Lue keskustelun säännöt.
Oman lapsen keski-ikäistyminen, vertaistukea
12.10.2022 |
Tytär kävi viikonloppuna ja olen järkyttynyt siitä, miten hän on vanhentunut ja lihonut. Vielä pahempaa, että jutut on tylsiä keski-ikäisen puheita. Missä leikkimieli, älyllinen uteliaisuus ja huumorintaju. Missä spontaanius, innostuminen ja riehakkuus?
Kaipaan lastani nuorempana. Vanheneminen on kamalaa. Iso muutos on tapahtunut vuoden sisällä, nyt hän on 37-vuotias.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Raskas elämänvaihe lapsella? Onko sinun mahdollista auttaa ja tukea? (Tukihan ei siis ole sitä että "voi kun olit nätti 15 vuotta sitten"...)
Ikääntyminen iskee ihmisiin eri tavoin ja eri vaiheessa, tälle ei oikein voi mitään.
En ymmärrä, miten voisin tukea. Olen ehdottanut, että hän miettisi vuorotyöst luopumista, koska se on epäterveellistä vuodesta toiseen. Hän itse kuitenkin viihtyy vuorotyössä. Taloudellista apua hän ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihomisesta huomauttelu on huonoa käytöstä. Elämä nyt vain on raskasta nykyään. Miksi muuten äidille pitäisi aina esittää jotakin muuta.
Toivottavasti et päästänyt mitään typeryyksiä suustasi hänen kuultensa.
Hänhän on nyt ap aikuinen ja keski-ikäinen. Sun pitää tajuta se. Et sä enää mitään pientä tai nuorta lasta hänestä saa.
Puhuuko rakastava äiti lapsestaan noin? Minulle tuli surullinen mieli tyttäresi puolesta.
Vanhemman pitäisi olla se, jolle lapsi on rakas sellaisena kuin on. Todella itsekästä miettiä vain, kuinka sinä kaipaat entisenlaista tytärtäsi ja tarvitset tukea, sen sijaan että tyttärelläsi voi olla vaikka mitä huolia elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että muutos johtuu vanhenemisesta? Mitä, jos tyttäresi on esim. masentunut?
Mäkin muuten olen 37-vuotias, ihan kohta 38, ja mun on täysin mahdotonta mieltää itseäni keski-ikäiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskas elämänvaihe lapsella? Onko sinun mahdollista auttaa ja tukea? (Tukihan ei siis ole sitä että "voi kun olit nätti 15 vuotta sitten"...)
Ikääntyminen iskee ihmisiin eri tavoin ja eri vaiheessa, tälle ei oikein voi mitään.
En ymmärrä, miten voisin tukea. Olen ehdottanut, että hän miettisi vuorotyöst luopumista, koska se on epäterveellistä vuodesta toiseen. Hän itse kuitenkin viihtyy vuorotyössä. Taloudellista apua hän ei tarvitse.
Voisit vaikka kysyä, onko kaikki hyvin ja kertoa, että sinulle voi aina puhua kaikesta, ja sitten kuuntelet. Tuomitsematta ja neuvomatta. Älä myöskään arvostele äläkä missään nimessä valita, kuinka sinulla on raskasta, kun tytär on niin keski-ikäistynyt ja harmaa. Älä myöskään kerro hänen asioitaan eteenpäin, jos hän sinulle uskoutuu jostain.
Ole läsnä. Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Ole luotettava. Älä arvostele.
Sillä tavalla voit tukea.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että muutos johtuu vanhenemisesta? Mitä, jos tyttäresi on esim. masentunut?
Mäkin muuten olen 37-vuotias, ihan kohta 38, ja mun on täysin mahdotonta mieltää itseäni keski-ikäiseksi!
Se, että et osaa sitä mieltää ei tarkoita ettetkö olisi tuiki tavallinen keski-ikäinen.
Noin, nyt voit tulla kertomaan kuinka vieläkin kysytään aina paperit, kuinka sinulle aina sanotaan että olet nuoren näköinen ja että osaat pitää itsestäsi huolta paremmin kuin muut 37v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sullahan on ap vielä hyvin,kun lapsesi ei ole tuon vanhempi. Voi mun 87v isä parkaani. Siskot on jo yli 60v toinen osa-aika eläkkeellä ja toinen jää kohta eläkkeelle. Minä viisikymppinen. Vanhoja akkoja ollaan kaikki, silti isä jaksaa meidän kanssa jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että muutos johtuu vanhenemisesta? Mitä, jos tyttäresi on esim. masentunut?
Mäkin muuten olen 37-vuotias, ihan kohta 38, ja mun on täysin mahdotonta mieltää itseäni keski-ikäiseksi!
Se, että et osaa sitä mieltää ei tarkoita ettetkö olisi tuiki tavallinen keski-ikäinen.
