Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aviomies tyytymätön elämäänsä
25.04.2023 |
Meillä on ollut joulusta asti jonkinlainen parisuhdekriisi päällä. Ollaan yritetty selvittää sitä ja tuoda lisää läheisyyttä suhteeseemme, joka oli pahasti väljähtynyt. Lapset on jo aikuisia ja meillä on lapsenlapsikin. Ollaan 5-kymppinen pariskunta.
Käytännössä minä kyselen ja puhun omista tunteistani ja yritän saada miestä puhumaan omistaan. No tänään hän sitten avautui sen verran, että on ollut tyytymätön elämäänsä jo kymmenen (10!) vuotta! Mitään ei ole kuitenkaan asiasta sanonut tänä aikana. Osaltaan on tyytymätön, koska minä olen hankala (haluan puhua tunteista esim) mutta syyttää enemmän itseään, kun on niin saamaton ettei ole tehnyt mitään haaveidensa toteuttamiseksi. Hänellä on ihan tavallisia haaveita, matkustelu, liikunnan harrastaminen esimerkkeinä. Hän on tyytymätön pääasiassa itseensä. Hänen mielestään meillä menee hyvin, kun teemme jotain mukavaa yhdessä ja hän saa olla itsekseenkin.
Vaadinko nyt ihan mahdottomia, kun haluaisin keskustella hänen kanssaan hieman syvällisempiä kuin vaikkapa mitä tehtäisiin ruuaksi? Emme ole kyllä koskaan olleet mitään kovin syvällisiä, mutta haluaisin asian muuttuvan. Minusta tuntuu, etten tunne miestäni enää ollenkaan. En esimerkiksi tiennyt mitään hänen haaveistaan tai millaiseksi hän on kokenut elämänsä. Kuinka voisin tietää, jos hän ei puhu?
Onko miehet yleensäkin samanlaisia? Hän on käytännössä sanonut, että tämmöinen hän on eikä muuksi muutu, hän ei tiedä riittääkö se minulle. En tiedä minäkään. Tuntuu, että mies haluaisi olla enimmäkseen itsekseen koska aina puhuu omasta ajasta. Hän ei ole koskaan asunut yksin, joten nytkö se sitten kostautuu? Ei kuitenkaan halua erota, haluaa olla yhdessä kanssani ja aina ajatellessaan tulevaisuutta näkee minut siinä. Näin sanoi.
Onko tämä nyt 5-kympin kriisiä molemmilla, joka menee ohi ajastaan? Onko kellään ollut samanlaista ja kuinka selvisitte?
Kommentit (396)
Ållöttäviä ajatuksia nuo työpaikalta suhteet ajatukset.
Luuleeko joku että työpaikka on joku deittisaitti?
Kaikki paitsi psykot haluaa olla työpaikalla steriilisti ilman mitään ällöttäviä suhdejuttuja. Oksettavinta on flirttailu ja muu paska. Muslimit on fiksuja kun pitää sukupuolet erossa työnteosta.
Osa porukasta on niin sairaita että lähentelee duunissa ja tekee kaikenlaisia apinailmeitä.
Surkein juttu on ne pikkujoulut. Täys pellejuhla josta kaikki järkevät haluaa pysytellä poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista kommenteista, sain paljon ajattelemisen aihetta.
Sovimme miehen kanssa ajanjaksosta, jolloin en rasita häntä kyselyilläni ja hän saa mennä kuten haluaa menoihinsa (on saanut kyllä jo aiemminkin, mutta sanoin ettei minua oikeasti haittaa jos menee kavereilleen tmv). Hän pohtii tänä aikana myös elämäänsä ja mitä voisi tehdä parantaakseen sitä. Kun tuo määrittämämme aika on ohi, istumme alas keskustelemaan. Sanoin toki, että voi hän jo aiemminkin aloittaa keskustelun jos haluaa ja on saanut ajatuksensa järjestykseen, mutta ainakin meillä on viimeinen aikaraja asialle. Miehelle tämä sopi.
Tänä aikana teemme myös asioita yhdessä, kuten vaikka käymme kävelyllä tai elokuvissa tai jotain. Läheisyyskään ei ole poissuljettu, mies itse sanoi haluavansa sitä.
Joten katsellaan kuinka asiat etenee. Omakin olo on nyt helpottunut, kun saimme jotain sovittua ja voimme tuon ajan keskittyä elämään eikä kummankaan tarvitse stressata toisesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista, sain paljon ajattelemisen aihetta.
