Nelikymppinen Seppo haluaisi lapsia mutta kumppani puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

En tiedä sinun ikääsi, mutta ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. harva parikymppinen on samanlainen nelikymppisenä. Parikymppinen iloinen ja aktiivinen, viikonloppuisin bilettävä voi nelikymppisenä olla täysi alkoholisti tai kotona viihtyvä nysvääjä. Jos heillä oli hauskaa yhdessä nuorina, nelikymppisinä enää ei. Kaikki ei kasva samaan suuntaan samaa tahtia.

Niin, siis tuossahan ei sanottu että huono kumppanivalinta on ainoa syy eroihin, vaan viitattiin siihen että moni liitto voi hajota senkin takia ettei ole tuntenut kumppania tarpeeksi naimisiin mennessä. Se on siis yksi syy eroihin. Ikäni on 46, ja itse aloitin viimeisimmän suhteeni 40-vuotiaana. Vasta nyt minusta tuntuu että alan tuntea puolisoani hieman syvemmin. Ihminen on niin monipuolinen, syvä ja kiinnostava että todellakaan en olisi ottanut hänestä selkoa muutamassa kuukaudessa. Tuossahan aiemmin joku kommentoi että vanhempana pari kuukautta riittää tutustumiseen ja siihen siis vastasin :)

Olisko sinulla aikaisempien erojen syynä se, että muutitte yhteen ja teitte lapsia liian nopeassa aikataulussa? Miten olisi käynyt, jos olisit ruvennut seurustelemaan nykyisen kumppanisi kanssa parikymppisenä?

Minulla ei ole lapsia enkä ole ollut naimisissa aikaisemmin. Nyt ollaan menossa, hitaalla aikataululla koska emme lapsia edes halua ja olemme siihen liian vanhojakin.

Mutta en oikein ymmärrä mihin pyrit kysymyksilläsi. Ehkä olisi helpompaa jos vain kertoisit omia ajatuksiasi aiheessta? Onko sinusta siis pari kuukautta riittävä aika tutustumiseen ennen lastentekoa? Kirjoititko kenties tuon alkuperäiseen vastaavan kommentin siitä että pari kuukautta riittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

Niinhän se nykyään taitaa olla, että siinä 40 vuotiaina herätään asiaan, että olisi kiva saada lapsiakin..

Saimme esikoisen ollessani 20v, mies 23v. Muutaman vuoden päästä tuli kuopus. Nyt on itselläni ikää 35 vuotta ja miehellä 38v, esikoisemme on 15 vuotta ja kuopus 13 vuotta. Onneksi ei enää tässä iässä tarvitse aloittaa yövalvomisia ja päiväkotirumbaa, huh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

En tiedä sinun ikääsi, mutta ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. harva parikymppinen on samanlainen nelikymppisenä. Parikymppinen iloinen ja aktiivinen, viikonloppuisin bilettävä voi nelikymppisenä olla täysi alkoholisti tai kotona viihtyvä nysvääjä. Jos heillä oli hauskaa yhdessä nuorina, nelikymppisinä enää ei. Kaikki ei kasva samaan suuntaan samaa tahtia.

Niin, siis tuossahan ei sanottu että huono kumppanivalinta on ainoa syy eroihin, vaan viitattiin siihen että moni liitto voi hajota senkin takia ettei ole tuntenut kumppania tarpeeksi naimisiin mennessä. Se on siis yksi syy eroihin. Ikäni on 46, ja itse aloitin viimeisimmän suhteeni 40-vuotiaana. Vasta nyt minusta tuntuu että alan tuntea puolisoani hieman syvemmin. Ihminen on niin monipuolinen, syvä ja kiinnostava että todellakaan en olisi ottanut hänestä selkoa muutamassa kuukaudessa. Tuossahan aiemmin joku kommentoi että vanhempana pari kuukautta riittää tutustumiseen ja siihen siis vastasin :)

Olisko sinulla aikaisempien erojen syynä se, että muutitte yhteen ja teitte lapsia liian nopeassa aikataulussa? Miten olisi käynyt, jos olisit ruvennut seurustelemaan nykyisen kumppanisi kanssa parikymppisenä?

