Lue keskustelun säännöt.
Isäksi vasten tahtoaan (yhden illan jutusta vs parisuhteessa)
22.04.2023 |
Ehkäisyn pettäessä yleensä nainen päättää yksin, pitääkö lapsen vai ei, sattuipa tilanne parisuhteessa tai yhden yön jutussa. Tilanne ei ole tasa-arvoinen biologisista syistä, vain koska naispuolisella sattuu olemaan se kohtu jossa lapsi alkaa kasvaa. Oletetaan vielä, että mies on käyttänyt kondomia, eli ei ole sokeasti luottanut naiseen hänen sanoessaan että huolehtii ehkäisystä, ja nainen sanonut itsekin ettei missään nimessä halua lapsia.
Yhden illan jutussa vahingon sattuessa, on melko yleistä, että isä ei juurikaan osallistu lapsen elämään, tai osallistuu vain vähän. Tätä ei valtaosa pidä mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mies ei ole ollut yhdessä lapsen äidin kanssa, eikä täten 100% varmuudella ole halunnut lasta hänen kanssaan.
Jos taas parisuhteessa sattuu vastaava tilanne, että mies on tehnyt hyvin selväksi ettei lasta halua, ja lisäksi käyttänyt kumia ja silti vahinko sattuu ja nainen päättääkin yksin, että lapsi pidetään. Mies jää usein hetkeksi parisuhteeseen lapsen takia vaikka tietää, että lasta ei halua elämäänsä eikä varsinkaan tuon ihmisen kanssa. Kun sitten mies jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin (ellei heti) haluaa erota, ja muuttuu viikonloppuisäksi, tästä seuraa kauhea syyllistäminen, suunnilleen perheen hylkääjäksi nimitellään, ainakin sen äidin toimesta, ellei jopa ulkopuolistenkin suulla. Kuiskitaan selän takana, tyhmä tuokin pariskunta kun lapsi piti tehdä ja sen jälkeen heti erota. Kenelläkään ei käy mielessä että ehkäpä juuri siksi ero tulikin. Muussa tapauksessa olisi tullut vain vähän myöhemmin.
Näettekö tässä mitään ristiriitaa? Kummassakin tilanteessa mies on ilmaissut raskausuutisen jälkeen ettei lasta halua, ja sen vuoksi käyttänyt kondomiakin. Toisessa tilanteessa edellä mainituista mies saa paljon enemmän syyllistämistä osakseen. Eikö luulisikin, että siinä vaiheessa kun mies ilmaisee että hän ei lasta halua, ja nainen silti päättää sen pitää, täytyy naisen myös silloin ottaa se riski, että hän kasvattaa lapsen yksin, eikä lapsi välttämättä saa isäsuhdetta ollenkaan? Miten se on mieheltä hylkäämistä siinä vaiheessa, kun on alusta asti tehnyt selväksi, ettei halua isäksi?
Eikä tänne mitään ehkäisystä viisastelijoita kiitos, kaikki tietää sen että aina on seksissä raskauden mahdollisuus vaikka olisi kolme eri ehkäisymenetelmää käytössä samanaikaisesti, ja silti suunnilleen jokainen ihminen sitä seksiä ehkäisyn kanssa uskaltaa harrastaa. Nyt on kyse lähinnä moraalisesta näkökulmasta, onko mielestäsi oikein syyllistää miestä asiasta, johon hän on selkeästi kantansa ilmaissut siinä vaiheessa, kun aborttikin on vielä ollut mahdollinen? Entä onko ok olettaa, että tilanteen sattuessa parisuhteessa, miehen pitäisi tämän luottamuksen pettämisen jälkeen vielä luottaa naiseen? Parisuhteessa vielä luulisi, että kiinnostaa se oman rakkaan kumppanin kanta asiaan, eikä sitä sivuuteta täysin. Yhden yön jutussa tuon vielä ymmärtää, ettei naista sen tuntemattoman kanta kiinnosta. Asiallisia ajatuksia kiitos :)
Kommentit (1976)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Jaahas. Kuulostat melko itsekkäältä ja uniikilta. Jos nainen panikoituu eikä pärjää, se on ymmärrettävää, mutta jos tuntematon ei ole siitä kiinnostunut, on hän mulkku.
