Nelikymppinen Seppo haluaisi lapsia mutta kumppani puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42-vuotias voi hyvinkin löytää 35-vuotiaan tai siinä main olevan puolison. Hyvin ehtii lapsia saamaan.

8 v on helvetillinen ikäero. Mieti tulevaa: kun Seppo on jo 70v, nainen on vielä työelämässä eläkettä vielä vuosia odottamassa.

Mieti hei pariskuntia joilla on kolmen vuoden ikäero: kun toinen pääsee eläkkeelle, niin toinen joutuu odottamaan eläkettä vielä KOLME kokonaista vuotta!!1 Kelaa hei!

Kolme vuotta on 5 vuotta lyhyempi aika odottaa kuin 8 vuotta. Kahdeksassa vuodessa mies ennättää ukkoutua ja dementoitua varsin pitkälle. Jää ne 5 suht hyvää vuotta yhteistä vapaa-aikaa kokematta.

Mikä ihmeen maaginen vedenjakaja se eläkkeelle jääminen on? Ennen sitä ihminen vetelee kärrynpyöriä ja sitten sekunnin eläkkeellä ollessaan onkin pitkälle edennyt Alzheimerin tauti...?

Eläkeikäiset eivät ole enää aktiivisia eivätkä pysy kehityksen kelkassa. Vanhat houriot on jo toinen jalka haudassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

IHMISET. MUUTTUU. IHMISET. KASVAA. IHMISET. KEHITTYY.

Joskus eri suuntiin. Se on elämää. Suhde ei ole välttämättä epäonnistunut, jos se ei kestä koko elämää.

Katsokaa vähemmän Disneyn vanhoja piirrettyjä, tulkaa itsetietoisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo olisi voinut ajatella tuota asiaa jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Olikohan tämä nyt 200. kerta, kun joku sanoo vastaavanlaisen kommentin. Ehkä vielä 200 lisää mahtuu.

Vanhat akat yrittävät manipuloida miehiä ottamaan omanikäisen naisen, mutta se ei tule onnistumaan. 50-kympin villitystä on mahdotonta sivuttaa. Miehen on pakko saada nuorempi nainen yli 40-vuoden iässä.

Tätähän jokainen saa toki yrittää, mutta todellisuus nyt vaan on se, että sellaisen saaminen on todella epätodennäköistä. Jos presidentti, rokkari tai miljonääri siinä onnistuu niin se ei tarkoita, että tavallinen yli nelikymppinen ukko kelpaa edes 5 vuotta nuorimmelle. Ihmiset kun valitsevat kumppaninsa siitä omasta vertaisryhmästä ei pappa -osastosta.

Mies on mielummin sinkkuna jos nuorempaa naista ei löydy 40+ ikäisenä ja ainakin yli 50-vuotiaana.

Aivan vapaasti, oma valinta. Siinähän sitten itkee kumppanin ja lasten puutetta. Ketään sivullista ei kiinnosta, että ihminen päättää elämänsä viettää noin.

Eihän nainen pysty tuossa iässä enää lisääntymään, joten mies joka tapaksessa jäisi ilman lapsia, jos valitsee oman ikäisen naisen 40-50-vuotiaana.

Tuossa kommentissa mihin vastattiin ei puhuttu lapsista vaan siitä että kaikkien miesten on PAKKO saada nuorempi nainen keski-iässä. Eli pitkät suhteet ja yhteinen vanhuus miehen kanssa ovat joka tapauksessa mahdottomia. Sekin vaikuttaa miksi naiset eivät nykyään halua lähteä koko touhuun nuorenakaan.

Minulle kelpaisi oikein hyvin samanikäinen (38-vuotias) nainen. Noin, teoriasi on kumottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo olisi voinut ajatella tuota asiaa jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Olikohan tämä nyt 200. kerta, kun joku sanoo vastaavanlaisen kommentin. Ehkä vielä 200 lisää mahtuu.

Vanhat akat yrittävät manipuloida miehiä ottamaan omanikäisen naisen, mutta se ei tule onnistumaan. 50-kympin villitystä on mahdotonta sivuttaa. Miehen on pakko saada nuorempi nainen yli 40-vuoden iässä.

Tätähän jokainen saa toki yrittää, mutta todellisuus nyt vaan on se, että sellaisen saaminen on todella epätodennäköistä. Jos presidentti, rokkari tai miljonääri siinä onnistuu niin se ei tarkoita, että tavallinen yli nelikymppinen ukko kelpaa edes 5 vuotta nuorimmelle. Ihmiset kun valitsevat kumppaninsa siitä omasta vertaisryhmästä ei pappa -osastosta.

Mies on mielummin sinkkuna jos nuorempaa naista ei löydy 40+ ikäisenä ja ainakin yli 50-vuotiaana.

