Lue keskustelun säännöt.
Itsekkäät isovanhemmat avuntarvitsijoina
Ikuinen hoivaaja(ko?)
16.04.2023 |
Me ei saatu pikkulapsiaikana minkäänlaista apua isovanhemmilta, ei ole päästy mihinkään kahdestaan ilman lapsia kertaakaan. Ei apua kun väsytti valvomisten vuoksi hirveän paljon, yksin piti pärjätä, kun hyväkuntoiset isovanhemmat halusi elää vain itselleen. Nyt sitten on lapset kasvaneet isoiksi eivätkä innostu käymään mummoloissa kun ne isovanhemmat on vähän etäisiksi jääneet. Isovanhemmat on alkaneet nyt kyselemään että olisi kiva kun tulisitte kylään ja että meidän pitäisi alkaa heille omaishoitajiksi. Ryhtyisittekö te?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastausten perusteella hämmästyttää, onko suomalaisilla todella yleensä noin etäiset välit lähisukulaisiin. Mun äiti ja isä muuttivat kävelymatkan päähän, jotta voisivat auttaa lastenhoidossa, ja siksi mekin autoimme heitä, kun he tarvitsivat apua. Olen kyllä kuullut muistakin mummoista, jotka ovat ihan aktiivisesti nykyäänkin hoitaneet lapsenlapsiaan.
Mutta jos tuollaista läheisyyttä ei ole, niin en todellakaan alkaisi omaishoitajaksi. Se on raskasta muutenkin.
Eikä ole, tälläinen aloitus vaan vetää määrätynlaista porukkaa kehiin. Kokeilkaapa aloitusta, jossa iloisena ja onnellisena sydämen kyllyydestä kerrotte perheestänne ja ihanasta suvustanne, ihanista lapsistanne ja siitä lämmöstä ja turvasta jota kaikesta saatte. Tulee heti sata alapeukkua ja solvausta, mitä sä oikein yrität olla, ootko muka parempi kuin me. Älä kuule edes kuvittele ja haukut päälle.
Onko yllätys, että kaikki suvut eivät asuja satoja vuosia samalla paikkakunnalla vaan lapset muuttavat muualle opiskeluiden ja töiden perässä.
Silloin ei enää juosta jokaisen parahduksen perässä auttamassa milloin missäkin asiassa. Omat lapset on hoidettu itse, puolison ja päivähoidon turvin. Ei ole ollut sukua apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja anopilla oli paras suhde heti ensimmäisestä tapaamisesta. Kävin auttamassa, soitin joka päivä, hän ei koskaan pyytänyt mitään. Rakastin häntä ihan oikeesti. Nyt olen anoppi pojan perheelle. Kun olin töissä, kerran viikossa tapasin ja autoin lapsia. Nyt ovat kasvaneet hoivaamisen ohi. He käyvät yökylässä edelleenkin ja autt avat minua. Mutta lasten täytyy saada oma polkunsa tallata. Perheen asioihin ei saa puuttua. Miniä on huono soittamaan ja kyselemään. En anna sen häiritä itseäni. Olen onnellinen näistä ihmisistä. Se vaatii kärsivllisyyttä ja sosiaalista älykkyyttä. Rakkaudella pärjää pitkälle. Ajattelepa itte.
Itsellä sama kokemus kuin sinulla ap. Isovanhemmille oli omat menot tärkeämpiä kuin lapsenlapset. Olivat jo eläkkeellä lasten ollessa pieniä mutta ei heiltä löytynyt aikaa eikä apua vaikka tiesivät että perheessämme oli sairautta ja jaksamisongelmia. Meidän piti pärjätä yksin ja niin pitää heidänkin nyt kun alkavat olla siinä iässä että tarvitsevat apua. Älä kanna minkäänlaista syyllisyyttä ap, en minäkään kanna. Niin makaa kuin petaa. Onhan se surullista että asiat menivät näin mutta minkäs teet. He tekivät omat valintansa ja minä teen omani.
