Lue keskustelun säännöt.
Aviomies tyytymätön elämäänsä
25.04.2023 |
Meillä on ollut joulusta asti jonkinlainen parisuhdekriisi päällä. Ollaan yritetty selvittää sitä ja tuoda lisää läheisyyttä suhteeseemme, joka oli pahasti väljähtynyt. Lapset on jo aikuisia ja meillä on lapsenlapsikin. Ollaan 5-kymppinen pariskunta.
Käytännössä minä kyselen ja puhun omista tunteistani ja yritän saada miestä puhumaan omistaan. No tänään hän sitten avautui sen verran, että on ollut tyytymätön elämäänsä jo kymmenen (10!) vuotta! Mitään ei ole kuitenkaan asiasta sanonut tänä aikana. Osaltaan on tyytymätön, koska minä olen hankala (haluan puhua tunteista esim) mutta syyttää enemmän itseään, kun on niin saamaton ettei ole tehnyt mitään haaveidensa toteuttamiseksi. Hänellä on ihan tavallisia haaveita, matkustelu, liikunnan harrastaminen esimerkkeinä. Hän on tyytymätön pääasiassa itseensä. Hänen mielestään meillä menee hyvin, kun teemme jotain mukavaa yhdessä ja hän saa olla itsekseenkin.
Vaadinko nyt ihan mahdottomia, kun haluaisin keskustella hänen kanssaan hieman syvällisempiä kuin vaikkapa mitä tehtäisiin ruuaksi? Emme ole kyllä koskaan olleet mitään kovin syvällisiä, mutta haluaisin asian muuttuvan. Minusta tuntuu, etten tunne miestäni enää ollenkaan. En esimerkiksi tiennyt mitään hänen haaveistaan tai millaiseksi hän on kokenut elämänsä. Kuinka voisin tietää, jos hän ei puhu?
Onko miehet yleensäkin samanlaisia? Hän on käytännössä sanonut, että tämmöinen hän on eikä muuksi muutu, hän ei tiedä riittääkö se minulle. En tiedä minäkään. Tuntuu, että mies haluaisi olla enimmäkseen itsekseen koska aina puhuu omasta ajasta. Hän ei ole koskaan asunut yksin, joten nytkö se sitten kostautuu? Ei kuitenkaan halua erota, haluaa olla yhdessä kanssani ja aina ajatellessaan tulevaisuutta näkee minut siinä. Näin sanoi.
Onko tämä nyt 5-kympin kriisiä molemmilla, joka menee ohi ajastaan? Onko kellään ollut samanlaista ja kuinka selvisitte?
Kommentit (396)
Minkälaiselle vässykälle matkustelu ja liikunnan harrastaminen on jääneet haaveilun tasolle?
😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiselle vässykälle matkustelu ja liikunnan harrastaminen on jääneet haaveilun tasolle?
😆
Sellaiselle, joka on masentunut, väsynyt, itseensä tyytymätön ja ahdistunut. Toivon, että sinulle kuitenkin tuli upeasti virtaa päivään, kun pääsit noin rempsakkaasti heittämään! Hyvä sinä!
Kummallinen otsikko ja kummallinen avaus. Mieskö tyytymätön? Avauksen ja jatkokommenttien perusteella aloittaja itse on tyytymätön. Kiusaa sitten miestänsä ja kun tämä uskaltaa jotain sanoa niin aloittajalta menee hermo. Ei hei kannata kysellä jos ei ole kanttia kuunnella. Mitäs jos aloittaja tekisit itte jotain tolle päänupillesi? Etkä projisoisi omia ongelmiasi toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö.
Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista.
Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa.
Siis millä tavalla se on epäluotettavaa, että avautuu hyvälle työkaverille OMASTA pahasta olostaan? Siitä, mitä ITSE tuntee? Millä tavalla se on vaimosta ja lasten äidistä pahan puhumista, että kertoo, miten ITSEÄ harmittaa ja tuskastuttaa OMA lihominen?