Sovimme miehen kanssa ajanjaksosta, jolloin en rasita häntä kyselyilläni ja hän saa mennä kuten haluaa menoihinsa (on saanut kyllä jo aiemminkin, mutta sanoin ettei minua oikeasti haittaa jos menee kavereilleen tmv). Hän pohtii tänä aikana myös elämäänsä ja mitä voisi tehdä parantaakseen sitä. Kun tuo määrittämämme aika on ohi, istumme alas keskustelemaan. Sanoin toki, että voi hän jo aiemminkin aloittaa keskustelun jos haluaa ja on saanut ajatuksensa järjestykseen, mutta ainakin meillä on viimeinen aikaraja asialle. Miehelle tämä sopi.Tänä aikana teemme myös asioita yhdessä, kuten vaikka käymme kävelyllä tai elokuvissa tai jotain. Läheisyyskään ei ole poissuljettu, mies itse sanoi haluavansa sitä.
Joten katsellaan kuinka asiat etenee. Omakin olo on nyt helpottunut, kun saimme jotain sovittua ja voimme tuon ajan keskittyä elämään eikä kummankaan tarvitse stressata toisesta.
Ap
Nyt mies sanoi vain jotakin rauhoittaakseen sinua. Mitä jos seuraavan kerran kun mies on "yksin kotona" käyt parin tunnin päästä katsomassa, onko enää siellä? Tuskin on. Olet liian hyväuskoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, asia ymmärretty. En siis yritä enää ja jätän miehen rauhaan. Eiköhän hän sitten ilmoita minulle, jos hänen ajatuksensa eron suhteen muuttuu. Itse en halua erota, joten jatkossa keskustelen vain normikaupassakäynnit ja ruuanlaitot.
ApOnneksi voi valita sinkkuuden eikä tarvitse kestää elämää missä toinen ei edes halua puhua minulle. Itse ainakin tuntisin ettei minulla ole mitään arvoa jos toinen puhuu minulle vain sanoakseen mitä ruokaa haluaa tänään tai pyytäkseen seksiä.
Minäkin ihmettelen kun jotkut tyytyy siihen mitä mies suvaitsee puhua. Tai mies määrittelee mitä aiheita nainen saa miehen kanssa puhua. Mies arvottaa naisen puhumisen (ja naisen) omalle "tasolleen" sopivaksi.
Että jotkut asiat tai aiheet ovat kiellettyjen listalla. Ja sitten niistä ei puhuta.
Mikä tunne on silloin kun mies sanoo, että seksiä pitäisi saada.
Vai sanooko silloinkaan mitään, nyökkää tai osoittaako vain makkarin suuntaan. Ja nainen tajuaa, että ai jaa, sellaisen puute.Minä en ihmettele. Täällä pyörii enimmäkseen 50+ ihmisiä, ja tuon ikäiset ovat tottuneet pitämään miestä kaiken mittana. Jos mies haluaa jotain, nainen sopeutuu.
Tuohan on vallankäyttöä, että salailee tunteitaan ja ajatuksiaan. Ne vaikuttavat aivan suoraan toiseen ihmiseen, kun ollaan parisuhteessa. Puhumattoman ja salailevan ihmisen puoliso tuntee vaikutukset nahoissaan, vaikka ei ikinä saakaan tietää mikä ne aiheutti.
Siinä sitten onkin dilemma, kun nainen vaistoaa tuon alentuvan asenteen, mutta yhteiskunta valehtelee että miehet nyt eivät osaa puhua. Osaavat kyllä, mutta kunigas ei perustele tekemisiään alamaiselle. Niin miehet näkevät parisuhteen. Se ei ole miesten syytä, vaan tämän yhteiskunnan.
No ei ole kyllä kaikilla naisilla iästä johtuvaa kyllä. Olen tuon ihmettelevän kommentin kirjoittaja ja olen syntynyt 50-luvulla.
On ihmistyypistä, kasvatuksesta yms. kiinni.
Nuoremmat kuin minä, paljonkin, sietävät sellaista miehen käytöstä jota minä en sietäisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
No, puhun kyllä paljon. Eli suu kiinni ja mahdollisimman paljon pois kotoa. Kuulostaa tosi ihanalta..
ApOletko oikeasti noin lapsellinen? Teidän pitää rakas lapsi löytää se kultainen keskitie. Teillä on nyt menossa se elämän siirtymävaihe, jossa on vaan mietittävä millaista elämään haluatte elää.
