A-Studio alhaisesta syntyvyydestä NYT

Oikkiskin on niin tyttöistynyt varsinkin Hgissä minne on vaikea päästä todistuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten vaatimukset kumppanille ovat nousseet ja oikeutetusti niin. Miehiä harmittaa kun kuka tahansa ei kelpaakaan vaan sen lisäksi, että pitää olla elämä muutoin kunnossa vaaditaan myös hyvää luonnetta, tasa-arvoista kumppanuutta ja arvostusta.

Nainen on kuitenkin se jota viime kädessä syytetään epäonnistuneesta kumppanivalinnasta joten myös tulevien lasten kannalta on hyvä pitää kiinni korkeista standardeista eikä tyytyä.

Myös miesten kannattaa pitää standardeistaan kiinni eikä tyytyä. Miesten pitäisi itseasiassa nostaa standardejaan radikaalisti. Liian moni mies tyytyy naiseen jolla on ollut useita kumppaneita aikaisemmin ja ohittanut jo parasta ennen päivämääränsä. Ei miehen tule tyytyä moraalittomaan naiseen joka ei rakasta ja kunnioita perheen päätä. Liian moni mies on ihme paskahousu nykyään(koska sellaisiksi heidät kasvatetaan nykyään tällä feminismi woke pc kulttuurilla) jotka ovat naisten sätkynukkeja.

Siinäs nostavat standardejaan ja jäävät yksin. Miehille se yksin jääminen vaikuttaa olevan suurempi ongelma kuin naisille.

Empä nyt oikein tiedä kumman ongelma se on enemmän kun naiset nyyhkyttävät jatkuvaan lehdissäkin mitenkä vaikeaa on saada "kunnollinen mies" parisuhteeseen. Eli siis 5/10 naiset eivät saa 10/10 miestä parisuhteeseen. Jenkeistä tätä on tullut vielä enemmän ja siihen suuntaan ollaan menossa suomessakin. 2/3 yliopisto-opiskelijoista naisia ja he sitten jahtaavat komeimpaa osaa niistä 1/3 yliopistomiehistä parisuhteeseen mutta eihän nämä miehet sitten halua vakiintua yhteen naiseen kun olo on kuin karkkikaupassa siitä vaan uutta naista kehiin kuin liukuhihnalta.

Kannattaa unohtaa nuo tasot ja katkerat ajatukset korkeimman tason miehistä ja ylivaativista naisista. Tällaiset ajatusmallit ovat aika varma tapa jäädä itse parisuhteiden ulkopuolelle.

Nämä miehet eivät elä todellisuudessa. Olen yliopistossa ja lähes kaikki keitä tiedän ovat pitkään kestäneissä vakituisissa parisuhteissa. Osa jo kihloissa tai naimisissa. Vaikka monet eivät sitä uskokaan vaan kuvittelevat miesten haluavan vain paneskella ympäriinsä, tällaiset karkkikaupassa olevat miehet ovat vähemmistö ja suurin osa myös miehistä hakee pitkäaikaista kumppania.

Kun kerrot vielä opintoalasi niin voidaan miettiä tarkemmin...

Joo ehkä humanisteilla noin, tottakai ne harvat perusmiehet siellä haluavat sitoutua nopeasti ja löytävätkin yleensä omaan tasoon sopivan naisen siitä suuresta massasta.

Trendikkäissä aineissa sitten enemmän karkkikauppameininkiä.

Tekniikan puolella surullisin tilanne, siellä on paljon yksinäisiä fiksuja miehiä jotka eivät koskaan kohtaa sopivaa naista elämässään.

-- ohis

Tekniikan alalla tilanne on paljon surkeampi

Opiskelen oikeustiedettä. Tekniikan alalla vastakkaisten sukupuolten on vaikeampi kohdata kun naisia ei alalla juuri ole.

Itse opisken lvi asentajaksi ja naisista ei seuraa mitään muuta kuin murhetta lopulta aina :D

Tekisin lapsia jos olisi kumppani mutta tälläisenä melko ujoa/hiljaisena introverttimiehenä parisuhteen saaminen on hankalaa.

Taloudellinen tilanne minulla on melko hyvä.

Voisin vaikka olla koti-isä pidemmän aikaa jos tarvis on.

En ole se miesmalli enkä käy baareissa niin ei kukaan nainen minua lähesty.

