Lue keskustelun säännöt.
Perinnötkin menee jatkossa hoitomaksuihin
26.04.2023 |
Olen järkyttynyt. Isäni on hoidossa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella palvelutalossa. Aikaisemmin hoitomaksu määräytyi niin, että eläkkeestä piti jäädä pieni summa ihmiselle käyttövaraa, esim. puhelin- ja parturikuluja varten. Muistaakseni summa oli n. 150 €.
Eipä ole näin enää. Hoitomaksuun voi mennä koko eläke, jos tilillä on yli 4000 euroa. Isäni on saanut äidiltään pienen perinnön, n. 20 000 euroa. Nyt siis tämä ei nauti mitään suojaa, vaan hyvinvointivaltio syö sen omiin kuluihinsa. Eipä mummi olisi säästänyt, jos olisi tämän tiennyt. Isän hoitokulut on tosiaan yli hänen eläkkeen, ja mitään alennusta niihin ei voi saada, koska hänellä on tilillä nyt noita "säästöjä". Isäni on vasta 71-vuotias ja hoitokodissa aivovamman vuoksi. Hänen kohdallaan ei ole siis kyse tyypillisestä palveluasumisesta, joka kestää vain 2-3 vuotta, vaan voi kestää jopa esim. 20 vuotta. Säästöillään hän pystyisi tekemään pieniä matkoja ja siten hyödyntää perintöään.
Pitääkö tässä nyt sitten nostaa isän tililtä 16 000 "piirongin laatikkoon" vai siirtää tili ulkomaille? Tämä on hullua. Auttakaa.
Kommentit (867)
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein. Jos on rahaa, pitää maksaa hoidosta, eikä jemmata rahoja seuraavalle sukupolvelle perinnöksi.
Miksi? Minä ainakin haluaisin nimenomaan jemmata rahani jälkipolville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
300 000 euron kerrostalo-osakkeesta esim. Helsingissä perintövero on 37700, jos 1 lapsi.
Jos nainen on 20 vuotta nuorempi miestä eli mies on kuollessa 70 ja nainen 50 niin lapsi maksaa perintöveroa 37700 ja odottaa asuntoa sen jälkeen 40 vuotta, jos äiti elää 90-vuotiaaksi.
Väärin laskettu. Lesken hallintaoikeudesta tehdään vähennys, joka 50-vuotiaan lesken kohdalla on asunnosta 55 %. Perintöveroa siis maksetaan vain 135 000 euron perinnöstä, jolloin veroksi tulee 13 250 euroa. Tämäkin siis vain silloin, jos leskellä on omaa omaisuutta niin paljon tai on esim. avioehto niin, että leski ei saa osituksessa asunnosta yhtään.
Ainakin Helsingissä "kunnallista" hoivaa järjestetään myös yksityisissä palvelutaloissa ja asumisen yksiköissä, ostopalveluna. Tuskin siellä hoivan taso on eri sen mukaan, kuka on siellä kaupungin osoittamana ja kuka ei. Samoilla osastoilla asustavat.
Ne ovat isäsi rahoja joten käytä ne hänen hyvinvointiin äläkä kyttää perintöä. Hemmetti et nämä tyypit ärsyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee aika paljon tuo ettei elämänsä ehtoopuolella olevan ihmisen varoja voida käyttää hänen hyvinvointinsa ylläpitoon, ettei vaan perillisten mahdollisesti saama omaisuus hupene perittävän hyvinvoinnin takaamiseen. Mitä varten sitä omaisuutta on jos ei elämän lopullakaan voi realisoida sitä omaksi hyvinvoinniksi.
Eihän varallisuutta silloin käytetään omaan hyvinvointiin, jos se menee kunnalle maksuksi samasta perushoidosta, jonka saa tulotonkin - tällöin ei edes kyse ole hyvinvoinnista, vaan ainoastaan elintoimintojen ylläpitämisestä. Saa isommalla rahalla saman huonon hoidon jonka saisi pikkurahallakin, ja koska kunta on vienyt kaikki rahat, ei voi enää panostaa omaan hyvinvointiinsa.
