A-Studio alhaisesta syntyvyydestä NYT

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin sinkkujen määrä kasvaa kokoajan, nyt on sinkkuja valtavasti kun taas vaikka 1980 luvulla lähes jokainen oli parisuhteessa.

Suurin osa nykyajan sinkuista on iäkkäitä leskiä. Heillä on kyllä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Omat syyni siihen etten hanki lapsia (kumppani kyllä on:

Alallani vakinaiset työsuhteet menevät miehille

Pelkään joutuvani ottamaan suuremman roolin lapsen hoidossa vaikka kumppani etukäteen kyllä lupaa pitävänsä puolet vapaista ja hoitavansa osuutensa

Pidän työstäni ja en voi olla varma kuinka negatiivisesti lapsen saanti vaikuttaa uraani

Juuri siksi ne lapset kannattaa tehdä aikaisemmin eikä odotella sinne aikaan uraan kun on se kovin kilpailu etenemisestä. Itse tein vastoin monia kavereitani lapset jo parikymppisenä ja kolmekymmpisenä olin sitten se nainen jolla oli jo ne lapset tehtyinä ja jonka uskalsi palkata vaativampaankin hommaan kun se ei enää ollut kärkkymässä vakipaikkaa vain jäädäkseen vuosiksi kotiin.

Jos saisin miljoona euroa rahaa per lapsi niin sitten lapsia voisin tehdä. Muussa tapauksessa niitä en tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat syyni siihen etten hanki lapsia (kumppani kyllä on:

Alallani vakinaiset työsuhteet menevät miehille

Pelkään joutuvani ottamaan suuremman roolin lapsen hoidossa vaikka kumppani etukäteen kyllä lupaa pitävänsä puolet vapaista ja hoitavansa osuutensa

Pidän työstäni ja en voi olla varma kuinka negatiivisesti lapsen saanti vaikuttaa uraani

Juuri siksi ne lapset kannattaa tehdä aikaisemmin eikä odotella sinne aikaan uraan kun on se kovin kilpailu etenemisestä. Itse tein vastoin monia kavereitani lapset jo parikymppisenä ja kolmekymmpisenä olin sitten se nainen jolla oli jo ne lapset tehtyinä ja jonka uskalsi palkata vaativampaankin hommaan kun se ei enää ollut kärkkymässä vakipaikkaa vain jäädäkseen vuosiksi kotiin.

No olen 24-vuotias ja vuosi sitten valmistunut. Kuinka aikaisin ne lapset oikein pitäisi hankkia. Urani tyssää heti alkuun jos hankin lapsia viiden vuoden sisään ja kun sitä vakinaista paikkaa ei saa on riski liian iso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on kyllä ihme otuksia kun punakat matalasti koulutetut pullukkanaisetkin vaatii pokkana itselleen sitä rikasta kuuluisaa Ridge Forresterin näköistä miestä. Olen aina tätä hämmästellyt, realismin puutetta naisilla.

Minä taas olen hämmästellyt miehillä realismin puutetta siinä että he kuvittelevat naisten kiinnostuvan heistä vain sillä että he ovat kunnolisia. Tai että he saisivat naiset jos vain olisivat sitä tätä tai tuota.

Sellainen ajatusmaailma kertoo että miehellä ei ole oikein aavistustakaan siitä miten parisuhde henkisellä tasolla toimii.

Tuntuu, että he eivät myöskään ymmärrä parisuhteen muodostumisen mekanismia. Jos on estynyt, outo ja istuu hikikainalona kotona koneen ääressä, niin kovin hyvät eivät ole mahdollisuudet. Itsekään en ole koskaan ole ollut järin sosiaalinen, mutta kun teki aikanaan tyttöihin mieli tutustua, niin heihin tutustui siellä missä muutenkin oli nuoria, viikonloppubileissä jne. On vain uskallettava. Nämä kuvittelevat, että joku tulee sinne kotiin tuosta vaan. Kyllä me poikain kanssa pyydettiin jotain random tyttöjäkin oltsun ottoon ja pippaloimaan ihan missä vain ja useimmiten lähtivätkin. Mikä siinä sosiaalisessa kanssakäymisessä on niin vaikeaa? Kännykät ja pelitkö ovat nykypojat passivoineet?

