Lue keskustelun säännöt.
IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi
21.04.2023 |
Kommentit (9493)
3001/9493
|
04.05.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ei peniksiä sisällä ,juu..
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.
Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.
Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan, suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Kirjoitat ihan hirveän pitkästi päivän selvästä asiasta. Jokaisella on oikeus kieltäytyä seurustelusta tai seksistä, jos ei ole kiinnostunut jostain ihmisestä kumppanina. On omaa kuvitelmaasi, että vaadittaisiin jotain muuta.
Se mitä et saa päättää on kenestä muut ihmiset voi olla kiinnostuneita ja miten he määrittelevät itsensä.
Syyllistät hienosti painostuksen ja groomaamisen uhreja. Suuntautumisen vastaiseen seksiin manipulointi on todella rikkovaa.
Anteeksi mitä. Sanon ihan selvästi, että kieltäytyminen on aina Ok. Vaikka joku toinen lesbo seurustelee transnaisen kanssa, sun ei tarvitse. Saat seurustella ihan kenen kanssa haluat.
Lesbouden määritelmä eikä lesbojen seksielämä sisällä peniksiä. Transbian-narratiivi luo valheellista mielikuvaa peniksellisistä lesboista ja peniksistä pitävistä lesboista. Voisitte vihdoin lopettaa vähemmistölarppinne, fetisoinnin ja kolonisaation. Törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.
Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.
Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan, suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.
Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.
Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?
Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:
"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.
– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…
Pukkari onnpaikka, jossa ei esitetä henkkareita niin. Kyllä, meitä tulee kohdella juridisen perusteella niissä tilanteissa, joissa sillä on merkitystä. Pukkareissa se ei ole merkitsevä. Kun skrollaat tuota tekstiä ylös, huomaat sen todettavan tuossakin.
Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolittuneissa tiloissa ja tilanteissa. Onko sulla ongelmia sisälukutaidon kanssa? Eivätkö kaikki juridiset naiset olekaan täysiä naisia joka tilanteessa?
Eipäs määritäkään. Luepas lakia pikkasen tarkemmin. Juridiset naiset eivät ole niissä tilanteissa naisia, joissa sillä ei ole väliä. He ovat ihmisiä. Kuten miehetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punavihreät ja transit: sukupuolen moninaisuus ei ole ideologia, vaan huomaavaisuutta!
Todellisuus: "Juttelin hiljattain ystäväni kanssa, joka tekee lukioon kirjoja. Hän kertoi, kuinka kirjan tekijöitä opastettiin olemaan puhumatta kahdesta sukupuolesta, naisista ja miehistä, vaan kaikista sukupuolista, ja käyttämään kirjan esimerkeissä sellaisia nimiä, joista ei selviä henkilön sukupuoli."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8bcf139a-a355-4832-a639-2ceba4dd4426
Meidän lasten koulukirjoissa on kaikenlaisia nimiä ja hahmoja. Tyttöjä, poikia ja muita. Osa nimistä on tosiaan neutraaleja, ehkä n. 2% näin karkeasti arvioiden. Eiköhän tarkoitus ole, että niiden tyttöjen ja poikien rinnalle tuodaan muitakin, eikä että "miehistä ja naisista ei saa puhua". Ei ole eka kerta, kun Ukkola tarinoi tai vetää mutkia suoraksi.
"rinnalle tuodaan muitakin"
Joku voisi kutsua sitä myös indoktrinoinniksi, aivopesuksi ja genderopin istuttamiseksi lapsen mieleen. Maailma toki näyttää erilaiselta punaviherlasien ja vielä erilaisemmalta sinipinkkivalkolasien läpi katsottuna.
Kun stereotyypeistä poikkeaminen on merkki transsukupuolisuudesta, eli poimintoja nykyajan lastenkirjoista:
”Milloin mennään lääkäriin ja tehdään minusta tyttö-tyttö?”
https://twitter.com/annimolari/status/1650859911184797702
"...tekstissä annetaan lapsille ymmärtää että jos pitää esim. vaaleanpunaisesta väristä, kiiltävistä kengistä ja mekoista, ei voi olla poika, vaan on mentävä lääkäriin ja muututtava tytöksi. Eikö niistä tiukoista sukupuolinormeista haluttu päästä eroon?"