No miehelle ei ap:n mukaan sovi se että molemmat asuu eri osoitteissa, vaikka ap on sitä ehdottanut, ap:n pitäisi vaan olla vähemmän kotona. Ap:tä ahdistaa ajatus siitä että pitäisi olla kokoajan jossain muualla eikä saa rentoutua omassa kodissa töiden jälkeen. Ukko se tässä on joka ei osaa tulla puolitiehen vastaan. Ei myöskään suostu lähtemään lomalle yksin vaikka ap on sitäkin ehdottanut.
Mies on vaikea, saamaton ja mikään ei tunnu kelpaavan paitsi että ap suostuisi töiden jälkeen olemaan tulematta omaan kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta en kyllä hyvänen aika saa kiinni, mistä osa tämän erokortin vetää esiin. Eihän tuo kuulosta edes miltään kriisiltä. Miestä uuvuttaa ja haluaisi varmaankin vain pienen henkisen aikalisän siinä mielessä, että pystyisi pysähtymään hetkeksi, pohtimaan mitä on tähän mennessä elämässään tehnyt ja mitä toivoisi jatkossa ja sitten toimia. Se tekemättömyyshän häntä turhauttaa, piiskaa itseään omasta saamattomuudestaan. Ihan turhaan kyselet täällä neuvoja, kun itse varmasti tunnet puolisosi paremmin kuin kukaan täällä. Olet nyt vain läsnä ja avoin, voit ehdottaa asioita ja tukea, mutta annat tarvittaessa tilaa. Jos teillä on edelleen sama koti, missä lapsetkin kasvoivat, niin lienee mahdollista tehdä yhdestä huoneesta ihan vaikka vain miehelle oma oleskelutila. Itsekin kaipaan omaa tilaa ja "omaa nurkkaa" yhteisestä kodistamme ja joskus on kiva olla ihan yksin vaikkapa yksi päivä, mutta kyllä todellakin hätääntyisin jos puolisoni tästä päättelisi, että haluaisinko siis asua hetken erillään tai muuta vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta en kyllä hyvänen aika saa kiinni, mistä osa tämän erokortin vetää esiin. Eihän tuo kuulosta edes miltään kriisiltä. Miestä uuvuttaa ja haluaisi varmaankin vain pienen henkisen aikalisän siinä mielessä, että pystyisi pysähtymään hetkeksi, pohtimaan mitä on tähän mennessä elämässään tehnyt ja mitä toivoisi jatkossa ja sitten toimia. Se tekemättömyyshän häntä turhauttaa, piiskaa itseään omasta saamattomuudestaan. Ihan turhaan kyselet täällä neuvoja, kun itse varmasti tunnet puolisosi paremmin kuin kukaan täällä. Olet nyt vain läsnä ja avoin, voit ehdottaa asioita ja tukea, mutta annat tarvittaessa tilaa. Jos teillä on edelleen sama koti, missä lapsetkin kasvoivat, niin lienee mahdollista tehdä yhdestä huoneesta ihan vaikka vain miehelle oma oleskelutila. Itsekin kaipaan omaa tilaa ja "omaa nurkkaa" yhteisestä kodistamme ja joskus on kiva olla ihan yksin vaikkapa yksi päivä, mutta kyllä todellakin hätääntyisin jos puolisoni tästä päättelisi, että haluaisinko siis asua hetken erillään tai muuta vastaavaa.
Ajattelin ihan samaa. Minulla oli eksä joka aina päättyi siihen että vika oli hänessä ja halusi erota jos minun elämässäni oli mitään vialla. Hänelle ei todellakaan voinut keskustella, koska otti kaiken itseensä. Nykyään on ihana puoliso joka ymmärtää että elämässä voi olla kriisejä ja on upeaa luottaa että toinen pysyy rinnalla vaikka itse ei olisi niin seurallinen tai parhaimmillaan kun käy omia asioitaan läpi. Kyllä se siitä, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, asia ymmärretty. En siis yritä enää ja jätän miehen rauhaan. Eiköhän hän sitten ilmoita minulle, jos hänen ajatuksensa eron suhteen muuttuu. Itse en halua erota, joten jatkossa keskustelen vain normikaupassakäynnit ja ruuanlaitot.
ApOnneksi voi valita sinkkuuden eikä tarvitse kestää elämää missä toinen ei edes halua puhua minulle. Itse ainakin tuntisin ettei minulla ole mitään arvoa jos toinen puhuu minulle vain sanoakseen mitä ruokaa haluaa tänään tai pyytäkseen seksiä.
Minäkin ihmettelen kun jotkut tyytyy siihen mitä mies suvaitsee puhua. Tai mies määrittelee mitä aiheita nainen saa miehen kanssa puhua. Mies arvottaa naisen puhumisen (ja naisen) omalle "tasolleen" sopivaksi.
