IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Kirjoitat ihan hirveän pitkästi päivän selvästä asiasta. Jokaisella on oikeus kieltäytyä seurustelusta tai seksistä, jos ei ole kiinnostunut jostain ihmisestä kumppanina. On omaa kuvitelmaasi, että vaadittaisiin jotain muuta.

Se mitä et saa päättää on kenestä muut ihmiset voi olla kiinnostuneita ja miten he määrittelevät itsensä.

Miksi sitten vihervasemmisto, transit, aktivistit ja transjärjestöt väittävät, ettei transnaisessa ja oikeassa naisessa ole mitään eroa, että transnainen on kohdattava täytenä naisena joka tilassa ja tilanteessa? Esimerkiksi Sexpon mukaan on transfobista sulkea transit kategorisesti deittipoolista, vaikka merkittävä osa transeistakaan ei halua transkumppania.

Ovatko termit ladypenis, suutuntuma, bonusreikä, vulvafanaatikko ja cotton/boxer ceiling tuttuja käsitteitä? Haluaisitko avata millaisessa kontekstissa niitä käytetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Kirjoitat ihan hirveän pitkästi päivän selvästä asiasta. Jokaisella on oikeus kieltäytyä seurustelusta tai seksistä, jos ei ole kiinnostunut jostain ihmisestä kumppanina. On omaa kuvitelmaasi, että vaadittaisiin jotain muuta.

Se mitä et saa päättää on kenestä muut ihmiset voi olla kiinnostuneita ja miten he määrittelevät itsensä.

Syyllistät hienosti painostuksen ja groomaamisen uhreja. Suuntautumisen vastaiseen seksiin manipulointi on todella rikkovaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Höpön pöpön. Ihmiset kohdataan heidän kehollisen todellisuuden perusteella. Sun uniikki sukupuolikokemus ei näy päällepäin, ellet käytä pronominipinssiä. Jos ei ole transitioitunut tai transitio ei ole uskottava, niin kukaan pidä sinua vastakkaisen sukupuolen edustajana, vaikka kuinka polkisit jalkaa ja heiluttelisit uusittuja henkkareita.

Nyt meillä on itsemäärittely, joka mahdollistaa muuta yhteiskuntaa velvoittavan juridisen sukupuolitiedon vaihtamisen ilman diagnoosia tai hoitoja. Mikähän järki siinäkin oli. Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolitetuissa tiloissa ja tilanteissa.

Kohtaat siis ihmiset heidän kehonsa kautta? Ok, toivottavasti et kovin montaa ihmistä kohtaa.

Juridinen sukupuoli ei määritä sukupuolitetuissa tiloissa eikä edes tilanteissa, joissa on sukupuolineutraalit säännöt.

Urheilu meillä nyt on jaettu juridisen mukaan ilman erityisseikkoja, tähän täytyy luoda järjestelmä. Samoin seulontakutsut meillä lähtee terveydenhuollossa juridisen mukaan, järjestelmä pitää luoda. Nämä olisi pitänyt tehdä aikoja sitten, translaki on tosi vanha, hyvä että nyt sit aletaan jotain tehdä vihdoin.

Valheella on lyhyet jäljet, juridinen sukupuoli velvoittaa joka tilassa ja tilanteessa:

"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.

– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…

Hieno spinnaus, että itsemäärittely onkin hyvä asia, kun se pistää järjestelmät sekaisin ja vaarantaa ihmisten terveyden ja turvallisuuden :D

Vierailija kirjoitti:

Naisesta ei tule miestä sillä, että laitetaan leikkauksessa pingispallot kiveksiksi ja silikonikulli housuihin.

Näin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?

Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:

"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.

– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Kirjoitat ihan hirveän pitkästi päivän selvästä asiasta. Jokaisella on oikeus kieltäytyä seurustelusta tai seksistä, jos ei ole kiinnostunut jostain ihmisestä kumppanina. On omaa kuvitelmaasi, että vaadittaisiin jotain muuta.

Se mitä et saa päättää on kenestä muut ihmiset voi olla kiinnostuneita ja miten he määrittelevät itsensä.

Juuri vastikään näin, että transaktivistit syyttivät lesboa transfobiseksi, koska häntä eivät kiinnostaneet transnaiset. Metakka oli hirveä. Kaiken huippuna huutokuoroon liittyi joukko hyväntahtoisia hölmöjä, joiden mielestä lesbon pitäisi hyväksyä transnaiset naisiksi, vaikka ei kiinnosta.

Nykymaailmassa on hämmästyttävän paljon ihmisiä, joille itsestäänselvyydet eivät enää ole itsestäänselviä.

