Itsekkäät isovanhemmat avuntarvitsijoina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan että näiden vuosien tapaamistahdilla olisi ihan typerää alkaa omaishoitajiksi.

Siis ehdottiko he tuota omaishoitajuutta, vai teatralisoitko?

Omaishoitajahan on kiinni hoidettavissa suunnilleen 24/7 ?

Vastaa heille kuten oma poika varoitti jo hyvissä ajoin, ettei hänestä ole omaishoitajaksi mutta omaisuudenhoito saattaa onnistua jos antavat täyden valtakirjan ;)

Eräs   meppi omaishoiti  vanhempiaan Brysselistä saakka, järjestelykysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä kannata kovin kärkkäästi tehdä.tai kostoa miettiä. Siitä kärsii eniten itse. Sen verran kyllä, ettei myöskään kannata itseään rasittaa liialla velvollisuudella, ei omaishoito tai siivousapu tms ole välttämätöntä. Ne voi ostaa. Taitaa ne vanhemmat silti jotain apua tarvita.

Sekö on kosto että Ap miettisi vuosien jälkeen vihdoin omaa jaksamistaan eikä repeäisi kappaleiksi aloittamalla vuorostaan isovanhempien hoitamisen, niiden jotka ei tehneet elettäkään aapeetä auttaakseen?

Hän itse aikuisena on perheensä perustanut, lapsensa hankkinut ja nyt syyttää vanhempiaan elämänsä raskaudesta?

Hän tarvitsee itse nyt apua.

Ei tietenkään tarvitse autaa, jos auttaminen ei tule sydämestä. Ja harvoin ne lapselliset edes antavat, oli isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia miten paljon tahansa tai sitten ei.

Yleensä iäkkäiden vanhempien hoitovastuu jää lapsettomille lapsille, eikä lastenlapset juuri käy edes katsomassa hoivakodissa isovanhempiaan.

Olen myös ollut useamman kerran oikeudessa todistamassa, kun vanhukset ovat testamentissä määränneet suuremman perinnön lapsilleen, jotka ovat heitä auttaneet ja hoitaneet ja siinä vaiheessa lähes aina ne, joilta hoitoapua ei ole tullut, riitauttavat testamentin ja ovat vaatimassa samaa perintöosuutta, kuin ne jotka auttavat.

Ei olla valmis korvaamaan edes bensakuluja, niistäkin riidellään oikeudessa, vaikka se olisi vainajan viimeinen tahto.

Vierailija kirjoitti:

Vastausten perusteella hämmästyttää, onko suomalaisilla todella yleensä noin etäiset välit lähisukulaisiin. Mun äiti ja isä muuttivat kävelymatkan päähän, jotta voisivat auttaa lastenhoidossa, ja siksi mekin autoimme heitä, kun he tarvitsivat apua. Olen kyllä kuullut muistakin mummoista, jotka ovat ihan aktiivisesti nykyäänkin hoitaneet lapsenlapsiaan.

Mutta jos tuollaista läheisyyttä ei ole, niin en todellakaan alkaisi omaishoitajaksi. Se on raskasta muutenkin.

Suurin osa pienten lasten vanhempista, eivät ole jääneet vanhempien nurkkiin ja kävelymatkan päähän asumaan, vaan on lähdetty opiskelun ja työn perässä satojen kilometrien päähän, jopa tuhansien ja lomalla käydään tapaamassa parikertaa vuodessa ja ollaan teknologian avulla yhteydessä. Omat vanhempani asuvat 1300km päässä. Näin myös tuttava ja ystäväpiirissä.

Eikä kenenkään isovanhemmat ole hoitaneet lapsia, vaan jos ne on hankittu, vastuu on silloin itsellä. Ellei sitten perhesuunniteluun oteta myös mukaan isovanhemmat ja sukulaiset. Ja monessa perheessä ei ole edes isovanhempia, vaan ovat kuolleet.

Olen ihmetellyt, miten aikuiset hankkivat lapsia ja sitten kuvitellaan hoitovastuun siirtyvän isovanhemmille, kummeille tai sukulaisille.

Jotenkin tuntuu aikuisuuden kasvun pysähtynyt.

