Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät välitä ulkonäöstään ollenkaan? Eivätkö he ymmärrä, miten paljon se huonontaa heidän elämäänsä?..
26.04.2023 |
Usein samat ihmiset, jotka eivät millään tavalla huolehdi ulkoisesta olemuksestaan ovat samalla myös niitä joita potkitaan päähän, syrjitään työelämässä yms yms. He myöskin kärsivät tästä ja valittavat tästä. Eivätkö he näe yhteyttä näiden asioiden välillä, vai miksi he eivät esim. hanki kunnon vaatteita?.. ulkonäön vaikutusta asemaan yhteiskunnassamme ei kyllä voida kieltää. Onhan se varmaan väärin, mutta eikö helpompi elämä olisi mukavampi?..
Kommentit (380)
Muutama syy Suomessa: 1. Rahan puute. Tuki pieni. 2. Ei löydy heti sopivaa, vanha rikkoutuu nopeasti. 3. Pitkät välimatkat ja jäätävä säätila. Tai kuuma. 4. Hintojen nousu. Ja vuodenaikavaatteet, kengät. 5. Hammaslääkäriltä ei saa kosmeettista apua, ellei maksa ja ravaa. 6. Iho-ongelmiin ei saa helposti apua. Plastiikkakirurgisille toimenpiteille olisi joillakin tarvetta iholla, ongelmat uusiutuvat. 7. Hormonit ja akne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden ulkonäkö merkkaa niin paljon, että pitää alkaa moralisoimaan omaa ulkonäköpainettaan muiden niskoille? Jos ulkonäkö ei ole itselle tärkeä, niin tottahan se alkaa ärsyttämään, kun ulkopuolelta aletaan sitten painostamaan, että kyllä sunkin pitäisi kuule nyt alkaa vähän panostamaan tuohon pukeutumiseen ja meikkaamiseen sun muuhun pinnalliseen. Silloin on valitusoikeus.
Kysymyksessä oli puhdas tiedonhalu, halu ymmärtää asioita. Olen elämästä ja sen ilmiöistä kiinnostunut ihminen.
Ymmärrä siis ettei kaikkia ulkonäkö kiinnosta. Ei ole aikaa tai varaa tai suosikkityyli on niin kallis ja vaivalloinen ettei kannata alkaa. Toiset katsoo enemmän sisäisyyttä ja näkevät tai luulevat näkevänsä paremmin kuin ulkoisesta olemuksesta. Niillä aloilla joissa ulkonäkö on tärkeä tai tärkein, ne ihmiset tietää sen ja ovat halukkaita siihen. Kyllä vielä meikkaamattomana, ilman lisukkeita ja tavallisilla vaatteilla pärjää. Masentuneet, päihteiden käyttäjät ja sairaat syrjäytyy muutenkin.
Kysymys oli edelleen niille, jotka ovat joutuneet kärsimään pukeutumisestaan ja sitä myötä joutuneet huonoon asemaan. Ei minuakaan noin periaatteessa mitenkään ulkonäköjutut kiinnosta, mutta kyllästyinpähän vaan olemaan koko ajan pahnanpohjimmainen erilaisissa yhteisöissä joihin kuuluin. Siitä kun kärsii sitten omat lapsetkin. Siis siitä, JOS vanhempi joutuu huonoon asemaan. Ei toki kaikki joudu. Mutta kysymys ei ollutkaan heille, hienoa että heillä menee hyvin.
Keskustelu olisi hirveän paljon helpompaa, jos ihmiset lukisivat viestin johon vastaavat 🤔 ei tarvisi toistaa samaa kohta varmaan jo kahdettakymmenettä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden ulkonäkö merkkaa niin paljon, että pitää alkaa moralisoimaan omaa ulkonäköpainettaan muiden niskoille? Jos ulkonäkö ei ole itselle tärkeä, niin tottahan se alkaa ärsyttämään, kun ulkopuolelta aletaan sitten painostamaan, että kyllä sunkin pitäisi kuule nyt alkaa vähän panostamaan tuohon pukeutumiseen ja meikkaamiseen sun muuhun pinnalliseen. Silloin on valitusoikeus.
Kysymyksessä oli puhdas tiedonhalu, halu ymmärtää asioita. Olen elämästä ja sen ilmiöistä kiinnostunut ihminen.
Ensinnäkin olet väärässä kun menet yleistämään. Esim. mä itse...Pitkäaikaistyötön, kävelun kaupungilla kynähamessa, korkkareissa ja kauluspaidassa. Sain paljon katseita ja jotenkin nauratti, että jospa he katselijat tietäisivät, että tämä boss ladylta vaikuttava tyyppi onkin mielenterveysongelmista kärsivä ja tuilla elävä epävarma henkilö. Ja oli myös kampaus. Ja meikki. Eli kannattaa lopettaa yleistäminen.
Vastaavasti minä olen ison firman todellinen boss lady, josta katselijat varmaan ajattelevat, että olen joku laitapuolen kulkija. Meikkaan todella harvoin. En muista koska olen viimeksi ostanut vaatteita. Vihaan kaikenlaista shoppailua. Hiuksetkin usein sinne päin, nytkin aivan järkky juurikasvu. Ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Aika menee muihin mielenkiintoisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun pitäisi nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, joka ei oikeasti vaikuta mun elämääni millään tavalla?
En halua miellyttää ketään, kaikkein vähiten haluan olla visuaalisesti viehättävä vain sen itsetarkoituksen vuoksi! Olen menestynyt työelämässä oikein hyvin ilman panostusta ulkonäkööni. Kalleimmat vaatteeni ovat H&M-tasoa, yleensä kuljen omatekoisissa tai prisma/tokmanni-vaatteissa, ja kummasti työpanokseni on ollut kysyttyä niin kotimaassa kuin EU-alueella ylipäätään. En kaipaa yhtään vaativampiin tehtäviin (ja olen niistä kieltäytynyt), koska nautin vapaa-ajastani erittäin paljon.
Saan asiallista kohtelua mihin menenkin, pankissa, sairaalassa, katsastuskonttorilla, lasten kouluissa...