Ja mikä kirkuna syntyi, kun Hesari kirjoitti transnaisten ahdistelemista lesboista. Kun transien törkyily nostettiin framille, niin me too ja uhrien uskominen lensivät ikkunasta. Vihervasemmisto ja transit huusivat yhteen ääneen: "suck the ladydique, you bigot!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?

Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:

"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.

– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…

Luulenpa, että moni OIKEA nainen ei enää mene sellaisiin paikkoihin, joissa joutuu kohtaamaan jonkun karvakyrvän joka leikkii olevansa nainen ja tuppaa naisten pukuhuoneisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?

Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:

"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.

– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…

On myös täysin varmaa, että on ihmisiä, jotka aikovat käyttää tuota hyväkseen. Käytännössä siis miehiä, jotka vaihtavat juridisen sukupuolensa naiseksi päästäkseen naisten pukuhuoneisiin ja muihin naisille varattuihin tiloihin, vaikka he eivät millään tavoin koe olevansa itse naisia. Harvinaista varmasti, mutta kun puhutaan tuhansista ja miljoonista ihmisistä, harvinaisetkin tapaukset alkavat toteutua. Maailmalla  on jo esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?

🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.

Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.

Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?

Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:

"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.

– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…

Pukkari onnpaikka, jossa ei esitetä henkkareita niin. Kyllä, meitä tulee kohdella juridisen perusteella niissä tilanteissa, joissa sillä on merkitystä. Pukkareissa se ei ole merkitsevä. Kun skrollaat tuota tekstiä ylös, huomaat sen todettavan tuossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Punavihreät ja transit: sukupuolen moninaisuus ei ole ideologia, vaan huomaavaisuutta!

Todellisuus: "Juttelin hiljattain ystäväni kanssa, joka tekee lukioon kirjoja. Hän kertoi, kuinka kirjan tekijöitä opastettiin olemaan puhumatta kahdesta sukupuolesta, naisista ja miehistä, vaan kaikista sukupuolista, ja käyttämään kirjan esimerkeissä sellaisia nimiä, joista ei selviä henkilön sukupuoli."

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8bcf139a-a355-4832-a639-2ceba4dd4426

Meidän lasten koulukirjoissa on kaikenlaisia nimiä ja hahmoja. Tyttöjä, poikia ja muita. Osa nimistä on tosiaan neutraaleja, ehkä n. 2% näin karkeasti arvioiden. Eiköhän tarkoitus ole, että niiden tyttöjen ja poikien rinnalle tuodaan muitakin, eikä että "miehistä ja naisista ei saa puhua". Ei ole eka kerta, kun Ukkola tarinoi tai vetää mutkia suoraksi.

"rinnalle tuodaan muitakin"

Joku voisi kutsua sitä myös indoktrinoinniksi, aivopesuksi ja genderopin istuttamiseksi lapsen mieleen. Maailma toki näyttää erilaiselta punaviherlasien ja vielä erilaisemmalta sinipinkkivalkolasien läpi katsottuna.

Kun stereotyypeistä poikkeaminen on merkki transsukupuolisuudesta, eli poimintoja nykyajan lastenkirjoista:

”Milloin mennään lääkäriin ja tehdään minusta tyttö-tyttö?”

https://twitter.com/annimolari/status/1650859911184797702

"...tekstissä annetaan lapsille ymmärtää että jos pitää esim. vaaleanpunaisesta väristä, kiiltävistä kengistä ja mekoista, ei voi olla poika, vaan on mentävä lääkäriin ja muututtava tytöksi. Eikö niistä tiukoista sukupuolinormeista haluttu päästä eroon?"

"Julius on merenneito:

Julius on pieni poika, joka rakastaa merenneitoja. Mummin kanssa metrossa Julius näkee kolme ihanaa merenneitoa, ja pian hän ei osaa muuta ajatellakaan. Juliuskin haluaa olla merenneito."

https://kustantamo.sets.fi/kirja/julius-on-merenneito/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Kun tuo ei ole enää itsestään selvää. Siellä pukuhuoneessa voi olla ihminen, joka on biologinen mies, mutta juridinen nainen. Täysin luvallisuudesta riippumatta hänen paikalla olonsa voi ahdistaa osaa naisista. Molemmat eivät mahdu samaan pukuhuoneeseen. Kummalla on tilanteessa enemmän oikeuksia? Biologisilla naisilla, jotka vaativat miestä pois pukuhuoneesta vai juridisella naisella, joka vaatii muita olemaan ahdistumatta siitä, että he kokevat, että naisten pukuhuoneessa on mies? Tällä hetkellä näyttää siltä, että biologiset naiset häviävät väittelyn ja jatkossa välttävät pukuhuoneita.

