Itsekkäät isovanhemmat avuntarvitsijoina

Tää kuulostaa vaan jotenkin niin epätodelliselta. Että molemmat isovanhemmat olisivat käyttäytyneet samalla tavalla ja pyytäisivät apua samaan aikaan? Voittehan ehdottaa että muuttavat yhdessä yhteisasuntoon ja pitävät toinen toisistaan huolta vointinsa mukaan. Lastenlastenkaan ei tarvitsisi vaivautua kuin yhteen kyläpaikkaan nähdäkseen kaikki isovanhemmat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.

Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa,  jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..

Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote

Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä. 

Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.

Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.

Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.

Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?

Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.

Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.

Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.

Jos maksaa veroja 4000 € kuussa, ei kyllä palloile palstalle määkymässä satuilusta. Kai nyt jokainen käsittää, että joku raja tässä sossurahan jaossakin tulee olla ja jonku osan kansasta tulee tienata että luukula riittää jaettavaa.

Näitä elätettäviä alkaa olla jo siihen malliin ettei suomiparan selkäranka selvästi kestä, vaikka jokaiselta tienaavalta otettaisiin  60-80% veroihin.

Missä näkyy että olen määkimässä tukia? Olen korjaamassa satuilijan satua jonka mukaan lapsille maksetaan kaikki mahdollinen, läppärit ja muut. Niissä saduissa ehkä korkeintaan.

Vierailija kirjoitti:

Nää itsehyväiset isovanhemmat on tietysti miehen vanhemmat, jos ap on äityli. Kummasti siinä miniän anopissa on aina sitä karseaa vikaa 😬

Voihan sen vaimonkin vanhemmat olla tuollaisia. Ero on yleensä siinä, että naiset osaavat puhua, joten he kykenevät laittamaan omille vanhemmilleen rajat. Miehet eivät uskalla asettua poikkiteloin omia vanhempiaan vastaan. Toivovat, että vaimo hoitaa vaikeiden asioiden kommunikoinnin sinnekin suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.

Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa,  jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..

Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote

Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä. 

Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.

Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.

Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.

Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?

Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.

Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.

Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.

Jos maksaa veroja 4000 € kuussa, ei kyllä palloile palstalle määkymässä satuilusta. Kai nyt jokainen käsittää, että joku raja tässä sossurahan jaossakin tulee olla ja jonku osan kansasta tulee tienata että luukula riittää jaettavaa.

Näitä elätettäviä alkaa olla jo siihen malliin ettei suomiparan selkäranka selvästi kestä, vaikka jokaiselta tienaavalta otettaisiin  60-80% veroihin.

Missä näkyy että olen määkimässä tukia? Olen korjaamassa satuilijan satua jonka mukaan lapsille maksetaan kaikki mahdollinen, läppärit ja muut. Niissä saduissa ehkä korkeintaan.

 Kaipaan edesmenneitä vanhempiani ja samoin appivanhempiani ja minua inhottaa tämä kauhea ruikutus ja vanhusten solvaaminen. Sen aloitti korkealta tasolta tanssien Sanna Marin.

Täällä arvostellaan isiä ja miehiä aivan järkyttävästi, vaikka tämän päivän isä osallistuu perheessä paljon enemmän kuin sota-ajan isät, joiden sotatarumoja ei hoidettu ja ne siirtyivät suurten ikäluokkien niskaan.

Olen toki huomannut, että tämän päivän äiditkin ovat lujilla. Sitä se äitiys on vaatii josku tosi paljon venymistä, mutta on myös palkitsevaa.

Itse autan omien voimieni sallimissa rajoissa. Äitini varmasti muuttaisi mielellään luokseni hoidettavaksi, mutta minulla ei valitettavasti ole jaksamista hoitaa ketään niin laajalti apua tarvitsevaa. Autan häntä olemalla läsnä, eli käymällä kylässä aina kun minulla on siihen aikaa. Se piristää häntä silmin nähden. Eli teidänkin kannattaa miettiä, miten voitte olla appivanhemmille avuksi oman elämäntilanteenne sallimissa rajoissa. Monet eivät edes tarvitse varsinaista hoivaa, vaan ovat ennemminkin yksinäisiä ja masentuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.

Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa,  jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..

Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote

Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä. 

Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.

Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.

Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.

Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?

Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.

Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.

Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.

Jos maksaa veroja 4000 € kuussa, ei kyllä palloile palstalle määkymässä satuilusta. Kai nyt jokainen käsittää, että joku raja tässä sossurahan jaossakin tulee olla ja jonku osan kansasta tulee tienata että luukula riittää jaettavaa.

Näitä elätettäviä alkaa olla jo siihen malliin ettei suomiparan selkäranka selvästi kestä, vaikka jokaiselta tienaavalta otettaisiin  60-80% veroihin.

Missä näkyy että olen määkimässä tukia? Olen korjaamassa satuilijan satua jonka mukaan lapsille maksetaan kaikki mahdollinen, läppärit ja muut. Niissä saduissa ehkä korkeintaan.

Kunnat, jotkut, jakavat läppäreitä koululaisille.

Korona-aikaan lapsenlapsillani oli kunnan läppärit kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.

Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa,  jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..

Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote

Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä. 

Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.

Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.

Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.

Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?

Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.

Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.

Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.

Jos maksaa veroja 4000 € kuussa, ei kyllä palloile palstalle määkymässä satuilusta. Kai nyt jokainen käsittää, että joku raja tässä sossurahan jaossakin tulee olla ja jonku osan kansasta tulee tienata että luukula riittää jaettavaa.

Näitä elätettäviä alkaa olla jo siihen malliin ettei suomiparan selkäranka selvästi kestä, vaikka jokaiselta tienaavalta otettaisiin  60-80% veroihin.

Mitä hyvätuloisempi perhe suhteellisesti sitä pienempi on päivähoitomaksu. Joka on edullista siihen yksityiseen hoitoon verrattuna jonka me boomerit jouduimme päivähoitajille maksamaan.

Isotuloinen saa isommat sosiaaliset edut, siis Kelan päivärahat.

Leikkikenttien ruokajakeluissa ei kysytä vanhempien tuloja, ei ip-kerhoissa, ei kunnan ja seurakuntien vapaissa äiti/lapsi- jutuissa eikä lasten kerhoissa.

Kaikki saavat lapsilisät.

Tosin joku vuosi sitren kansanedustaja Peltokangas oli sitä mieltä ettei köyhiä tarvitse kustantaa leirikouluihin ja retkille. Jos ei ole varaa maksaa ovat pois.

Hän joka maksaa vetoja 4000 euroa kuussa miksi hän kirjoittelee keskustelussa jossa vaaditaan isovanhempien työpanosta perheitten avuksi?

Eikö tuolla palkalla pysty jo ostamaan palveluja ja hakemaan luotettavia viikonloppuhoitajia ja ulkimaN matkojen ajaksi?

Hänen motiivinsa keskusteluun on ehkä sius inhota vanhempiaan ja appivanhempiaan jotka eivät ehkä taloudellisesti pysty auttamaan tai edes pysty ostamaan lapsenlapsille hyvän veronmaksajan tason vaatimia lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Hän joka maksaa vetoja 4000 euroa kuussa miksi hän kirjoittelee keskustelussa jossa vaaditaan isovanhempien työpanosta perheitten avuksi?

Eikö tuolla palkalla pysty jo ostamaan palveluja ja hakemaan luotettavia viikonloppuhoitajia ja ulkimaN matkojen ajaksi?

Hänen motiivinsa keskusteluun on ehkä sius inhota vanhempiaan ja appivanhempiaan jotka eivät ehkä taloudellisesti pysty auttamaan tai edes pysty ostamaan lapsenlapsille hyvän veronmaksajan tason vaatimia lahjoja.