Kaikki tämä ilman kampaajakäyntejä, manikyyriä, viimeisintä muotia seuraamatta. Olen se palstamamma, joka 80-luvun alkupuolella löysi mustat strech-farkut, eikä ole niistä vieläkään luopunut.
Olen harmaantunut, ylipainoinen ja silti ryppyinen, en käytä hajusteita (anoppi on niille allerginen, enkä nyt kuitenkaan halua aiheuttaa ysikymppiselle astmakohtauksia), en meikkaa lainkaan, joskus harvoin muistan laittaa ne yhdet omistamani kalevalakorvikset korviin. Sen kerran kymmenessä vuodessa kun saan kutsun häihin (pieni suku) niin ajelen sentään säärikarvat ja ostan ehjät sukkahousut. Tukka on aina samalla tavalla, kesät tai talvet, arki tai juhla. Olen 7 vuotta kulkenut kaikissa juhlissa ja merkittävissä tilaisuuksissa kolmen eri mekon voimin, kallein niistä maksoi 49,90€, ja se sama mekko on ollut lainassa myös veljenvaimolla kahdessa raskaudessa (mainitsin varmaan, että olen ylipainoinen?) eri tilaisuuksissa, halvin maksoi alle vitosen. Hyvin on kelvannut myös Keski-Euroopassa "lookkini". Huolehdin kyllä hygieniastani, en haise hielle eikä tukka roiku rasvaisena. Etuhampaassani on (synnynnäinen) virhe, jota en ole katsonut tarpeelliseksi korjata - se ei vaikuta syömiseen, puheeseen eikä hammashygienian hoitamiseen, vaikka näkyy kyllä jos hymyilen tai puhun.
En ole koskaan ollut työtön, ja yhtä lukuunottamatta olen aina saanut kaikki ne työt, joita olen hakenut.
Jotenkin en nyt saa kiinni ap:n tarkoittamasta asiasta.
👏! Tässäpä kaikki oleellinen 😊
Jep! Aika tyhjentävä vastaus. Kiva, että tänne on muutama järkeväkin eksynyt.
Älä viitsi vastailla itsellesi... Hän on taas tullut selvästi joku perusjamppa esiintymään ainakin kolmena eri ihmisenä, luultavasti useampana.. "palstamamman" kertomus ei ole mielestäni ihan uskottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan on hygienia kunnossa, eli käy suihkussa, on puhtaat ja ehjät vaatteet, eikä ainakaan ihan järkyttävää määrää ylipainoa tai alipainoa, niin sen pitäisi riittää että näyttää tavalliselta. Mielestäni mitkään meikit tai merkkivaatteet ole kenellekään pakollisia, eikä niillä mitään saavuta.
Siis kyllä todellakin saavuttaa! Et kyllä voi verrata jotain verkkaritakkia ja vaikka tyylikästä jakkupukua.
No mitä olet saavuttanut jakkupuvulla? Sehän riippuu työstäkin minkälaiset vaatteet on. Minulla on useitakin jakkupukuja mutta vapaalla en niissä kuljeskele. Tänäänkin olin kaupungilla leveälahkeisissa farkuissa ja SannaMarin tyyppisessä nahkarotsissa. T. N 56v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan on hygienia kunnossa, eli käy suihkussa, on puhtaat ja ehjät vaatteet, eikä ainakaan ihan järkyttävää määrää ylipainoa tai alipainoa, niin sen pitäisi riittää että näyttää tavalliselta. Mielestäni mitkään meikit tai merkkivaatteet ole kenellekään pakollisia, eikä niillä mitään saavuta.
Siis kyllä todellakin saavuttaa! Et kyllä voi verrata jotain verkkaritakkia ja vaikka tyylikästä jakkupukua.
No mitä olet saavuttanut jakkupuvulla? Sehän riippuu työstäkin minkälaiset vaatteet on. Minulla on useitakin jakkupukuja mutta vapaalla en niissä kuljeskele. Tänäänkin olin kaupungilla leveälahkeisissa farkuissa ja SannaMarin tyyppisessä nahkarotsissa. T. N 56v
Se oli esimerkki. En omista jakkupukua. Mutta kun aloin kulkea huolitellun näköisenä siistimmissä vaatteissa, niin kyllä vaan alkoi työtarjouksiakin tulla enemmän, ja parempia.
Ihan hullua jos täällä ei myönnetä ulkonäön ja menestyksen välistä suhdetta, vaikka aiheesta jo yhden tutkimuksenkin tänne linkitin. On aivan selvää, että varsinkin asiakaspalvelutyössä ulkonäkö on yksi tärkeimmistä valintaperusteista työhön. Ja sen kyllä huomaa kun vähän katsoa että minkä näköisiä ihmisiä niissä töissä on. Vaikka itse en tätä kannatakaan. Mutta tällaisessa maailmassa me eletään eikä varmaan kannata tuhlata paukkuu ja sen muuttamiseen suuresti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ap:n loukkaavia sanoja vähäosaisia kohtaan. Jos on esim. ollut työtön monta vuotta, ei hakemuksista huolimatta ole saanut töitä. Jos hän työttömyyskorvauksella maksaa vuokran, sähköt ja ruoan, niin jääkö rahaa enää vaatteisiin, parturille ym. ulkoiseen hapatukseen? On aina helppo sanoa toisille, että miltä pitää näyttää ja olla ym.? Varsinkin, kun ei itse ap ole asiaa ehkä kohdannut tai sitten tämä oli pelkkä provo?
Mulla itsellä on paljon rahaa, mutta kuljen silti hiukan rikkinäisissä vaatteissa, koska jaksaminen ei oikein riitä vaateostoksilla käymiseen. En mä nyt lainkaan pahimmasta päästä ole, mutta vähän mun kaltaiset ihmiset sopisivat AP:n kuvaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun pitäisi nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, joka ei oikeasti vaikuta mun elämääni millään tavalla?