T:mies32v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että suuremmat lapsilisät auttaisivat asiaa. Suunta on sama suurimmassa osassa maailman maita. Ehkäisy on keksitty, ihmisillä on muutakin sisältöä elämässä kuin lapset. Sitä voi toki kysyä, miksi Suomessa syntyvyys on jäänyt niin paljon muista Pohjoismaista. Mutta pakottamalla tai rahallisillakaan kannusteilla asiat eivät muutu.

Erottava syy on 90-luvun lama seurannaisineen. Palvelut, etenkin tukevat ja ennaltaehkäisevät ajettiin minimiin, eivätkä ole palautuneet vieläkään. Epävarmuus hyvinvoinnista ja vakaudesta jäi asumaan monen mieliin. Ei sillä, että nykypäivänä olisi sen vakaampaa. Työmarkkinat ovat hajonneet ja tehostaminen vie energiaa enemmän, koulutus aikataulutettu ilman joustoa, inflaatio jatkuvaa. Ynnätään näitä, niin ei ihme tämä kehityksen suunta.

Kyllä minusta nyt on tapahtunut jotain ihan uutta. Ei se maailma ole niin auvoinen ennenkään ollut ja erilaista epävarmuutta ja puutetta on ollut sekä maailmassa että Suomessa tasaisin väliajoin. Silti nyt syntyvyys laskee todella radikaalisti verrattuna mihinkään muuhun aikaan. Ehkä ihmiset eivät enää kestä epävarmuutta?

Tasaisin väliajoin joo, mutta nyt ei ole enää tapahtunut sitä taantumien kanssa yleensä vaihtelevaa kasvua. Laman jälkeen 2007 pankkikriisi, nyt taantumassa taas. Tähän kun lisätään (pidemällä aikavälillä muodostunut) surkea huoltosuhde, alkaa pisimmilläkin piuhoilla varustetuille olla selvää, ettei tästä ylöspäin kovin helposti mennä. Jos itsellä ja ympäristöllä on jatkuvasti rankkaa, ei sitä halua siirtää eteenpäin.

Mutta tuossa epävarmuuden kestossa, resilienssissä, on tekijänä se, että myös syntyy luottamus pärjäämiseen. Jos sitä ei ole kokenut, sitä ei voi tyhjästä rakentaa. Luulen, että ilmapiiri ja perhekuviot ovat pitkällä aikavälillä kyllä vaikuttaneet ihmisten stressinsietoon. Mm. yhteisöllisyyttä ei enää ole, kuten aiemmin.

Voit etsiä jotain keksittyä syytä ihmisten luonteista tai temperamenteista, mutta ilmiöille on aina jokin syy, mihin ihmiset reagoivat. Tämä on nähty aina historiassa.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsia jos olisi kumppani mutta tälläisenä melko ujoa/hiljaisena introverttimiehenä parisuhteen saaminen on hankalaa.

Taloudellinen tilanne minulla on melko hyvä.

Voisin vaikka olla koti-isä pidemmän aikaa jos tarvis on.

En ole se miesmalli enkä käy baareissa niin ei kukaan nainen minua lähesty.

T:mies32v

Mikä sinusta tekisi kiinnostavan ja millaiselle naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsia jos olisi kumppani mutta tälläisenä melko ujoa/hiljaisena introverttimiehenä parisuhteen saaminen on hankalaa.

Taloudellinen tilanne minulla on melko hyvä.

Voisin vaikka olla koti-isä pidemmän aikaa jos tarvis on.

En ole se miesmalli enkä käy baareissa niin ei kukaan nainen minua lähesty.

T:mies32v

Ei kai se mahdotonta ole.

Mieti tuota lähestymistä, haluaisiyko vakavaan suhteeseen ihmisen kanssa, joka noin vain lähestyisi kaikkia vastaantulevia? Ehkä et? Älä siis vaadi sitä muiltakaan.