Tässä se mammat on, miksi miehet vetäytyvät eivätkä kanssanne keskustele. Koska, kuten tässäkin keskustelussa nähdään, eihän miehellä voi olla mitään omaa pahaa oloa, omia kriisejä, omia itsetunnon ongelmia, omia ulkonäköpaineita, omia pelkoja, omaa väsymistä, ehei, vaan tässä puhutaankin nyt vaimosta ja lasten äidistä (ÄIDISTÄ!!), tai vähintäänkin ollaan pettämässä.
Muusta en tiedä, mutta jos sulla alkaa pöksyissä kutista, kun kuulet, että hyvällä työkaverilla, joka on siis oikeastaan ystävä, on paha olla, eikä oikein tiedä, miten sen kanssa elää, niin älä hyvä nainen yleistä sitä mitä meihin muihin.
Minulla on erittäin hyvä ja pitkä parisuhde, jossa puhutaan ja kuunnellaan, minkä vuoksi tiedän, että ei se kotona oleva "mamma" ole sen kummempi kuin minä itsekään. Sinulla on tarve asettua muiden naisten yläpuolelle ja kuvitella olevasi aivan ainutlaatuinen. Sinä ymmärrät miehiä paremmin kuin kukaan muu tai varsinkaan vaimo. Oletko miettinyt mistä se johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Kuinka hölmö pitää olla, ettei käsitä, että parisuhteessa on kaksi osapuolta, joiden näkemys tilanteesta useimmiten on aivan erilainen. Uskotko sinä kaikki juorutkin mitä sinulle kerrotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.
Minä en tuollaisiin juttuihin ole törmännyt missään. Tulee mieleen jokin umpiduunarityöpaikka, missä on tapana puhua seksistisiä juttuja naisista muutenkin. Sitten siellä on joku nainen, joka on sisäistänyt stereotyyppisen ja vähättelevän kuvan naisista, vaikka itsekin on nainen. Junttimaistahan tuo on, ja naisen kohdalla sitten vähän erikoista.
Yksi ekoista kesätyöpaikoistani oli tuon tyylinen työpaikka, olin töissä sihteerinä konttorissa ja kävin syömässä näiden miesten kanssa, pukuhuonekin oli yhteinen. Siellä oli jotain tissikuvia seinillä, mutta eivät he koskaan minulle mitään naisia vähätteleviä juttuja kertoneet. Miettisin kyllä naisena, jos saisin vaimojen haukkumisläppää kuulla, että eivät nuo minua kovin korkealle arvosta. Olenhan itsekin nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Minä en tuollaisiin juttuihin ole törmännyt missään. Tulee mieleen jokin umpiduunarityöpaikka, missä on tapana puhua seksistisiä juttuja naisista muutenkin. Sitten siellä on joku nainen, joka on sisäistänyt stereotyyppisen ja vähättelevän kuvan naisista, vaikka itsekin on nainen. Junttimaistahan tuo on, ja naisen kohdalla sitten vähän erikoista.
Yksi ekoista kesätyöpaikoistani oli tuon tyylinen työpaikka, olin töissä sihteerinä konttorissa ja kävin syömässä näiden miesten kanssa, pukuhuonekin oli yhteinen. Siellä oli jotain tissikuvia seinillä, mutta eivät he koskaan minulle mitään naisia vähätteleviä juttuja kertoneet. Miettisin kyllä naisena, jos saisin vaimojen haukkumisläppää kuulla, että eivät nuo minua kovin korkealle arvosta. Olenhan itsekin nainen.
*siis nainen, joka lähtee noihin naisia vähätteleviin juttuihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö.
Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista.
Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa.
Siis millä tavalla se on epäluotettavaa, että avautuu hyvälle työkaverille OMASTA pahasta olostaan? Siitä, mitä ITSE tuntee? Millä tavalla se on vaimosta ja lasten äidistä pahan puhumista, että kertoo, miten ITSEÄ harmittaa ja tuskastuttaa OMA lihominen?