Miehille tuntuu olevan kaikki itsestään selvät ominaisuudet saavutuksia. Naisille ne on ihan tavallista elämää ja miehillä samat asiat nostaa heidät top 10 parhaimmistoon. Käy suihkussa, syö kasviksia, käy töissä, maksa laskut, ei lyö ketään ja avot mies on parhaista parhain ja löytöjen löytö. Nainen on ihan tavallinen ihminen samoilla ominaisuuksilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä epävakaata,  joka päivä saa pelätä koska työpaikka lähtee alta.

Elämisen kustannukset  huipussaan,  ruoka ja asuminen hinnat pilvissä.

Työelämä on epävakaata mutta ei se sillä muutu että jätetään ne lapset tekemättä. Itse tein lapset keskelle pätkätyöputkea ja itse asiassa lapset menivät päiväkotiin silloin kun sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Kerroin joka paikassa että lapset on nyt tehty ja aika keskittyä nyt töihin. Ja kummasti se vakipaikka löytyikin kun en ollut enää se nainen joka jää heti kohta äitiuslomalle.

Huutonaurua! Ihan hyvin olisit voinut tehdä vielä pari lasta lisää. Pienten lasten äideiltä kysytään sitäkin, kuka jää kotiin, kun lapset sairastaa. Vaikka sanoisi, että ollaan miehen kanssa sovittu että hän, niin ei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Sinulla kävi tuuri eikä mikään oma ansio.

Varmaan kysytään mutta nykyään on ihan normaalia että myös mies jää vuorollaan. Ei siis niin että vain toinen jää (se ei ole uskottavaa) vaan että tilanteen mukaan jompi kumpi jää. Ehkä on jotain vanhoillisia työpaikkoja joissa kuvitelleen että ei se mies kuitenkaan jää mutta kyllä useimmissa paikoissa on nähty että ne miehet ovat ihan samalla tavalla välillä pois lasten vuoksi.

Ja ne lasten takia kotiin jäännit ovat kuitenkin ihan eri mittaluokan asia kuin vuosien kotona ola. Varsinkin kun etätyö on niin yleistä että kotoa voi silloinkin hoitaa monta akuuttia asiaa kun on sairaan lapsen kanssa siellä.

Suomessa ei äitiyttä eikä lapsia arvosteta tippaakaan. Siitä kertoo synnytysosastojen lakkauttaminen ja keskittäminen, puutteellinen jälkihoito, perhevapaiden uudistus, päiväkotien ja koulujen liian isot ryhmäkoot, joustamaton työelämä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa naisen osa on opiskella, hankkia työpaikka, synnyttää uusia veronmaksajia, lykätä lapset mahdollisimman nopeasti hoitoon ja palata mahdollisimman nopeasti töihin jos niitä enää on. Kotiäitejä syyllistetään kotona olosta ja töissäkäyviä töissä käynnistä.

Että kenelle maistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä epävakaata,  joka päivä saa pelätä koska työpaikka lähtee alta.

Elämisen kustannukset  huipussaan,  ruoka ja asuminen hinnat pilvissä.

Työelämä on epävakaata mutta ei se sillä muutu että jätetään ne lapset tekemättä. Itse tein lapset keskelle pätkätyöputkea ja itse asiassa lapset menivät päiväkotiin silloin kun sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Kerroin joka paikassa että lapset on nyt tehty ja aika keskittyä nyt töihin. Ja kummasti se vakipaikka löytyikin kun en ollut enää se nainen joka jää heti kohta äitiuslomalle.