En halua miellyttää ketään, kaikkein vähiten haluan olla visuaalisesti viehättävä vain sen itsetarkoituksen vuoksi! Olen menestynyt työelämässä oikein hyvin ilman panostusta ulkonäkööni. Kalleimmat vaatteeni ovat H&M-tasoa, yleensä kuljen omatekoisissa tai prisma/tokmanni-vaatteissa, ja kummasti työpanokseni on ollut kysyttyä niin kotimaassa kuin EU-alueella ylipäätään. En kaipaa yhtään vaativampiin tehtäviin (ja olen niistä kieltäytynyt), koska nautin vapaa-ajastani erittäin paljon.
Saan asiallista kohtelua mihin menenkin, pankissa, sairaalassa, katsastuskonttorilla, lasten kouluissa...
Kaikki tämä ilman kampaajakäyntejä, manikyyriä, viimeisintä muotia seuraamatta. Olen se palstamamma, joka 80-luvun alkupuolella löysi mustat strech-farkut, eikä ole niistä vieläkään luopunut.
Olen harmaantunut, ylipainoinen ja silti ryppyinen, en käytä hajusteita (anoppi on niille allerginen, enkä nyt kuitenkaan halua aiheuttaa ysikymppiselle astmakohtauksia), en meikkaa lainkaan, joskus harvoin muistan laittaa ne yhdet omistamani kalevalakorvikset korviin. Sen kerran kymmenessä vuodessa kun saan kutsun häihin (pieni suku) niin ajelen sentään säärikarvat ja ostan ehjät sukkahousut. Tukka on aina samalla tavalla, kesät tai talvet, arki tai juhla. Olen 7 vuotta kulkenut kaikissa juhlissa ja merkittävissä tilaisuuksissa kolmen eri mekon voimin, kallein niistä maksoi 49,90€, ja se sama mekko on ollut lainassa myös veljenvaimolla kahdessa raskaudessa (mainitsin varmaan, että olen ylipainoinen?) eri tilaisuuksissa, halvin maksoi alle vitosen. Hyvin on kelvannut myös Keski-Euroopassa "lookkini". Huolehdin kyllä hygieniastani, en haise hielle eikä tukka roiku rasvaisena. Etuhampaassani on (synnynnäinen) virhe, jota en ole katsonut tarpeelliseksi korjata - se ei vaikuta syömiseen, puheeseen eikä hammashygienian hoitamiseen, vaikka näkyy kyllä jos hymyilen tai puhun.
En ole koskaan ollut työtön, ja yhtä lukuunottamatta olen aina saanut kaikki ne työt, joita olen hakenut.
Jotenkin en nyt saa kiinni ap:n tarkoittamasta asiasta.
Onkp koko suku lihavia ristipurentaisia rillipäitä?
Apuvaaaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun pitäisi nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, joka ei oikeasti vaikuta mun elämääni millään tavalla?
En halua miellyttää ketään, kaikkein vähiten haluan olla visuaalisesti viehättävä vain sen itsetarkoituksen vuoksi! Olen menestynyt työelämässä oikein hyvin ilman panostusta ulkonäkööni. Kalleimmat vaatteeni ovat H&M-tasoa, yleensä kuljen omatekoisissa tai prisma/tokmanni-vaatteissa, ja kummasti työpanokseni on ollut kysyttyä niin kotimaassa kuin EU-alueella ylipäätään. En kaipaa yhtään vaativampiin tehtäviin (ja olen niistä kieltäytynyt), koska nautin vapaa-ajastani erittäin paljon.
Saan asiallista kohtelua mihin menenkin, pankissa, sairaalassa, katsastuskonttorilla, lasten kouluissa...
Kaikki tämä ilman kampaajakäyntejä, manikyyriä, viimeisintä muotia seuraamatta. Olen se palstamamma, joka 80-luvun alkupuolella löysi mustat strech-farkut, eikä ole niistä vieläkään luopunut.
Olen harmaantunut, ylipainoinen ja silti ryppyinen, en käytä hajusteita (anoppi on niille allerginen, enkä nyt kuitenkaan halua aiheuttaa ysikymppiselle astmakohtauksia), en meikkaa lainkaan, joskus harvoin muistan laittaa ne yhdet omistamani kalevalakorvikset korviin. Sen kerran kymmenessä vuodessa kun saan kutsun häihin (pieni suku) niin ajelen sentään säärikarvat ja ostan ehjät sukkahousut. Tukka on aina samalla tavalla, kesät tai talvet, arki tai juhla. Olen 7 vuotta kulkenut kaikissa juhlissa ja merkittävissä tilaisuuksissa kolmen eri mekon voimin, kallein niistä maksoi 49,90€, ja se sama mekko on ollut lainassa myös veljenvaimolla kahdessa raskaudessa (mainitsin varmaan, että olen ylipainoinen?) eri tilaisuuksissa, halvin maksoi alle vitosen. Hyvin on kelvannut myös Keski-Euroopassa "lookkini". Huolehdin kyllä hygieniastani, en haise hielle eikä tukka roiku rasvaisena. Etuhampaassani on (synnynnäinen) virhe, jota en ole katsonut tarpeelliseksi korjata - se ei vaikuta syömiseen, puheeseen eikä hammashygienian hoitamiseen, vaikka näkyy kyllä jos hymyilen tai puhun.
En ole koskaan ollut työtön, ja yhtä lukuunottamatta olen aina saanut kaikki ne työt, joita olen hakenut.
Jotenkin en nyt saa kiinni ap:n tarkoittamasta asiasta.
👏! Tässäpä kaikki oleellinen 😊
Jep! Aika tyhjentävä vastaus. Kiva, että tänne on muutama järkeväkin eksynyt.
Älä viitsi vastailla itsellesi... Hän on taas tullut selvästi joku perusjamppa esiintymään ainakin kolmena eri ihmisenä, luultavasti useampana.. "palstamamman" kertomus ei ole mielestäni ihan uskottava.
Itseasiassa - en ole vastannut itselleni. Hieman hämmentyneenä olen kyllä seurannut, kuinka positiivisen vastaanoton viestini on saanut. Iloisen hämmentyneenä. En valitettavasti, tai onneksi, ole perusjamppa. Olen niitä, joista kouluaikanakin sanottiin, että sä olet hyvä jätkä - ja todistettavasti olen sittemmin synnyttänyt kuusi lasta ihan itse.