Tässä se mammat on, miksi miehet vetäytyvät eivätkä kanssanne keskustele. Koska, kuten tässäkin keskustelussa nähdään, eihän miehellä voi olla mitään omaa pahaa oloa, omia kriisejä, omia itsetunnon ongelmia, omia ulkonäköpaineita, omia pelkoja, omaa väsymistä, ehei, vaan tässä puhutaankin nyt vaimosta ja lasten äidistä (ÄIDISTÄ!!), tai vähintäänkin ollaan pettämässä.
Muusta en tiedä, mutta jos sulla alkaa pöksyissä kutista, kun kuulet, että hyvällä työkaverilla, joka on siis oikeastaan ystävä, on paha olla, eikä oikein tiedä, miten sen kanssa elää, niin älä hyvä nainen yleistä sitä mitä meihin muihin.
Parisuhteessa tulisi pitää läheistä ystävyyttä ja ei siinä mitään, jos lisäksi puhuu asioistaan jollekin toisellekin ystävälle tai toisille ystäville, mutta kyllä minun parisuhteeni olisi pielessä, jos mies ei pystyisi puhumaan minulle, mutta muille pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö.
Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista.
Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa.
Siis millä tavalla se on epäluotettavaa, että avautuu hyvälle työkaverille OMASTA pahasta olostaan? Siitä, mitä ITSE tuntee? Millä tavalla se on vaimosta ja lasten äidistä pahan puhumista, että kertoo, miten ITSEÄ harmittaa ja tuskastuttaa OMA lihominen?
Tässä se mammat on, miksi miehet vetäytyvät eivätkä kanssanne keskustele. Koska, kuten tässäkin keskustelussa nähdään, eihän miehellä voi olla mitään omaa pahaa oloa, omia kriisejä, omia itsetunnon ongelmia, omia ulkonäköpaineita, omia pelkoja, omaa väsymistä, ehei, vaan tässä puhutaankin nyt vaimosta ja lasten äidistä (ÄIDISTÄ!!), tai vähintäänkin ollaan pettämässä.
Muusta en tiedä, mutta jos sulla alkaa pöksyissä kutista, kun kuulet, että hyvällä työkaverilla, joka on siis oikeastaan ystävä, on paha olla, eikä oikein tiedä, miten sen kanssa elää, niin älä hyvä nainen yleistä sitä mitä meihin muihin.
Minulla on erittäin hyvä ja pitkä parisuhde, jossa puhutaan ja kuunnellaan, minkä vuoksi tiedän, että ei se kotona oleva "mamma" ole sen kummempi kuin minä itsekään. Sinulla on tarve asettua muiden naisten yläpuolelle ja kuvitella olevasi aivan ainutlaatuinen. Sinä ymmärrät miehiä paremmin kuin kukaan muu tai varsinkaan vaimo. Oletko miettinyt mistä se johtuu?
Ei, olen itsekin vaimo ja hyvässä suhteessa. Sen vuoksi en kuvittelekaan, että miehelläni olisi jokin "yleinen stategia" ja hänen naispuoliset työkaverinsa olisivat sen vuoksi valmiita kuvittelemaan mitään "vaimoni ei ymmärrä minua" juttua sen vuoksi, että mieheni heille toisinaan jostain matalammista fiiliksistään avautuisikin.
Mieheni kunnioitus minua kohtaan ei mitenkään vähene siitä, että hän omista huolistaan, murheistaan, harmituksistaan, tms. avautuu toisinaan työkavereilleenkin, ovat tehneet töitä yhdessä vuosia ja niin, jotkut heistä ovat jopa naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö.
Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista.
Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa.
Siis millä tavalla se on epäluotettavaa, että avautuu hyvälle työkaverille OMASTA pahasta olostaan? Siitä, mitä ITSE tuntee? Millä tavalla se on vaimosta ja lasten äidistä pahan puhumista, että kertoo, miten ITSEÄ harmittaa ja tuskastuttaa OMA lihominen?