Ala harrastamaan jotain, missä tapaat oloisiasi ihmisiä ja tutustu ihmisiin, miehiin ja naisiin. Uusilla miespuolisilla tutuilla nimittäin luultavasti on tuttuina naispuolisia kavereita, joilla ehkä samanhenkinen elämäntyyli. Ole kiinnostunut ihmisitä tasapuolisesti ja toimi reilusti. Opettele kertomaan, että olet hieman introvertti ja ujo. Molempia piirteitä arvostetaan Suomessa. Kun huomaat, että oikeasti viihdyt jonkun kanssa, kerro se jotenkin. Siitä se lähtee. Kymmenen vuotta nuorempana se on helpompaa kun on sallitumpaa olla vähän hölmö ja kömpelö, mutta kyllä aikuisetkin tapaavat kumppaneita ja rakastuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tämä vähän erikoinen ehdotus 🤔 mutta olen pohtinut, että voisiko abortteja vähentää ja samalla vähän nostaa syntyvyyttä kannustamalla äitejä, jotka aborttia harkitsevat, synnyttämään lapsen ja antamaan adoptoitavaksi. Voisiko siitä saada vaikka rahallisen korvauksen tai jos äiti tuntee, että on henkisesti vaikea antaa sitten vastasyntynyt pois, vaikka itse ei sitä haluaisikaan, tarjota asiaan käsittelyapua, esimerkiksi keskustelutukea?

On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka haluaisivat saada lapsen, mutta ei ole siihen mahdollisuutta (/on lapsettomuutta ja sellaisia jotka eivät ole löytäneet puolisoa jne.).

Lisäksi uskon (tämä on täysin vain oma näkemykseni ja voin olla tässä väärässä), että henkisesti sille aborttia harkitsevalle voisi olla parempi olla tekemättä sitä. Ei varmasti päde kaikkiin, mutta tiedän ainakin joitakuita, joita abortin tekeminen on jäänyt vaivaamaan ja on vaikuttanut mielenterveyteen jälkikäteen.

Lisäksi adoption kannalta olisi todella hyvä, jos lapsi saataisiin adoptioon jo heti synnyttyään. Toki voi jotakin tapahtua jo kohdussa (vanhemman päihdekäyttö tms), mutta siitä huolimatta varmasti olisi vähemmän ongelmia, jos lapsi ei ehtisi elää niitä "kriittisiä" ensimmäisiä elinvuosiaan ympäristössä, joka esim. traumatisoi. Lisäksi vaikka koti olisi hyväkin, voi jo pari-kolmevuotiaalle lapselle olla vaikea prosessi siirtyä uuteen kotiin.

Tiedän, että tähän sisältyisi monia ongelmia, kuten että alkavatko jotkut "tehtailemaan" vauvoja korvausten toivossa, ja sitten ehkä tällaiset ihmiset saattavat olla juuri niitä päihteiden käyttäjiä yms.

Voisiko sen korvauksen suuruuteen (tai sen myöntämiseen) vaikuttaa vanhemman päihdekäyttö? Jos löytää päihteitä raskaana ollessaan, se korvaus adoptioon antamisesta olisi pienempi/se evättäisiin?

Minusta olisi mahtava, jos joka tapauksessa tätä vaihtoehtoa pohdittaisiin enemmän! Itse haluaisin lapsen, mutta en ole löytänyt sitoutumishaluista miestä (joka haluaisi myös lapsen). Tutkin parhaillani adoptointimahdollisuutta, ja olen ihan yllättynyt, kuinka paljon olisi lasta kaipaavia, ja lasta odottavien jonot ovat pitkät.

Ei se korvauksen pieneminen päihteidenkäyttöä suitsi. Tässähän laskun maksaisivat ne ah, niin toivotut lapset, joille tulisi mahdollisesti terveydellisiä seuraamuksia vanhemman raskaudenaikauden aikaisesta päihteidenkäytöstä, stressistä ja huonosta ravitsemuksesta. Entäs periytyvyys päihde- mielenterveysongelmissa? Entä jos lapsi syntyisikin kehitysviivästymän tms. kanssa, vieläkö adoptoisit kuten sovittu?? Kylmää tämä omista toiveista ja haluista syntyvä julmuus muuta elämää kohtaan. Tai sitten on vaan päättelyssä vajetta. Kumpikaan ei hyvä sen lapsen kannalta.

Elämä on täynnä valintoja. Ei voida pakottaa ihmisiä tekemään arvojensa vastaisia. Synnytys ei ole kivuton tapahtuma. Ymmärrystä toivoisin ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsia jos olisi kumppani mutta tälläisenä melko ujoa/hiljaisena introverttimiehenä parisuhteen saaminen on hankalaa.

