IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Tasa-arvolaki ja translaki pakottavat ja velvoittavat kohtaamaan ihmisen aistihavaintojen vastaisesti. Sitä tarkoittaa ajamanne itsemäärittely. Peniksellistä henkilöä ei voida poistaa naisten tiloista, jos hän on juridisesti nainen. Sitähän te olette halunneet ja sitä sukupuolen moninaisuus tarkoittaa. Sukupuoli on päässä ja henkilökortissa, mutta ei kehossa.

Kyllä minun aistini ihan mallikkaasti kertovat, mitä sukupuolta kukakin on... Joskus vaan pitää kuunnella toista.

Myös opportunistien ja pervojen kohdalla? Sukupuolikokemuksen kiistäminen on transfobiaa ja syrjintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Voitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat? Sanomasi mukaan 99% ihmisistä biologinen sukupuoli vastaa juuri sitä, mitä he tiedostavat sen olevan, joten heidän pitäisi tiedostaa... mitä?

Tiedostavat olevansa sitä juridista sukupuolta kuin biologinen sukupuoli. Itsekin sanot että tiedostavat olevansa ja sit kysyt että mitä tiedostaa 😅

Jo se että sä sanot olevasi nainen tai mies ja toimit sen mukaan yhteiskunnassa, on sitä sun sukupuoli-identiteettiäsi. Se on vakiintunut lapsuudesta lähtien vaikka sä et sitä aktiivisesti ole ajatellut. Kaikille käy niin, suurimmalla osalla se vastaa biologista sukupuolta, osalla sit ei.

Sulla menee iloisesti sukupuoli sekaisin sukupuoli-identiteetin, sukupuolistereotyyppien ja normien kanssa. Miten mies toimii yhteiskunnassa tai nainen? Voiko sitä vaihtaa kuin haalaria? Tuntuu että nämä moninaisuusihmiset ovat ummehtuneimpia stereotyyppeihin takertujia.

-eri

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Miten sä kohtaat miehen eri tavalla kuin naisen?

Mieti vaikkapa naisten intiimitiloja tai öistä katua. Tai jos haluat saada biologisia lapsia, niin millaisen vastakappaleen tarvitset? Kohtaaminen voi tarkoittaa myös toisen ihmisen oikean sukupuolen tiedostamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Mitä kamalaa se sinun elämässäsi tarkoittaa? Luulet puhuvas tytölle, mut onkin poika. Mitä siitä silloin seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Kirjoitat ihan hirveän pitkästi päivän selvästä asiasta. Jokaisella on oikeus kieltäytyä seurustelusta tai seksistä, jos ei ole kiinnostunut jostain ihmisestä kumppanina. On omaa kuvitelmaasi, että vaadittaisiin jotain muuta.

Se mitä et saa päättää on kenestä muut ihmiset voi olla kiinnostuneita ja miten he määrittelevät itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli miten? Jos on tietoisuus, että osa kansalaisista, vaikka vain pieni osa, eivät sijoitu sukupuoli-identiteetin ääripäihin sinun silmissäsi, minkä käytännön ongelman tää tuo sinun elämääsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Höpön pöpön. Ihmiset kohdataan heidän kehollisen todellisuuden perusteella. Sun uniikki sukupuolikokemus ei näy päällepäin, ellet käytä pronominipinssiä. Jos ei ole transitioitunut tai transitio ei ole uskottava, niin kukaan pidä sinua vastakkaisen sukupuolen edustajana, vaikka kuinka polkisit jalkaa ja heiluttelisit uusittuja henkkareita.

Nyt meillä on itsemäärittely, joka mahdollistaa muuta yhteiskuntaa velvoittavan juridisen sukupuolitiedon vaihtamisen ilman diagnoosia tai hoitoja. Mikähän järki siinäkin oli. Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolitetuissa tiloissa ja tilanteissa.

Kohtaat siis ihmiset heidän kehonsa kautta? Ok, toivottavasti et kovin montaa ihmistä kohtaa.

Juridinen sukupuoli ei määritä sukupuolitetuissa tiloissa eikä edes tilanteissa, joissa on sukupuolineutraalit säännöt.

Urheilu meillä nyt on jaettu juridisen mukaan ilman erityisseikkoja, tähän täytyy luoda järjestelmä. Samoin seulontakutsut meillä lähtee terveydenhuollossa juridisen mukaan, järjestelmä pitää luoda. Nämä olisi pitänyt tehdä aikoja sitten, translaki on tosi vanha, hyvä että nyt sit aletaan jotain tehdä vihdoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Voitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat? Sanomasi mukaan 99% ihmisistä biologinen sukupuoli vastaa juuri sitä, mitä he tiedostavat sen olevan, joten heidän pitäisi tiedostaa... mitä?

