Lue keskustelun säännöt.
Aviomies tyytymätön elämäänsä
25.04.2023 |
Meillä on ollut joulusta asti jonkinlainen parisuhdekriisi päällä. Ollaan yritetty selvittää sitä ja tuoda lisää läheisyyttä suhteeseemme, joka oli pahasti väljähtynyt. Lapset on jo aikuisia ja meillä on lapsenlapsikin. Ollaan 5-kymppinen pariskunta.
Käytännössä minä kyselen ja puhun omista tunteistani ja yritän saada miestä puhumaan omistaan. No tänään hän sitten avautui sen verran, että on ollut tyytymätön elämäänsä jo kymmenen (10!) vuotta! Mitään ei ole kuitenkaan asiasta sanonut tänä aikana. Osaltaan on tyytymätön, koska minä olen hankala (haluan puhua tunteista esim) mutta syyttää enemmän itseään, kun on niin saamaton ettei ole tehnyt mitään haaveidensa toteuttamiseksi. Hänellä on ihan tavallisia haaveita, matkustelu, liikunnan harrastaminen esimerkkeinä. Hän on tyytymätön pääasiassa itseensä. Hänen mielestään meillä menee hyvin, kun teemme jotain mukavaa yhdessä ja hän saa olla itsekseenkin.
Vaadinko nyt ihan mahdottomia, kun haluaisin keskustella hänen kanssaan hieman syvällisempiä kuin vaikkapa mitä tehtäisiin ruuaksi? Emme ole kyllä koskaan olleet mitään kovin syvällisiä, mutta haluaisin asian muuttuvan. Minusta tuntuu, etten tunne miestäni enää ollenkaan. En esimerkiksi tiennyt mitään hänen haaveistaan tai millaiseksi hän on kokenut elämänsä. Kuinka voisin tietää, jos hän ei puhu?
Onko miehet yleensäkin samanlaisia? Hän on käytännössä sanonut, että tämmöinen hän on eikä muuksi muutu, hän ei tiedä riittääkö se minulle. En tiedä minäkään. Tuntuu, että mies haluaisi olla enimmäkseen itsekseen koska aina puhuu omasta ajasta. Hän ei ole koskaan asunut yksin, joten nytkö se sitten kostautuu? Ei kuitenkaan halua erota, haluaa olla yhdessä kanssani ja aina ajatellessaan tulevaisuutta näkee minut siinä. Näin sanoi.
Onko tämä nyt 5-kympin kriisiä molemmilla, joka menee ohi ajastaan? Onko kellään ollut samanlaista ja kuinka selvisitte?
Kommentit (396)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää. Jutellaan raskaasta työviikosta, tai oikeastaan koko keväästä. On pitkä työmatka, joka väsyttää. Lisäksi etäsuhde eri kaupungeissa. Tsempataan, jaksaajaksaa, kesälomatkin kohta ja voit sitten tulla tänne minun luokse lepäämään pidemmäksi aikaa.
-> raivari. Agendalla oli, että mies tarjoaisi yhteisasumista niin, ettei naisella olisi ollenkaan työpaikkaa, vaikka oli sovittu erillään asumisesta heti aluksi. Miehen olisi siis pitänyt tarjoutua elättämään.
Pikkuisen alkaa varomaan kaikenlaisia keskusteluja tuollaisen jälkeen ja lopulta sitä hankkiutuu eroon koko suhteesta.
BRAVO! Siis tuo viimeinen lause. Juuri näin. Epäterve ihminen, epäterve suhde. Oivallus tilanteesta. Ero.
Lisään, että jos kiinnostaa kehittyä, kaiva youtubesta ClusterB Milkshake. Saatat saada oivalluksia tuosta menneestä suhteestasi ja oppia paljon tarpeellista loppuelämääsi varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt viisikymppisenä huomannut, kuinka erilaisia ollaan mieheni kanssa. Aikanaan olin niin tajuttoman rakastunut, sitten tuli lapsi etten oikein ajatellut asiaa. Esim nyt kun lapsi on teini ja aina välillä yökylässä, minä haluaisin bilettämään ja mies haluaisi olla vaan kotona/mökillä. Mies ei kuitenkaan halua ns antaa minun yksin mennä. Kuitenkin eroaminenkin hankalaa, koska meillä on yhteinen toimeentulo ja työ sekä tietysti velat.
Mulla vähän samaa kokemusta mutta toisinpäin. "annoin" sitten mennä yksin, josta seurauksena sain katsella mulle aivan liian usein sänkyynsä virtsannutta krapulaista ukkoa. Lopulta menin yksin sinne mökille lasten kanssa yhä useammin, kunnes totesin, ettei tässä oikein enää ole aineksia mihinkään ja erosin. Taloudellinen isku, joka kannatti vähän kuin sijoitus itseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää. Jutellaan raskaasta työviikosta, tai oikeastaan koko keväästä. On pitkä työmatka, joka väsyttää. Lisäksi etäsuhde eri kaupungeissa. Tsempataan, jaksaajaksaa, kesälomatkin kohta ja voit sitten tulla tänne minun luokse lepäämään pidemmäksi aikaa.
-> raivari. Agendalla oli, että mies tarjoaisi yhteisasumista niin, ettei naisella olisi ollenkaan työpaikkaa, vaikka oli sovittu erillään asumisesta heti aluksi. Miehen olisi siis pitänyt tarjoutua elättämään.
Pikkuisen alkaa varomaan kaikenlaisia keskusteluja tuollaisen jälkeen ja lopulta sitä hankkiutuu eroon koko suhteesta.
BRAVO! Siis tuo viimeinen lause. Juuri näin. Epäterve ihminen, epäterve suhde. Oivallus tilanteesta. Ero.
Lisään, että jos kiinnostaa kehittyä, kaiva youtubesta ClusterB Milkshake. Saatat saada oivalluksia tuosta menneestä suhteestasi ja oppia paljon tarpeellista loppuelämääsi varten.