Tässä se mammat on, miksi miehet vetäytyvät eivätkä kanssanne keskustele. Koska, kuten tässäkin keskustelussa nähdään, eihän miehellä voi olla mitään omaa pahaa oloa, omia kriisejä, omia itsetunnon ongelmia, omia ulkonäköpaineita, omia pelkoja, omaa väsymistä, ehei, vaan tässä puhutaankin nyt vaimosta ja lasten äidistä (ÄIDISTÄ!!), tai vähintäänkin ollaan pettämässä.
Muusta en tiedä, mutta jos sulla alkaa pöksyissä kutista, kun kuulet, että hyvällä työkaverilla, joka on siis oikeastaan ystävä, on paha olla, eikä oikein tiedä, miten sen kanssa elää, niin älä hyvä nainen yleistä sitä mitä meihin muihin.
Parisuhteessa tulisi pitää läheistä ystävyyttä ja ei siinä mitään, jos lisäksi puhuu asioistaan jollekin toisellekin ystävälle tai toisille ystäville, mutta kyllä minun parisuhteeni olisi pielessä, jos mies ei pystyisi puhumaan minulle, mutta muille pystyy.
Näinhän se on myös minun järjen mukaan. Toiseksi ongelmat pitää ratkaista niiden kanssa, joiden kanssa ongelmat ovat syntyneetkin. Muilta usein haetaan vain tukea omaan näkökulmaan, kun ratkaisuun tarvittaisiin sen toisen osapuolen ymmärtämistä myös. Motiivi voi tosiaan myös olla saada sympatiaa ihan jonkun muun asian takia kuin sen, että oikeasti olisi vaikeaa.
Minusta sellainen ihminen ei ole kovin luotettava, jonka mielestä vika on aina muissa. Ei koskaan omassa itsessä. Lähtökohtaisesti pidän sellaista ihmistä välteltävänä. Jos mies haukkuu vaimoaan tai naisia yleensä, kertoo seksistisiä tai naisia yleisesti halventavia juttuja, niin pysyn aivan varmasti kohteliaasti kaukana. Sama koskee kyllä myös naisia, jotka haukkuvat miehiä. Nämä ihmiset ovat sellaisia, joista varmuudella koituu ongelmia myös itselle, jos ryhtyy läheisempään tekemisiin.
Olen joskus tällaisia tavannut ja ihmetellyt, että eivätkö he itse ymmärrä millaisen vaikutelman itsestään antavat? Juuri mikään ei ole vastenmielisempää kuin negatiivinen puhe ja juoruilu muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Kuinka hölmö pitää olla, ettei käsitä, että parisuhteessa on kaksi osapuolta, joiden näkemys tilanteesta useimmiten on aivan erilainen. Uskotko sinä kaikki juorutkin mitä sinulle kerrotaan?
Siis ystävä hyvä: tässä on kyse siitä, että mies kertoo OMISTA ajatuksistaan, tunteistaan, pahasta mielestään, ahdistuksestaan, riittämättömyyden tunteistaan, jne?
Sinustako siis näistä pitäisi saada myös sen parisuhteen toisen osapuolen kertomus - eihän mies toisaalta tietenkään ole mitenkään pätevä itse näistä kertomaan, kyllähän se vaimo siellä kotona paremmin tietää, mitä mies ajattelee ja tuntee.
Tietysti. Hölmö minä, kun menin uskomaan, mitä mies itse itsestään kertoo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.
Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö.
Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista.
Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa.
Siis millä tavalla se on epäluotettavaa, että avautuu hyvälle työkaverille OMASTA pahasta olostaan? Siitä, mitä ITSE tuntee? Millä tavalla se on vaimosta ja lasten äidistä pahan puhumista, että kertoo, miten ITSEÄ harmittaa ja tuskastuttaa OMA lihominen?
Tässä se mammat on, miksi miehet vetäytyvät eivätkä kanssanne keskustele. Koska, kuten tässäkin keskustelussa nähdään, eihän miehellä voi olla mitään omaa pahaa oloa, omia kriisejä, omia itsetunnon ongelmia, omia ulkonäköpaineita, omia pelkoja, omaa väsymistä, ehei, vaan tässä puhutaankin nyt vaimosta ja lasten äidistä (ÄIDISTÄ!!), tai vähintäänkin ollaan pettämässä.