Sen tuntemattoman siittiösolu on kuitenkin siellä aiheuttanut raskauden.
Sehän ei olekaan yhtään itsekästä yrittää luistaa kaikesta vastuusta, kun toinen tulee raskaaksi.
:DNut puhuttiin siitä ymmärtääkö ettei vanhemmaksi halua. Ja ei kuulemma ymmärrä, koska siittänyt.
Vastuut menee halujen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Eli sen lisäksi että miehen pitää huolehtia mahdollisesta raskaudesta seksin aikana ja syntyvästä lapsesta, hän on velvoitettu huolehtimaan myös susta koko raskauden ajan ja lieventämään sun omia epävarmuuksia ja paniikkia? Eli yhdenillanjutun olisi pitänyt muuttaa sun luo?
Ei kukaan noin sanonut.
Yhden illan tuttavuudenkin velvollisuus on se elatusvelvollisuus. Jos siitä yrittää luistaa, se olisi sitä toisen yksin jättämistä.
Toki normaalijärkinen ja empaattinen tyyppi ehkä jopa kyselee joskus sen raskaana olevan tilanteesta, mutta tokikaan kaikilta ei tätä edes kannata odottaa.
No ei todella kannatakaan, kyseletkö sä jokaiselta vastaantulevalta raskaana olevalta miten ne voi?
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen.
Öö, olisko vaikka siksi ettei tunne sua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Jaahas. Kuulostat melko itsekkäältä ja uniikilta. Jos nainen panikoituu eikä pärjää, se on ymmärrettävää, mutta jos tuntematon ei ole siitä kiinnostunut, on hän mulkku.
Sen tuntemattoman siittiösolu on kuitenkin siellä aiheuttanut raskauden.
Sehän ei olekaan yhtään itsekästä yrittää luistaa kaikesta vastuusta, kun toinen tulee raskaaksi.
:DNut puhuttiin siitä ymmärtääkö ettei vanhemmaksi halua. Ja ei kuulemma ymmärrä, koska siittänyt.
Mutta naista kyllä ymmärtää vaikka raskautunut. Ja erityisesti häntä pitää ymmärtää ja kaikkien piti auttaa ja paapoa. Vastuusta ei puhunut kukaan muu kuin tuo hymiöpelle.
Ei kukaan mistään paapomisesta ole puhunut.
Miehet pääsee ihan hemmetin helpolla pelkillä elareilla, ja silti kehtaavat narista. Se on itsekkyyden huipentuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Eli sen lisäksi että miehen pitää huolehtia mahdollisesta raskaudesta seksin aikana ja syntyvästä lapsesta, hän on velvoitettu huolehtimaan myös susta koko raskauden ajan ja lieventämään sun omia epävarmuuksia ja paniikkia? Eli yhdenillanjutun olisi pitänyt muuttaa sun luo?
Ei kukaan noin sanonut.
Yhden illan tuttavuudenkin velvollisuus on se elatusvelvollisuus. Jos siitä yrittää luistaa, se olisi sitä toisen yksin jättämistä.
Toki normaalijärkinen ja empaattinen tyyppi ehkä jopa kyselee joskus sen raskaana olevan tilanteesta, mutta tokikaan kaikilta ei tätä edes kannata odottaa.
No ei todella kannatakaan, kyseletkö sä jokaiselta vastaantulevalta raskaana olevalta miten ne voi?
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen.
Öö, olisko vaikka siksi ettei tunne sua?
Jos minä olisin omalla toiminnallani ollut saattamassa jotakuta raskaaksi, niin todellakin kyselisin vointia, vaikken isäksi haluaisikaan.
Mutta en olekaan kylmä ja itsekäs k-pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Jaahas. Kuulostat melko itsekkäältä ja uniikilta. Jos nainen panikoituu eikä pärjää, se on ymmärrettävää, mutta jos tuntematon ei ole siitä kiinnostunut, on hän mulkku.
Sen tuntemattoman siittiösolu on kuitenkin siellä aiheuttanut raskauden.
