A-Studio alhaisesta syntyvyydestä NYT
Voi surku. Samaistun tämän miehen kokemuksiin siitä, kuinka vaikeaa pariutuminen on.
Kommentit (720)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie en kelpaa naisille joten siksi ei lapsia ole 🥺
Mie oon ihan rehti,töissäkäyvä,introvertti ja kilttimies 🥺 Ikä tulee pian vastaan enkä ole vielä edes seukannu ikinä.Sitten ylös ja ulos. Ei kukaan hae kotoa.
Nii mutku mie tykkään olla kotona, mie käyn vaa töissä,kaupassa ja sit mie oon kotona. Tinderissä mie oon mut siellä naiset ghostaa miut 🥺
Mie harrastan lenkkeilyä,metsässä retkeilyä ja kalastusta ni mie tykkään kun mie saan olla rauhassa 🤗
Jos haluat olla rauhassa, niin mihin kaipaat naista? M u n a a vatkaamaan? Se ei toimi niin, että Tinderistä tilataan nainen. Tinderi pois ja kaverien kanssa radalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat syyni siihen etten hanki lapsia (kumppani kyllä on:
Alallani vakinaiset työsuhteet menevät miehille
Pelkään joutuvani ottamaan suuremman roolin lapsen hoidossa vaikka kumppani etukäteen kyllä lupaa pitävänsä puolet vapaista ja hoitavansa osuutensa
Pidän työstäni ja en voi olla varma kuinka negatiivisesti lapsen saanti vaikuttaa uraani
Juuri siksi ne lapset kannattaa tehdä aikaisemmin eikä odotella sinne aikaan uraan kun on se kovin kilpailu etenemisestä. Itse tein vastoin monia kavereitani lapset jo parikymppisenä ja kolmekymmpisenä olin sitten se nainen jolla oli jo ne lapset tehtyinä ja jonka uskalsi palkata vaativampaankin hommaan kun se ei enää ollut kärkkymässä vakipaikkaa vain jäädäkseen vuosiksi kotiin.
No olen 24-vuotias ja vuosi sitten valmistunut. Kuinka aikaisin ne lapset oikein pitäisi hankkia. Urani tyssää heti alkuun jos hankin lapsia viiden vuoden sisään ja kun sitä vakinaista paikkaa ei saa on riski liian iso.
Ei se ura tyssää vaikka niin kuvittelisikin. Jos se uran alku on muutenkin sitä silppua niin ei se paljon silpummaksi muutu jos jossain välissä saa lapsenkin. Silloinkin voi tehdä vaikka freelancerina jotain hommia kuten itse tein.
Ne hyvät vakituiset paikat jaetaan kutenkin useimmiten vasta kolmenkympin jälkeen joten sinne ehtii kyllä oikein hyvin.
Lapsi vaatii kyllä huomiota, jaksamista ja paljon muutakin teini-ikäiseksi asti ellei ylikin ja vaikuttaa aikuisen elämään ja menoihin ja niiden järjestelemiseen.
Mieluummin kyllä pääsisin helpommalla ja halvemmalla jättämällä kokonaan tuon vaivannäön josta harvemmin kehutaan edes lapsen suunnasta. Vaatimusta vaatimuksen perään ja niistä selviämistä omien resurssiensa rajoja hipoen. Sittenkin tunne ettei riitä.
Tietenkin lapsi vaatii kaikkea noita. Mutta niin vaatii mikä tahansa asia johon laitat paljon paukkuja. Ihan samoin se ura vaatii paljon työtä, ajan uhrausta ja vaikuttaa paljon elämään. Kyse on valinnoista eli siitä minkä asian kokee itselleen tärkeimmäksi ja miten paljon haluaa mihinkin panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten vaatimukset kumppanille ovat nousseet ja oikeutetusti niin. Miehiä harmittaa kun kuka tahansa ei kelpaakaan vaan sen lisäksi, että pitää olla elämä muutoin kunnossa vaaditaan myös hyvää luonnetta, tasa-arvoista kumppanuutta ja arvostusta.
Nainen on kuitenkin se jota viime kädessä syytetään epäonnistuneesta kumppanivalinnasta joten myös tulevien lasten kannalta on hyvä pitää kiinni korkeista standardeista eikä tyytyä.
Myös miesten kannattaa pitää standardeistaan kiinni eikä tyytyä. Miesten pitäisi itseasiassa nostaa standardejaan radikaalisti. Liian moni mies tyytyy naiseen jolla on ollut useita kumppaneita aikaisemmin ja ohittanut jo parasta ennen päivämääränsä. Ei miehen tule tyytyä moraalittomaan naiseen joka ei rakasta ja kunnioita perheen päätä. Liian moni mies on ihme paskahousu nykyään(koska sellaisiksi heidät kasvatetaan nykyään tällä feminismi woke pc kulttuurilla) jotka ovat naisten sätkynukkeja.
