Lue keskustelun säännöt.
Itsekkäät isovanhemmat avuntarvitsijoina
Ikuinen hoivaaja(ko?)
16.04.2023 |
Me ei saatu pikkulapsiaikana minkäänlaista apua isovanhemmilta, ei ole päästy mihinkään kahdestaan ilman lapsia kertaakaan. Ei apua kun väsytti valvomisten vuoksi hirveän paljon, yksin piti pärjätä, kun hyväkuntoiset isovanhemmat halusi elää vain itselleen. Nyt sitten on lapset kasvaneet isoiksi eivätkä innostu käymään mummoloissa kun ne isovanhemmat on vähän etäisiksi jääneet. Isovanhemmat on alkaneet nyt kyselemään että olisi kiva kun tulisitte kylään ja että meidän pitäisi alkaa heille omaishoitajiksi. Ryhtyisittekö te?
Kommentit (177)
Tänän ketjun kantava sana on _ansaita_.
Ellei ole ansainnut ei myöskään saa.
Miten paljon sotaveteraanejakin jätettiin yksin, vaikka he jos ketkä ovat ansainneet parasta kohtelua ja kaikkea hyvää.
Mihin ihmisiltä on hävinnyt toisista välittäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoa, kuin että tämän yhteiskunnan ihmisten arvot ovat todella kovia. Lasketaan oikein mitalla, ettei minun vaan tarvitse auttaa milliäkään enempää kuin mitä minua on aikanaan autettu.
Romaniväestöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta he ainakin avuliaasti hoitavat vanhempansa ja isovanhempansa niin kauan kuin mahdollista. Vastuu ei ole yhdellä perheellä, vaan he vuorottelevat ja jakavat tehtäväänsä. Heille on kunnia-asia hoitaa itse omaisensa.
Tässä asiassa meillä olisi heiltä opittavaa. Enkä nyt tarkoita samanlaista hoitamista kuin heillä, mutta he arvostavat ja kunnioittavat vanhempia ihmisiä. Auttavat varmasti missä voivat eivätkä laske, etten nyt vaan auta liikaa ja enemmän kuin olen itse apua saanut.
Eli lapset eivät saa muutta opiskeluiden ja töiden perässä muualle. On jäätävä ilman koulutusta ja työtä hoitamaan vanhempia... hienoa 😑
Sanoinhan, ettei tarvitse hoitaa samoin kuin heillä eikä omaa elämäänsä pidä katkolle laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tänän ketjun kantava sana on _ansaita_.
Ellei ole ansainnut ei myöskään saa.
Miten paljon sotaveteraanejakin jätettiin yksin, vaikka he jos ketkä ovat ansainneet parasta kohtelua ja kaikkea hyvää.Mihin ihmisiltä on hävinnyt toisista välittäminen?
Sitä hyvää, ei vain ollut jaettavaksi, ennen kuin 70-luvun jälkeen.
Suomi eli todella köyhyydessä vielä 60-luvulle saakka, sotakorvaukset oli maksettavana ja Suomen jälleenrakentaminen. Ja kaikesta oli pulaa.
Pappani ja mummi lottana, olivat veteraaneja ja ainakin heidän elämänsä muuttui ja saivat palveluja, kun elintaso nousil, kun siihen oli varaa.
Vanhempani kuuluvat suuriin ikäluokkiin ja ainakin meidän perheessä isovanhemmat hoidettiin kotiin, lapset hoitivat heitä vuosikymmeniä ja auttoivat ja hoitokodeissa olivat vain muutaman kuukauden ennen kuolemaansa. Ja ainakin he eivät saaneet perintöä ja elämä oli vaatimatonta.
Enkä koskaan ollut yksin isovanhempien luona hoidossa tai edes yksin kylässä, kun molemmat isovanhemmat oli traumaattisoituneet sodassa ja ukki oli invalideetti, kun molemmat eturintamalla.
Vierailija kirjoitti:
Näyttäisi siltä, että
Suomessa on toimittu takavuosina samalla tavalla kuin Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä, eli isovanhemmat ovat hoitaneet kaikki lapsenlapsensa.
Siis tämä nykyinen polvi, joiden vanhemmat ovat niitä boomeri-ikäisiä, ovat kaikki isovanhempiensa hoitamia ja kasvattamia.