Sama juttu naisurheilussa. Jos miehenä murrosiän läpikäynyt juridinen nainen on oikeutettu osallistumaan naisten sarjaan lajissa, jossa miesten ja naisten erilaisella fysiikalla on merkitystä, tuloksena on naisurheilun loppu, koska jo muutama transnainen pystyy kaappaamaan kärkisijat biologisten naisten nenän edestä.

Urheilu on eri asia, siellä säännöt puuttuvat transsukupuolisten osalta (vielä). Pukkarisäännöt on ihan selvät ja oikeudet yhtäläiset molemmilla sukupuolilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Kirjoitat ihan hirveän pitkästi päivän selvästä asiasta. Jokaisella on oikeus kieltäytyä seurustelusta tai seksistä, jos ei ole kiinnostunut jostain ihmisestä kumppanina. On omaa kuvitelmaasi, että vaadittaisiin jotain muuta.

Se mitä et saa päättää on kenestä muut ihmiset voi olla kiinnostuneita ja miten he määrittelevät itsensä.

Syyllistät hienosti painostuksen ja groomaamisen uhreja. Suuntautumisen vastaiseen seksiin manipulointi on todella rikkovaa.

Anteeksi mitä. Sanon ihan selvästi, että kieltäytyminen on aina Ok. Vaikka joku toinen lesbo seurustelee transnaisen kanssa, sun ei tarvitse. Saat seurustella ihan kenen kanssa haluat.

Lesbouden määritelmä eikä lesbojen seksielämä sisällä peniksiä. Transbian-narratiivi luo valheellista mielikuvaa peniksellisistä lesboista ja peniksistä pitävistä lesboista. Voisitte vihdoin lopettaa vähemmistölarppinne, fetisoinnin ja kolonisaation. Törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?

Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:

"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.

– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…

On myös täysin varmaa, että on ihmisiä, jotka aikovat käyttää tuota hyväkseen. Käytännössä siis miehiä, jotka vaihtavat juridisen sukupuolensa naiseksi päästäkseen naisten pukuhuoneisiin ja muihin naisille varattuihin tiloihin, vaikka he eivät millään tavoin koe olevansa itse naisia. Harvinaista varmasti, mutta kun puhutaan tuhansista ja miljoonista ihmisistä, harvinaisetkin tapaukset alkavat toteutua. Maailmalla  on jo esimerkkejä.

Ja ei tarvita kovinkaan monta tapausta, että pelotevaikutus syntyy ja naiset alkavat karttaa paikkoja, joissa voi törmätä yllätyskulliin. Onpa upeaa saada urinary leash Suomeenkin. Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?

🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.

Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.

Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.

Sukupuolella ei pitäisi olla mitään merkitystä kuin lisääntymisessä (tarvitaan kahden eri sukupuolta olevan ihmiset sukusoluja), parinvalinnassa (kiinnostus suuntautuu yleensä vain yhteen sukupuoleen), terveydenhoidon asiakkaana (miesten ja naisten ruumis on erilainen) ja sellaisissa työtehtävissä, joihin välttämättä tarvitaan tietyn biologisen sukupuolen edustaja (esim. tehtävät, joissa tehdään ruumiintarkastus tms, naisurheilu). Joihinkin työtehtäviin päästäkseen on täytettävä tietyt fyysiset vaatimukset (pituus, paino, voima jne), mutta silloin pitää tarkastella yksilön ominaisuuksia, eikä sukupuolta.

Muissa asioissa sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä. Minulle on ihan sama, onko työkaverini mies, nainen vai jotain ihan muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?

Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:

"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.

– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…

On myös täysin varmaa, että on ihmisiä, jotka aikovat käyttää tuota hyväkseen. Käytännössä siis miehiä, jotka vaihtavat juridisen sukupuolensa naiseksi päästäkseen naisten pukuhuoneisiin ja muihin naisille varattuihin tiloihin, vaikka he eivät millään tavoin koe olevansa itse naisia. Harvinaista varmasti, mutta kun puhutaan tuhansista ja miljoonista ihmisistä, harvinaisetkin tapaukset alkavat toteutua. Maailmalla  on jo esimerkkejä.

Ja ne maailman esimerkit on päättyneet siihen että ovat hävinneet juttunsa. Kautta aikain on tietyt ihmiset rikkoneet sääntöjä, jos et tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?

🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.

Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.

Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.