Jokaisen on ihan itse luotava turvaverkosto ja hankittava apua, jos ei selviä vanhemmuudesta ja siitä pitää maksaa.

No, olen mummo ja tiedän jo, ettei lapseni minua ota herateilleen vaikka autan aina kun pyytävät.

Mutta jos pidemmälle aattelen niin en kyllä haluaisikaan niitä minua ja asioitani hoitamaan. Odotan vaan, että lapsenlapset kasvaa ja en ole enää se piika. Sitten vasta olen vapaa, mummo en ole koskaan saanut olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.

Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.

Ap

Tuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.

Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.

Ollos huoleton!

En ole vihainen. Olen väsynyt. Olen vihdoinkin oman hoitourakkani loppupuolella enkä jaksa ajatella, että tästä alkaisi heti perään uusi hoitourakka.

Nämä isovanhemmat hoidattivat aikoinaan meidät omilla vanhemmillaan lähes kokonaan. Jostain syystä tämä jos-teet-lapsia-hoidat-ne-itse ei koske nykyistä isovanhempisukupolvea. Heidän pitäisi saada ihan kaikki antamatta itse mitään.

Ap

Kyllä kyllä, boomerisukupolvi hoidatti lapsensa isovanhemmillaan, kuppasi lainat ja korskeasti ilmoittivat jälkikasvulleen että nämä saa hoitaa lapsensa itse eikä auttaneet pennin latiakaan. Minun isovanhempien minulle jättämän perinnönkin saivat kieroiltua itselleen. Ahne sukupolvi, hävytön ja itsekäs. Onneksi kuolee pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.

Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.

Ap

Tuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.

Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.

Ollos huoleton!

En ole vihainen. Olen väsynyt. Olen vihdoinkin oman hoitourakkani loppupuolella enkä jaksa ajatella, että tästä alkaisi heti perään uusi hoitourakka.

Nämä isovanhemmat hoidattivat aikoinaan meidät omilla vanhemmillaan lähes kokonaan. Jostain syystä tämä jos-teet-lapsia-hoidat-ne-itse ei koske nykyistä isovanhempisukupolvea. Heidän pitäisi saada ihan kaikki antamatta itse mitään.

Ap

Kyllä kyllä, boomerisukupolvi hoidatti lapsensa isovanhemmillaan, kuppasi lainat ja korskeasti ilmoittivat jälkikasvulleen että nämä saa hoitaa lapsensa itse eikä auttaneet pennin latiakaan. Minun isovanhempien minulle jättämän perinnönkin saivat kieroiltua itselleen. Ahne sukupolvi, hävytön ja itsekäs. Onneksi kuolee pois.

Voi kamala mitä vihaa ja katkeruutta. Ketä tarkoitatte boomerisukupolvella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.

Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.

Ap

Tuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.

Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.

Ollos huoleton!

En ole vihainen. Olen väsynyt. Olen vihdoinkin oman hoitourakkani loppupuolella enkä jaksa ajatella, että tästä alkaisi heti perään uusi hoitourakka.

Nämä isovanhemmat hoidattivat aikoinaan meidät omilla vanhemmillaan lähes kokonaan. Jostain syystä tämä jos-teet-lapsia-hoidat-ne-itse ei koske nykyistä isovanhempisukupolvea. Heidän pitäisi saada ihan kaikki antamatta itse mitään.

Ap

Kyllä kyllä, boomerisukupolvi hoidatti lapsensa isovanhemmillaan, kuppasi lainat ja korskeasti ilmoittivat jälkikasvulleen että nämä saa hoitaa lapsensa itse eikä auttaneet pennin latiakaan. Minun isovanhempien minulle jättämän perinnönkin saivat kieroiltua itselleen. Ahne sukupolvi, hävytön ja itsekäs. Onneksi kuolee pois.

Boomerisukupolvi sai kuitenkin tarpeekseen isovanhempien lastenhoidosta ja jopa barrikaadeilla osoittivat mieltään ja vaativat yhteiskunnan ottamaan työssäkäyvien vanhempien lasten päivähoitovastuun eli kunnallisen päivähoidon, joka tuli asteittain voimaan 80-ja 90-luvulla. Samalla myös pidennettiin perhevapaita ja äiti sai olla niin halutessaan 3v kotona ilman pelkoa työsuhteen päättymisestä. Sitä ennen äitiysloma oli 3-6kk. Ja päiväkodit rakennustuotannon kulta-aikaa oli 90-luku ja 2000-luku.

