Lue keskustelun säännöt.
Isäksi vasten tahtoaan (yhden illan jutusta vs parisuhteessa)
22.04.2023 |
Ehkäisyn pettäessä yleensä nainen päättää yksin, pitääkö lapsen vai ei, sattuipa tilanne parisuhteessa tai yhden yön jutussa. Tilanne ei ole tasa-arvoinen biologisista syistä, vain koska naispuolisella sattuu olemaan se kohtu jossa lapsi alkaa kasvaa. Oletetaan vielä, että mies on käyttänyt kondomia, eli ei ole sokeasti luottanut naiseen hänen sanoessaan että huolehtii ehkäisystä, ja nainen sanonut itsekin ettei missään nimessä halua lapsia.
Yhden illan jutussa vahingon sattuessa, on melko yleistä, että isä ei juurikaan osallistu lapsen elämään, tai osallistuu vain vähän. Tätä ei valtaosa pidä mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mies ei ole ollut yhdessä lapsen äidin kanssa, eikä täten 100% varmuudella ole halunnut lasta hänen kanssaan.
Jos taas parisuhteessa sattuu vastaava tilanne, että mies on tehnyt hyvin selväksi ettei lasta halua, ja lisäksi käyttänyt kumia ja silti vahinko sattuu ja nainen päättääkin yksin, että lapsi pidetään. Mies jää usein hetkeksi parisuhteeseen lapsen takia vaikka tietää, että lasta ei halua elämäänsä eikä varsinkaan tuon ihmisen kanssa. Kun sitten mies jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin (ellei heti) haluaa erota, ja muuttuu viikonloppuisäksi, tästä seuraa kauhea syyllistäminen, suunnilleen perheen hylkääjäksi nimitellään, ainakin sen äidin toimesta, ellei jopa ulkopuolistenkin suulla. Kuiskitaan selän takana, tyhmä tuokin pariskunta kun lapsi piti tehdä ja sen jälkeen heti erota. Kenelläkään ei käy mielessä että ehkäpä juuri siksi ero tulikin. Muussa tapauksessa olisi tullut vain vähän myöhemmin.
Näettekö tässä mitään ristiriitaa? Kummassakin tilanteessa mies on ilmaissut raskausuutisen jälkeen ettei lasta halua, ja sen vuoksi käyttänyt kondomiakin. Toisessa tilanteessa edellä mainituista mies saa paljon enemmän syyllistämistä osakseen. Eikö luulisikin, että siinä vaiheessa kun mies ilmaisee että hän ei lasta halua, ja nainen silti päättää sen pitää, täytyy naisen myös silloin ottaa se riski, että hän kasvattaa lapsen yksin, eikä lapsi välttämättä saa isäsuhdetta ollenkaan? Miten se on mieheltä hylkäämistä siinä vaiheessa, kun on alusta asti tehnyt selväksi, ettei halua isäksi?
Eikä tänne mitään ehkäisystä viisastelijoita kiitos, kaikki tietää sen että aina on seksissä raskauden mahdollisuus vaikka olisi kolme eri ehkäisymenetelmää käytössä samanaikaisesti, ja silti suunnilleen jokainen ihminen sitä seksiä ehkäisyn kanssa uskaltaa harrastaa. Nyt on kyse lähinnä moraalisesta näkökulmasta, onko mielestäsi oikein syyllistää miestä asiasta, johon hän on selkeästi kantansa ilmaissut siinä vaiheessa, kun aborttikin on vielä ollut mahdollinen? Entä onko ok olettaa, että tilanteen sattuessa parisuhteessa, miehen pitäisi tämän luottamuksen pettämisen jälkeen vielä luottaa naiseen? Parisuhteessa vielä luulisi, että kiinnostaa se oman rakkaan kumppanin kanta asiaan, eikä sitä sivuuteta täysin. Yhden yön jutussa tuon vielä ymmärtää, ettei naista sen tuntemattoman kanta kiinnosta. Asiallisia ajatuksia kiitos :)
Kommentit (1976)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyykin tämä keskustelu muistaa ja ottaa linkki talteen seuraavaa kertaa varten kun naiset joukolla triggeröityy kun tulee esille että jossain nainen on pakotettu toimimaan vasten tahtoaan. Sen verran palj8n täällä naiset puolustavat toista naisten ja pakottaa miehen rooliin ja tekoihin mihin ei alunperinkään halunnut
Rooliin, johon et halua sinulla on edelleen vaikuttamisen mahdollisuus ENNNEN kuin joudut siihen. Miksi tämä on niin vaikeaa ymmärtää? Menetkö Hells Angelsin kerhotiloihin huutamaan, että homoja olette odottamatta saavasi turpaan? Ajatko ihmisen päälle odottamatta, että vahingonkorvauksia on maksettava? Menetkö kauppaan hakemaan sisäfilettä maksamatta siitä, koska mieli teki, odottamatta, että se on korvattava?
