Lue keskustelun säännöt.
Aviomies tyytymätön elämäänsä
25.04.2023 |
Meillä on ollut joulusta asti jonkinlainen parisuhdekriisi päällä. Ollaan yritetty selvittää sitä ja tuoda lisää läheisyyttä suhteeseemme, joka oli pahasti väljähtynyt. Lapset on jo aikuisia ja meillä on lapsenlapsikin. Ollaan 5-kymppinen pariskunta.
Käytännössä minä kyselen ja puhun omista tunteistani ja yritän saada miestä puhumaan omistaan. No tänään hän sitten avautui sen verran, että on ollut tyytymätön elämäänsä jo kymmenen (10!) vuotta! Mitään ei ole kuitenkaan asiasta sanonut tänä aikana. Osaltaan on tyytymätön, koska minä olen hankala (haluan puhua tunteista esim) mutta syyttää enemmän itseään, kun on niin saamaton ettei ole tehnyt mitään haaveidensa toteuttamiseksi. Hänellä on ihan tavallisia haaveita, matkustelu, liikunnan harrastaminen esimerkkeinä. Hän on tyytymätön pääasiassa itseensä. Hänen mielestään meillä menee hyvin, kun teemme jotain mukavaa yhdessä ja hän saa olla itsekseenkin.
Vaadinko nyt ihan mahdottomia, kun haluaisin keskustella hänen kanssaan hieman syvällisempiä kuin vaikkapa mitä tehtäisiin ruuaksi? Emme ole kyllä koskaan olleet mitään kovin syvällisiä, mutta haluaisin asian muuttuvan. Minusta tuntuu, etten tunne miestäni enää ollenkaan. En esimerkiksi tiennyt mitään hänen haaveistaan tai millaiseksi hän on kokenut elämänsä. Kuinka voisin tietää, jos hän ei puhu?
Onko miehet yleensäkin samanlaisia? Hän on käytännössä sanonut, että tämmöinen hän on eikä muuksi muutu, hän ei tiedä riittääkö se minulle. En tiedä minäkään. Tuntuu, että mies haluaisi olla enimmäkseen itsekseen koska aina puhuu omasta ajasta. Hän ei ole koskaan asunut yksin, joten nytkö se sitten kostautuu? Ei kuitenkaan halua erota, haluaa olla yhdessä kanssani ja aina ajatellessaan tulevaisuutta näkee minut siinä. Näin sanoi.
Onko tämä nyt 5-kympin kriisiä molemmilla, joka menee ohi ajastaan? Onko kellään ollut samanlaista ja kuinka selvisitte?
Kommentit (396)
Ihan tyypillistä. Miehellä on paha olla ja syyttää siitä vaimoa, joka haluaisi keskustella, vaikka oikeasti se paha olo lähtee pois juuri sen keskustelun ja avautumisen kautta. Mies haluaa, että nainen lukisi hänen ajatuksiaan, ettei hänen tarvitsisi avata suutaan. Ja kun nainen on lukenut miehen ajatukset, tuo tälle kylmää olutta ja silittelee päätä että voi kulta kun sinulla on rankkaa. Mitä kulta jos lähtisit vaikka poikien kanssa Ibizalle pariksi viikoksi tuulettumaan ja iskemään nuoria naisia. Vaimo leipoo sillä välin pakastimen täyteen pullaa ja tekee kodin suursiivouksen kuuliaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhukaa. Puhukaa, puhukaa, puhukaa! Siinä on ratkaisun avaimet elämän ja parisuhteen ongelmiin. Kun ajatuksia jakaa ääneen, voi tehdä uusia huomioita ja mahdollisesti saada toiselta uusia näkökulmia pohdittavaksi. Enkä tarkoita, että joka päivä pitää puhua syvällisiä. Vaan puhukaa kerralla kunnolla, ja tehkää selväksi pelisääntöjä. Lupaat antaa miehelle tilaa