"Julius on merenneito:
Julius on pieni poika, joka rakastaa merenneitoja. Mummin kanssa metrossa Julius näkee kolme ihanaa merenneitoa, ja pian hän ei osaa muuta ajatellakaan. Juliuskin haluaa olla merenneito."
Eli, kun lasten koulukirjassa on hahmo nimeltä Tuisku, niin seuraavaksi mennään lääkäriin vaihtamaan sukupuoli. On sulla jutut.
Sanoo porukka, joka pöyristyy kansanmur han aiheuttavista biologisista tosiasioista, lautapeleistä, jäätelöpuikoista, pakastusrasioista, suklaapatukoista, naamiaisasuista ja perinne-esityksistä. Noissa esimerkeissä oli ehkä vähän muutakin kuin sp-neutraaleja nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.
Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.
Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.
Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?
🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.
Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.
Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.
Miksi biologisten tosiasioiden tunnistaminen johtaisi eriarvoisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.
Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.
Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan, suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.
Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.
Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?
Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:
"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.
– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…
Pukkari onnpaikka, jossa ei esitetä henkkareita niin. Kyllä, meitä tulee kohdella juridisen perusteella niissä tilanteissa, joissa sillä on merkitystä. Pukkareissa se ei ole merkitsevä. Kun skrollaat tuota tekstiä ylös, huomaat sen todettavan tuossakin.
Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolittuneissa tiloissa ja tilanteissa. Onko sulla ongelmia sisälukutaidon kanssa? Eivätkö kaikki juridiset naiset olekaan täysiä naisia joka tilanteessa?
Sukupuolitettuihin tiloihin pääsy ei ole tällä hetkellä lainkaan lailla säädeltyä, eikä näin ollen yksittäisen henkilön juridinen sukupuoli vaikuta millään tavalla sukupuolitettuihin tiloihin menemisen laillisuuteen.
Sukupuolitetut tilat on osoitettu merkein ja kyltein, mutta siitä, kuka saa mennä sisään mihinkin tilaan, ei ole lainsäädäntöä, joten niissä toimitaan tilojen sääntöjen mukaan.
Tasa-arvolakikaan ei ole sukupuolittunut muutoin kuin naisten oikeuksien lisäpykälän osalta. Tässä pykälässä ei ole pukutilojen käyttöä koskevaa erityismainintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.
Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.
Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.
Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?
🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.
Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.
Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.
Sukupuolella ei pitäisi olla mitään merkitystä kuin lisääntymisessä (tarvitaan kahden eri sukupuolta olevan ihmiset sukusoluja), parinvalinnassa (kiinnostus suuntautuu yleensä vain yhteen sukupuoleen), terveydenhoidon asiakkaana (miesten ja naisten ruumis on erilainen) ja sellaisissa työtehtävissä, joihin välttämättä tarvitaan tietyn biologisen sukupuolen edustaja (esim. tehtävät, joissa tehdään ruumiintarkastus tms, naisurheilu). Joihinkin työtehtäviin päästäkseen on täytettävä tietyt fyysiset vaatimukset (pituus, paino, voima jne), mutta silloin pitää tarkastella yksilön ominaisuuksia, eikä sukupuolta.
Muissa asioissa sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä. Minulle on ihan sama, onko työkaverini mies, nainen vai jotain ihan muuta.
Mutta miksi sukupuolen olemassaolo pitäisi häivyttää? Miten naisten oikeuksia voidaan puolustaa ilman määritelmää ja biologiasta johtuvien asioiden tunnistamista? Eikö naisia ole olemassa poliittisena ryhmänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.
Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.
Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.
Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?
🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.
Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.
Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.
Miksi biologisten tosiasioiden tunnistaminen johtaisi eriarvoisuuteen?
No siten että jos sä kohtaat ihmisen eritavoin riippuen siitä onko hän biologinen mies vai nainen. Oletko yksinkertainen vai esitätkö vain sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.
Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.
Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan, suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.
Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.
Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?
Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:
"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.
– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…
On myös täysin varmaa, että on ihmisiä, jotka aikovat käyttää tuota hyväkseen. Käytännössä siis miehiä, jotka vaihtavat juridisen sukupuolensa naiseksi päästäkseen naisten pukuhuoneisiin ja muihin naisille varattuihin tiloihin, vaikka he eivät millään tavoin koe olevansa itse naisia. Harvinaista varmasti, mutta kun puhutaan tuhansista ja miljoonista ihmisistä, harvinaisetkin tapaukset alkavat toteutua. Maailmalla on jo esimerkkejä.
