Miettiikö naiset ikinä sitä, että ehkä ne miehet keille on antanut pakit taikka jättänyt muuten vaan, on se kenen kanssa saisi pysyvän parisuhteen

Olen antanut pakit sellaisille, joiden kanssa parisuhde ei olisi voinut olla yhdenvertainen esim. siksi, ettei itse olisi kiintynyt eikä rakastunut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut pakit sellaisille, joiden kanssa parisuhde ei olisi voinut olla yhdenvertainen esim. siksi, ettei itse olisi kiintynyt eikä rakastunut. 

Entä jos ne miehet olisivat olleet sinulle paras tsänssi parisuhteeseen? Jos et kunnollista parisuhdetta saa sellaisen miehen kanssa, jota tavoittelet.

Ap, etkö ole ikinä rakastunut? Jos haluaa kestävän ja kahden välisen suhteen, sitä kumppania ei valita ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Seurustelu lähtee sisäisestä pakotteesta ja se on rakastuminen johonkuhun. Ikinä ei voi tietää, keneen rakastuu, mutta sen kyllä tuntee, jos rakastumista ja kiintymystä ei ole. 

Ei siinä parisuhteessa yleensä olla itseistarkoituksen vuoksi, vaan rakkauden. Joten mitä merkitystä sillä edes on, että olisi onnistunu joidenkin kanssa, jos rakkautta ei ollut?

Vierailija kirjoitti:

Ap, etkö ole ikinä rakastunut? Jos haluaa kestävän ja kahden välisen suhteen, sitä kumppania ei valita ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Seurustelu lähtee sisäisestä pakotteesta ja se on rakastuminen johonkuhun. Ikinä ei voi tietää, keneen rakastuu, mutta sen kyllä tuntee, jos rakastumista ja kiintymystä ei ole. 

Olen ollut rakastunut. En valitse ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella juurikaan, siksi minulla onkin ollut naisia, joita ihmiset ympärilläni eivät arvosta.

Sen sijaan en juurikaan ole törmännyt siihen, ettei nainen valitsisi ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Tai tietty jotkut naiset valitsevat joitain spurgu pikkurikollis turilaita, mutta näissäkin on kyse tavallaan siitä, että joku ulkomaailmassa arvostaa näitä miehiä ( he ovat "jänniä"), ja nainen samaistuu tähän ulkomaailman arvioon.

Ei minulle parisuhde ole mikään pakkomielle.

Miksi pitäisi elää ihmisen kanssa, jota kohtaan ei tunne mitään?

Naiset eivät etsi parisuhdetta, vaan 100% sopivaa miestä parisuhteeseen. Varmasti 1 tai 2 ihan ok tyyppiä on mennyt ohi moneltakin. Mutta ihmisissä jopa miehissä on hankaliakin piirteitä, vaikka olisi miten kivan oloinen aluksi. Ja joidenkin naisten piti päästä ilman parisuhdetta eteenpäin, löytääkseen uusia asioita, ettei elämässä tuijota pelkkää parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut pakit sellaisille, joiden kanssa parisuhde ei olisi voinut olla yhdenvertainen esim. siksi, ettei itse olisi kiintynyt eikä rakastunut. 

Entä jos ne miehet olisivat olleet sinulle paras tsänssi parisuhteeseen? Jos et kunnollista parisuhdetta saa sellaisen miehen kanssa, jota tavoittelet.

Parisuhteessa oleminen ei ole mikään pakko eikä ole järkeä ottaa sellaista miestä, joka ei niin sytytä. Parisuhde ei ole mikään itseisarvo eikä kannata vain tyytä, jotta olisi tsänssit edes johonkin suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut pakit sellaisille, joiden kanssa parisuhde ei olisi voinut olla yhdenvertainen esim. siksi, ettei itse olisi kiintynyt eikä rakastunut. 

