Lue keskustelun säännöt.
Isäksi vasten tahtoaan (yhden illan jutusta vs parisuhteessa)
22.04.2023 |
Ehkäisyn pettäessä yleensä nainen päättää yksin, pitääkö lapsen vai ei, sattuipa tilanne parisuhteessa tai yhden yön jutussa. Tilanne ei ole tasa-arvoinen biologisista syistä, vain koska naispuolisella sattuu olemaan se kohtu jossa lapsi alkaa kasvaa. Oletetaan vielä, että mies on käyttänyt kondomia, eli ei ole sokeasti luottanut naiseen hänen sanoessaan että huolehtii ehkäisystä, ja nainen sanonut itsekin ettei missään nimessä halua lapsia.
Yhden illan jutussa vahingon sattuessa, on melko yleistä, että isä ei juurikaan osallistu lapsen elämään, tai osallistuu vain vähän. Tätä ei valtaosa pidä mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mies ei ole ollut yhdessä lapsen äidin kanssa, eikä täten 100% varmuudella ole halunnut lasta hänen kanssaan.
Jos taas parisuhteessa sattuu vastaava tilanne, että mies on tehnyt hyvin selväksi ettei lasta halua, ja lisäksi käyttänyt kumia ja silti vahinko sattuu ja nainen päättääkin yksin, että lapsi pidetään. Mies jää usein hetkeksi parisuhteeseen lapsen takia vaikka tietää, että lasta ei halua elämäänsä eikä varsinkaan tuon ihmisen kanssa. Kun sitten mies jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin (ellei heti) haluaa erota, ja muuttuu viikonloppuisäksi, tästä seuraa kauhea syyllistäminen, suunnilleen perheen hylkääjäksi nimitellään, ainakin sen äidin toimesta, ellei jopa ulkopuolistenkin suulla. Kuiskitaan selän takana, tyhmä tuokin pariskunta kun lapsi piti tehdä ja sen jälkeen heti erota. Kenelläkään ei käy mielessä että ehkäpä juuri siksi ero tulikin. Muussa tapauksessa olisi tullut vain vähän myöhemmin.
Näettekö tässä mitään ristiriitaa? Kummassakin tilanteessa mies on ilmaissut raskausuutisen jälkeen ettei lasta halua, ja sen vuoksi käyttänyt kondomiakin. Toisessa tilanteessa edellä mainituista mies saa paljon enemmän syyllistämistä osakseen. Eikö luulisikin, että siinä vaiheessa kun mies ilmaisee että hän ei lasta halua, ja nainen silti päättää sen pitää, täytyy naisen myös silloin ottaa se riski, että hän kasvattaa lapsen yksin, eikä lapsi välttämättä saa isäsuhdetta ollenkaan? Miten se on mieheltä hylkäämistä siinä vaiheessa, kun on alusta asti tehnyt selväksi, ettei halua isäksi?
Eikä tänne mitään ehkäisystä viisastelijoita kiitos, kaikki tietää sen että aina on seksissä raskauden mahdollisuus vaikka olisi kolme eri ehkäisymenetelmää käytössä samanaikaisesti, ja silti suunnilleen jokainen ihminen sitä seksiä ehkäisyn kanssa uskaltaa harrastaa. Nyt on kyse lähinnä moraalisesta näkökulmasta, onko mielestäsi oikein syyllistää miestä asiasta, johon hän on selkeästi kantansa ilmaissut siinä vaiheessa, kun aborttikin on vielä ollut mahdollinen? Entä onko ok olettaa, että tilanteen sattuessa parisuhteessa, miehen pitäisi tämän luottamuksen pettämisen jälkeen vielä luottaa naiseen? Parisuhteessa vielä luulisi, että kiinnostaa se oman rakkaan kumppanin kanta asiaan, eikä sitä sivuuteta täysin. Yhden yön jutussa tuon vielä ymmärtää, ettei naista sen tuntemattoman kanta kiinnosta. Asiallisia ajatuksia kiitos :)
Kommentit (1976)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
Lapsella on aina sekä isä että äiti. Kun lapsi syntyy, niin hänellä on 50/50 äidin ja isän dna. Etkä oikeasti ymmärrä mitään lisääntymisestä?
Niin, siittäjä on juu.
Ihmissiittäjä on isä.