No jaa, en tiedä tuosta narsistista. Mutta äiti oli vaikeasti sairas, voihan olla että se johtaa korostuneeseen myötätunnon ja säälin tunteeseen naisen haavoittuvuuden tai surkeuden ilmaisua kohtaan.
Mies ei myönnä eroamishaluja, koska se aiheuttaa vaivaa ja nyt tilanne on mukava kun on joku joka huolehtii kodista jne. Vaikuttaa muutenkin saamattomalta, joten saamaton on myös tämän esille tuonnissa. Tämäkin jää sinun harteille. Teot kuitenkin merkitsevät enemmän kuin sanat, mies ei halua viettää kanssasi aikaa eikä häntä kiinnosta parannusehdotuksesi. Sinuna eroaisin.
Ap, miehelläsi on vaihdevuodet ja ikäkriisi. Eipä tuossa muuta voi, kun vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä asioita, joita haluaa tehdä. Meillä on vielä yksi vasta täysi-ikäistynyt kotona. Mies 50+ ja itse olen vähän alle 50. Olen jo nyt ruvennut miettimään millaista on elää kahden miehen kanssa. Välillä ajatus ahdistaa, koska hänestä on tullut itseään ja tekemusiään toistava rutiini-ihminen. Aina sama kaava kaikessa, mitä hän tekee. Itse kaipaan jatkuvaa vaihtelua ja inhoan rutiineja. Aiemmin olimme kumpikin spontaaneja innostujia. Olen päätynyt siihen, että vain omaan itseen ja omaan elämään voi vaikuttaa. Olen tietoisesti alkanut etsiä elämääni lisää aktiviteetteja ja sosiaalisia kontakteja. Viimeiset 20+ vuotta on mennyt perheen ja työn yhteensovittamisessa, pätkäduuneja pitkään, lasten hoitamusta ja multitaskaamusta + lapsiperhemetsätyötä. Nyt ei enää ole sitä. Katsotaan millaiseksi yhteiselämä muotoutuu, kun tuo viimeinenkin lähtee syksyllä omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mies on pettynyt omaan saamattomuuteensa että ei ole saanut aikaiseksi toteuttaa joitakin omia juttujaan? Onko se nyt pääpointti? Ei sen keskustelun tarvitse "luodata syvälle" vaan auttaisiko mietä nyt se, että keskustelu keskittyy siihen mitä hän haluaisi toteuttaa? Jonkun oman jutun/matkan? Vai yhdessä jotain?
Ollaan kohta 50-vuotiaita, ei lapsia. Puolisoni on päästänyt minut aikanani vapaaehtoistyöhön ulkomaille 3kk jaksoksi. Ja muutaman vuoden päästä annoin puolison tehdä oman juttunsa Lapissa, sekin 3kk. Myös yhteisiä juttuja ja menoja on.
Olisiko mahdollista antaa puolison tehdä oma juttunsa tai mennä omaan menoonsa? Keskustelun aiheena se, että se on mahdollista. Jos se piristää puolisoa tai antaa hänelle sen tunteen, että vielä on aikaa toteuttaa omiakin juttujaan, ei vielä ole elämä ohi lipunut? Ei kai sitä tarvitse mitään muuta ruotia. Itse kysyn mieheltä joskus yksinkertaisesti mitä hän tältä elämältä vielä haluaa ja mitä hän ei halua? Sellaisia asioita, jotka oman elämän raameissa on toteutettavissa.
Ai siis puoliso päästi sinut ulkomaille? No olipa jalo teko. Minä hän sinua pitää, alaisenaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää. Jutellaan raskaasta työviikosta, tai oikeastaan koko keväästä. On pitkä työmatka, joka väsyttää. Lisäksi etäsuhde eri kaupungeissa. Tsempataan, jaksaajaksaa, kesälomatkin kohta ja voit sitten tulla tänne minun luokse lepäämään pidemmäksi aikaa.
-> raivari. Agendalla oli, että mies tarjoaisi yhteisasumista niin, ettei naisella olisi ollenkaan työpaikkaa, vaikka oli sovittu erillään asumisesta heti aluksi. Miehen olisi siis pitänyt tarjoutua elättämään.
Pikkuisen alkaa varomaan kaikenlaisia keskusteluja tuollaisen jälkeen ja lopulta sitä hankkiutuu eroon koko suhteesta.
BRAVO! Siis tuo viimeinen lause. Juuri näin. Epäterve ihminen, epäterve suhde. Oivallus tilanteesta. Ero.
Lisään, että jos kiinnostaa kehittyä, kaiva youtubesta ClusterB Milkshake. Saatat saada oivalluksia tuosta menneestä suhteestasi ja oppia paljon tarpeellista loppuelämääsi varten.
No jaa, en tiedä tuosta narsistista. Mutta äiti oli vaikeasti sairas, voihan olla että se johtaa korostuneeseen myötätunnon ja säälin tunteeseen naisen haavoittuvuuden tai surkeuden ilmaisua kohtaan.
Se, että lapsuudessa joutuu elämään niin, ettei vanhemmat turvaa lapsen tarpeita, voi johtaa siihen, että alistuu aikuisena epäterveisiin suhteisiin näkemättä sitä, että ne ovat epäterveitä. Eli epäterveestä tilanteesta toiseen epäterveeseen tilanteeseen. Ulkopuolelta on helppo nähdä, että naisesi ei kohdellut sinua oikein. Sinä taas näet tilanteen jotenkin vaan, että naiset nyt on hankalia ja sinä yrität jotenkin luovia siinä. Terapia ja self help ja henkinen kasvu auttaa. Kaikki treeni ei tapahdu kuntosalilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, asia ymmärretty. En siis yritä enää ja jätän miehen rauhaan. Eiköhän hän sitten ilmoita minulle, jos hänen ajatuksensa eron suhteen muuttuu. Itse en halua erota, joten jatkossa keskustelen vain normikaupassakäynnit ja ruuanlaitot.