Aivan vapaasti, oma valinta. Siinähän sitten itkee kumppanin ja lasten puutetta. Ketään sivullista ei kiinnosta, että ihminen päättää elämänsä viettää noin.

Eihän nainen pysty tuossa iässä enää lisääntymään, joten mies joka tapaksessa jäisi ilman lapsia, jos valitsee oman ikäisen naisen 40-50-vuotiaana.

Tuossa kommentissa mihin vastattiin ei puhuttu lapsista vaan siitä että kaikkien miesten on PAKKO saada nuorempi nainen keski-iässä. Eli pitkät suhteet ja yhteinen vanhuus miehen kanssa ovat joka tapauksessa mahdottomia. Sekin vaikuttaa miksi naiset eivät nykyään halua lähteä koko touhuun nuorenakaan.

Nykypäivänä 5 vuoden suhde on jo iso saavutus. Elinikäisiä suhteita ei ole enää olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo olisi voinut ajatella tuota asiaa jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Olikohan tämä nyt 200. kerta, kun joku sanoo vastaavanlaisen kommentin. Ehkä vielä 200 lisää mahtuu.

Vanhat akat yrittävät manipuloida miehiä ottamaan omanikäisen naisen, mutta se ei tule onnistumaan. 50-kympin villitystä on mahdotonta sivuttaa. Miehen on pakko saada nuorempi nainen yli 40-vuoden iässä.

Tätähän jokainen saa toki yrittää, mutta todellisuus nyt vaan on se, että sellaisen saaminen on todella epätodennäköistä. Jos presidentti, rokkari tai miljonääri siinä onnistuu niin se ei tarkoita, että tavallinen yli nelikymppinen ukko kelpaa edes 5 vuotta nuorimmelle. Ihmiset kun valitsevat kumppaninsa siitä omasta vertaisryhmästä ei pappa -osastosta.

Mies on mielummin sinkkuna jos nuorempaa naista ei löydy 40+ ikäisenä ja ainakin yli 50-vuotiaana.

Aivan vapaasti, oma valinta. Siinähän sitten itkee kumppanin ja lasten puutetta. Ketään sivullista ei kiinnosta, että ihminen päättää elämänsä viettää noin.

Eihän nainen pysty tuossa iässä enää lisääntymään, joten mies joka tapaksessa jäisi ilman lapsia, jos valitsee oman ikäisen naisen 40-50-vuotiaana.

Tuossa kommentissa mihin vastattiin ei puhuttu lapsista vaan siitä että kaikkien miesten on PAKKO saada nuorempi nainen keski-iässä. Eli pitkät suhteet ja yhteinen vanhuus miehen kanssa ovat joka tapauksessa mahdottomia. Sekin vaikuttaa miksi naiset eivät nykyään halua lähteä koko touhuun nuorenakaan.

Minulle kelpaisi oikein hyvin samanikäinen (38-vuotias) nainen. Noin, teoriasi on kumottu.

Mitä olet tehnyt sellaisen löytääksesi vai tyydytkö Sepon tavoin vain haaveilemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo olisi voinut ajatella tuota asiaa jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Olikohan tämä nyt 200. kerta, kun joku sanoo vastaavanlaisen kommentin. Ehkä vielä 200 lisää mahtuu.

Vanhat akat yrittävät manipuloida miehiä ottamaan omanikäisen naisen, mutta se ei tule onnistumaan. 50-kympin villitystä on mahdotonta sivuttaa. Miehen on pakko saada nuorempi nainen yli 40-vuoden iässä.

Tätähän jokainen saa toki yrittää, mutta todellisuus nyt vaan on se, että sellaisen saaminen on todella epätodennäköistä. Jos presidentti, rokkari tai miljonääri siinä onnistuu niin se ei tarkoita, että tavallinen yli nelikymppinen ukko kelpaa edes 5 vuotta nuorimmelle. Ihmiset kun valitsevat kumppaninsa siitä omasta vertaisryhmästä ei pappa -osastosta.

Mies on mielummin sinkkuna jos nuorempaa naista ei löydy 40+ ikäisenä ja ainakin yli 50-vuotiaana.

Aivan vapaasti, oma valinta. Siinähän sitten itkee kumppanin ja lasten puutetta. Ketään sivullista ei kiinnosta, että ihminen päättää elämänsä viettää noin.

Eihän nainen pysty tuossa iässä enää lisääntymään, joten mies joka tapaksessa jäisi ilman lapsia, jos valitsee oman ikäisen naisen 40-50-vuotiaana.