Jos ollaan jo laitostasoisesta hoidosta niin ei se varallisuus enää mene siihen hoitoon vaan hoidon hinta suhteutetaan tuloihin. Siis tuloihin ei varallisuuteen.
Johan tässä tuli moneen kertaan esille että varallisuus lasketaan tuloiksi ja hoidon hinta suhteutetaan tuloihin...
Jos varallisuus lasketaan tuloiksi ja hoidon hinta suhteutetaan tuloihin niin silloin varallisuus nostaa hoidon hintaa asiakkaalle
Sekoitat kaksi eri asiaa. Varallisuudesta lasketaan tuloa eläkkeensaajan asumistukea määrättäessä, mutta ei (muita kuin todellisia tuloja) hoitomaksuja määrättäessä. Metsäomaisuus on poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300 000 euron kerrostalo-osakkeesta esim. Helsingissä perintövero on 37700, jos 1 lapsi.
Jos nainen on 20 vuotta nuorempi miestä eli mies on kuollessa 70 ja nainen 50 niin lapsi maksaa perintöveroa 37700 ja odottaa asuntoa sen jälkeen 40 vuotta, jos äiti elää 90-vuotiaaksi.
Väärin laskettu. Lesken hallintaoikeudesta tehdään vähennys, joka 50-vuotiaan lesken kohdalla on asunnosta 55 %. Perintöveroa siis maksetaan vain 135 000 euron perinnöstä, jolloin veroksi tulee 13 250 euroa. Tämäkin siis vain silloin, jos leskellä on omaa omaisuutta niin paljon tai on esim. avioehto niin, että leski ei saa osituksessa asunnosta yhtään.
Tuo on ihan realistinen laskelma. Monella eläkeläisellä on osakkeen lisäksi mökki tai sijoitusasunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee aika paljon tuo ettei elämänsä ehtoopuolella olevan ihmisen varoja voida käyttää hänen hyvinvointinsa ylläpitoon, ettei vaan perillisten mahdollisesti saama omaisuus hupene perittävän hyvinvoinnin takaamiseen. Mitä varten sitä omaisuutta on jos ei elämän lopullakaan voi realisoida sitä omaksi hyvinvoinniksi.
Eihän varallisuutta silloin käytetään omaan hyvinvointiin, jos se menee kunnalle maksuksi samasta perushoidosta, jonka saa tulotonkin - tällöin ei edes kyse ole hyvinvoinnista, vaan ainoastaan elintoimintojen ylläpitämisestä. Saa isommalla rahalla saman huonon hoidon jonka saisi pikkurahallakin, ja koska kunta on vienyt kaikki rahat, ei voi enää panostaa omaan hyvinvointiinsa.
Jos ollaan jo laitostasoisesta hoidosta niin ei se varallisuus enää mene siihen hoitoon vaan hoidon hinta suhteutetaan tuloihin. Siis tuloihin ei varallisuuteen.
Johan tässä tuli moneen kertaan esille että varallisuus lasketaan tuloiksi ja hoidon hinta suhteutetaan tuloihin...
Jos varallisuus lasketaan tuloiksi ja hoidon hinta suhteutetaan tuloihin niin silloin varallisuus nostaa hoidon hintaa asiakkaalle
Ei varallisuutta tähän saakka ole laskettu tuloiksi, lukuun ottamatta metsävarallisuutta, josta on tehty laskennallinen tulo. On saanut olla vaikka miljoona tilillä rahaa, mutta jos on ollut pieni eläke, niin hoitomaksu on määräytynyt sen pienen eläkkeen mukaan.
Jos tämä nyt vihdoin on muuttunut, niin hyvä asia!
Eihän sillä nyt pitäisi olla mitään väliä, millä tavalla mammona on hankittu, onko se tullut perintönä vai säästetty palkkatuloista vai voitettu Lotosta. Pointti on että se, kenellä on rahaa, maksaa hoidostaan, eikä saa yhteiskunnan maksamaa hoitoa.
Miksi kukaan enää säästäisi, jos lopputulos olisi se, että säästöt otettaisiin kunnalle?