Siinäs nostavat standardejaan ja jäävät yksin. Miehille se yksin jääminen vaikuttaa olevan suurempi ongelma kuin naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä epävakaata, joka päivä saa pelätä koska työpaikka lähtee alta.
Elämisen kustannukset huipussaan, ruoka ja asuminen hinnat pilvissä.
Työelämä on epävakaata mutta ei se sillä muutu että jätetään ne lapset tekemättä. Itse tein lapset keskelle pätkätyöputkea ja itse asiassa lapset menivät päiväkotiin silloin kun sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Kerroin joka paikassa että lapset on nyt tehty ja aika keskittyä nyt töihin. Ja kummasti se vakipaikka löytyikin kun en ollut enää se nainen joka jää heti kohta äitiuslomalle.
Huutonaurua! Ihan hyvin olisit voinut tehdä vielä pari lasta lisää. Pienten lasten äideiltä kysytään sitäkin, kuka jää kotiin, kun lapset sairastaa. Vaikka sanoisi, että ollaan miehen kanssa sovittu että hän, niin ei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Sinulla kävi tuuri eikä mikään oma ansio.
Varmaan kysytään mutta nykyään on ihan normaalia että myös mies jää vuorollaan. Ei siis niin että vain toinen jää (se ei ole uskottavaa) vaan että tilanteen mukaan jompi kumpi jää. Ehkä on jotain vanhoillisia työpaikkoja joissa kuvitelleen että ei se mies kuitenkaan jää mutta kyllä useimmissa paikoissa on nähty että ne miehet ovat ihan samalla tavalla välillä pois lasten vuoksi.
Ja ne lasten takia kotiin jäännit ovat kuitenkin ihan eri mittaluokan asia kuin vuosien kotona ola. Varsinkin kun etätyö on niin yleistä että kotoa voi silloinkin hoitaa monta akuuttia asiaa kun on sairaan lapsen kanssa siellä.
Osa miehistä ei jää vaikka niin etukäteen sanoisi. Kaverin mies soitti itse työnantajalle ja sanoi, että käske nyt hänet töihin, kun ei jaksa olla sairaiden lasten kanssa kotona. Iso osa töistä on sellaisia, että niitä ei tehdä etänä. Eikä etätyöntekijän velvollisuus ole siinä samalla hoitaa sairasta lasta.
No kaikenlaisia ääliöitä osa miehikseen ja lasten isikseen valitsee. Se on lähinnä oma vika ja itse aiheitettu ongelma.
Harmi, kun tuon saa selville vasta sitten, kun lapset sairastavat. Seurusteluaikana ei hoksaa kysyä mieheltä ja hänen perheenjäseniltään, millaista kohtelua he saivat, kun olivat itse pieninä sairaana.
Ei sen tarvitse olla juuri sairaus eikä sitä saa selville vain kysymällä. Ihan kun katsoo miten paljon se mies laittaa muiden hyvinvoinnin omansa edelle niin siitä pystyy päättelemään paljon. Jos mies ei pysty luopumaan omista menoistaan, töistään tai harrastuksistaan silloin kun jonkun muun paras sitä vaatii niin tuskin hän jää silloin lastenkaan kanssa kotiin.
Syitä on monia. Parantunut ehkäisy, ei ole pakko hankkia lapsia. Liian pitkät koulutukset, joilla ei silti työllisty vakityöhön, joten koskaan ei pääse hyvään elämäntilanteeseen perheenperustamista varten. Sitten jos pääsee töihin, niin työnantajat vaativat valmiutta ilta- ja viikonlopputyöhön. Ylimitoitetut vaatimukset vanhemmuuudesta, elämän on pyörittävä täysin lasten ympärillä, kaikki normit on täytettävä pilkulleen, materiaa pitää olla hirveästi, ja silti sekään ei ole riittävästi. (Tyyliin neuvolan täti kysyi minulta, että nukkuuko kaksivuotias jo yksin omassa huoneessaan. Miksi lapsella pitäisi olla oma huone ja mitä väliä edes on missä hän nukkuu? )
Lisäksi elämässä on nykyään paljon muuta tekemistä kuin perhe.
Oma elämäni meni niin että nuorena ajattelin vielä että menen naimisiin ja perustan perheen mutta 18-25 ikävuodet meni bailaten sekä nuoruutta viettäen, sen jälkeen aikuistuin ja alkoi työelämä,asunnon osto, omat harrastukset jne kiinnostamaan. Nyt olen 33 vuotias ja työelämässä,makselen asuntoani pois sekä harrastuksissa vietän aikaa. En ole edes seurustellut koskaan ja olen nyt tottunut sinkkuiluun niin paljon että ylipäätänsä kynnys treffailuun on erittäin iso.