Tuossa kommentissa mihin vastattiin ei puhuttu lapsista vaan siitä että kaikkien miesten on PAKKO saada nuorempi nainen keski-iässä. Eli pitkät suhteet ja yhteinen vanhuus miehen kanssa ovat joka tapauksessa mahdottomia. Sekin vaikuttaa miksi naiset eivät nykyään halua lähteä koko touhuun nuorenakaan.

Nykypäivänä 5 vuoden suhde on jo iso saavutus. Elinikäisiä suhteita ei ole enää olemassa.

Ei siis kiinnosta suhteet ollenkaan. Syntyvyys laskuun :)

No ei tarvi menää enää tinderiin kun saa nyt mielettömästi yhteydenottoja naisilta tämän jutun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo olisi voinut ajatella tuota asiaa jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Olikohan tämä nyt 200. kerta, kun joku sanoo vastaavanlaisen kommentin. Ehkä vielä 200 lisää mahtuu.

Vanhat akat yrittävät manipuloida miehiä ottamaan omanikäisen naisen, mutta se ei tule onnistumaan. 50-kympin villitystä on mahdotonta sivuttaa. Miehen on pakko saada nuorempi nainen yli 40-vuoden iässä.

Tätähän jokainen saa toki yrittää, mutta todellisuus nyt vaan on se, että sellaisen saaminen on todella epätodennäköistä. Jos presidentti, rokkari tai miljonääri siinä onnistuu niin se ei tarkoita, että tavallinen yli nelikymppinen ukko kelpaa edes 5 vuotta nuorimmelle. Ihmiset kun valitsevat kumppaninsa siitä omasta vertaisryhmästä ei pappa -osastosta.

Mies on mielummin sinkkuna jos nuorempaa naista ei löydy 40+ ikäisenä ja ainakin yli 50-vuotiaana.

Aivan vapaasti, oma valinta. Siinähän sitten itkee kumppanin ja lasten puutetta. Ketään sivullista ei kiinnosta, että ihminen päättää elämänsä viettää noin.

Eihän nainen pysty tuossa iässä enää lisääntymään, joten mies joka tapaksessa jäisi ilman lapsia, jos valitsee oman ikäisen naisen 40-50-vuotiaana.

Tuossa kommentissa mihin vastattiin ei puhuttu lapsista vaan siitä että kaikkien miesten on PAKKO saada nuorempi nainen keski-iässä. Eli pitkät suhteet ja yhteinen vanhuus miehen kanssa ovat joka tapauksessa mahdottomia. Sekin vaikuttaa miksi naiset eivät nykyään halua lähteä koko touhuun nuorenakaan.

Minulle kelpaisi oikein hyvin samanikäinen (38-vuotias) nainen. Noin, teoriasi on kumottu.

Mitä olet tehnyt sellaisen löytääksesi vai tyydytkö Sepon tavoin vain haaveilemaan?

En ihan ymmärrä, miksi sinua kiinnostaa se mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä

Oli sympaattisen oloinen mies. Ehkä varovainen ja hitaasti lämpiävä luonteeltaan? Sitä voisi itsessä vähän haastaa, tehdä jotain oman mukavuusalueen ulkopuolella myös. Mut ei hän myöskään vaikuttanut ketään muuta syyttävän omasta tilanteestaan. Ihan rauhallisia järkeviä ajatuksia. Jospa hän tämän klipin myötä löytäisi jotain uutta elämään. Toivon kyllä kaikkea hyvää hänelle. On iso suru jäädä ilman lapsia jos niitä haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo olisi voinut ajatella tuota asiaa jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Olikohan tämä nyt 200. kerta, kun joku sanoo vastaavanlaisen kommentin. Ehkä vielä 200 lisää mahtuu.

Vanhat akat yrittävät manipuloida miehiä ottamaan omanikäisen naisen, mutta se ei tule onnistumaan. 50-kympin villitystä on mahdotonta sivuttaa. Miehen on pakko saada nuorempi nainen yli 40-vuoden iässä.

Tätähän jokainen saa toki yrittää, mutta todellisuus nyt vaan on se, että sellaisen saaminen on todella epätodennäköistä. Jos presidentti, rokkari tai miljonääri siinä onnistuu niin se ei tarkoita, että tavallinen yli nelikymppinen ukko kelpaa edes 5 vuotta nuorimmelle. Ihmiset kun valitsevat kumppaninsa siitä omasta vertaisryhmästä ei pappa -osastosta.

Mies on mielummin sinkkuna jos nuorempaa naista ei löydy 40+ ikäisenä ja ainakin yli 50-vuotiaana.

Aivan vapaasti, oma valinta. Siinähän sitten itkee kumppanin ja lasten puutetta. Ketään sivullista ei kiinnosta, että ihminen päättää elämänsä viettää noin.

