Nelikymppinen Seppo haluaisi lapsia mutta kumppani puuttuu

Luulin ensin otsikon perusteella, että Seppo on feikkinimi jutussa, mutta eipä sitten ollutkaan. En ole ikinä ennen tavannut yhtään 80-luvulla syntynyttä Seppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ikisinkkuja miehiä tuntevana sanoisin, että ko. miehiltä puuttuu yleensä sosiaaliset taidot, jotka johtaisivat pariutumiseen. He eivät vaan osaa edistää suhdetta naisihmisiin.

Enkä muuten yhtään tiedä mistä tämä johtuu.

Veljeni on juuri tällainen. Paperilla ihan timanttia puolisoksi. Mutta vietä sen kanssa viis minuuttia niin ymmärrät, miksi se täyttää ensi vuonna 50 eikä ole ikinä seurustellut.

Enkä mäkään tiedä mistä se johtuu. Yhdessä kasvettu ja vaikka mäkään nyt en varsinaisesti mikään sosiaalisesti säkenöi niin oon mä nyt hitto naimisiin asti päässyt... olen nainen mutta eiköhän ikisinkkunaisilla ole aika pitkälti tätä samaa ongelmaa.

Mulla on kyllä sosiaaliset taidot kohdillaan, mutta en ole naimisiin "päässyt", koska olen kokenut sinkkuelämän mielekkäämmäksi kuin jonkun kivireen vetämisen. Miehet ovat siis tuoneet elämääni enemmän negatiivista kuin positiivista. Mieluummin olen sit yksin. Seuraa löytyy kyllä tinderistä silloin kuin haluan. N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

Avioero tulee keskimäärin 10v avioliiton jälkeen, joten enpä usko.

Tiedätkö mitä keskimäärin tarkoittaa? Se tarkoittaa, että about puolet avioliitoista loppuu jo paljon aiemmin kuin 10v kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

Avioero tulee keskimäärin 10v avioliiton jälkeen, joten enpä usko.

Miten tuo keskimääräinen avioaika liittyy asiaan? En oikein tavoita logiikkaasi. Minusta 10 vuoden avioaika on täysin linjassa sen kanssa, että voidaan olla mennyt naimisiin juurikaan tuntematta, sitten vietetään joku viitisen vuotta tutustuen, huomataan että tuli valittua väärä ihminen ja sitten vielä kituutellaan toiset 5 vuotta ja yritetään muuttaa tätä toista kunnes luovutetaan.

Ja vielä selvennykseksi, että tämä on YKSI mahdollinen avioliiton kulku. On muitakin syitä miksi se ero tulee. Tällainen kuvaamani erotarina olisi kuitenkin vältetty jos pari olisi seurustellut kauemmin kuin sen pari kuukautta ennen naimisiinmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

Avioero tulee keskimäärin 10v avioliiton jälkeen, joten enpä usko.

Miten tuo keskimääräinen avioaika liittyy asiaan? En oikein tavoita logiikkaasi. Minusta 10 vuoden avioaika on täysin linjassa sen kanssa, että voidaan olla mennyt naimisiin juurikaan tuntematta, sitten vietetään joku viitisen vuotta tutustuen, huomataan että tuli valittua väärä ihminen ja sitten vielä kituutellaan toiset 5 vuotta ja yritetään muuttaa tätä toista kunnes luovutetaan.

Ja vielä selvennykseksi, että tämä on YKSI mahdollinen avioliiton kulku. On muitakin syitä miksi se ero tulee. Tällainen kuvaamani erotarina olisi kuitenkin vältetty jos pari olisi seurustellut kauemmin kuin sen pari kuukautta ennen naimisiinmenoa.

Keskimääräinen aviossaoloaika ei myöskään tarkoita, että suurin osa olisi naimisissa just sen noin 10 vuotta. Se on vaan laskennallinen arvo kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

Avioero tulee keskimäärin 10v avioliiton jälkeen, joten enpä usko.

Miten tuo keskimääräinen avioaika liittyy asiaan? En oikein tavoita logiikkaasi. Minusta 10 vuoden avioaika on täysin linjassa sen kanssa, että voidaan olla mennyt naimisiin juurikaan tuntematta, sitten vietetään joku viitisen vuotta tutustuen, huomataan että tuli valittua väärä ihminen ja sitten vielä kituutellaan toiset 5 vuotta ja yritetään muuttaa tätä toista kunnes luovutetaan.

Ja vielä selvennykseksi, että tämä on YKSI mahdollinen avioliiton kulku. On muitakin syitä miksi se ero tulee. Tällainen kuvaamani erotarina olisi kuitenkin vältetty jos pari olisi seurustellut kauemmin kuin sen pari kuukautta ennen naimisiinmenoa.