Itselleni kävi varmaan niin ettei parisuhde/lapset mahtunut elämääni sekä sinkkuus vei voiton?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei äitiyttä eikä lapsia arvosteta tippaakaan. Siitä kertoo synnytysosastojen lakkauttaminen ja keskittäminen, puutteellinen jälkihoito, perhevapaiden uudistus, päiväkotien ja koulujen liian isot ryhmäkoot, joustamaton työelämä.
Suomalaisessa yhteiskunnassa naisen osa on opiskella, hankkia työpaikka, synnyttää uusia veronmaksajia, lykätä lapset mahdollisimman nopeasti hoitoon ja palata mahdollisimman nopeasti töihin jos niitä enää on. Kotiäitejä syyllistetään kotona olosta ja töissäkäyviä töissä käynnistä.
Että kenelle maistuu?
Minä olen kotiäiti. En olisi, jos olisin saanut ajoissa apua ja terapiaa, mutta valitsin sitten mieluummin tämän "uran" kuin sen tien, jonka suurin osa naisista valitsee (halusi tai ei). En pärjäisi työelämässä, mutta pärjään mainioisti kotona.
Tiedän olevani paariaa, sillä saan enemmän ymmärtäviä katseita kun kerron etten pitkäaikaisen sairauden vuoksi pysty olemaan työelämässä, kuin jos kerron olevani kotäiti. Vain jos kerron ihan koko totuuden: työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi JA äiti, niin sitten olen kyllä alinta kastia ikinä. Huumeidenkäyttäjät, rappiolla olevat alkoholistit, rikolliset - kaikki menevät ihmisarvossaan minun ohitseni.
Teen silti parhaani lasteni kanssa. Samoin tekee työssäkäyvä, normaali mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän alhaiseen syntyvyyteen on monia syitä, jotka jaetaan oikeastaan kaikissa länsimaissa. Naiset ovat hypergamisia, eli haluavat miehen joka on kaikilla tavoin parempi kuin mies. Varakkaampi, koulutetumpi, parempi työ, pitempi, voimakkaampi, älykkäämpi jne. Tämä vaan alkaa olla länsimaissa aika vaikeaa, koska feminismi yms. Kaikki naiset käytännössä kilpailevat top 20% miehistä, eivätkä tyydy vähempään. Deittisovellukset vain pahentavat tätä koska ainoat valintakriteerit ovat ulkonäkö ja varallisuus/koulutus/työ mitkä lukevat profiilissa ja tulevat ilmi kuvissa. Toisaalta Mieskään ei halua sitten yhtä-äkkiä asettua minkään 35v biologisen kellon kanssa joka on rillutellut parhaat vuotensa menemään "parempien" miesten kanssa. Tällaisen naisen kanssa edes siitä ei voisi olla kovinkaan varma että lapsi tulee olemaan oma eikä jonkun Tinder Pertin.
Kautta aikojen naisille on ollut myös miehessä "viehättävää" se että hän tarjoaa taloudellista sekä fyysistä turvaa, nykynainen länsimaassa ei tätä tarvitse joten miehen pitäisi tarjota jotain eli harrastaa vuorikiipeilyä ja kaikkea muuta hömpötystä naisen kanssa ja olla täydellinen "sielunkumppani". Ja/tai tarjota enemmän sitä parempaa ulkonäköä ja varallisuutta mitä aikaisemmin historiassa. Joten tästä seuraa että sellaisen alhaisenkin tason naisen saaminen tänä päivänä vaatii yksinkertaisesti liikaa vaivaa miehelle että se olisi kannattavaa, mielummin on ilman naista. Se vaan "maksaa" liikaa siihen hyötyyn nähden. Naiset ovat ylihinnoitelleet itsensä ulos markkinoilta. Aasiaan jos lähtee perheen perustamaan niin "hinta" on paljon alhaisempi ja tuotteen laatu on korkeampi. Tämä taas ei auta sitten suomen syntyvyysongelmaan vaan ne vauvat syntyvät aasiaan koska ei sitä naista kannata tänne tuoda feminismin pilattavaksi.
Miksi alentaa standardeja kun olen aina saanut parisuhteen näilläkin vaatimuksilla? Ne naiset taas jotka eivät saa vaatimustensa mukaista miestä ovat mieluummin yksin? Mitä vikaa siinäkään on? Meille naisille tässä tilanteessa ei ole mitään ongelmaa.