Oma kokemukseni kylläkin on aivan toinen. Olen nipin napin boomeri ja aivan itse lapseni hoitanut, samoin sisarukseni.
Toki on ollut tapauksia, joissa olemme tarvinneet vanhempiemme apua lastenhoidossa, ne ovat niitä tavanomaisia tapauksia. On ollut tilanteita, joihin ei ole voinut ottaa lasta mukaan. Mitään säännöllistä hoidattamista ei ole meillä ollut. Minun lapseni on ollut joitakin kertoja mummolassa yötä, siskoni lapset ei koskaan. Heille on mummo taas mennyt kotiin hoitamaan. Nekin yksittäistapauksia.
Enkä tunne yhtään sellaista ikätoveriani, joka ei olisi itse lapsiaan hoitanut ja että heidä lapset olisi olleet täysin tai edes osittain isovanhemmillaan.
Mun kokemukseni on päinvastoin se, että tämä boomer-sukupolvi on erityisenkin paljon hoitanut lapsenlapsiaan. Itse olen takuulla osuuteni hoitanut, vanhin lapsenlapseni on ollut meillä ehkä noin puolet ajastaan ja muutkin tosi paljon. Heidän vanhemmat on yksityisyrittäjiä, juuri siksi. En ole tunteja laskenut. Kuinkahan monet kerrat olenkaan lähtenyt töistä suoraan päiväkotiin hakemaan milloin ketäkin lapsenlastani.
Minua jotenkin loukkaa tämä ikäpolveni haukkuminen. Täällä yleistetään ihan kauheasti. Ikään kuin me kaikki tämän ikäiset olisimme kelvottomia, kiitos vaan.
Minun lapsellani ei ole kyllä varaa tuohon kuoroon liittyä, eikä siskonikaan lapsilla. Eikä kellään tuntemillani ystävieni lapsilla. Kyllä olemme hoitaneet, parasta aikaakin naapurissa asuva ikäiseni nainen hoitaa tyttärensä lasta iltaisin, kun täällä ei ole päiväkotia, missä lapset voisi olla myös illalla. Poika tulee päiväkodista mummolle ja jää usein kokonaan yöksikin.
Melkeinpä aina kun hänet näen, lapsi on mukana.
Kyllä se vaan on ollut hyvin tavallista täälläkin, että isovanhemmat ovat tavanneet olla todella aktiivisessa roolissa lastenlastensa perään katsomisessa. Itse olen ollut (20- ja 30-luvuilla syntyneiden) isovanhempieni hoidossa alle kouluikäisenä kaikki vanhempieni työpäivät, ja se oli siihen aikaan ainakin täällä päin hyvin tavallista. Jompi kumpi mummo (molemmat eläkkeellä, vaarit eivät vielä tuolloin) saapui meille aamuisin ennen vanhempien töihinlähtöä huolehtimaan meidän lasten aamupalat ja päiväsaikaan käytiin sitten esimerkiksi puistossa tai kirjastossa, syötiin lounasta jne. Ennen lähtöään teki monesti ruoan valmiiksi. Kouluikäisiä kun olimme niin mummo tuli enää vain iltapäiviksi ja laittamaan ruoan alkuun. Sunnuntaisin käytiin koko perhe isovanhemmilla vuorotellen syömässä. Kesäisin olimme kaikki lapsenlapset porukalla pidempiä pätkiä isovanhempien luona koulujen loma-aikaan, ja matkustelimme myös paljon isovanhempien kanssa kotimaassa. Toki yökylässä kävimme muutenkin ahkeraan. Useimpien ystävieni kokemukset ovat melko samanlaisia, ja muistan itsekin monien lapsuudenystävieni mummojen nimet vielä hyvin, koska he katsoivat ystävieni perään samoilla tavoilla ja heidän kanssaan olin tietysti paljon tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote
Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote
Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä.
Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.
Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.
Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.
Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote
Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä.
Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.
Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.
Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.
Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?
Tuossa olisi hyvä lista Petteri Orvolle leikata lapsiperheiden etuja ja palveluja ja palata boomerivanhempien lasten aikakauteen ja siirtää lastenhoito vastuu isovanhemmille ja kun se tulee vielä lasten vanhempien toiveesta ja vaatimuksesta, jolloin ei synny vastustusta.