Miten se kohtelu muuttuu, jos sut tunnistetaan naiseksi sun kehon perusteella? Sukupuoli ei vaihdu pronomineilla, sonninrenkaalla, ongelmalaseilla eikä sivusiilillä. Kannattaisikin muokata yhteiskuntaa kehon sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?

🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.

Millä tavoin biologisen sukupuolen havaitsemin on alempiarvoisena pitämistä? Miksi sinulle heti tuli mieleen huono kohtelu, kun puhutaan naisista? Se on yksi syy miksi, moni nuori haluaa irtisanoutua pornoistuneesta ja alistetusta naiskuvasta. Ollaan mieluummin muusuja ja transmaskuliineja kuin naisia. Kuvitellaan, että sorrosta voisi jotenkin välttyä identifioitumalla ei-naiseksi.

Koska sillä sukupuolella on sulle väliä vain jos sä kohtelet eriarvoisesti. Ja naisia nyt kohdellaan huonommin kuin miehiä noin kautta linjan.

Sukupuolella ei pitäisi olla mitään merkitystä kuin lisääntymisessä (tarvitaan kahden eri sukupuolta olevan ihmiset sukusoluja), parinvalinnassa (kiinnostus suuntautuu yleensä vain yhteen sukupuoleen), terveydenhoidon asiakkaana (miesten ja naisten ruumis on erilainen) ja sellaisissa työtehtävissä, joihin välttämättä tarvitaan tietyn biologisen sukupuolen edustaja (esim. tehtävät, joissa tehdään ruumiintarkastus tms, naisurheilu). Joihinkin työtehtäviin päästäkseen on täytettävä tietyt fyysiset vaatimukset (pituus, paino, voima jne), mutta silloin pitää tarkastella yksilön ominaisuuksia, eikä sukupuolta.

Muissa asioissa sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä. Minulle on ihan sama, onko työkaverini mies, nainen vai jotain ihan muuta. 

Ja tämäkö on nut muuttunut jotenkin itsemäärittelyn myötä? Ei ole, ihan samalla tavalla sä ihmisiin suhtaudut kuin ennenkin.

Iltasanomien viihdeuutiset laukaisivat taas someraivon kaikkien tuntemalla, surullisenkuuluisalla Vauvapalstalla . Sukupuoli tuntuu puhuttavan nyt vahvasti .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Mistä sä keksit näitä sun argumentteja? Sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta sä et voi keltään mitään väkisin vaatia. Missä tätä transsukupuolisten väkisin vaatimista siis tapahtuu? Sun ihmissuhteissa vai? Sit sä toimit kuten muidenkin kanssa ja teet rikosilmoituksen ja/tai haet lähestymiskiellon.

Tämä pukkarikeskustelu on koko ajan vääristynyt, koska sen jos joku ahdistuu, väitetään olevan transsukupuolisten kohdalla eri asia. Ei se ole. Siveellisyys ja sääntöjen rikkominen ei ole sukupuolittunut. Jos sua vastaan pukkarissa tulee vastakkaisen sukupuolen edustaja, sä ilmoitat henkilökunnalle ja he sit kertovat onko hän siellä luvatta. Todennäköisesti on, jos hän on alasti tai sit sä olet unisex-tilassa.

Mitä siveellisyyslakia rikkoo juridisen naisen juridinen penis naisten intiimitilassa? Jos penis voi olla naisen sukupuolielin, niin miten sen vieminen naisten ja tyttöjen keskelle rikkoisin mitään lakia?

Lainvalmistelija taitaa tietää paremmin:

"Jos syntyy tilanne, jossa henkilö kertoo olevansa nainen ja haluaa päästä naisten pukuhuoneeseen, mutta ei näytä tyypilliseltä naiselta, häntä tulisi kohdella kuin naista, jos hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee niin.

– Vahvistettua sukupuolta pidetään henkilön sukupuolena. Kaikissa tilanteissa ei luonnollisesti esitetä henkilöllisyystodistusta."

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fcdfce3c-cc2b-44e6-9cfb-b510f68eb…

Pukkari onnpaikka, jossa ei esitetä henkkareita niin. Kyllä, meitä tulee kohdella juridisen perusteella niissä tilanteissa, joissa sillä on merkitystä. Pukkareissa se ei ole merkitsevä. Kun skrollaat tuota tekstiä ylös, huomaat sen todettavan tuossakin.

Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolittuneissa tiloissa ja tilanteissa. Onko sulla ongelmia sisälukutaidon kanssa? Eivätkö kaikki juridiset naiset olekaan täysiä naisia joka tilanteessa?