Miten muistatte prometheuslasta verrattuna rippilapseen?

Leiri ja siihen kuuluva juhla kuulostavat hienoilta, ei siinä mitään. En vain ymmärrä, millaiset juhlat leirin jälkeen on kotona. Miten niihin edes kutsutaan? "Meidän lapsi kävi nyt sellaisen protu-leirin"? Miten onnitellaan? "Onneksi olkoon, olet nyt viikon verran pohtinut eettisiä kysymyksiä!"

Tarkoitukseni ei ole naureskella asialle, en vain ymmärrä, mitä juhlimista tuossa on muille kuin nuorelle itselleen.

(Eikä nyt käy vastaukseksi se, että rippijuhlatkin ovat turhia eikä niissäkään ole mitään syvempää merkitystä monelle. Ei se ole mikään oikeutus keksiä vastaavaa uskonnotonta juhlaa.)

ja viimeisenä päivänä oli juhla. Juhla oli siis niin ikimuistoinen ja tunnelmallinen, että ikinä en ole kokenut rippijuhlissa samanlaista tunnelmaa. Meillä lasta muistettiin ihan samanlailla kuin rippilastakin yleensä muistetaan.

Mutta nyt kun olen lukenut näitä joidenkin kommentteja tässä ketjussa niin tuli mieleen että tästä lähtien vien rippilapselle raamatun lahjaksi enkä mitään muuta.

Jos kutsu käy juhliin niin ostan samantasoisen lahjan, oli kyse kummasta hyvänsä. Jos minua ei kutsuta, en lähetä lahjaa kummassakaan tapauksessa.

tuo oli ensimmäinen kirjoitukseni tähän ketjuun, en ole mitään näistä leireistä kommentoinut enkä sanonut olevani humanisti.

On niitäkin uskovaisia jotka hyväksyvät toiset uskonnot eivätkä väitä olevansa ainoita oikeita uskovia, se ei minua ärsytä. Sen sijaan kenelle tekstini osoitin halveksui selvästi ihan kaikkia muita, olivat he uskovia tai ei, jos eivät juuri hänen uskontoonsa sattuneet uskomaan.

Minä en ole keksinyt perinteitä luterilaisuudesta, mutta harvemmin mitään keksitään tyhjästä. Jokainen asia ottaa vaikutteita vähän sieltä täältä ja muovautuu aikojen saatossa omakseen. Jostain ne perinteetkin alkavat, joskus on vietetty ensimmäistä joulua, joskus ensimmäistä rippileiriä ja nyt sitten meidän elinaikana ensimmäistä Prometheus-leiriä.

Ärsyttävän omahyväinen asennet tuo, että vain oma tapa ja uskonto on se oikea, vaikka se riippuu ihan siitä kulttuurista ja perheestä mihin sattuu syntymään.

Minä uskon niinkuin Raamattu opettaa, että on olemassa yksi Jumala. .

että voitte saarnata miten paha ja ahdasmielinen uskonto on sen ja sen perusteella.

Oletpa itse moraalisesti sitten korkea-arvoisempi? Et ainakaan hyväksy minkäänlaista uskonnollista näkokantaa, mutta haluat keksiä perinteitä luterilaisuudesta!

Itsehän uskot jo että sinun oma tapa, kreikkalaisen jumalan jälkeen nimitetty humanismi leiri on parempi.

Miksi opetatte humanismia, miksi ette kommunismia tai fasismia tai afrikan perinteistä uskontoa poppamiehineen, onko teidän leireillä lappalaisten noita rumpu?

Sen sijaan kenelle tekstini osoitin halveksui selvästi ihan kaikkia muita, olivat he uskovia tai ei, jos eivät juuri hänen uskontoonsa sattuneet uskomaan.

suvaitse sinä sitä että heidän uskonto opettaa heidän uskon asiat tosina

jos et, niin et voi koskaan olla lähellä ihmisiä joilla on eri uskomukset kuin sinulla

vastata, mitä siellä juhlitaan ja mistä onnitellaan? Mitä kirjoitetaan korttiin? Jos vaikka kutsun joskus saan, niin osaan sitten käyttäytyä.

miten voisin olla lähellä ihmistä joka halveksuu minua ja uskoani/uskonnottomuuttani vaikka kuinka hyväksyisin hänet? Mahdoton yhtälö

Sen sijaan kenelle tekstini osoitin halveksui selvästi ihan kaikkia muita, olivat he uskovia tai ei, jos eivät juuri hänen uskontoonsa sattuneet uskomaan.

suvaitse sinä sitä että heidän uskonto opettaa heidän uskon asiat tosina

jos et, niin et voi koskaan olla lähellä ihmisiä joilla on eri uskomukset kuin sinulla

Harva kai rippijuhlissakaan erityisesti juhlistaa vaikkapa äänioikeutta seurakuntavaaleissa tai lupaa kirkkohäihin. Juhlistetaan siis yhden etapin saavuttamista elämässä.



