Lue keskustelun säännöt.
Isäksi vasten tahtoaan (yhden illan jutusta vs parisuhteessa)
22.04.2023 |
Ehkäisyn pettäessä yleensä nainen päättää yksin, pitääkö lapsen vai ei, sattuipa tilanne parisuhteessa tai yhden yön jutussa. Tilanne ei ole tasa-arvoinen biologisista syistä, vain koska naispuolisella sattuu olemaan se kohtu jossa lapsi alkaa kasvaa. Oletetaan vielä, että mies on käyttänyt kondomia, eli ei ole sokeasti luottanut naiseen hänen sanoessaan että huolehtii ehkäisystä, ja nainen sanonut itsekin ettei missään nimessä halua lapsia.
Yhden illan jutussa vahingon sattuessa, on melko yleistä, että isä ei juurikaan osallistu lapsen elämään, tai osallistuu vain vähän. Tätä ei valtaosa pidä mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mies ei ole ollut yhdessä lapsen äidin kanssa, eikä täten 100% varmuudella ole halunnut lasta hänen kanssaan.
Jos taas parisuhteessa sattuu vastaava tilanne, että mies on tehnyt hyvin selväksi ettei lasta halua, ja lisäksi käyttänyt kumia ja silti vahinko sattuu ja nainen päättääkin yksin, että lapsi pidetään. Mies jää usein hetkeksi parisuhteeseen lapsen takia vaikka tietää, että lasta ei halua elämäänsä eikä varsinkaan tuon ihmisen kanssa. Kun sitten mies jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin (ellei heti) haluaa erota, ja muuttuu viikonloppuisäksi, tästä seuraa kauhea syyllistäminen, suunnilleen perheen hylkääjäksi nimitellään, ainakin sen äidin toimesta, ellei jopa ulkopuolistenkin suulla. Kuiskitaan selän takana, tyhmä tuokin pariskunta kun lapsi piti tehdä ja sen jälkeen heti erota. Kenelläkään ei käy mielessä että ehkäpä juuri siksi ero tulikin. Muussa tapauksessa olisi tullut vain vähän myöhemmin.
Näettekö tässä mitään ristiriitaa? Kummassakin tilanteessa mies on ilmaissut raskausuutisen jälkeen ettei lasta halua, ja sen vuoksi käyttänyt kondomiakin. Toisessa tilanteessa edellä mainituista mies saa paljon enemmän syyllistämistä osakseen. Eikö luulisikin, että siinä vaiheessa kun mies ilmaisee että hän ei lasta halua, ja nainen silti päättää sen pitää, täytyy naisen myös silloin ottaa se riski, että hän kasvattaa lapsen yksin, eikä lapsi välttämättä saa isäsuhdetta ollenkaan? Miten se on mieheltä hylkäämistä siinä vaiheessa, kun on alusta asti tehnyt selväksi, ettei halua isäksi?
Eikä tänne mitään ehkäisystä viisastelijoita kiitos, kaikki tietää sen että aina on seksissä raskauden mahdollisuus vaikka olisi kolme eri ehkäisymenetelmää käytössä samanaikaisesti, ja silti suunnilleen jokainen ihminen sitä seksiä ehkäisyn kanssa uskaltaa harrastaa. Nyt on kyse lähinnä moraalisesta näkökulmasta, onko mielestäsi oikein syyllistää miestä asiasta, johon hän on selkeästi kantansa ilmaissut siinä vaiheessa, kun aborttikin on vielä ollut mahdollinen? Entä onko ok olettaa, että tilanteen sattuessa parisuhteessa, miehen pitäisi tämän luottamuksen pettämisen jälkeen vielä luottaa naiseen? Parisuhteessa vielä luulisi, että kiinnostaa se oman rakkaan kumppanin kanta asiaan, eikä sitä sivuuteta täysin. Yhden yön jutussa tuon vielä ymmärtää, ettei naista sen tuntemattoman kanta kiinnosta. Asiallisia ajatuksia kiitos :)
Kommentit (1976)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
Lapsella on aina sekä isä että äiti. Kun lapsi syntyy, niin hänellä on 50/50 äidin ja isän dna. Etkä oikeasti ymmärrä mitään lisääntymisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Kirjoita tämä aloituksesi lyhyesti Tinder profiiliin että me aikuiset naiset tiedetään ettei sussa ole miestä edes nimeksi ja osataan pysyä pimppa-ansojemme kanssa kaukana sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
En pakottaisi. Hän tietää riskit joka kerta yhtyessään kanssani. Ja se on aina 100% vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
Lapsella on aina sekä isä että äiti. Kun lapsi syntyy, niin hänellä on 50/50 äidin ja isän dna. Etkä oikeasti ymmärrä mitään lisääntymisestä?