Että jotkut asiat tai aiheet ovat kiellettyjen listalla. Ja sitten niistä ei puhuta.
Mikä tunne on silloin kun mies sanoo, että seksiä pitäisi saada.
Vai sanooko silloinkaan mitään, nyökkää tai osoittaako vain makkarin suuntaan. Ja nainen tajuaa, että ai jaa, sellaisen puute.Minä en ihmettele. Täällä pyörii enimmäkseen 50+ ihmisiä, ja tuon ikäiset ovat tottuneet pitämään miestä kaiken mittana. Jos mies haluaa jotain, nainen sopeutuu.
Tuohan on vallankäyttöä, että salailee tunteitaan ja ajatuksiaan. Ne vaikuttavat aivan suoraan toiseen ihmiseen, kun ollaan parisuhteessa. Puhumattoman ja salailevan ihmisen puoliso tuntee vaikutukset nahoissaan, vaikka ei ikinä saakaan tietää mikä ne aiheutti.
Siinä sitten onkin dilemma, kun nainen vaistoaa tuon alentuvan asenteen, mutta yhteiskunta valehtelee että miehet nyt eivät osaa puhua. Osaavat kyllä, mutta kunigas ei perustele tekemisiään alamaiselle. Niin miehet näkevät parisuhteen. Se ei ole miesten syytä, vaan tämän yhteiskunnan.
No ei ole kyllä kaikilla naisilla iästä johtuvaa kyllä. Olen tuon ihmettelevän kommentin kirjoittaja ja olen syntynyt 50-luvulla.
On ihmistyypistä, kasvatuksesta yms. kiinni.
Nuoremmat kuin minä, paljonkin, sietävät sellaista miehen käytöstä jota minä en sietäisi
Sikäli voi olla iästä kiinni, että 50+ ihmiset, etenkin, jos ovat pitkässä suhteessa, jo ymmärtävät, että se suhde on antamista ja saamista. Jos toinen esim. ei kauheasti jaksa olla kälättämässä koko ajan jostain naapurien asioista, ystävien kuulumisista, telkkariohjelmista, poliitikasta (lue: naiiveja kommentteja poliitiikoista) jne mitä täällä onkaan selostettu selostettavan, mutta on mahtava, luotettava tyyppi, jonka kanssa on hauskaa tehdä yhdessä asioita kun yhdessä ollaan, niin voidaan hieman luopua siitä voimaantuneen naisen uhosta, jolla kerrotaan, miten minun kanssa kyllä niin varmasti suhteessa ainoalla tavalla ollaan.
Ei mulla esimerkiksi nyt ole mitään tarvetta selostaa, mitä tänne kirjoitan ja kertoa, vaan voin kirjoitella ja antaa toisen katella hiljaa telkkaria. Sillä on kivempaa nääs niin.
Kuulostaa lähinnä sille, että miehellä on ja on ollut toteutumattomia unelmia, haavekuva elämästä tietynlaisena ja se ei ole toteutunut. Syy voi olla ja onkin varmasti hänessä itsessään. Voi olla siksi pettynyt itseensä ja elämäänsä niiltä osin. Kuitenkin rakastaa aloittajaa eikä halua erota, joten ei ole pettynyt aloittajaan. Hän on ehkä vähän surullinen asiasta?
Ja joskus vain kaipaa välillä aikaa itselleen.
Esim. itse rakastan miestäni, mutta nautin suuresti välillä päivistä jos hän tulee vasta illalla töistä, saan koko päivän itselle. Välillä pieni irtiotto ja yksinäisyyskin toisesta on toisille tarpeen, se ei tarkoita sitä että haluaisi erota tai olisi kumppaniin tyytyväinen. Joskus on kiva olla yksin, vaikka haluaisikin 99% ajasta olla toisen kanssa.
Sanoisin, että alkakaa toteuttaa niitä matkoja ym. ensin, ehkä kommunikaatiokin sitä kautta paranee. Jos ei, sitä voi ratkoa sitten. Ja jos ihminen on esim. vähän allapäin tms, ei ehkä jaksaisi niin keskustella. Kun tuntuu sille ettei se asioita auta. Ehkä siksi miehellä ei ole ollut tarve kertoa ajatuksiaan aiemmin. Yleensä kyllä olisi puolisolle hyvä kertoa jos ei ole hyvä olla, ehkä ei ole halunnut kuormittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, asia ymmärretty. En siis yritä enää ja jätän miehen rauhaan. Eiköhän hän sitten ilmoita minulle, jos hänen ajatuksensa eron suhteen muuttuu. Itse en halua erota, joten jatkossa keskustelen vain normikaupassakäynnit ja ruuanlaitot.