Sehän ei olekaan yhtään itsekästä yrittää luistaa kaikesta vastuusta, kun toinen tulee raskaaksi.
:DNut puhuttiin siitä ymmärtääkö ettei vanhemmaksi halua. Ja ei kuulemma ymmärrä, koska siittänyt.
Mutta naista kyllä ymmärtää vaikka raskautunut. Ja erityisesti häntä pitää ymmärtää ja kaikkien piti auttaa ja paapoa. Vastuusta ei puhunut kukaan muu kuin tuo hymiöpelle.
Ei kukaan mistään paapomisesta ole puhunut.
Miehet pääsee ihan hemmetin helpolla pelkillä elareilla, ja silti kehtaavat narista. Se on itsekkyyden huipentuma.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta.
Ja Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Mitä muuta tuo on kuin paapomisen haluamista? Miten ne elarit muuttaa naisen kiintymistä lapseen ja tekee vanhemmuudesta helpompaa? Jos ei itsekään kiinny vauvaan ja vanhemmaksi kasva heti, miten voi odottaa sen vanhemmuuden palon syttyvän jollekin täysin ulkopuoliselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Eli sen lisäksi että miehen pitää huolehtia mahdollisesta raskaudesta seksin aikana ja syntyvästä lapsesta, hän on velvoitettu huolehtimaan myös susta koko raskauden ajan ja lieventämään sun omia epävarmuuksia ja paniikkia? Eli yhdenillanjutun olisi pitänyt muuttaa sun luo?
Ei kukaan noin sanonut.
Yhden illan tuttavuudenkin velvollisuus on se elatusvelvollisuus. Jos siitä yrittää luistaa, se olisi sitä toisen yksin jättämistä.
Toki normaalijärkinen ja empaattinen tyyppi ehkä jopa kyselee joskus sen raskaana olevan tilanteesta, mutta tokikaan kaikilta ei tätä edes kannata odottaa.
No ei todella kannatakaan, kyseletkö sä jokaiselta vastaantulevalta raskaana olevalta miten ne voi?
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen.
Öö, olisko vaikka siksi ettei tunne sua?
Jos minä olisin omalla toiminnallani ollut saattamassa jotakuta raskaaksi, niin todellakin kyselisin vointia, vaikken isäksi haluaisikaan.
Mutta en olekaan kylmä ja itsekäs k-pää.
Juu, tokihan soittelisit kertapanolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Jaahas. Kuulostat melko itsekkäältä ja uniikilta. Jos nainen panikoituu eikä pärjää, se on ymmärrettävää, mutta jos tuntematon ei ole siitä kiinnostunut, on hän mulkku.
Sen tuntemattoman siittiösolu on kuitenkin siellä aiheuttanut raskauden.
Sehän ei olekaan yhtään itsekästä yrittää luistaa kaikesta vastuusta, kun toinen tulee raskaaksi.
:DNut puhuttiin siitä ymmärtääkö ettei vanhemmaksi halua. Ja ei kuulemma ymmärrä, koska siittänyt.
Mutta naista kyllä ymmärtää vaikka raskautunut. Ja erityisesti häntä pitää ymmärtää ja kaikkien piti auttaa ja paapoa. Vastuusta ei puhunut kukaan muu kuin tuo hymiöpelle.
Ei kukaan mistään paapomisesta ole puhunut.
Miehet pääsee ihan hemmetin helpolla pelkillä elareilla, ja silti kehtaavat narista. Se on itsekkyyden huipentuma.
Ei näille ylispelleille kannata edes vastata. Haluaisinpa olla kärpäsenä katossa, jos nämä pääsisivät sössöttämään perustuslakivaliokunnalle näkemyksistään lapsen oikeuksista ja siitä, miten lapsen biologisella isällä ei ole mitään tekemistä lapsen syntymän kanssa 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Jaahas. Kuulostat melko itsekkäältä ja uniikilta. Jos nainen panikoituu eikä pärjää, se on ymmärrettävää, mutta jos tuntematon ei ole siitä kiinnostunut, on hän mulkku.