ApOnneksi voi valita sinkkuuden eikä tarvitse kestää elämää missä toinen ei edes halua puhua minulle. Itse ainakin tuntisin ettei minulla ole mitään arvoa jos toinen puhuu minulle vain sanoakseen mitä ruokaa haluaa tänään tai pyytäkseen seksiä.
Minäkin ihmettelen kun jotkut tyytyy siihen mitä mies suvaitsee puhua. Tai mies määrittelee mitä aiheita nainen saa miehen kanssa puhua. Mies arvottaa naisen puhumisen (ja naisen) omalle "tasolleen" sopivaksi.
Että jotkut asiat tai aiheet ovat kiellettyjen listalla. Ja sitten niistä ei puhuta.
Mikä tunne on silloin kun mies sanoo, että seksiä pitäisi saada.
Vai sanooko silloinkaan mitään, nyökkää tai osoittaako vain makkarin suuntaan. Ja nainen tajuaa, että ai jaa, sellaisen puute.
Naisista suurempi osa on epävakaita ja huomionhakuisia kuin suoranaisesti vain narsisteja. Sam Vakninilla (asiaa tutkinut professori) ja ClusterB Milkshakella (persoonallisuushäiriöinen nainen) on miehille paljon kerrottavaa aiheesta, jos haluaa oppia ymmärtämään, miksi viehättyy aina paskoista naisista. Myös Narcdaily (mies, jolla on ollut narsistivaimo) on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, asia ymmärretty. En siis yritä enää ja jätän miehen rauhaan. Eiköhän hän sitten ilmoita minulle, jos hänen ajatuksensa eron suhteen muuttuu. Itse en halua erota, joten jatkossa keskustelen vain normikaupassakäynnit ja ruuanlaitot.
ApOnneksi voi valita sinkkuuden eikä tarvitse kestää elämää missä toinen ei edes halua puhua minulle. Itse ainakin tuntisin ettei minulla ole mitään arvoa jos toinen puhuu minulle vain sanoakseen mitä ruokaa haluaa tänään tai pyytäkseen seksiä.
Minäkin ihmettelen kun jotkut tyytyy siihen mitä mies suvaitsee puhua. Tai mies määrittelee mitä aiheita nainen saa miehen kanssa puhua. Mies arvottaa naisen puhumisen (ja naisen) omalle "tasolleen" sopivaksi.
Että jotkut asiat tai aiheet ovat kiellettyjen listalla. Ja sitten niistä ei puhuta.
Mikä tunne on silloin kun mies sanoo, että seksiä pitäisi saada.
Vai sanooko silloinkaan mitään, nyökkää tai osoittaako vain makkarin suuntaan. Ja nainen tajuaa, että ai jaa, sellaisen puute.
Minä en ihmettele. Täällä pyörii enimmäkseen 50+ ihmisiä, ja tuon ikäiset ovat tottuneet pitämään miestä kaiken mittana. Jos mies haluaa jotain, nainen sopeutuu.
Tuohan on vallankäyttöä, että salailee tunteitaan ja ajatuksiaan. Ne vaikuttavat aivan suoraan toiseen ihmiseen, kun ollaan parisuhteessa. Puhumattoman ja salailevan ihmisen puoliso tuntee vaikutukset nahoissaan, vaikka ei ikinä saakaan tietää mikä ne aiheutti.
Siinä sitten onkin dilemma, kun nainen vaistoaa tuon alentuvan asenteen, mutta yhteiskunta valehtelee että miehet nyt eivät osaa puhua. Osaavat kyllä, mutta kunigas ei perustele tekemisiään alamaiselle. Niin miehet näkevät parisuhteen. Se ei ole miesten syytä, vaan tämän yhteiskunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puutun siihen, etteivät miehet puhu. Tämäkin aloitus osoittaa, että asia ei todellakaan pidä paikkansa, vaan ap:n mies puhui tunteensa suoraan ja kaartelematta ja osoitti sillä tavalla kunnioitusta pitkäaikaista vaimoaan kohtaan. Hän oli aloitteellinen tilanteesta ja tunteista sekä omista asioistaan puhumisessa.
Kaikki kokeneet paripsykoterapeutit tietävät, että naisilla on vaikeuksia puhua tunteistaan. On paljon ns. psykopuhetta, missä sanoja kyllä tulee paljon, mutta siihen oikeaan, taustalla olevaan tunteeseen on erittäin vaikea päästä kiinni puolustusmekanismien takia. Tarvitaan puheen pysäyttämistä, kehollisiin aistimuksiin keskittymistä, jotta voidaan saada kiinni siitä oikeasta tunteesta, joka itsessä on.
Naiset on koulittu jo pienestä pitäen aistimaan muiden tunteita ja reagoimaan niihin, jolloin heidän käytöksensä ja tunteista puhumisensa on reaktiivista eikä omista todellisista tunteista viestimistä. He pelästyvät suorasta kommunikoinnista, koska hallinta omiin projektiivisiin defensseihin (=tunnepuhe) katoaa. Naisten on vaikea tunnistaa tunteita ja puhua niistä suoraan, koska he peilaavat niin paljon muita. Sen vuoksi terapiassa monesti joudutaan tekemään paljon töitä sen eteen, että nainen puhuisi omista tunteistaan eikä keskittyisi niinkään miehensä tunteisiin ja ajatuksiin.
Parisuhteessa on vaikea saada aikaan kontaktia, jos siinä on paljon turhaa, hallinnan ja kontrollin leimaamaa "psykopuhetta". Se ei johdu tyhmyydestä ja ilkeydestä, vaan on kehittynyt turvattomuuden tunteen takia, jota pyritään hallitsemaan tunkeutumalla toisen alueelle "psykopuheen" avulla. Se saa toisen osapuolen (yleensä miehen) vetäytymään kauemmaksi, koska hän haluaa suojata itseään vääriltä tulkinnoilta ja kontrollilta. Molemmat siis pelkäävät, mikä pitäisi saada purettua, jotta päästäisiin keskustelemaan oikeista, todellisista asioista.