Mitä rippijuhlakortteihin kirjoitetaan? "Onnea konfirmaation johdosta"?



Itse kirjoittaisin ehkä jotain "Onnea ripille pääsyn johdosta" ja Protulaiselle "Onnea Prometheus-juhlan johdosta".



Tässä ihan hyviä vastauksia:

http://www.protu.fi/leirit/kysyttya.html

nimiäiset ja protut ovat säälittäviä. Koen ne vain "lahjojen kerjuuna" niin tai tarkemmin sanottuna rahan koska eihän protuille ristiäkään voi antaa.

Ajatteletko, että juhlalla täytyy olla joku "suuri uskonnollinen sisältö" tai sitten se on pelkkää lahjojen/rahan keruuta? Onko tuparit mielestäsi oikeat juhlat vai onko vain kodin siunaus todellisen juhlan aihe? Miksei juhlija itse saisi päättää, mitä asioita hän haluaa juhlia läheistensä kanssa? Kaikki eivät halua juhlia esim. häitä vieraiden kanssa.

Juhlien järjestäminen vaatii paljon vaivannäköä, rahaa ja työtä. Paljon helpommalla ja halvemmalla selviää ilman juhlia. Jostain syystä juhlat ovat niin uskoville kuin uskonnottomillekin ihmisille tärkeitä. Ja vielä: nimiäisissä ja Prometheus-juhlissa ei ole mitään säälittävää :)

Ja kirjoittanut sitten jonkun rohkaisevan elämänohjeen korttiin!

Annan kortin ja vähän rahaa. Korttiin kirjoitan kauniin elämänviisauden, joka ei ole uskonnollinen. En puutu lahjassani mitenkään nuoren tai tämän perheen uskonnolliseen vakaumukseen.

näin absurdeja ajatuskulkuja :D



Olen täällä viihdyttänyt itseäni näiden kehäpäätelmien ja epäjohdonmukaisuuksien parissa :D



Ja luonnollisesti possessiivisuffiksitkin tuntuvat puuttuvan näistä käsittämättömistä "älkää matkiko meitä" -viesteistä.



Uskomatonta!



Mikä näitä uskovaisia ahdistaa?



Ja humanismi...jeesushan oli sosialisti ja humanisti. Kuinka se on voinut mennä ohi näiltä jeesustyypeiltä?

Nimiäisiä pidetään kristityiltä pöllittynä juhlana. Kastejuhlan kielletään kuitenkin tiukasti olevan nimenantojuhla (vaikka kasteen yhteydessä nimi annetaankin). Joten...??



Onhan se nyt karmeaa, jos ei-kristitty juhlii lapsensa syntymää ja toivottaa tämän tervetulleeksi sukuun.

Vain kristityt saavat tehdä niin! Nih!

Juu, kyllä... Ripillepääsy on kasteen vahvistus, siitä puhuttiin rippikoulussa ollessani eikä siitä ole pitkää aikaa. Ja toinen asia; itse haluan pysyä Kristinuskossa ja olen muutenkin uskonnollinen jne mutten näytä sitä ulospäin. Kaverit sen sijaan näyttävät selvästi että se ripari käydään jotta saadaan rahaa tai joku ihmehärpäke. Pidän itse lahjoja turhina. Tulee mieleen omasta näkökulmasta että "jaa tässä lahjotaan uskovaiseksi". Ei voi väittää vastaan, etteikö suuren osan kohokohta olisi lahjat. Ja lisäisin vielä; kaverini kävi promem. Minun vanhemmilleni se tuntui olevan kova kolaus, kun satuin olemaan promelaisen kaveri. Mitä sitten? Ei uskontoa tarvi kavereihin sotkea! Kyllä toki kaveriani muistan, kortti, viisikymppiä ja kukkaset. Pidän toki rippijuhlia suuremmassa arvossa, mutta samanlainen "lahjajuhla" sekin, vaikkakin on käyty eri leirillä. Yritän vielä jonain päivänä kannustaa kaveriani uskoon.... erään kaverin sainkin jo vähän innostumaan c: ei se ole syntiä, jos käy promen. Kai sielläkin asiaa on. Ja sitä paitsi; se on yhtälailla iso kohokohta nuorukaisen elämässä ^^ .