Taloudellinen tilanne minulla on melko hyvä.

Voisin vaikka olla koti-isä pidemmän aikaa jos tarvis on.

En ole se miesmalli enkä käy baareissa niin ei kukaan nainen minua lähesty.

T:mies32v

Mekko sulle pitää hommata senkin äitihahmo.

En ole saanut koulutustani vastaavaa työtä ja olen tällä hetkellä työttömänä. Tinderistä löytyy vain seksiseuraa. En tiedä missä vastuulliset miehet luuraa kun itse löydän vain miehiä, jotka etsivät äitiä itselleen. Hedelmälliset vuodet alkaa olla takanapäin. Ei tule lapsia täältäkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen vapaaehtoisesti lapseton. En ole tehnyt lasta tähän oravanpyörään tekemään raskasta työtä ja maksamaan muualta tulleiden korkeaa elinkulttuuria.

Juuri tämä !

Vierailija kirjoitti:

Kukaan järkevä ei tee lapsia tällaiseen maahan. Päättäjämme eivät vain tätä tajua koska ovat hyväosaisia.

On ihan harhainen käsitys, että yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja tuet olisivat jotenkin ratkaisevassa asemassa lapsien tekemisen kanssa. Eniten lapsia tehtiin, kun ei ollut juuri minkäänlaisia palveluita tai tukia.

Kannattaa lukea ne THL:n aineistot. Käytännössä kaikki syyt ovat loppujen lopuksi mukavuustekijöitä, nykymaailma ja sen tarjoamat mahdollisuudet eivät ole perhekeskeisiä. Joku kumppanin löytyminen nyt voisi olla sellainen todellinen ongelma, mutta siinäkin loppujen lopuksi kriteerit on nykyään niin korkealla, että ei sitä ketä tahansa nurkkiinsa huoli. "Ennen vanhaan" vaihtoehdot omanikäisissä paritteluhaluisissa vapaissa kumppaneissa oli siinä latotanssien porukassa, se oli valittava sieltä tai ei mistään. Nyt tarjolla on käytännössä rajaton määrä ehdokkaita.

Yksinkertaisemmin, ennen elämän tarkoitus oli perhe, eikä ollut oikein näkyvissä mahdollisuuksia tehdä muuta tai lähteä muualle. Nykyään nuoresta asti nähdään (netissä) elämäntyyliä jossa ei lapsia näy ja tämä luo ajatuksen rajattomista mahdollisuuksista, johon ei lapset sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat syyni siihen etten hanki lapsia (kumppani kyllä on:

Alallani vakinaiset työsuhteet menevät miehille

Pelkään joutuvani ottamaan suuremman roolin lapsen hoidossa vaikka kumppani etukäteen kyllä lupaa pitävänsä puolet vapaista ja hoitavansa osuutensa

Pidän työstäni ja en voi olla varma kuinka negatiivisesti lapsen saanti vaikuttaa uraani

Juuri siksi ne lapset kannattaa tehdä aikaisemmin eikä odotella sinne aikaan uraan kun on se kovin kilpailu etenemisestä. Itse tein vastoin monia kavereitani lapset jo parikymppisenä ja kolmekymmpisenä olin sitten se nainen jolla oli jo ne lapset tehtyinä ja jonka uskalsi palkata vaativampaankin hommaan kun se ei enää ollut kärkkymässä vakipaikkaa vain jäädäkseen vuosiksi kotiin.

Nuorempana ei vaan välttämättä löydy sitä sopivaa kumppania joka ottaisi vastuuta perheestä.

Ei tietenkään kaikille mutta jos sellaisen löytää niin ne lapset kannattaa tehdä vaikka vähän nuorempana kun siihen kerran on hyvämahdolisuus.

Vaikka kumppani olisi täydellinen itselle, ei hän välttämättä halua hankkia lapsena nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan järkevä ei tee lapsia tällaiseen maahan. Päättäjämme eivät vain tätä tajua koska ovat hyväosaisia.

On ihan harhainen käsitys, että yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja tuet olisivat jotenkin ratkaisevassa asemassa lapsien tekemisen kanssa. Eniten lapsia tehtiin, kun ei ollut juuri minkäänlaisia palveluita tai tukia.