ApOnneksi voi valita sinkkuuden eikä tarvitse kestää elämää missä toinen ei edes halua puhua minulle. Itse ainakin tuntisin ettei minulla ole mitään arvoa jos toinen puhuu minulle vain sanoakseen mitä ruokaa haluaa tänään tai pyytäkseen seksiä.
Minäkin ihmettelen kun jotkut tyytyy siihen mitä mies suvaitsee puhua. Tai mies määrittelee mitä aiheita nainen saa miehen kanssa puhua. Mies arvottaa naisen puhumisen (ja naisen) omalle "tasolleen" sopivaksi.
Että jotkut asiat tai aiheet ovat kiellettyjen listalla. Ja sitten niistä ei puhuta.
Mikä tunne on silloin kun mies sanoo, että seksiä pitäisi saada.
Vai sanooko silloinkaan mitään, nyökkää tai osoittaako vain makkarin suuntaan. Ja nainen tajuaa, että ai jaa, sellaisen puute.Minä en ihmettele. Täällä pyörii enimmäkseen 50+ ihmisiä, ja tuon ikäiset ovat tottuneet pitämään miestä kaiken mittana. Jos mies haluaa jotain, nainen sopeutuu.
Tuohan on vallankäyttöä, että salailee tunteitaan ja ajatuksiaan. Ne vaikuttavat aivan suoraan toiseen ihmiseen, kun ollaan parisuhteessa. Puhumattoman ja salailevan ihmisen puoliso tuntee vaikutukset nahoissaan, vaikka ei ikinä saakaan tietää mikä ne aiheutti.
Siinä sitten onkin dilemma, kun nainen vaistoaa tuon alentuvan asenteen, mutta yhteiskunta valehtelee että miehet nyt eivät osaa puhua. Osaavat kyllä, mutta kunigas ei perustele tekemisiään alamaiselle. Niin miehet näkevät parisuhteen. Se ei ole miesten syytä, vaan tämän yhteiskunnan.
No ei ole kyllä kaikilla naisilla iästä johtuvaa kyllä. Olen tuon ihmettelevän kommentin kirjoittaja ja olen syntynyt 50-luvulla.
On ihmistyypistä, kasvatuksesta yms. kiinni.
Nuoremmat kuin minä, paljonkin, sietävät sellaista miehen käytöstä jota minä en sietäisiSikäli voi olla iästä kiinni, että 50+ ihmiset, etenkin, jos ovat pitkässä suhteessa, jo ymmärtävät, että se suhde on antamista ja saamista. Jos toinen esim. ei kauheasti jaksa olla kälättämässä koko ajan jostain naapurien asioista, ystävien kuulumisista, telkkariohjelmista, poliitikasta (lue: naiiveja kommentteja poliitiikoista) jne mitä täällä onkaan selostettu selostettavan, mutta on mahtava, luotettava tyyppi, jonka kanssa on hauskaa tehdä yhdessä asioita kun yhdessä ollaan, niin voidaan hieman luopua siitä voimaantuneen naisen uhosta, jolla kerrotaan, miten minun kanssa kyllä niin varmasti suhteessa ainoalla tavalla ollaan.
Ei mulla esimerkiksi nyt ole mitään tarvetta selostaa, mitä tänne kirjoitan ja kertoa, vaan voin kirjoitella ja antaa toisen katella hiljaa telkkaria. Sillä on kivempaa nääs niin.
Tuo on aika tyypillistä ikäisillesi naisille, että omia kiinnostuksen kohteita vähätellään. Ajatellaan että ei minulla nyt olekaan mitään väliä. Minä vaan kälätän.
Toki se johtuu siitä kun joutuu 50 vuotta elämään maailmassa joka on tehty miehille, silloin alkaa vähätellä itseään ja näkee sen vähättelyn jotenkin tavoiteltavana.
Se on ohimenevää, kuten kaikki muukin. Kuoppa odottaa, sinne kun pääsee tai joutuu, niin jo helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, asia ymmärretty. En siis yritä enää ja jätän miehen rauhaan. Eiköhän hän sitten ilmoita minulle, jos hänen ajatuksensa eron suhteen muuttuu. Itse en halua erota, joten jatkossa keskustelen vain normikaupassakäynnit ja ruuanlaitot.
ApOnneksi voi valita sinkkuuden eikä tarvitse kestää elämää missä toinen ei edes halua puhua minulle. Itse ainakin tuntisin ettei minulla ole mitään arvoa jos toinen puhuu minulle vain sanoakseen mitä ruokaa haluaa tänään tai pyytäkseen seksiä.