Isä on kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta paneskella vain, jos on valmis myös isyyteen.
Sterilisaatio hyvä vaihtoehto myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ap tarkoittanutkaan, että naisen pitäisi tehdä abortti tai olisi painostamassa siihen? Vaan pikemminkin sitä, ettei miestä syyllistettäisi niin paljon "perheen hylkäämisestä" jos hän ei lasta halua. Vai käsitinkö ihan väärin?
Kyllä on erikoista ajatella, että jos nianen ei tee vahonkoraskauden sattuessa aborttia, niin miehellä ei olisi enää vastuuta oman toimintansa tuloksesta ja vastuu siirtyisi vain naiselle. Mielestäni se on itse asiassa myös painostusta aborttiin. Kun selvästi kerrotaan, että jättää naisen yksin asian kanssa jos ei tee aborttia.
Ei vahinkoraskaus ollut naisen halu yhtään enempää kuin miehenkään, vaikkei sitten syystä tai toisesta pysty tai halua enää raskaana ollessaan keskeyttää sitä, mihin taas on monia hyviä syitä. Vastuu tulevasta lapsesta on edelleen tietenkin yhtälailla molemmilla, ja jos mies ei kanna omaa osuuttaan vastuustaan ja lapsestaan jollain tapaa, niin en ihmettele, jos sitä paheksutaan.
Joskus varmasti on parempi ratkaisu kaikkien kannalta, varsinkin jos äiti ja lapsi pärjäävät hyvin keskenäänkin, että mies poistuu kuvioista, jos ei se isyys vaan onnistu. Ei se silti kovin vastuullista tai suorasekäistä ole.
Kyllä se on nimenomaan vastuullista ja suoraselkäistä. Naisella on mahdollisuus päättää vastuullisesti ettei lasta tee, miehellä pitää olla sama mahdollisuus.
Eri asia sit ne tapaukset että ollaan lapsen elämässä jo oltu ja sit ei jaksakaan, silloin tietenkään vastuu ei poistu.
Siinä vaiheessa kun on vahinkoraskaana, ainoa vaihtoehto olla "tekemättä lasta" on siinä vaiheessa raskauden keskeytys. Se ei ole mikään pikkujuttu, eikä voi olettaa että kaikki siihen pystyisivät tällaisen tilanteen tullessa eteen. Jos nainen päätyy näistä kahdesta vaihtoehdosta (jatkaa alkanutta raskautta eikä tee mitään vs. abortti) ettei raskautta keskeytä, niin se ei poista miehen vastuuta yhdessä aiheutetusta tilanteesta. Ei se aloituksen tapauksissa ole ollut mikään naisen suunnitelmallinen päätös hankkia lapsi, vaan valinta tilanteessa, kun lapsi on jo tulossa. En todella ymmärrä tätä perusteettoman kevyttä ja huoletonta suhtautumista aborttiin.
Sinusta on vastuullista ja suoraselkäistä saattaa nainen paksuksi ja huikata vaan heipat, juupajuu... (Verukkeena, ettei nainen tehnyt aborttia). Haluaisit huolettomasti paneskella ympäriinsä ja jos vahinko sattuu, niin vain naisen murhe. Todella vastuullista.... Mistä nämä sankarit oikein tulee. Kyllä, tällaista asennetta paheksutaan ja täysin aiheesta.
Paheksu rauhassa. Huoleton paneskelu ympäriinsä on ihan erillinen paheksunnan aihe kuin se haluaako isäksi. On vastuullista sanoa ettei musta ole isäksi tai äidiksi, kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.
Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Tällä teolla ei todellakaan pitäisi olla tollasia seurauksia. Nainen, jonka mielestä isäksi väkisin joutuminen on ok, tulisi todellakin pidättäytyä seksistä. Miksi sitä tällaisen pitää harrastaa ylipäätään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Tällä teolla ei todellakaan pitäisi olla tollasia seurauksia. Nainen, jonka mielestä isäksi väkisin joutuminen on ok, tulisi todellakin pidättäytyä seksistä. Miksi sitä tällaisen pitää harrastaa ylipäätään?
:D :D Nyt ei muuta kuin kumoamaan ikiaikaisia biologisia tosiasioita, jos asialla ei kerran pitäisi olla moisia seurauksia.