Minulla on yhtälailla mies- kuin naispuolisia ystäviä ja tuttavia, ja tämän on arvellut itse johtuvan siitä, että en ole uhka kenellekään. En ole miespuolisten kavereiden puolisoille uhka (olen itse naimisissa ja ne kuusi lasta tosiaan), eikä naispuolisetkaan kaverit pelkää, että veisin ja viekoittelisin heidän puolisonsa; en todellakaan. Valitsin puolisoni yli 30 vuotta sitten, enkä ole vaihtanut, eikä hänkään ole minua vaihtoon laittanut. 17-vuotiaana on riittävän hehkeä saadakseen iskettyä sydämensä valitun ilman irtoripsiä ja Kapan verkkareitakin (silloin ne taisivat olla muotia).
p.s. Vastaukseni tunnistaa helposti, en kertakaikkiaan saa muotoiltua yhden rivin vastausta ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ap:n loukkaavia sanoja vähäosaisia kohtaan. Jos on esim. ollut työtön monta vuotta, ei hakemuksista huolimatta ole saanut töitä. Jos hän työttömyyskorvauksella maksaa vuokran, sähköt ja ruoan, niin jääkö rahaa enää vaatteisiin, parturille ym. ulkoiseen hapatukseen? On aina helppo sanoa toisille, että miltä pitää näyttää ja olla ym.? Varsinkin, kun ei itse ap ole asiaa ehkä kohdannut tai sitten tämä oli pelkkä provo?
Mulla itsellä on paljon rahaa, mutta kuljen silti hiukan rikkinäisissä vaatteissa, koska jaksaminen ei oikein riitä vaateostoksilla käymiseen. En mä nyt lainkaan pahimmasta päästä ole, mutta vähän mun kaltaiset ihmiset sopisivat AP:n kuvaukseen.
Ovatko lapsesi ja miehesi myös nukkavieruja? Haiseeko sohva pierulle?
Olen akateemisesti koulutettu vakituisessa työssä oleva alle 40v. Ei kiinnosta oma eikä muiden ulkonäkö. Vaatteet voi olla viime vuosituhannelta ja tukka hapsottaa sinne ja tänne. Teen työni hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun pitäisi nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, joka ei oikeasti vaikuta mun elämääni millään tavalla?
En halua miellyttää ketään, kaikkein vähiten haluan olla visuaalisesti viehättävä vain sen itsetarkoituksen vuoksi! Olen menestynyt työelämässä oikein hyvin ilman panostusta ulkonäkööni. Kalleimmat vaatteeni ovat H&M-tasoa, yleensä kuljen omatekoisissa tai prisma/tokmanni-vaatteissa, ja kummasti työpanokseni on ollut kysyttyä niin kotimaassa kuin EU-alueella ylipäätään. En kaipaa yhtään vaativampiin tehtäviin (ja olen niistä kieltäytynyt), koska nautin vapaa-ajastani erittäin paljon.
Saan asiallista kohtelua mihin menenkin, pankissa, sairaalassa, katsastuskonttorilla, lasten kouluissa...
Kaikki tämä ilman kampaajakäyntejä, manikyyriä, viimeisintä muotia seuraamatta. Olen se palstamamma, joka 80-luvun alkupuolella löysi mustat strech-farkut, eikä ole niistä vieläkään luopunut.
Olen harmaantunut, ylipainoinen ja silti ryppyinen, en käytä hajusteita (anoppi on niille allerginen, enkä nyt kuitenkaan halua aiheuttaa ysikymppiselle astmakohtauksia), en meikkaa lainkaan, joskus harvoin muistan laittaa ne yhdet omistamani kalevalakorvikset korviin. Sen kerran kymmenessä vuodessa kun saan kutsun häihin (pieni suku) niin ajelen sentään säärikarvat ja ostan ehjät sukkahousut. Tukka on aina samalla tavalla, kesät tai talvet, arki tai juhla. Olen 7 vuotta kulkenut kaikissa juhlissa ja merkittävissä tilaisuuksissa kolmen eri mekon voimin, kallein niistä maksoi 49,90€, ja se sama mekko on ollut lainassa myös veljenvaimolla kahdessa raskaudessa (mainitsin varmaan, että olen ylipainoinen?) eri tilaisuuksissa, halvin maksoi alle vitosen. Hyvin on kelvannut myös Keski-Euroopassa "lookkini". Huolehdin kyllä hygieniastani, en haise hielle eikä tukka roiku rasvaisena. Etuhampaassani on (synnynnäinen) virhe, jota en ole katsonut tarpeelliseksi korjata - se ei vaikuta syömiseen, puheeseen eikä hammashygienian hoitamiseen, vaikka näkyy kyllä jos hymyilen tai puhun.
En ole koskaan ollut työtön, ja yhtä lukuunottamatta olen aina saanut kaikki ne työt, joita olen hakenut.
Jotenkin en nyt saa kiinni ap:n tarkoittamasta asiasta.
👏! Tässäpä kaikki oleellinen 😊
Jep! Aika tyhjentävä vastaus. Kiva, että tänne on muutama järkeväkin eksynyt.
Älä viitsi vastailla itsellesi... Hän on taas tullut selvästi joku perusjamppa esiintymään ainakin kolmena eri ihmisenä, luultavasti useampana.. "palstamamman" kertomus ei ole mielestäni ihan uskottava.
Itseasiassa - en ole vastannut itselleni. Hieman hämmentyneenä olen kyllä seurannut, kuinka positiivisen vastaanoton viestini on saanut. Iloisen hämmentyneenä. En valitettavasti, tai onneksi, ole perusjamppa. Olen niitä, joista kouluaikanakin sanottiin, että sä olet hyvä jätkä - ja todistettavasti olen sittemmin synnyttänyt kuusi lasta ihan itse.