Ja ne maailman esimerkit on päättyneet siihen että ovat hävinneet juttunsa. Kautta aikain on tietyt ihmiset rikkoneet sääntöjä, jos et tiennyt.
Juridisen naisen peniksen vieminen muiden naisten ja tyttöjen joukkoon ei riko mitään sääntöä, ellei ilmene erektiota tai tumputusta. Miksi "sääntöjen rikkomista" piti helpottaa ja suorastaan kannustaa itsemäärittelyllä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.
Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.
Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.
Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?
🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.
Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.
Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.
Sukupuolella ei pitäisi olla mitään merkitystä kuin lisääntymisessä (tarvitaan kahden eri sukupuolta olevan ihmiset sukusoluja), parinvalinnassa (kiinnostus suuntautuu yleensä vain yhteen sukupuoleen), terveydenhoidon asiakkaana (miesten ja naisten ruumis on erilainen) ja sellaisissa työtehtävissä, joihin välttämättä tarvitaan tietyn biologisen sukupuolen edustaja (esim. tehtävät, joissa tehdään ruumiintarkastus tms, naisurheilu). Joihinkin työtehtäviin päästäkseen on täytettävä tietyt fyysiset vaatimukset (pituus, paino, voima jne), mutta silloin pitää tarkastella yksilön ominaisuuksia, eikä sukupuolta.
Muissa asioissa sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä. Minulle on ihan sama, onko työkaverini mies, nainen vai jotain ihan muuta.
Mutta miksi sukupuolen olemassaolo pitäisi häivyttää? Miten naisten oikeuksia voidaan puolustaa ilman määritelmää ja biologiasta johtuvien asioiden tunnistamista? Eikö naisia ole olemassa poliittisena ryhmänä?
Mistä ja miten niitä nyt häivytetään? On olemassa naisen ja miehen määritelmät ihan normaalisti edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.
Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.
Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan, suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.
Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.
Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?
Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:
"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.
– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…
On myös täysin varmaa, että on ihmisiä, jotka aikovat käyttää tuota hyväkseen. Käytännössä siis miehiä, jotka vaihtavat juridisen sukupuolensa naiseksi päästäkseen naisten pukuhuoneisiin ja muihin naisille varattuihin tiloihin, vaikka he eivät millään tavoin koe olevansa itse naisia. Harvinaista varmasti, mutta kun puhutaan tuhansista ja miljoonista ihmisistä, harvinaisetkin tapaukset alkavat toteutua. Maailmalla on jo esimerkkejä.
Ja ne maailman esimerkit on päättyneet siihen että ovat hävinneet juttunsa. Kautta aikain on tietyt ihmiset rikkoneet sääntöjä, jos et tiennyt.
Juridisen naisen peniksen vieminen muiden naisten ja tyttöjen joukkoon ei riko mitään sääntöä, ellei ilmene erektiota tai tumputusta. Miksi "sääntöjen rikkomista" piti helpottaa ja suorastaan kannustaa itsemäärittelyllä?
Rikkoohan, jos sua ei sinne ole päästetty sääntöjen mukaisesti. Sä olet lukenut yhden ulisijan lauseen tumputuksesta ja uskot sit heti. Uskoitko tämän möreä-äänisen miehen naisten tiloissa-valheenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.
Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.
Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan, suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.
Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.
Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?
Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:
"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.
– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…
Pukkari onnpaikka, jossa ei esitetä henkkareita niin. Kyllä, meitä tulee kohdella juridisen perusteella niissä tilanteissa, joissa sillä on merkitystä. Pukkareissa se ei ole merkitsevä. Kun skrollaat tuota tekstiä ylös, huomaat sen todettavan tuossakin.
Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolittuneissa tiloissa ja tilanteissa. Onko sulla ongelmia sisälukutaidon kanssa? Eivätkö kaikki juridiset naiset olekaan täysiä naisia joka tilanteessa?