Minulla ei ole lapsia enkä ole ollut naimisissa aikaisemmin. Nyt ollaan menossa, hitaalla aikataululla koska emme lapsia edes halua ja olemme siihen liian vanhojakin.

Mutta en oikein ymmärrä mihin pyrit kysymyksilläsi. Ehkä olisi helpompaa jos vain kertoisit omia ajatuksiasi aiheessta? Onko sinusta siis pari kuukautta riittävä aika tutustumiseen ennen lastentekoa? Kirjoititko kenties tuon alkuperäiseen vastaavan kommentin siitä että pari kuukautta riittää?

En ole kirjoittanut parista kuukaudesta. Minusta on naiivia väittää, että iso osa eroista tapahtuu, koska ei tunne puolisoaan tarpeeksi. Kerrot olleesi nykyisesi kanssa kuusi vuotta. Koska ihmiset muuttuvat vuosien myötä, niin nyt sinulle sopiva kumppani olisi voinut parikymppisenä olla väärä. Voi olla, että 20 vuoden kuluttua ihmettelet, että et tunne puolisoasi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

Voit nyt puhua vain omasta miehestäsi ja kokemuksestasi. Tunnen muutaman pariskunnan, jossa molemmat ovat yli 80-vuotiaita, ja he ovat todella aktiivisia. Harrastavat, matkustelevat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

Mennäänkö nykyään nopeasti naimisiin, kun yhdessä voi asua ilman paheksuntaa? Itse en tiedä kuin yhden uskovaisen perheen tytön, joka meni naimisiin heti 18-vuotta täytettyään lyhyen seurustelun jälkeen.

Monet 40v. saa vielä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

Meillä sama ikäero ja vaikutukset alkoivat näkymään kun mies ylitti viidenkympin rajan. Sitä ennen oli ollut jokseenkin nuorekas ja jaksava, pari vuotta 50-vuotispäivän jälkeen ja alkoi tuntua kuin rapistuisi silmissä. Vielä ollaan molemmat työelämässä mutta muuhun elämään ei miehellä virtaa jääkään joten kaiken vapaa-ajan tekemisen saan tehdä yksin jos sellaista haluan. Ollaan kyllä edelleen rakastuneita, mutta ikäero tuntuu vaikuttavan päivä päivältä enemmän meidän elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

Voit nyt puhua vain omasta miehestäsi ja kokemuksestasi. Tunnen muutaman pariskunnan, jossa molemmat ovat yli 80-vuotiaita, ja he ovat todella aktiivisia. Harrastavat, matkustelevat jne.

Niin, molemmat ovat samassa elämäntilanteessa. Meillä on siihen vielä 6-8 vuotta riippuen siitä, minkä ikäisenä minä jään eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

No minä ainakin olen eri mieltä. 28 vuotta oltu yhdessä ja nopea oli meidän vauhti.

T.Eri

Seksi-Seppo, lurpsis. Pojoing tsirp tsirp sexygrill, auuuuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

Mennäänkö nykyään nopeasti naimisiin, kun yhdessä voi asua ilman paheksuntaa? Itse en tiedä kuin yhden uskovaisen perheen tytön, joka meni naimisiin heti 18-vuotta täytettyään lyhyen seurustelun jälkeen.

Ei, ja se on minusta ihan hyvä. Tuo kommenttini oli vastaus kirjoitukseen jossa sanottiin että pari kuukautta riittää tutustumiseen ennen lasten tekoa. Siitä en ole samaa mieltä ja uskon että noin nopea naimisiinmeno lisää eroriskiä. Mä oon aina luullut että ihmiset ihan yleisesti ovat tätä mieltä, mutta ilmeisesti olen ollut väärässä kun kirjoitukseni herättää näin paljon vastakommentteja.