Sen tuntemattoman siittiösolu on kuitenkin siellä aiheuttanut raskauden.
Sehän ei olekaan yhtään itsekästä yrittää luistaa kaikesta vastuusta, kun toinen tulee raskaaksi.
:DNut puhuttiin siitä ymmärtääkö ettei vanhemmaksi halua. Ja ei kuulemma ymmärrä, koska siittänyt.
Mutta naista kyllä ymmärtää vaikka raskautunut. Ja erityisesti häntä pitää ymmärtää ja kaikkien piti auttaa ja paapoa. Vastuusta ei puhunut kukaan muu kuin tuo hymiöpelle.
Ei kukaan mistään paapomisesta ole puhunut.
Miehet pääsee ihan hemmetin helpolla pelkillä elareilla, ja silti kehtaavat narista. Se on itsekkyyden huipentuma.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta.
Ja Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Mitä muuta tuo on kuin paapomisen haluamista? Miten ne elarit muuttaa naisen kiintymistä lapseen ja tekee vanhemmuudesta helpompaa? Jos ei itsekään kiinny vauvaan ja vanhemmaksi kasva heti, miten voi odottaa sen vanhemmuuden palon syttyvän jollekin täysin ulkopuoliselle?
Eihän tuossa sanottu muuta kuin hyvä että isä ei vetäytynyt kaikesta vastuusta ja alkanut pullikoida elareitakin vastaan. Kaikki miehet ei ole raukkoja, jotka juoksee karkuun heti ulosvetämisen jälkeen.
Lapsen isä on kyllä kaikkea muuta kuin ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Jaahas. Kuulostat melko itsekkäältä ja uniikilta. Jos nainen panikoituu eikä pärjää, se on ymmärrettävää, mutta jos tuntematon ei ole siitä kiinnostunut, on hän mulkku.
Sen tuntemattoman siittiösolu on kuitenkin siellä aiheuttanut raskauden.
Sehän ei olekaan yhtään itsekästä yrittää luistaa kaikesta vastuusta, kun toinen tulee raskaaksi.
:DNut puhuttiin siitä ymmärtääkö ettei vanhemmaksi halua. Ja ei kuulemma ymmärrä, koska siittänyt.
Mutta naista kyllä ymmärtää vaikka raskautunut. Ja erityisesti häntä pitää ymmärtää ja kaikkien piti auttaa ja paapoa. Vastuusta ei puhunut kukaan muu kuin tuo hymiöpelle.
Ei kukaan mistään paapomisesta ole puhunut.
Miehet pääsee ihan hemmetin helpolla pelkillä elareilla, ja silti kehtaavat narista. Se on itsekkyyden huipentuma.
Ei näille ylispelleille kannata edes vastata. Haluaisinpa olla kärpäsenä katossa, jos nämä pääsisivät sössöttämään perustuslakivaliokunnalle näkemyksistään lapsen oikeuksista ja siitä, miten lapsen biologisella isällä ei ole mitään tekemistä lapsen syntymän kanssa 😅
Syntymästähän tässä puhuttiinkin 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden joidenkin tuntuu sitten varmaan ihan käsittämättömältä ymmärtää omien vanhempieni, tai siis lähinnä isäni toimintaa. Vanhemmat tutustui aikoinaan ohimennen toisiinsa, tai no, lähinnä ulkonäöltä tunsivat tai tiesivät toisensa. Tästä suunnilleen kymmenen vuoden kuluttua vanhemmat oli samoissa juhlissa, ja siitä minä sain alkuni. He kuitenkin päättivät kasvattaa minut yhdessä vaikka asuivat eri maissa ja tilanne ei ollut helpoin mahdollinen muutenkaan. Heillä oli koko ajan yhteishuoltajuus ja kaikki sujui hyvin.
Tämä on toki joillekin varmaan ihan absurdia, ihan liikaa ymmärrettäväksi.
