Lue keskustelun säännöt.
Isäksi vasten tahtoaan (yhden illan jutusta vs parisuhteessa)
22.04.2023 |
Ehkäisyn pettäessä yleensä nainen päättää yksin, pitääkö lapsen vai ei, sattuipa tilanne parisuhteessa tai yhden yön jutussa. Tilanne ei ole tasa-arvoinen biologisista syistä, vain koska naispuolisella sattuu olemaan se kohtu jossa lapsi alkaa kasvaa. Oletetaan vielä, että mies on käyttänyt kondomia, eli ei ole sokeasti luottanut naiseen hänen sanoessaan että huolehtii ehkäisystä, ja nainen sanonut itsekin ettei missään nimessä halua lapsia.
Yhden illan jutussa vahingon sattuessa, on melko yleistä, että isä ei juurikaan osallistu lapsen elämään, tai osallistuu vain vähän. Tätä ei valtaosa pidä mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mies ei ole ollut yhdessä lapsen äidin kanssa, eikä täten 100% varmuudella ole halunnut lasta hänen kanssaan.
Jos taas parisuhteessa sattuu vastaava tilanne, että mies on tehnyt hyvin selväksi ettei lasta halua, ja lisäksi käyttänyt kumia ja silti vahinko sattuu ja nainen päättääkin yksin, että lapsi pidetään. Mies jää usein hetkeksi parisuhteeseen lapsen takia vaikka tietää, että lasta ei halua elämäänsä eikä varsinkaan tuon ihmisen kanssa. Kun sitten mies jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin (ellei heti) haluaa erota, ja muuttuu viikonloppuisäksi, tästä seuraa kauhea syyllistäminen, suunnilleen perheen hylkääjäksi nimitellään, ainakin sen äidin toimesta, ellei jopa ulkopuolistenkin suulla. Kuiskitaan selän takana, tyhmä tuokin pariskunta kun lapsi piti tehdä ja sen jälkeen heti erota. Kenelläkään ei käy mielessä että ehkäpä juuri siksi ero tulikin. Muussa tapauksessa olisi tullut vain vähän myöhemmin.
Näettekö tässä mitään ristiriitaa? Kummassakin tilanteessa mies on ilmaissut raskausuutisen jälkeen ettei lasta halua, ja sen vuoksi käyttänyt kondomiakin. Toisessa tilanteessa edellä mainituista mies saa paljon enemmän syyllistämistä osakseen. Eikö luulisikin, että siinä vaiheessa kun mies ilmaisee että hän ei lasta halua, ja nainen silti päättää sen pitää, täytyy naisen myös silloin ottaa se riski, että hän kasvattaa lapsen yksin, eikä lapsi välttämättä saa isäsuhdetta ollenkaan? Miten se on mieheltä hylkäämistä siinä vaiheessa, kun on alusta asti tehnyt selväksi, ettei halua isäksi?
Eikä tänne mitään ehkäisystä viisastelijoita kiitos, kaikki tietää sen että aina on seksissä raskauden mahdollisuus vaikka olisi kolme eri ehkäisymenetelmää käytössä samanaikaisesti, ja silti suunnilleen jokainen ihminen sitä seksiä ehkäisyn kanssa uskaltaa harrastaa. Nyt on kyse lähinnä moraalisesta näkökulmasta, onko mielestäsi oikein syyllistää miestä asiasta, johon hän on selkeästi kantansa ilmaissut siinä vaiheessa, kun aborttikin on vielä ollut mahdollinen? Entä onko ok olettaa, että tilanteen sattuessa parisuhteessa, miehen pitäisi tämän luottamuksen pettämisen jälkeen vielä luottaa naiseen? Parisuhteessa vielä luulisi, että kiinnostaa se oman rakkaan kumppanin kanta asiaan, eikä sitä sivuuteta täysin. Yhden yön jutussa tuon vielä ymmärtää, ettei naista sen tuntemattoman kanta kiinnosta. Asiallisia ajatuksia kiitos :)
Kommentit (1976)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Minä taas poistaisin elatusmaksut kokonaan silloin jos isä ei vanhemmuutta halua, myös ne valtion maksamat. Miksi jokaiselle lapselle pitää elareita maksaa ylipäätään? Jos äiti on vähävarainen, saa hän tukia ihan riittävästi. Niille kaikkein köyhimmille, jotka on halunneet lapsen köyhyyteen synnyttää, korotetti tt-tuki tai lapselle suoraan ohjattu lisäavustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan isän rooliin voi pakottaa, tai tapaamaan lasta, mutta elatusvelvollisuus on olemassa. Nainen voi sitten myöhemmin lapsen kysellessä isästään kertoa, minkälaisessa tilanteessa on lapsi alkunsa saanut, ja miksi ns isä ei ole halunnut perheeksi alkaa. Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu valinnanvapaus, myös miehillä. Nainen varmasti tämän tietää, kun jättää abortin tekemättä. Lapseltahan se vain on pois, ettei ole saanut syntyä rakstavaan parisuhteeseen johon kumpikin vanhempi on hänet halunnut ja toivonut. Isättömien lasten kohdalla vaikutukset näkyvät viimeistään myöhemmin elämässä.