Kuin päätä seinään hakkaisi. Sekin muuten sattuu. Teetkö sitäkin, odottamatta, että se sattuu? Ja väität, ettei sinulla ollut MITÄÄN muuta mahdollisuutta, kuin hakata päätäsi siihen seinään? Ja jos seinä menee rikki, niin et halua korvata sitä, koska et tunne seinää kohtaan mitään? :D
Seli seli. Kaikki tietää ettei nyt isyydestä voi kieltäytyä, mutta mahdollisuus siihen olisi hyvin helposti tehdä muutos. Ketä palvelee se että isyyteen pitäisi valmistautua vuosikausia ennen sen haluamista? Äidiksikö kaikki valmistautuu siitä lähtien kun menkat alkaa?
Ja jos joku haluaa tehdä mitä vain noista sun typeristä esimerkeistäsi, siitä vaan! Ei tule samanlaisia juridisia vastuita kuin isyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Mitä nämä isyyttä ja elatusvelvollisuutta haluamattomat miehet on tehneet sen eteen, ettei yhdynnästä seuraisi lasta?
Halunneet kuitenkin kieltäytyä käyttämästä kondomia, arvaan ma?
Totta helv' nainen päättää loppukädessä yksin naisen kehosta (omastaan) ja kaikista siihen liittyvistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä isyyttä ja elatusvelvollisuutta haluamattomat miehet on tehneet sen eteen, ettei yhdynnästä seuraisi lasta?
Halunneet kuitenkin kieltäytyä käyttämästä kondomia, arvaan ma?
Onhan noita "no mut ku se puristaa-aaa-aaa" -miehiä, vaikka pippeli on selkeästi pieni. Olisko jotain ahtaanpaikankammoa. Todennäköisimmin kuitenkin asennevamma.
Sama juttu niiden miesten kanssa, ketkä olettaa naisten käyttävän ehkäisypillereitä tai heillä olevan jokin muu ehkäisyväline.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Miten se tunne ja paniikki on naisilla erilainen kuin miehillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen abortti pitäisi sallia, niin loppuisi vauvatehtailu vasten miehen tahtoa.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Tottakai muuttaa. Miten hän nyt sut jättää yksin, jos sä olet ihan random tyyppi? Sit varmaan naapurisikin jätti sut pulaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan siltikin kohdata oikeasti.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Eli sen lisäksi että miehen pitää huolehtia mahdollisesta raskaudesta seksin aikana ja syntyvästä lapsesta, hän on velvoitettu huolehtimaan myös susta koko raskauden ajan ja lieventämään sun omia epävarmuuksia ja paniikkia? Eli yhdenillanjutun olisi pitänyt muuttaa sun luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudellinen abortti pitäisi sallia, niin loppuisi vauvatehtailu vasten miehen tahtoa.
N30
Mikä vauvatehtailu? Syntyvyys on ennätysalhaalla. Koskaan ei ole ollut näin epätodennäköistä tulla isäksi satunnaispanon seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Eli sen lisäksi että miehen pitää huolehtia mahdollisesta raskaudesta seksin aikana ja syntyvästä lapsesta, hän on velvoitettu huolehtimaan myös susta koko raskauden ajan ja lieventämään sun omia epävarmuuksia ja paniikkia? Eli yhdenillanjutun olisi pitänyt muuttaa sun luo?