Noin, nyt voit tulla kertomaan kuinka vieläkin kysytään aina paperit, kuinka sinulle aina sanotaan että olet nuoren näköinen ja että osaat pitää itsestäsi huolta paremmin kuin muut 37v.
No enhän mä muuta väittänytkään kuin että en osaa asiaa mieltää. Siksi hätkähdin vähän, kun ap puhui 37-vuotiaasta tyttärestään keski-ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riehakkuus on vähän liikaa vaadittu. 40++ vuotiailla on joillakin vielä huumorintajua, älyllistä uteliaisuutta ja leikkimieltä. Jotkut totisia. Osa ihmisistä ei ole spontaaneja ja valmiita mihin tahansa, ehkä siihen mikä on heidän mielestään ok. Suomalainen on ulkoisesti rauhallinen, ei näytä aina innostusta ulospäin. Lihominen on aika tavallista, katso sisimpään. Joillakin on keski-ikäisen puheita, joihin ei pääse sisälle edes toiset keski-ikäiset. Haluatko olla itse riehakas, mutta eikö se ota voimien päälle jos sitä esittää, sehän tulee jos on tullakseen jossain tilanteessa? Ei yleensä vanhempien seurassa. Et ole ainoa joka pelästyy muiden ulkoista vanhenemista, mutta harva näyttää samalta kuin oli 32v tai 26v. Joitakin ahdistaa äitien vanheneminen ja "sekoilu" asioissa, koska pelkää että vanhempi kuolee vaikkei ole kuolemassa, kai. Eli kaikkia "ahdistaa".
Siis mikä juttu tämä nyt on? Onko ap tosissaan?
Ap ja ap:n tavallava ajattelevat ihmiset, voitteko avata asiaa vähän enemmän. Ja mihin ap tarvitsee vertaistukea?
Kuulostaa nyt niin karulta puheelta, en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinulla yhtään herää huoli lapsestasi, jos hän on nopeasti muuttunut erilaiseksi? Kyökkipsykologi minussa miettii, että mikä sinussa itsessäsi on vialla, jos tällaisessakin tilanteessa välität vain itsestäsi ja omista tarpeistasi.
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on ap vielä hyvin,kun lapsesi ei ole tuon vanhempi. Voi mun 87v isä parkaani. Siskot on jo yli 60v toinen osa-aika eläkkeellä ja toinen jää kohta eläkkeelle. Minä viisikymppinen. Vanhoja akkoja ollaan kaikki, silti isä jaksaa meidän kanssa jutella.
60+ on nuori verrattuna sitä vanhempiin. Entä jos jonkun keski-ikäisen äiti on 74v kohta, miten välttää ahdistumista ja pelkoja. Osa on kyllä hyväkuntoisia.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että muutos johtuu vanhenemisesta? Mitä, jos tyttäresi on esim. masentunut?
Mäkin muuten olen 37-vuotias, ihan kohta 38, ja mun on täysin mahdotonta mieltää itseäni keski-ikäiseksi!
Sitä kuitenkin olet vaikka vanhuudenpelossasi myönnäkään.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että muutos johtuu vanhenemisesta? Mitä, jos tyttäresi on esim. masentunut?
Mäkin muuten olen 37-vuotias, ihan kohta 38, ja mun on täysin mahdotonta mieltää itseäni keski-ikäiseksi!
Se alkaa nykymääritelmän mukaan 40-vuotiaana. Keski-ikä kun on noussut. Paitsi tietty toinen jalka haudassa raahustavilla av-mammoilla, joiden hedelmällisyys romahti jo 25v.
Voiko tämä olla äidin kirjoitus? Kuulostaa pikemminkin jonkun palstamiehen naisviha-aloitukselta.
Surullista. Lähelläni on samanlainen tarina, nimittäin puolisoni ja hänen vanhempiensa kohdalla. Olemme käyneet raskaita asioita elämässämme läpi viime vuosina, ja mm. puolison ulkonäkö ja toimintakyky on sairauden vuoksi muuttunut.
Nyt hän ei enää edes halua tavata vanhempiaan, koska ei pysty täyttämään heidän vaatimustaan olla "se entinen X, aina niin iloinen ja sanavalmis". Joskus isänsä saattaa esimerkiksi ihan tökkiä vyötärölle ja kommentoida, että on tullut vähän ylimääräistä, muista ikävistä kommenteista nyt puhumattakaan.
On hlvetin rankkaa olla pettymys läheisilleen, varsinkin juuri silloin, kun eniten kaipaisi tukea ja rakkautta. Älä sinä ole sellainen läheinen, jolle kelpaa vain kiiltokuva.
Raskas elämänvaihe lapsella? Onko sinun mahdollista auttaa ja tukea? (Tukihan ei siis ole sitä että "voi kun olit nätti 15 vuotta sitten"...)
Ikääntyminen iskee ihmisiin eri tavoin ja eri vaiheessa, tälle ei oikein voi mitään.