No en todellakaan muista mitenkään. Kuka ääliö sinne prometheus-leirille edes menee? Voin kuvitella, että sellaiset on täynnä jotain näsäviisaita, pikkuvanhoja ja semi-autistisia räkänokkia.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2010 klo 10:48"]

Mikä on Protu?
Prometheus-leirit ovat 14-15 -vuotiaille tarkoitettuja uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä. Leirit on suunnattu ensisijaisesti uskontokuntiin kuulumattomille ja elämänkatsomustietoa koulussa lukeville. Kaikki kiinnostuneet ovat kuitenkin tervetulleita.

Prometheus-leirit
Prometheus-leirejä varten perustettiin 1990 yhdistys: Prometheus-leirin tuki ry. Leirit oli aloittanut vuotta aiemmin Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry. Leirit ja niiden ennakkojärjestelyt sekä ohjaajien kouluttaminen hoidetaan kokonaan vapaaehtoisvoimin. Toiminta on nuorisotyön kentässä ainutlaatuista, sillä valtaosa aktiivisesti käytännön asioista huolehtivista toimijoista on alle 20-vuotiaita, leirin käyneitä nuoria. Leiritoiminnan talous on jatkuvasti tiukalla, sillä koko toiminta pyörii leiri- ja jäsenmaksujen sekä opetusministeriön vaatimattoman tuen varassa.

[/quote]

Aivan samaan tapaan kuin mihin tahansa illalliselle, jolle olet saanut kutsun. Kukkakimppu, viinipullo, mansikkarasia tai mikä vain sopiva kiitos, joka tuntuu sopivalta tuliaiselta naapurin kutsumaan ystävien kokoontumiseen. Eihän tässä vain ole muusta kysymys?

Vai onko tarkoitus erityisesti julistaa isosti ateismi-ideologiaa? Jos on ateisti, niin sitten on ateisti. Ei ole aihetta viettää Joulua, Pääsiäistä, Konfirmaatiota, Bar Mitsvaa, Ramadania, Pongaldia, Maha Shivatria tai muutakaan. Jos on ateisti, niin sitten aidosti. Prometheus-leirin päätöstä voi tietysti juhlistaa aivan kuin mitä muuta tapahtumaa - harjakaiset, tuparit, nimmarit, erävaelluksen päätös, uusi työpaikka, neitsyyden menetys, vetaripullat, uuden koneen rymppäjäiset, ihan mitä vain... Ei vain sovi asiayhteyteen, että yritetään järjestää imitaatiota uskonnollisista juhlista. 

Vähän naureskelin sitä kun taitaa jokainen rippileirin käynyt olla samaa mieltä. Hän vastasi, että ei ei, kukaan hänen rippileirillä olleista kamuistaan (kaikki muut menivät riparille, hän protuleirille) ei ole tykännyt leiristään yhtä paljon kuin hän omastaan.



Hän oli ensi kertaa "yksin" pois kotoa, vieraiden seurassa, ja kokemus oli ilmeisen kasvattava. Me vanhemmat olemme erittäin tyytyväisiä valintaan,vaikka kuulumme itse kirkkoon.

Leiri ja siihen kuuluva juhla kuulostavat hienoilta, ei siinä mitään. En vain ymmärrä, millaiset juhlat leirin jälkeen on kotona. Miten niihin edes kutsutaan? "Meidän lapsi kävi nyt sellaisen protu-leirin"? Miten onnitellaan? "Onneksi olkoon, olet nyt viikon verran pohtinut eettisiä kysymyksiä!" Tarkoitukseni ei ole naureskella asialle, en vain ymmärrä, mitä juhlimista tuossa on muille kuin nuorelle itselleen. (Eikä nyt käy vastaukseksi se, että rippijuhlatkin ovat turhia eikä niissäkään ole mitään syvempää merkitystä monelle. Ei se ole mikään oikeutus keksiä vastaavaa uskonnotonta juhlaa.)

ja viimeisenä päivänä oli juhla. Juhla oli siis niin ikimuistoinen ja tunnelmallinen, että ikinä en ole kokenut rippijuhlissa samanlaista tunnelmaa. Meillä lasta muistettiin ihan samanlailla kuin rippilastakin yleensä muistetaan. Mutta nyt kun olen lukenut näitä joidenkin kommentteja tässä ketjussa niin tuli mieleen että tästä lähtien vien rippilapselle raamatun lahjaksi enkä mitään muuta.