Nämä visiot siitä, miten "vanhukset maksavat säästöillään hoitonsa" perustuvat ilmeisesti ajatukseen siitä, että ihmiset ovat niin kilttejä ja tyhmiä, että elävät säästeliäästi ja kitkutellen koko ikänsä vain hyödyttääkseen kuntaa mahdollisimman paljon sitten vanhana. Mutta eihän se noin mene. Jos vanhan ihmisen säästöt käytännössä ovat kunnan omaisuutta, ei kukaan enää säästäisi mitään - rahat joko kätkettäisiin patjan alle, tai sitten ne junailtaisiin tavalla tai toisella jälkipolville. Tai sitten vaan elettäisiin tuhlaillen kulutusjuhlaa viettäen koko elämä.
Minusta edelleen kannattaa säästää. Jos on omia säästöjä, voi valita, mihin rahansa käyttää. Voi myös valita yksityistä hoitoa, ja voi muuttaa asuispalveluun, siis johonkin senioritaloon, jo aikaisemmin ilman kunnallista hoidon tarpeen arviointia. Sieltä voi ostaa tai olla ostamatta palveluja sen mukaan miten itse kokee tarvitsevansa. Kunnan kotihoitoa ei välttämättä kannata varakkaamman ottaa ollenkaan.
Onko yksityinen hoito parempaa kuin kunnallinen? Millä lailla? Ja jos muuttaa senioritaloon, niin mitä sitten tapahtuu, kun omat rahat loppuvat, mutta ei vielä pääse kunnalliseen?
Monen vanbhuksen kohdallahan on myös niin, että senioritalo ei tunnu hyvältä ratkaisulta, kun he haluaisivat asua omassa tutussa kodissa. Siinä vaiheessa, kun pystyy vielä itse toimimaan, en usko että itsekään haluaisin muuttaa minnekään senioritaloon. Käytännössähän muutto tarkoittaa myös hirveää muuttoruljanssia, jossa iso osa tavaroista on hävitettävä. Monelle vanhukselle tämä voi olla jopa ahdistavaa.
Oman mummun kohdalla ainakin dementikoille oli huonosti kunnallisia paikkoja tarjolla ja olisi joutunut odottamaan osastohoidossa kauan. Onneksi isällä oli varaa maksaa yksityinen hoivakoti, joka ei kyllä kummanen palvelutasoltaan ollut sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein. Jos on rahaa, pitää maksaa hoidosta, eikä jemmata rahoja seuraavalle sukupolvelle perinnöksi.
Miksi? Minä ainakin haluaisin nimenomaan jemmata rahani jälkipolville.
Minä aion jakaa rahani jälkeläiselle heti kun hän aloittaa itsenäisen elämänsä. Jos hoitaa opintonsa asiallisesti ja saa opiskelupaikan, ostan sijoitusasunnon, jossa saa asua. Ei tarvitse tehdä töitä vaan voi keskittyä opiskeluun. Sitten kun on uran alussa tai lapsiperheellinen, annan joka vuosi max summan minkä voi veroseuraamuksitta antaa. Saa sitten kodin hankittua ja elämän alulle jouhevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee aika paljon tuo ettei elämänsä ehtoopuolella olevan ihmisen varoja voida käyttää hänen hyvinvointinsa ylläpitoon, ettei vaan perillisten mahdollisesti saama omaisuus hupene perittävän hyvinvoinnin takaamiseen. Mitä varten sitä omaisuutta on jos ei elämän lopullakaan voi realisoida sitä omaksi hyvinvoinniksi.
Eihän varallisuutta silloin käytetään omaan hyvinvointiin, jos se menee kunnalle maksuksi samasta perushoidosta, jonka saa tulotonkin - tällöin ei edes kyse ole hyvinvoinnista, vaan ainoastaan elintoimintojen ylläpitämisestä. Saa isommalla rahalla saman huonon hoidon jonka saisi pikkurahallakin, ja koska kunta on vienyt kaikki rahat, ei voi enää panostaa omaan hyvinvointiinsa.
Jos ollaan jo laitostasoisesta hoidosta niin ei se varallisuus enää mene siihen hoitoon vaan hoidon hinta suhteutetaan tuloihin. Siis tuloihin ei varallisuuteen.