Eihän nainen pysty tuossa iässä enää lisääntymään, joten mies joka tapaksessa jäisi ilman lapsia, jos valitsee oman ikäisen naisen 40-50-vuotiaana.

Tuossa kommentissa mihin vastattiin ei puhuttu lapsista vaan siitä että kaikkien miesten on PAKKO saada nuorempi nainen keski-iässä. Eli pitkät suhteet ja yhteinen vanhuus miehen kanssa ovat joka tapauksessa mahdottomia. Sekin vaikuttaa miksi naiset eivät nykyään halua lähteä koko touhuun nuorenakaan.

Minulle kelpaisi oikein hyvin samanikäinen (38-vuotias) nainen. Noin, teoriasi on kumottu.

Mitä olet tehnyt sellaisen löytääksesi vai tyydytkö Sepon tavoin vain haaveilemaan?

En ihan ymmärrä, miksi sinua kiinnostaa se mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä

Kiinnostaa ,oletko niinkuin Seppo, joka haaveilee perheestä vaikka on jo niin iäkäs, että sen saaminen on erittäin epätodennäköistä. Sinunkin viimeinen käyttöoäivä lähestyy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo olisi voinut ajatella tuota asiaa jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Olikohan tämä nyt 200. kerta, kun joku sanoo vastaavanlaisen kommentin. Ehkä vielä 200 lisää mahtuu.

Vanhat akat yrittävät manipuloida miehiä ottamaan omanikäisen naisen, mutta se ei tule onnistumaan. 50-kympin villitystä on mahdotonta sivuttaa. Miehen on pakko saada nuorempi nainen yli 40-vuoden iässä.

Tätähän jokainen saa toki yrittää, mutta todellisuus nyt vaan on se, että sellaisen saaminen on todella epätodennäköistä. Jos presidentti, rokkari tai miljonääri siinä onnistuu niin se ei tarkoita, että tavallinen yli nelikymppinen ukko kelpaa edes 5 vuotta nuorimmelle. Ihmiset kun valitsevat kumppaninsa siitä omasta vertaisryhmästä ei pappa -osastosta.

Mies on mielummin sinkkuna jos nuorempaa naista ei löydy 40+ ikäisenä ja ainakin yli 50-vuotiaana.

Aivan vapaasti, oma valinta. Siinähän sitten itkee kumppanin ja lasten puutetta. Ketään sivullista ei kiinnosta, että ihminen päättää elämänsä viettää noin.

Eihän nainen pysty tuossa iässä enää lisääntymään, joten mies joka tapaksessa jäisi ilman lapsia, jos valitsee oman ikäisen naisen 40-50-vuotiaana.

Tuossa kommentissa mihin vastattiin ei puhuttu lapsista vaan siitä että kaikkien miesten on PAKKO saada nuorempi nainen keski-iässä. Eli pitkät suhteet ja yhteinen vanhuus miehen kanssa ovat joka tapauksessa mahdottomia. Sekin vaikuttaa miksi naiset eivät nykyään halua lähteä koko touhuun nuorenakaan.

Minulle kelpaisi oikein hyvin samanikäinen (38-vuotias) nainen. Noin, teoriasi on kumottu.

Mitä olet tehnyt sellaisen löytääksesi vai tyydytkö Sepon tavoin vain haaveilemaan?

En ihan ymmärrä, miksi sinua kiinnostaa se mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä

Kiinnostaa ,oletko niinkuin Seppo, joka haaveilee perheestä vaikka on jo niin iäkäs, että sen saaminen on erittäin epätodennäköistä. Sinunkin viimeinen käyttöoäivä lähestyy...

Olisin voinut vastatakin, mutta vittumaisen tyylisi huomioon ottaen jätän vastaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

En tiedä sinun ikääsi, mutta ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. harva parikymppinen on samanlainen nelikymppisenä. Parikymppinen iloinen ja aktiivinen, viikonloppuisin bilettävä voi nelikymppisenä olla täysi alkoholisti tai kotona viihtyvä nysvääjä. Jos heillä oli hauskaa yhdessä nuorina, nelikymppisinä enää ei. Kaikki ei kasva samaan suuntaan samaa tahtia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla ajattelevia naisiakin on, että ensin nautitaan elämästä sinne +30-vuotiaaksi ja sitten vasta havahdutaan siihen, että hyvänen aika, enhän minä tällaisesta elämäntavasta mitään nauti vaan minä haluankin vakaan parisuhteen, lapsia ja koko helahoidon häineen kaikkineen

Ihan kuin elämän voisi elää kahteen kertaan. Tai siis ainakin nuo vuodet nuoruudesta sinne +30-vuotiaaksi.

Muutenkin erikoinen tämä ajatusmalli, että se nuorena tavattu kumppani ja vakiintuminen olisi jotenkin ei-nautinnollista ja lähinnä vankila tai ainakin rangaistus jota pitää vältellä parhaansa mukaan.