Muusta en tiedä, mutta jos sulla alkaa pöksyissä kutista, kun kuulet, että hyvällä työkaverilla, joka on siis oikeastaan ystävä, on paha olla, eikä oikein tiedä, miten sen kanssa elää, niin älä hyvä nainen yleistä sitä mitä meihin muihin.
Minulla on erittäin hyvä ja pitkä parisuhde, jossa puhutaan ja kuunnellaan, minkä vuoksi tiedän, että ei se kotona oleva "mamma" ole sen kummempi kuin minä itsekään. Sinulla on tarve asettua muiden naisten yläpuolelle ja kuvitella olevasi aivan ainutlaatuinen. Sinä ymmärrät miehiä paremmin kuin kukaan muu tai varsinkaan vaimo. Oletko miettinyt mistä se johtuu?
Ei, olen itsekin vaimo ja hyvässä suhteessa. Sen vuoksi en kuvittelekaan, että miehelläni olisi jokin "yleinen stategia" ja hänen naispuoliset työkaverinsa olisivat sen vuoksi valmiita kuvittelemaan mitään "vaimoni ei ymmärrä minua" juttua sen vuoksi, että mieheni heille toisinaan jostain matalammista fiiliksistään avautuisikin.
Mieheni kunnioitus minua kohtaan ei mitenkään vähene siitä, että hän omista huolistaan, murheistaan, harmituksistaan, tms. avautuu toisinaan työkavereilleenkin, ovat tehneet töitä yhdessä vuosia ja niin, jotkut heistä ovat jopa naisia.
Nythän puhutkin jo aivan eri asiasta kuin siitä, että se vaimo ei ymmärrä. Tuo viesti mihin puutuin oli melkoista muiden naisten (vaimojen) vähättelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Kuinka hölmö pitää olla, ettei käsitä, että parisuhteessa on kaksi osapuolta, joiden näkemys tilanteesta useimmiten on aivan erilainen. Uskotko sinä kaikki juorutkin mitä sinulle kerrotaan?
Siis ystävä hyvä: tässä on kyse siitä, että mies kertoo OMISTA ajatuksistaan, tunteistaan, pahasta mielestään, ahdistuksestaan, riittämättömyyden tunteistaan, jne?
Sinustako siis näistä pitäisi saada myös sen parisuhteen toisen osapuolen kertomus - eihän mies toisaalta tietenkään ole mitenkään pätevä itse näistä kertomaan, kyllähän se vaimo siellä kotona paremmin tietää, mitä mies ajattelee ja tuntee.
Tietysti. Hölmö minä, kun menin uskomaan, mitä mies itse itsestään kertoo!
Sinun esimerkissäsi oli kohta, missä puhuttiin vaimon lihomisesta. Olisi kiva, jos ottaisit vastuun omista sanoistasi, jos kerran tuon viestin kirjoitit.
Minä en pidä asiallisena sitä, että joku työpaikan nainen vedetään mukaan tuollaisiin keskusteluihin, missä vaimon lihomisesta tullutta riitaa sitten joku täysin tuntematon nainen työpaikalla sitten surkuttelee. Voi kamala kun suuttui niin pienestä. Kyllä toisen ulkonäöstä moittiminen on törkeää käytöstä jo aivan lähtökohtaisesti ja pidän koko esimerkkiä aivan uskomattomana. Että löytyykin nainen, joka lähtee mukaan tuollaiseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö.
Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista.
Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa.
Siis millä tavalla se on epäluotettavaa, että avautuu hyvälle työkaverille OMASTA pahasta olostaan? Siitä, mitä ITSE tuntee? Millä tavalla se on vaimosta ja lasten äidistä pahan puhumista, että kertoo, miten ITSEÄ harmittaa ja tuskastuttaa OMA lihominen?
Tässä se mammat on, miksi miehet vetäytyvät eivätkä kanssanne keskustele. Koska, kuten tässäkin keskustelussa nähdään, eihän miehellä voi olla mitään omaa pahaa oloa, omia kriisejä, omia itsetunnon ongelmia, omia ulkonäköpaineita, omia pelkoja, omaa väsymistä, ehei, vaan tässä puhutaankin nyt vaimosta ja lasten äidistä (ÄIDISTÄ!!), tai vähintäänkin ollaan pettämässä.
