Miten muistatte prometheuslasta verrattuna rippilapseen?

Prometheus-leiri on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton aikuistumisleiri.[1] Leiri käydään yleensä kahdeksannen tai yhdeksännen luokan jälkeen, 14–15-vuotiaana. Lisäksi varsinaisen leiri-iän ohittaneille nuorille järjestetään niin sanottuja seniorileirejä. Leirit järjestää Prometheus-leirin tuki ry eli Protu.[2][3]



Nimensä Prometheus-leiri on saanut kreikkalaisen jumaltaruston Prometheus-titaanilta, joka varasti tulen jumalilta ja antoi sen ihmisille. Leirin tavoitteena on rohkaista nuoria pohtimaan asioita, hahmottamaan ja kehittämään omaa elämänkatsomustaan, kunnioittamaan itseään ja muita sekä ottamaan vastuun itsestään ja maailmasta.[4]



Yleensä Prometheus-leirille osallistuu noin 7–15 leiriläistä. Tavalliset Prometheus-leirit maksavat 198 euroa, erikoisleirit 297 euroa.[5]



Ensimmäinen Prometheus-leiri pidettiin vuonna 1989, kun yläasteen elämänkatsomustiedon oppilaat kehittivät ajatuksen kristittyjen rippikoulua vastaavasta aikuistumismenosta. Ensimmäisen leirin järjesti Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry, ja Prometheus-leirin tuki ry perustettiin seuraavana vuonna.[6]



Prometheus-leirin on käynyt vuosien 1989–2008 aikana yhteensä noin 9 740 nuorta. Vuonna 2008 leirejä järjestettiin 67 kappaletta eri puolilla Suomea. Tuolloin leirin kävi lähes 1000 nuorta eli noin 1,5 % ikäluokasta.[7][8][9] Kesällä 2006 Prometheus-leirille osallistuneista nuorista yli 60 % opiskeli koulussa elämänkatsomustietoa[6].



Leirin tavoitteiden taustalla vaikuttaa humanistinen aate, mutta Prometheus-leirille ja Protun toimintaan osallistuminen ei edellytä sitoutumista mihinkään aatteelliseen, poliittiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen.[11] Kesän 2006 Prometheus-leiriläisille tehdyn kyselyn mukaan noin joka viides eli 20 % leiriläisistä oli käynyt jonkun muunkin aikuistumisleirin, suurimmalla osalla evankelis-luterilaisen kirkon rippileirin, ja suunnilleen sama prosenttimäärä kuului johonkin kirkkoon.[6]

aika tärkeä juttu. Monelle lapselle/nuorelle varmaan ekoja kertoja kun ollaan pitempi aika pois kotoa. Varmaan muissakin kulttuureissa on tällaisia hetkeksi kotoa lähtemisen ja omillaan pärjäämisen elementtejä, ekoja kertoja elämässä.

okei eli mähän oon miettiny innoissani tonne menoa ja näin to be honest en mee sinne rahan takia? enk' lahjojen muutenkaan mielestäni se kuulostaa ihanalta kokemukselta ja mahdollisuudelta tutustua uusiin ihmisiin. 

Prometeus on juhlana yhtä keinotekoinen kuin kasvismakkara oikean lihatuotteen korvikkeena.

Nämä vanhat keskusteluketjut nousevat täältä esiin aina kun googlaa protuleireihin ja protujuhliin liittyviä asioita. 

Kuulun itse kirkkoon mutta puolisoni ei, ja koska en itsekään ole uskonnollinen (kuten ei suurin osa evankelisluterilaisen kirkon jäsenistä), ei lapsiamme kastettu. Olen kuitenkin sillä tavalla yleissivistynyt ja erilaisten työ- ja yhteistyökuvioiden myötä kirkon kanssa paljonkin tekemisissä. Myös lapset ovat osallistuneet koulussa seurakunnan järjestämään ohjelmaan, vaikka elämänkatsomustietoa opiskelevatkin. 