Ja jo lapsiperheiden tuista säästettäisiin miljardeja. Toivottavasti Persut ovat mukana hallituksesta, onhan Riikka Purralla kokemusta, kun hänen äiti kuoli 12v ja siitä lähtien pärjännyt yksin ja kasvattanut ilman isovanhempien tukea kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänän ketjun kantava sana on _ansaita_.
Ellei ole ansainnut ei myöskään saa.
Miten paljon sotaveteraanejakin jätettiin yksin, vaikka he jos ketkä ovat ansainneet parasta kohtelua ja kaikkea hyvää.Mihin ihmisiltä on hävinnyt toisista välittäminen?
Niin, kysy tätä isovanhemmilta jotka ei ole koskaan viitsineet olla lastensa tai lstenlastensa elämässä mitenkään. Edes ristiäisiin ei viitsitty tulla kun ei siitä saa mitään itselle.
Siellä se itsekkyys on. Minä en taas ole itsekäs vaikka kieltäydyn auttamasta vanhempiani vanhuksina. Panostan sen ajan omiin lapsiini.
Boomerit ovat kasvattaneet sukupolven jonka elämässä äidin pitäisi koko ajan olla huolehtimassa aikuisesta lapsestaan, hänen kotitöistään ja lapsistaan.
Nyt boomerien lapsilla on aikuiset lapset joista kai isovanhempien pitäisi edelleen huolehtia kun heidän vanhempansa keskittyvät vihaamaan vanhempiaan vaihdevuosien ( myös miehillä) koko oireistolla.
Sosiaalityöntekijöillä kädet täynnä työtä kun boomereiden lastenlasten alkoholi/ huume/ mt- ongelmia yritetään paikata ja heidän pieniä lapsiaan sijoitetaan tai tuetaan lapsiperhetyöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänän ketjun kantava sana on _ansaita_.
Ellei ole ansainnut ei myöskään saa.
Miten paljon sotaveteraanejakin jätettiin yksin, vaikka he jos ketkä ovat ansainneet parasta kohtelua ja kaikkea hyvää.Mihin ihmisiltä on hävinnyt toisista välittäminen?
Hyvä huomio. Eli moni saa katsoa peiliin ja kysyä olenko kuitenkin itse se itsekkäin?
Tämän ja viime aikojen/ vuosien trendi on ollut minä itse. Minä haluan, minä vaadin ja kaiken tulee toimia siten kuin minulle on parasta.
Enkä saa rasittaa itseäni millään tai kenellekään ja minun ei tarvi välittää kenestäkään muusta kuin itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ovat kasvattaneet sukupolven jonka elämässä äidin pitäisi koko ajan olla huolehtimassa aikuisesta lapsestaan, hänen kotitöistään ja lapsistaan.
Nyt boomerien lapsilla on aikuiset lapset joista kai isovanhempien pitäisi edelleen huolehtia kun heidän vanhempansa keskittyvät vihaamaan vanhempiaan vaihdevuosien ( myös miehillä) koko oireistolla.
Sosiaalityöntekijöillä kädet täynnä työtä kun boomereiden lastenlasten alkoholi/ huume/ mt- ongelmia yritetään paikata ja heidän pieniä lapsiaan sijoitetaan tai tuetaan lapsiperhetyöllä.
Itse ajattelen, jotkut boomerit ovat kasvattaneet sukupolven, jotka ovat syntyneet 80-luvun jälkeen ja he ovat saaneet syntyä korkeaan elintasoon ja yltäkylläisyyteen, eikä mikään apu ole riittävästi, eikä kylliksi. Eikä edes 90-luvulla heitä lama koskettanut.
Itsekin olen boomereiden lapsi ja syntynyt 60-lopussa ja myös serkut ja meidän ajatusmaailmamme ja tarpeemme on aivan toiset, kuin niiden serkkujen, jotka ovat syntyneet 80-luvun jälkeen.
Ja saa nähdä, millaisen sukupolven kasvattavat tämän päivän nuoret äidit, kun yhä useampi lapsi voi huonosti, mutta silti ollaan täydellisiä vanhempia ja kaikesta syytetään edellisiä sukupolvia ja kaikki on muiden syytä tai yhteiskunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänän ketjun kantava sana on _ansaita_.