ja omaa rauhaa, ja mies lupaa ääneen sanoa että hän tarvitsee nyt sitä omaa rauhaa silloin kun sitä haluaa, eikä vaan vetäydy piiloon. Ja kun miehellä on jotain mielen päällä, lupaat olla avoin kuuntelemaan. Sama toisin päin. Miehesi on opittava keskustelemaan. Se on taito, joka on opittava. Ei ole helppoa, jos on vaiennut 50 vuotta. Mutta erittäin tyypillistä suomalaiselle miehelle. Oma mieheni käy samaa kriisiä nyt nelikymppisenä. Joka päivä kannattaa edes vaihtaa kuulumiset. Kertoa niistä uusimmista mielen päällä olevista jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillistä. Miehellä on paha olla ja syyttää siitä vaimoa, joka haluaisi keskustella, vaikka oikeasti se paha olo lähtee pois juuri sen keskustelun ja avautumisen kautta. Mies haluaa, että nainen lukisi hänen ajatuksiaan, ettei hänen tarvitsisi avata suutaan. Ja kun nainen on lukenut miehen ajatukset, tuo tälle kylmää olutta ja silittelee päätä että voi kulta kun sinulla on rankkaa. Mitä kulta jos lähtisit vaikka poikien kanssa Ibizalle pariksi viikoksi tuulettumaan ja iskemään nuoria naisia. Vaimo leipoo sillä välin pakastimen täyteen pullaa ja tekee kodin suursiivouksen kuuliaisesti.
Tikahdu miesvihaasi, pösilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan 50+ lapseton pariskunta.
Meillä on sanaton sääntö, että viikolla ei viritellä mitään "keskusteluja", eli todellakin jutellaan vaan ne päivittäiset, kaupat, ruuat, laskut, jos on jotain, mitä pitää tehdä. Päivitetään kalenterit jos on tarpeen. Mä teen enemmän etää ja myönnän, että huokaisen helpotuksesta, kun miehen auto kääntyy pihatieltä toimistoon, ihanaa, päivä omaa aikaa. Pesen pyykit jos pesen, imuroin jos sille päälle satun. Tai en.
Viikolle ei mielellään sovitakaan yhtään mitään, jos ei ole pakko. Iltaisin katellaan telkkaa ja lueskellaan, saatetaan joku kommentti ohjelmasta heittää. Päivällä jos molemmat on kotona, käydään kävelemässä, kokolailla hiljaisuuden vallitessa, pari sanaa heitetään. Seksiä kyllä voi olla aika spontaanisti, sehän ei kamalasti sanoja tarvitsekaan kun pitkään on yhdessä oltu.
Perjantaina sitten kumpikin laittaa kännyt ja muut sivuun, istutaan yhdessä sohvaan tai kesällä ulos, otetaan pari lasia viiniä ja jutellaan viikon asioista. Töistä, jos ollaan oltu kavereiden kanssa yhteydessä ja heiltä on jotain uutisia, sukulaisten kuulumisia, tehdään suunnitelmia matkoille tai kavereiden kutsumiselle, näin keväällä on paljon puutarhasuunnitelmia, tänä vuonna laajennetaan terassia. Lauantaina yleensä tehdään jotain yhdessä, käydään jossain tai laitetaan pidemmän kaavan mukaan ruokaa tms. Sunnuntaina alkaa laskeutua taas pikkuhiljaa hiljaisuus taloon, mä saatan kyllä käydä itsekseni kavereilla tai sukulaisissa, mies ei yleensä innostu mukaan.
Kyllä mä varmaan viikollakin enemmän puhelisin, mutta huomaan, että mies ei oikein jaksa kiinnostua, niin en viitti sitten hätyyttää. Toisaalta rehellisesti: mitä niin kiinnostavaa puhuttavaa olisikaan koko ajan?