Olen ihan eri planeetalta kuin tämän lainaamani viestin kirjoittaja.
Kursivoidussa kappaleessa on paljon arvelua naisten puheen motiiveista ja sisällöstä ja myös siitä mistä naiset eivät puhu ja syitä siihen. Itse näkisin, että moni nainen kokee, että häneen on kasvatettu jo lapsesta sovittelijan rooli ja omien tarpeiden syrjäänpistämisen vaade. Mikäli naiselle annetaan lupa ja tila puhua omista tunteista ja tarpeista, moni tarttuu tilaisuuteen hanakasti eikä pelkää. Jos siitä huolimatta pelkää ja kiertelee, olisi pieni terapia tai muu lisätuki tarpeen.
Lihavoitu kappale puolestaan on minun silmälaseillani luettuna täysin persoonallisuushäiriöisen maailmasta. Terve, kiintymään kykenevä ja tasapainoiseen ihmissuhteeseen kykenevä ihminen ei ajattele eikä toimi noin.
nooo, jotenkin tuokin kuulostaa tutulle. En tiedä onko se yleistä, mutta nainen saattaa joskus tulla tuollaiseen tunnekeskusteluun joku agenda takataskussa. Miehet on kertoneet, että tuntevat sellaisessa keskustelussa jäävänsä jotenkin alakynteen ja pelkäävät, että tulee suostuttua johonkin mitä ei oikeasti halua tai sanottua jotain "väärin", jolloin tulee riita.
Tietenkin keskusteluun tullaan "agenda takataskussa". Mitä ihmettä, ihan kuin pitäisit huonona asiana jos toinen miettii etukäteen keskustelun tavoitteita.
Eivät miehet riitaa pelkää, vaan sitä että joutuvat ottamaan toisen ihmisen huomioon. Se on monelle miehelle pahempi kuin kuolema. Miehet haluavat kahta asiaa: että he saavat ajatella vain itseään ja että muut ajattelevat vain häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo hyvin tyypillistä miehille, että ei osaa keskustella syvällisiä. Tuskin saat häntä tässä suhteessa muuttumaan. Toisaalta jos eroat, niin on aika pieni todennäköisyys sille, että löytäisit suhteen, jossa tämä asia olisi paremmin.
Kyllä ne kavereilleen monesti uskoutuu ja haluaa puhua muustakin kuin ruoanlaitosta. Nainen vissiin nähdään jotenkin alempiarvoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puutun siihen, etteivät miehet puhu. Tämäkin aloitus osoittaa, että asia ei todellakaan pidä paikkansa, vaan ap:n mies puhui tunteensa suoraan ja kaartelematta ja osoitti sillä tavalla kunnioitusta pitkäaikaista vaimoaan kohtaan. Hän oli aloitteellinen tilanteesta ja tunteista sekä omista asioistaan puhumisessa.
Kaikki kokeneet paripsykoterapeutit tietävät, että naisilla on vaikeuksia puhua tunteistaan. On paljon ns. psykopuhetta, missä sanoja kyllä tulee paljon, mutta siihen oikeaan, taustalla olevaan tunteeseen on erittäin vaikea päästä kiinni puolustusmekanismien takia. Tarvitaan puheen pysäyttämistä, kehollisiin aistimuksiin keskittymistä, jotta voidaan saada kiinni siitä oikeasta tunteesta, joka itsessä on.
Naiset on koulittu jo pienestä pitäen aistimaan muiden tunteita ja reagoimaan niihin, jolloin heidän käytöksensä ja tunteista puhumisensa on reaktiivista eikä omista todellisista tunteista viestimistä. He pelästyvät suorasta kommunikoinnista, koska hallinta omiin projektiivisiin defensseihin (=tunnepuhe) katoaa. Naisten on vaikea tunnistaa tunteita ja puhua niistä suoraan, koska he peilaavat niin paljon muita. Sen vuoksi terapiassa monesti joudutaan tekemään paljon töitä sen eteen, että nainen puhuisi omista tunteistaan eikä keskittyisi niinkään miehensä tunteisiin ja ajatuksiin.
Parisuhteessa on vaikea saada aikaan kontaktia, jos siinä on paljon turhaa, hallinnan ja kontrollin leimaamaa "psykopuhetta". Se ei johdu tyhmyydestä ja ilkeydestä, vaan on kehittynyt turvattomuuden tunteen takia, jota pyritään hallitsemaan tunkeutumalla toisen alueelle "psykopuheen" avulla. Se saa toisen osapuolen (yleensä miehen) vetäytymään kauemmaksi, koska hän haluaa suojata itseään vääriltä tulkinnoilta ja kontrollilta. Molemmat siis pelkäävät, mikä pitäisi saada purettua, jotta päästäisiin keskustelemaan oikeista, todellisista asioista.
Olen ihan eri planeetalta kuin tämän lainaamani viestin kirjoittaja.
Kursivoidussa kappaleessa on paljon arvelua naisten puheen motiiveista ja sisällöstä ja myös siitä mistä naiset eivät puhu ja syitä siihen. Itse näkisin, että moni nainen kokee, että häneen on kasvatettu jo lapsesta sovittelijan rooli ja omien tarpeiden syrjäänpistämisen vaade. Mikäli naiselle annetaan lupa ja tila puhua omista tunteista ja tarpeista, moni tarttuu tilaisuuteen hanakasti eikä pelkää. Jos siitä huolimatta pelkää ja kiertelee, olisi pieni terapia tai muu lisätuki tarpeen.