Minäkin ihmettelen kun jotkut tyytyy siihen mitä mies suvaitsee puhua. Tai mies määrittelee mitä aiheita nainen saa miehen kanssa puhua. Mies arvottaa naisen puhumisen (ja naisen) omalle "tasolleen" sopivaksi.
Että jotkut asiat tai aiheet ovat kiellettyjen listalla. Ja sitten niistä ei puhuta.
Mikä tunne on silloin kun mies sanoo, että seksiä pitäisi saada.
Vai sanooko silloinkaan mitään, nyökkää tai osoittaako vain makkarin suuntaan. Ja nainen tajuaa, että ai jaa, sellaisen puute.Minä en ihmettele. Täällä pyörii enimmäkseen 50+ ihmisiä, ja tuon ikäiset ovat tottuneet pitämään miestä kaiken mittana. Jos mies haluaa jotain, nainen sopeutuu.
Tuohan on vallankäyttöä, että salailee tunteitaan ja ajatuksiaan. Ne vaikuttavat aivan suoraan toiseen ihmiseen, kun ollaan parisuhteessa. Puhumattoman ja salailevan ihmisen puoliso tuntee vaikutukset nahoissaan, vaikka ei ikinä saakaan tietää mikä ne aiheutti.
Siinä sitten onkin dilemma, kun nainen vaistoaa tuon alentuvan asenteen, mutta yhteiskunta valehtelee että miehet nyt eivät osaa puhua. Osaavat kyllä, mutta kunigas ei perustele tekemisiään alamaiselle. Niin miehet näkevät parisuhteen. Se ei ole miesten syytä, vaan tämän yhteiskunnan.
No ei ole kyllä kaikilla naisilla iästä johtuvaa kyllä. Olen tuon ihmettelevän kommentin kirjoittaja ja olen syntynyt 50-luvulla.
On ihmistyypistä, kasvatuksesta yms. kiinni.
Nuoremmat kuin minä, paljonkin, sietävät sellaista miehen käytöstä jota minä en sietäisiSikäli voi olla iästä kiinni, että 50+ ihmiset, etenkin, jos ovat pitkässä suhteessa, jo ymmärtävät, että se suhde on antamista ja saamista. Jos toinen esim. ei kauheasti jaksa olla kälättämässä koko ajan jostain naapurien asioista, ystävien kuulumisista, telkkariohjelmista, poliitikasta (lue: naiiveja kommentteja poliitiikoista) jne mitä täällä onkaan selostettu selostettavan, mutta on mahtava, luotettava tyyppi, jonka kanssa on hauskaa tehdä yhdessä asioita kun yhdessä ollaan, niin voidaan hieman luopua siitä voimaantuneen naisen uhosta, jolla kerrotaan, miten minun kanssa kyllä niin varmasti suhteessa ainoalla tavalla ollaan.
Ei mulla esimerkiksi nyt ole mitään tarvetta selostaa, mitä tänne kirjoitan ja kertoa, vaan voin kirjoitella ja antaa toisen katella hiljaa telkkaria. Sillä on kivempaa nääs niin.
En tiedä mitä sinä tarkoitit, En ole seurannut viestejäsi.
Mutta itse tarkoitin sietämisellä esimerkiksi sitä, että mies määrittää puheenaiheet mitä ja mistä vaimon kanssa suostuu puhumaan.
Tai mihin suostuu edes vastaamaan. Tai mitä ja mistä aiheista ylipäätään vaimon suvaitaan kotona puhuvan.
Meillä saa kälättää tai olla hiljaa välillä. Puhutaan politiikasta, politiikoista, telkkaiohjelmista jne.
Mitä milloinkin, meille sopii molemmille elämän koko kirjo.
Meillä ei tuhahdella tai pyöritetä silmiä vaikka jutut ovat välillä turhanpiväisiäkin. Mutta niillekin on paikkansa.
Juuri siksi,että kimpikin pystyy myös puhumaan syvemmistä.
Osaamme olla kyllä myös omissa oloissamme.
Ei ole mitenkään elämä ohjeistettua miten kulloinkin saa olla tai puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asukaa väliaikaisesti erillään. Ja sitten tapailette toisianne. Se kipinä ja kiinnostus voi siinä löytyä.
Kysyin myös tästä vaihtoehdosta, haluaisiko että asuttaisiin hetki erillään, jotta saisi yksinoloa. Ei halua, suuttui koko ehdotuksesta. Hän ei halua asua erillään, haluaa vain aikaa yksinololle.