Ehkä säkin voisit alkaa viemään asioita siihen suuntaan, että annat toiselle tilaa siellä kotona, katsot vaikka telkkaria toisessa huoneessa, tms. ja sitten löydätte sen yhteisen ajan, jossa jutellaan? Monilla se on sauna, voi olla yhteinen puutarhapuuhastelu.
tää kuulostaa hyvältä molemminpuoliselta huomioonottamiselta. Itsekin olen arkisin pettynyt joskus vähän kaikkeen, oon niin väsynyt töistä, etten jaksa liikkua tai pitää yhteyttä läheisiin. Harmittaa ja inhottaa oma jäätyminen siihen sohvalle. Jos mies silloin haluaa kauheasti jutella, etenkin heti töitten jälkeen, iskee mulle suorastaan taistele tai pakene reaktio.
Sitten viikonloppusin ja lomilla viihdytään yhdessä. Paino on tekemisellä ja se puhuminen & läheisyys seuraa perässä kun ilmapiiri yleisesti rentoutuu. Ei sillä ole niin väliä mitä harrastetaan, lähden mukaan esim kalaan, vaikken erikoisesti siitä innostu, hän taas vastaavasti nyhjää mun juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos hänellä on haaveena matkustelu niin ehdota yhteistä matkaa. Tai vaikka sitäkin että lähtee yksin matkalle. Tai jos teillä on mökki niin lähtee edes sinne yksin saunoamaa, grillaamaan, kalastamaan jne. Saattaa tarvita omaa aikaa jotta pää selkiäisi.
-mies
Hän haluaisi olla nimenomaan kotona, yksin. Mieluusti vaikka koko viikonlopun. Se, että hän on yksin kotona paljon kun minä olen töissä, ei riitä. Hänellä on enemmän vapaapäiviä kuin minulla, joten luonnollisesti hän on enemmän kotonakin kun minä. Mutta lisää pitäisi saada olla. Kun kysyin, mihin sitten menen, hotelliinko, niin ei tietenkään.
Ja tosiaan erota ei halua, vaikka haluaisi olla enemmän yksin. En tajua.
ApMites toi seksielämä? Sehän voi olla aika tärkeää miehelle, että olisi sitä edes silloin tällöin.
Se on kyllä tärkeää minullekin. Valitettavasti miehelleni ei niin tärkeää, itse olen siis halukkaampi. Mieluusti harrastaisin seksiä pari kertaa viikossa, miehelle riittää pari kertaa kuukaudessa.
Ap
Näin tässä kohtaa elämää huomaa että seksin merkitys pienenee ja muiden asioiden elämässä kasvaa. Meilläkin vaimoa kiinnostaisi 2-3kertaa viikossa, itseäni ehkä kerran 2 viikkoon
M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan 50+ lapseton pariskunta.
Meillä on sanaton sääntö, että viikolla ei viritellä mitään "keskusteluja", eli todellakin jutellaan vaan ne päivittäiset, kaupat, ruuat, laskut, jos on jotain, mitä pitää tehdä. Päivitetään kalenterit jos on tarpeen. Mä teen enemmän etää ja myönnän, että huokaisen helpotuksesta, kun miehen auto kääntyy pihatieltä toimistoon, ihanaa, päivä omaa aikaa. Pesen pyykit jos pesen, imuroin jos sille päälle satun. Tai en.
Viikolle ei mielellään sovitakaan yhtään mitään, jos ei ole pakko. Iltaisin katellaan telkkaa ja lueskellaan, saatetaan joku kommentti ohjelmasta heittää. Päivällä jos molemmat on kotona, käydään kävelemässä, kokolailla hiljaisuuden vallitessa, pari sanaa heitetään. Seksiä kyllä voi olla aika spontaanisti, sehän ei kamalasti sanoja tarvitsekaan kun pitkään on yhdessä oltu.
Perjantaina sitten kumpikin laittaa kännyt ja muut sivuun, istutaan yhdessä sohvaan tai kesällä ulos, otetaan pari lasia viiniä ja jutellaan viikon asioista. Töistä, jos ollaan oltu kavereiden kanssa yhteydessä ja heiltä on jotain uutisia, sukulaisten kuulumisia, tehdään suunnitelmia matkoille tai kavereiden kutsumiselle, näin keväällä on paljon puutarhasuunnitelmia, tänä vuonna laajennetaan terassia. Lauantaina yleensä tehdään jotain yhdessä, käydään jossain tai laitetaan pidemmän kaavan mukaan ruokaa tms. Sunnuntaina alkaa laskeutua taas pikkuhiljaa hiljaisuus taloon, mä saatan kyllä käydä itsekseni kavereilla tai sukulaisissa, mies ei yleensä innostu mukaan.