Siinähän on just hyvää aikaa vielä nauttia rauhassa toisistaan ennen perheenperustamista ja kokea yhdessä erilaisia asioita. Ne kaikki yhteiset kokemukset ja muistothan on just se liima jota tarvitaan sitten, kun arki iskee vasten kasvoja ja tulee niitä melko väistämättä eteen osuvia vastamäkiä. Silloin on hyvä, että muistaa kuinka paljon mä tätä rakastankaan ja kuinka hyvä tyyppi tämä toinen oikeasti onkaan ja kuinka kivaa meillä on ollut. 

Tietenkin se puoliso pitääkin valita niin, että on niitä oikeasti yhdistäviä asioita (pelkkä seksi ei riitä) ja tykätään tehdä samankaltaisia asioita eli toinen on aidosti elämänkumppani.

Jostain syystä tuollainen nähdään aivan kauhean ahdistavana ja "liian aikuisena" mutta sen sijaan se sitten onkin ihan ok, että elämästään tuhraa toistuvasti kuukausia/vuosia sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ärsyttää käytännössä joka asiassa, mistään ei olla samaan mieltä eikä yhdessä ole edes kivaa. Ja sitten erotaan ja sama ralli alkaa jonkun toisen kanssa, koska eihän sitä nyt nuorena voi vaan yhden kanssa olla.

Tuollaisissa voidaan jopa nähdä jotain omituista potentiaalia tulevaisuuden kannalta ja kokea se jotenkin ei-vankilana ja nautintona toisin kuin parisuhteessa joka ihan oikeasti olisi vakaa ja vakiintunut ihan alusta asti. Sellainen on ihan kauhistus että sitä nyt yhteen sitoutuisi jo parikymppisenä ja siinähän menee nuoruus ihan harakoille.

Harakoille se ei mene lainkaan kun kerta toisensa jälkeen odottaa, että kyllä tästä varmasti vielä joskus hyvä tulee ja samalla kerää vain niitä erittäin huonoja elämänkokemuksia, jotka jättää jälkensä aina.

Nuo väärät kumppanithan on just nimenomaan ne, mitkä pitäisi jo nuorena jättää väliin mutta mitä enempi ylistetään riehakkaan sinkkuelämän ja vaihtuvien kumppanien autuutta niin sitä useampi siinä sirkuksessa itsensä rikkoo ja katkeroituu.

Aivan uskomattoman hieno kirjoitus - kiitos tästä.

Olen itse 50v ja asunut neljän eri naisen kanssa. Todellisuudessa olisin halunnut, että asiat olisivat menneet niin kuin kuvasit.

Oma ongelmani (ja varmaan monen muunkin) nuorena oli sellainen aivan hillitön epäkypsyys, eli itse en osannut olla rakentavasti parisuhteessa enkä kyllä osannut valitakaan oikein kumppaniani. Vasta yli 4-kymppisenä tajusin nämä asiat. No, oli onni että edes yhden lapsen sain, mutta useamman olisin kyllä halunnut.

En tiedä miten superkasvatus pitäisi saada, jotta oikein kumppanin pystyisi valitsemaan jo nuorena...

Neljä avoliittoa olisi itselleni miehessä sellainen hälytysmerkki, etten kuvittelisikaan mitään vakavampaa hänen kanssaan. Neljä seurustelusuhdetta ei olisi ongelma, itsellänikin on kariutuneita ihmissuhteita taustalla, mutta se että on neljä kertaa sitoutunut avoliittoon saakka kertoo, että kovin vähäisellä tutustumisella on valmis tekemään loppuelämän päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

IHMISET. MUUTTUU. IHMISET. KASVAA. IHMISET. KEHITTYY.

Joskus eri suuntiin. Se on elämää. Suhde ei ole välttämättä epäonnistunut, jos se ei kestä koko elämää.

Katsokaa vähemmän Disneyn vanhoja piirrettyjä, tulkaa itsetietoisiksi.

Miksi pitää huutaa vihapäissään heti aamusta? Sattumoisin kirjoitin tuon aiemman kommentin enkä tietenkään tarkoittanut että ero johtuisi aina epäonnistuneesta kumppanivalinnasta. Tai että ylipäätään eroaminen olisi epäonnistumista. Siinähän sanotaankin ihan selvästi että moni eroaa koska on mennyt väärän kanssa naimisiin. Ja se taas oli oma kommentti kirjoitukseen jossa sanottiin, ettei vanhempana tarvitse kuin muutaman kuukauden tutustumiseen ennen kuin voi tehdä lapsia. Kukin tavallaan ja toki kiirekin sanelee omat ehtonsa, mutta noin yleisesti minun mielestäni tutustumiseen kannattaa käyttää aikaa. Sinä saat kyllä olla siitä eri mieltä ja olisi mukava kuulla mielipiteesi asiasta.