Johan tässä tuli moneen kertaan esille että varallisuus lasketaan tuloiksi ja hoidon hinta suhteutetaan tuloihin...
Jos varallisuus lasketaan tuloiksi ja hoidon hinta suhteutetaan tuloihin niin silloin varallisuus nostaa hoidon hintaa asiakkaalle
Ei varallisuutta tähän saakka ole laskettu tuloiksi, lukuun ottamatta metsävarallisuutta, josta on tehty laskennallinen tulo. On saanut olla vaikka miljoona tilillä rahaa, mutta jos on ollut pieni eläke, niin hoitomaksu on määräytynyt sen pienen eläkkeen mukaan.
Jos tämä nyt vihdoin on muuttunut, niin hyvä asia!
Eihän sillä nyt pitäisi olla mitään väliä, millä tavalla mammona on hankittu, onko se tullut perintönä vai säästetty palkkatuloista vai voitettu Lotosta. Pointti on että se, kenellä on rahaa, maksaa hoidostaan, eikä saa yhteiskunnan maksamaa hoitoa.
Miksi kukaan enää säästäisi, jos lopputulos olisi se, että säästöt otettaisiin kunnalle?
Nämä visiot siitä, miten "vanhukset maksavat säästöillään hoitonsa" perustuvat ilmeisesti ajatukseen siitä, että ihmiset ovat niin kilttejä ja tyhmiä, että elävät säästeliäästi ja kitkutellen koko ikänsä vain hyödyttääkseen kuntaa mahdollisimman paljon sitten vanhana. Mutta eihän se noin mene. Jos vanhan ihmisen säästöt käytännössä ovat kunnan omaisuutta, ei kukaan enää säästäisi mitään - rahat joko kätkettäisiin patjan alle, tai sitten ne junailtaisiin tavalla tai toisella jälkipolville. Tai sitten vaan elettäisiin tuhlaillen kulutusjuhlaa viettäen koko elämä.
Minusta edelleen kannattaa säästää. Jos on omia säästöjä, voi valita, mihin rahansa käyttää. Voi myös valita yksityistä hoitoa, ja voi muuttaa asuispalveluun, siis johonkin senioritaloon, jo aikaisemmin ilman kunnallista hoidon tarpeen arviointia. Sieltä voi ostaa tai olla ostamatta palveluja sen mukaan miten itse kokee tarvitsevansa. Kunnan kotihoitoa ei välttämättä kannata varakkaamman ottaa ollenkaan.
Onko yksityinen hoito parempaa kuin kunnallinen? Millä lailla? Ja jos muuttaa senioritaloon, niin mitä sitten tapahtuu, kun omat rahat loppuvat, mutta ei vielä pääse kunnalliseen?
Monen vanbhuksen kohdallahan on myös niin, että senioritalo ei tunnu hyvältä ratkaisulta, kun he haluaisivat asua omassa tutussa kodissa. Siinä vaiheessa, kun pystyy vielä itse toimimaan, en usko että itsekään haluaisin muuttaa minnekään senioritaloon. Käytännössähän muutto tarkoittaa myös hirveää muuttoruljanssia, jossa iso osa tavaroista on hävitettävä. Monelle vanhukselle tämä voi olla jopa ahdistavaa.
Senioritalot on tavallisia kerrostaloja joissa asutaan vuokralla tai omistusasunnossa, eikä niissä ole mitään extrapalveluja, pelkästään ikäraja asunnon haltijalle, muu perhe saa olla minkä ikäistä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyödyntää perintöään? Eli siis jos mä vaikka tilaan siivojan kotiini, niin mä en "hyödynnä" varojani, vaan tuhlaan tulevaa perintöä? Vai olisko mahdollista, että molemmat on totta?
Milloin perinnöstä tuli jotenkin "pyhää rahaa", varsinkaan sen jälkeen, kun perintö on jo jaettu ja verot maksettu jne?
Ei täällä ole kukaan sanonut että rahat tulee säästää tai jättää perinnöksi..