Höpö höpö. Motiivi on inhota välinpitämättömiä vanhempia jotka ei vaivaudu edes kerta vuoteen pitämään yhteyttä lapsenlapsiin. Viimeksi kuului jotain 6 v sitten. Tällaisten on turha tulla vinkumaan apua vanhuksina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.

Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa,  jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..

Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote

Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä. 

Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.

Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.

Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.

Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?

Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.

Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.

Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.

Jos maksaa veroja 4000 € kuussa, ei kyllä palloile palstalle määkymässä satuilusta. Kai nyt jokainen käsittää, että joku raja tässä sossurahan jaossakin tulee olla ja jonku osan kansasta tulee tienata että luukula riittää jaettavaa.

Näitä elätettäviä alkaa olla jo siihen malliin ettei suomiparan selkäranka selvästi kestä, vaikka jokaiselta tienaavalta otettaisiin  60-80% veroihin.

Mitä hyvätuloisempi perhe suhteellisesti sitä pienempi on päivähoitomaksu. Joka on edullista siihen yksityiseen hoitoon verrattuna jonka me boomerit jouduimme päivähoitajille maksamaan.

Isotuloinen saa isommat sosiaaliset edut, siis Kelan päivärahat.

Leikkikenttien ruokajakeluissa ei kysytä vanhempien tuloja, ei ip-kerhoissa, ei kunnan ja seurakuntien vapaissa äiti/lapsi- jutuissa eikä lasten kerhoissa.

Kaikki saavat lapsilisät.

Tosin joku vuosi sitren kansanedustaja Peltokangas oli sitä mieltä ettei köyhiä tarvitse kustantaa leirikouluihin ja retkille. Jos ei ole varaa maksaa ovat pois.

Ohis mutta ei missään muualla ole mitään leikkipuistojen ruokajakelua tai muuta vastaa aa kuin helsingissä. Ei ainakaan täällä maakuntakaupungeissa

Joskus taanoin luin lehtijutun jossa luki että tukiverkoton lapsiperhe pärjää parhaiten helsingissä. Pienissä kaupungeissa vaikeampaa koska niissä oletetaan että isovanhemmat auttaa, ja sitten jos ne auta niin omillaan olet. Helsingissä sentään on paljon apua tuliverkottomille.

Omassq kaupungissa ei ole edes sitä lakisääteistä lapsiperheen kotiapua saatavana.

J

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.

Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa,  jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..

Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote

Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä. 

Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.

Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.

Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.

Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?

Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.

Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.

Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.

Jokainen v. 2005 jälkeen syntynyt lapsi saa ilmaisen läppärin lukiossa ja ammattikouluun.

Ja joka vuosi valtionbudjetista ja Veikkaus Oy tuetaan lasten harrastuksia esum. taidetta ja urheilua. Ja päivähoito maksaa 300€, kun sen todelliset kulut ovat 900-1300€/kk.

Aloin miettiä tätä. Kun joskus on sanottu, että kun hoitaa omat lapset pieninä niin saa sitten apua vanhana. Nyt sitten maalitolppa onkin siirtynyt ja pitäisi auttaa myös omien lastenlasten kasvatuksessa, muuten on itsekäs ja välit menee. Mietin vaan että mitäköhän se itsekäs sukupolvi oikein olikaan? Ja ennen kuin joku syyttää, olen siis itse kolmikymppinen, pikkulapsen vanhempi, jonka tukiverkot satojen kilometrien päässä, eli ei ole oma lehmä ojassa näissä pohdinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.

Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa,  jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..

Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote

Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä. 

Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.

Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.

Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.

Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?

Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.

Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.

Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.

Jokainen v. 2005 jälkeen syntynyt lapsi saa ilmaisen läppärin lukiossa ja ammattikouluun.

Ja joka vuosi valtionbudjetista ja Veikkaus Oy tuetaan lasten harrastuksia esum. taidetta ja urheilua. Ja päivähoito maksaa 300€, kun sen todelliset kulut ovat 900-1300€/kk.