Mies joka ei halua isäksi, pidättäytyy seksistä. Miksi sellaisen pitää harrastaa seksiä ylipäätään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Tällä teolla ei todellakaan pitäisi olla tollasia seurauksia. Nainen, jonka mielestä isäksi väkisin joutuminen on ok, tulisi todellakin pidättäytyä seksistä. Miksi sitä tällaisen pitää harrastaa ylipäätään?
:D :D Nyt ei muuta kuin kumoamaan ikiaikaisia biologisia tosiasioita, jos asialla ei kerran pitäisi olla moisia seurauksia.
Mies joka ei halua isäksi, pidättäytyy seksistä. Miksi sellaisen pitää harrastaa seksiä ylipäätään?
Mikäs biologinen tosiasia vanhemmuuteen liittyy? Eihän tässä tarvita kuin lakimuutos, suotta seksistä kieltäytymään. Sä et siitä ehkä tykkää, moni muu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Tällä teolla ei todellakaan pitäisi olla tollasia seurauksia. Nainen, jonka mielestä isäksi väkisin joutuminen on ok, tulisi todellakin pidättäytyä seksistä. Miksi sitä tällaisen pitää harrastaa ylipäätään?
:D :D Nyt ei muuta kuin kumoamaan ikiaikaisia biologisia tosiasioita, jos asialla ei kerran pitäisi olla moisia seurauksia.
Mies joka ei halua isäksi, pidättäytyy seksistä. Miksi sellaisen pitää harrastaa seksiä ylipäätään?
Mikäs biologinen tosiasia vanhemmuuteen liittyy? Eihän tässä tarvita kuin lakimuutos, suotta seksistä kieltäytymään. Sä et siitä ehkä tykkää, moni muu kyllä.
Se tosiasia että seksiä harrastamalla saattaa päätyä vanhemmaksi. Se ei muutu vaikka kuinka kiukuttelisit.
Ja en usko että ainakaan yksikään veroja maksava ihminen kannattaisi lakimuutosta, jonka varjolla vastuuttomat vätykset voisivat sysätä jälkeläisensä valtion elätettäviksi siksi että mutku mä en haluuuuuuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos aborttiin tulisi sellainen ehto, että sen saa vain isäksi tulevan suostumuksella ja vastaavasti isä voi määrätä abortin, kuulostaako se oikeudenmukaiselta lailta?
Juu juu, kehollinen itsemääräämisoikeus, mutta koitetaan nyt miettiä jos se vietäisiin pois ja roolit kääntyisivät eli vasten tahtoaan äidiksi.
Isä voisi siis pakottaa naisen viemään raskauden loppuun ja synnyttämään. Nainen voisi poistua halutessaan lapsen elämästä, elarit tulisi tietysti maksettavaksi. Tuo isä sitten soittelisi naiselle vinkuen lapsenhoitoapua, haukkuen kun nainen ei halua tavata lasta ja pyytäisi lisää rahaa lapsen kuluihin elareiden lisäksi.
Eikös tuossa ajateltaisi, että aika sika äijä, pakotti toisen tekemään lapsen kun itse sellaisen halusi ja nyt vaatii apua, kun lapsiarki onkin rankkaa. Että voi voi, hoidahan vaan, sinähän sitä lasta halusit, nainen on tehnyt osansa.
Et ilmeisesti niille fyysisille vaikutuksille lapsensaannissa sitten kovasti painoarvoa anna...?!? Siksihän tästä asiasta juuri tulee vääntöä ja ongelmaa, kun biologia ei mene tasan tässä asiassa...... Ja siksi naisella on tässä päätösvalta. En todella tajua, miten tätä on niin vaikea sisäistää.
Jos molemmille vaikuttaisi biologian kannalta samalla tavalla lapsen saanti - tyyliin kuvitellaan että käytetään ulkopuolista keinokohtua, jos sellainen oisi mahdollista - niin laki menisi tasan yhtäläisesti niin miehillä kuin naisilla.
Raskaus ja synnytys on todella isoja asioita, niin fyysisesti, hormonaalisesti, psyykkisesti. Aivan järkyttävää nasten asioiden mitötöintiä taas. Koita nyt edes vähän.