Eipäs määritäkään. Luepas lakia pikkasen tarkemmin. Juridiset naiset eivät ole niissä tilanteissa naisia, joissa sillä ei ole väliä. He ovat ihmisiä. Kuten miehetkin.
Luepas itse. Suomen laki tunnistaa ainoastaan juridisen sukupuolen, joka on nykyään ilmoitusasia. Suomen laki velvoittaa myös kunnioittamaan sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua. Sen sijaan laki ei turvaa naisille ja tytöille peniksettömiä tiloja. Transnaiset ovat voineet käyttää naisten tiloja jo vuodesta 2003 alkaen. Tästä kuusta alkaen myös ei-transit penikselliset juridiset naiset saavat käyttää naisten ja tyttöjen intiimitiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä pitäisi näyttää valtamediassa ja kouluissa.
Agenda tottakai ei sitä salli, suoraa puhetta.
"Kuka on ts agendan takana?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.
Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.
Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.
Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?
🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.
Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.
Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.
Miksi biologisten tosiasioiden tunnistaminen johtaisi eriarvoisuuteen?
No siten että jos sä kohtaat ihmisen eritavoin riippuen siitä onko hän biologinen mies vai nainen. Oletko yksinkertainen vai esitätkö vain sellaista?
Sukupuolen tunnistaminen ei automaattisesti johda erilaiseen kohteluun. Sen sijaan subjektiivisen identiteettituntemuksen perusteella voidaan vaatia muilta aistihavaintojen vastaista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.
Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.
Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.
Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?
🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.
Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.
Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.
Onkohan nyt todellisuudessa ihan noin kuin sanot ? Annahan joku esimerkki !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.
Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.
Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan, suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.
Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.
Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?
Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:
"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.
– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…
Pukkari onnpaikka, jossa ei esitetä henkkareita niin. Kyllä, meitä tulee kohdella juridisen perusteella niissä tilanteissa, joissa sillä on merkitystä. Pukkareissa se ei ole merkitsevä. Kun skrollaat tuota tekstiä ylös, huomaat sen todettavan tuossakin.
Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolittuneissa tiloissa ja tilanteissa. Onko sulla ongelmia sisälukutaidon kanssa? Eivätkö kaikki juridiset naiset olekaan täysiä naisia joka tilanteessa?
Eipäs määritäkään. Luepas lakia pikkasen tarkemmin. Juridiset naiset eivät ole niissä tilanteissa naisia, joissa sillä ei ole väliä. He ovat ihmisiä. Kuten miehetkin.
Luepas itse. Suomen laki tunnistaa ainoastaan juridisen sukupuolen, joka on nykyään ilmoitusasia. Suomen laki velvoittaa myös kunnioittamaan sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua. Sen sijaan laki ei turvaa naisille ja tytöille peniksettömiä tiloja. Transnaiset ovat voineet käyttää naisten tiloja jo vuodesta 2003 alkaen. Tästä kuusta alkaen myös ei-transit penikselliset juridiset naiset saavat käyttää naisten ja tyttöjen intiimitiloja.
No niin ovat ja heillä on aika monella penis. Ei ole lakia, joka pukutiloja säätelisi. Usko nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.
Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.
Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan, suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.
Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.
Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?
Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:
"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.
– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…
Pukkari onnpaikka, jossa ei esitetä henkkareita niin. Kyllä, meitä tulee kohdella juridisen perusteella niissä tilanteissa, joissa sillä on merkitystä. Pukkareissa se ei ole merkitsevä. Kun skrollaat tuota tekstiä ylös, huomaat sen todettavan tuossakin.
Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolittuneissa tiloissa ja tilanteissa. Onko sulla ongelmia sisälukutaidon kanssa? Eivätkö kaikki juridiset naiset olekaan täysiä naisia joka tilanteessa?
Sukupuolitettuihin tiloihin pääsy ei ole tällä hetkellä lainkaan lailla säädeltyä, eikä näin ollen yksittäisen henkilön juridinen sukupuoli vaikuta millään tavalla sukupuolitettuihin tiloihin menemisen laillisuuteen.
Sukupuolitetut tilat on osoitettu merkein ja kyltein, mutta siitä, kuka saa mennä sisään mihinkin tilaan, ei ole lainsäädäntöä, joten niissä toimitaan tilojen sääntöjen mukaan.