Ajattelin ottaa yhteyttä Seppoon.

Lapseton, 37, Espoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

En tiedä sinun ikääsi, mutta ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. harva parikymppinen on samanlainen nelikymppisenä. Parikymppinen iloinen ja aktiivinen, viikonloppuisin bilettävä voi nelikymppisenä olla täysi alkoholisti tai kotona viihtyvä nysvääjä. Jos heillä oli hauskaa yhdessä nuorina, nelikymppisinä enää ei. Kaikki ei kasva samaan suuntaan samaa tahtia.

Niin, siis tuossahan ei sanottu että huono kumppanivalinta on ainoa syy eroihin, vaan viitattiin siihen että moni liitto voi hajota senkin takia ettei ole tuntenut kumppania tarpeeksi naimisiin mennessä. Se on siis yksi syy eroihin. Ikäni on 46, ja itse aloitin viimeisimmän suhteeni 40-vuotiaana. Vasta nyt minusta tuntuu että alan tuntea puolisoani hieman syvemmin. Ihminen on niin monipuolinen, syvä ja kiinnostava että todellakaan en olisi ottanut hänestä selkoa muutamassa kuukaudessa. Tuossahan aiemmin joku kommentoi että vanhempana pari kuukautta riittää tutustumiseen ja siihen siis vastasin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo olisi voinut ajatella tuota asiaa jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Olikohan tämä nyt 200. kerta, kun joku sanoo vastaavanlaisen kommentin. Ehkä vielä 200 lisää mahtuu.

Vanhat akat yrittävät manipuloida miehiä ottamaan omanikäisen naisen, mutta se ei tule onnistumaan. 50-kympin villitystä on mahdotonta sivuttaa. Miehen on pakko saada nuorempi nainen yli 40-vuoden iässä.

Tätähän jokainen saa toki yrittää, mutta todellisuus nyt vaan on se, että sellaisen saaminen on todella epätodennäköistä. Jos presidentti, rokkari tai miljonääri siinä onnistuu niin se ei tarkoita, että tavallinen yli nelikymppinen ukko kelpaa edes 5 vuotta nuorimmelle. Ihmiset kun valitsevat kumppaninsa siitä omasta vertaisryhmästä ei pappa -osastosta.

Mies on mielummin sinkkuna jos nuorempaa naista ei löydy 40+ ikäisenä ja ainakin yli 50-vuotiaana.

Aivan vapaasti, oma valinta. Siinähän sitten itkee kumppanin ja lasten puutetta. Ketään sivullista ei kiinnosta, että ihminen päättää elämänsä viettää noin.

Eihän nainen pysty tuossa iässä enää lisääntymään, joten mies joka tapaksessa jäisi ilman lapsia, jos valitsee oman ikäisen naisen 40-50-vuotiaana.

Tuossa kommentissa mihin vastattiin ei puhuttu lapsista vaan siitä että kaikkien miesten on PAKKO saada nuorempi nainen keski-iässä. Eli pitkät suhteet ja yhteinen vanhuus miehen kanssa ovat joka tapauksessa mahdottomia. Sekin vaikuttaa miksi naiset eivät nykyään halua lähteä koko touhuun nuorenakaan.

Minulle kelpaisi oikein hyvin samanikäinen (38-vuotias) nainen. Noin, teoriasi on kumottu.

Mitä olet tehnyt sellaisen löytääksesi vai tyydytkö Sepon tavoin vain haaveilemaan?

En ihan ymmärrä, miksi sinua kiinnostaa se mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä

Kiinnostaa ,oletko niinkuin Seppo, joka haaveilee perheestä vaikka on jo niin iäkäs, että sen saaminen on erittäin epätodennäköistä. Sinunkin viimeinen käyttöoäivä lähestyy...

Olisin voinut vastatakin, mutta vittumaisen tyylisi huomioon ottaen jätän vastaamatta.

Ei kannata suuttua siitä, että tosiasioista muistutetaan. Elämä on loppujen lopuksi lyhyt. Toki parisuhteen voi löytää myöhemminkin, mutta mikäli haluaa lapsia, sille on tietty aikaikkuna. Se ,että jotkut ovat tulleet iäkkäinä isäksi ,ei tarkoita sitä, että niin jokaiselle halukkaalle käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.