Minäkin tein esikoiseni pätkätyöputkeen, mutta erona olikin, että uutta työpätkää tarjottiin jo ennenkuin edellinen oli vielä edes päättynyt. Ja sai valita, mihin menee. Ei tarvinnut mennä sellaiseen paikkaan, missä oli jo kertaalleen todennut olevan huono työilmapiiri. Toisen lapseni tein ysärin lamaan, mutta silloin uskottiin laman menevän ohi. Kuten se menikin. Oli oikein hyvä ajankohta olla äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja palata sen jälkeen töihin. Yksi, mikä monilta lapsentekoikäisiltä puuttuu, on luottamus siihen, että ajat tulevat paranemaan. Enpä minäkään kyllä luottaisi, jos olisin nyt nuori. Niin kauan, kun epävarmuus tulevaisuudesta vain jatkuu ja pitää todenäköisempänä asioiden huonontumista kuin paranemista, tietenkin on varuillaan ja miettii, uskaltaako hankkia lapsia vai ei. 

Nykyisin puhutaan myös  pajon lapsiperheköyhyydestä ja lasten eriarvoistumisesta. Osattomuudesta, ulkopuolelle jäämisestä ja syrjäytymisestä. Aikuinen voi tehdä ihan vaikka eettisen valinnan, nuukailla ja elää mahdollisimman pienellä rahalla, kierrättää jne, mutta lapsi joutuu elämään päivähoidossa, koulussa ja naapurustossa  myös muiden lasten keskuudessa ja lapsen on vaikeampi perustella muille lapsille, miksi oman kodin arvot on erilaiset kuin kavereiden kodeissa. Olen kirjoittanut palstalle joskus ennenkin, että on ihan eri asia kuulua 20 oppilaan luokalla niihin 18:aan, joilla ei ole jotain hienoa härpätintä, vaikka kahdella onkin, kuin olla toinen niistä kahdesta, jolla ei ole, kun 18:lla muulla on hieno härpätin. 

Vierailija kirjoitti:

afrikassa ei pihdata ja kakaraa tursuu joka sekunti

Eikähän tuohonkin mahda löytyä kehitysyhteistyöhanke ellei useampikin miten tuota toimintaa tuetaan meidänkin verovaroin tavalla tai toisella. Paluutoimituksena saadaan sitten takaisin aikuisia miehiä rajattomasti aikanaan jotka etsivät itselleen parempia elinolosuhteita ja valmista pöytää kaikkine herkkuineen ja nykyajan hilavitkuttimineen. Toki mahdollisimman helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat syyni siihen etten hanki lapsia (kumppani kyllä on:

Alallani vakinaiset työsuhteet menevät miehille

Pelkään joutuvani ottamaan suuremman roolin lapsen hoidossa vaikka kumppani etukäteen kyllä lupaa pitävänsä puolet vapaista ja hoitavansa osuutensa

Pidän työstäni ja en voi olla varma kuinka negatiivisesti lapsen saanti vaikuttaa uraani

Juuri siksi ne lapset kannattaa tehdä aikaisemmin eikä odotella sinne aikaan uraan kun on se kovin kilpailu etenemisestä. Itse tein vastoin monia kavereitani lapset jo parikymppisenä ja kolmekymmpisenä olin sitten se nainen jolla oli jo ne lapset tehtyinä ja jonka uskalsi palkata vaativampaankin hommaan kun se ei enää ollut kärkkymässä vakipaikkaa vain jäädäkseen vuosiksi kotiin.

No olen 24-vuotias ja vuosi sitten valmistunut. Kuinka aikaisin ne lapset oikein pitäisi hankkia. Urani tyssää heti alkuun jos hankin lapsia viiden vuoden sisään ja kun sitä vakinaista paikkaa ei saa on riski liian iso.

Ei se ura tyssää vaikka niin kuvittelisikin. Jos se uran alku on muutenkin sitä silppua niin ei se paljon silpummaksi muutu jos jossain välissä saa lapsenkin. Silloinkin voi tehdä vaikka freelancerina jotain hommia kuten itse tein.