Tottakai hei! Yksikään seksikumppani ei saa jättää naista yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Jaahas. Kuulostat melko itsekkäältä ja uniikilta. Jos nainen panikoituu eikä pärjää, se on ymmärrettävää, mutta jos tuntematon ei ole siitä kiinnostunut, on hän mulkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Eli sen lisäksi että miehen pitää huolehtia mahdollisesta raskaudesta seksin aikana ja syntyvästä lapsesta, hän on velvoitettu huolehtimaan myös susta koko raskauden ajan ja lieventämään sun omia epävarmuuksia ja paniikkia? Eli yhdenillanjutun olisi pitänyt muuttaa sun luo?
Ei kukaan noin sanonut.
Yhden illan tuttavuudenkin velvollisuus on se elatusvelvollisuus. Jos siitä yrittää luistaa, se olisi sitä toisen yksin jättämistä.
Toki normaalijärkinen ja empaattinen tyyppi ehkä jopa kyselee joskus sen raskaana olevan tilanteesta, mutta tokikaan kaikilta ei tätä edes kannata odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Jaahas. Kuulostat melko itsekkäältä ja uniikilta. Jos nainen panikoituu eikä pärjää, se on ymmärrettävää, mutta jos tuntematon ei ole siitä kiinnostunut, on hän mulkku.
Sen tuntemattoman siittiösolu on kuitenkin siellä aiheuttanut raskauden.
Sehän ei olekaan yhtään itsekästä yrittää luistaa kaikesta vastuusta, kun toinen tulee raskaaksi.
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.
Aivan. Sinun ei sit varmasti ole vaikea tajuta ihmistä, joka tohon hommaan ei halua ryhtyä?
Ymmärrän sen, jos joku raskaana ollut ei pystykään synnytyksen jälkeen pitämään lasta.
Sen sijaan en lainkaan ymmärrä niitä miehiä, jotka haluavat jättää sen raskaana olevan täysin yksin tuohon tilanteeseen, eivätkä haluaisi maksaa edes osuuttaan sen lapsen elatuksesta, vaikka ovat tilanteeseen tasan yhtä osallisia.
Et edes silloin, jos se mies ei ole naisen elämässä lainkaan? Kyllä mä vaan.
En.
Eihän se miehen osallisuutta asiaan muuta yhtään mitenkään, vaikka kyseessä olisikin ollut vain yksi kerta.
Jaahas. Kuulostat melko itsekkäältä ja uniikilta. Jos nainen panikoituu eikä pärjää, se on ymmärrettävää, mutta jos tuntematon ei ole siitä kiinnostunut, on hän mulkku.
Sen tuntemattoman siittiösolu on kuitenkin siellä aiheuttanut raskauden.
Sehän ei olekaan yhtään itsekästä yrittää luistaa kaikesta vastuusta, kun toinen tulee raskaaksi.
:D
Nut puhuttiin siitä ymmärtääkö ettei vanhemmaksi halua. Ja ei kuulemma ymmärrä, koska siittänyt.
Olen synnyttänyt lapsen koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Raskaus oli jo niin pitkällä, että raskaudenkeskeytys ei tullut enää kyseeseen.
Lapseen kiintyminen oli paljon haastavampaa kuin aikanaan toisessa raskaudessa. Yksin en varmasti olisi pystynyt siihen kaikkeen, joten olisi ollut ihan maailmanloppu jos lapsen isä olisikin vaan vetäytynyt kaikesta vastuusta sanoen, ettei kiinnosta. En tiedä, mitä sitten olisin tehnyt. Adoptioonkaan en olisi pystynyt lasta antamaan enää raskauden ja synnytyksen jälkeen.
Se lapsi ei valinnut meitä vanhemmikseen eikä millään tavalla ollut vastuussa tilanteesta mihin syntyi. Ehkä tämä sai yrittämään parhaansa ja olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi. Vastuu omista lapsesta on jotain sellaista mitä ei osaa kuvitellakaan kunnolla ennen lapsen syntymää.