Lihavoitu kappale puolestaan on minun silmälaseillani luettuna täysin persoonallisuushäiriöisen maailmasta. Terve, kiintymään kykenevä ja tasapainoiseen ihmissuhteeseen kykenevä ihminen ei ajattele eikä toimi noin.
nooo, jotenkin tuokin kuulostaa tutulle. En tiedä onko se yleistä, mutta nainen saattaa joskus tulla tuollaiseen tunnekeskusteluun joku agenda takataskussa. Miehet on kertoneet, että tuntevat sellaisessa keskustelussa jäävänsä jotenkin alakynteen ja pelkäävät, että tulee suostuttua johonkin mitä ei oikeasti halua tai sanottua jotain "väärin", jolloin tulee riita.
Tietenkin keskusteluun tullaan "agenda takataskussa". Mitä ihmettä, ihan kuin pitäisit huonona asiana jos toinen miettii etukäteen keskustelun tavoitteita.
Eivät miehet riitaa pelkää, vaan sitä että joutuvat ottamaan toisen ihmisen huomioon. Se on monelle miehelle pahempi kuin kuolema. Miehet haluavat kahta asiaa: että he saavat ajatella vain itseään ja että muut ajattelevat vain häntä.
tuo on emotionaalista manipulointia, eikä todellakaan ole mikään yleisesti hyväksytty taktiikka. Kyllä valtaosa osaa kertoa tarpeistaan ilman sellaisia ilmaisuja, että elämäni on pilalla jos et.. tai äitikin oli sitä mieltä, että sinun pitää.. tai puhkeamalla huutoitkuun kun reagoit väärin hänen iloisiin uutisiin, että hän on päättänyt mennä kesällä lomamatkalle ystävän kanssa.
Eli yksinkertaistaen:
-"vähän mietittiin tuossa Hillen kanssa, että lähdettäisi sille välimeren risteilylle heinäkuussa, se kestää kaksi viikkoa"
-"kyllä se minulle sopii, kuulostaa suunnitelmalle"
-"sinua ei v*ttuakaan kiinnosta tehdäänkö ikinä lomalla mitään yhdessä, sinä olet hullu ja narsisti ja siskokin on sitä mieltä, ei vaan kehtaa sanoa"
-"??"
Eikö sinusta ole hieman vilpillistä aloittaa keskustelu lomasuunnitelmista odottaen, että sen yhteydessä toinen ilmaisee niin suuren rakkautensa, ettei kestäisi olla sinusta kahta viikkoa erossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puutun siihen, etteivät miehet puhu. Tämäkin aloitus osoittaa, että asia ei todellakaan pidä paikkansa, vaan ap:n mies puhui tunteensa suoraan ja kaartelematta ja osoitti sillä tavalla kunnioitusta pitkäaikaista vaimoaan kohtaan. Hän oli aloitteellinen tilanteesta ja tunteista sekä omista asioistaan puhumisessa.
Kaikki kokeneet paripsykoterapeutit tietävät, että naisilla on vaikeuksia puhua tunteistaan. On paljon ns. psykopuhetta, missä sanoja kyllä tulee paljon, mutta siihen oikeaan, taustalla olevaan tunteeseen on erittäin vaikea päästä kiinni puolustusmekanismien takia. Tarvitaan puheen pysäyttämistä, kehollisiin aistimuksiin keskittymistä, jotta voidaan saada kiinni siitä oikeasta tunteesta, joka itsessä on.
Naiset on koulittu jo pienestä pitäen aistimaan muiden tunteita ja reagoimaan niihin, jolloin heidän käytöksensä ja tunteista puhumisensa on reaktiivista eikä omista todellisista tunteista viestimistä. He pelästyvät suorasta kommunikoinnista, koska hallinta omiin projektiivisiin defensseihin (=tunnepuhe) katoaa. Naisten on vaikea tunnistaa tunteita ja puhua niistä suoraan, koska he peilaavat niin paljon muita. Sen vuoksi terapiassa monesti joudutaan tekemään paljon töitä sen eteen, että nainen puhuisi omista tunteistaan eikä keskittyisi niinkään miehensä tunteisiin ja ajatuksiin.
Parisuhteessa on vaikea saada aikaan kontaktia, jos siinä on paljon turhaa, hallinnan ja kontrollin leimaamaa "psykopuhetta". Se ei johdu tyhmyydestä ja ilkeydestä, vaan on kehittynyt turvattomuuden tunteen takia, jota pyritään hallitsemaan tunkeutumalla toisen alueelle "psykopuheen" avulla. Se saa toisen osapuolen (yleensä miehen) vetäytymään kauemmaksi, koska hän haluaa suojata itseään vääriltä tulkinnoilta ja kontrollilta. Molemmat siis pelkäävät, mikä pitäisi saada purettua, jotta päästäisiin keskustelemaan oikeista, todellisista asioista.
Olen ihan eri planeetalta kuin tämän lainaamani viestin kirjoittaja.
Kursivoidussa kappaleessa on paljon arvelua naisten puheen motiiveista ja sisällöstä ja myös siitä mistä naiset eivät puhu ja syitä siihen. Itse näkisin, että moni nainen kokee, että häneen on kasvatettu jo lapsesta sovittelijan rooli ja omien tarpeiden syrjäänpistämisen vaade. Mikäli naiselle annetaan lupa ja tila puhua omista tunteista ja tarpeista, moni tarttuu tilaisuuteen hanakasti eikä pelkää. Jos siitä huolimatta pelkää ja kiertelee, olisi pieni terapia tai muu lisätuki tarpeen.
Lihavoitu kappale puolestaan on minun silmälaseillani luettuna täysin persoonallisuushäiriöisen maailmasta. Terve, kiintymään kykenevä ja tasapainoiseen ihmissuhteeseen kykenevä ihminen ei ajattele eikä toimi noin.
nooo, jotenkin tuokin kuulostaa tutulle. En tiedä onko se yleistä, mutta nainen saattaa joskus tulla tuollaiseen tunnekeskusteluun joku agenda takataskussa. Miehet on kertoneet, että tuntevat sellaisessa keskustelussa jäävänsä jotenkin alakynteen ja pelkäävät, että tulee suostuttua johonkin mitä ei oikeasti halua tai sanottua jotain "väärin", jolloin tulee riita.