Niin tai sitten toinen salamarakastuu 9v avioliiton jälkeen työkaveriinsa. Ennen avioliittoa on oltu mahdollisesti yhdessä jo 7 vuotta. Ihan samaa kuvittelua kuin sinullakin. Joku menee naimisiin "liian" nopeasti, joku 20v yhdessäolon jälkeen. Silti molemmat voivat erota. YKSI mahdollinen kulku ei ole kaikki muut mahdolliset, joten yleistys on typerää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

Avioero tulee keskimäärin 10v avioliiton jälkeen, joten enpä usko.

Miten tuo keskimääräinen avioaika liittyy asiaan? En oikein tavoita logiikkaasi. Minusta 10 vuoden avioaika on täysin linjassa sen kanssa, että voidaan olla mennyt naimisiin juurikaan tuntematta, sitten vietetään joku viitisen vuotta tutustuen, huomataan että tuli valittua väärä ihminen ja sitten vielä kituutellaan toiset 5 vuotta ja yritetään muuttaa tätä toista kunnes luovutetaan.

Ja vielä selvennykseksi, että tämä on YKSI mahdollinen avioliiton kulku. On muitakin syitä miksi se ero tulee. Tällainen kuvaamani erotarina olisi kuitenkin vältetty jos pari olisi seurustellut kauemmin kuin sen pari kuukautta ennen naimisiinmenoa.

Niin tai sitten toinen salamarakastuu 9v avioliiton jälkeen työkaveriinsa. Ennen avioliittoa on oltu mahdollisesti yhdessä jo 7 vuotta. Ihan samaa kuvittelua kuin sinullakin. Joku menee naimisiin "liian" nopeasti, joku 20v yhdessäolon jälkeen. Silti molemmat voivat erota. YKSI mahdollinen kulku ei ole kaikki muut mahdolliset, joten yleistys on typerää.

Mitä ihmettä? Sitähän tässä koko ajan olen korostanut että liian nopean naimisiinmenon aiheuttama ero on nimenomaan se yksi mahdollinen kulku. Miten saat siitä yleistyksen? Totta kai on paljon paljon paljon muitakin syitä miksi eroon ajaudutaan, mutta yksi mahdollinen syy on se että on alunperinkin nainut väärän ihmisen, koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Miksi sinun on vaikea myöntää tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Onhan se iso vedenjakaja - elämäntilanne muuttuu ihan täysin. Ei ole enää pakko pysyä kärryillä esim tietotekniikasta, joten ne taidot rapistuu jos ei ole henkilökohtaista kiinnostusta aiheeseen. Sama pätee vähän muihinkin asioihin, voi luovuttaa ja hellittää. Se riippuu tietysti myös tosi paljon ihmisestä, miten aktiivinen on luonnostaan ja miten osaa aikansa käyttää, jotkut lamaantuu sinne kotiin ja jotkut taas puuhaa hirveästi kaikkea sitä mitä ei töissä käydessä ehtinyt. Joka tapauksessa elämä muuttuu erilaiseksi kuin sillä työssäkäyvällä puolisolla ja se voi olla kriisin paikka kyllä. Lisäksi sitten eläkeikä on sellainen että kyllä niitä erilaisia sairauksia voi alkaa tulla ja kunto voi heiketä nopeastikin, tämä nyt tietenkin on tosi yksilöllistä myös, mutta todennäköisyys eri krempoille kasvaa kyllä vauhdilla iän myötä. 75v katsotaan jo vanhukseksi lääketieteellisesti, eli kyllä ne yleensä ensimmäiset eläkevuodet on sitä aktiivisen eläkeläisyyden aikaa ja kun se 8v nuorempi puoliso jää eläkkeelle niin vanhempi alkaa olla jo aika vanha.

Niin ja miehet kuolevat keskimäärin nuorempina eli naisen kannattaa ottaa se 5-7 vuotta nuorempi mies, jollei halua elää viimeisiä vuosiaan yksin.

Minusta ihminen, jonka oppisin parissa kuukaudessa tuntemaan niin hyvin että uskaltaisin mennä naimisiin ja tehdä lapsia hänen kanssaan, olisi kauniisti sanottuna todennäköisesti aika tylsä. Sori.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Monet 40v. saa vielä lapsia.

Niin saa, mikäli heillä on niitä jo ennestään. Ensimmäisen kerran isäksi miehistä tulee yli 40 vuotiaana alle 2 % yli 43 vuotiaana vielä harvempi ikäluokastaan. Tämä on ihan Tilastokeskuksen dataa.

