutta onhan tämäkin sanottava miehelle hyväksi puoleksi.. Moni ainakin muistuttaa minua kuinka hienoa tämän miehen halailun pitäisi olla ja minun pitäisi tätä arvostaa... No, yritän... )
Eli kysymykseni on; miten oppia kunnioittamaan ja arvostamaan toista?
Erota en haluaisi. Haluaisin että mies muuttuisi ja aikuistuisi, ja voisimme elää tasavertaisina kumppaneina elämämme loppuun asti. Haluaisin kunnioittaa puolisoani. Miten sen teen, neuvoja??
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa erilleen.
Tämä on kyllä käynyt ohimennen mielessä, muttei sen kummemmin...
Saisikohan ihan oikeasti suhteen toimimaan, jos muuttaisin pois mutta seurustelisimme silti?
Kokemuksia kellään?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan jaksanut lukea alotusta loppuun
Mies on paska ja ap hyvä ja loukussa muka
Onnea sit kai kaikille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;
sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
-Pyhä RaamattuAlamaisuus ei tarkoita sitä että tämä jolle ollaan alamaisia, käyttäytyy kuin kakara. Ihan päinvastoin.
Se, jolle ollaan alamainen ja joka on alamaisen "pää", pitää alamaisistaan huolta, tukee, auttaa ja kantaa PÄÄVASTUUN.
Miehet ei käsitä 50-70-luvun miesten lähteneen sian pieremän aikaan töihin ja palaavan iltaa vasten kotia. Mun eno oli tällainen. Vanhanajan sovinisti joka tajusi ns. paikkansa.
Kannattaa ehdottomasti mennä pariterapiaan/ parikäynneille esim. perheasiain neuvottelukeskukseen.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jaksanut lukea alotusta loppuun
Mies on paska ja ap hyvä ja loukussa muka
Onnea sit kai kaikille
Tuntuu olevan nykyaikaa, että jopa keskustelupalstan kirjoitus, jonka lukemiseen menee n. 1,5 minuuttia, on keskittymiskyvyttömälle nykyihmiselle liikaa. Kiitos onnesta ja onnea myös sinulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa erilleen.
Tämä on kyllä käynyt ohimennen mielessä, muttei sen kummemmin...
Saisikohan ihan oikeasti suhteen toimimaan, jos muuttaisin pois mutta seurustelisimme silti?
Kokemuksia kellään?
Ap
Konservatiivi piireissä on ihan normia lähteä viikonlopuksi mökille. Tällä tavoin liitot kestää siunatun pitkään. Jotku hankkii kakkosasunnon.
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa erilleen.
Tämä on kyllä käynyt ohimennen mielessä, muttei sen kummemmin...
Saisikohan ihan oikeasti suhteen toimimaan, jos muuttaisin pois mutta seurustelisimme silti?
Kokemuksia kellään?
Ap
Et saa, vaikka tekisit mitä. On kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa erilleen.
Tämä on kyllä käynyt ohimennen mielessä, muttei sen kummemmin...
Saisikohan ihan oikeasti suhteen toimimaan, jos muuttaisin pois mutta seurustelisimme silti?
Kokemuksia kellään?
Ap
No nyt se ei ainakaan toimi. Erilleen muutto vapauttaisi sinut tuosta jatkuvasta stressistä, herättelisi miestä kun joutuu elämään omassa likaisessa kodissaan ja antaisi teille molemmille tilaa miettiä mitä oikein haluatte.
Jos mieheni olisi tuollainen kuin sinun, minäkään en kunnioittaisi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Jatka vain, kuten ennenkin, eli otat vastaan hänen rahansa ja elät hänen kustannuksellaan. Voit käyttää omat rahasi itseesi, koska miehesi maksaa kaikki pakolliset maksut teidän taloudessanne.
Mihin tämä tieto perustuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon samaa kuten muutkin, avuksi ei ole antaa muuta kuin ero. Jos halveksii toista niin ei siitä mitään tule, se suhde on molemmille kärsimystä. Onko siinä järkeä olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi vaikuttaa tämän perusteella olevan avun tuolla puolen. Et voi kasvattaa aikuista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
AP:hen on ohjelmoitu perinteinen suomalainen taisteluavioliiton malli.
Jatka vaan samaa rataa, niin sulla on sentään joku, jota voit olla kunnioittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Kun kotityöt ei maistu ja niistä pitää mäkättää olet ongelmajätettä.
1) Pariterapia 2) palkattu kotisiivooja tai taloudenhoitaja 3) miehelle talouskoulu 4) kotitöistä lukujärjestys, jossa kaikille perheen jäsenille vaihtuvat tehtävät tasapuolisesti.
Jättäisin siivoamatta miehen sotkut ja pesemättä hänen pyykkinsä. Vaikka menisi puoli vuotta, niin minun kanttini kyllä kestäisi katsoa sotkua ilman, että niihin kajoaisin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun puhtaat vaatteet loppuvat, alkaa jotain tapahtua. Ex-mieheni oli myös sellainen, joka ei kiittänyt lähtiessään kyläpaikasta tai saatuaan apua. Sanoin tästä hänelle suoraan ja kysyin, miltä hänestä itsestään tuntuisi vastaavassa tilanteessa. Sen jälkeen ainakain yritti muuttaa tapaansa. Meillä oli myös yhteinen tuttava, joka lähti aina vain kävelemään edes moikkaamatta, mutta hänellä tiedän oman kertomasa perustuen olevan joitain autistisia piirteitä, joten en ottanut hänen ajoittain outoa käytöstään henkilökohtaisesti.
Alamaisuus ei tarkoita sitä että tämä jolle ollaan alamaisia, käyttäytyy kuin kakara. Ihan päinvastoin.
Se, jolle ollaan alamainen ja joka on alamaisen "pää", pitää alamaisistaan huolta, tukee, auttaa ja kantaa PÄÄVASTUUN.