Tietenkin keskusteluun tullaan "agenda takataskussa". Mitä ihmettä, ihan kuin pitäisit huonona asiana jos toinen miettii etukäteen keskustelun tavoitteita.
Eivät miehet riitaa pelkää, vaan sitä että joutuvat ottamaan toisen ihmisen huomioon. Se on monelle miehelle pahempi kuin kuolema. Miehet haluavat kahta asiaa: että he saavat ajatella vain itseään ja että muut ajattelevat vain häntä.
tuo on emotionaalista manipulointia, eikä todellakaan ole mikään yleisesti hyväksytty taktiikka. Kyllä valtaosa osaa kertoa tarpeistaan ilman sellaisia ilmaisuja, että elämäni on pilalla jos et.. tai äitikin oli sitä mieltä, että sinun pitää.. tai puhkeamalla huutoitkuun kun reagoit väärin hänen iloisiin uutisiin, että hän on päättänyt mennä kesällä lomamatkalle ystävän kanssa.
Eli yksinkertaistaen:
-"vähän mietittiin tuossa Hillen kanssa, että lähdettäisi sille välimeren risteilylle heinäkuussa, se kestää kaksi viikkoa"
-"kyllä se minulle sopii, kuulostaa suunnitelmalle"
-"sinua ei v*ttuakaan kiinnosta tehdäänkö ikinä lomalla mitään yhdessä, sinä olet hullu ja narsisti ja siskokin on sitä mieltä, ei vaan kehtaa sanoa"
-"??"
Eikö sinusta ole hieman vilpillistä aloittaa keskustelu lomasuunnitelmista odottaen, että sen yhteydessä toinen ilmaisee niin suuren rakkautensa, ettei kestäisi olla sinusta kahta viikkoa erossa?
TÄMÄ! Ei voi sanoa suoraan, että haluaisin että mennään yhdessä lomamatkalle ja oon todella pettynyt jos tänäkin kesänä kieltäydyt. Sovitaan yhdessä kohde ja aika niin että molemmille ok.
?
Alkakaa toteuttaa niitä miehen haaveiksi jääneitä haaveita, matkustelua ym. Ja lähetä tai innosta hänet jonnekin viikonloppu- gtai päiväreissulle joskus yksin tai kaveriporukassa ilman sinua.
Kun halusin ulkomaille, varasin ekan ulkomaanmatkamme ilman, että mies sitä edes tiesi. Kun olin matkan meille varannut, sanoin asiasta vasta sitten miehelle ja lisäsin, että sen saa kyllä perua ilman maksua, jos ei mies halua minnekään lähteä. Mutta kyllä hän halusi. Käytiin sitten muuallakin sen jälkeen. Yhdessä mietittiin sen jälkeen, minne seuraavaksi mentäisiin.
Itse sain mieheni innostumaan myös esim. kulttuurista. Ja hän on sentään kuorma-autoilija! Mutta niinpä vain aloimme kiertämään Suomen kartanoita ja yövyimmekin kartanohotelleissa. Miestäni ei olisi ikimaailmassa vapaa-ajalla ollessaan uskonut kuorma-autoilijaksi. Muistan, kun kerran olimme Itävallassa kasinolla (jeps!), niin naisetkin katselivat hyvinpukeutunutta miestäni kuin jotain James Bondia.
Ja mitähän ihmeen "syvällisiä" haluat puhua? Se on aika lavea käsite.
Ala itse puhua niistä asioista, mistä haluat saada keskustelua aikaan miehesi kanssa. Yrittämättä ei tiedä, mistä aiheesta miehesi saattaa itsekin kiinnostua puhumaan. Minä kiinnostuin Raamatusta ja kristinuskosta ja aloin tietenkin myös puhua niistä miehelleni. Ensin minulle naurettiin, kun aina oli Raamattu kädessä ja puhuin uskonasioista, mutta lopulta mies kiinnostui niistä itsekin.
Kyllä suhdeasioissa kannattaa itse tarttua härkää sarvista ja ruveta aktiiviseksi. Muita ei voi muuttaa, mutta itseään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puutun siihen, etteivät miehet puhu. Tämäkin aloitus osoittaa, että asia ei todellakaan pidä paikkansa, vaan ap:n mies puhui tunteensa suoraan ja kaartelematta ja osoitti sillä tavalla kunnioitusta pitkäaikaista vaimoaan kohtaan. Hän oli aloitteellinen tilanteesta ja tunteista sekä omista asioistaan puhumisessa.
Kaikki kokeneet paripsykoterapeutit tietävät, että naisilla on vaikeuksia puhua tunteistaan. On paljon ns. psykopuhetta, missä sanoja kyllä tulee paljon, mutta siihen oikeaan, taustalla olevaan tunteeseen on erittäin vaikea päästä kiinni puolustusmekanismien takia. Tarvitaan puheen pysäyttämistä, kehollisiin aistimuksiin keskittymistä, jotta voidaan saada kiinni siitä oikeasta tunteesta, joka itsessä on.
Naiset on koulittu jo pienestä pitäen aistimaan muiden tunteita ja reagoimaan niihin, jolloin heidän käytöksensä ja tunteista puhumisensa on reaktiivista eikä omista todellisista tunteista viestimistä. He pelästyvät suorasta kommunikoinnista, koska hallinta omiin projektiivisiin defensseihin (=tunnepuhe) katoaa. Naisten on vaikea tunnistaa tunteita ja puhua niistä suoraan, koska he peilaavat niin paljon muita. Sen vuoksi terapiassa monesti joudutaan tekemään paljon töitä sen eteen, että nainen puhuisi omista tunteistaan eikä keskittyisi niinkään miehensä tunteisiin ja ajatuksiin.