Jos sinä olet onnistunut niin ei tarvitsekkaan alentaa. Ne muut naiset taas tulevat olemaan onnettomia vanhoja piikoja, tästä on tutkimuksia. Ongelma on että eivät he halua todellisuudessa olla yksin, he vain kuvittelevat vielä saavansa sen 10/10 prinssin ennenkuin munasolut loppuvat. Loputon miesten huomio instagramissa, tinderissä yms saavat heidät nostamaan oman arvon tunteensa stratosfääreihin ja kun tulisi se aika asettua hän huomaakin ettei se arvo olekkaan niin korkealla eikä ikinä ole ollutkaan. Sitten ollaan masentuneita vanhoja piikoja. 80% naisista jotka jäävät lapsettomiksi eivät halunneet jäädä lapsettomiksi. Tämä asia ei ole "miesten ongelma" tai "naisten ongelma" vaan yhteiskunnallinen koska suomalaiset kuolevat sukupuuttoon. Ja joskus tulevaisuudessa jos koko muukin maailma feministyy niin planeetanlaajuinen. Veikkaan kuitenkin että tämä feminismi alkaa tulla pikkuhiljaa tiensä päähän koska on huomattu että se ei voi toimia kestävästi.
Miksi pitäisi kiinnostaa että suomalaiset kuolevat sukupuuttoon. Mieluummin elän tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jossa voin elää miten itse koen parhaaksi. Mikä olisi feminismin vaihtoehto? Pakotetaan naiset parisuhteisiin miesten kanssa joita he eivät halua?
"Ennen vanhaan" eli vielä joskus parikymmentä vuotta sitten oli ihan tavallista että pariuduttiin nuorena lapsetkin tehtiin nuorena. Parikymppisenä ei ole vielä niin isoja kriteereitä sosio-ekonomisen aseman tai materian suhteen ja yleensä ihmiset on muutenkin joustavampia, niin pariutuminen on helpompaa. Kolmi-nelikymppisenä alkaa olla jo kovat kriteerit kumppanille ja pitää olla rahaa ja ura eikä saavutetuista mukavuuksista ole niin helppo enää tinkiä.
Yhteiskunnassa pitäisi panostaa enemmän siihen, että lapsen voisi kasvattaa ja pärjätä vaikka on opiskelija/pätkätyöläinen. Lapset ovat osa elämää eikä mikään trofee mikä hankitaan sitten kruunaamaan valmis elämä hienoine urineen ja omistuasuntoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat syyni siihen etten hanki lapsia (kumppani kyllä on:
Alallani vakinaiset työsuhteet menevät miehille
Pelkään joutuvani ottamaan suuremman roolin lapsen hoidossa vaikka kumppani etukäteen kyllä lupaa pitävänsä puolet vapaista ja hoitavansa osuutensa
Pidän työstäni ja en voi olla varma kuinka negatiivisesti lapsen saanti vaikuttaa uraani
Juuri siksi ne lapset kannattaa tehdä aikaisemmin eikä odotella sinne aikaan uraan kun on se kovin kilpailu etenemisestä. Itse tein vastoin monia kavereitani lapset jo parikymppisenä ja kolmekymmpisenä olin sitten se nainen jolla oli jo ne lapset tehtyinä ja jonka uskalsi palkata vaativampaankin hommaan kun se ei enää ollut kärkkymässä vakipaikkaa vain jäädäkseen vuosiksi kotiin.
No olen 24-vuotias ja vuosi sitten valmistunut. Kuinka aikaisin ne lapset oikein pitäisi hankkia. Urani tyssää heti alkuun jos hankin lapsia viiden vuoden sisään ja kun sitä vakinaista paikkaa ei saa on riski liian iso.
Elämää ei kannata suunnitella jonkin vakinaistamisen mukaan. Jos työpaikka on sellainen jossa pyöritellään vain määräaikaisia sijaisuuksia niin kannattaa harkita onko järkeä jatkaa sellaisen työnantajan palveluksessa kovin montaa pätkää. Yleensä se kertoo jotain työpaikasta. Jos vakinaistamista ei kuulu sanotaan maksimissaan kahden vuoden sisään niin kannattaa etsiä toinen työpaikka ja nostaa kytkintä. Niitäkin työpaikkoja on jotka palkkaavat suoraan vakituiseksi.
Itse erehdyin nuorempana tuollaiseen karuselliin ja vaikka lopulta sain vakituisen paikan niin se ei ollut jälkikäteen ajatellen sen stressin arvoista, esim. jatko-opintoihin panostaminen olisi ollut fiksumpaa. Lähdin kuitenkin ko. firmasta eteenpäin parin vuoden päästä vakinaistamisesta...ja usko tai älä koulun penkille ilman tietoa seuraavasta työpaikasta.
-- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmat syyt ovat kaikkien tiedossa (mutta kukaan ei tee niille mitään):
- pätkä- ja siilpputyöt huonolla palkalla. Kukaan ei halua tarjota lapselleen köyhää lapsuutta.
- lapsiperheiden "tuet" eli lapsilisän ostovoimasta on sulanut n. 50% verrattuna 90-lukuun. Jos halutaan 90-luvun ostovoima niin lapsilisää tulisi nostaa n. 180 euroon. Nyt se on n. 95 euroa.