Muusta en tiedä, mutta jos sulla alkaa pöksyissä kutista, kun kuulet, että hyvällä työkaverilla, joka on siis oikeastaan ystävä, on paha olla, eikä oikein tiedä, miten sen kanssa elää, niin älä hyvä nainen yleistä sitä mitä meihin muihin.
Minulla on erittäin hyvä ja pitkä parisuhde, jossa puhutaan ja kuunnellaan, minkä vuoksi tiedän, että ei se kotona oleva "mamma" ole sen kummempi kuin minä itsekään. Sinulla on tarve asettua muiden naisten yläpuolelle ja kuvitella olevasi aivan ainutlaatuinen. Sinä ymmärrät miehiä paremmin kuin kukaan muu tai varsinkaan vaimo. Oletko miettinyt mistä se johtuu?
Ei, olen itsekin vaimo ja hyvässä suhteessa. Sen vuoksi en kuvittelekaan, että miehelläni olisi jokin "yleinen stategia" ja hänen naispuoliset työkaverinsa olisivat sen vuoksi valmiita kuvittelemaan mitään "vaimoni ei ymmärrä minua" juttua sen vuoksi, että mieheni heille toisinaan jostain matalammista fiiliksistään avautuisikin.
Mieheni kunnioitus minua kohtaan ei mitenkään vähene siitä, että hän omista huolistaan, murheistaan, harmituksistaan, tms. avautuu toisinaan työkavereilleenkin, ovat tehneet töitä yhdessä vuosia ja niin, jotkut heistä ovat jopa naisia.
Sinä kerroit olevasi "aitiopaikalla" muita viisaampana näkemässä, miten mies kokee "vaimon ja suvun vaatimukset liian kovina", jopa seksielämän vaikeudetkin sinä näet aitiopaikalta kuten kerrot. Tällainen ajatustapa on tekstissäsi:
"Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen."
Minä näkisin sen kyllä aika raskaana luottamuksen pettämisenä, jos mieheni puhuisi meidän seksielämästä työkaverille. Minusta suhtautumisesi muihin naisiin todella on kummallista, minkä lisäksi pidän hyvin naiivina tuota ajatustasi, että sinä aitiopaikalta näet parisuhteiden tilanteen ja sen, miten vaimo ei ymmärrä toisin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa aina jotenkin väärältä näissä tämänkaltaisissa se että aina sanotaan sille puheliaammalle/innokkaammalle/yhteisestä ajasta nauttivalle että jätä toinen rauhaan ja keksi omia menoja. Miksi ei niin että sen vetäytyneen kuuluisikin alkaa
aktiivisemmaksi ja ottaa se toinen osapuoli paremmin huomioo. Nojoo, ymmärrän että siksi näin kun yleensä se vetäytynyt osapuoli ei ota näitä puheeksi tai hae mitään neuvoja.No veit sanat suustani. Miten se on jotenkin etuoikeutetumpaa parisuhteessa saada olla puhumaton ja vetäytyvä sekä usein myös salaileva.
Eikö parisuhteen idea ole olla ja elää yhdessä, jakaa keskenään asioita, puhua keskenään ja olla mahdollisimman avoin.
Jos näitä asioita haluaa niin eihän se väärin.
Musta tää on jotenkin hauska, että nyt sen puhumattoman pitäisikin yrittää ottaa toinen osapuoli paremmin huomioon. Olen samaa mieltä kanssanne, että puhumattomankin pitäisi joustaa, mutta korvatkaapa sana "puhumattomuus" sanalla "haluttomuus" ja miettikää muuttuisiko ääni kellossa. Mitä olen joskus haluttomuuskeskusteluja täällä lukenut, niin niissä lähtökohtaisesti ollaan sitä mieltä, että halutonta ei pitäisi painostaa tai häneltä ei voida odottaa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.