Ne hyvät vakituiset paikat jaetaan kutenkin useimmiten vasta kolmenkympin jälkeen joten sinne ehtii kyllä oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tähän alhaiseen syntyvyyteen on monia syitä, jotka jaetaan oikeastaan kaikissa länsimaissa. Naiset ovat hypergamisia, eli haluavat miehen joka on kaikilla tavoin parempi kuin mies. Varakkaampi, koulutetumpi, parempi työ, pitempi, voimakkaampi, älykkäämpi jne. Tämä vaan alkaa olla länsimaissa aika vaikeaa, koska feminismi yms. Kaikki naiset käytännössä kilpailevat top 20% miehistä, eivätkä tyydy vähempään. Deittisovellukset vain pahentavat tätä koska ainoat valintakriteerit ovat ulkonäkö ja varallisuus/koulutus/työ mitkä lukevat profiilissa ja tulevat ilmi kuvissa. Toisaalta Mieskään ei halua sitten yhtä-äkkiä asettua minkään 35v biologisen kellon kanssa joka on rillutellut parhaat vuotensa menemään "parempien" miesten kanssa. Tällaisen naisen kanssa edes siitä ei voisi olla kovinkaan varma että lapsi tulee olemaan oma eikä jonkun Tinder Pertin.

Kautta aikojen naisille on ollut myös miehessä "viehättävää" se että hän tarjoaa taloudellista sekä fyysistä turvaa, nykynainen länsimaassa ei tätä tarvitse joten miehen pitäisi tarjota jotain eli harrastaa vuorikiipeilyä ja kaikkea muuta hömpötystä naisen kanssa ja olla täydellinen "sielunkumppani". Ja/tai tarjota enemmän sitä parempaa ulkonäköä ja varallisuutta mitä aikaisemmin historiassa. Joten tästä seuraa että sellaisen alhaisenkin tason naisen saaminen tänä päivänä vaatii yksinkertaisesti liikaa vaivaa miehelle että se olisi kannattavaa, mielummin on ilman naista. Se vaan "maksaa" liikaa siihen hyötyyn nähden. Naiset ovat ylihinnoitelleet itsensä ulos markkinoilta. Aasiaan jos lähtee perheen perustamaan niin "hinta" on paljon alhaisempi ja tuotteen laatu on korkeampi. Tämä taas ei auta sitten suomen syntyvyysongelmaan vaan ne vauvat syntyvät aasiaan koska ei sitä naista kannata tänne tuoda feminismin pilattavaksi.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Miksi alentaa standardeja kun olen aina saanut parisuhteen näilläkin vaatimuksilla? Ne naiset taas jotka eivät saa vaatimustensa mukaista miestä ovat mieluummin yksin? Mitä vikaa siinäkään on? Meille naisille tässä tilanteessa ei ole mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä epävakaata,  joka päivä saa pelätä koska työpaikka lähtee alta.

Elämisen kustannukset  huipussaan,  ruoka ja asuminen hinnat pilvissä.

Työelämä on epävakaata mutta ei se sillä muutu että jätetään ne lapset tekemättä. Itse tein lapset keskelle pätkätyöputkea ja itse asiassa lapset menivät päiväkotiin silloin kun sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Kerroin joka paikassa että lapset on nyt tehty ja aika keskittyä nyt töihin. Ja kummasti se vakipaikka löytyikin kun en ollut enää se nainen joka jää heti kohta äitiuslomalle.

Huutonaurua! Ihan hyvin olisit voinut tehdä vielä pari lasta lisää. Pienten lasten äideiltä kysytään sitäkin, kuka jää kotiin, kun lapset sairastaa. Vaikka sanoisi, että ollaan miehen kanssa sovittu että hän, niin ei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Sinulla kävi tuuri eikä mikään oma ansio.