ApEi tietenkään, koska yksin joutuisi hoitamaan kotiaan, elintaso putoaa kun joutuu maksamaan kaiken itse, sekä tulee eronneen leima.
Sillä hetkellä kun luulet miehesi olevan yksin kotona, hän on todennäköisesti muualla pettämässä sinua. Ei hän siellä tyhjän panttina istu.
Ja paskat. AP:n mies on ilmiselvästi masentunut, luultavasti testot ovat alhaalla eikä hän saa aikaiseksi edes harrastaa liikuntaa. Miten tällä palstalla on yksi ryhmä, joka vinkuu ja vonkuu kuinka tavallinen mies ei saa naista, ja toinen joka kuvittelee, että Perus-Perat saavat rakastajattaria sormea koukistamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieskin on oma yksilönsä eikä hänen tarvitse tyydyttää jokaista haluasi tai olla niistä kuulusteluissa ja kyllä - vaadit mahdottomia. Hanki naispuolisia ystäviä syvällisiin keskusteluihin. Et voi muuttaa toista - ainoastaan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista, sain paljon ajattelemisen aihetta.
Sovimme miehen kanssa ajanjaksosta, jolloin en rasita häntä kyselyilläni ja hän saa mennä kuten haluaa menoihinsa (on saanut kyllä jo aiemminkin, mutta sanoin ettei minua oikeasti haittaa jos menee kavereilleen tmv). Hän pohtii tänä aikana myös elämäänsä ja mitä voisi tehdä parantaakseen sitä. Kun tuo määrittämämme aika on ohi, istumme alas keskustelemaan. Sanoin toki, että voi hän jo aiemminkin aloittaa keskustelun jos haluaa ja on saanut ajatuksensa järjestykseen, mutta ainakin meillä on viimeinen aikaraja asialle. Miehelle tämä sopi.Tänä aikana teemme myös asioita yhdessä, kuten vaikka käymme kävelyllä tai elokuvissa tai jotain. Läheisyyskään ei ole poissuljettu, mies itse sanoi haluavansa sitä.
Joten katsellaan kuinka asiat etenee. Omakin olo on nyt helpottunut, kun saimme jotain sovittua ja voimme tuon ajan keskittyä elämään eikä kummankaan tarvitse stressata toisesta.
ApNyt mies sanoi vain jotakin rauhoittaakseen sinua. Mitä jos seuraavan kerran kun mies on "yksin kotona" käyt parin tunnin päästä katsomassa, onko enää siellä? Tuskin on. Olet liian hyväuskoinen.
Olet sairas. Parisuhde-elämäsi täytyy olla ihan helvetillistä.
Minusta kuulostaa aina jotenkin väärältä näissä tämänkaltaisissa se että aina sanotaan sille puheliaammalle/innokkaammalle/yhteisestä ajasta nauttivalle että jätä toinen rauhaan ja keksi omia menoja. Miksi ei niin että sen vetäytyneen kuuluisikin alkaa aktiivisemmaksi ja ottaa se toinen osapuoli paremmin huomioo. Nojoo, ymmärrän että siksi näin kun yleensä se vetäytynyt osapuoli ei ota näitä puheeksi tai hae mitään neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, asia ymmärretty. En siis yritä enää ja jätän miehen rauhaan. Eiköhän hän sitten ilmoita minulle, jos hänen ajatuksensa eron suhteen muuttuu. Itse en halua erota, joten jatkossa keskustelen vain normikaupassakäynnit ja ruuanlaitot.
ApOnneksi voi valita sinkkuuden eikä tarvitse kestää elämää missä toinen ei edes halua puhua minulle. Itse ainakin tuntisin ettei minulla ole mitään arvoa jos toinen puhuu minulle vain sanoakseen mitä ruokaa haluaa tänään tai pyytäkseen seksiä.
Minäkin ihmettelen kun jotkut tyytyy siihen mitä mies suvaitsee puhua. Tai mies määrittelee mitä aiheita nainen saa miehen kanssa puhua. Mies arvottaa naisen puhumisen (ja naisen) omalle "tasolleen" sopivaksi.
Että jotkut asiat tai aiheet ovat kiellettyjen listalla. Ja sitten niistä ei puhuta.
Mikä tunne on silloin kun mies sanoo, että seksiä pitäisi saada.
Vai sanooko silloinkaan mitään, nyökkää tai osoittaako vain makkarin suuntaan. Ja nainen tajuaa, että ai jaa, sellaisen puute.Minä en ihmettele. Täällä pyörii enimmäkseen 50+ ihmisiä, ja tuon ikäiset ovat tottuneet pitämään miestä kaiken mittana. Jos mies haluaa jotain, nainen sopeutuu.