- palveluiden taso. Voit joutua synnyttämään tien varressa, sillä synnytysosastoja on suljettu. Synnytyksessä voi vamnautua mutta korjausta et saa kun se maksaa. Jotkut vauvat ja äidit kuolevat, esim. vauva joka kuoli kun äitiä ei päästetty osastolle. Sairaaloiden taso nykyisin on luokkaa Pohjois-Korea. Päiväkotiryhmät täynnä ja lapset siellä puolittain heitteillä.
- mies: miehelle voi pälkähtää poistua vastuustaan takavasemmalle ja jäät yksinhuoltajaksi (=köyhyys). Muu yhteiskunta tietenkin paheksuu.
U
Muut syyt voivat liityyä esim. vakaumukseen mutta listassa on lueteltuna ne syyt minkä takia lasta haluavatkaan eivät lisäänny. Miksi tutkijat muka vieläkin ihmettelevät syntyvyyden romahtamista? Hohhoijaa. Ehkäpä heidän koulutuksensa laatu on ollut huonoa - en kyllä ihmettele. Suomessa idioluutio on totta ja vääjämätön kehityssuunta.Lisäisin tähän listaan äitien kohtelun. Tätä kukaan ei enää uskalla sanoa ääneen, koska tulee laumallinen ihmisiä ilkkumaan.
Nainen menettää ihmisyytenä sinä hetkenä kun tulee raskaaksi. Siitä lähtien vain lapsen hyvinvoinnilla on väliä, ja vain äiti voi sen hyvinvoinnin pilata. Jos nyt unohdetaan kaikki oikeasti lasta vahingoittavat jutut, niin nainen pilaa lapsen ihan vaan stressaamalla raskausaikana tavallista enemmän. Jos ette usko, lukekaa tutkimuksia äidin raskaudenaikaisesta stressistä.
Siitä sitten synnyttämään. Jos saat vaurioita, olet verrattavissa lottovoittajaan jos ne korjataan julkisella puolella. Sitten oletkin pelkkä mamma jonka tekemisiin jokaisella on oikeus puuttua. Olet vain mamma, jota kukaan ei arvosta. Sinulla on löysä alapää, etkä yläpäälläkään ajattele muuta kuin lastasi. Et tee mitään oikein, imetit tai et, veit hoitoon ennen kolmea ikävuotta tai et.
Samaan aikaan kun valvot vauvan kanssa yöt, naapurin työtön mies saa rahaa enemmän kuin sinä, ja on sukupuolensa vuoksi oikeutettu asettamaan sinut alimpaan kastiin koko yhteiskunnassa.
Ja neuvolan kätilö eka kotikäynnillä ( silloin ainakin tekivät sellaisen) neuvoi että käytetty kertakäyttövaippakin tulisi purkaa ja lajitella osat erikseen. Niinkuin nyt lapsiperheen vanhemmilla ei muutakin hommaa olisi riittämiin kuin vaippojen purkaminen kierrätettäväån kuntoon.
Tuli tunne että yritetään kaikin tavoin kuormittaa jo ennestäänkin väsyneet vanhemmat mahdollisimman uuvuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten vaatimukset kumppanille ovat nousseet ja oikeutetusti niin. Miehiä harmittaa kun kuka tahansa ei kelpaakaan vaan sen lisäksi, että pitää olla elämä muutoin kunnossa vaaditaan myös hyvää luonnetta, tasa-arvoista kumppanuutta ja arvostusta.
Nainen on kuitenkin se jota viime kädessä syytetään epäonnistuneesta kumppanivalinnasta joten myös tulevien lasten kannalta on hyvä pitää kiinni korkeista standardeista eikä tyytyä.
Myös miesten kannattaa pitää standardeistaan kiinni eikä tyytyä. Miesten pitäisi itseasiassa nostaa standardejaan radikaalisti. Liian moni mies tyytyy naiseen jolla on ollut useita kumppaneita aikaisemmin ja ohittanut jo parasta ennen päivämääränsä. Ei miehen tule tyytyä moraalittomaan naiseen joka ei rakasta ja kunnioita perheen päätä. Liian moni mies on ihme paskahousu nykyään(koska sellaisiksi heidät kasvatetaan nykyään tällä feminismi woke pc kulttuurilla) jotka ovat naisten sätkynukkeja.
Siinäs nostavat standardejaan ja jäävät yksin. Miehille se yksin jääminen vaikuttaa olevan suurempi ongelma kuin naisille.
Empä nyt oikein tiedä kumman ongelma se on enemmän kun naiset nyyhkyttävät jatkuvaan lehdissäkin mitenkä vaikeaa on saada "kunnollinen mies" parisuhteeseen. Eli siis 5/10 naiset eivät saa 10/10 miestä parisuhteeseen. Jenkeistä tätä on tullut vielä enemmän ja siihen suuntaan ollaan menossa suomessakin. 2/3 yliopisto-opiskelijoista naisia ja he sitten jahtaavat komeimpaa osaa niistä 1/3 yliopistomiehistä parisuhteeseen mutta eihän nämä miehet sitten halua vakiintua yhteen naiseen kun olo on kuin karkkikaupassa siitä vaan uutta naista kehiin kuin liukuhihnalta.