On joo ikävää, kun nainen ei tee aborttia.... Voi v*ttu ja se juuri. Pysy siitä kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Tällä teolla ei todellakaan pitäisi olla tollasia seurauksia. Nainen, jonka mielestä isäksi väkisin joutuminen on ok, tulisi todellakin pidättäytyä seksistä. Miksi sitä tällaisen pitää harrastaa ylipäätään?
:D :D Nyt ei muuta kuin kumoamaan ikiaikaisia biologisia tosiasioita, jos asialla ei kerran pitäisi olla moisia seurauksia.
Mies joka ei halua isäksi, pidättäytyy seksistä. Miksi sellaisen pitää harrastaa seksiä ylipäätään?
Mikäs biologinen tosiasia vanhemmuuteen liittyy? Eihän tässä tarvita kuin lakimuutos, suotta seksistä kieltäytymään. Sä et siitä ehkä tykkää, moni muu kyllä.
No ei ole mitään lakimuutosta, eikä ole tulossakaan. Joten voit edelleen pidättäytyä tai homostella. Jos pieni kirurginen toimenpide alaosastossasi pelottaa niin paljon. Mikä ihme on ongelmasi, kun voit käydä yksinkertaisesti vasektomiassa 30 v täytettyäsi. Ulkomailla vaikka heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos aborttiin tulisi sellainen ehto, että sen saa vain isäksi tulevan suostumuksella ja vastaavasti isä voi määrätä abortin, kuulostaako se oikeudenmukaiselta lailta?
Juu juu, kehollinen itsemääräämisoikeus, mutta koitetaan nyt miettiä jos se vietäisiin pois ja roolit kääntyisivät eli vasten tahtoaan äidiksi.
Isä voisi siis pakottaa naisen viemään raskauden loppuun ja synnyttämään. Nainen voisi poistua halutessaan lapsen elämästä, elarit tulisi tietysti maksettavaksi. Tuo isä sitten soittelisi naiselle vinkuen lapsenhoitoapua, haukkuen kun nainen ei halua tavata lasta ja pyytäisi lisää rahaa lapsen kuluihin elareiden lisäksi.
Eikös tuossa ajateltaisi, että aika sika äijä, pakotti toisen tekemään lapsen kun itse sellaisen halusi ja nyt vaatii apua, kun lapsiarki onkin rankkaa. Että voi voi, hoidahan vaan, sinähän sitä lasta halusit, nainen on tehnyt osansa.
Et ilmeisesti niille fyysisille vaikutuksille lapsensaannissa sitten kovasti painoarvoa anna...?!? Siksihän tästä asiasta juuri tulee vääntöä ja ongelmaa, kun biologia ei mene tasan tässä asiassa...... Ja siksi naisella on tässä päätösvalta. En todella tajua, miten tätä on niin vaikea sisäistää.
Jos molemmille vaikuttaisi biologian kannalta samalla tavalla lapsen saanti - tyyliin kuvitellaan että käytetään ulkopuolista keinokohtua, jos sellainen oisi mahdollista - niin laki menisi tasan yhtäläisesti niin miehillä kuin naisilla.
Raskaus ja synnytys on todella isoja asioita, niin fyysisesti, hormonaalisesti, psyykkisesti. Aivan järkyttävää nasten asioiden mitötöintiä taas. Koita nyt edes vähän.
On joo ikävää, kun nainen ei tee aborttia.... Voi v*ttu ja se juuri. Pysy siitä kaukana.
Annan paljonkin painoarvoa raskauden ja synnytyksen vaikutuksille eikä tarkoitus ollut niitä vähätellä tai mitätöidä. En ole ajamassa tuollaista kuvitteellista lakia enkä elatusvelvollisuuden poistoa.
Tarkoitus oli pohtia ja osoittaa, mikä on reaktio, jos ne roolit käännettäisiin.
Veikkaan, että melkein kaikki ovat sitä mieltä ettei isä saisi pakottaa ketään naista synnyttämään tai aborttiin, juurikin kehollisen itsemääräämisoikeuden takia.
Mutta jos noin olisi, niin mitä ajateltaisiin siitä miehestä, joka naisen niihin pakotti? Ei varmaan hyviä asioita.
Se, että nainen pakottaa miehen isäksi taas hyväksytään. Siinä oli se pointti.