Kyllä mä varmaan viikollakin enemmän puhelisin, mutta huomaan, että mies ei oikein jaksa kiinnostua, niin en viitti sitten hätyyttää. Toisaalta rehellisesti: mitä niin kiinnostavaa puhuttavaa olisikaan koko ajan?
Ehkä säkin voisit alkaa viemään asioita siihen suuntaan, että annat toiselle tilaa siellä kotona, katsot vaikka telkkaria toisessa huoneessa, tms. ja sitten löydätte sen yhteisen ajan, jossa jutellaan? Monilla se on sauna, voi olla yhteinen puutarhapuuhastelu.
tää kuulostaa hyvältä molemminpuoliselta huomioonottamiselta. Itsekin olen arkisin pettynyt joskus vähän kaikkeen, oon niin väsynyt töistä, etten jaksa liikkua tai pitää yhteyttä läheisiin. Harmittaa ja inhottaa oma jäätyminen siihen sohvalle. Jos mies silloin haluaa kauheasti jutella, etenkin heti töitten jälkeen, iskee mulle suorastaan taistele tai pakene reaktio.
Sitten viikonloppusin ja lomilla viihdytään yhdessä. Paino on tekemisellä ja se puhuminen & läheisyys seuraa perässä kun ilmapiiri yleisesti rentoutuu. Ei sillä ole niin väliä mitä harrastetaan, lähden mukaan esim kalaan, vaikken erikoisesti siitä innostu, hän taas vastaavasti nyhjää mun juttuja.
Se on sitä yhteisen laatuajan rakentamista. Sen voi sopia milloin sitä yhteistä laatuaikaa vietetään ja miten. Mies voisi kertoa oman näkemyksensä siitä yhteisestä laatuajasta ja siitä omasta laatuajastaan. Älä torppaa hänen näkemyksiään jos hän niistä kertoo, vaikka todennäköisesti järkytyt kumminkin. Aikaa myötä hän saattaa oppia kertomaan vähemmän töksähdellen.
Onnea prosessiinne.
m
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos hänellä on haaveena matkustelu niin ehdota yhteistä matkaa. Tai vaikka sitäkin että lähtee yksin matkalle. Tai jos teillä on mökki niin lähtee edes sinne yksin saunoamaa, grillaamaan, kalastamaan jne. Saattaa tarvita omaa aikaa jotta pää selkiäisi.
-mies
Hän haluaisi olla nimenomaan kotona, yksin. Mieluusti vaikka koko viikonlopun. Se, että hän on yksin kotona paljon kun minä olen töissä, ei riitä. Hänellä on enemmän vapaapäiviä kuin minulla, joten luonnollisesti hän on enemmän kotonakin kun minä. Mutta lisää pitäisi saada olla. Kun kysyin, mihin sitten menen, hotelliinko, niin ei tietenkään.
Ja tosiaan erota ei halua, vaikka haluaisi olla enemmän yksin. En tajua.
ApMites toi seksielämä? Sehän voi olla aika tärkeää miehelle, että olisi sitä edes silloin tällöin.
Se on kyllä tärkeää minullekin. Valitettavasti miehelleni ei niin tärkeää, itse olen siis halukkaampi. Mieluusti harrastaisin seksiä pari kertaa viikossa, miehelle riittää pari kertaa kuukaudessa.
ApNäin tässä kohtaa elämää huomaa että seksin merkitys pienenee ja muiden asioiden elämässä kasvaa. Meilläkin vaimoa kiinnostaisi 2-3kertaa viikossa, itseäni ehkä kerran 2 viikkoon
M45
No ihan hyvä tietää, että en menetä niin paljoa kuin kuvittelin, kun en ole parisuhteessa.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkosen puutetta,sitä se vaan on.