Useimmiten säästetään ja kerätään omaisuutta jotta pystyy huolehtimaan omista tarpeistaan..eläkeläisetkin käyttää palveluja ja hyödykkeitä joista maksetaan suoraa ja välillistä veroa suomen valtiolle ja näissä kaikissa verot on se mikä nostaa hinnat korkealle mutta maksetuille veroilla odotetaan myös vastinetta.
Kun kerätty omaisuus. Tuleekin käyttää kokonaan palvelujen vastineena lähes kokonaan niin herää vain kysymys miksi olemme maksaneet korkeita veroja ja miksi maksamme korkeita veroja palvelujen ja tuotteiden vastineena.
Tämä sukupolvi mitä aloittajan isä edustaa on maksanut liian pientä eläkemaksua työurallaan suhteessa oikeasti toteutuvaan eläkkeen nauttimisaikaan. Heidän toimestaan myös seuraava sukupolvi on jäänyt pienemmäksi jolloin huoltosuhde on heikentynyt. En syyllistä ketään, nämä on yhteiskunnallisen päätöksentekoon liittyviä asioita, ei yksilön syytä, mutta tilanne on nyt mikä on. Isän sukupolvi on kerryttänyt omaisuutta ja säästänyt ikään kuin velaksi. Velkaa on niin yhteiskunnalla, kuin eläkerahastossa, kuin huoltosuhteessakin. Nyt se velka on maksettava takaisin tai yhteiskunnan rahoituspohja murenee.
Valtava virhe poistaa perheverotus vuonna 1976 (Miettusen, Sorsan punamultahallitus). Ainoastaan 90-luvun lama korjaa hieman sen jälkeen tapahtunutta syntyvyyden romahdusta. Juuri tuolloin suuret ikäluokat olisivat olleet siinä elämänvaiheessa, jossa päätetään riittääkö 1 tai 2 lasta vai tehdäänkö vielä lisää.
Kannattaa katsoa syntyvyyskäyriä ennen kuin väittää jotain. Juuri 70-luvun puolivälissä loppui se syntyvyyden voimakas lasku joka oli alkanut heti niiden suurten ikäluokkien syntymisen jälkeen. Syntyvyys päinvastoin kääntyi hienoiseen nousuun kohti 80-lukua. Ja uusi lasku alkoi vasta 2010.
Kannattaa katsoa niitä rinnakkain ikäjakauman kanssa. Se selittää hyvin mainitsemasi ilmiön, mutta osoittaa myös sen, että syntyvyys ei kasvanut odotusten mukaisesti enää 70-luvun loppupuolella. Suurin ikäluokka oli vuonna 1976 25-30 vuotiaita.
Kannattaa katsoa käyrää joka kuvaa kokonaishedelmällisyyslukua koska se ei muutu ikäluokkien koon mukaan vaan kuvaa vain sitä paljonko lapsia halutaan ja tehdään. Isojen ikäluokkien akaan luku oli lähes kolme. Ja se käyrä kääntyi pitkän laskun jälkeen nousuun juuri 70-luvun puolivälissä (jolloin se oli hunoimmillaan vain 1.5). Sen jälkeen se nousi jälleen 1.6-1.8 välille ja laski taas alle 1.5:n vasta muutama vuosi sitten.
https://aamuset.fi/artikkeli/4157163
Perheverotuksen poistuminen ei siis suinkaan kääntänyt syntyvyyttä laskuun vaan katkaisi pitkän laskun.
en jaksa inttää, mutta linkkisi takaa selviää, että orastava nousu kokonaissyntyvyydessä katkesi 70-luvun puolen välin jälkeen, eikä ole palannut nousu-uralle kuin väliaikaisesti taloudellisten taantumien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli laitoksessa vuosikausia. siinä välissä myytiin hänen kämppänsä eikä niihin rahoihin valtio koske. Vain tulot merkkaa. Toki jos on osaketuloja tms, ne otetaan huomioon. Eli äidin omaisuus pysyi koskemattomana ja sitten kuoleman jälkeen normaali perinnönjako.