Olen boomerisukupolven lapsi ja muistan, kun vanhemmat kävi töissä, olin melkoinen heittopussi, kun hoitajat vaihtuivat, jossakin vaiheessa oli päihderiippuvainen 15v kotiapulainen ja yli 90v mummo.

Ja siihen aikaan lapsen hoidoksi riitti, kun pari kertaa päivässä mummi huusi rappusilta, nyt lapset syömään ja taas mentiin omin nokkinemme ulos, jopa taaperoikäisten kanssa ja koluttiin lähimetsät ja puistot ja uimarannat. Silloin lasten tapaturmat ja kuolleisuus oli yleistä. Meidän pihasta yksi lapsi hukkui.

Ja tätä nykyäidit vielä ihannoivat ja kaipaavat. Ja sillä mummolla ei juuri ollut ihmisarvoa, kun joutui tekemään raskasta työtä, niin pitkään kuin henki pihisi. Kantoi vedet sisälle ja ulos, kasvatti perunat ja ompeli vaatteet, oman terveytensä kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.

Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.

Ap

Tuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.

Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.

Ollos huoleton!

En ole vihainen. Olen väsynyt. Olen vihdoinkin oman hoitourakkani loppupuolella enkä jaksa ajatella, että tästä alkaisi heti perään uusi hoitourakka.

Nämä isovanhemmat hoidattivat aikoinaan meidät omilla vanhemmillaan lähes kokonaan. Jostain syystä tämä jos-teet-lapsia-hoidat-ne-itse ei koske nykyistä isovanhempisukupolvea. Heidän pitäisi saada ihan kaikki antamatta itse mitään.

Ap

Kyllä kyllä, boomerisukupolvi hoidatti lapsensa isovanhemmillaan, kuppasi lainat ja korskeasti ilmoittivat jälkikasvulleen että nämä saa hoitaa lapsensa itse eikä auttaneet pennin latiakaan. Minun isovanhempien minulle jättämän perinnönkin saivat kieroiltua itselleen. Ahne sukupolvi, hävytön ja itsekäs. Onneksi kuolee pois.

Boomerisukupolvi sai kuitenkin tarpeekseen isovanhempien lastenhoidosta ja jopa barrikaadeilla osoittivat mieltään ja vaativat yhteiskunnan ottamaan työssäkäyvien vanhempien lasten päivähoitovastuun eli kunnallisen päivähoidon, joka tuli asteittain voimaan 80-ja 90-luvulla. Samalla myös pidennettiin perhevapaita ja äiti sai olla niin halutessaan 3v kotona ilman pelkoa työsuhteen päättymisestä. Sitä ennen äitiysloma oli 3-6kk. Ja päiväkodit rakennustuotannon kulta-aikaa oli 90-luku ja 2000-luku.

Olen boomerisukupolven lapsi ja muistan, kun vanhemmat kävi töissä, olin melkoinen heittopussi, kun hoitajat vaihtuivat, jossakin vaiheessa oli päihderiippuvainen 15v kotiapulainen ja yli 90v mummo.

Ja siihen aikaan lapsen hoidoksi riitti, kun pari kertaa päivässä mummi huusi rappusilta, nyt lapset syömään ja taas mentiin omin nokkinemme ulos, jopa taaperoikäisten kanssa ja koluttiin lähimetsät ja puistot ja uimarannat. Silloin lasten tapaturmat ja kuolleisuus oli yleistä. Meidän pihasta yksi lapsi hukkui.

Ja tätä nykyäidit vielä ihannoivat ja kaipaavat. Ja sillä mummolla ei juuri ollut ihmisarvoa, kun joutui tekemään raskasta työtä, niin pitkään kuin henki pihisi. Kantoi vedet sisälle ja ulos, kasvatti perunat ja ompeli vaatteet, oman terveytensä kustannuksella.