Varmaan kysytään mutta nykyään on ihan normaalia että myös mies jää vuorollaan. Ei siis niin että vain toinen jää (se ei ole uskottavaa) vaan että tilanteen mukaan jompi kumpi jää. Ehkä on jotain vanhoillisia työpaikkoja joissa kuvitelleen että ei se mies kuitenkaan jää mutta kyllä useimmissa paikoissa on nähty että ne miehet ovat ihan samalla tavalla välillä pois lasten vuoksi.

Ja ne lasten takia kotiin jäännit ovat kuitenkin ihan eri mittaluokan asia kuin vuosien kotona ola. Varsinkin kun etätyö on niin yleistä että kotoa voi silloinkin hoitaa monta akuuttia asiaa kun on sairaan lapsen kanssa siellä.

Osa miehistä ei jää vaikka niin etukäteen sanoisi. Kaverin mies soitti itse työnantajalle ja sanoi, että käske nyt hänet töihin, kun ei jaksa olla sairaiden lasten kanssa kotona. Iso osa töistä on sellaisia, että niitä ei tehdä etänä. Eikä etätyöntekijän velvollisuus ole siinä samalla hoitaa sairasta lasta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä epävakaata,  joka päivä saa pelätä koska työpaikka lähtee alta.

Elämisen kustannukset  huipussaan,  ruoka ja asuminen hinnat pilvissä.

Työelämä on epävakaata mutta ei se sillä muutu että jätetään ne lapset tekemättä. Itse tein lapset keskelle pätkätyöputkea ja itse asiassa lapset menivät päiväkotiin silloin kun sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Kerroin joka paikassa että lapset on nyt tehty ja aika keskittyä nyt töihin. Ja kummasti se vakipaikka löytyikin kun en ollut enää se nainen joka jää heti kohta äitiuslomalle.

Minäkin tein esikoiseni pätkätyöputkeen, mutta erona olikin, että uutta työpätkää tarjottiin jo ennenkuin edellinen oli vielä edes päättynyt. Ja sai valita, mihin menee. Ei tarvinnut mennä sellaiseen paikkaan, missä oli jo kertaalleen todennut olevan huono työilmapiiri. Toisen lapseni tein ysärin lamaan, mutta silloin uskottiin laman menevän ohi. Kuten se menikin. Oli oikein hyvä ajankohta olla äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja palata sen jälkeen töihin. Yksi, mikä monilta lapsentekoikäisiltä puuttuu, on luottamus siihen, että ajat tulevat paranemaan. Enpä minäkään kyllä luottaisi, jos olisin nyt nuori. Niin kauan, kun epävarmuus tulevaisuudesta vain jatkuu ja pitää todenäköisempänä asioiden huonontumista kuin paranemista, tietenkin on varuillaan ja miettii, uskaltaako hankkia lapsia vai ei. 

Nykyisin puhutaan myös  pajon lapsiperheköyhyydestä ja lasten eriarvoistumisesta. Osattomuudesta, ulkopuolelle jäämisestä ja syrjäytymisestä. Aikuinen voi tehdä ihan vaikka eettisen valinnan, nuukailla ja elää mahdollisimman pienellä rahalla, kierrättää jne, mutta lapsi joutuu elämään päivähoidossa, koulussa ja naapurustossa  myös muiden lasten keskuudessa ja lapsen on vaikeampi perustella muille lapsille, miksi oman kodin arvot on erilaiset kuin kavereiden kodeissa. Olen kirjoittanut palstalle joskus ennenkin, että on ihan eri asia kuulua 20 oppilaan luokalla niihin 18:aan, joilla ei ole jotain hienoa härpätintä, vaikka kahdella onkin, kuin olla toinen niistä kahdesta, jolla ei ole, kun 18:lla muulla on hieno härpätin. 

Tässähän se oleellinen asia tulikin. Kyse on ensisijassa tunteesta, ei siitä miten asiat todella ovat. Nykyisin on liiaan monilla vain sellainen epämääräinen tunne että asiat eivät mene hyvin ja epävarmuutta on monista asioista. Silti se ei ole mitenkään mikään fakta vaan se "ajan henki". Ja kun se on se henki niin ihmiset eivät uskalla tehdä lapsia.