En tiedä miksi Seppo 42v on tässä tilanteessa mutta aika toivottamalta nyt näyttää. Valitettavasti aika taisi lipsahtaa parkourin ja rötväilyn lomassa. Itse olen nyt toisella kierroksella (44v) ja naisystäväni myös (49v) ja kumpaisenkin lapset (mulla kolme, naisella kaksi) on jo tehty, eikä tietenkään uusia enää tule. Viikko/viikko katsotaan omien muksujemme perään omissa kodeissamme (lapset kohta kylläkin on aikuisia kaikki, nuorin nyt 16v) ja joka toinen viikko sitten yhteistä aikaa. Sepolla taitaa ainoa mahdollisuus olla Aasian suunta jos lapsia vielä halajaa, eikä taida tuokaan mitenkään satavarmaa olla. M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

En tiedä sinun ikääsi, mutta ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. harva parikymppinen on samanlainen nelikymppisenä. Parikymppinen iloinen ja aktiivinen, viikonloppuisin bilettävä voi nelikymppisenä olla täysi alkoholisti tai kotona viihtyvä nysvääjä. Jos heillä oli hauskaa yhdessä nuorina, nelikymppisinä enää ei. Kaikki ei kasva samaan suuntaan samaa tahtia.

Niin, siis tuossahan ei sanottu että huono kumppanivalinta on ainoa syy eroihin, vaan viitattiin siihen että moni liitto voi hajota senkin takia ettei ole tuntenut kumppania tarpeeksi naimisiin mennessä. Se on siis yksi syy eroihin. Ikäni on 46, ja itse aloitin viimeisimmän suhteeni 40-vuotiaana. Vasta nyt minusta tuntuu että alan tuntea puolisoani hieman syvemmin. Ihminen on niin monipuolinen, syvä ja kiinnostava että todellakaan en olisi ottanut hänestä selkoa muutamassa kuukaudessa. Tuossahan aiemmin joku kommentoi että vanhempana pari kuukautta riittää tutustumiseen ja siihen siis vastasin :)

Olisko sinulla aikaisempien erojen syynä se, että muutitte yhteen ja teitte lapsia liian nopeassa aikataulussa? Miten olisi käynyt, jos olisit ruvennut seurustelemaan nykyisen kumppanisi kanssa parikymppisenä?

Minulla ei ole lapsia enkä ole ollut naimisissa aikaisemmin. Nyt ollaan menossa, hitaalla aikataululla koska emme lapsia edes halua ja olemme siihen liian vanhojakin.

Mutta en oikein ymmärrä mihin pyrit kysymyksilläsi. Ehkä olisi helpompaa jos vain kertoisit omia ajatuksiasi aiheessta? Onko sinusta siis pari kuukautta riittävä aika tutustumiseen ennen lastentekoa? Kirjoititko kenties tuon alkuperäiseen vastaavan kommentin siitä että pari kuukautta riittää?

En ole kirjoittanut parista kuukaudesta. Minusta on naiivia väittää, että iso osa eroista tapahtuu, koska ei tunne puolisoaan tarpeeksi. Kerrot olleesi nykyisesi kanssa kuusi vuotta. Koska ihmiset muuttuvat vuosien myötä, niin nyt sinulle sopiva kumppani olisi voinut parikymppisenä olla väärä. Voi olla, että 20 vuoden kuluttua ihmettelet, että et tunne puolisoasi ollenkaan.

Totta kai. Kirjoitukseni siis oli vastaus kommenttiin, jossa sanottiin että pari kk riittää tutustumiseen. Se ei ollut siis sinun kommenttisi, mutta se on se mihin vastasin ja näet sen tästä kommenttiketjusta. Eli sinänsä tulit puhumaan aivan eri asiasta jos et halua keskustella tuosta, onko parin kk tutustuminen ennen sitoutumista riittävä vai ei.

Ja toki pari kk voi joskus riittää, joskus ei riitä 50 vuottakaan. Vähäinen tunteminen ennen naimisiinmenoa on kuitenkin eroriskiä lisäävä tekijä, enkä ymmärrä miten joku voisi kiistää tämän ja suositella sitoutumista parin kk tuntemisella kuten tuossa aiemmin tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

Voit nyt puhua vain omasta miehestäsi ja kokemuksestasi. Tunnen muutaman pariskunnan, jossa molemmat ovat yli 80-vuotiaita, ja he ovat todella aktiivisia. Harrastavat, matkustelevat jne.