Minulla on yhtälailla mies- kuin naispuolisia ystäviä ja tuttavia, ja tämän on arvellut itse johtuvan siitä, että en ole uhka kenellekään. En ole miespuolisten kavereiden puolisoille uhka (olen itse naimisissa ja ne kuusi lasta tosiaan), eikä naispuolisetkaan kaverit pelkää, että veisin ja viekoittelisin heidän puolisonsa; en todellakaan. Valitsin puolisoni yli 30 vuotta sitten, enkä ole vaihtanut, eikä hänkään ole minua vaihtoon laittanut. 17-vuotiaana on riittävän hehkeä saadakseen iskettyä sydämensä valitun ilman irtoripsiä ja Kapan verkkareitakin (silloin ne taisivat olla muotia).
p.s. Vastaukseni tunnistaa helposti, en kertakaikkiaan saa muotoiltua yhden rivin vastausta ;-)
En huolisi sinua.
Mieheni on hoikka ,pitkä ja lihaksikas.
Tuuhea kaunis tukka.
Käyträä aikuisen komean miehen tyyliin sopivia vaatteita.
Tänään yllä burberryn trenssi.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta.
Ei lapsia, vain syvä rakkaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun pitäisi nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, joka ei oikeasti vaikuta mun elämääni millään tavalla?
En halua miellyttää ketään, kaikkein vähiten haluan olla visuaalisesti viehättävä vain sen itsetarkoituksen vuoksi! Olen menestynyt työelämässä oikein hyvin ilman panostusta ulkonäkööni. Kalleimmat vaatteeni ovat H&M-tasoa, yleensä kuljen omatekoisissa tai prisma/tokmanni-vaatteissa, ja kummasti työpanokseni on ollut kysyttyä niin kotimaassa kuin EU-alueella ylipäätään. En kaipaa yhtään vaativampiin tehtäviin (ja olen niistä kieltäytynyt), koska nautin vapaa-ajastani erittäin paljon.
Saan asiallista kohtelua mihin menenkin, pankissa, sairaalassa, katsastuskonttorilla, lasten kouluissa...
Kaikki tämä ilman kampaajakäyntejä, manikyyriä, viimeisintä muotia seuraamatta. Olen se palstamamma, joka 80-luvun alkupuolella löysi mustat strech-farkut, eikä ole niistä vieläkään luopunut.
Olen harmaantunut, ylipainoinen ja silti ryppyinen, en käytä hajusteita (anoppi on niille allerginen, enkä nyt kuitenkaan halua aiheuttaa ysikymppiselle astmakohtauksia), en meikkaa lainkaan, joskus harvoin muistan laittaa ne yhdet omistamani kalevalakorvikset korviin. Sen kerran kymmenessä vuodessa kun saan kutsun häihin (pieni suku) niin ajelen sentään säärikarvat ja ostan ehjät sukkahousut. Tukka on aina samalla tavalla, kesät tai talvet, arki tai juhla. Olen 7 vuotta kulkenut kaikissa juhlissa ja merkittävissä tilaisuuksissa kolmen eri mekon voimin, kallein niistä maksoi 49,90€, ja se sama mekko on ollut lainassa myös veljenvaimolla kahdessa raskaudessa (mainitsin varmaan, että olen ylipainoinen?) eri tilaisuuksissa, halvin maksoi alle vitosen. Hyvin on kelvannut myös Keski-Euroopassa "lookkini". Huolehdin kyllä hygieniastani, en haise hielle eikä tukka roiku rasvaisena. Etuhampaassani on (synnynnäinen) virhe, jota en ole katsonut tarpeelliseksi korjata - se ei vaikuta syömiseen, puheeseen eikä hammashygienian hoitamiseen, vaikka näkyy kyllä jos hymyilen tai puhun.
En ole koskaan ollut työtön, ja yhtä lukuunottamatta olen aina saanut kaikki ne työt, joita olen hakenut.
Jotenkin en nyt saa kiinni ap:n tarkoittamasta asiasta.
👏! Tässäpä kaikki oleellinen 😊
Jep! Aika tyhjentävä vastaus. Kiva, että tänne on muutama järkeväkin eksynyt.
Älä viitsi vastailla itsellesi... Hän on taas tullut selvästi joku perusjamppa esiintymään ainakin kolmena eri ihmisenä, luultavasti useampana.. "palstamamman" kertomus ei ole mielestäni ihan uskottava.
Itseasiassa - en ole vastannut itselleni. Hieman hämmentyneenä olen kyllä seurannut, kuinka positiivisen vastaanoton viestini on saanut. Iloisen hämmentyneenä. En valitettavasti, tai onneksi, ole perusjamppa. Olen niitä, joista kouluaikanakin sanottiin, että sä olet hyvä jätkä - ja todistettavasti olen sittemmin synnyttänyt kuusi lasta ihan itse.
Minulla on yhtälailla mies- kuin naispuolisia ystäviä ja tuttavia, ja tämän on arvellut itse johtuvan siitä, että en ole uhka kenellekään. En ole miespuolisten kavereiden puolisoille uhka (olen itse naimisissa ja ne kuusi lasta tosiaan), eikä naispuolisetkaan kaverit pelkää, että veisin ja viekoittelisin heidän puolisonsa; en todellakaan. Valitsin puolisoni yli 30 vuotta sitten, enkä ole vaihtanut, eikä hänkään ole minua vaihtoon laittanut. 17-vuotiaana on riittävän hehkeä saadakseen iskettyä sydämensä valitun ilman irtoripsiä ja Kapan verkkareitakin (silloin ne taisivat olla muotia).
p.s. Vastaukseni tunnistaa helposti, en kertakaikkiaan saa muotoiltua yhden rivin vastausta ;-)
Onko vaomo 6 lapsen jälkeen hehkeä?
Tuleeko sillävirtsaa housuun?
Haiseeko halvalle pesuaineelle?
Kukaan ei halua käytettyä vaimoasi lapsikatraineen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun pitäisi nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, joka ei oikeasti vaikuta mun elämääni millään tavalla?