Parisuhteessa on vaikea saada aikaan kontaktia, jos siinä on paljon turhaa, hallinnan ja kontrollin leimaamaa "psykopuhetta". Se ei johdu tyhmyydestä ja ilkeydestä, vaan on kehittynyt turvattomuuden tunteen takia, jota pyritään hallitsemaan tunkeutumalla toisen alueelle "psykopuheen" avulla. Se saa toisen osapuolen (yleensä miehen) vetäytymään kauemmaksi, koska hän haluaa suojata itseään vääriltä tulkinnoilta ja kontrollilta. Molemmat siis pelkäävät, mikä pitäisi saada purettua, jotta päästäisiin keskustelemaan oikeista, todellisista asioista.
Olen ihan eri planeetalta kuin tämän lainaamani viestin kirjoittaja.
Kursivoidussa kappaleessa on paljon arvelua naisten puheen motiiveista ja sisällöstä ja myös siitä mistä naiset eivät puhu ja syitä siihen. Itse näkisin, että moni nainen kokee, että häneen on kasvatettu jo lapsesta sovittelijan rooli ja omien tarpeiden syrjäänpistämisen vaade. Mikäli naiselle annetaan lupa ja tila puhua omista tunteista ja tarpeista, moni tarttuu tilaisuuteen hanakasti eikä pelkää. Jos siitä huolimatta pelkää ja kiertelee, olisi pieni terapia tai muu lisätuki tarpeen.
Lihavoitu kappale puolestaan on minun silmälaseillani luettuna täysin persoonallisuushäiriöisen maailmasta. Terve, kiintymään kykenevä ja tasapainoiseen ihmissuhteeseen kykenevä ihminen ei ajattele eikä toimi noin.
nooo, jotenkin tuokin kuulostaa tutulle. En tiedä onko se yleistä, mutta nainen saattaa joskus tulla tuollaiseen tunnekeskusteluun joku agenda takataskussa. Miehet on kertoneet, että tuntevat sellaisessa keskustelussa jäävänsä jotenkin alakynteen ja pelkäävät, että tulee suostuttua johonkin mitä ei oikeasti halua tai sanottua jotain "väärin", jolloin tulee riita.
Tietenkin keskusteluun tullaan "agenda takataskussa". Mitä ihmettä, ihan kuin pitäisit huonona asiana jos toinen miettii etukäteen keskustelun tavoitteita.
Eivät miehet riitaa pelkää, vaan sitä että joutuvat ottamaan toisen ihmisen huomioon. Se on monelle miehelle pahempi kuin kuolema. Miehet haluavat kahta asiaa: että he saavat ajatella vain itseään ja että muut ajattelevat vain häntä.
tuo on emotionaalista manipulointia, eikä todellakaan ole mikään yleisesti hyväksytty taktiikka. Kyllä valtaosa osaa kertoa tarpeistaan ilman sellaisia ilmaisuja, että elämäni on pilalla jos et.. tai äitikin oli sitä mieltä, että sinun pitää.. tai puhkeamalla huutoitkuun kun reagoit väärin hänen iloisiin uutisiin, että hän on päättänyt mennä kesällä lomamatkalle ystävän kanssa.
Eli yksinkertaistaen:
-"vähän mietittiin tuossa Hillen kanssa, että lähdettäisi sille välimeren risteilylle heinäkuussa, se kestää kaksi viikkoa"
-"kyllä se minulle sopii, kuulostaa suunnitelmalle"
-"sinua ei v*ttuakaan kiinnosta tehdäänkö ikinä lomalla mitään yhdessä, sinä olet hullu ja narsisti ja siskokin on sitä mieltä, ei vaan kehtaa sanoa"
-"??"
Eikö sinusta ole hieman vilpillistä aloittaa keskustelu lomasuunnitelmista odottaen, että sen yhteydessä toinen ilmaisee niin suuren rakkautensa, ettei kestäisi olla sinusta kahta viikkoa erossa?
Olisiko aika jo laittaa korkki kiinni tältä illalta?
Minua ei lakkaa hämmästyttämästä naisten parinvalinta ja sitten se aito yllätys kun se puhumaton intimiteettiin kykenemätön pertti ei 10v päästä yhtäkkiä laulajaan ajatuksiaan kuin runeberi.
Jos mies ei osaa tai halua suhteen alkuaikoina ilmaista itseään tai puhua mistään autonrassausta syvällisemmästä niin älkää hyvät naiset odottako että asia muuttuisi.
Samoin tietysti toisinpäin, jos sen perus pirkon ainoa hellyyden ilmaisu on että levittää jalkansa lauantaisin niin ei hänestä mitään lämmminhenkistä emotionaalisesti älykästä kuuntelijaa tule myöhemmässäkään vaiheessa.
Kannattaa harkita kenen kanssa pariutuu. Maailma on täynnä naisia ja miehiä jotka osaavat puhua tunteistaan ja ilmaista niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puutun siihen, etteivät miehet puhu. Tämäkin aloitus osoittaa, että asia ei todellakaan pidä paikkansa, vaan ap:n mies puhui tunteensa suoraan ja kaartelematta ja osoitti sillä tavalla kunnioitusta pitkäaikaista vaimoaan kohtaan. Hän oli aloitteellinen tilanteesta ja tunteista sekä omista asioistaan puhumisessa.
Kaikki kokeneet paripsykoterapeutit tietävät, että naisilla on vaikeuksia puhua tunteistaan. On paljon ns. psykopuhetta, missä sanoja kyllä tulee paljon, mutta siihen oikeaan, taustalla olevaan tunteeseen on erittäin vaikea päästä kiinni puolustusmekanismien takia. Tarvitaan puheen pysäyttämistä, kehollisiin aistimuksiin keskittymistä, jotta voidaan saada kiinni siitä oikeasta tunteesta, joka itsessä on.