Suurimman osan ihmisistä ei tarvitse vatkata ja julistaa sukupuoli-identiteettiään 24/7 eikä se ole heidän olemassaolonsa kulmakivi. Suurin osa ihmisistä ei ole Helinä-keijuja, joiden olemassaolo on kiinni siitä, että uskovatko muut siihen olemassaoloon. (Tinkerbell effect)

Mitä halusit julistaa tällä itsestäänselvyydellä? Et sit ei kenenkkän kuulu näin tehdä, koska suurin osa ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Mihin sitten tarvitaan itsemäärittelyä ja transhoitoja?

Oletko sitä mieltä, ettei niitä tarvita? Et ei itsemääräämistä, ei transhoitoja, josta seuraa...ei transilmiötä. Eikö? Tämäkö on siis se mieleisesi suuntaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mikään pakottaminen mihinkään suhteeseen ei tietenkään ole ok. Se, että joku sellaista jossain (??) vaatii, ei taida olla tämän ketju aihe. Kiinnostais kyl sinänsä, et millä perusteella joku voi olla noin pihalla ihmissuhteista. Se, että joku vaatii jotain absurdia jossain, ei pitäis olla määrittävä tekijä transsiuskeskustelussa. 

Mieskeho naisten pukkarissa voi olla ongelma. En tiedä, miten se pitäisi ratkaista. Sekään ei kuitenkaan voi olla tämän keskustelun ydin. Se on ensisijaisesti käytännön ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Mihin sitten tarvitaan itsemäärittelyä ja transhoitoja?

Kysytkö tosissasi?

Jos sukupuoli kerran asuu sielussa, eikä transius ole sairaus, niin miksi mutiloida, myrkyttää ja amputoida tervettä kehoa?

Täällä vastustetaan sitä, että sukupuoli olisi vain oma ilmoitus ja sitä, ett transitio toteutetaan. Molemmat siis väärin, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Kirjoitat ihan hirveän pitkästi päivän selvästä asiasta. Jokaisella on oikeus kieltäytyä seurustelusta tai seksistä, jos ei ole kiinnostunut jostain ihmisestä kumppanina. On omaa kuvitelmaasi, että vaadittaisiin jotain muuta.

Se mitä et saa päättää on kenestä muut ihmiset voi olla kiinnostuneita ja miten he määrittelevät itsensä.

Juuri vastikään näin, että transaktivistit syyttivät lesboa transfobiseksi, koska häntä eivät kiinnostaneet transnaiset. Metakka oli hirveä. Kaiken huippuna huutokuoroon liittyi joukko hyväntahtoisia hölmöjä, joiden mielestä lesbon pitäisi hyväksyä transnaiset naisiksi, vaikka ei kiinnosta.

Nykymaailmassa on hämmästyttävän paljon ihmisiä, joille itsestäänselvyydet eivät enää ole itsestäänselviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Kirjoitat ihan hirveän pitkästi päivän selvästä asiasta. Jokaisella on oikeus kieltäytyä seurustelusta tai seksistä, jos ei ole kiinnostunut jostain ihmisestä kumppanina. On omaa kuvitelmaasi, että vaadittaisiin jotain muuta.

Se mitä et saa päättää on kenestä muut ihmiset voi olla kiinnostuneita ja miten he määrittelevät itsensä.

Juuri vastikään näin, että transaktivistit syyttivät lesboa transfobiseksi, koska häntä eivät kiinnostaneet transnaiset. Metakka oli hirveä. Kaiken huippuna huutokuoroon liittyi joukko hyväntahtoisia hölmöjä, joiden mielestä lesbon pitäisi hyväksyä transnaiset naisiksi, vaikka ei kiinnosta.

Nykymaailmassa on hämmästyttävän paljon ihmisiä, joille itsestäänselvyydet eivät enää ole itsestäänselviä.

Ja nyt rääytään Sinin avautumisista niin. Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat asiansa rääkyen esittäneet, jos se rikkoo jotain lakia tai yllyttää esimerkiksi jotain ryhmää vastaan, sä teet asiasta ilmoituksen. Jos ei, sit sä vaan suhtauduta asiaan kuten ennenkin, möyhötyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Kun tuo ei ole enää itsestään selvää. Siellä pukuhuoneessa voi olla ihminen, joka on biologinen mies, mutta juridinen nainen. Täysin luvallisuudesta riippumatta hänen paikalla olonsa voi ahdistaa osaa naisista. Molemmat eivät mahdu samaan pukuhuoneeseen. Kummalla on tilanteessa enemmän oikeuksia? Biologisilla naisilla, jotka vaativat miestä pois pukuhuoneesta vai juridisella naisella, joka vaatii muita olemaan ahdistumatta siitä, että he kokevat, että naisten pukuhuoneessa on mies? Tällä hetkellä näyttää siltä, että biologiset naiset häviävät väittelyn ja jatkossa välttävät pukuhuoneita.