Ellei ole ansainnut ei myöskään saa.
Miten paljon sotaveteraanejakin jätettiin yksin, vaikka he jos ketkä ovat ansainneet parasta kohtelua ja kaikkea hyvää.Mihin ihmisiltä on hävinnyt toisista välittäminen?
Niin, kysy tätä isovanhemmilta jotka ei ole koskaan viitsineet olla lastensa tai lstenlastensa elämässä mitenkään. Edes ristiäisiin ei viitsitty tulla kun ei siitä saa mitään itselle.
Siellä se itsekkyys on. Minä en taas ole itsekäs vaikka kieltäydyn auttamasta vanhempiani vanhuksina. Panostan sen ajan omiin lapsiini.
Todellisuudessa, suurin osa lasten vanhemmista eivät ole saaneet mitään hoitoapua lapsilleen isovanhemmilta, sillä nuorena on lähdetty kotinurkilta opiskelun ja työnperässä muualle, satojen kilometrien päähän ja nuorena on halu itsenäistyä ja ottaa vastuu elämästään. Ja ehkä juuri siksi, eivät edes sitä kaipaa tai syyllistä vanhempiaan.
Meitä oli kolme lasta ja kaikki muuttivat heti lukion jälkeen 300-1500km päähän opiskelemaan ja työhön. Eikä isovanhemmat ole hoitanut lastenlapsiaan, mutta silti on lämpimät ja hyvät välit, jotka on hoidettu vierailujen ja muiden yhteyksien avulla. Ja silti kaikki mahdollinen apu annetaan vanhemmille ja jokainen meistä on valmis ottamaan vanhemmat hoitoonsa kotiinsa, jos he apua tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänän ketjun kantava sana on _ansaita_.
Ellei ole ansainnut ei myöskään saa.
Miten paljon sotaveteraanejakin jätettiin yksin, vaikka he jos ketkä ovat ansainneet parasta kohtelua ja kaikkea hyvää.Mihin ihmisiltä on hävinnyt toisista välittäminen?
Niin, kysy tätä isovanhemmilta jotka ei ole koskaan viitsineet olla lastensa tai lstenlastensa elämässä mitenkään. Edes ristiäisiin ei viitsitty tulla kun ei siitä saa mitään itselle.
Siellä se itsekkyys on. Minä en taas ole itsekäs vaikka kieltäydyn auttamasta vanhempiani vanhuksina. Panostan sen ajan omiin lapsiini.Todellisuudessa, suurin osa lasten vanhemmista eivät ole saaneet mitään hoitoapua lapsilleen isovanhemmilta, sillä nuorena on lähdetty kotinurkilta opiskelun ja työnperässä muualle, satojen kilometrien päähän ja nuorena on halu itsenäistyä ja ottaa vastuu elämästään. Ja ehkä juuri siksi, eivät edes sitä kaipaa tai syyllistä vanhempiaan.
Meitä oli kolme lasta ja kaikki muuttivat heti lukion jälkeen 300-1500km päähän opiskelemaan ja työhön. Eikä isovanhemmat ole hoitanut lastenlapsiaan, mutta silti on lämpimät ja hyvät välit, jotka on hoidettu vierailujen ja muiden yhteyksien avulla. Ja silti kaikki mahdollinen apu annetaan vanhemmille ja jokainen meistä on valmis ottamaan vanhemmat hoitoonsa kotiinsa, jos he apua tarvitsevat.
Sama tuo boomereiden ikäluokka. Suuri osa lähti maaseudulta kaupunkeihin, jossa oli työtä tarjolla. Sinne jäi mummot kupsuttamaan omia juttujaan kotikyliinsä.
Ja tietysti hekin jotka lähtivät opiskelemaan, en tiedä oliko yhtä paljon yliopistoja eri puolilla maata kuin nykyisin mutta ei kai yleistä heidänkään ollut työllistyä sinne kotipaikkakunnilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänän ketjun kantava sana on _ansaita_.
Ellei ole ansainnut ei myöskään saa.
Miten paljon sotaveteraanejakin jätettiin yksin, vaikka he jos ketkä ovat ansainneet parasta kohtelua ja kaikkea hyvää.Mihin ihmisiltä on hävinnyt toisista välittäminen?