Nyt tarvittaisiin muutenkin koko maahan sellaista uskoa ja tekemisen meininkiä eikä jatkuvaa ankeilua ja uhkakuvien maalailua. Jos esim. ajattelee miten suuret ikäluokat syntyivät oikeasti todella epävarmaan aikaan sodan jälkeen jolloin oli ihan todellinen uhka että NL miehittää maan tai kommunistit tekevät vallankaappauksen. Silti oli toiveikas tunnelma ja usko että tästä mennään eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mie en kelpaa naisille joten siksi ei lapsia ole 🥺

Mie oon ihan rehti,töissäkäyvä,introvertti ja kilttimies 🥺 Ikä tulee pian vastaan enkä ole vielä edes seukannu ikinä.

Sitten ylös ja ulos. Ei kukaan hae kotoa.

Maailma on liikakansoittunut, eli yhtäån lasta ei pidä hankkia. Ulkomailta saadaan kyllä lisää uusia suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt ovat kaikkien tiedossa (mutta kukaan ei tee niille mitään):

- pätkä- ja siilpputyöt huonolla palkalla. Kukaan ei halua tarjota lapselleen köyhää lapsuutta.

- lapsiperheiden "tuet" eli lapsilisän ostovoimasta on sulanut n. 50% verrattuna 90-lukuun. Jos halutaan 90-luvun ostovoima niin lapsilisää tulisi nostaa n. 180 euroon. Nyt se on n. 95 euroa.

- palveluiden taso. Voit joutua synnyttämään tien varressa, sillä synnytysosastoja on suljettu. Synnytyksessä voi vamnautua mutta korjausta et saa kun se maksaa. Jotkut vauvat ja äidit kuolevat, esim. vauva joka kuoli kun äitiä ei päästetty osastolle. Sairaaloiden taso nykyisin on luokkaa Pohjois-Korea. Päiväkotiryhmät täynnä ja lapset siellä puolittain heitteillä.

- mies: miehelle voi pälkähtää poistua vastuustaan takavasemmalle ja jäät yksinhuoltajaksi (=köyhyys). Muu yhteiskunta tietenkin paheksuu.

Muut syyt voivat liityyä esim. vakaumukseen mutta listassa on lueteltuna ne syyt minkä takia lasta haluavatkaan eivät lisäänny. Miksi tutkijat muka vieläkin ihmettelevät syntyvyyden romahtamista? Hohhoijaa. Ehkäpä heidän koulutuksensa laatu on ollut huonoa - en kyllä ihmettele. Suomessa idioluutio on totta ja vääjämätön kehityssuunta.

Lisäisin tähän listaan äitien kohtelun. Tätä kukaan ei enää uskalla sanoa ääneen, koska tulee laumallinen ihmisiä ilkkumaan. 

Nainen menettää ihmisyytenä sinä hetkenä kun tulee raskaaksi. Siitä lähtien vain lapsen hyvinvoinnilla on väliä, ja vain äiti voi sen hyvinvoinnin pilata. Jos nyt unohdetaan kaikki oikeasti lasta vahingoittavat jutut, niin nainen pilaa lapsen ihan vaan stressaamalla raskausaikana tavallista enemmän. Jos ette usko, lukekaa tutkimuksia äidin raskaudenaikaisesta stressistä. 

Siitä sitten synnyttämään. Jos saat vaurioita, olet verrattavissa lottovoittajaan jos ne korjataan julkisella puolella. Sitten oletkin pelkkä mamma jonka tekemisiin jokaisella on oikeus puuttua. Olet vain mamma, jota kukaan ei arvosta. Sinulla on löysä alapää, etkä yläpäälläkään ajattele muuta kuin lastasi. Et tee mitään oikein, imetit tai et, veit hoitoon ennen kolmea ikävuotta tai et. 