Kunnon pylly-yhdyntä tekee ihmeitä ja kylmä bisse päälle, voi veljet.
Vierailija kirjoitti:
Ok, asia ymmärretty. En siis yritä enää ja jätän miehen rauhaan. Eiköhän hän sitten ilmoita minulle, jos hänen ajatuksensa eron suhteen muuttuu. Itse en halua erota, joten jatkossa keskustelen vain normikaupassakäynnit ja ruuanlaitot.
Ap
Siis sinäkö teet päätökset tämän palstan tollojen neuvojen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asukaa väliaikaisesti erillään. Ja sitten tapailette toisianne. Se kipinä ja kiinnostus voi siinä löytyä.
Kysyin myös tästä vaihtoehdosta, haluaisiko että asuttaisiin hetki erillään, jotta saisi yksinoloa. Ei halua, suuttui koko ehdotuksesta. Hän ei halua asua erillään, haluaa vain aikaa yksinololle.
ApSitten olet enemmän poissa kotoa.
Näin se pitää varmaan toimia, vaikka olen jo muutenkin töiden takia paljon pois (hoitoala). Olisi mukava vapailla rentoutua kotona, mutta nyt vaan ahdistaa kun ajattelen, että mies haluaisi olla yksin.
Ap
Mulla tarve olla yksin tulee seuraavista asioista:
-joskus kauniina kesäiltana haluan polttaa tupakkia ulkoterassilla, mieheni ei siitä pidä, joten arastelen sen kanssa
-haluan katsoa joskus itseä kiinnostavia sarjoja ihan koko illan ja syödä omia lempiruokia
-mies on niin seurallinen, ettei kuitenkaan pysy toisessa huoneessa omissa touhuissaan
-mies änkee mukaan lenkille ja minä haluan juosta, hän ei
-haluan joskus olla hiljaa, esim saunassa tai lenkillä
Yksi vrk kerran kuussa riittää mulle.
Moni kun luulee antavansa toiselle oman rauhan kotosalla, ei kuitenkaan anna. Kyselee mitä syödään. No enpä tiedä, minä syön nyt nämä ostamani sushit. Istuu viereen katsomaan sarjaa joka ei kiinnosta ja sen vuoksi kännykän näytöllä pyörii koko ajan joku video. Väsyneenä sinnittelee sohvalla vieressä koko ajan levottomasti kiemurrelleen sen sijaan että menisi nukkumaan. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos hänellä on haaveena matkustelu niin ehdota yhteistä matkaa. Tai vaikka sitäkin että lähtee yksin matkalle. Tai jos teillä on mökki niin lähtee edes sinne yksin saunoamaa, grillaamaan, kalastamaan jne. Saattaa tarvita omaa aikaa jotta pää selkiäisi.
-mies
Hän haluaisi olla nimenomaan kotona, yksin. Mieluusti vaikka koko viikonlopun. Se, että hän on yksin kotona paljon kun minä olen töissä, ei riitä. Hänellä on enemmän vapaapäiviä kuin minulla, joten luonnollisesti hän on enemmän kotonakin kun minä. Mutta lisää pitäisi saada olla. Kun kysyin, mihin sitten menen, hotelliinko, niin ei tietenkään.
Ja tosiaan erota ei halua, vaikka haluaisi olla enemmän yksin. En tajua.
ApMites toi seksielämä? Sehän voi olla aika tärkeää miehelle, että olisi sitä edes silloin tällöin.
Se on kyllä tärkeää minullekin. Valitettavasti miehelleni ei niin tärkeää, itse olen siis halukkaampi. Mieluusti harrastaisin seksiä pari kertaa viikossa, miehelle riittää pari kertaa kuukaudessa.
ApNäin tässä kohtaa elämää huomaa että seksin merkitys pienenee ja muiden asioiden elämässä kasvaa. Meilläkin vaimoa kiinnostaisi 2-3kertaa viikossa, itseäni ehkä kerran 2 viikkoon
M45
No ihan hyvä tietää, että en menetä niin paljoa kuin kuvittelin, kun en ole parisuhteessa.