En halua miellyttää ketään, kaikkein vähiten haluan olla visuaalisesti viehättävä vain sen itsetarkoituksen vuoksi! Olen menestynyt työelämässä oikein hyvin ilman panostusta ulkonäkööni. Kalleimmat vaatteeni ovat H&M-tasoa, yleensä kuljen omatekoisissa tai prisma/tokmanni-vaatteissa, ja kummasti työpanokseni on ollut kysyttyä niin kotimaassa kuin EU-alueella ylipäätään. En kaipaa yhtään vaativampiin tehtäviin (ja olen niistä kieltäytynyt), koska nautin vapaa-ajastani erittäin paljon.
Saan asiallista kohtelua mihin menenkin, pankissa, sairaalassa, katsastuskonttorilla, lasten kouluissa...
Kaikki tämä ilman kampaajakäyntejä, manikyyriä, viimeisintä muotia seuraamatta. Olen se palstamamma, joka 80-luvun alkupuolella löysi mustat strech-farkut, eikä ole niistä vieläkään luopunut.
Olen harmaantunut, ylipainoinen ja silti ryppyinen, en käytä hajusteita (anoppi on niille allerginen, enkä nyt kuitenkaan halua aiheuttaa ysikymppiselle astmakohtauksia), en meikkaa lainkaan, joskus harvoin muistan laittaa ne yhdet omistamani kalevalakorvikset korviin. Sen kerran kymmenessä vuodessa kun saan kutsun häihin (pieni suku) niin ajelen sentään säärikarvat ja ostan ehjät sukkahousut. Tukka on aina samalla tavalla, kesät tai talvet, arki tai juhla. Olen 7 vuotta kulkenut kaikissa juhlissa ja merkittävissä tilaisuuksissa kolmen eri mekon voimin, kallein niistä maksoi 49,90€, ja se sama mekko on ollut lainassa myös veljenvaimolla kahdessa raskaudessa (mainitsin varmaan, että olen ylipainoinen?) eri tilaisuuksissa, halvin maksoi alle vitosen. Hyvin on kelvannut myös Keski-Euroopassa "lookkini". Huolehdin kyllä hygieniastani, en haise hielle eikä tukka roiku rasvaisena. Etuhampaassani on (synnynnäinen) virhe, jota en ole katsonut tarpeelliseksi korjata - se ei vaikuta syömiseen, puheeseen eikä hammashygienian hoitamiseen, vaikka näkyy kyllä jos hymyilen tai puhun.
En ole koskaan ollut työtön, ja yhtä lukuunottamatta olen aina saanut kaikki ne työt, joita olen hakenut.
Jotenkin en nyt saa kiinni ap:n tarkoittamasta asiasta.
Onkp koko suku lihavia ristipurentaisia rillipäitä?
Apuvaaaa
Ei, suvussani on enimmäkseen hoikkia ja komeita naisia. Minä en sitten ole, koska olen tullut isänisääni, joka miehenä kyllä oli ihan komea, mutta näin sitten samalla naamalla varustettu nainen ei ehkä kuitenkaan ole sieltä instababy- kuvastosta. Silmälasit meille tulevat vasta kun kädet loppuvat kesken, eli tuossa 40-50 ikävuoden tienoilla. Ja hammasvirheeni ei ole purentaan liittyvä, esteettisen vian korjaaminen vaatisi käytännössä terveiden hampaiden poistoa ja proteesien tai siltojen hankintaa, eikä siinä ole mitään järkeä - miksi korjata sellaista, joka ei ole rikki?
Olen lihava, koska pidän ruuasta ja olen peruslaiska. En syö suruuni, enkä oikeastaan iloonikaan. Tästäkin on muuten intetty täällä useampaan otteeseen - ihan perusruokaa syömällä VOI lihoa. No, mitä kukin sitten itse ajattelee perusruuaksi.
Ja minulla ON ihan omien mittojen mukaan räätälöity jakkupuku, mutta en ole sitä yli kymmeneen vuoteen käyttänyt, vaikka se edelleen sopii kuin valettu, se on yli 25 vuotta vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun pitäisi nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, joka ei oikeasti vaikuta mun elämääni millään tavalla?
En halua miellyttää ketään, kaikkein vähiten haluan olla visuaalisesti viehättävä vain sen itsetarkoituksen vuoksi! Olen menestynyt työelämässä oikein hyvin ilman panostusta ulkonäkööni. Kalleimmat vaatteeni ovat H&M-tasoa, yleensä kuljen omatekoisissa tai prisma/tokmanni-vaatteissa, ja kummasti työpanokseni on ollut kysyttyä niin kotimaassa kuin EU-alueella ylipäätään. En kaipaa yhtään vaativampiin tehtäviin (ja olen niistä kieltäytynyt), koska nautin vapaa-ajastani erittäin paljon.
Saan asiallista kohtelua mihin menenkin, pankissa, sairaalassa, katsastuskonttorilla, lasten kouluissa...
Kaikki tämä ilman kampaajakäyntejä, manikyyriä, viimeisintä muotia seuraamatta. Olen se palstamamma, joka 80-luvun alkupuolella löysi mustat strech-farkut, eikä ole niistä vieläkään luopunut.
Olen harmaantunut, ylipainoinen ja silti ryppyinen, en käytä hajusteita (anoppi on niille allerginen, enkä nyt kuitenkaan halua aiheuttaa ysikymppiselle astmakohtauksia), en meikkaa lainkaan, joskus harvoin muistan laittaa ne yhdet omistamani kalevalakorvikset korviin. Sen kerran kymmenessä vuodessa kun saan kutsun häihin (pieni suku) niin ajelen sentään säärikarvat ja ostan ehjät sukkahousut. Tukka on aina samalla tavalla, kesät tai talvet, arki tai juhla. Olen 7 vuotta kulkenut kaikissa juhlissa ja merkittävissä tilaisuuksissa kolmen eri mekon voimin, kallein niistä maksoi 49,90€, ja se sama mekko on ollut lainassa myös veljenvaimolla kahdessa raskaudessa (mainitsin varmaan, että olen ylipainoinen?) eri tilaisuuksissa, halvin maksoi alle vitosen. Hyvin on kelvannut myös Keski-Euroopassa "lookkini". Huolehdin kyllä hygieniastani, en haise hielle eikä tukka roiku rasvaisena. Etuhampaassani on (synnynnäinen) virhe, jota en ole katsonut tarpeelliseksi korjata - se ei vaikuta syömiseen, puheeseen eikä hammashygienian hoitamiseen, vaikka näkyy kyllä jos hymyilen tai puhun.