Juuri näin, kannattaa ottaa selvää asioista eikä leimata heti satuiluksi. Olen ihmetellyt mihin verovarat syydetään,  lapset eivät osaa peruskoulun käytyään edes lukea tai laskea. Ja kun vastaavalle ministerille on esitetty kysymys, mistä tämä johtuu hän alkaa luettelemaan kuinka paljon lainattuja miljardeja on sinne ja tänne jaettu ja kuinka aioitaan jakaa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.

Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa,  jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..

Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote

Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä. 

Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.

Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.

Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.

Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?

Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.

Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.

Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.

Jokainen v. 2005 jälkeen syntynyt lapsi saa ilmaisen läppärin lukiossa ja ammattikouluun.

Ja joka vuosi valtionbudjetista ja Veikkaus Oy tuetaan lasten harrastuksia esum. taidetta ja urheilua. Ja päivähoito maksaa 300€, kun sen todelliset kulut ovat 900-1300€/kk.

Juuri näin, kannattaa ottaa selvää asioista eikä leimata heti satuiluksi. Olen ihmetellyt mihin verovarat syydetään,  lapset eivät osaa peruskoulun käytyään edes lukea tai laskea. Ja kun vastaavalle ministerille on esitetty kysymys, mistä tämä johtuu hän alkaa luettelemaan kuinka paljon lainattuja miljardeja on sinne ja tänne jaettu ja kuinka aioitaan jakaa lisää.

Osaavat lukea, mutta eivät ymmärrä lukemaansa sisältöä riittävästi. Sanavarasto on niin kapea, että hankaloittaa jo arjesta selviämistä.

https://yle.fi/a/3-8711651

En alkaisi omaishoitajaksi, mutta mitä väärää siinä on jos isovanhemmat toivoisivat enemmän yhteydenpitoa jatkossa? Ja hehän ovat omat lapsensa hoitaneet aikanaan, silläkö ei mitään arvoa vaan heidän tulisi olla vielä lastenlasten hoitoautomaattejakin? Ihan kiva jos isovanhemmat tykkäisi nähdä lapsia, mutta iäkkäät tuskin jaksaa hoitaa. Ehkä ovat halunneet hekin elää välillä ja tajunneet oman kuolevaisuuden. Mitä väärää on jos isovanhemmatkin haluaa joskus aikaa itselleen? Ja samaan aikaan aloittajan kaltaiset itkee kun ei itse saa aikaa itselleen?

Osallistuvat isovanhemmat on etuoikeus, ei automaatio. Mielestäni menee niin että jokainen hoitaa omat lapsensa ja vanhempansa, lapsenlapset ei siihen yhtälöön muuten "kuulu". Jos teitä ei kiinnosta omia vanhempia auttaa, älkää vanhana itkekö jos teidän omia lapsiakaan ei kiinnosta teitä auttaa. Ihan liikaa on nykyäideissä ja iseissä niitä joiden lapset käytännössä kasvattaa isovanhemmat ja hoitoapua ollaan jatkuvasti vailla.

Vierailija kirjoitti:

Tää kuulostaa vaan jotenkin niin epätodelliselta. Että molemmat isovanhemmat olisivat käyttäytyneet samalla tavalla ja pyytäisivät apua samaan aikaan? Voittehan ehdottaa että muuttavat yhdessä yhteisasuntoon ja pitävät toinen toisistaan huolta vointinsa mukaan. Lastenlastenkaan ei tarvitsisi vaivautua kuin yhteen kyläpaikkaan nähdäkseen kaikki isovanhemmat...

On tämä outo yhteiskunta, onko se velvollisuus ja suuri ponnistus,  jos tapaa isovanhempia tai muita sukulaisia.

En käsitä mihin tämä maa on menossa, aivan sairasta. Tietysti jos on hirveän epäsosiaalista käytöstä tms. jokainen suojelee tietysti itseään ja lapsiaan en itsekään veisi tai päästäisi lapsiani mihinkään epäsosiaaliseen läävään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.

Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa,  jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..

Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote

Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä. 

Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.

Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.

Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.

Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.

Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?

Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.

Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.

Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.

Jos maksaa veroja 4000 € kuussa, ei kyllä palloile palstalle määkymässä satuilusta. Kai nyt jokainen käsittää, että joku raja tässä sossurahan jaossakin tulee olla ja jonku osan kansasta tulee tienata että luukula riittää jaettavaa.

Näitä elätettäviä alkaa olla jo siihen malliin ettei suomiparan selkäranka selvästi kestä, vaikka jokaiselta tienaavalta otettaisiin  60-80% veroihin.

Mitä hyvätuloisempi perhe suhteellisesti sitä pienempi on päivähoitomaksu. Joka on edullista siihen yksityiseen hoitoon verrattuna jonka me boomerit jouduimme päivähoitajille maksamaan.

Isotuloinen saa isommat sosiaaliset edut, siis Kelan päivärahat.

Leikkikenttien ruokajakeluissa ei kysytä vanhempien tuloja, ei ip-kerhoissa, ei kunnan ja seurakuntien vapaissa äiti/lapsi- jutuissa eikä lasten kerhoissa.

Kaikki saavat lapsilisät.

Tosin joku vuosi sitren kansanedustaja Peltokangas oli sitä mieltä ettei köyhiä tarvitse kustantaa leirikouluihin ja retkille. Jos ei ole varaa maksaa ovat pois.

Nykyään ei sitten leirikouluja ja retkiä enää ole, kun itse maksaneet olisivat joutuneet maksamaan muidenkin matkat.

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi omaishoitajaksi, mutta mitä väärää siinä on jos isovanhemmat toivoisivat enemmän yhteydenpitoa jatkossa? Ja hehän ovat omat lapsensa hoitaneet aikanaan, silläkö ei mitään arvoa vaan heidän tulisi olla vielä lastenlasten hoitoautomaattejakin? Ihan kiva jos isovanhemmat tykkäisi nähdä lapsia, mutta iäkkäät tuskin jaksaa hoitaa. Ehkä ovat halunneet hekin elää välillä ja tajunneet oman kuolevaisuuden. Mitä väärää on jos isovanhemmatkin haluaa joskus aikaa itselleen? Ja samaan aikaan aloittajan kaltaiset itkee kun ei itse saa aikaa itselleen?

Osallistuvat isovanhemmat on etuoikeus, ei automaatio. Mielestäni menee niin että jokainen hoitaa omat lapsensa ja vanhempansa, lapsenlapset ei siihen yhtälöön muuten "kuulu". Jos teitä ei kiinnosta omia vanhempia auttaa, älkää vanhana itkekö jos teidän omia lapsiakaan ei kiinnosta teitä auttaa. Ihan liikaa on nykyäideissä ja iseissä niitä joiden lapset käytännössä kasvattaa isovanhemmat ja hoitoapua ollaan jatkuvasti vailla.

Vanhemmat hoitavat omat vapaaehtoisesti hankkimansa lapset ja työnsä. Isovanhemmat järjestäköön asumisensa niin, että pärjäävät kunnallisen kotihoidon turvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi omaishoitajaksi, mutta mitä väärää siinä on jos isovanhemmat toivoisivat enemmän yhteydenpitoa jatkossa? Ja hehän ovat omat lapsensa hoitaneet aikanaan, silläkö ei mitään arvoa vaan heidän tulisi olla vielä lastenlasten hoitoautomaattejakin? Ihan kiva jos isovanhemmat tykkäisi nähdä lapsia, mutta iäkkäät tuskin jaksaa hoitaa. Ehkä ovat halunneet hekin elää välillä ja tajunneet oman kuolevaisuuden. Mitä väärää on jos isovanhemmatkin haluaa joskus aikaa itselleen? Ja samaan aikaan aloittajan kaltaiset itkee kun ei itse saa aikaa itselleen?