Mitä ketun väliä on jollakin dna:lla, jos ihminen ei halua olla vanhempi ja kasvattaa sitä lasta? Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Tällaista lupausta ei yksinkertaisesti voi tehdä ja se pitäisi miestenkin heti alusta asti ymmärtää. Ei nainen pysty etukäteen tietämään kykeneekö tekemään abortin vai ei jos siinä tilanteessa ei ole koskaan ollut. Olen itsekin sanonut poikaystävälleni etten voi luvata mitään suuntaan enkä toiseen jos vahinko kävisi sillä en voi tietää miltä raskaana oleminen ja tuollaisen päätöksen tekeminen viime kädessä tuntuu vaikka nyt olenkin sitä mieltä että ehdottomasti tekisin abortin.
Kyllä voi ja kyllä tietää, jos tuntee itsensä. Ilmeisesti asia on velalle helpompaa, kun on miltei koko ikänsä tiennyt ettei koskaan lapsia halua, joten abortti on täysin varma ja ainoa mahdollinen ratkaisu sellaiseen katastrofiin kuin vahinkoraskaus.
Ei voi tietää. Maailman sivu on syntynyt lapsia joiden olemassaolo on huomattu vasta kun aborttiin ei enää ole mahdollisuutta.
Jos Suomen viikkoraja ei riitä, voi matkustaa vaikkapa Ruotsiin tai Islantiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. On kuullut kaksi valhetta a) että hän on mies. Ei hän ei ole mies vaan mikkihiiri.
B) hän on isä , ei se että hän on siittänyt ei tee hänestä isää. Isä on kunnia arvo joka ansaitaan oman muksun suusta. Isyyttä hienompaa arvoa ei mies voi tässä maailmassa saada. Kun oma muksu juoksee syliin ja sanoo rakastan sinua iskä. Se muun muassa on sitä ku ollaan isä. Ei se, että on ruikkastu sisään ja sitten itketään kun nainen ei tottele ja vaaranna terveyttään abortilla.
On taas miehillä isot ongelmat. Mieti mitä on olla nainen kun joka ikinen kerta kun päästää jonkun idiootin päällensä ähkimään, on mahdollisuus raskaantumiselle. Mikään ehkäisy ei ole 100 prosenttinen, ei edes kumi koska sekin voi jäädä pilluun tai hajota.
Joka tapauksessa nainen on se joka joutuu aina kantamaan vastuuta. Mutta onneksi tähänkin on olemassa ratkaisu. Pidättäytyminen ja seksilelut. Nykyään niissä leluissa on kattava valikoima sekä miehille että naisille. Ja lesboille ja homoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mies voi lähteä heti alussa, kun nainen raskaana, eikä odotella ja antaa toivoa. Silloin alussa voi myös kertoa, että jos vahinko käy, lähden, jotta asia on selvä.
Tän takia mä pihtaan mun pipariani. Sitä saa vain harvat ja hyvin tarkkaan ja kauan syynätyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
Lapsella on aina sekä isä että äiti. Kun lapsi syntyy, niin hänellä on 50/50 äidin ja isän dna. Etkä oikeasti ymmärrä mitään lisääntymisestä?
Mitä ketun väliä on jollakin dna:lla, jos ihminen ei halua olla vanhempi ja kasvattaa sitä lasta? Eri
Sitä väliä sillä on että kullakin maapallolla koskaan olleella ihmisellä on kaksi vanhempaa. Toki tämän asian voi kieltää jos on joku ihme hihhuli ja typerä. Pakko ei ole olla kenenkään lapsen elämässä mukana, mutta ruokot maksetaan dna:n perusteella silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.
Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
Lapsella on aina sekä isä että äiti. Kun lapsi syntyy, niin hänellä on 50/50 äidin ja isän dna. Etkä oikeasti ymmärrä mitään lisääntymisestä?
Niin, siittäjä on juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin ja vastaukset ohi aiheen Ehkäisyvalistusta ei kaivattu, kondomi on ollut käytössä ja se on pettänyt. Kuten alussa kirjoitettu, vaikka olisi kaikki ehkäisymenetelmät yhtä aikaa käytössä, raskaus on silti mahdollinen.
Kysymys oli, miksi lapsen elämään osallistumattomuus toisessa esimerkissä on paljon hyväksyttävämpää kuin toisessa. Kummassakin tilanteessa on mies ilmaissut kantansa ettei isäksi halua, silti nainen myöhemmin valittaa kun mies ei osallistu tarpeeksi, ja naiset ovat käsi ojossa vaatimassa elareita. Kyllä itse olisin melko nöyränä siinä vaiheessa kun poikkeaisin yhteisestä sopimuksesta enkä todellakaan kehtaisi mitään elatusta ottaa sen jälkeen vastaan.
Sinusta on ollut joku yhteinen sopimus siitä, että jos tulee vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin naisen pitää tehdä abortti, ja jos ei pysty tai halua sitä tehdä, niin olisi rikkonut jonkun sopimuksen? Ei ole. (Toki jos nainen on vakaasti harkiten luvannut ja vannonut että varmasti tekisi abortin vahingon sattuessa, niin joo, ehkä sitten vastuu lapsesta olisi moraalisesti enemmän naisella.)
Jos nainen ei ole tätä (raskauden keskeytystä) harkiten luvannut ja vannonut, niin kummassakin aloituksen esimerkissäsi on oman vastuun pakenemista jättää lapsi vain äidin kontolle ja huollettavaksi. Ehkä se on jollakin tavalla yhdenyönjutuissa tms. ymmärrettävämpää, koska lapsen isä ja äiti voivat olla aika vieraita ihmisiä keskenään ja vanhemmuus vieraan ihmisen kanssa on yleisesti ottaen usein vaikeampaa kuin tutun kumppanin kanssa jota rakastaa. Yhdenyön jutussa ulkopuoiset eivät usein edes tiedä tai tunne lapsen isää, niin ei ole ketä paheksua.
Jos parisuhteessa kohtaa yhteisen asian tai ongelman (esim. raskaus, vahinkoraskaus, sairaus jne), niin onhan siinä oletus, että tuetaan toinen toista ja koitetaan selvitä siitä yhdessä. Ja onhan se aika mulkeromaista ajatella, että vain nainen olisi vastuussa yhteisestä lapsesta, oli se sitten vahinko tai ei. (Jos ei ole parisuhdsuhdetta, niin oletus tällaiseen yhteen hiileen puhaltaiseen on pienempi.)
Mielestäni kumassakaan tapauksessa ei siis ole pääasiassa kyse siitä, halusiko mies isäksi vai ei, vaan vastuun kannosta yhteisestä lapsesta (oli se sitten vahinko tai ei). Asiaa ei muuta juurikaan se, että lapsi oli vahinko ja mies olisi halunnut raskaudenkeskeytyksen, mutta nainen päätti kuitenkin pitää lapsen. (Abortin tekoa ei edelleenkään voi edellyttää keneltäkään, saati sitten siihen painostaa. Hyvä puoliso ymmärtää sen sijaan tukea naista tällaista ratkaisua tehdessä ja ymmärtää oman vastuunsa.)
Jos nainen on luvannut ja vannonut tekevänsä abortin vahinkoraskauden kohdalla, mutta ei pidä lupaustaan niin tottakai on rikkonut sopimuksen. Silloin lapsi ja siitä johtuva mahdollinen ero on naisen ongelma, jos hän päättää rikkoa sopimuksen.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä yhdessä selviämään asiasta, jota toinen ei halua, vaikka kuinka oltaisi parisuhteessa? Sairaus ja sen läpi tsemppaaminen ei ole sama asia kuin lapsi, sairaudesta voi parantua, lapsi ei häviä mihinkään.