Samaan aikaan kun valvot vauvan kanssa yöt, naapurin työtön mies saa rahaa enemmän kuin sinä, ja on sukupuolensa vuoksi oikeutettu asettamaan sinut alimpaan kastiin koko yhteiskunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä epävakaata,  joka päivä saa pelätä koska työpaikka lähtee alta.

Elämisen kustannukset  huipussaan,  ruoka ja asuminen hinnat pilvissä.

Työelämä on epävakaata mutta ei se sillä muutu että jätetään ne lapset tekemättä. Itse tein lapset keskelle pätkätyöputkea ja itse asiassa lapset menivät päiväkotiin silloin kun sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Kerroin joka paikassa että lapset on nyt tehty ja aika keskittyä nyt töihin. Ja kummasti se vakipaikka löytyikin kun en ollut enää se nainen joka jää heti kohta äitiuslomalle.

Huutonaurua! Ihan hyvin olisit voinut tehdä vielä pari lasta lisää. Pienten lasten äideiltä kysytään sitäkin, kuka jää kotiin, kun lapset sairastaa. Vaikka sanoisi, että ollaan miehen kanssa sovittu että hän, niin ei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Sinulla kävi tuuri eikä mikään oma ansio.

Varmaan kysytään mutta nykyään on ihan normaalia että myös mies jää vuorollaan. Ei siis niin että vain toinen jää (se ei ole uskottavaa) vaan että tilanteen mukaan jompi kumpi jää. Ehkä on jotain vanhoillisia työpaikkoja joissa kuvitelleen että ei se mies kuitenkaan jää mutta kyllä useimmissa paikoissa on nähty että ne miehet ovat ihan samalla tavalla välillä pois lasten vuoksi.

Ja ne lasten takia kotiin jäännit ovat kuitenkin ihan eri mittaluokan asia kuin vuosien kotona ola. Varsinkin kun etätyö on niin yleistä että kotoa voi silloinkin hoitaa monta akuuttia asiaa kun on sairaan lapsen kanssa siellä.

Osa miehistä ei jää vaikka niin etukäteen sanoisi. Kaverin mies soitti itse työnantajalle ja sanoi, että käske nyt hänet töihin, kun ei jaksa olla sairaiden lasten kanssa kotona. Iso osa töistä on sellaisia, että niitä ei tehdä etänä. Eikä etätyöntekijän velvollisuus ole siinä samalla hoitaa sairasta lasta.

No kaikenlaisia ääliöitä osa miehikseen ja lasten isikseen valitsee. Se on lähinnä oma vika ja itse aiheitettu ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat syyni siihen etten hanki lapsia (kumppani kyllä on:

Alallani vakinaiset työsuhteet menevät miehille

Pelkään joutuvani ottamaan suuremman roolin lapsen hoidossa vaikka kumppani etukäteen kyllä lupaa pitävänsä puolet vapaista ja hoitavansa osuutensa

Pidän työstäni ja en voi olla varma kuinka negatiivisesti lapsen saanti vaikuttaa uraani

Juuri siksi ne lapset kannattaa tehdä aikaisemmin eikä odotella sinne aikaan uraan kun on se kovin kilpailu etenemisestä. Itse tein vastoin monia kavereitani lapset jo parikymppisenä ja kolmekymmpisenä olin sitten se nainen jolla oli jo ne lapset tehtyinä ja jonka uskalsi palkata vaativampaankin hommaan kun se ei enää ollut kärkkymässä vakipaikkaa vain jäädäkseen vuosiksi kotiin.

No olen 24-vuotias ja vuosi sitten valmistunut. Kuinka aikaisin ne lapset oikein pitäisi hankkia. Urani tyssää heti alkuun jos hankin lapsia viiden vuoden sisään ja kun sitä vakinaista paikkaa ei saa on riski liian iso.

Ei se ura tyssää vaikka niin kuvittelisikin. Jos se uran alku on muutenkin sitä silppua niin ei se paljon silpummaksi muutu jos jossain välissä saa lapsenkin. Silloinkin voi tehdä vaikka freelancerina jotain hommia kuten itse tein.