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.
Meidän asuivat ulkomailla 20 v. Vanhemmiten muuttivat takasin. Nyt pitäis sitten olla tapaamassa ja soitella. Lapsenlapset eivät ole koskaan kiinnostaneet. Minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.
Niin, no, nämä isovanhemmat eivät aikoinaan hoitaneet omia lapsiaan. He eivät ole vielä hoitaneet tuota omaa hoitovuoroaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama kokemus kuin sinulla ap. Isovanhemmille oli omat menot tärkeämpiä kuin lapsenlapset. Olivat jo eläkkeellä lasten ollessa pieniä mutta ei heiltä löytynyt aikaa eikä apua vaikka tiesivät että perheessämme oli sairautta ja jaksamisongelmia. Meidän piti pärjätä yksin ja niin pitää heidänkin nyt kun alkavat olla siinä iässä että tarvitsevat apua. Älä kanna minkäänlaista syyllisyyttä ap, en minäkään kanna. Niin makaa kuin petaa. Onhan se surullista että asiat menivät näin mutta minkäs teet. He tekivät omat valintansa ja minä teen omani.
Kiitos tästä kommentista!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta muutettiin aikanaan Ruotsiin, Amerikkaan ja Australiaan sankoin joukoin, toitä paiskimaan, eikä sekään estänyt pitämästä yhteyttä. Posti kulki ja puhelin toimi.
Jokaisen kuuluukin hoitaa perheensä ja lapsensa, jokainen vuorollaan. Vanhusten huolenpito kuuluu sivistykseen, pidetäänhän elukoistakin huolta viimeiseen saakka. Tämän päivän vanhukselle jo pankkiasiat, samoin terveydenhoitoon liittyvät asiat tuottavat hankaluuksia, puhekinkin tökkii välillä ja salasana unohtuu. On julmaa, jos vanhus on aivan vieraiden hyväksikäyttäjien armoilla nykyajan vempaitten kanssa, jos läheisiä on..
Kaikilla ei valitettavasti ole. On hyvin palkitsevaa tukea ja auttaa jos vain voi, jokainen meistä on saanut varmasti apua itsekin.
Niin, no, nämä isovanhemmat eivät aikoinaan hoitaneet omia lapsiaan. He eivät ole vielä hoitaneet tuota omaa hoitovuoroaan.
Totta. Huomaan, että vänkään liikaa kuinka pitää välittää, vaikka ole lukenut ja monen viisaan suusta kuullut, että ei pidä. Jos isän tai äidin tekemiset tuottavat vain pahaa mieltä on oikeus ottaa etäisyyttä, on velvollisuus pitää huolta itsestään, niin ja lapsistaan.
Tiedän myös, että kaikkea ei voi aina korjata, vaikka tahtoa olisikin.
Minua häiritsee tässä jutussa koston maku. Sitä en hyväksy.
Omaishoitajuus on virallinen hoitosuhde huonokuntoiseen. Jos toinen vanhemmista muuttuu avuttomaksi, yleensä se parempikuntoinen on omaishoitaja. Siitä maksetaan myös pieni korvaus.
Aloittaja purkaa omaa katkeruuttaan ja haluaa maksaa potut pottuina. Turhaa pelkoa. Kenenkään ei tarvitse tehdä sopimusta omaishoitajuudesta, jos ei halua. En ole itsekkään ryhtynyt omaishoitajaksi.
Autan kyllä joissakin asioissa, jos pystyn.
Anteeksi on annettava ja lähimmäistä pitää auttaa. Se on elämän laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
ApTuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.
Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.
Ollos huoleton!
Niin. Lapset tehdään sillä olettamuksella, että niiden hoitajat ovat lapsen äiti ja isä.
Siihen ei ole tarkoituskaan kenenkään muun osallistua. Ei ole olemassa mitään automaattista hoitamisapua.
Monet isovanhemmat ja monet muutkin sukulaiset tai ystävät voivat tietysti olla lapsen hoidossa mukana, mutta se on aina yksilöllistä eikä se ole missään laissa määrätty.