Ymmärrän tuon, että mies on vahinkoraskauden sattuessa heikommassa asemassa, ja saattaa todella joutua vanhemmaksi (mikä on yksi isoimmista ja mullistavimmista asioista ihmisen elämässä - joko hyvässä tai pahassa) vasten tahtoaan. En kuitenkaan näe, miten muuten tällaiset tilanteet pitäisi hoitaa. Olisi erittäin erittäin kyseenalaista pakottaa nainen, joka haluaa lapsen pitää, aborttiin. Tuota kun oikein ajatuksella miettii, niin puistattaa ihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millaisissa tilanteissa tai miten joku on tullut tahtomattaan isäksi?
Oliko mikä ehkäisy käytössä? Käsittelitkö kondomia oikein? Tarkistitko kondomin ehjyyden?
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisissa tilanteissa tai miten joku on tullut tahtomattaan isäksi?
Oliko mikä ehkäisy käytössä? Käsittelitkö kondomia oikein? Tarkistitko kondomin ehjyyden?
Veikkaan, että ainakin puolet tapauksista on sellaisia, missä on pahoitettu mieli siitä ettei naisella olekaan pillereitä, manguttu miten kortsu on inhottava eikä sitä nyt ainakaan ja sitten luvattu vetää ajoissa ulos, mutta epäonnistuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näiden joidenkin tuntuu sitten varmaan ihan käsittämättömältä ymmärtää omien vanhempieni, tai siis lähinnä isäni toimintaa. Vanhemmat tutustui aikoinaan ohimennen toisiinsa, tai no, lähinnä ulkonäöltä tunsivat tai tiesivät toisensa. Tästä suunnilleen kymmenen vuoden kuluttua vanhemmat oli samoissa juhlissa, ja siitä minä sain alkuni. He kuitenkin päättivät kasvattaa minut yhdessä vaikka asuivat eri maissa ja tilanne ei ollut helpoin mahdollinen muutenkaan. Heillä oli koko ajan yhteishuoltajuus ja kaikki sujui hyvin.
Tämä on toki joillekin varmaan ihan absurdia, ihan liikaa ymmärrettäväksi.
Miksi tuo olisi absurdia? Suurin osa lapsista tunnustetaan ilman pakkoa ja ne syntyvät edes etäisesti toisilleen tutuille vanhemmille. Silloinhan molemmat vanhemmuuden päättävät.
Mutta se ei ole koko kuva. Melko ruusunpunaisin lasein saa maailmaa katsella, jos kuvittelee ettei irtosuhteita tai pikapanoja tuntemattomien kanssa ole olemassa. Näissä tilanteissa aika moni ymmärtää jos ei vanhemmaksi halua. Toki ei kaikki, mutta eipä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon, että mies on vahinkoraskauden sattuessa heikommassa asemassa, ja saattaa todella joutua vanhemmaksi (mikä on yksi isoimmista ja mullistavimmista asioista ihmisen elämässä - joko hyvässä tai pahassa) vasten tahtoaan. En kuitenkaan näe, miten muuten tällaiset tilanteet pitäisi hoitaa. Olisi erittäin erittäin kyseenalaista pakottaa nainen, joka haluaa lapsen pitää, aborttiin. Tuota kun oikein ajatuksella miettii, niin puistattaa ihan.
Jos olet ketjua lukenut, olisit huomannut että vanhemmaksi pakottaminen loppuu tasan siihen, jos isyyden tunnustamisesta tulee vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden joidenkin tuntuu sitten varmaan ihan käsittämättömältä ymmärtää omien vanhempieni, tai siis lähinnä isäni toimintaa. Vanhemmat tutustui aikoinaan ohimennen toisiinsa, tai no, lähinnä ulkonäöltä tunsivat tai tiesivät toisensa. Tästä suunnilleen kymmenen vuoden kuluttua vanhemmat oli samoissa juhlissa, ja siitä minä sain alkuni. He kuitenkin päättivät kasvattaa minut yhdessä vaikka asuivat eri maissa ja tilanne ei ollut helpoin mahdollinen muutenkaan. Heillä oli koko ajan yhteishuoltajuus ja kaikki sujui hyvin.
Tämä on toki joillekin varmaan ihan absurdia, ihan liikaa ymmärrettäväksi.