Kannattaa lukea ne THL:n aineistot. Käytännössä kaikki syyt ovat loppujen lopuksi mukavuustekijöitä, nykymaailma ja sen tarjoamat mahdollisuudet eivät ole perhekeskeisiä. Joku kumppanin löytyminen nyt voisi olla sellainen todellinen ongelma, mutta siinäkin loppujen lopuksi kriteerit on nykyään niin korkealla, että ei sitä ketä tahansa nurkkiinsa huoli. "Ennen vanhaan" vaihtoehdot omanikäisissä paritteluhaluisissa vapaissa kumppaneissa oli siinä latotanssien porukassa, se oli valittava sieltä tai ei mistään. Nyt tarjolla on käytännössä rajaton määrä ehdokkaita.

Yksinkertaisemmin, ennen elämän tarkoitus oli perhe, eikä ollut oikein näkyvissä mahdollisuuksia tehdä muuta tai lähteä muualle. Nykyään nuoresta asti nähdään (netissä) elämäntyyliä jossa ei lapsia näy ja tämä luo ajatuksen rajattomista mahdollisuuksista, johon ei lapset sovi.

"Eniten lapsia tehtiin, kun ei ollut juuri minkäänlaisia palveluita tai tukia."

Tämähän ei ole ihan totta. Nykyisenlaista järjestelmää ei ollut, mutta oli enemmän luonnollista yhteisöllistä tukea. Oli mahdollisuus elää vaatimattomammin ja halvemmin ja tulla silti toimeen. Kulttuuri oli erilainen. Asuttiin ehkä suuremmalla porukalla perhekunnittain, jokaisen ei tarvinnut maksaa sähköistä ja vesikin tuli kaivosta. Kylä kasvatti, mutta ei ollut niin justiinsa. Lapsia ei otettu pois jos oli perusasiat vähän huonommin. Ei tarvinnut kasvattaa niin pieteetillä, ei wilmoja ja muita massiivisia järjestelmiä. Ehkä ei ollut nykyisenlaista indualistista vapautta, mutta se palvelee vain itsenäisiä, pärjääviä.

Nykyisin olet pahimmillaan ihan todella yksin ongelmien kanssa, vaikka palvelua muka on jos millaista. Ja jos näkymät ovat huonot, ei lapsia "vaan synny", on mahdollisuus valita.

Siinä olet oikeassa, etteivät tuet ole pääsyy. Mutta kuinka muuttaisimme niitä oikeita syitä?

Motivaatio Banaani kirjoitti:

Elämä on täynnä valintoja. Ei voida pakottaa ihmisiä tekemään arvojensa vastaisia. Synnytys ei ole kivuton tapahtuma. Ymmärrystä toivoisin ihmisiltä.

Olen synnyttänyt 3 lasta täysin ilman mitään kivunhoitoa. Helvettiä se oli ja paikat repesi pahoin ensimmäisessä 26 tuntia kestävässä synnytyksessä. Mutta siitä se vasta työ alkoikin, kun lapset sain. Ei yön eikä päivän rauhaa. Mies tietysti taantui pikkupojaksi, kun lapset syntyi eli ei mitään apua eikä tukea. Ja niihin mun nuoruuden aikoihin ei paljon ehkäisystä puhuttu. Viimeisen synnytyksen jälkeen kieltäydyin seksielämästä välttääkseni uuden raskauden. Mie sai halutessaan hakea huvinsa muualta. Jos nyt olisin päättämässä vauva-asioista, niin vain yhden synnyttäisin. Lapseni ovat pian viisikymppisiä , onneksi ei ole kuin yksi lapsenlapsi, joka on kyllä hyvin hyvin rakas Minusta tärkeintä vauva- lapsiarjessa on se, että mies kantaa vastuunsa arjessa ja osallistuu arjen pyöritykseen, varsinkin kun molemmat vanhemmat käyvät töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan järkevä ei tee lapsia tällaiseen maahan. Päättäjämme eivät vain tätä tajua koska ovat hyväosaisia.

On ihan harhainen käsitys, että yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja tuet olisivat jotenkin ratkaisevassa asemassa lapsien tekemisen kanssa. Eniten lapsia tehtiin, kun ei ollut juuri minkäänlaisia palveluita tai tukia.

