Miten muistatte prometheuslasta verrattuna rippilapseen?

Mitä ihminen on saavuttanut, tehnyt tai mikä asia siinä juhlassa on se iso juttu. Ei pelkkä leiri ole mikään syy juhlia eikä ainakaan syy miksi antaisin jollekulle lahjan vähistä rahoistani.

Rippijuhlissa minä tiedän mitä juhlin, mutta näissä protujuhlissa en tosiaankaan tiedä mitä niissä juhlitaan. Eikä sitä näytä kukaan muukaan tietävän, koska selvää vastausta ei kukaan kerro. Kovasti paasataan kuinka pitää antaa muille oikeus omaan vakaumukseen, vaikkei sellaista näytä edes olevan olemassa. Voihan sitä toki leirillä pohtia ja mietiskellä humanismia ja syntyjä syviä, mutta miksi sitä pitää sitten juhlia?

Mikä siinä protussa on se juttu, miksi sitä leirin pättymistä pitää juhlia?

Ei se rippileirikään mikään ihmeellinen ollut, ihan omasta kokemuksesta tiedän, ja myös sen ettei se riparin käyminen keror MITÄÄN vakaumuksesta. Rippikoulun voi myös käydä osallistumatta konfirmaatioon ja ehtoollisellakin saa käydä ennen sitä (tosin ei itsenäisesti).

Mitä rippikoulun käynyt siis saavuttaa? Omassa sukupolvessani rippikouluun meni suurin osa tuttavistani koska

-sitten saa ISOT (kirkko)häät, ts. hienot puitteet

-saa lahjoja

-leiri kavereiden kanssa

Isovanempieni sukupolvessa rippikoulun käynyt katsottiinm tarpeeksi aikuiseksi käymään tansseissa. Taas yksi hieno motiivi mutta hienompi osoitus rippikoulun merkityksestä aikuistumisessa.

Uskonto olis sivuseikka. Toki toisinkin voi olla, sitä en kiellä.

Protussa juttu on aikuistumisriitti jonka pohja on otettu kulttuurillemme jo tutusta asiasta, eli hengellisiin ja eettisiin asioihin pohjautuvasta leiristä. Jos et ole huomannut, niin aika moni herrä näihin kysymyksiin nimenomaan teini-iässä. Ei siis ole ihme, että uskonnottomalle etiikka-leirille on tilausta.

Ja ainakaan minusta ei ole huono asia että nuoret pohtivat eettisiä asioita, oli uskonto mukana tai ei. Kaikki uskonnot ottavat vaikutteita muista, miksei uskonnoton saisi ottaa vaikutteita myös ja pohtia asioita vain laajemmasta näkökulmasta?

Mitä ihminen on saavuttanut, tehnyt tai mikä asia siinä juhlassa on se iso juttu. Ei pelkkä leiri ole mikään syy juhlia eikä ainakaan syy miksi antaisin jollekulle lahjan vähistä rahoistani.

Rippijuhlissa minä tiedän mitä juhlin, mutta näissä protujuhlissa en tosiaankaan tiedä mitä niissä juhlitaan. Eikä sitä näytä kukaan muukaan tietävän, koska selvää vastausta ei kukaan kerro. Kovasti paasataan kuinka pitää antaa muille oikeus omaan vakaumukseen, vaikkei sellaista näytä edes olevan olemassa. Voihan sitä toki leirillä pohtia ja mietiskellä humanismia ja syntyjä syviä, mutta miksi sitä pitää sitten juhlia?

Mikä siinä protussa on se juttu, miksi sitä leirin pättymistä pitää juhlia?

en ole pohtinut asiaa, koska lähipiirissä ei ole lapsia, joka olisi prometeusleirin käynyt. Olen uskova kristitty ja suhtautumiseni prometeusleiriin on hiukan sellainen, että se on "keksitty" kapinaliikkeenä rippileirejä vastaan tai rippileirien korvikkeeksi. Sellaisena en kannata sitä. Prometeusleirin käyneeseen lapseen tietenkin suhtautuisin normaalilla lähimmäisenrakkaudella. Rukoilisin hänen puolestaan, että hän löytäisi Jeesuksen Herrakseen, ellei vielä ole löytänyt. Samoin rukoilen rippilasten puolesta.