Olimme tänä kesänä läheisen nuoren rippijuhlissa ja nämä kirjoittelut protuleirin ja protujuhlien "keinotekoisuudesta" asettuvat kyllä sen kokemuksen kanssa aika koomiseen valoon. Ihmiset eivät osaa enää käyttäytyä kirkossa, kukaan ei laula virsiä, konfirmoitavien nuorten läheisillä ei ollut harmainta haisua esim. siitä, milloin jumalanpalveluksessa on seurakunnan vuoro vastata jne. Jengi ravasi kirkosta pihalla tupakalla ja kävi välillä kirkon eteisessä lisäämässä huulipunaa. Minkäänlaista pienintäkään uskonnollista vivahdetta ei ollut myöskään rippijuhlassa, jossa lähinnä vitsailtiin siitä, että "naimalupa on nyt saatu". 

Rippikoulu on kuitenkin perheille ja nuorille tärkeä. Siihen liittyy meidän kulttuurissa ja yhteiskunnassa lapsuudesta aikuisuuteen siirtymisen taitekohta, jota juhlistetaan monissa muissakin kulttuureissa ja uskonnoissa. On hassua, että tiukan uskontulkinnan kannattajat eivät kuitenkaan kritisoi rippikoulun käymistä pelkkänä ulkokultaisena, tavan vuoksi suoritettavana siirtymäriittinä - joka se faktisesti suurimmalle osalle kirkon jäsenistä on - mutta samanlainen uskonnoton vaihtoehto kotoa poissa olemisineen ja aikuistuvalle nuorelle järjestettävine juhlineeen on sitten muka joku rahanahneuksissaan keksitty korvike. Kovin pieni osa niistä riparin käyneistä siirtyy aktiivisiksi seurakunnan jäseniksi tai muuten alkaa elellä Jeesusta seuraillen...

Olen ylpeä omasta protulapsestani ja onnellinen siitä, että meillä on ympärillämme läheisiä, joiden arvot ja uskomukset ovat niin avaria, että niihin mahtuu myös eri tavoin ajattelevien tekemien valintojen kunnioitus - eikä tarvitse miettiä sitä, että joku läheinen jättäisi tulematta juhliin tai ei muistaisi lasta mitenkään siksi, että hän ei halunnut mennä rippikouluun. Samalla olen kiitollinen Protulle järjestönä siitä, että vapaaehtoispohjalta saadaan näinkin paljon leirejä järjestetyiksi. 

En ymmärrä, mihin ateistit tarvitsevat rippileirin korvikkeen. Uskonnon opettamiseen? Eihän ateismi ole uskonto, vaan sen puutetta. Silti pitää jäljitellä uskontoa? En ymmärrä. 

Rippileiri ei ole mikään evankelisluterilaisen kirkon keksimä innovaatio. Kautta aikojen eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa on ollut siirtymäriittejä lapsuudesta aikuisuuteen, joihin on yleensä liittynyt jonkinlainen vanhempien kotoa lähtemisen (=nykyaikana leirin) kaltainen osio ja juhla aikuistuvan kunniaksi. Se, että myös uskonnottomat ihmiset haluavat juhlia erilaisia virstanpylväitä elämässä, ei ole mikään "korvike". Myös aikuiseksi kasvamisen, elämän tarkoituksen, oman arvomaailman, eettisten ja moraalisten kysymysten pohtiminen on ihan yleinen inhimillinen ilmiö, eikä edellytä evankelisluterilaisen kirkon jäsenyyttä. Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää ja asiaa katsotaan vain sen oman tapaluterilaisen maailmanjärjestyksen kautta? Semminkin kun, anteeksi nyt vaan, rippikouluun liittyy valtaosalla sen kävijöistä ja kävijöiden perheistä nimenomaan pelkkää uskonnon teeskentelyä. Voisi pikemminkin kysyä, että kun uskonto ei ole valtaosalla nuoren tai hänen perheensä elämässä kerrassaan minkäänlaisessa roolissa kirkon jäsenyyttä lukuun ottamatta, miksi sitä pitää mennä rippikouluun ja konfirmaatioon teeskentelemään?

Saako ateistien ja uskontokuntiin kuulumattomat lapset ja jopa seurakuntiin kuuluvat ja rippikoulun käyneet lapset kuitenkin mennä yhteiselle kesäleirille, vaikka et ymmärräkään? Jos siis itse haluavat ja kokevat sen mukavaksi tavaksi viettää aikaa yhdessä?