Miten te muka pystyitte myymään äitinne omistaman asunnon? Ei muuten onnistu. Jos onnistuisi, niin kuka tahansa voisi myydä kenen asunnon haluaa
Olin hänen edunvalvojansa ja hain käräjäoikeudelta luvan myyntiin. Ei siinä sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeestä harvoin perintöä kummemmin kertyy. Perintöä kertyy omaisuudesta. Ja siihenhän ei hoitomaksuissa puututa. Joten nämä "ihan oikein, että joutuu käyttämään omaisuutensa hoivapalveluihin" - vastaajat ovat väärässä.
Heips..ainakin meidän kunnassa hoitopaikkaan sisältyy pieni vuokrattava huone josta asiakas joutuu maksamaan vuokran jotain 500 euroa kuukaudessa ja tähän olisi haettavissa myös asumistuki. Asumistuessa kela tarttuu kyllä tähän omaisuuteen ja säästöihin jos sitä on ja melko pieni omaisuus estää jo tämän asumistuen saannin eli hoitopaikka menee täysin asiakkaan itsensä maksettavaksi..
Sitten päälle tulee kaikki rahastettavat tukipalvelut...ateriat,pyykin pesu,sukan jalkaan laittamiset,puettamiset jne..jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jos hoito maksaa 1200e kk, se maksaa sen verran ja jokainen maksaa tasan sen,ei mitään alennuksia köyhille ja hyvätuloisille kalliimpaa. Se on epätasa-arvoista.
Mutta kun se laitostasoinen hoito maksaa käytännössä 4000-5000 euroa kuussa. Joten sitä ei yleensä maksa itse edes moni hyvätuloinen.
Lasten päivähoitokin maksaa monta tonnia kk todellisuudessa, silti siitä ei makseta kuin murto-osa. Sekin pitäisi olla kaikille samanhintainen esimerkki 330e kk.
Kai ymmärrät esimerkin? En sanonut todellista kustannusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on väärin että koko ikänsä töitä tehnyt joutuu maksamaan samasta paskasta hoidosta kuin naapuri, joka ei ole ikinä ollut muuta kuin tukiloinen ja saa kaiken ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee aika paljon tuo ettei elämänsä ehtoopuolella olevan ihmisen varoja voida käyttää hänen hyvinvointinsa ylläpitoon, ettei vaan perillisten mahdollisesti saama omaisuus hupene perittävän hyvinvoinnin takaamiseen. Mitä varten sitä omaisuutta on jos ei elämän lopullakaan voi realisoida sitä omaksi hyvinvoinniksi.
Minä en halua että sosialistit käyvät kiinni rahoihini sitten kun en pysty enää niistä itse päättämään. Maksan hoidosta saman hinnan kuin muutkin. Eikö se ole tasa arvoista?
Niissä maissa, missä hoito maksaa kaikille saman verran, on kaikissa käytössä eläkekatto. Se on yleensä noin 4000-5000 euron kohdalla. Suomessa taas osa eläkkeistä on paljonkin tätä isompia.
Jos on isot eläketulot, on yleensä kertynyt säästöjä jo työssäoloaikana, ja joutaa itse maksaa hoitonsa, minun mielestä.
Jos tätä lähdetään muuttamaan, niin siitä päästä mielellään, että ensin säädetään eläkekatto. Mutta onpas Kokoomus ollut ihan hiljaa siitä asiasta.
Kaikille kaikki samanhintaista. Jos Markku saa 4000e kk eläkettä hän maksaa hoidotaan saman kuin Seppo joka saa eläkettä 1600e. Tasa-arvoista ja reilua, jos haluaa enemmän ja parempaa pitää siitä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jos hoito maksaa 1200e kk, se maksaa sen verran ja jokainen maksaa tasan sen,ei mitään alennuksia köyhille ja hyvätuloisille kalliimpaa. Se on epätasa-arvoista.
Mutta kun se laitostasoinen hoito maksaa käytännössä 4000-5000 euroa kuussa. Joten sitä ei yleensä maksa itse edes moni hyvätuloinen.
Lasten päivähoitokin maksaa monta tonnia kk todellisuudessa, silti siitä ei makseta kuin murto-osa. Sekin pitäisi olla kaikille samanhintainen esimerkki 330e kk.