Olen uskova kristitty ja suhtautumiseni prometeusleiriin on hiukan sellainen, että se on "keksitty" kapinaliikkeenä rippileirejä vastaan tai rippileirien korvikkeeksi. Sellaisena en kannata sitä. Prometeusleirin käyneeseen lapseen tietenkin suhtautuisin normaalilla lähimmäisenrakkaudella. Rukoilisin hänen puolestaan, että hän löytäisi Jeesuksen Herrakseen, ellei vielä ole löytänyt. Samoin rukoilen rippilasten puolesta.

Uskonnottomana minun on helppo antaa muiden uskoa omalla tavallaan ja juhlia omalla tavallaan. Suhtaudun hieman ihmetellen kuvaamaasi ajattelutapaan. Miksi kaikkien pitäisi löytää sinun Jumalasi? Maailmassa on satoja uskontoja ja muita maailmankatsomuksia. Miksi ne muut eivät voisi olla samanarvoisia ja yhtä hyviä kuin sinun uskontosi?

Uskontoihin ja maailmankatsomuksiin liittyvät asiat ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, ja 15-vuotias alkaa olla niistä erityisen kiinnostunut. En tunne Prometheus-leirin historiaa, mutta mielestäni on hienoa, että uskonnottomillekin on tarjolla tällainen mahdollisuus. Ei siinä ole kyse kapinasta, että uskonnottomille tarjotaan jotain omaa ja heille sopivaa.

Kaikki, mikä ei ole kristillistä, ei ole kapinaa kristinuskoa vastaan. Toisia kristinusko puhuttelee, toisia ei. Onneksi Suomessa on uskonnonvapaus.

rippikoulun käyneelle.

Uskonnottomana minun on helppo antaa muiden uskoa omalla tavallaan ja juhlia omalla tavallaan. Suhtaudun hieman ihmetellen kuvaamaasi ajattelutapaan. Miksi kaikkien pitäisi löytää sinun Jumalasi? Maailmassa on satoja uskontoja ja muita maailmankatsomuksia. Miksi ne muut eivät voisi olla samanarvoisia ja yhtä hyviä kuin sinun uskontosi? Uskontoihin ja maailmankatsomuksiin liittyvät asiat ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, ja 15-vuotias alkaa olla niistä erityisen kiinnostunut. En tunne Prometheus-leirin historiaa, mutta mielestäni on hienoa, että uskonnottomillekin on tarjolla tällainen mahdollisuus. Ei siinä ole kyse kapinasta, että uskonnottomille tarjotaan jotain omaa ja heille sopivaa. Kaikki, mikä ei ole kristillistä, ei ole kapinaa kristinuskoa vastaan. Toisia kristinusko puhuttelee, toisia ei. Onneksi Suomessa on uskonnonvapaus.

Minä uskon niinkuin Raamattu opettaa, että on olemassa yksi Jumala. Ainoa tie hänen luokseen on Jeesus Kristus. Raamatun mukaan ihminen menee kuoleman jälkeen joko taivaaseen (jos hän on kuollut Jeesukseen uskovana) tai helvettiin, jos hän ei ole ollut Jeesuksen oma. Minä siis uskon, että ei ole mitään muuta maailmankatsomusta, jonka oppien mukaan ihminen voisi pelastua. En halua, että kukaan ihminen joutuu helvettiin. Siksi rukoilen muiden pelastuksen puolesta. Minusta kristinusko ja muut uskonnot ja maailmankatsomukset eivät ole keskenään verrattavissa. Minä suhtaudun muihin uskontoihin epäjumalanpalvontana. Kaikkia ihmisiä kuitenkin rakastan lähimmäisinäni, uskovat he sitten mihin tahansa.

Jotenkin olettaisi, että jos teini ei kuulu luterilaiseen kirkkoon hän ei kävisi minkäänmoista leiriä.



Jotenkin höpsöä, että ateistien/uskonnottomien on pitänyt kehittää oma vastineensa rippileirille.

nimiäiset ja protut ovat säälittäviä. Koen ne vain "lahjojen kerjuuna" niin tai tarkemmin sanottuna rahan koska eihän protuille ristiäkään voi antaa.

Jotenkin höpsöä, että ateistien/uskonnottomien on pitänyt kehittää oma vastineensa rippileirille.

Tuossa iässä nuo asiat (etiikka ym.) kiinnostavat. Niitä on hyvä käydä läpi muidenkin kuin omien vanhempien kanssa.

lahjan arvo riippuisi vain lapsen läheisyydestä minulle.



(en ostaisi uskonnollista lahjaa rippilapsellekaan, koska en itse ole uskovainen)

ja viimeisenä päivänä oli juhla. Juhla oli siis niin ikimuistoinen ja tunnelmallinen, että ikinä en ole kokenut rippijuhlissa samanlaista tunnelmaa. Meillä lasta muistettiin ihan samanlailla kuin rippilastakin yleensä muistetaan.