Naiset on koulittu jo pienestä pitäen aistimaan muiden tunteita ja reagoimaan niihin, jolloin heidän käytöksensä ja tunteista puhumisensa on reaktiivista eikä omista todellisista tunteista viestimistä. He pelästyvät suorasta kommunikoinnista, koska hallinta omiin projektiivisiin defensseihin (=tunnepuhe) katoaa. Naisten on vaikea tunnistaa tunteita ja puhua niistä suoraan, koska he peilaavat niin paljon muita. Sen vuoksi terapiassa monesti joudutaan tekemään paljon töitä sen eteen, että nainen puhuisi omista tunteistaan eikä keskittyisi niinkään miehensä tunteisiin ja ajatuksiin.
Parisuhteessa on vaikea saada aikaan kontaktia, jos siinä on paljon turhaa, hallinnan ja kontrollin leimaamaa "psykopuhetta". Se ei johdu tyhmyydestä ja ilkeydestä, vaan on kehittynyt turvattomuuden tunteen takia, jota pyritään hallitsemaan tunkeutumalla toisen alueelle "psykopuheen" avulla. Se saa toisen osapuolen (yleensä miehen) vetäytymään kauemmaksi, koska hän haluaa suojata itseään vääriltä tulkinnoilta ja kontrollilta. Molemmat siis pelkäävät, mikä pitäisi saada purettua, jotta päästäisiin keskustelemaan oikeista, todellisista asioista.
Olen ihan eri planeetalta kuin tämän lainaamani viestin kirjoittaja.
Kursivoidussa kappaleessa on paljon arvelua naisten puheen motiiveista ja sisällöstä ja myös siitä mistä naiset eivät puhu ja syitä siihen. Itse näkisin, että moni nainen kokee, että häneen on kasvatettu jo lapsesta sovittelijan rooli ja omien tarpeiden syrjäänpistämisen vaade. Mikäli naiselle annetaan lupa ja tila puhua omista tunteista ja tarpeista, moni tarttuu tilaisuuteen hanakasti eikä pelkää. Jos siitä huolimatta pelkää ja kiertelee, olisi pieni terapia tai muu lisätuki tarpeen.
Lihavoitu kappale puolestaan on minun silmälaseillani luettuna täysin persoonallisuushäiriöisen maailmasta. Terve, kiintymään kykenevä ja tasapainoiseen ihmissuhteeseen kykenevä ihminen ei ajattele eikä toimi noin.
nooo, jotenkin tuokin kuulostaa tutulle. En tiedä onko se yleistä, mutta nainen saattaa joskus tulla tuollaiseen tunnekeskusteluun joku agenda takataskussa. Miehet on kertoneet, että tuntevat sellaisessa keskustelussa jäävänsä jotenkin alakynteen ja pelkäävät, että tulee suostuttua johonkin mitä ei oikeasti halua tai sanottua jotain "väärin", jolloin tulee riita.
Tietenkin keskusteluun tullaan "agenda takataskussa". Mitä ihmettä, ihan kuin pitäisit huonona asiana jos toinen miettii etukäteen keskustelun tavoitteita.
Eivät miehet riitaa pelkää, vaan sitä että joutuvat ottamaan toisen ihmisen huomioon. Se on monelle miehelle pahempi kuin kuolema. Miehet haluavat kahta asiaa: että he saavat ajatella vain itseään ja että muut ajattelevat vain häntä.
tuo on emotionaalista manipulointia, eikä todellakaan ole mikään yleisesti hyväksytty taktiikka. Kyllä valtaosa osaa kertoa tarpeistaan ilman sellaisia ilmaisuja, että elämäni on pilalla jos et.. tai äitikin oli sitä mieltä, että sinun pitää.. tai puhkeamalla huutoitkuun kun reagoit väärin hänen iloisiin uutisiin, että hän on päättänyt mennä kesällä lomamatkalle ystävän kanssa.
Eli yksinkertaistaen:
-"vähän mietittiin tuossa Hillen kanssa, että lähdettäisi sille välimeren risteilylle heinäkuussa, se kestää kaksi viikkoa"
-"kyllä se minulle sopii, kuulostaa suunnitelmalle"
-"sinua ei v*ttuakaan kiinnosta tehdäänkö ikinä lomalla mitään yhdessä, sinä olet hullu ja narsisti ja siskokin on sitä mieltä, ei vaan kehtaa sanoa"
-"??"
Eikö sinusta ole hieman vilpillistä aloittaa keskustelu lomasuunnitelmista odottaen, että sen yhteydessä toinen ilmaisee niin suuren rakkautensa, ettei kestäisi olla sinusta kahta viikkoa erossa?
Olisiko aika jo laittaa korkki kiinni tältä illalta?
Ha, kuulostat ihan "Jennalta". Hän ei tosin olisi käyttänyt tuota ilmaisua koska alkoholi ei kuulunut koskaan kuvioon, mutta vika on joka kerran toisessa osapuolessa ja toisen näkemys tilanteesta kertoo sekopäisyydestä, luonnehäiriöstä tai jostain muusta pimeästä.
Olisi kiva tietää mitä ajatuksia ap:lle heräsi kaikesta tästä. Ainakin mielipiteitä ja ajatuksia on kertynyt roppakaupalla.
Tuli vielä mieleen, että puoli vuotta on pitkä aika elää epätietoisuuden ja kriisin tilassa. Itse en kyllä kestäisi niin pitkää aikaa ilman terapiaa. Tuntuu vähän oudolta näin ammatti-ihmisenä, että ihmiset eivät hae apua: jos jalka olisi poikki, niin kipu ajaisi lääkäriin, mutta psyykkistä kipua joskus kestetään hyvinkin pitkään. Selkeästi tuossa kuitenkin on aihetta työskentelylle.
BRAVO! Siis tuo viimeinen lause. Juuri näin. Epäterve ihminen, epäterve suhde. Oivallus tilanteesta. Ero.