Kohta on nii suuri huutava työ voima pula et mut tullaa hakee kotoo töihi, vaik viel tänä vuonna en oo saanu hakemuksii yhtää vastausta kaa.
Hyvä homma et on väestö pula.
M 59.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie en kelpaa naisille joten siksi ei lapsia ole 🥺
Mie oon ihan rehti,töissäkäyvä,introvertti ja kilttimies 🥺 Ikä tulee pian vastaan enkä ole vielä edes seukannu ikinä.Sitten ylös ja ulos. Ei kukaan hae kotoa.
Nii mutku mie tykkään olla kotona, mie käyn vaa töissä,kaupassa ja sit mie oon kotona. Tinderissä mie oon mut siellä naiset ghostaa miut 🥺
Mie harrastan lenkkeilyä,metsässä retkeilyä ja kalastusta ni mie tykkään kun mie saan olla rauhassa 🤗Jos haluat olla rauhassa, niin mihin kaipaat naista? M u n a a vatkaamaan? Se ei toimi niin, että Tinderistä tilataan nainen. Tinderi pois ja kaverien kanssa radalle.
Ei miul oo kavereita oikein ja en mie radalle mene koska mie en tykkää ryypätä, mie oon absolutisti 😊
En kyllä tiedä mihin mie naista kaipaan ku mie tykkään olla omissa oloissa niin paljon 🤗
Onhan maailma aika julma. Tälleen heikompaan kastiin kuuluvana ja kuitenkin lapsenteosta haaveilevana on kamalaa kun kukaan ei kelpuuta. Ja omat kriteerit miehen suhteen ei ole korkeat. Kunhan olisi suurinpiirtein omanikäinen. Korkeintaan sen 6-7v vanhempi. Eikä olisi henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen. Ulkonäkövaatimuksia en aseta.
Ja siis syy miksi kukaan ei kelpuuta on ylipainoni. Mutta miehen saaminen ei ole mulle niin sairaalloisen tärkeetä, että alkaisin jollekkin kitukuurille samantien vain miehen saadakseni. Jos haaveeni ei toteudu, niin sitten ne ei toteudu ja piste.
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat syyni siihen etten hanki lapsia (kumppani kyllä on:
Alallani vakinaiset työsuhteet menevät miehille
Pelkään joutuvani ottamaan suuremman roolin lapsen hoidossa vaikka kumppani etukäteen kyllä lupaa pitävänsä puolet vapaista ja hoitavansa osuutensa
Pidän työstäni ja en voi olla varma kuinka negatiivisesti lapsen saanti vaikuttaa uraani
Juuri siksi ne lapset kannattaa tehdä aikaisemmin eikä odotella sinne aikaan uraan kun on se kovin kilpailu etenemisestä. Itse tein vastoin monia kavereitani lapset jo parikymppisenä ja kolmekymmpisenä olin sitten se nainen jolla oli jo ne lapset tehtyinä ja jonka uskalsi palkata vaativampaankin hommaan kun se ei enää ollut kärkkymässä vakipaikkaa vain jäädäkseen vuosiksi kotiin.
No olen 24-vuotias ja vuosi sitten valmistunut. Kuinka aikaisin ne lapset oikein pitäisi hankkia. Urani tyssää heti alkuun jos hankin lapsia viiden vuoden sisään ja kun sitä vakinaista paikkaa ei saa on riski liian iso.
Elämää ei kannata suunnitella jonkin vakinaistamisen mukaan. Jos työpaikka on sellainen jossa pyöritellään vain määräaikaisia sijaisuuksia niin kannattaa harkita onko järkeä jatkaa sellaisen työnantajan palveluksessa kovin montaa pätkää. Yleensä se kertoo jotain työpaikasta. Jos vakinaistamista ei kuulu sanotaan maksimissaan kahden vuoden sisään niin kannattaa etsiä toinen työpaikka ja nostaa kytkintä. Niitäkin työpaikkoja on jotka palkkaavat suoraan vakituiseksi.
Itse erehdyin nuorempana tuollaiseen karuselliin ja vaikka lopulta sain vakituisen paikan niin se ei ollut jälkikäteen ajatellen sen stressin arvoista, esim. jatko-opintoihin panostaminen olisi ollut fiksumpaa. Lähdin kuitenkin ko. firmasta eteenpäin parin vuoden päästä vakinaistamisesta...ja usko tai älä koulun penkille ilman tietoa seuraavasta työpaikasta.