Miksi tuo olisi absurdia? Suurin osa lapsista tunnustetaan ilman pakkoa ja ne syntyvät edes etäisesti toisilleen tutuille vanhemmille. Silloinhan molemmat vanhemmuuden päättävät.
Mutta se ei ole koko kuva. Melko ruusunpunaisin lasein saa maailmaa katsella, jos kuvittelee ettei irtosuhteita tai pikapanoja tuntemattomien kanssa ole olemassa. Näissä tilanteissa aika moni ymmärtää jos ei vanhemmaksi halua. Toki ei kaikki, mutta eipä tarvitsekaan.
No aikamoiset pikapanot, jos ei edes ulkonäöltä toiseen ehdi tutustumaan niin että kadulla tunnistaisi jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon, että mies on vahinkoraskauden sattuessa heikommassa asemassa, ja saattaa todella joutua vanhemmaksi (mikä on yksi isoimmista ja mullistavimmista asioista ihmisen elämässä - joko hyvässä tai pahassa) vasten tahtoaan. En kuitenkaan näe, miten muuten tällaiset tilanteet pitäisi hoitaa. Olisi erittäin erittäin kyseenalaista pakottaa nainen, joka haluaa lapsen pitää, aborttiin. Tuota kun oikein ajatuksella miettii, niin puistattaa ihan.
Jos olet ketjua lukenut, olisit huomannut että vanhemmaksi pakottaminen loppuu tasan siihen, jos isyyden tunnustamisesta tulee vapaaehtoista.
Ei nytkään ole pakko tunnustaa, sitten toki viedään isyystestiin vaikka väkisin ja asia selvitetään kokeella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon, että mies on vahinkoraskauden sattuessa heikommassa asemassa, ja saattaa todella joutua vanhemmaksi (mikä on yksi isoimmista ja mullistavimmista asioista ihmisen elämässä - joko hyvässä tai pahassa) vasten tahtoaan. En kuitenkaan näe, miten muuten tällaiset tilanteet pitäisi hoitaa. Olisi erittäin erittäin kyseenalaista pakottaa nainen, joka haluaa lapsen pitää, aborttiin. Tuota kun oikein ajatuksella miettii, niin puistattaa ihan.
Jos olet ketjua lukenut, olisit huomannut että vanhemmaksi pakottaminen loppuu tasan siihen, jos isyyden tunnustamisesta tulee vapaaehtoista.
Ei ole tulossa.
Rikosvastuun kantamisesta ja veroistakin voisi tehdä vapaaehtoisia, vai mitä? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, jokainen meistä ollaan ihan vaan omista ratkaisuistamme vastuussa. Kivahan se olisi että Pena sanoisi että tottakai osallistun. Jos ei, sit Canna elää sen kanssa.
Mihin siis se Pentin vastuu jäi?
Miksi te naiset sössötätte edelleen siitä vastuusta, kun on päivänselvää että naisella ei tässä kuviossa ole niin halutessaan mitään vastuuta? Miksi miehellä pitäisi olla? Miksi naisen tulisi saada päättää yksinvaltiaana miehen vastuusta? Sama olisi jos isäksi kovasti haluava mies voisi pakottaa vastentahtoisen, vahingossa raskautuneen naisen synnyttämään puolestaan... hän voisi hoitaa lapsen, mutta nainen maksaisi sitten tietenkin elareita.
Heh, ei ole sama asia. Raskaus on riski terveydelle ja hengelle.
Panosten ollessa noin kovat kannattaa naisen varmaan pidättäytyä irtoseksistä tai huolehtia ehkäisystä pomminvarmasti. Vai mitä?
Totta kai, niin minä teen kun en lapsia halua. Nyt kuitenkin vastasin kommenttiin jossa verrattiin elarien maksamispakkoa synnytyspakkoon. Valoja tauluun.
Verrattiinko? Sun päässä ehkä.