N48
Minua kiinnostaisi useampaan otteeseen joka päivä sekä illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi. Sekä jos yöllä satutaan heräämään lusikassa molemmat. Naisystävältä loppui jaksaminen ja se suhde loppui. Nyt olen ehkä hiukan jäähtynyt, joka päivä varmaan ainakin kerran kumminkin kiinnostaisi.
M60+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyhverö kirjoitti:
Kakkosen puutetta,sitä se vaan on.
Kunnon pylly-yhdyntä tekee ihmeitä ja kylmä bisse päälle, voi veljet.
Pitääkö anaaliasi kauan lämmitellä vai työntyykö vaimosi sinuun heti?
Kokemusta on 50+ kriiseilevästä miehestä. Luulen että testosteronin vähyys vaikuttaa siihen, että hänestä on tullut masentuneen oloinen, vetäytyvä, negatiivinen, vetelä, mitään ei ole kiinnostunut yhdessä tekemään, makaa vain sohvalla ja katsoo telkkaria. Napostelee, on lopettanut liikunnan, on huonotuulinen, ei ole kiinnostunut seksistä eikä parisuhteesta. Ehdotin eroa, ei halua sitäkään. Pitäisi olla joku miesklinikka, jonka vastaanotolle nämä voisi lähettää, kun näyttää olevan niin yleinen ongelma. Ja jotenkin se ongelma muodostuu sitten isommaksi vielä vaimolle kuin hänelle itselleen. Ymmärrän ihan hyvin niitä naisia, jotka eivät halua uhrata loppuelämäänsä tällaisessa seurassa. Jos tuohon on joku parannuskeino olemassa, niin miksei sitä mainosteta yhtä paljon kuin naisille mainostetaan joka tv-kanavalla jatkuvasti emätinvoiteita? Kysyn vakavissani.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisenä montaa miestä eletty elämä saattaa v*tuttaa. Tai siis ei eletty elämä, vaan ennemminkin elämätön elämä.
Saattaa olla kateutta, katkeruutta ja pettymyksen tunnetta, jos on ollut nuorempana esimerkiksi ujo, hiljainen ja estynyt, eikä ole uskaltanut elää niin rempseästi kuin olisi halunnut. Nyt, kun on vanhempi ja on itsevarmuutta, rahaa jne. ei ole enää jaksamista eikä lopulta ehkä edes uskallusta esimerkiksi hypätä oravanpyörästä, ostaa moottoripyörä ja lähteä seikkailemaan.
Kuollessaankin ihmiset katuvat eniten elämätöntä elämää, joten voisiko olla tuosta asiasta kyse?
Tämä! Tunnistan itseni hyvinkin paljon tästä, elämättömän elämän takia mikään ei enää hirveästi huvita ja innosta. Töissä jaksan käydä ja työt tehdä, mutta mitään muuta on aika turha enää tehdä kun ikää päälle 40 ja todella paljon olennaisia kokemuksia (mitkä nuoruudessa pitää kokea) puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisenä montaa miestä eletty elämä saattaa v*tuttaa. Tai siis ei eletty elämä, vaan ennemminkin elämätön elämä.
Saattaa olla kateutta, katkeruutta ja pettymyksen tunnetta, jos on ollut nuorempana esimerkiksi ujo, hiljainen ja estynyt, eikä ole uskaltanut elää niin rempseästi kuin olisi halunnut. Nyt, kun on vanhempi ja on itsevarmuutta, rahaa jne. ei ole enää jaksamista eikä lopulta ehkä edes uskallusta esimerkiksi hypätä oravanpyörästä, ostaa moottoripyörä ja lähteä seikkailemaan.
Kuollessaankin ihmiset katuvat eniten elämätöntä elämää, joten voisiko olla tuosta asiasta kyse?