Kannattaa lukea ne THL:n aineistot. Käytännössä kaikki syyt ovat loppujen lopuksi mukavuustekijöitä, nykymaailma ja sen tarjoamat mahdollisuudet eivät ole perhekeskeisiä. Joku kumppanin löytyminen nyt voisi olla sellainen todellinen ongelma, mutta siinäkin loppujen lopuksi kriteerit on nykyään niin korkealla, että ei sitä ketä tahansa nurkkiinsa huoli. "Ennen vanhaan" vaihtoehdot omanikäisissä paritteluhaluisissa vapaissa kumppaneissa oli siinä latotanssien porukassa, se oli valittava sieltä tai ei mistään. Nyt tarjolla on käytännössä rajaton määrä ehdokkaita.

Yksinkertaisemmin, ennen elämän tarkoitus oli perhe, eikä ollut oikein näkyvissä mahdollisuuksia tehdä muuta tai lähteä muualle. Nykyään nuoresta asti nähdään (netissä) elämäntyyliä jossa ei lapsia näy ja tämä luo ajatuksen rajattomista mahdollisuuksista, johon ei lapset sovi.

"Eniten lapsia tehtiin, kun ei ollut juuri minkäänlaisia palveluita tai tukia."

Tämähän ei ole ihan totta. Nykyisenlaista järjestelmää ei ollut, mutta oli enemmän luonnollista yhteisöllistä tukea. Oli mahdollisuus elää vaatimattomammin ja halvemmin ja tulla silti toimeen. Kulttuuri oli erilainen. Asuttiin ehkä suuremmalla porukalla perhekunnittain, jokaisen ei tarvinnut maksaa sähköistä ja vesikin tuli kaivosta. Kylä kasvatti, mutta ei ollut niin justiinsa. Lapsia ei otettu pois jos oli perusasiat vähän huonommin. Ei tarvinnut kasvattaa niin pieteetillä, ei wilmoja ja muita massiivisia järjestelmiä. Ehkä ei ollut nykyisenlaista indualistista vapautta, mutta se palvelee vain itsenäisiä, pärjääviä.

Nykyisin olet pahimmillaan ihan todella yksin ongelmien kanssa, vaikka palvelua muka on jos millaista. Ja jos näkymät ovat huonot, ei lapsia "vaan synny", on mahdollisuus valita.

Siinä olet oikeassa, etteivät tuet ole pääsyy. Mutta kuinka muuttaisimme niitä oikeita syitä?

Niin.. oikeat syyt. Esittäisin kysymyksen mieluummin toisin päin. Oletetaan että kaikki on kunnossa, rahaa ja tukiverkkoja löytyy. Miksi haluaisit perheen? Mitä sellaista parempaa se voi tuoda, jota et muuten elämääsi saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihmettele niitä, jotka valitsevat lapsettomuuden vaikka tykkäisivätkin lapsista. Nykyään ei ole välttämättä tukiverkostoa. Asutaan kaukana vanhemmista ja ne vanhemmatkin paahtavat työelämässä.

Minulla on lapsi ja vasta nyt, kun hän lähestyy teini-ikää, minusta tuntuu että saan jo vähän omaa elämääni takaisin. Enkä ole yh. Kyllä minut yllätti perhe-elämän vaativuus ja se, millaisen suurennuslasin alle koko perhe joutuu, kun lapsen saa. Yhteiskunta ei tue, mutta kyttää.

Missähän maassa asut, jos yhteiskunta ei tue? Olette saanut päivähoitopaikan subjektiivisen oikeuden ansiosta, lapsilisät, äitiyspäivärahan, isyysvapaata, neuvolan, maksuttoman koulutuksen jne. Eikö se ole "mitään"?

No me koimme, ettemme saaneet tukea vaan päinvastoin suoranaista ahdistelua ja kyykyttämistä.

Synnytys oli traumaattinen. Lapsiluku jäi yhteen tästä syystä. Kukaan ei sairaalassa lukenut sitä toivelistaani (esim. "Haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen"). Aikaa kyllä olisi ollut 27h, mutta hyvin suuren ajan olimme puolisoni kanssa kaksin. Se oli molemmille kamalaa. Minä kärsin ja mies avuttomana joutui katsomaan vierestä.

Päivähoidosta on hyvää sanottavaa. Oli kotimaista henkilökuntaa ja hyvin harvoin vajausta. Mutta siitä on aikaa. Taitaa olla nykyään niin, että sieltä soitellaan voitteko hakea lapsen pois kun ei ole henkilökuntaa. Sellainen episodi meillä kyllä oli, että kun hoitotunteja kertyi töidemme ja työmatkojen vuoksi paljon, niin lasulla uhattiin.