Me lähetimme kutsut prometheus juhlaan. Ja on muuten ainoat juhlat johon on osallistunut kaikki ketkä on kutsuttu. Lahjat olivat rahaa tai kodin tavaraa (astioita, pyyhkeitä yms.) Kortteja en tarkkaan muista mutta taisi joukossa olla myös yksi ihan prometheus korttikin.

Ei ilmene lähipiirissäni promeleiriläisiä. Mutta en minä sitä mitenkään erityisesti muistaisi, koska en pidä sitä missään erityisessä arvossa. En tosin paheksukaan asiaa. Käsittääkseni promeleirille menevät elämäkantsomuksista kiinnostuneet, valveutuneet nuoret. Samaa ei voi sanoa nuorista, jotka menevät riparille, koska mummo on luvannut rippilahjaksi mopon. (No, eipä mitään, minulle isä lupasi aikanaan lahjaksi purjejollan. Ja sain sen myös, koska hänellä oli huono omatunto elatusmaksuveloista. Olipa minulla jalo syy...)



Olen kuitenkin uskova kristitty ja ajattelen että Jumala vaikuttaa elämäämme tavoilla, joita emme pysty esim. tieteen keinoin hahmottamaan. Tietty tieteellinen epäuskoni johtuu tieteellisestä koulutuksestani. Pystyn - toisin kuin monet maisterit - erottamaan tieteellisen tiedon ja uskon eron, samoin kuin ymmärrän sen, miksi tieteellisellä tiedolla ei tavoiteta niitä seikkoja, joilla Jumalan olemassaoloa pyritään todistamaan tai kumoamaan.



Rippileirillä tutustutuaan evankelis-luterilaisen kirkkomme näkemykseen maailmasta ja ihmisestä, mutta lisäksi se on myös ehto itsenäiselle osallistumiselle ehtoolliselle. Niin muodoin konfirmaatio on uskonnollinen riitti, jota haluan huomioida.

kerran olet noin tieteellinen, niin kerropa mikä uskonto olisi se oikea? Mistä tietää mikä jumala on olemassa ja mikä ei? Kaikkiin kun ei voi yhtäaikaa uskoa, sen verran ristiriidassa ovat jotkin uskonnot keskenään. Mikä takaisia sen halutun taivaspaikan kaikkien mahdollisuuksien joukosta?

Jos tieteellisellä tiedolla ei saada todisteita jumalan olemassaolosta, niin millä tiedolla sinä olet sen itsellesi todistanut?

Ei ilmene lähipiirissäni promeleiriläisiä. Mutta en minä sitä mitenkään erityisesti muistaisi, koska en pidä sitä missään erityisessä arvossa. En tosin paheksukaan asiaa. Käsittääkseni promeleirille menevät elämäkantsomuksista kiinnostuneet, valveutuneet nuoret. Samaa ei voi sanoa nuorista, jotka menevät riparille, koska mummo on luvannut rippilahjaksi mopon. (No, eipä mitään, minulle isä lupasi aikanaan lahjaksi purjejollan. Ja sain sen myös, koska hänellä oli huono omatunto elatusmaksuveloista. Olipa minulla jalo syy...)

Olen kuitenkin uskova kristitty ja ajattelen että Jumala vaikuttaa elämäämme tavoilla, joita emme pysty esim. tieteen keinoin hahmottamaan. Tietty tieteellinen epäuskoni johtuu tieteellisestä koulutuksestani. Pystyn - toisin kuin monet maisterit - erottamaan tieteellisen tiedon ja uskon eron, samoin kuin ymmärrän sen, miksi tieteellisellä tiedolla ei tavoiteta niitä seikkoja, joilla Jumalan olemassaoloa pyritään todistamaan tai kumoamaan.

Rippileirillä tutustutuaan evankelis-luterilaisen kirkkomme näkemykseen maailmasta ja ihmisestä, mutta lisäksi se on myös ehto itsenäiselle osallistumiselle ehtoolliselle. Niin muodoin konfirmaatio on uskonnollinen riitti, jota haluan huomioida.

Itse en kuulu kirkkoon enkä voi ymmärtää koko ripari-ideaa niiden kohdalla jotka menevät sinne vain tavan vuoksi. Itse menin aikoinaan kun ihastukseni kohdekin sinne oli menossa :D Omat lapset saavat valita menevätkö, nyt ainakin sanovat, että ei todellakaan.



Prome on sitten samaa sarjaa, paitsi että siellä ei tietääkseni tuputeta mitään tiettyä uskomusta. Jos lapset sinne haluaa,niin ok.



Juhlathan on aina kivoja, kirkossakin on kiva käydä ällistelemässä sitä menoa. Mikseipä sitä nyt voisi nuoruutta juhlia!