-- ohis
Jos työelämä yleisesti olisi tasa-arvoisempi ja vakaampi useampi nainen uskaltaisi hankkia lapsia kun tietää, että on työpaikka jonne palata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän alhaiseen syntyvyyteen on monia syitä, jotka jaetaan oikeastaan kaikissa länsimaissa. Naiset ovat hypergamisia, eli haluavat miehen joka on kaikilla tavoin parempi kuin mies. Varakkaampi, koulutetumpi, parempi työ, pitempi, voimakkaampi, älykkäämpi jne. Tämä vaan alkaa olla länsimaissa aika vaikeaa, koska feminismi yms. Kaikki naiset käytännössä kilpailevat top 20% miehistä, eivätkä tyydy vähempään. Deittisovellukset vain pahentavat tätä koska ainoat valintakriteerit ovat ulkonäkö ja varallisuus/koulutus/työ mitkä lukevat profiilissa ja tulevat ilmi kuvissa. Toisaalta Mieskään ei halua sitten yhtä-äkkiä asettua minkään 35v biologisen kellon kanssa joka on rillutellut parhaat vuotensa menemään "parempien" miesten kanssa. Tällaisen naisen kanssa edes siitä ei voisi olla kovinkaan varma että lapsi tulee olemaan oma eikä jonkun Tinder Pertin.
Kautta aikojen naisille on ollut myös miehessä "viehättävää" se että hän tarjoaa taloudellista sekä fyysistä turvaa, nykynainen länsimaassa ei tätä tarvitse joten miehen pitäisi tarjota jotain eli harrastaa vuorikiipeilyä ja kaikkea muuta hömpötystä naisen kanssa ja olla täydellinen "sielunkumppani". Ja/tai tarjota enemmän sitä parempaa ulkonäköä ja varallisuutta mitä aikaisemmin historiassa. Joten tästä seuraa että sellaisen alhaisenkin tason naisen saaminen tänä päivänä vaatii yksinkertaisesti liikaa vaivaa miehelle että se olisi kannattavaa, mielummin on ilman naista. Se vaan "maksaa" liikaa siihen hyötyyn nähden. Naiset ovat ylihinnoitelleet itsensä ulos markkinoilta. Aasiaan jos lähtee perheen perustamaan niin "hinta" on paljon alhaisempi ja tuotteen laatu on korkeampi. Tämä taas ei auta sitten suomen syntyvyysongelmaan vaan ne vauvat syntyvät aasiaan koska ei sitä naista kannata tänne tuoda feminismin pilattavaksi.
Miksi alentaa standardeja kun olen aina saanut parisuhteen näilläkin vaatimuksilla? Ne naiset taas jotka eivät saa vaatimustensa mukaista miestä ovat mieluummin yksin? Mitä vikaa siinäkään on? Meille naisille tässä tilanteessa ei ole mitään ongelmaa.
Jos sinä olet onnistunut niin ei tarvitsekkaan alentaa. Ne muut naiset taas tulevat olemaan onnettomia vanhoja piikoja, tästä on tutkimuksia. Ongelma on että eivät he halua todellisuudessa olla yksin, he vain kuvittelevat vielä saavansa sen 10/10 prinssin ennenkuin munasolut loppuvat. Loputon miesten huomio instagramissa, tinderissä yms saavat heidät nostamaan oman arvon tunteensa stratosfääreihin ja kun tulisi se aika asettua hän huomaakin ettei se arvo olekkaan niin korkealla eikä ikinä ole ollutkaan. Sitten ollaan masentuneita vanhoja piikoja. 80% naisista jotka jäävät lapsettomiksi eivät halunneet jäädä lapsettomiksi. Tämä asia ei ole "miesten ongelma" tai "naisten ongelma" vaan yhteiskunnallinen koska suomalaiset kuolevat sukupuuttoon. Ja joskus tulevaisuudessa jos koko muukin maailma feministyy niin planeetanlaajuinen. Veikkaan kuitenkin että tämä feminismi alkaa tulla pikkuhiljaa tiensä päähän koska on huomattu että se ei voi toimia kestävästi.
Miksi pitäisi kiinnostaa että suomalaiset kuolevat sukupuuttoon. Mieluummin elän tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jossa voin elää miten itse koen parhaaksi. Mikä olisi feminismin vaihtoehto? Pakotetaan naiset parisuhteisiin miesten kanssa joita he eivät halua?
Koska suomalaiset ovat ahkera, fiksu ja määrätietoinen kansa. Itsenäisenä edelleen kahden maailmansodan jälkeen, korkeatasoinen korkeakoulujärjestelmä, hyvinvointivaltio, naisten asema...ja lista vaan jatkuu. Mutta naisten mielestä suomalaisissa (miehissä) ei tietenkään ole mitään merkityksellistä tai säästämisen arvoista.
-- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten vaatimukset kumppanille ovat nousseet ja oikeutetusti niin. Miehiä harmittaa kun kuka tahansa ei kelpaakaan vaan sen lisäksi, että pitää olla elämä muutoin kunnossa vaaditaan myös hyvää luonnetta, tasa-arvoista kumppanuutta ja arvostusta.