Kai ymmärrät esimerkin? En sanonut todellista kustannusta.
Lasten päivähoitokin maksaa monta tonnia kk
Eli kansantaloudellisesti olisi järkevämpää maksaa vaikka pari tonnia kuukaudessa perheille jotta hoitaisivat lapset kotonaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein. Jos on rahaa, pitää maksaa hoidosta, eikä jemmata rahoja seuraavalle sukupolvelle perinnöksi.
Miksi? Minä ainakin haluaisin nimenomaan jemmata rahani jälkipolville.
Minä aion jakaa rahani jälkeläiselle heti kun hän aloittaa itsenäisen elämänsä. Jos hoitaa opintonsa asiallisesti ja saa opiskelupaikan, ostan sijoitusasunnon, jossa saa asua. Ei tarvitse tehdä töitä vaan voi keskittyä opiskeluun. Sitten kun on uran alussa tai lapsiperheellinen, annan joka vuosi max summan minkä voi veroseuraamuksitta antaa. Saa sitten kodin hankittua ja elämän alulle jouhevasti.
Sama. Ja vaikka asuisikin itsekseen, makselen mielelläni hänen laskujaan ja saan siten siirrettyä omaisuuteni hänelle verovapaasti jo elinaikanani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee aika paljon tuo ettei elämänsä ehtoopuolella olevan ihmisen varoja voida käyttää hänen hyvinvointinsa ylläpitoon, ettei vaan perillisten mahdollisesti saama omaisuus hupene perittävän hyvinvoinnin takaamiseen. Mitä varten sitä omaisuutta on jos ei elämän lopullakaan voi realisoida sitä omaksi hyvinvoinniksi.
Eihän varallisuutta silloin käytetään omaan hyvinvointiin, jos se menee kunnalle maksuksi samasta perushoidosta, jonka saa tulotonkin - tällöin ei edes kyse ole hyvinvoinnista, vaan ainoastaan elintoimintojen ylläpitämisestä. Saa isommalla rahalla saman huonon hoidon jonka saisi pikkurahallakin, ja koska kunta on vienyt kaikki rahat, ei voi enää panostaa omaan hyvinvointiinsa.
Jos ollaan jo laitostasoisesta hoidosta niin ei se varallisuus enää mene siihen hoitoon vaan hoidon hinta suhteutetaan tuloihin. Siis tuloihin ei varallisuuteen.
Johan tässä tuli moneen kertaan esille että varallisuus lasketaan tuloiksi ja hoidon hinta suhteutetaan tuloihin...
Jos varallisuus lasketaan tuloiksi ja hoidon hinta suhteutetaan tuloihin niin silloin varallisuus nostaa hoidon hintaa asiakkaalle
Ei varallisuutta tähän saakka ole laskettu tuloiksi, lukuun ottamatta metsävarallisuutta, josta on tehty laskennallinen tulo. On saanut olla vaikka miljoona tilillä rahaa, mutta jos on ollut pieni eläke, niin hoitomaksu on määräytynyt sen pienen eläkkeen mukaan.
Jos tämä nyt vihdoin on muuttunut, niin hyvä asia!
Eihän sillä nyt pitäisi olla mitään väliä, millä tavalla mammona on hankittu, onko se tullut perintönä vai säästetty palkkatuloista vai voitettu Lotosta. Pointti on että se, kenellä on rahaa, maksaa hoidostaan, eikä saa yhteiskunnan maksamaa hoitoa.
Miksi kukaan enää säästäisi, jos lopputulos olisi se, että säästöt otettaisiin kunnalle?
Nämä visiot siitä, miten "vanhukset maksavat säästöillään hoitonsa" perustuvat ilmeisesti ajatukseen siitä, että ihmiset ovat niin kilttejä ja tyhmiä, että elävät säästeliäästi ja kitkutellen koko ikänsä vain hyödyttääkseen kuntaa mahdollisimman paljon sitten vanhana. Mutta eihän se noin mene. Jos vanhan ihmisen säästöt käytännössä ovat kunnan omaisuutta, ei kukaan enää säästäisi mitään - rahat joko kätkettäisiin patjan alle, tai sitten ne junailtaisiin tavalla tai toisella jälkipolville. Tai sitten vaan elettäisiin tuhlaillen kulutusjuhlaa viettäen koko elämä.