Mutta nyt kun olen lukenut näitä joidenkin kommentteja tässä ketjussa niin tuli mieleen että tästä lähtien vien rippilapselle raamatun lahjaksi enkä mitään muuta.

ihmisen joka kuuluu kirkkoon, mutta ihminen joka kuuluu kirkkoon ei hyväksy toista ihmistä joka ei kuulu kirkkoon.



Se siitä kristillisyydestä

leirille jossa vihjaillaan ettei Jumalaa ole olemassa.

Uskonnottomana minun on helppo antaa muiden uskoa omalla tavallaan ja juhlia omalla tavallaan. Suhtaudun hieman ihmetellen kuvaamaasi ajattelutapaan. Miksi kaikkien pitäisi löytää sinun Jumalasi? Maailmassa on satoja uskontoja ja muita maailmankatsomuksia. Miksi ne muut eivät voisi olla samanarvoisia ja yhtä hyviä kuin sinun uskontosi?

Minä uskon niinkuin Raamattu opettaa, että on olemassa yksi Jumala. Ainoa tie hänen luokseen on Jeesus Kristus. Raamatun mukaan ihminen menee kuoleman jälkeen joko taivaaseen (jos hän on kuollut Jeesukseen uskovana) tai helvettiin, jos hän ei ole ollut Jeesuksen oma. Minä siis uskon, että ei ole mitään muuta maailmankatsomusta, jonka oppien mukaan ihminen voisi pelastua. En halua, että kukaan ihminen joutuu helvettiin. Siksi rukoilen muiden pelastuksen puolesta. Minusta kristinusko ja muut uskonnot ja maailmankatsomukset eivät ole keskenään verrattavissa. Minä suhtaudun muihin uskontoihin epäjumalanpalvontana. Kaikkia ihmisiä kuitenkin rakastan lähimmäisinäni, uskovat he sitten mihin tahansa.

Minä taas pidän erittäin todennäköisenä, että ei ole olemassa mitään jumalia eikä siis myöskään kuoleman jälkeistä elämää. Voisin ajatella, että kaikkien muidenkin pitää ymmärtää se, että he osaisivat keskittyä tähän ainoaan elämään. Voisin julistaa omaa sanomaani ja toivoa hartaasti, että muutkin löytävät tämän totuuden. Mielestäni se ei kuitenkaan olisi oikein. Jokaisella on oikeus omaan uskoonsa, joka tekee hänet onnelliseksi. Minun tapani ajatella sopii minulle mutta ei välttämättä jollekulle toiselle.

Koen epäkunnioittavana sen, että minun vakaumustani pidetään huonompana kuin jonkun toisen vakaumusta. Haluaisinkin kysyä, onko todella niin, että kristitty ei voi pitää muita uskontoja ja vakaumuksia yhtä arvokkaina kuin omaansa? Eikö vakaumusten tasa-arvo siis ole mahdollinen maassa, jossa on kristittyjä? Ymmärtääkseni esimerkiksi monet itämaiset uskonnot suhtautuvat hyväksyvästi muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin.

leirille jossa vihjaillaan ettei Jumalaa ole olemassa.

syntyneet ihmisten tarpeesta kokoontua yhteen ja juhlistaa esim. lapsen syntymää, aikuistumista, avioliittoa jne. Eri kulttuurit ja uskonnot ovat kopioneet toistensa tapoja ja nykyiset riitit ovat kaikki aikamoisia sekoituksia eri aikakausilta ja eri uskomuksista.



Uskonnonvapauden myötä ja yhteiskunnan muuttuessa on Suomessa mahdollista halutessaan elää myös luterilaisen uskonnon/kaikkien uskontojen ulkopuolella. On kuitenkin luonnollista, että myös kirkon ulkopuolella halutaan juhlistaa näitä elämän suuria hetkiä ja pikkuhiljaa nämä uudet juhlat alkavat löytää muotoaan. Toki juhlimistavat on pitkälti omaksuttu siitä kulttuurista, missä me elämme.



Mielestäni on kuitenkin hienompaa luoda uusia kulttuurisia tapoja, joista vähitellen muodostuu omat perinteensä, kun väkisin teeskennellä ja suorittaa uskonnollisia rituaaleja vain tavan vuoksi.