En ole koskaan ollut työtön, ja yhtä lukuunottamatta olen aina saanut kaikki ne työt, joita olen hakenut.
Jotenkin en nyt saa kiinni ap:n tarkoittamasta asiasta.
👏! Tässäpä kaikki oleellinen 😊
Jep! Aika tyhjentävä vastaus. Kiva, että tänne on muutama järkeväkin eksynyt.
Älä viitsi vastailla itsellesi... Hän on taas tullut selvästi joku perusjamppa esiintymään ainakin kolmena eri ihmisenä, luultavasti useampana.. "palstamamman" kertomus ei ole mielestäni ihan uskottava.
Itseasiassa - en ole vastannut itselleni. Hieman hämmentyneenä olen kyllä seurannut, kuinka positiivisen vastaanoton viestini on saanut. Iloisen hämmentyneenä. En valitettavasti, tai onneksi, ole perusjamppa. Olen niitä, joista kouluaikanakin sanottiin, että sä olet hyvä jätkä - ja todistettavasti olen sittemmin synnyttänyt kuusi lasta ihan itse.
Minulla on yhtälailla mies- kuin naispuolisia ystäviä ja tuttavia, ja tämän on arvellut itse johtuvan siitä, että en ole uhka kenellekään. En ole miespuolisten kavereiden puolisoille uhka (olen itse naimisissa ja ne kuusi lasta tosiaan), eikä naispuolisetkaan kaverit pelkää, että veisin ja viekoittelisin heidän puolisonsa; en todellakaan. Valitsin puolisoni yli 30 vuotta sitten, enkä ole vaihtanut, eikä hänkään ole minua vaihtoon laittanut. 17-vuotiaana on riittävän hehkeä saadakseen iskettyä sydämensä valitun ilman irtoripsiä ja Kapan verkkareitakin (silloin ne taisivat olla muotia).
p.s. Vastaukseni tunnistaa helposti, en kertakaikkiaan saa muotoiltua yhden rivin vastausta ;-)
En huolisi sinua.
Mieheni on hoikka ,pitkä ja lihaksikas.
Tuuhea kaunis tukka.
Käyträä aikuisen komean miehen tyyliin sopivia vaatteita.
Tänään yllä burberryn trenssi.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta.
Ei lapsia, vain syvä rakkaus
No en minäkään kyllä vaihtaisi sinua mieheeni ;-)
Ikinä en ole laittautunut työhaastatteluun (toki siistit ja tilanteeseen sopivat vaatteet, mutta en ole meikannut tms) ja töitä olen silti saanut. Ihan yhdenvertaisesti minua on töissä kohdeltu. En koe saaneeni huonompaa kohtelua koska en meikkaa tai muuten panosta ulkonäköön.
Jos en välitä ulkonäöstäni niin kuin AP olettaa välitettävän, näyttää se huonontavan AP:n elämänlaatua, ei minun. Olen tyytyväinen elämääni ja ulkonäkööni. Ei ole ilmeisesti oikeita ongelmia. Hyvää jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun pitäisi nähdä vaivaa jonkun sellaisen asian eteen, joka ei oikeasti vaikuta mun elämääni millään tavalla?
En halua miellyttää ketään, kaikkein vähiten haluan olla visuaalisesti viehättävä vain sen itsetarkoituksen vuoksi! Olen menestynyt työelämässä oikein hyvin ilman panostusta ulkonäkööni. Kalleimmat vaatteeni ovat H&M-tasoa, yleensä kuljen omatekoisissa tai prisma/tokmanni-vaatteissa, ja kummasti työpanokseni on ollut kysyttyä niin kotimaassa kuin EU-alueella ylipäätään. En kaipaa yhtään vaativampiin tehtäviin (ja olen niistä kieltäytynyt), koska nautin vapaa-ajastani erittäin paljon.
Saan asiallista kohtelua mihin menenkin, pankissa, sairaalassa, katsastuskonttorilla, lasten kouluissa...
Kaikki tämä ilman kampaajakäyntejä, manikyyriä, viimeisintä muotia seuraamatta. Olen se palstamamma, joka 80-luvun alkupuolella löysi mustat strech-farkut, eikä ole niistä vieläkään luopunut.
Olen harmaantunut, ylipainoinen ja silti ryppyinen, en käytä hajusteita (anoppi on niille allerginen, enkä nyt kuitenkaan halua aiheuttaa ysikymppiselle astmakohtauksia), en meikkaa lainkaan, joskus harvoin muistan laittaa ne yhdet omistamani kalevalakorvikset korviin. Sen kerran kymmenessä vuodessa kun saan kutsun häihin (pieni suku) niin ajelen sentään säärikarvat ja ostan ehjät sukkahousut. Tukka on aina samalla tavalla, kesät tai talvet, arki tai juhla. Olen 7 vuotta kulkenut kaikissa juhlissa ja merkittävissä tilaisuuksissa kolmen eri mekon voimin, kallein niistä maksoi 49,90€, ja se sama mekko on ollut lainassa myös veljenvaimolla kahdessa raskaudessa (mainitsin varmaan, että olen ylipainoinen?) eri tilaisuuksissa, halvin maksoi alle vitosen. Hyvin on kelvannut myös Keski-Euroopassa "lookkini". Huolehdin kyllä hygieniastani, en haise hielle eikä tukka roiku rasvaisena. Etuhampaassani on (synnynnäinen) virhe, jota en ole katsonut tarpeelliseksi korjata - se ei vaikuta syömiseen, puheeseen eikä hammashygienian hoitamiseen, vaikka näkyy kyllä jos hymyilen tai puhun.