Minusta edelleen kannattaa säästää. Jos on omia säästöjä, voi valita, mihin rahansa käyttää. Voi myös valita yksityistä hoitoa, ja voi muuttaa asuispalveluun, siis johonkin senioritaloon, jo aikaisemmin ilman kunnallista hoidon tarpeen arviointia. Sieltä voi ostaa tai olla ostamatta palveluja sen mukaan miten itse kokee tarvitsevansa. Kunnan kotihoitoa ei välttämättä kannata varakkaamman ottaa ollenkaan.
Onko yksityinen hoito parempaa kuin kunnallinen? Millä lailla? Ja jos muuttaa senioritaloon, niin mitä sitten tapahtuu, kun omat rahat loppuvat, mutta ei vielä pääse kunnalliseen?
Monen vanbhuksen kohdallahan on myös niin, että senioritalo ei tunnu hyvältä ratkaisulta, kun he haluaisivat asua omassa tutussa kodissa. Siinä vaiheessa, kun pystyy vielä itse toimimaan, en usko että itsekään haluaisin muuttaa minnekään senioritaloon. Käytännössähän muutto tarkoittaa myös hirveää muuttoruljanssia, jossa iso osa tavaroista on hävitettävä. Monelle vanhukselle tämä voi olla jopa ahdistavaa.
Senioritalot on tavallisia kerrostaloja joissa asutaan vuokralla tai omistusasunnossa, eikä niissä ole mitään extrapalveluja, pelkästään ikäraja asunnon haltijalle, muu perhe saa olla minkä ikäistä tahansa.
Senioritaloja on monelaisia. Ihan meidän naapurissamme on senioritalo jossa on samassa lounasruokala, yhteistiloja ja monenmoista palvelua saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jos hoito maksaa 1200e kk, se maksaa sen verran ja jokainen maksaa tasan sen,ei mitään alennuksia köyhille ja hyvätuloisille kalliimpaa. Se on epätasa-arvoista.
Mutta kun se laitostasoinen hoito maksaa käytännössä 4000-5000 euroa kuussa. Joten sitä ei yleensä maksa itse edes moni hyvätuloinen.
Lasten päivähoitokin maksaa monta tonnia kk todellisuudessa, silti siitä ei makseta kuin murto-osa. Sekin pitäisi olla kaikille samanhintainen esimerkki 330e kk.
Kai ymmärrät esimerkin? En sanonut todellista kustannusta.
Lasten päivähoitokin maksaa monta tonnia kk
Eli kansantaloudellisesti olisi järkevämpää maksaa vaikka pari tonnia kuukaudessa perheille jotta hoitaisivat lapset kotonaan
Eivät nuo mene yksi yhteen. Työssä käyvä maksaa veroja, asaitsee usein enemmän kuin tuon pari tonnia joten myös kuluttaa enemmän ja tuottaa myös lisäarvoa siinä työssä jota tekee.
Työssä käyvä siis myös tuottaa yhteiskunnalle enemmän joten vain maksamalla päivähoidon kulujen suuruinen summa ei päästä kansantaloudellisesti samaan lopputulokseen.
Onko yksityinen hoito parempaa kuin kunnallinen? Millä lailla? Ja jos muuttaa senioritaloon, niin mitä sitten tapahtuu, kun omat rahat loppuvat, mutta ei vielä pääse kunnalliseen?
Monen vanbhuksen kohdallahan on myös niin, että senioritalo ei tunnu hyvältä ratkaisulta, kun he haluaisivat asua omassa tutussa kodissa. Siinä vaiheessa, kun pystyy vielä itse toimimaan, en usko että itsekään haluaisin muuttaa minnekään senioritaloon. Käytännössähän muutto tarkoittaa myös hirveää muuttoruljanssia, jossa iso osa tavaroista on hävitettävä. Monelle vanhukselle tämä voi olla jopa ahdistavaa.