Niin, molemmat ovat samassa elämäntilanteessa. Meillä on siihen vielä 6-8 vuotta riippuen siitä, minkä ikäisenä minä jään eläkkeelle.

Niin no, kuuden vuoden kuluttua olet siis samassa elämäntilanteessa kuin miehesi. Tuolla logiikalla miehesi sitten piristyy ja alkaa harrastamaan kaikenlaista kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Onhan se iso vedenjakaja - elämäntilanne muuttuu ihan täysin. Ei ole enää pakko pysyä kärryillä esim tietotekniikasta, joten ne taidot rapistuu jos ei ole henkilökohtaista kiinnostusta aiheeseen. Sama pätee vähän muihinkin asioihin, voi luovuttaa ja hellittää. Se riippuu tietysti myös tosi paljon ihmisestä, miten aktiivinen on luonnostaan ja miten osaa aikansa käyttää, jotkut lamaantuu sinne kotiin ja jotkut taas puuhaa hirveästi kaikkea sitä mitä ei töissä käydessä ehtinyt. Joka tapauksessa elämä muuttuu erilaiseksi kuin sillä työssäkäyvällä puolisolla ja se voi olla kriisin paikka kyllä. Lisäksi sitten eläkeikä on sellainen että kyllä niitä erilaisia sairauksia voi alkaa tulla ja kunto voi heiketä nopeastikin, tämä nyt tietenkin on tosi yksilöllistä myös, mutta todennäköisyys eri krempoille kasvaa kyllä vauhdilla iän myötä. 75v katsotaan jo vanhukseksi lääketieteellisesti, eli kyllä ne yleensä ensimmäiset eläkevuodet on sitä aktiivisen eläkeläisyyden aikaa ja kun se 8v nuorempi puoliso jää eläkkeelle niin vanhempi alkaa olla jo aika vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Kyllä se aika maaginen vedenjakaja on. En tiedä, olisinko lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt millaista on, kun oma työelämä on kiireisimmillään ja toinen nukkuu puolille päivin eikä saa senkään jälkeen aikaiseksi muuta kuin hieman kotitöitä. Kun minä vihdoin pääsen eläkkeelle, niin ei taida olla puolisosta enää seuraksi patikointiretkille ja matkoille maailmalle.

t. N59 avoliitossa M67 kanssa

Voit nyt puhua vain omasta miehestäsi ja kokemuksestasi. Tunnen muutaman pariskunnan, jossa molemmat ovat yli 80-vuotiaita, ja he ovat todella aktiivisia. Harrastavat, matkustelevat jne.

Niin, molemmat ovat samassa elämäntilanteessa. Meillä on siihen vielä 6-8 vuotta riippuen siitä, minkä ikäisenä minä jään eläkkeelle.

Niin no, kuuden vuoden kuluttua olet siis samassa elämäntilanteessa kuin miehesi. Tuolla logiikalla miehesi sitten piristyy ja alkaa harrastamaan kaikenlaista kanssasi.

No eihän se nyt enää piristy kun on ehtinyt jo asettua sellaiseen rauhaisaan eläke-elämään. Ja juu noita aktiivisia kasikymppisiä on, mutta varsinkin miehistä suurin osa on jo varsin raihnaisia siinä iässä, jos ovat edes elossakaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

Ihmiset muuttuvat. Se joka oli oikea 20v sitten ei välttämättä ole hyvä kummppani enää. Ei eroaminen tarkoita sitä että olisi ollut koko elämänsä, vaikka nyt 40 vuotta väärän ihmisen kanssa yhdessä. Hän on voinut olla oikea silloin aiemmin, muttei ehkä enää.

Juu kyllä, mutta yksi syy eroihin on liian nopea naimisiinmeno liian vähäisen tutustumisen jälkeen. Vai oletko tästä eri mieltä?

Avioero tulee keskimäärin 10v avioliiton jälkeen, joten enpä usko.