Osallistuvat isovanhemmat on etuoikeus, ei automaatio. Mielestäni menee niin että jokainen hoitaa omat lapsensa ja vanhempansa, lapsenlapset ei siihen yhtälöön muuten "kuulu". Jos teitä ei kiinnosta omia vanhempia auttaa, älkää vanhana itkekö jos teidän omia lapsiakaan ei kiinnosta teitä auttaa. Ihan liikaa on nykyäideissä ja iseissä niitä joiden lapset käytännössä kasvattaa isovanhemmat ja hoitoapua ollaan jatkuvasti vailla.

Vanhemmat hoitavat omat vapaaehtoisesti hankkimansa lapset ja työnsä. Isovanhemmat järjestäköön asumisensa niin, että pärjäävät kunnallisen kotihoidon turvin.

No jos on epäempaattinen eikä omien vanhempien luona kiinnosta käydäkään, niin kyllä. Mitäpä sillä väliä että hoitivat omat lapsensa. Kannattaa muistaa myös kun itse on vanha, tällä palstalla on niin katkeraa ja kostonhimoista porukkaa, että tuskin sellaisia ne omat lapset ja lapsenlapset tulevat usein katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi omaishoitajaksi, mutta mitä väärää siinä on jos isovanhemmat toivoisivat enemmän yhteydenpitoa jatkossa? Ja hehän ovat omat lapsensa hoitaneet aikanaan, silläkö ei mitään arvoa vaan heidän tulisi olla vielä lastenlasten hoitoautomaattejakin? Ihan kiva jos isovanhemmat tykkäisi nähdä lapsia, mutta iäkkäät tuskin jaksaa hoitaa. Ehkä ovat halunneet hekin elää välillä ja tajunneet oman kuolevaisuuden. Mitä väärää on jos isovanhemmatkin haluaa joskus aikaa itselleen? Ja samaan aikaan aloittajan kaltaiset itkee kun ei itse saa aikaa itselleen?

Osallistuvat isovanhemmat on etuoikeus, ei automaatio. Mielestäni menee niin että jokainen hoitaa omat lapsensa ja vanhempansa, lapsenlapset ei siihen yhtälöön muuten "kuulu". Jos teitä ei kiinnosta omia vanhempia auttaa, älkää vanhana itkekö jos teidän omia lapsiakaan ei kiinnosta teitä auttaa. Ihan liikaa on nykyäideissä ja iseissä niitä joiden lapset käytännössä kasvattaa isovanhemmat ja hoitoapua ollaan jatkuvasti vailla.

Vanhemmat hoitavat omat vapaaehtoisesti hankkimansa lapset ja työnsä. Isovanhemmat järjestäköön asumisensa niin, että pärjäävät kunnallisen kotihoidon turvin.

No jos on epäempaattinen eikä omien vanhempien luona kiinnosta käydäkään, niin kyllä. Mitäpä sillä väliä että hoitivat omat lapsensa. Kannattaa muistaa myös kun itse on vanha, tällä palstalla on niin katkeraa ja kostonhimoista porukkaa, että tuskin sellaisia ne omat lapset ja lapsenlapset tulevat usein katsomaan.

On isovanhempia, joita ei kiinnosta yhtään omien aikuisten lastensa jaksaminen. Ilmeisesti iän myötä taannutaan ja meno on kuin uhmakkaalla teini-ikäisellä, joka ei kompromisseja tunne.

Nykypäivän työelämä vie viimeisetkin mehut... Sitten pitäisi kaikki muu aika käyttää isovanhempien avustamiseen.

En kuvittele hetkeäkään, että lapseni jäävät lapsuuden kotipaikkakunnalleen. Opiskelut ja työt vievät muualle, osan jopa ulkomaille.

40-luvulla syntyneet vanhempani eivät asuneet samalla paikkakunnalla omien vanhempiensa kanssa, eivätkä mieheni tai minun vanhempani asu meidän kanssa samalla paikkakunnalla.