Entä jos ne miehet olisivat olleet sinulle paras tsänssi parisuhteeseen? Jos et kunnollista parisuhdetta saa sellaisen miehen kanssa, jota tavoittelet.

Sun pitää tajuta se, että naisille parisuhde ei ole mikään tavoite tai graalin malja. Me ollaan tyytyväisiä ilmankin, joten ei ole mitään järkeä alkaa suhteeseen vain jonkun kanssa jonka naamaa ei jaksa katsoa sekuntiakaan vain siksi että on jotain mitä on lähes joka ikisellä naisella ja mihin ei ole edes 7/10 naisesta tyytyväisiä

Miksi miettisin tai edes ajattelisin heitä? Se juna meni jo ajat sitten.

Vanhan totuuden mukaan miehet eivät koskaan unohda naista jota eivät saaneet ja naiset miestä jonka olisivat.

Olen antanut pakit parhaimmassa tapauksessa meistä on tullut ystävät tästä huolimatta, Ikävimmässä tapauksessa olen saanut stalkkaajan ja kyttääjän, joka ei ymmärrä, että en halua hänen kanssaan parisuhdetta, enkä enää mitään muutakaan kuin vasin päästä eroon hänestä.

No jos mies ei vain sytytä tarpeeksi ja kemiat kohtaa niin ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta. En mä ainakaan voisi olla parisuhteessa miehen kanssa joka tuntuu kaverilta. Mä ahdistuisin kuoliaaksi sellaisessa suhteen kuvatuksessa. Kyllä pitää olla rakkautta jne. 

Komppaan edellisiä, ei parisuhde ole mikään itsetarkoitus. Voin hyvin olla ilman parisuhdettakin. Jos tulee sopiva mies, parisuhdekin on ok ja jos ei tule, voin hyvin elellä sinkkunakin.

Haluaako aloittaja viettää elämänsä naisen kanssa, josta hän ei erityisesti edes pidä? Mitä te yhdessä tekisitte ja mistä puhuisitte?

Vierailija kirjoitti:

Vanhan totuuden mukaan miehet eivät koskaan unohda naista jota eivät saaneet ja naiset miestä jonka olisivat.

Eihän tuossa lausahduksessa ole mitään järkeä, ainakaan loppuosassa

En ole antanut pakkeja, jättänyt olen liiankin myöhään. Siis kaikkea paskaa olen saanut niskaani, joten en mieti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, etkö ole ikinä rakastunut? Jos haluaa kestävän ja kahden välisen suhteen, sitä kumppania ei valita ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Seurustelu lähtee sisäisestä pakotteesta ja se on rakastuminen johonkuhun. Ikinä ei voi tietää, keneen rakastuu, mutta sen kyllä tuntee, jos rakastumista ja kiintymystä ei ole. 

Olen ollut rakastunut. En valitse ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella juurikaan, siksi minulla onkin ollut naisia, joita ihmiset ympärilläni eivät arvosta.

Sen sijaan en juurikaan ole törmännyt siihen, ettei nainen valitsisi ulkoisten ominaisuuksien ja ulkomaailman asioiden perusteella. Tai tietty jotkut naiset valitsevat joitain spurgu pikkurikollis turilaita, mutta näissäkin on kyse tavallaan siitä, että joku ulkomaailmassa arvostaa näitä miehiä ( he ovat "jänniä"), ja nainen samaistuu tähän ulkomaailman arvioon.

 Niin, kuinka pysyviä nämä parisuhteet ovat olleet? Ja koetko itse olevasi jotenkin parempi kuin nämä naiset, joita ympäristösi ei arvosta? Mitä ominaisuuksia tähän arvostukseen lasketaan?

Jos ei vaan kiinnosta kyseinen ihminen, niin miks ihmeessä lähtisin parisuhteeseen sen kanssa.

Kasvatetaanko pojat jotenkin reppanoiksi? Kun paljon enemmän törmää miehiin jotka ei osaa olla yksikseen onnellisia.