Tasa-arvolakikaan ei ole sukupuolittunut muutoin kuin naisten oikeuksien lisäpykälän osalta. Tässä pykälässä ei ole pukutilojen käyttöä koskevaa erityismainintaa.
Kuitenkin:
"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.
– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…
Millä muulla perusteella sukupuolitettuja tiloja käytettäisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.
Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.
Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.
Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?
🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.
Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.
Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.
Onkohan nyt todellisuudessa ihan noin kuin sanot ? Annahan joku esimerkki !
Jos sä suostut puhumaan vain biologisille miehille tai jos sä palkkaat vain biologisia naisia tai mitä vain. Jos sulle on ongelma ettet sä enää (muka) osaa ihmistä kohdata sukupuolesta huolimatta, sä kohtelet ihmisiä eriarvoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minäVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.
Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.
Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan, suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.
Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.
Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.
Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?
Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:
"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.
– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…
Pukkari onnpaikka, jossa ei esitetä henkkareita niin. Kyllä, meitä tulee kohdella juridisen perusteella niissä tilanteissa, joissa sillä on merkitystä. Pukkareissa se ei ole merkitsevä. Kun skrollaat tuota tekstiä ylös, huomaat sen todettavan tuossakin.
Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolittuneissa tiloissa ja tilanteissa. Onko sulla ongelmia sisälukutaidon kanssa? Eivätkö kaikki juridiset naiset olekaan täysiä naisia joka tilanteessa?
Eipäs määritäkään. Luepas lakia pikkasen tarkemmin. Juridiset naiset eivät ole niissä tilanteissa naisia, joissa sillä ei ole väliä. He ovat ihmisiä. Kuten miehetkin.
Luepas itse. Suomen laki tunnistaa ainoastaan juridisen sukupuolen, joka on nykyään ilmoitusasia. Suomen laki velvoittaa myös kunnioittamaan sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua. Sen sijaan laki ei turvaa naisille ja tytöille peniksettömiä tiloja. Transnaiset ovat voineet käyttää naisten tiloja jo vuodesta 2003 alkaen. Tästä kuusta alkaen myös ei-transit penikselliset juridiset naiset saavat käyttää naisten ja tyttöjen intiimitiloja.
Minä pyyhin takapuoleni tuollaisilla lakipykälillä. Minä en aio kunnioittaa Jumalan lakia vastaan olevia maallisia lakeja. Transeus on saatanan ideologia, ja homous ja lesbous myös. Helvetin tulta eivät nuokaan perkeleellisten maallisten lakien säätäjät pääse pakoon. Katsokaa vaan, seuraavaksi ne yrittävät laillistaa pedofilian. Nuolkoot hevoseni perciin hullut. Minä en niitä pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.
Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.
Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.
Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.
Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.
Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?
Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.
Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.
Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.
Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?
🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.
Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.
Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.
Sukupuolella ei pitäisi olla mitään merkitystä kuin lisääntymisessä (tarvitaan kahden eri sukupuolta olevan ihmiset sukusoluja), parinvalinnassa (kiinnostus suuntautuu yleensä vain yhteen sukupuoleen), terveydenhoidon asiakkaana (miesten ja naisten ruumis on erilainen) ja sellaisissa työtehtävissä, joihin välttämättä tarvitaan tietyn biologisen sukupuolen edustaja (esim. tehtävät, joissa tehdään ruumiintarkastus tms, naisurheilu). Joihinkin työtehtäviin päästäkseen on täytettävä tietyt fyysiset vaatimukset (pituus, paino, voima jne), mutta silloin pitää tarkastella yksilön ominaisuuksia, eikä sukupuolta.
Muissa asioissa sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä. Minulle on ihan sama, onko työkaverini mies, nainen vai jotain ihan muuta.
Mutta miksi sukupuolen olemassaolo pitäisi häivyttää? Miten naisten oikeuksia voidaan puolustaa ilman määritelmää ja biologiasta johtuvien asioiden tunnistamista? Eikö naisia ole olemassa poliittisena ryhmänä?
Mistä ja miten niitä nyt häivytetään? On olemassa naisen ja miehen määritelmät ihan normaalisti edelleen.
Kerro ne meille? Setan määritelmän mukaan mies on yleinen sukupuoli-identiteetti ja toinen Suomen juridisista sukupuolista. Sama naisesta.