Tässä suora lainaus kommentista josta puhutaan:
"Miksi naisen tulisi saada päättää yksinvaltiaana miehen vastuusta? Sama olisi jos isäksi kovasti haluava mies voisi pakottaa vastentahtoisen, vahingossa raskautuneen naisen synnyttämään puolestaan"
Oliko tuossa joku virhe? Noinhan se menee. Yhdyntä on todennäköisesti päätetty yksissä tuumin, mutta sen jälkeen nainen päättää kaikesta. Olisiko oikein, että mies päättäisi sen yhdynnän jälkeen kaikesta? "Olen aina halunnut isäksi, vaikket sinä haluakaan äidiksi niin sinähän synnytät ja maksat elareita minulle".
Mies saa päättää omasta kehostaan. Jos siinä alkaa kasvaa uusi elämä, mies saa päättää sen abortoinnista. Transmiehen kohdalla tämä on jopa fyysisesti mahdollista.
Kehollinen itsemääräämisoikeus on selvästi vaikea käsite monelle - tai ehkä vain yhdelle jankkaajalle?
Pakkosynnyttäminen on analogia miehen isäksi pakottamiselle. Kummassakin tilanteessa ihminen pakotetaan vanhemmaksi. Naisen pakottaminen - huono juttu, miehen pakottaminen - hyvä juttu. Jos itsemääräämisoikeuteen kajoaminen tuntuu pahalta, niin miksi isäksi pakottaminen ei tunnu pahalta?
Mitä fyysisiä kipuja, vaurioita, tulojen laskemista, elämän rajoittamista ja työkyvyttömyyttä koituu miehille elatusmaksuista?
Haluatko miettiä kysymyksesi uudelleen? Miksi miehen pitäisi maksaa itselleen täysin merkityksettömälle ja tuntemattolle naiselle ja tämän itselleen tuntemattomaksi jäävälle lapselle vastoin tahtoaan?
Miksi mies ei tutustu siihen lapseensa, jos harmittaa tuntemattomalle maksaa? Miksi naisen pitäisi maksaa miehenkin osuus?
Koska ei ole halunnut sitä lasta eikä lapsi kiinnosta. Nainen on halunnut tuoda sen lapsen maailmaan.
Ei sitä naistakaan lapsi välttämättä kiinnosta, mutta hän kantaa vastuunsa.
Synnyttää lapsen jota ei halua?
Niin elämä joskus heittelee.
Eihän se sen miehen syy ole, jos nainen haluaa synnyttää lapsen jota ei halua.
Kyllä se nimenomaan on kun on mennyt lapsen alulle panemaan. Se on ihan tiedossa miten oikeudet ja velvollisuudet sen jälkeen menee, joten tietoinen valinta jos seksiä päättää naisen kanssa harrastaa.
Eli mies maksaa siittämisestä. Tulihan se sieltä vihdoin. Miksi siittämisestä maksetaan elarit?
Koska siitä siittämisestä syntyy elävä olento jolla on oikeus tulla siittäjänsä elättämäksi? Kuinka kujalla sä oikein olet?
Mutta miksi? Sulta kysytään perusteluita eikä että onko näin. Miksi se vastuu syntyy siittämisestä?
Rauhotus nyt vähän ja mieti hetki järjellä.
1. Panohommissa voi käydä niin että nainen tulee raskaaksi, ei mikään yllätys
2. Loppupeleissä nainen päättää omasta kehostaan ja tähän on vähän huono kenenkään sanoa mitään muuta.
3. Olet VASTUUSSA syntyvästä lapsesta ja sen elatuksesta koska olet se toinen osapuoli
Eihän homma ole tässä asiassa ihan tasapainossa naisten ja miesten välillä mutta tähän on mielestäni ihan selkeät biologiset syyt. Otat ns tietoisen riskin aina näissä jutuissa ja tyhmän sellaisen jos paljaalla vetelet tuntemattomia ihmisiä mutta ethän sä voi vastuutas paeta toteamalla vaan "ei kiinnosta"
M41
Kyllä voi jos haluaa. Jeesusko tulee oven taakse ja varsikin kun on vähän isompi kaveri .
Mutta naista kyllä ymmärtää vaikka raskautunut. Ja erityisesti häntä pitää ymmärtää ja kaikkien piti auttaa ja paapoa. Vastuusta ei puhunut kukaan muu kuin tuo hymiöpelle.