Jostain syystä tuntuu, että kirkkoon kuuluvat tuntuvat olevan niitä kaikkien suurimpia yksinkertaistajia ja suvaitsemattomia muita kohtaan. Ylipäätään ilkeimmät ihmiset, mitä olen elämässäni tavannut, ovat olleet niitä syvästi uskonnollisia.

jos on niin huono tuuri että syntyy SAudi-Arabiaan ja uskoo islamiin, joutuu helvettiin. Tai jos syntyy Intiaan ja on hindu niin joutuu helvettiin. Sinäkin jos olisit syntynyt jonkin muun uskonnon alueella, et olisi nyt kristitty.

Ärsyttävän omahyväinen asennet tuo, että vain oma tapa ja uskonto on se oikea, vaikka se riippuu ihan siitä kulttuurista ja perheestä mihin sattuu syntymään.

Minä uskon niinkuin Raamattu opettaa, että on olemassa yksi Jumala. Ainoa tie hänen luokseen on Jeesus Kristus. Raamatun mukaan ihminen menee kuoleman jälkeen joko taivaaseen (jos hän on kuollut Jeesukseen uskovana) tai helvettiin, jos hän ei ole ollut Jeesuksen oma. Minä siis uskon, että ei ole mitään muuta maailmankatsomusta, jonka oppien mukaan ihminen voisi pelastua. En halua, että kukaan ihminen joutuu helvettiin. Siksi rukoilen muiden pelastuksen puolesta. Minusta kristinusko ja muut uskonnot ja maailmankatsomukset eivät ole keskenään verrattavissa. Minä suhtaudun muihin uskontoihin epäjumalanpalvontana. Kaikkia ihmisiä kuitenkin rakastan lähimmäisinäni, uskovat he sitten mihin tahansa.

Varhaisten kreikkalaisten mukaan ihmisten luojat olivat Zeus ja Prometheus. Prometheus oli titaani: yksi niistä vanhoista jumalista, jotka olivat auttaneet Zeusta tämän taistellessa Kronosta vastaan. Prometheus muovaili ensimmäiset ihmiset savesta ja asetti nämä kävelemään pystyasennossa. Zeus antoi niille elämän henkäyksen.

Miksi puhutte muinaisesta kreikkalaisesta uskonnosta, ja se onkin vain humanistinen leiri?

Miksi jokin luopuisi omasta uskonnostaan humanismin takia.

Minun uskontoni mukaan minulla on enkeleitä, Isä taivaassa, syntiin anteeksianto, vastauksia rukouksiin, Pyhän hengen lohtu

Usko sydämellä, näe sielulla, pidä kiinni kädestä josta et voi ottaa kiinni, uskoa tiehen jota ei näe.

Mutta tämä on jännää kun tähän lisätään suojelusenkelit ja rukousten vastaus ja kaikkea muuta jännää

Teidän leiri ei mitenkään liity Kreikan jumaliin, miksi se on edes sen jälkeen nimitetty.

Eiks muinaiset kiinalaiset jumalat kelvanneet, tai afrikan Shaka Zulun noituu usko?

Prometheus-leireistä aikanaan luin ja olisin ollut kiinnostunut, mutta äitini ei suostunut antamaan rahaa.



Mutta sellaisesta en kyllä ole ennen kuullut, että joku pitäisi prometheus-leirin jälkeen jotkut juhlat kotona. Miksi? En vain tajua sitä, niin kuin ei moni muukaan tässä ketjussa.



Jos minut tällaisiin juhliin joskus kutsuttaisiin, menisin toki. Lahjaksi veisin jotain, joka nyt sille nuorelle olisi sopivaa. Rahaa en veisi, niin kuin en vie rippijuhliinkaan.

Ärsyttävän omahyväinen asennet tuo, että vain oma tapa ja uskonto on se oikea, vaikka se riippuu ihan siitä kulttuurista ja perheestä mihin sattuu syntymään.

Minä uskon niinkuin Raamattu opettaa, että on olemassa yksi Jumala. .

että voitte saarnata miten paha ja ahdasmielinen uskonto on sen ja sen perusteella.

Oletpa itse moraalisesti sitten korkea-arvoisempi? Et ainakaan hyväksy minkäänlaista uskonnollista näkokantaa, mutta haluat keksiä perinteitä luterilaisuudesta!

Itsehän uskot jo että sinun oma tapa, kreikkalaisen jumalan jälkeen nimitetty humanismi leiri on parempi.

Miksi opetatte humanismia, miksi ette kommunismia tai fasismia tai afrikan perinteistä uskontoa poppamiehineen, onko teidän leireillä lappalaisten noita rumpu?