Neuvolan kysymykset sek,sielämästä oli jotain pöyristyttävää.

Koulu on ollut ihan ok. Wilma-spämmiltä olemme välttyneet. Helpottavalta silti tuntuu, että kerran vaan pitää tämän luupin kautta kulkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan järkevä ei tee lapsia tällaiseen maahan. Päättäjämme eivät vain tätä tajua koska ovat hyväosaisia.

On ihan harhainen käsitys, että yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja tuet olisivat jotenkin ratkaisevassa asemassa lapsien tekemisen kanssa. Eniten lapsia tehtiin, kun ei ollut juuri minkäänlaisia palveluita tai tukia.

Kannattaa lukea ne THL:n aineistot. Käytännössä kaikki syyt ovat loppujen lopuksi mukavuustekijöitä, nykymaailma ja sen tarjoamat mahdollisuudet eivät ole perhekeskeisiä. Joku kumppanin löytyminen nyt voisi olla sellainen todellinen ongelma, mutta siinäkin loppujen lopuksi kriteerit on nykyään niin korkealla, että ei sitä ketä tahansa nurkkiinsa huoli. "Ennen vanhaan" vaihtoehdot omanikäisissä paritteluhaluisissa vapaissa kumppaneissa oli siinä latotanssien porukassa, se oli valittava sieltä tai ei mistään. Nyt tarjolla on käytännössä rajaton määrä ehdokkaita.

Yksinkertaisemmin, ennen elämän tarkoitus oli perhe, eikä ollut oikein näkyvissä mahdollisuuksia tehdä muuta tai lähteä muualle. Nykyään nuoresta asti nähdään (netissä) elämäntyyliä jossa ei lapsia näy ja tämä luo ajatuksen rajattomista mahdollisuuksista, johon ei lapset sovi.

"Eniten lapsia tehtiin, kun ei ollut juuri minkäänlaisia palveluita tai tukia."

Tämähän ei ole ihan totta. Nykyisenlaista järjestelmää ei ollut, mutta oli enemmän luonnollista yhteisöllistä tukea. Oli mahdollisuus elää vaatimattomammin ja halvemmin ja tulla silti toimeen. Kulttuuri oli erilainen. Asuttiin ehkä suuremmalla porukalla perhekunnittain, jokaisen ei tarvinnut maksaa sähköistä ja vesikin tuli kaivosta. Kylä kasvatti, mutta ei ollut niin justiinsa. Lapsia ei otettu pois jos oli perusasiat vähän huonommin. Ei tarvinnut kasvattaa niin pieteetillä, ei wilmoja ja muita massiivisia järjestelmiä. Ehkä ei ollut nykyisenlaista indualistista vapautta, mutta se palvelee vain itsenäisiä, pärjääviä.

Nykyisin olet pahimmillaan ihan todella yksin ongelmien kanssa, vaikka palvelua muka on jos millaista. Ja jos näkymät ovat huonot, ei lapsia "vaan synny", on mahdollisuus valita.

Siinä olet oikeassa, etteivät tuet ole pääsyy. Mutta kuinka muuttaisimme niitä oikeita syitä?

Ja tuli vielä sellainen ajatus, että siis selvästihän nykyinen systeemi tukineen on väärä. Kun asioita ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle, niin muodostuu näitä omia tukiyhteisöjä, jotka ilmeisesti toimivat paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On poistettu lapsivähennykset ja asuntolainojen verovähennykset. Lapsilisien reaaliarvo laskenut huomattavasti. Varhaiskasvatus ja koulut kuralla. Työt pätkätöitä. Ihmetelkää siinä sitten miksi on alhainen syntyvyys.

Äitini on boomer sukupolvea ja oli joulukuussa katkeran oloisena kun saan lapsesta ihan tupla lapsilisät. En tiedä mitä se luuli lapsilisien nykyaikana olevan, mutta ei se 190e minun elämääni muuttanut suuntaan eikä toiseen.

Oma boomer-äitini antaisi vaikka viimeisen paitansa päältänsä, auttaakseen lastensa perheitä. Niin erilaisia on tuossakin sukupolvessa.