Ne hyvät vakituiset paikat jaetaan kutenkin useimmiten vasta kolmenkympin jälkeen joten sinne ehtii kyllä oikein hyvin.

Lapsi vaatii kyllä huomiota, jaksamista ja paljon muutakin teini-ikäiseksi asti ellei ylikin ja vaikuttaa aikuisen elämään ja menoihin ja niiden järjestelemiseen.

Mieluummin kyllä pääsisin helpommalla ja halvemmalla jättämällä kokonaan tuon vaivannäön josta harvemmin kehutaan edes lapsen suunnasta. Vaatimusta vaatimuksen perään ja niistä selviämistä omien resurssiensa rajoja hipoen. Sittenkin tunne ettei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie en kelpaa naisille joten siksi ei lapsia ole 🥺

Mie oon ihan rehti,töissäkäyvä,introvertti ja kilttimies 🥺 Ikä tulee pian vastaan enkä ole vielä edes seukannu ikinä.

Sitten ylös ja ulos. Ei kukaan hae kotoa.

Nii mutku mie tykkään olla kotona, mie käyn vaa töissä,kaupassa ja sit mie oon kotona. Tinderissä mie oon mut siellä naiset ghostaa miut 🥺

Mie harrastan lenkkeilyä,metsässä retkeilyä ja kalastusta ni mie tykkään kun mie saan olla rauhassa 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä epävakaata,  joka päivä saa pelätä koska työpaikka lähtee alta.

Elämisen kustannukset  huipussaan,  ruoka ja asuminen hinnat pilvissä.

Työelämä on epävakaata mutta ei se sillä muutu että jätetään ne lapset tekemättä. Itse tein lapset keskelle pätkätyöputkea ja itse asiassa lapset menivät päiväkotiin silloin kun sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Kerroin joka paikassa että lapset on nyt tehty ja aika keskittyä nyt töihin. Ja kummasti se vakipaikka löytyikin kun en ollut enää se nainen joka jää heti kohta äitiuslomalle.

Huutonaurua! Ihan hyvin olisit voinut tehdä vielä pari lasta lisää. Pienten lasten äideiltä kysytään sitäkin, kuka jää kotiin, kun lapset sairastaa. Vaikka sanoisi, että ollaan miehen kanssa sovittu että hän, niin ei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Sinulla kävi tuuri eikä mikään oma ansio.

Varmaan kysytään mutta nykyään on ihan normaalia että myös mies jää vuorollaan. Ei siis niin että vain toinen jää (se ei ole uskottavaa) vaan että tilanteen mukaan jompi kumpi jää. Ehkä on jotain vanhoillisia työpaikkoja joissa kuvitelleen että ei se mies kuitenkaan jää mutta kyllä useimmissa paikoissa on nähty että ne miehet ovat ihan samalla tavalla välillä pois lasten vuoksi.

Ja ne lasten takia kotiin jäännit ovat kuitenkin ihan eri mittaluokan asia kuin vuosien kotona ola. Varsinkin kun etätyö on niin yleistä että kotoa voi silloinkin hoitaa monta akuuttia asiaa kun on sairaan lapsen kanssa siellä.

Osa miehistä ei jää vaikka niin etukäteen sanoisi. Kaverin mies soitti itse työnantajalle ja sanoi, että käske nyt hänet töihin, kun ei jaksa olla sairaiden lasten kanssa kotona. Iso osa töistä on sellaisia, että niitä ei tehdä etänä. Eikä etätyöntekijän velvollisuus ole siinä samalla hoitaa sairasta lasta.

No kaikenlaisia ääliöitä osa miehikseen ja lasten isikseen valitsee. Se on lähinnä oma vika ja itse aiheitettu ongelma.

Harmi, kun tuon saa selville vasta sitten, kun lapset sairastavat. Seurusteluaikana ei hoksaa kysyä mieheltä ja hänen perheenjäseniltään, millaista kohtelua he saivat, kun olivat itse pieninä sairaana.