Se että joku ei halua olla omalle lapselleen isä ei tarkoita sitä ettei lapselal olisi rakastavaa isää elämässään. Se on vian joku muu mies kuin sinä.
Juuri näin! Ja turha tulla sitten myöhemmin kitisemään. Yllättävän moni näistä lapsensa kylmästi hylänneistä miehistä tulee katumapäälle ja alkaa marisemaan, kuinka eivät tapaa lasta ja se on äidin ja uuden miehen syytä jne. Vaikka eivät ole omasta tahdostaan nähneet lasta vuosikausiin, jos koskaan, ja lapsella on tosiasiallisesti toimiva isäsuhde uuden isän kanssa, rakastavat vanhemmat ja ehkä sisaruksiakin jo.
Tosi harva. Sit, jos kitisee, saa kitistä, sehän on vain lapsen etu, eikös niin?
Lapsen etu on vain harvoin joutua pakotetuksi tapaamisiin ventovieraan miehen kanssa. Lapsi ei ole nukke, jonka voi ottaa esiin joskus, kun itseä huvittaa ja laittaa sitten taas pois, kun ei kiinnosta leikkiä. Vanhemmuus on lapsen kanssa arjessa elämistä.
Ai? Mä kun luulin että täällä nimenomaan sanottiin että se siittäminenkin jo tekee susta vanhemman ja vastuullisen. Ja lapsen etu on elarit ja isänsä tapaaminen.
Mitä sä jankutat? Tahallaan ymmärrät väärin, ei jaksaisi rautalangasta vääntää. Totta kai joudut vähintään elatusvelvolliseksi, jos tulet isäksi. Ja kyllä, lapsen siittäminen tekee sinusta isän, jos ei ole sperman luovutuksesta anonyymisti kyse. Tee se vasektomia tai vedä jatkossakin tumppuun. Ei ole olemassa mitään porsaanreikää vaikka kuinka uliset palstalla, mutku mä haluuuuun....
Miksi totta kai? Isän niin, miksi vanhemman ja elatusvelvollisen?
Tosi ladukasta keskustelua sanoa tottakai tekee ja näin se nyt on ja koita kestää, käytä kumia jne.
Laista pitäisi todellakin poistaa kaikki pakko. Nykyisellään lastenvalvojakin voi pakottaa isäksi. Lapsen tunnistaminen tulisi olla täysin vapaaehtoista ja isän pmasta halusta nouseva asia.
Juu, isä ei koskaan pääse päätämään. Miten meillä voi olla laki, joka sanoo että lastenvalvojalla on velvollisuus ajaa kannetta isyyden vahvistamiseksi. Saman kanteen yhteydessä voidaan vaatia myös elatusavun vahvistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Tällaista lupausta ei yksinkertaisesti voi tehdä ja se pitäisi miestenkin heti alusta asti ymmärtää. Ei nainen pysty etukäteen tietämään kykeneekö tekemään abortin vai ei jos siinä tilanteessa ei ole koskaan ollut. Olen itsekin sanonut poikaystävälleni etten voi luvata mitään suuntaan enkä toiseen jos vahinko kävisi sillä en voi tietää miltä raskaana oleminen ja tuollaisen päätöksen tekeminen viime kädessä tuntuu vaikka nyt olenkin sitä mieltä että ehdottomasti tekisin abortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Minä taas poistaisin elatusmaksut kokonaan silloin jos isä ei vanhemmuutta halua, myös ne valtion maksamat. Miksi jokaiselle lapselle pitää elareita maksaa ylipäätään? Jos äiti on vähävarainen, saa hän tukia ihan riittävästi. Niille kaikkein köyhimmille, jotka on halunneet lapsen köyhyyteen synnyttää, korotetti tt-tuki tai lapselle suoraan ohjattu lisäavustus.