Äitini auttaa kaikkia lapsiaan ja lapsenlapsiaa ja lapsenlapsiaan vuosittain tuhansilla euroilla, mutta ei se hänestä loogisesti ajattelevaa tee. On muuten ikävä piirre tuo kun sukupolvi ei osaa lainkaan nauttia omasta elämästään eikä hankkia mitään itselleen, muille ostetaan kyllä.

Kirjoitin tuon edellisen, koska tuo kirjoittaja, joka ikävästi leimasi boomer-sukupolven katkeraksi. Tuo tyyli vain on aika ikävä, leimataan joku sukupolvi tietynlaiseksi. Äidilläni on kyllä myös omaa elämää, hän käy ystäviensä kanssa syömässä, kahviloissa, kampaajalla jne. Epäitsekäs ihminen osaa nauttia myös siitä, kun läheisillä on hyvä ja turvallinen olo.

Niin minä kerroin äidistäni joka oli katkera lapsilisästä, mutta ei se tarkoita sitä että hänellä pää toimisi loogisesti koska itse heittää suvulle tuhansia euroja joka vuosi. Sitä voi olla katkera ja antelias yhtä aikaa. Äidilläni ole mitään omaa elämää ja tuntee ylpeyttä siitä. 

Olisit voinut kirjoittaa saman kommentin ilman boomer-sanaa, koska se leimaa ikävästi suuret ikäluokat.

Tiedätkös mitä, tässä asiassa on todellakin totuuspohjaa. Kaikki eivät ole itsekkäitä tietenkään, eikä ehkä kaikkia saisi leimata, mutta ihan kokemuksesta voin sanoa, että suuressa kuvassa se leima tulee ihan syystä.

-boomereiden lapsi, eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On poistettu lapsivähennykset ja asuntolainojen verovähennykset. Lapsilisien reaaliarvo laskenut huomattavasti. Varhaiskasvatus ja koulut kuralla. Työt pätkätöitä. Ihmetelkää siinä sitten miksi on alhainen syntyvyys.

Äitini on boomer sukupolvea ja oli joulukuussa katkeran oloisena kun saan lapsesta ihan tupla lapsilisät. En tiedä mitä se luuli lapsilisien nykyaikana olevan, mutta ei se 190e minun elämääni muuttanut suuntaan eikä toiseen.

Oma boomer-äitini antaisi vaikka viimeisen paitansa päältänsä, auttaakseen lastensa perheitä. Niin erilaisia on tuossakin sukupolvessa.

Äitini auttaa kaikkia lapsiaan ja lapsenlapsiaa ja lapsenlapsiaan vuosittain tuhansilla euroilla, mutta ei se hänestä loogisesti ajattelevaa tee. On muuten ikävä piirre tuo kun sukupolvi ei osaa lainkaan nauttia omasta elämästään eikä hankkia mitään itselleen, muille ostetaan kyllä.

Kirjoitin tuon edellisen, koska tuo kirjoittaja, joka ikävästi leimasi boomer-sukupolven katkeraksi. Tuo tyyli vain on aika ikävä, leimataan joku sukupolvi tietynlaiseksi. Äidilläni on kyllä myös omaa elämää, hän käy ystäviensä kanssa syömässä, kahviloissa, kampaajalla jne. Epäitsekäs ihminen osaa nauttia myös siitä, kun läheisillä on hyvä ja turvallinen olo.

Niin minä kerroin äidistäni joka oli katkera lapsilisästä, mutta ei se tarkoita sitä että hänellä pää toimisi loogisesti koska itse heittää suvulle tuhansia euroja joka vuosi. Sitä voi olla katkera ja antelias yhtä aikaa. Äidilläni ole mitään omaa elämää ja tuntee ylpeyttä siitä. 

Olisit voinut kirjoittaa saman kommentin ilman boomer-sanaa, koska se leimaa ikävästi suuret ikäluokat.

Tiedätkös mitä, tässä asiassa on todellakin totuuspohjaa. Kaikki eivät ole itsekkäitä tietenkään, eikä ehkä kaikkia saisi leimata, mutta ihan kokemuksesta voin sanoa, että suuressa kuvassa se leima tulee ihan syystä.

-boomereiden lapsi, eri

Boomerhan ei tarkoita suuria ikäluokkia. Näin eräs nimittelijä kertoi.