Niin, kysy tätä isovanhemmilta jotka ei ole koskaan viitsineet olla lastensa tai lstenlastensa elämässä mitenkään. Edes ristiäisiin ei viitsitty tulla kun ei siitä saa mitään itselle.
Siellä se itsekkyys on. Minä en taas ole itsekäs vaikka kieltäydyn auttamasta vanhempiani vanhuksina. Panostan sen ajan omiin lapsiini.Todellisuudessa, suurin osa lasten vanhemmista eivät ole saaneet mitään hoitoapua lapsilleen isovanhemmilta, sillä nuorena on lähdetty kotinurkilta opiskelun ja työnperässä muualle, satojen kilometrien päähän ja nuorena on halu itsenäistyä ja ottaa vastuu elämästään. Ja ehkä juuri siksi, eivät edes sitä kaipaa tai syyllistä vanhempiaan.
Meitä oli kolme lasta ja kaikki muuttivat heti lukion jälkeen 300-1500km päähän opiskelemaan ja työhön. Eikä isovanhemmat ole hoitanut lastenlapsiaan, mutta silti on lämpimät ja hyvät välit, jotka on hoidettu vierailujen ja muiden yhteyksien avulla. Ja silti kaikki mahdollinen apu annetaan vanhemmille ja jokainen meistä on valmis ottamaan vanhemmat hoitoonsa kotiinsa, jos he apua tarvitsevat.
Tuon tunnistan. Ei ole ollut mahdollistakaan hoitaa lastenlapsia kun asuivat satojen kilometrien päässä.
Välit ovat pysyneet hyvinä. Josko johtuukin siitä, ettei ole asuttu liian lähellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote
Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä.
Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.
Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.
Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.
Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?
Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote
Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä.
Ehkä riippuu siitä millainen on " hätä". Eivät auta edes hädän hetkellä?
Ymmärrän hyvin isovanhempia, joilla ei ole ehkä resursseja. On sairauksia, ehkä toinen puolisoista hoitaa jo puolisoaan, on taloudellisia vaikeuksia jne.. puhumattakaan että on välimatkaa..
Kyllä jokainen joka lapsia laittaa saa varautua siihen että hoitaa ja huoltaa myös, kunnes lapset ovat omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote
Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä.
Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.
Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.
Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.
Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?
Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.
Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.
Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote
Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä.
Ehkä riippuu siitä millainen on " hätä". Eivät auta edes hädän hetkellä?
Ymmärrän hyvin isovanhempia, joilla ei ole ehkä resursseja. On sairauksia, ehkä toinen puolisoista hoitaa jo puolisoaan, on taloudellisia vaikeuksia jne.. puhumattakaan että on välimatkaa..
Kyllä jokainen joka lapsia laittaa saa varautua siihen että hoitaa ja huoltaa myös, kunnes lapset ovat omillaan.Mun vanhemmat ei ole koskaan auttaneet ja ei edes pahan hädän hetkellä. Kerran pari on ollut 15v sisään todellinen hätä jolloin itkien soitin apua ja se ei olisi vaatinut heiltä juuri mitään. Äitini löi luurin korvaan tokaisten että meillä on periaate että emme auta missään, koskaan, hoida itse tilanteesi.
En voi välttyä ajatukselta että tekisi mieli sanoa nuo samat sanat äidilleni vanhuksena.
En ole todellakaan saanut mitään apua tai tulea koskaan. En edes välittämistä tai myötätuntoa. Kaikki, jopa joululahjat, loppui siihen kun täytin 18.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.[/quote
Tässähän juuri ihmiset kertovat kipeistä kokemuksistaa kuinka eivät ole saaneet apua.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan ymmärrä niitä isovanhempia, jotka toteavat omansa jo hoitaneensa, eivätkä auta omia lapsiaan edes hädän hetkellä.
Ihan pakko kysyä, mihin nykyisin lapsiperheet tarvitset isovanhempien apua ja huolenpitoa, kun jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon, vanhemmat voi töistä ottaa vapaata, jos lapsi sairastuu, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat kertak.vaipoista ja eineksistä. Äitiysloma lähes vuoden ja toinen vanhempi voi olla kotona, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Vanhempi voi tehdä lyhennettyä työpäivää, kunnes lapsi täyttää 12v. Ja tästä kaikesta maksetaan riihikuivaa rahaa perheelle ja päivähoitokin on lähes ilmaista. Työelämästä pitkät lomat, yli kuukauden ja palkalliset arkipyhävapaat.