Nainen on kuitenkin se jota viime kädessä syytetään epäonnistuneesta kumppanivalinnasta joten myös tulevien lasten kannalta on hyvä pitää kiinni korkeista standardeista eikä tyytyä.
Myös miesten kannattaa pitää standardeistaan kiinni eikä tyytyä. Miesten pitäisi itseasiassa nostaa standardejaan radikaalisti. Liian moni mies tyytyy naiseen jolla on ollut useita kumppaneita aikaisemmin ja ohittanut jo parasta ennen päivämääränsä. Ei miehen tule tyytyä moraalittomaan naiseen joka ei rakasta ja kunnioita perheen päätä. Liian moni mies on ihme paskahousu nykyään(koska sellaisiksi heidät kasvatetaan nykyään tällä feminismi woke pc kulttuurilla) jotka ovat naisten sätkynukkeja.
Siinäs nostavat standardejaan ja jäävät yksin. Miehille se yksin jääminen vaikuttaa olevan suurempi ongelma kuin naisille.
Empä nyt oikein tiedä kumman ongelma se on enemmän kun naiset nyyhkyttävät jatkuvaan lehdissäkin mitenkä vaikeaa on saada "kunnollinen mies" parisuhteeseen. Eli siis 5/10 naiset eivät saa 10/10 miestä parisuhteeseen. Jenkeistä tätä on tullut vielä enemmän ja siihen suuntaan ollaan menossa suomessakin. 2/3 yliopisto-opiskelijoista naisia ja he sitten jahtaavat komeimpaa osaa niistä 1/3 yliopistomiehistä parisuhteeseen mutta eihän nämä miehet sitten halua vakiintua yhteen naiseen kun olo on kuin karkkikaupassa siitä vaan uutta naista kehiin kuin liukuhihnalta.
Kannattaa unohtaa nuo tasot ja katkerat ajatukset korkeimman tason miehistä ja ylivaativista naisista. Tällaiset ajatusmallit ovat aika varma tapa jäädä itse parisuhteiden ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten vaatimukset kumppanille ovat nousseet ja oikeutetusti niin. Miehiä harmittaa kun kuka tahansa ei kelpaakaan vaan sen lisäksi, että pitää olla elämä muutoin kunnossa vaaditaan myös hyvää luonnetta, tasa-arvoista kumppanuutta ja arvostusta.
Nainen on kuitenkin se jota viime kädessä syytetään epäonnistuneesta kumppanivalinnasta joten myös tulevien lasten kannalta on hyvä pitää kiinni korkeista standardeista eikä tyytyä.
Myös miesten kannattaa pitää standardeistaan kiinni eikä tyytyä. Miesten pitäisi itseasiassa nostaa standardejaan radikaalisti. Liian moni mies tyytyy naiseen jolla on ollut useita kumppaneita aikaisemmin ja ohittanut jo parasta ennen päivämääränsä. Ei miehen tule tyytyä moraalittomaan naiseen joka ei rakasta ja kunnioita perheen päätä. Liian moni mies on ihme paskahousu nykyään(koska sellaisiksi heidät kasvatetaan nykyään tällä feminismi woke pc kulttuurilla) jotka ovat naisten sätkynukkeja.
Siinäs nostavat standardejaan ja jäävät yksin. Miehille se yksin jääminen vaikuttaa olevan suurempi ongelma kuin naisille.
Empä nyt oikein tiedä kumman ongelma se on enemmän kun naiset nyyhkyttävät jatkuvaan lehdissäkin mitenkä vaikeaa on saada "kunnollinen mies" parisuhteeseen. Eli siis 5/10 naiset eivät saa 10/10 miestä parisuhteeseen. Jenkeistä tätä on tullut vielä enemmän ja siihen suuntaan ollaan menossa suomessakin. 2/3 yliopisto-opiskelijoista naisia ja he sitten jahtaavat komeimpaa osaa niistä 1/3 yliopistomiehistä parisuhteeseen mutta eihän nämä miehet sitten halua vakiintua yhteen naiseen kun olo on kuin karkkikaupassa siitä vaan uutta naista kehiin kuin liukuhihnalta.
Kunnollisella tarkoitetaan nimenomaan miestä joka on uskollinen, hyvä isä ja hoitaa puolet myös kodin vastuista. Näistä todella on puutetta. En uskalla hankkia lasta koska suurin osa miehistä ei ota tarpeeksi vastuuta perhe-elämästä enkä halua jäädä yksin lapsen kanssa. Tätä itse ainakin tarkoitan kunnollisella.
Kun nimenomaan ei normalisoidu, syynä juuri syntyvyyden voimakas lasku. Tähän olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten. Vaikka lapsia syntyi 90-00-luvuilla enemmän kuin nyt, niin ylipäätään synnytysikäiset ikäluokat on niin pieniä ettei väestöjakaumaa voi korjata.