Kukaan ei ole velvollinen ottamaan vastuuta jonkun pikkulapsen vanhemman väsymyksestä tai tarpeesta päästä juhlimaan tms.
Vanhojen vanhempien hoitaminen ei sekään ole kenenkään velvollisuus, mutta siitä laistamiseen ei ole selitys se, että he eivät hoitaneet lapsenlapsiaan.
He hoitivat LAPSENSA. Ja siinä mielessä nämä lapset ovat ainakin jonkinlaisessa vastuussa siitä.
Eli jos vanhempasi hoitivat sinut, kun olit lapsi, hoida sinä sitten vanhempasi, kun nämä ovat vanhoja.
Mutta jos et tunne halua etkä vastuuta huolehtia heistä, niin hoida sitten edes ne omat lapsesi itse. Ehkä he sitten huolehtivat sinun vanhuudestasi aikanaan, asettamatta siihen mitään ehtoa heidän lapsiensa hoitamiseen.
Oma äitini sai kyllä kaiken avun äidiltään siivoamisesta ja ruoanlaitosta lähtien. Kun hän lopulta kaikkensa antaneena teki kuolemaa, mitä tekee äitini: haukkuu ja soimaa tuota vanhaa kuolevaa ihmistä, eikä todellakaan suostu auttamaan tätä missään asiassa.
En ollenkaan ihmettele, miksemme mekään koskaan saaneet äidiltäni minkäänlaista apua yhtään missään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
ApTuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.
Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.
Ollos huoleton!Niin. Lapset tehdään sillä olettamuksella, että niiden hoitajat ovat lapsen äiti ja isä.
Siihen ei ole tarkoituskaan kenenkään muun osallistua. Ei ole olemassa mitään automaattista hoitamisapua.
Monet isovanhemmat ja monet muutkin sukulaiset tai ystävät voivat tietysti olla lapsen hoidossa mukana, mutta se on aina yksilöllistä eikä se ole missään laissa määrätty.
Kukaan ei ole velvollinen ottamaan vastuuta jonkun pikkulapsen vanhemman väsymyksestä tai tarpeesta päästä juhlimaan tms.
Vanhojen vanhempien hoitaminen ei sekään ole kenenkään velvollisuus, mutta siitä laistamiseen ei ole selitys se, että he eivät hoitaneet lapsenlapsiaan.
He hoitivat LAPSENSA. Ja siinä mielessä nämä lapset ovat ainakin jonkinlaisessa vastuussa siitä.
Eli jos vanhempasi hoitivat sinut, kun olit lapsi, hoida sinä sitten vanhempasi, kun nämä ovat vanhoja.
Mutta jos et tunne halua etkä vastuuta huolehtia heistä, niin hoida sitten edes ne omat lapsesi itse. Ehkä he sitten huolehtivat sinun vanhuudestasi aikanaan, asettamatta siihen mitään ehtoa heidän lapsiensa hoitamiseen.
Omat lapseni olen jo hoitanut. Heidän lapsuutensa ei enää palaa. Omat vanhempani eivät hoitaneet minua aikoinaan, sen olet voinut tästä ketjusta lukea. Ei tosiaan ole mitään automaattista hoitamisapua - isovanhemmillekaan. Kerro miksi minun täytyisi mielestäsi hoitaa seuraavat vuodet isovanhempia, joille minun hyvinvointini tai lasteni olemassaolo on ollut yhdentekevää? Kerro miksi he ovat mielestäsi oikeutettuja kaikkeen apuun ja minä en. Aloituksessa on kyse siitä että en enää jaksa ottaa ketään hoitaakseni, varsinkaan sellaisia, jotka ovat minusta viis veisanneet vuosikaudet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee tässä jutussa koston maku. Sitä en hyväksy.
Omaishoitajuus on virallinen hoitosuhde huonokuntoiseen. Jos toinen vanhemmista muuttuu avuttomaksi, yleensä se parempikuntoinen on omaishoitaja. Siitä maksetaan myös pieni korvaus.