Ja nämä oikeudet ja etuudet ovat koskeneet vain 50-tai 60-luvulla tai senjälkeen synnyttäneitä äitejä, eikä suuria ikäluokkia.Itse olen syntynyt 60-luvulla ja boomerien lapsi ja minut vietiin hoitoon 3kk kun äidiltäni olisi mennyt työpaikka alta, äiti ompeli vaatteet, perunat kasvatettiin kaupungin viljelypalstalla, asuttiin pienessä kaksiossa. Isovanhemmat asuivat 200km päässä, jotka olivat jo vanhoja ja sodassa traumaattisoituneet. Vanhemmat teki 6 pv työviikkoa ja vuosiloma kesällä pari viikkoa ja hoitopaikka vaihtuu usein, kun päiväkoteja oli vähän ja niihinkin vain pääsi sosiaalisin perustein. Lapsuuteni oli köyhää ja elämä niukkaa.
Ja tätä köyhyyttä ja niukkuutta jotkut täällä haikailevat ja kaipaavat ja nyt yhteiskunnan pitäisi tukea ja lisäksi vielä isovanhempien, erityisesti mummojen, mutta mikä on tämän päivien vanhempien vastuu omasta elämästään ja vastuistaan. Halutaan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. Lapsi saatetaan sysätä hoitoon isovanhemmille, mutta isovanhemmat eivät saa edes päättää mitä lapsi syö tai miten lasta kasvatetaan, sen oikeuden nykyään äiti haluaa pitää itselleen. Nykyään mamma tekisi rikos ilmoituksen, jos isovanhemmat antaisi piiskaa, niin kuin vielä 70-luvulla tehtiin.
Miksi veronmaksajat edes ylläpitävät ja maksavat yhteiskunnan tarjoamista lapsiperheiden eduista ja himmelistä, jos vastuu ja hoito kuuluisi isovanhemmille?
Aivan ja lisäisin vielä, että veronmaksajat kustantavat lasten harrastukset läppäritkin maksetaan, ettei kukaa koe olevansa erilainen. Puistoissa jaetaan kesäisin ilmaista ruokaa, ilmankos Suomi on korvia myöten veloissa.
Kunnon satuiluja. Mä en ole saanut koskaan mitään apua lasten kanssa enkä mitään tukea harrastuksiin tai läppäreihin. Normaali työssäkäyvä perhe ei saa yhtään mitään tukea lastensa elämään. Ja älkää nyt sönköttäkö päivähoidon subventiosta. Maksan veroja 4000e kuussa joten päivähoidonkin maksan itse.
Lasu-perheet on nitä joille maksetaan kaikki mutta ns normaalit itse itsensä elättävät perheet ei saa yhtään mitään.
Jos maksaa veroja 4000 € kuussa, ei kyllä palloile palstalle määkymässä satuilusta. Kai nyt jokainen käsittää, että joku raja tässä sossurahan jaossakin tulee olla ja jonku osan kansasta tulee tienata että luukula riittää jaettavaa.
Näitä elätettäviä alkaa olla jo siihen malliin ettei suomiparan selkäranka selvästi kestä, vaikka jokaiselta tienaavalta otettaisiin 60-80% veroihin.
On iso ero vihaako vanhempiaan ja jotain ikäpolvea yleistäen vai asuuko kaukana.
Huomautan, vanhat piiat ja -pojatkin pärjäävät ilman ainoaa lasta. Tuo on ihan turhaa raivoa pelätä etukäteen että jos ne joskus tarvitsee jotain apua, nuo huonot vanhempani.
Omalta osaltani, lapset asuvat kaikki kaukana.
Mutta jos en itse osaisi kysellä vaikka tilausbussin käytöstä ( monessa kunnassa ovelta noutava bussi) tai muuta kunnan palvelua, he varmaan ottaisivat selvän asiasta. Sen voi tehdä sieltä kaukaakin.
Mutta jos jollekulle on se vastenmielistä, hän voi olla viis veisaamatta vanhemmistaan. Hakea tukea vaikka vauvapalstalta.