Tämä! Tunnistan itseni hyvinkin paljon tästä, elämättömän elämän takia mikään ei enää hirveästi huvita ja innosta. Töissä jaksan käydä ja työt tehdä, mutta mitään muuta on aika turha enää tehdä kun ikää päälle 40 ja todella paljon olennaisia kokemuksia (mitkä nuoruudessa pitää kokea) puuttuu.
Miten niin on turha tehdä enää muuta? Nelikymppinen on vielä nuori! Mitä olennaisia kokemuksia sulta sitten puuttuu, älä vaan sano yhden illan juttuja. Ne ei ole mitenkään olennaisia kellekään.
Eli omasta mielestäsi olet jättänyt elämäsi elämättä ja sen takia mikään ei enää huvita? Sulla saattaa olla elämää edessä vielä 50 vuotta! Lakkaa valittamasta ja ala elää!
Omaa elämää on jäänyt paljon elämättä siksi, että se on ollut ulkoisten tapahtumien torpedoimaa. Kiitän Jumalaa siitä, että en ole katkeroitunut vaan osaan sitten imeä nautintoa siitä, kun elämässä on nautittavaa tai ihan vaan arjen pikkujutuistakin. Kun menee katsomaan pihalle kevätaurinkoja ja kevään kukkia ja heräävää ruohoa tms.
Ok, potentiaalia olisi ollut enempään, mutta toisaalta elämä torppasi monia mahdollisuuksia. Elämä on silti elämäni ja uskon, että sillä on vielä tarjolla hyviä päiviä ja hetkiä.
Jos elämä ei kiinnosta eikä kiinnosta edes lähteä tekemään mitään tai nauttimaan mistään, olisiko kyseessä masennus tai jonkun oleellisen hormonin puute tai epätasapaino?
Turha surra hukattua eilistä, mutta jos aiot hukata huomisenkin, sitä on jo syytä surra.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on 50+ kriiseilevästä miehestä. Luulen että testosteronin vähyys vaikuttaa siihen, että hänestä on tullut masentuneen oloinen, vetäytyvä, negatiivinen, vetelä, mitään ei ole kiinnostunut yhdessä tekemään, makaa vain sohvalla ja katsoo telkkaria. Napostelee, on lopettanut liikunnan, on huonotuulinen, ei ole kiinnostunut seksistä eikä parisuhteesta. Ehdotin eroa, ei halua sitäkään. Pitäisi olla joku miesklinikka, jonka vastaanotolle nämä voisi lähettää, kun näyttää olevan niin yleinen ongelma. Ja jotenkin se ongelma muodostuu sitten isommaksi vielä vaimolle kuin hänelle itselleen. Ymmärrän ihan hyvin niitä naisia, jotka eivät halua uhrata loppuelämäänsä tällaisessa seurassa. Jos tuohon on joku parannuskeino olemassa, niin miksei sitä mainosteta yhtä paljon kuin naisille mainostetaan joka tv-kanavalla jatkuvasti emätinvoiteita? Kysyn vakavissani.
Ne emätinvoiteet voivat sitten tarttua myös mieheen ja heikentää miehen hormonitasapainoa. Eli jos miehesi oireilee kuin testosteroni olisi heikko, käytätkö sinä vaimosi hormonivoiteita, -suihkeita tms?
Keski-ikäisenä montaa miestä eletty elämä saattaa v*tuttaa. Tai siis ei eletty elämä, vaan ennemminkin elämätön elämä.
Saattaa olla kateutta, katkeruutta ja pettymyksen tunnetta, jos on ollut nuorempana esimerkiksi ujo, hiljainen ja estynyt, eikä ole uskaltanut elää niin rempseästi kuin olisi halunnut. Nyt, kun on vanhempi ja on itsevarmuutta, rahaa jne. ei ole enää jaksamista eikä lopulta ehkä edes uskallusta esimerkiksi hypätä oravanpyörästä, ostaa moottoripyörä ja lähteä seikkailemaan.
Kuollessaankin ihmiset katuvat eniten elämätöntä elämää, joten voisiko olla tuosta asiasta kyse?