Onko niin monelle vaikea ymmärtää, mitä se on kun ei halua lasta? Ei vaan halua lasta elämäänsä missään muodossa, ei halua nähdä sitä vahinkolasta tai huolehtia siitä mitenkään eikä missään nimessä asua saman katon alla. Jättäisin miehen sillä samalla sekunnilla, jos yrittäisi minua äidiksi pakottaa, sama tapahtuu jos edes alkaa vihjailla lastenhankinnasta.En ole liputtamassa elatusmaksujen poistoa, ymmärrän että laki on lasta varten ja lapsen elämän turvaamiseen eikä yhteiskunnalla riittäisi mitenkään rahat maksaa elatusvastuustaan kieltäytyvien osuutta, jos siis siitä saisi kieltäytyä.
Tällaista lupausta ei yksinkertaisesti voi tehdä ja se pitäisi miestenkin heti alusta asti ymmärtää. Ei nainen pysty etukäteen tietämään kykeneekö tekemään abortin vai ei jos siinä tilanteessa ei ole koskaan ollut. Olen itsekin sanonut poikaystävälleni etten voi luvata mitään suuntaan enkä toiseen jos vahinko kävisi sillä en voi tietää miltä raskaana oleminen ja tuollaisen päätöksen tekeminen viime kädessä tuntuu vaikka nyt olenkin sitä mieltä että ehdottomasti tekisin abortin.
Kyllä voi ja kyllä tietää, jos tuntee itsensä. Ilmeisesti asia on velalle helpompaa, kun on miltei koko ikänsä tiennyt ettei koskaan lapsia halua, joten abortti on täysin varma ja ainoa mahdollinen ratkaisu sellaiseen katastrofiin kuin vahinkoraskaus.
Ei voi tietää. Maailman sivu on syntynyt lapsia joiden olemassaolo on huomattu vasta kun aborttiin ei enää ole mahdollisuutta.
Niinpä. Kun pillereitä syö hyvässä uskossa ja kuukautisetkin, tai mikä lie "tyhjennysvuoto" tulee ajallaan, niin aika harvaa tajuaa nopeasti olevansa raskaana, ei ainakaan nuori nainen, jolle raskaus on ensimmäinen. Kyllä itse tyhmyyttäni luotin pillereihin eikä kukaan lääkäri maininnut, että pitäisi käyttää tuplaehkäisyä. Joku aavistus kuitenkin tuli ja aloin yhä useammin pyytää mieheltä, että hän käyttäisi myös kumia. Ostin monia erilaisia, jos hän innostuisi niitä käyttämään, mutta ei. Ja pian minusta tulikin äiti ja miehestä elatusvelvollinen. Isää hänestä ei tullut koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.
Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
En pakottaisi. Hän tietää riskit joka kerta yhtyessään kanssani. Ja se on aina 100% vapaaehtoista.
Eli pakottaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
En pakottaisi. Hän tietää riskit joka kerta yhtyessään kanssani. Ja se on aina 100% vapaaehtoista.
Eli pakottaisit.
En missään nimessä. En kylläkään edes tiedä miten miehen voisi ra isk ata vag inaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Ja useimmat ymmärtävät mahdolliset seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Ja jos se kakka osuu tuulettimeen ja sopimus ei pitäisi, sä pakottaisit miehesi isäksi? Juu, kannattaa jättää se seksin harrastaminen muille.
Lapsella on aina sekä isä että äiti. Kun lapsi syntyy, niin hänellä on 50/50 äidin ja isän dna. Etkä oikeasti ymmärrä mitään lisääntymisestä?
Niin, siittäjä on juu.
Ihmissiittäjä on isä.
Itse taas kannatan sitä että poistetaan tuollaisilta oikeus harrastaa seksiä ollenkaan. Sillähän näistä päästään. Pitäisi todellakin olla joku seksinharrastamisen ajokortti jossa selitettäsiin nämä asiat. Sitten jos näitä asioita ei vain ymmärrä, niin seksiä ei saisi harrastaa.