Aloittaja purkaa omaa katkeruuttaan ja haluaa maksaa potut pottuina. Turhaa pelkoa. Kenenkään ei tarvitse tehdä sopimusta omaishoitajuudesta, jos ei halua. En ole itsekkään ryhtynyt omaishoitajaksi.
Autan kyllä joissakin asioissa, jos pystyn.
Anteeksi on annettava ja lähimmäistä pitää auttaa. Se on elämän laki.
Ei todellakaan mene niin, että toiset voi vaan per s eillä ja sitten saavat anteeksi kun itse tarvitsevat jotain. Silkkaa idiotismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee tässä jutussa koston maku. Sitä en hyväksy.
Omaishoitajuus on virallinen hoitosuhde huonokuntoiseen. Jos toinen vanhemmista muuttuu avuttomaksi, yleensä se parempikuntoinen on omaishoitaja. Siitä maksetaan myös pieni korvaus.
Aloittaja purkaa omaa katkeruuttaan ja haluaa maksaa potut pottuina. Turhaa pelkoa. Kenenkään ei tarvitse tehdä sopimusta omaishoitajuudesta, jos ei halua. En ole itsekkään ryhtynyt omaishoitajaksi.
Autan kyllä joissakin asioissa, jos pystyn.
Anteeksi on annettava ja lähimmäistä pitää auttaa. Se on elämän laki.
Miksihän nämä isovanhemmat eivät ole itse auttaneet lähimmäistään? Lapsensa ovat hoidattaneet omilla vanhemmillaan, toisaalta eivät ole itse hoitaneet näitä vanhempia heidän vanhetessaan.
Sitten aikuisten lasten pitäisi hoitaa heidät? Lapsilla on omat lapset ja työnsä hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan että näiden vuosien tapaamistahdilla olisi ihan typerää alkaa omaishoitajiksi.
Siis ehdottiko he tuota omaishoitajuutta, vai teatralisoitko?
Omaishoitajahan on kiinni hoidettavissa suunnilleen 24/7 ?
Vastaa heille kuten oma poika varoitti jo hyvissä ajoin, ettei hänestä ole omaishoitajaksi mutta omaisuudenhoito saattaa onnistua jos antavat täyden valtakirjan ;)
Ei kai ainakaan aloittajan äiti?
https://www.vauva.fi/keskustelu/5087704/teeskentelin-koko-viikonlopun?c…
Mutta perinnöt kyllä mielelläsi otat vastaan. Kyttäätkö oikein milloin kuolema heille tulee?
Ei näitä kannata kovin kärkkäästi tehdä.tai kostoa miettiä. Siitä kärsii eniten itse. Sen verran kyllä, ettei myöskään kannata itseään rasittaa liialla velvollisuudella, ei omaishoito tai siivousapu tms ole välttämätöntä. Ne voi ostaa. Taitaa ne vanhemmat silti jotain apua tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Ei näitä kannata kovin kärkkäästi tehdä.tai kostoa miettiä. Siitä kärsii eniten itse. Sen verran kyllä, ettei myöskään kannata itseään rasittaa liialla velvollisuudella, ei omaishoito tai siivousapu tms ole välttämätöntä. Ne voi ostaa. Taitaa ne vanhemmat silti jotain apua tarvita.
Sekö on kosto että Ap miettisi vuosien jälkeen vihdoin omaa jaksamistaan eikä repeäisi kappaleiksi aloittamalla vuorostaan isovanhempien hoitamisen, niiden jotka ei tehneet elettäkään aapeetä auttaakseen?
Tarkoitatko että minun pitäisi oman hyvinvointini takia alkaa seuraavaksi piikomaan (kuten joku mainitsi) piittaamattomia isovanhempia? Kuka tahansa tulisi helposti kaunaiseksi jos edes lähimmät ihmiset eivät välittäisi mitenkään.