Eli viime kädessä yhteiskunta eli me muut maksamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Minä taas poistaisin elatusmaksut kokonaan silloin jos isä ei vanhemmuutta halua, myös ne valtion maksamat. Miksi jokaiselle lapselle pitää elareita maksaa ylipäätään? Jos äiti on vähävarainen, saa hän tukia ihan riittävästi. Niille kaikkein köyhimmille, jotka on halunneet lapsen köyhyyteen synnyttää, korotetti tt-tuki tai lapselle suoraan ohjattu lisäavustus.
Onneksi noin tyhmät ei laadi lakeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisessa on nähtävissä se naisten kierous ja edesvastuuttomuus joka vielä oikein korostuu tämän ketjun kommenteja lukiessa.
Miksihän annan aina väärän nimen ja keksityn puhelinnumeron aamuisin poislähtiessäni jonkun luota, ottakaa miehet opiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Minä taas poistaisin elatusmaksut kokonaan silloin jos isä ei vanhemmuutta halua, myös ne valtion maksamat. Miksi jokaiselle lapselle pitää elareita maksaa ylipäätään? Jos äiti on vähävarainen, saa hän tukia ihan riittävästi. Niille kaikkein köyhimmille, jotka on halunneet lapsen köyhyyteen synnyttää, korotetti tt-tuki tai lapselle suoraan ohjattu lisäavustus.
Eli viime kädessä yhteiskunta eli me muut maksamme.
Tuo on hyvinvointivaltion perusperiaate. Kaikista heiklimmista huolehditaan. Vauva jos mikä on kaikista heikoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Minä taas poistaisin elatusmaksut kokonaan silloin jos isä ei vanhemmuutta halua, myös ne valtion maksamat. Miksi jokaiselle lapselle pitää elareita maksaa ylipäätään? Jos äiti on vähävarainen, saa hän tukia ihan riittävästi. Niille kaikkein köyhimmille, jotka on halunneet lapsen köyhyyteen synnyttää, korotetti tt-tuki tai lapselle suoraan ohjattu lisäavustus.
Eli viime kädessä yhteiskunta eli me muut maksamme.
Niinhän me maksetaan tollaisen äidin elämä muutenkin.
Ap. Kuvailemasi henkilö ei ole mies ja hänen kuuluisi olla harrastamatta seksiä naisen kanssa. Hän henkilönä vooisi juntata trasnaisoa tai miehistä kiinnostuneita miehiä. Sillon ei kukaan tule koskaan "vahingossa" raskaaksi eikä joudu "väkisin" isäksi. Toisekseen ap. Työnnä kokonainen hunajamelooni anukseesi ja tule sitten kertomaan mitä on olla nainen, raskaana ja äiti. Vaihtoehtoisesti älä harrasta seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kaikkien kannalta parasta jos Porvoossa osattaisiin käyttää kondomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Minä taas poistaisin elatusmaksut kokonaan silloin jos isä ei vanhemmuutta halua, myös ne valtion maksamat. Miksi jokaiselle lapselle pitää elareita maksaa ylipäätään? Jos äiti on vähävarainen, saa hän tukia ihan riittävästi. Niille kaikkein köyhimmille, jotka on halunneet lapsen köyhyyteen synnyttää, korotetti tt-tuki tai lapselle suoraan ohjattu lisäavustus.
Näin sen pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Tällaista lupausta ei yksinkertaisesti voi tehdä ja se pitäisi miestenkin heti alusta asti ymmärtää. Ei nainen pysty etukäteen tietämään kykeneekö tekemään abortin vai ei jos siinä tilanteessa ei ole koskaan ollut. Olen itsekin sanonut poikaystävälleni etten voi luvata mitään suuntaan enkä toiseen jos vahinko kävisi sillä en voi tietää miltä raskaana oleminen ja tuollaisen päätöksen tekeminen viime kädessä tuntuu vaikka nyt olenkin sitä mieltä että ehdottomasti tekisin abortin.
Kyllä voi ja kyllä tietää, jos tuntee itsensä. Ilmeisesti asia on velalle helpompaa, kun on miltei koko ikänsä tiennyt ettei koskaan lapsia halua, joten abortti on täysin varma ja ainoa mahdollinen ratkaisu sellaiseen katastrofiin kuin vahinkoraskaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalilla tunne-elämällä varustettu henkilö ei pystyisi hylkäämään omaa lastaan ja luistelemaan vastuusta. Olkoonkin että lapsi ns. vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen laki ei enää sovi nyky-yhteiskuntaan. Naiset eivät ole enää riippuvaisia miehensä ja lastensa isän rahoista, joten elarisysteemi pitäisi uudistaa. Samoin naisia aiemmin auttaneet leskeneläkkeet ja avioeron omaisuuden tasaukset.