Juu juu, sitten tulee ikuinen pitäkää housut jalassa. Se on se sama ratkaisu, joka esitetään jokaisessa aborttikeskustelussa naisille ja useimmiten teilataan, perustellen vaikka seksin kuulumisella parisuhteeseen ja luotettavan ehkäisyn pettämisellä, mikä on mahdollista ja hyvä perustelu. Miesten osalta vaan hoetaan seksistä pidättäytymistä useimmiten.
Vatusta on hankala pysyä kaukana, kun sellainen omasta haarovälistä löytyy. Nainenkin voi ajatella asioita laajemmin ja ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää asioita muista näkökulmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Kyllä pystyn elättämään, jos toinenkin lapsen tekoon osallistunut hoitaa oman osuutensa. Miksi minun pitäisi elättää mahdollinen lapsi yksin vaikka molemmat ovat halunneet nautintoa?
Nautinnolla ei tosiaan pitäisi olla tällaista seurausta mutta sillä on. Syytä biologiaa tai harrasta seksiä vain naisten kanssa jotka eivät pysty tulemaan raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos aborttiin tulisi sellainen ehto, että sen saa vain isäksi tulevan suostumuksella ja vastaavasti isä voi määrätä abortin, kuulostaako se oikeudenmukaiselta lailta?
Juu juu, kehollinen itsemääräämisoikeus, mutta koitetaan nyt miettiä jos se vietäisiin pois ja roolit kääntyisivät eli vasten tahtoaan äidiksi.
Isä voisi siis pakottaa naisen viemään raskauden loppuun ja synnyttämään. Nainen voisi poistua halutessaan lapsen elämästä, elarit tulisi tietysti maksettavaksi. Tuo isä sitten soittelisi naiselle vinkuen lapsenhoitoapua, haukkuen kun nainen ei halua tavata lasta ja pyytäisi lisää rahaa lapsen kuluihin elareiden lisäksi.
Eikös tuossa ajateltaisi, että aika sika äijä, pakotti toisen tekemään lapsen kun itse sellaisen halusi ja nyt vaatii apua, kun lapsiarki onkin rankkaa. Että voi voi, hoidahan vaan, sinähän sitä lasta halusit, nainen on tehnyt osansa.
Et ilmeisesti niille fyysisille vaikutuksille lapsensaannissa sitten kovasti painoarvoa anna...?!? Siksihän tästä asiasta juuri tulee vääntöä ja ongelmaa, kun biologia ei mene tasan tässä asiassa...... Ja siksi naisella on tässä päätösvalta. En todella tajua, miten tätä on niin vaikea sisäistää.
Jos molemmille vaikuttaisi biologian kannalta samalla tavalla lapsen saanti - tyyliin kuvitellaan että käytetään ulkopuolista keinokohtua, jos sellainen oisi mahdollista - niin laki menisi tasan yhtäläisesti niin miehillä kuin naisilla.
Raskaus ja synnytys on todella isoja asioita, niin fyysisesti, hormonaalisesti, psyykkisesti. Aivan järkyttävää nasten asioiden mitötöintiä taas. Koita nyt edes vähän.
On joo ikävää, kun nainen ei tee aborttia.... Voi v*ttu ja se juuri. Pysy siitä kaukana.
Annan paljonkin painoarvoa raskauden ja synnytyksen vaikutuksille eikä tarkoitus ollut niitä vähätellä tai mitätöidä. En ole ajamassa tuollaista kuvitteellista lakia enkä elatusvelvollisuuden poistoa.
Tarkoitus oli pohtia ja osoittaa, mikä on reaktio, jos ne roolit käännettäisiin.Veikkaan, että melkein kaikki ovat sitä mieltä ettei isä saisi pakottaa ketään naista synnyttämään tai aborttiin, juurikin kehollisen itsemääräämisoikeuden takia.
Mutta jos noin olisi, niin mitä ajateltaisiin siitä miehestä, joka naisen niihin pakotti? Ei varmaan hyviä asioita.
Se, että nainen pakottaa miehen isäksi taas hyväksytään. Siinä oli se pointti.Juu juu, sitten tulee ikuinen pitäkää housut jalassa. Se on se sama ratkaisu, joka esitetään jokaisessa aborttikeskustelussa naisille ja useimmiten teilataan, perustellen vaikka seksin kuulumisella parisuhteeseen ja luotettavan ehkäisyn pettämisellä, mikä on mahdollista ja hyvä perustelu. Miesten osalta vaan hoetaan seksistä pidättäytymistä useimmiten.