Vierailija kirjoitti:

Seppo kertoo videolla että ei ole edes etsinyt kumppania mistään, ei käy baareissa eikä käytä deittipalveluita. Sanoisin että hän voi syyttää tilanteestaan vain itseään. Jos ihminen ei ole huippuhyvännäköinen, on epätodennäköistä, että vastakkaisen sukupuolen edustajat ottavat kontaktia romanttisessa mielessä arjen tilanteissa. Toki voi just jossain harrastuksissa kohdata kumppanin, mutta huomattavasti suurempi todennäköisyys on, jos ottaa itseään niskasta kiinni ja menee sinne Tinderiin. Sielläkin tosin kannattaa muistaa realismi, eli ei mitään kymmenen vuotta nuorempia kaunottaria lähde metsästämään.

Tämähän se. Vaikuttaa mukavalle tyypille, mutta jos tosiaan ei ole deittipalveluissa tai käy baareissa, niin siinä menee jo iso osa niistä mahdollisista kohtaamisista ohi. (Baareissahan ei ole pakko juoda alkoholia, eli sen ei pitäisi olla kynnyskysymys.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo kertoo videolla että ei ole edes etsinyt kumppania mistään, ei käy baareissa eikä käytä deittipalveluita. Sanoisin että hän voi syyttää tilanteestaan vain itseään. Jos ihminen ei ole huippuhyvännäköinen, on epätodennäköistä, että vastakkaisen sukupuolen edustajat ottavat kontaktia romanttisessa mielessä arjen tilanteissa. Toki voi just jossain harrastuksissa kohdata kumppanin, mutta huomattavasti suurempi todennäköisyys on, jos ottaa itseään niskasta kiinni ja menee sinne Tinderiin. Sielläkin tosin kannattaa muistaa realismi, eli ei mitään kymmenen vuotta nuorempia kaunottaria lähde metsästämään.

Tämähän se. Vaikuttaa mukavalle tyypille, mutta jos tosiaan ei ole deittipalveluissa tai käy baareissa, niin siinä menee jo iso osa niistä mahdollisista kohtaamisista ohi. (Baareissahan ei ole pakko juoda alkoholia, eli sen ei pitäisi olla kynnyskysymys.)

Niin, ja IT-asiantuntija tuskin töissäkään tapaa ketään.

Toivottavati tämä YLEn juttu nyt kuitenkin toimii mainoksena!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet 40v. saa vielä lapsia.

Niin saa, mikäli heillä on niitä jo ennestään. Ensimmäisen kerran isäksi miehistä tulee yli 40 vuotiaana alle 2 % yli 43 vuotiaana vielä harvempi ikäluokastaan. Tämä on ihan Tilastokeskuksen dataa.

Kuinka moni 40-vuotias lapseton mies edes haluaa enää lapsia? Tuohon mennessä olisi yleensä jo tehty jos olisi halunnut. Aiemmin jo sanoin, että jos sadasta nelikymppisestä miehestä yksi saa lapsen ensimmäistä kertaa, niin ei anna totuudenmukaista kuvaa sanoa, että se on vain yksi prosentti, jos 95 heistä ei edes halua lapsia.

-eri

Seppo nimi tuo aina mieleen Salkkarit :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

No teillä se on noin, mutta kyllä minä näen aamulla ja aamupäivällä kuntosalilla paljon reippaita eläkeläismiehiä ja -naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

No teillä se on noin, mutta kyllä minä näen aamulla ja aamupäivällä kuntosalilla paljon reippaita eläkeläismiehiä ja -naisia.

Ja miten tuo nyt liittyy aiheeseen? Ei kukaan ole väittänyt etteikö jotkut eläkeläiset olisi toimeliaita ja reippaita. Se on silti ihan fakta, että iso ikäero alkaa useimmissa tapauksissa haitata suunnilleen tuossa iässä, vaikka nuorena aikuisena ja keski-ikäisenä sillä ei ole juurikaan merkitystä.

Ihan oikeasti, kuinka moni tuntee noita kahden kuukauden seurustelun jälkeen naimisiin menneitä? Onko kyseessä yleinen ilmiö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla ajattelevia naisiakin on, että ensin nautitaan elämästä sinne +30-vuotiaaksi ja sitten vasta havahdutaan siihen, että hyvänen aika, enhän minä tällaisesta elämäntavasta mitään nauti vaan minä haluankin vakaan parisuhteen, lapsia ja koko helahoidon häineen kaikkineen

Ihan kuin elämän voisi elää kahteen kertaan. Tai siis ainakin nuo vuodet nuoruudesta sinne +30-vuotiaaksi.

Muutenkin erikoinen tämä ajatusmalli, että se nuorena tavattu kumppani ja vakiintuminen olisi jotenkin ei-nautinnollista ja lähinnä vankila tai ainakin rangaistus jota pitää vältellä parhaansa mukaan.