Sama juttu naisurheilussa. Jos miehenä murrosiän läpikäynyt juridinen nainen on oikeutettu osallistumaan naisten sarjaan lajissa, jossa miesten ja naisten erilaisella fysiikalla on merkitystä, tuloksena on naisurheilun loppu, koska jo muutama transnainen pystyy kaappaamaan kärkisijat biologisten naisten nenän edestä.

Punavihreät ja transit: sukupuolen moninaisuus ei ole ideologia, vaan huomaavaisuutta!

Todellisuus: "Juttelin hiljattain ystäväni kanssa, joka tekee lukioon kirjoja. Hän kertoi, kuinka kirjan tekijöitä opastettiin olemaan puhumatta kahdesta sukupuolesta, naisista ja miehistä, vaan kaikista sukupuolista, ja käyttämään kirjan esimerkeissä sellaisia nimiä, joista ei selviä henkilön sukupuoli."

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8bcf139a-a355-4832-a639-2ceba4dd4426

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Tasa-arvolaki ja translaki pakottavat ja velvoittavat kohtaamaan ihmisen aistihavaintojen vastaisesti. Sitä tarkoittaa ajamanne itsemäärittely. Peniksellistä henkilöä ei voida poistaa naisten tiloista, jos hän on juridisesti nainen. Sitähän te olette halunneet ja sitä sukupuolen moninaisuus tarkoittaa. Sukupuoli on päässä ja henkilökortissa, mutta ei kehossa.

Kyllä minun aistini ihan mallikkaasti kertovat, mitä sukupuolta kukakin on... Joskus vaan pitää kuunnella toista.

Suomi-trans-sanakirjassa: kuuntele = tottele!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?

🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.

Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 asia on vähän joskus naurattanut.

Täällä ei ole varmaan kukaan koskaan aloittanut lankoja sateenkaari- tai transaatteen puolesta, mutta ihan joka päivä vastaan.

Kyllä teillä on vaikeaa.

Ihan kuin valtamedia ei olisi jo täynnä transiuden ylistystä. Aloita sinä transpositiiviketju ja siirry sinne laulamaan trans-kumbayaa samanmielisten kanssa? Vältyt turhalta mielenpahoittamiselta ja säästyy Bepantheniakin. Vai tulisiko aika pitkäksi siellä?

Pientä kitkeryyttä havaittavissa. Harmittaako, kun täällä et saa hymistellä samanmielisten kesken?

Kyllä täällä ovat ihan muut anelleet armoa :D

Tietämättömyyden edessä tulee kieltämättä joskus vähän toivoton olo. Mutta onneksi ihmiskunta pienestä taantumuksellisuudesta huolimatta menee myös eteenpäin. Ja tietoisuus lisääntyy. Ja erilaisuuden hyväksyminen. Ja sen tiedostaminen, ettei oma napa ole ainoa napa. Nyt mennään takapakkia, mut ainahan ihmiskunnassa menty aaltoliikettä.

Miten tämä tietämättömyys on ilmennyt? Naisten, lasten ja homoseksuaalien oikeuksien ja turvallisuuden puolustamisena? Biologiaan, evoluutioon ja materiaaliseen todellisuuteen pohjaavana maailmankuvana?

Se, että kysyt moista, on osoitus omasta tietämättömyydestäsi. Tai tiedon kieltämisestä. Oikeuksien ja turvallisuuden puolustaminen tässä kohtaa on bullshittiä, sitä käytät vaan omituisena suojahaarniskana omalle ahdasmielisyydellesi.

Ahdasmielisyydelle mitä kohtaan, ladyfallostako? Joo, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Punavihreät ja transit: sukupuolen moninaisuus ei ole ideologia, vaan huomaavaisuutta!

Todellisuus: "Juttelin hiljattain ystäväni kanssa, joka tekee lukioon kirjoja. Hän kertoi, kuinka kirjan tekijöitä opastettiin olemaan puhumatta kahdesta sukupuolesta, naisista ja miehistä, vaan kaikista sukupuolista, ja käyttämään kirjan esimerkeissä sellaisia nimiä, joista ei selviä henkilön sukupuoli."

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8bcf139a-a355-4832-a639-2ceba4dd4426

Meidän lasten koulukirjoissa on kaikenlaisia nimiä ja hahmoja. Tyttöjä, poikia ja muita. Osa nimistä on tosiaan neutraaleja, ehkä n. 2% näin karkeasti arvioiden. Eiköhän tarkoitus ole, että niiden tyttöjen ja poikien rinnalle tuodaan muitakin, eikä että "miehistä ja naisista ei saa puhua". Ei ole eka kerta, kun Ukkola tarinoi tai vetää mutkia suoraksi.