Tuohan on vallankäyttöä, että salailee tunteitaan ja ajatuksiaan. Ne vaikuttavat aivan suoraan toiseen ihmiseen, kun ollaan parisuhteessa. Puhumattoman ja salailevan ihmisen puoliso tuntee vaikutukset nahoissaan, vaikka ei ikinä saakaan tietää mikä ne aiheutti.
Siinä sitten onkin dilemma, kun nainen vaistoaa tuon alentuvan asenteen, mutta yhteiskunta valehtelee että miehet nyt eivät osaa puhua. Osaavat kyllä, mutta kunigas ei perustele tekemisiään alamaiselle. Niin miehet näkevät parisuhteen. Se ei ole miesten syytä, vaan tämän yhteiskunnan.
No ei ole kyllä kaikilla naisilla iästä johtuvaa kyllä. Olen tuon ihmettelevän kommentin kirjoittaja ja olen syntynyt 50-luvulla.
On ihmistyypistä, kasvatuksesta yms. kiinni.
Nuoremmat kuin minä, paljonkin, sietävät sellaista miehen käytöstä jota minä en sietäisiSikäli voi olla iästä kiinni, että 50+ ihmiset, etenkin, jos ovat pitkässä suhteessa, jo ymmärtävät, että se suhde on antamista ja saamista. Jos toinen esim. ei kauheasti jaksa olla kälättämässä koko ajan jostain naapurien asioista, ystävien kuulumisista, telkkariohjelmista, poliitikasta (lue: naiiveja kommentteja poliitiikoista) jne mitä täällä onkaan selostettu selostettavan, mutta on mahtava, luotettava tyyppi, jonka kanssa on hauskaa tehdä yhdessä asioita kun yhdessä ollaan, niin voidaan hieman luopua siitä voimaantuneen naisen uhosta, jolla kerrotaan, miten minun kanssa kyllä niin varmasti suhteessa ainoalla tavalla ollaan.
Ei mulla esimerkiksi nyt ole mitään tarvetta selostaa, mitä tänne kirjoitan ja kertoa, vaan voin kirjoitella ja antaa toisen katella hiljaa telkkaria. Sillä on kivempaa nääs niin.
En tiedä mitä sinä tarkoitit, En ole seurannut viestejäsi.
Mutta itse tarkoitin sietämisellä esimerkiksi sitä, että mies määrittää puheenaiheet mitä ja mistä vaimon kanssa suostuu puhumaan.
Tai mihin suostuu edes vastaamaan. Tai mitä ja mistä aiheista ylipäätään vaimon suvaitaan kotona puhuvan.
Meillä saa kälättää tai olla hiljaa välillä. Puhutaan politiikasta, politiikoista, telkkaiohjelmista jne.
Mitä milloinkin, meille sopii molemmille elämän koko kirjo.
Meillä ei tuhahdella tai pyöritetä silmiä vaikka jutut ovat välillä turhanpiväisiäkin. Mutta niillekin on paikkansa.
Juuri siksi,että kimpikin pystyy myös puhumaan syvemmistä.
Osaamme olla kyllä myös omissa oloissamme.
Ei ole mitenkään elämä ohjeistettua miten kulloinkin saa olla tai puhua.
Noinhan se juuri menee vanhemmilla sukupolvilla. Mies ei vain alennu vastaamaan ollenkaan, jos aihe ei sovi mahtavan herran arvolle. Vaimo sitten nolattuna luimistelee aikansa. Sitten tottuu jatkuvaan nolaamiseen ja mitätöimiseen ja alkaa selittää muille, että minä nyt vaan höpötän. Minä nyt puhun aina liikaa. Minä en ymmärrä, minä olen tyhmä, puhun turhista asioista.
Pistää veren kiehumaan, kun tuollaista kuulee.
Miehellä taitaa olla matalat testosteronitasot, kun on noin apaattinen ja saamaton.
Eiköhän tähän auta miesmäiseen tyyliin uusi kumppani. Ei tarvi keskustella eikä omia ongelmia käsitellä.
Alue: Aihe vapaa
Ei tietenkään, koska yksin joutuisi hoitamaan kotiaan, elintaso putoaa kun joutuu maksamaan kaiken itse, sekä tulee eronneen leima.
Sillä hetkellä kun luulet miehesi olevan yksin kotona, hän on todennäköisesti muualla pettämässä sinua. Ei hän siellä tyhjän panttina istu.