Vatusta on hankala pysyä kaukana, kun sellainen omasta haarovälistä löytyy. Nainenkin voi ajatella asioita laajemmin ja ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää asioita muista näkökulmista.
Sulla menee hiukan puurot ja vellit sekaisin, vaikka muuten ihan asiallista pohdiskelua suollatkin.
Ensinnäkin jos mies pakottaisi naisen äidiksi, hän pakottaisi naisen hengenvaaraan ja suuriin terveysriskeihin raskauden ja synnytyksen myötä. Mies saa pitää virtsanpidätyskykynsä ja peräpukamattoman berberinsä, nainen taas saattaa kuolla synnytykseen. Tai revetä niin pahasti että paskoo housuihinsa lopun ikänsä. Näiden kanssa ei voida puhua edes samassa lauseessa siitä, kun nainen pakottaa miehen isäksi, eli maksamaan pikkuhiluja lapsen elatusta varten (jos sitäkään, kaikki eivät nimeä elari-isää koskaan).
Toiseksi, kun aborttikeskustelussa sanotaan että nainenhan voi olla harrastamatta seksiä, puututaan naisen oikeuteen hallita omaa kehoaan. Kun miehelle sanotaan että voit olla harrastamatta seksiä, puututaan miehen (onneksi tosielämässä olemattomaan) oikeuteen harrastaa vastuutonta seksiä ja sysätä vastuu tuloksista toisen (toisten, jos veronmaksajat lasketaan mukaan) ihmisten niskaan. Oma vs. toisten. Huomattavan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.
Minä olen tiedostanut riskin jokaisen yhdynnän hetkellä. Jos tulisin vahingossa raskaaksi, ei tulisi mieleenkään uhriutua ja pyrkiä sysäämään kaikkea vastuuta vain toisen niskaan. Siinä on se ero. Ei tarvitse pidättäytyä eikä sitoutua, kunhan tiedät että aina kun penis menee vaginaan, raskaus saattaa alkaa. Ja sitten on myöhäistä parkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Sun kanssa nautiskelleet miehet ovat sitten halunneet lapsia tai kuvittelevat, että muutat mielesi ja teet abortin. Joillain ihmisillä kun on paha tapa kuvitella, että toinen tulee muuttamaan mielensä juuri heitä hyödyttävään suuntaan.
Noista asioista pitääkin puhua ennen seksiä, eikä oletella vaan jotakin, jotta kumpikin tietää missä mennään, jos jotakin sattuu.
Oletko sitten harrastanut seksiä sellaisen miehen kanssa, joka on ilmoittanut ettei lapsia halua ja häipyy paikalta vahinkoraskauden sattuessa (toiveajattelua tosin tämän jälkimmäisen sanominen ääneen)? Kannattaa olla ne yhteystiedot tiedossa, että löytää sen miehen sitten elatusvelvollisuutta varten.
Siinä vaiheessa kun on vahinkoraskaana, ainoa vaihtoehto olla "tekemättä lasta" on siinä vaiheessa raskauden keskeytys. Se ei ole mikään pikkujuttu, eikä voi olettaa että kaikki siihen pystyisivät tällaisen tilanteen tullessa eteen. Jos nainen päätyy näistä kahdesta vaihtoehdosta (jatkaa alkanutta raskautta eikä tee mitään vs. abortti) ettei raskautta keskeytä, niin se ei poista miehen vastuuta yhdessä aiheutetusta tilanteesta. Ei se aloituksen tapauksissa ole ollut mikään naisen suunnitelmallinen päätös hankkia lapsi, vaan valinta tilanteessa, kun lapsi on jo tulossa. En todella ymmärrä tätä perusteettoman kevyttä ja huoletonta suhtautumista aborttiin.
Sinusta on vastuullista ja suoraselkäistä saattaa nainen paksuksi ja huikata vaan heipat, juupajuu... (Verukkeena, ettei nainen tehnyt aborttia). Haluaisit huolettomasti paneskella ympäriinsä ja jos vahinko sattuu, niin vain naisen murhe. Todella vastuullista.... Mistä nämä sankarit oikein tulee. Kyllä, tällaista asennetta paheksutaan ja täysin aiheesta.