En ole koskaan ollut työtön, ja yhtä lukuunottamatta olen aina saanut kaikki ne työt, joita olen hakenut.
Jotenkin en nyt saa kiinni ap:n tarkoittamasta asiasta.
👏! Tässäpä kaikki oleellinen 😊
Jep! Aika tyhjentävä vastaus. Kiva, että tänne on muutama järkeväkin eksynyt.
Älä viitsi vastailla itsellesi... Hän on taas tullut selvästi joku perusjamppa esiintymään ainakin kolmena eri ihmisenä, luultavasti useampana.. "palstamamman" kertomus ei ole mielestäni ihan uskottava.
Itseasiassa - en ole vastannut itselleni. Hieman hämmentyneenä olen kyllä seurannut, kuinka positiivisen vastaanoton viestini on saanut. Iloisen hämmentyneenä. En valitettavasti, tai onneksi, ole perusjamppa. Olen niitä, joista kouluaikanakin sanottiin, että sä olet hyvä jätkä - ja todistettavasti olen sittemmin synnyttänyt kuusi lasta ihan itse.
Minulla on yhtälailla mies- kuin naispuolisia ystäviä ja tuttavia, ja tämän on arvellut itse johtuvan siitä, että en ole uhka kenellekään. En ole miespuolisten kavereiden puolisoille uhka (olen itse naimisissa ja ne kuusi lasta tosiaan), eikä naispuolisetkaan kaverit pelkää, että veisin ja viekoittelisin heidän puolisonsa; en todellakaan. Valitsin puolisoni yli 30 vuotta sitten, enkä ole vaihtanut, eikä hänkään ole minua vaihtoon laittanut. 17-vuotiaana on riittävän hehkeä saadakseen iskettyä sydämensä valitun ilman irtoripsiä ja Kapan verkkareitakin (silloin ne taisivat olla muotia).
p.s. Vastaukseni tunnistaa helposti, en kertakaikkiaan saa muotoiltua yhden rivin vastausta ;-)
En tarkoittanut sinua, vaan sitä kirjoittajaa jolle vastasin joka kommentoi jotakuta joka kommentoi sinua. Mutta joo, eu:n alueella tokmannin vaatteissa työtehtävissä kiertelevä kuuden lapsen äiti ei välttämättä kuulosta siltä todennäköisimmältä uskottavalta vaihtoehdolta... Jos todella olet sitä, niin varmaan ymmärrät! Kuulostaa vaan just vauvafoorumi meiningiltä josta aina löytyisi epätodennäköisin mahdollinen poikkeus joka asiaan... ;) Juurikin huippurikas, huippu kovan tason yrityselämän kovanluokan pomo, joka niittää rahaa kosmopoliittina maailmalla, on tunnettu älystään ja pukeutuu säkkiin ja rikkinäisiin vaatteisiin ;) ihan erilainen kuin mitä tuolta maailmalta menestyjistä oikeasti telkkarissa myös näytetään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan on hygienia kunnossa, eli käy suihkussa, on puhtaat ja ehjät vaatteet, eikä ainakaan ihan järkyttävää määrää ylipainoa tai alipainoa, niin sen pitäisi riittää että näyttää tavalliselta. Mielestäni mitkään meikit tai merkkivaatteet ole kenellekään pakollisia, eikä niillä mitään saavuta.
Siis kyllä todellakin saavuttaa! Et kyllä voi verrata jotain verkkaritakkia ja vaikka tyylikästä jakkupukua.
No mitä olet saavuttanut jakkupuvulla? Sehän riippuu työstäkin minkälaiset vaatteet on. Minulla on useitakin jakkupukuja mutta vapaalla en niissä kuljeskele. Tänäänkin olin kaupungilla leveälahkeisissa farkuissa ja SannaMarin tyyppisessä nahkarotsissa. T. N 56v
Se oli esimerkki. En omista jakkupukua. Mutta kun aloin kulkea huolitellun näköisenä siistimmissä vaatteissa, niin kyllä vaan alkoi työtarjouksiakin tulla enemmän, ja parempia.
Ihan hullua jos täällä ei myönnetä ulkonäön ja menestyksen välistä suhdetta, vaikka aiheesta jo yhden tutkimuksenkin tänne linkitin. On aivan selvää, että varsinkin asiakaspalvelutyössä ulkonäkö on yksi tärkeimmistä valintaperusteista työhön. Ja sen kyllä huomaa kun vähän katsoa että minkä näköisiä ihmisiä niissä töissä on. Vaikka itse en tätä kannatakaan. Mutta tällaisessa maailmassa me eletään eikä varmaan kannata tuhlata paukkuu ja sen muuttamiseen suuresti.
Uskon, että suurin osa meistä haluaa ainakin esiintyä siisteissä ja puhtaissa vaatteissa. Sitten on se osa, keitä ei todellakaan kiinnosta. Me myös näemme asiat eri tavoin eli vaatteet, jotka yhdelle ovat kelvottomat voivat toiselle olla ihan siistit ja käyttökelpoiset.
Esimerkiksi, ystäväni ei yksinkertaisesti näe eroa silitetyn ja silittämättömän vaatteen välillä. Hän ihmettelee, miksi "turhaan" silitän esim. t-paitoja tai neulepaitoja. Kun ihan samalta ne päällä näyttää kuitenkin. Vielä enemmän on ihmisiä, ketkä eivät osaa erottaa laadukasta vaatetta huonolaatuisesta. Hinta kun ei sitä aina kerro.
Sitten on vielä ongelmana raha, kaikilla ei yksinkertaisesti ole rahaa panostaa pukeutumiseen vaikka kiinnostusta olisikin. Kirpputorit eivät pullistele vähän käytettyjä, siistejä vaatteita jokaisen koossa.
Enemmän kuin aloittajan kysymystä, ihmettelen, että näinkin selvää asiaa ei ymmärretä vaan pitää ihan ihmetellä miksihän...?
Jep! Aika tyhjentävä vastaus. Kiva, että tänne on muutama järkeväkin eksynyt.