Miten niin ei ole? Moni eroaa 20, 30 tai 40 vuoden jälkeen koska tuli alunperinkin mentyä naimisiin ihan väärän ihmisen kanssa. Ja väärän ihmisen kanssa meni naimisiin koska ei tuntenut tätä tarpeeksi. Silti on saatettu sitten yhdessä kituutella kuka minkäkin syyn takia. Monesti juuri sen takia, että tuli parin kuukauden tuntemisen jälkeen tehtyä lapsia ja sitten olikin jumissa ihmisen kanssa joka paljastuu ihan erilaiseksi kuin odotti ja toivoi.

En tiedä sinun ikääsi, mutta ihmiset nyt muuttuvat vuosien myötä. harva parikymppinen on samanlainen nelikymppisenä. Parikymppinen iloinen ja aktiivinen, viikonloppuisin bilettävä voi nelikymppisenä olla täysi alkoholisti tai kotona viihtyvä nysvääjä. Jos heillä oli hauskaa yhdessä nuorina, nelikymppisinä enää ei. Kaikki ei kasva samaan suuntaan samaa tahtia.

Niin, siis tuossahan ei sanottu että huono kumppanivalinta on ainoa syy eroihin, vaan viitattiin siihen että moni liitto voi hajota senkin takia ettei ole tuntenut kumppania tarpeeksi naimisiin mennessä. Se on siis yksi syy eroihin. Ikäni on 46, ja itse aloitin viimeisimmän suhteeni 40-vuotiaana. Vasta nyt minusta tuntuu että alan tuntea puolisoani hieman syvemmin. Ihminen on niin monipuolinen, syvä ja kiinnostava että todellakaan en olisi ottanut hänestä selkoa muutamassa kuukaudessa. Tuossahan aiemmin joku kommentoi että vanhempana pari kuukautta riittää tutustumiseen ja siihen siis vastasin :)

Olisko sinulla aikaisempien erojen syynä se, että muutitte yhteen ja teitte lapsia liian nopeassa aikataulussa? Miten olisi käynyt, jos olisit ruvennut seurustelemaan nykyisen kumppanisi kanssa parikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saihan salekin lapsen seitsemänkymppisenä joten mikä ongelma nelikymppisellä?

Seppo ei ole Sale.

Katsos kyse on muustakin kuin liikkuvista siittiöistä.

Sale on kyllä ihana ja pehmenee vaan vanhetessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä miehiä on paljon jotka "nauttivat elämästään" ja elävät itselleen yli nelikymppiseksi asti ajatellen, että sen jälkeen ottavat nuoremman kumppanin puolisoksi ja lastensa äidiksi. Itsekkäästi ja miehisen ylimielisesti.

Ihan samalla tavalla ajattelevia naisiakin on, että ensin nautitaan elämästä sinne +30-vuotiaaksi ja sitten vasta havahdutaan siihen, että hyvänen aika, enhän minä tällaisesta elämäntavasta mitään nauti vaan minä haluankin vakaan parisuhteen, lapsia ja koko helahoidon häineen kaikkineen

Ihan kuin elämän voisi elää kahteen kertaan. Tai siis ainakin nuo vuodet nuoruudesta sinne +30-vuotiaaksi.

Muutenkin erikoinen tämä ajatusmalli, että se nuorena tavattu kumppani ja vakiintuminen olisi jotenkin ei-nautinnollista ja lähinnä vankila tai ainakin rangaistus jota pitää vältellä parhaansa mukaan.

Siinähän on just hyvää aikaa vielä nauttia rauhassa toisistaan ennen perheenperustamista ja kokea yhdessä erilaisia asioita. Ne kaikki yhteiset kokemukset ja muistothan on just se liima jota tarvitaan sitten, kun arki iskee vasten kasvoja ja tulee niitä melko väistämättä eteen osuvia vastamäkiä. Silloin on hyvä, että muistaa kuinka paljon mä tätä rakastankaan ja kuinka hyvä tyyppi tämä toinen oikeasti onkaan ja kuinka kivaa meillä on ollut. 

Tietenkin se puoliso pitääkin valita niin, että on niitä oikeasti yhdistäviä asioita (pelkkä seksi ei riitä) ja tykätään tehdä samankaltaisia asioita eli toinen on aidosti elämänkumppani.

Jostain syystä tuollainen nähdään aivan kauhean ahdistavana ja "liian aikuisena" mutta sen sijaan se sitten onkin ihan ok, että elämästään tuhraa toistuvasti kuukausia/vuosia sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ärsyttää käytännössä joka asiassa, mistään ei olla samaan mieltä eikä yhdessä ole edes kivaa. Ja sitten erotaan ja sama ralli alkaa jonkun toisen kanssa, koska eihän sitä nyt nuorena voi vaan yhden kanssa olla.