Siinähän on just hyvää aikaa vielä nauttia rauhassa toisistaan ennen perheenperustamista ja kokea yhdessä erilaisia asioita. Ne kaikki yhteiset kokemukset ja muistothan on just se liima jota tarvitaan sitten, kun arki iskee vasten kasvoja ja tulee niitä melko väistämättä eteen osuvia vastamäkiä. Silloin on hyvä, että muistaa kuinka paljon mä tätä rakastankaan ja kuinka hyvä tyyppi tämä toinen oikeasti onkaan ja kuinka kivaa meillä on ollut. 

Tietenkin se puoliso pitääkin valita niin, että on niitä oikeasti yhdistäviä asioita (pelkkä seksi ei riitä) ja tykätään tehdä samankaltaisia asioita eli toinen on aidosti elämänkumppani.

Jostain syystä tuollainen nähdään aivan kauhean ahdistavana ja "liian aikuisena" mutta sen sijaan se sitten onkin ihan ok, että elämästään tuhraa toistuvasti kuukausia/vuosia sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ärsyttää käytännössä joka asiassa, mistään ei olla samaan mieltä eikä yhdessä ole edes kivaa. Ja sitten erotaan ja sama ralli alkaa jonkun toisen kanssa, koska eihän sitä nyt nuorena voi vaan yhden kanssa olla.

Tuollaisissa voidaan jopa nähdä jotain omituista potentiaalia tulevaisuuden kannalta ja kokea se jotenkin ei-vankilana ja nautintona toisin kuin parisuhteessa joka ihan oikeasti olisi vakaa ja vakiintunut ihan alusta asti. Sellainen on ihan kauhistus että sitä nyt yhteen sitoutuisi jo parikymppisenä ja siinähän menee nuoruus ihan harakoille.

Harakoille se ei mene lainkaan kun kerta toisensa jälkeen odottaa, että kyllä tästä varmasti vielä joskus hyvä tulee ja samalla kerää vain niitä erittäin huonoja elämänkokemuksia, jotka jättää jälkensä aina.

Nuo väärät kumppanithan on just nimenomaan ne, mitkä pitäisi jo nuorena jättää väliin mutta mitä enempi ylistetään riehakkaan sinkkuelämän ja vaihtuvien kumppanien autuutta niin sitä useampi siinä sirkuksessa itsensä rikkoo ja katkeroituu.

Aivan uskomattoman hieno kirjoitus - kiitos tästä.

Olen itse 50v ja asunut neljän eri naisen kanssa. Todellisuudessa olisin halunnut, että asiat olisivat menneet niin kuin kuvasit.

Oma ongelmani (ja varmaan monen muunkin) nuorena oli sellainen aivan hillitön epäkypsyys, eli itse en osannut olla rakentavasti parisuhteessa enkä kyllä osannut valitakaan oikein kumppaniani. Vasta yli 4-kymppisenä tajusin nämä asiat. No, oli onni että edes yhden lapsen sain, mutta useamman olisin kyllä halunnut.

En tiedä miten superkasvatus pitäisi saada, jotta oikein kumppanin pystyisi valitsemaan jo nuorena...

Neljä avoliittoa olisi itselleni miehessä sellainen hälytysmerkki, etten kuvittelisikaan mitään vakavampaa hänen kanssaan. Neljä seurustelusuhdetta ei olisi ongelma, itsellänikin on kariutuneita ihmissuhteita taustalla, mutta se että on neljä kertaa sitoutunut avoliittoon saakka kertoo, että kovin vähäisellä tutustumisella on valmis tekemään loppuelämän päätöksiä.

Itse en ole ollut koskaan naimisissa, mutta pitkissä parisuhteissa avoliitossa muutaman kerran. En ymmärrä miten tuo on hälytysmerkki. Eihän toista opi tuntemaan ennen kuin asutaan yhdessä. Silloin katsotaan, sovitaanko yhteen. Kyllä se mielestäni on parempi, jos takana on pitkiä avoliittoja kuin kasa 3-8kk suhteita. Se kertoo jo sitoutumiskammosta.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

Ihan hyvin voi olla, että vuoden päästä makaat sängyssä ja puolisosi on omaishoitajasi. Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, elämä on tässä ja nyt.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

Ihan hyvin voi olla, että vuoden päästä makaat sängyssä ja puolisosi on omaishoitajasi. Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, elämä on tässä ja nyt.

ohis

Eipä sitä silti tarvitse noita omaishoitajuuden yms. riskejä ihan tietoisesti lisätä vaikka niitä ei nollaan saakaan.