Kyseessä ei katsos olekaan naisen oikeudet, vaan LAPSEN. Tämän takia ei ole väliä paljonko se nainen tienaa.
Lapsella ole oikeuksia siitettäessä.
Et tiedä että elareita ei makseta siitoshetkestä? Tämä selittääkin kaiken kommennoinnin täällä :D
Silloin kun kyse on siittäjästä, kyllä niitä elareita maksetaan juuri siitä.
Eihän makseta vaan vasta lapsen syntymän jälkeen. Oletko oikeasti noin tyhmä vai trollailetko vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
Itse "parisuhteessa" koska tyyris tylleröinen sattui tulemaan raskaaksi. Olikin toistaiseksi toiseksi viimeinen kerta kun harrastin seksiä. Muksu on kohta viisi. Kärsin kunnes se vielä vähän kasvaa eikä ole niin riippuvainen vanhemmistaan, ja sitten muutan pois. Onneksi otus viihtyy tietokoneen edessä omassa huoneessaan niin hyvin ettei meidän lapsen kanssa tarvitse sen ällötyksiä katsella. Vähän raskasta välillä kun omaa aikaa ei ole ja tarhan ulkopuolisen ajan vietän lapsen kanssa kokonaan.
Itseäni toki tästä syytän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Tällaista lupausta ei yksinkertaisesti voi tehdä ja se pitäisi miestenkin heti alusta asti ymmärtää. Ei nainen pysty etukäteen tietämään kykeneekö tekemään abortin vai ei jos siinä tilanteessa ei ole koskaan ollut. Olen itsekin sanonut poikaystävälleni etten voi luvata mitään suuntaan enkä toiseen jos vahinko kävisi sillä en voi tietää miltä raskaana oleminen ja tuollaisen päätöksen tekeminen viime kädessä tuntuu vaikka nyt olenkin sitä mieltä että ehdottomasti tekisin abortin.
Kyllä voi ja kyllä tietää, jos tuntee itsensä. Ilmeisesti asia on velalle helpompaa, kun on miltei koko ikänsä tiennyt ettei koskaan lapsia halua, joten abortti on täysin varma ja ainoa mahdollinen ratkaisu sellaiseen katastrofiin kuin vahinkoraskaus.
Ei voi tietää. Maailman sivu on syntynyt lapsia joiden olemassaolo on huomattu vasta kun aborttiin ei enää ole mahdollisuutta.
aloituksesta:
"...Nyt on kyse lähinnä moraalisesta näkökulmasta, onko mielestäsi oikein syyllistää miestä asiasta, johon hän on selkeästi kantansa ilmaissut siinä vaiheessa, kun aborttikin on vielä ollut mahdollinen? Entä onko ok olettaa, että tilanteen sattuessa parisuhteessa, miehen pitäisi tämän luottamuksen pettämisen jälkeen vielä luottaa naiseen? Parisuhteessa vielä luulisi, että kiinnostaa se oman rakkaan kumppanin kanta asiaan, eikä sitä sivuuteta täysin."
Mitenkäs tosiaan toisinpäin, luulisi että sen rakkaan kumppanin (naisen joka vahinkoraskaana) mielilpide myös kiinnostaisi kumppania, sitä miestä. Nainen on usein vaikeankin päätöksen edessä, abortti vai ei. Jos nainen päätyy parempana ratkaisuna mielestään sen kannalle että pitää lapsen, niin voisiko mies mitenkään olla tässä rakkaan kumppaninsa tukena? Ei, kun tämän miehen mielestä abortti, tai kaikki vastuu tilanteesta...
Mikä tässä oli se luottauksen pettäminen yipäätään? Tuli vahingossa haluamattaan raskaaksi. Ja teki sitten vaikean päätöksen. Ja se petos oli...? (Kompromissia ei voi tässä asiassa tehdä, vaikka olisikin kuunnellut ja ottanut huomioon kumppaninsa, miehen, mielipiteen.)
Laista pitäisi todellakin poistaa kaikki pakko. Nykyisellään lastenvalvojakin voi pakottaa isäksi. Lapsen tunnistaminen tulisi olla täysin vapaaehtoista ja isän pmasta halusta nouseva asia.