Tuollaisissa voidaan jopa nähdä jotain omituista potentiaalia tulevaisuuden kannalta ja kokea se jotenkin ei-vankilana ja nautintona toisin kuin parisuhteessa joka ihan oikeasti olisi vakaa ja vakiintunut ihan alusta asti. Sellainen on ihan kauhistus että sitä nyt yhteen sitoutuisi jo parikymppisenä ja siinähän menee nuoruus ihan harakoille.

Harakoille se ei mene lainkaan kun kerta toisensa jälkeen odottaa, että kyllä tästä varmasti vielä joskus hyvä tulee ja samalla kerää vain niitä erittäin huonoja elämänkokemuksia, jotka jättää jälkensä aina.

Nuo väärät kumppanithan on just nimenomaan ne, mitkä pitäisi jo nuorena jättää väliin mutta mitä enempi ylistetään riehakkaan sinkkuelämän ja vaihtuvien kumppanien autuutta niin sitä useampi siinä sirkuksessa itsensä rikkoo ja katkeroituu.

Tässä oli osittain pointtia, mutta unohtui se että kyllä varmasti useimmat valitsisivat heti nuorena sen oikean jos sen kohtaisivat. Itsellä ainakin ensimmäiset suhteet menivät pieleen jo senkin takia että ei yksinkertaisesti ollut mitään vertailukohtaa eikä elämänkokemusta. Ei vaan tiennyt millainen ihminen itselle sopii ja millaiselle ihmiselle voisi itse olla se match. Mutta noista yrityksistä sai sitä kokemusta ja vähän vanhempana sitten osasi jo etsiä paljon sopivampaa. Mutta toki olisin mielelläni huonot suhteet jättänyt väliin jos jotenkin heti ensimmäinen olisi sattunut olemaan se sopiva kumppani.

Osa joo, mutta osa sitten kuvittelee että nuorena ei pidä missään tapauksessa vakiintua (koska itseä vanhemmat näin tuppaa opastamaan) vaan nuoruudesta pitää nauttia. Eihän sitä ole mikään kiire ja aikaa on. Se nuoruuskin tuntuu vaan venyvän koko ajan, kun ilmeisen toistuvasti jäädään vaille sitä luvattua elämästä nauttimista ja sinnikkäästi jatketaan vielä yksi festarikesä vaikka maku siitä kaikesta on mennyt jo muutama suvi sitten.

Tuossa ihmetyttää eniten se, että miten sinkkuelämän kuvitellaan/luvataan takaavan sen, että nuoruudestaan automaattisesti nauttii, kun taas parisuhteeseen vakiintuneena se ei onnistu vaan se tuomitaan jo lähtökohtaisesti huonoksi ideaksi jolla menee kaikki pilalle?

Väärän kumppanin kanssa ei tietenkään onnistu elämästä nauttiminen missään iässä, mutta mikä ihmeen oletus se on, ettei vakiintua voi itselle sopivan kanssa? Tai että nuoruus menee tärviölle siihen oikeaan liian nuorena sitoutuessa, mutta sen sijaan monenkin vääränlaisen kanssa on ihan ok olla ei-niin-vakiintuneessa suhteessa, koska eihän tässä naimisiin olla menossa ja aina sen voi laittaa luiskaan. Eikö sitten olisi parempi olla ihan rehellisesti yksin? Ei nuo huonot kokemukset ihmistä yleensä ainakaan hyvään suuntaan jalosta ja tuollaista kertakäyttökulttuuria, hylkäämisiä ym kokeneilla alkaa olla sitten 30-vuotiaana jo melkoisesti painolastia niskassaan. Ja silloin sitten pitäisi alkaa kiireellä pariutumaan, koska biologinen kello suorastaan ryskyttää.

Tuntuu, että perhekeskeisyys ja parisuhdehaluisuus olisi jotenkin väärin ja kaikkialla vaan markkinoidaan ajatusta sellaisesta kertakäyttökulttuurista jossa ihmiseen ei pidäkään sitoutua ja vastakkainen sukupuoli on lähinnä vihollinen. Silti poliitikot marmattaa kuinka suomalaiset ei saa enää tarpeeksi lapsia ja mielenterveysongelmat on lisääntyneet isoksi ongelmaksi asti.

Ei sekään tietenkään hyvä ollut, että yhteen mentiin suunnilleen sen ainoan omanikäisen kanssa ja siinä sitten oltiinkin loppuikä, kun erotakaan ei oikein voinut, mutta ei tämä toiseen ääripäähänkään vedetty malli vaikuta tuottavan sen onnellisempia ihmisiä.

Jos sinkkuilee nelikymppiseksi ja siirtää lapsenteonkin siksi että jotkut vanhemmat ihmiset niin neuvovat nuorena, niin ei kyllä olekaan valmis vielä parisuhteeseen ja perheeseen. Noita varten kun täytyy osata tehdä omia päätöksiä.