Siitähän juuri on kyse. Boomerisukupolvi sai kaiken tarjottimella, kupattavat omat vanhemmat ja yhteiskunta. Samalla omat lapset jätettiin heitteille ja ahnehdittiin perinnöt omat taskuun. Kun lapset saivat lapsia, boomerit kieltäytyvät hoitamasta lapsenlapsiaan mutta odottavat että heidän lapset hoitavat heidän kun tulevat vanhoiksi. Tämä käsittämätön itsekkyys ja pahansuopuus voisi luvan jo väistyä ja onneksi boomerit ovat pian haudassa! Yhtään ei jää ikävä tuota häikäilemätöntä sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä kannata kovin kärkkäästi tehdä.tai kostoa miettiä. Siitä kärsii eniten itse. Sen verran kyllä, ettei myöskään kannata itseään rasittaa liialla velvollisuudella, ei omaishoito tai siivousapu tms ole välttämätöntä. Ne voi ostaa. Taitaa ne vanhemmat silti jotain apua tarvita.

Sekö on kosto että Ap miettisi vuosien jälkeen vihdoin omaa jaksamistaan eikä repeäisi kappaleiksi aloittamalla vuorostaan isovanhempien hoitamisen, niiden jotka ei tehneet elettäkään aapeetä auttaakseen?

Hän itse aikuisena on perheensä perustanut, lapsensa hankkinut ja nyt syyttää vanhempiaan elämänsä raskaudesta?

Hän tarvitsee itse nyt apua.

Nämä isovanhemmat ovat nyt sitä mieltä että koska sain lapseni hoidettua, he voivat nyt itse tulla niiden tilalle minun hoidettavikseni. Itse perustamani perheen olen itse hoitanut. Ja jos toiset aikuiset nyt päättävät että minä alan passaamaan lasteni jälkeen seuraavaksi heitä, niin kyllä, elämäni raskauden lisäämisestä siinä on kyse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä kannata kovin kärkkäästi tehdä.tai kostoa miettiä. Siitä kärsii eniten itse. Sen verran kyllä, ettei myöskään kannata itseään rasittaa liialla velvollisuudella, ei omaishoito tai siivousapu tms ole välttämätöntä. Ne voi ostaa. Taitaa ne vanhemmat silti jotain apua tarvita.

Sekö on kosto että Ap miettisi vuosien jälkeen vihdoin omaa jaksamistaan eikä repeäisi kappaleiksi aloittamalla vuorostaan isovanhempien hoitamisen, niiden jotka ei tehneet elettäkään aapeetä auttaakseen?

Hän itse aikuisena on perheensä perustanut, lapsensa hankkinut ja nyt syyttää vanhempiaan elämänsä raskaudesta?

Hän tarvitsee itse nyt apua.

Boomeriko täällä kirjoittelee? Häpeä kun kehtaat syyllistää ap.ta ettei auta itsekkäitä ja ahnaita vanhempiaan jotka loisivat ensin omilla vanhemmillaan, yhteiskunnalla ja nyt aikovat loisia omien lastensa selkärangalla. Hyi, onneksi olet vain kirjoitus palstalla ja sinusta pääsee eroon sulkemalla tämän välilehden. Kirjoituksestasi huokuu karmiva itsekeskeisyys.

Niin se on, että sitä niittää mitä kylvää. Omia vanhempia en aijo auttaa yhtään mitenkään, koska eivät hekään ole tehneet mitään eteeni missään elämäni vaiheessa. Sen sijaan omia isovanhempia olen jo vuosia auttanut viikottain. Kuten arvata saattaa boom boom vanhempani heittivät meidät lapset isovanhemmille viikonlopuiksi ja lomiksi, viikot pidettiin huolta itsestä ja käytiin koulussa itsenäisesti. Koska isovanhemmat kasvatti, rakasti ja huolehti autan heitä enemmän kuin mielellään. Käyn tekemässä viikkosiivouksen ja autan saunaan. Ovat melkein 90-vuotiaita molemmat. Mukanani vien aina tekemääni ruokaa viikonlopulle, että saa vaan lämmittää ja tuon kaupasta mitä tarvitaan. Viikolla tykkäävät ja pystyvät käymään kaupassa kyllä, mutta autan vähän jaksamaan. Teen kaiken täysin rakkaudesta en velvollisuuden tunnosta. Isovanhemmat ovat myös fiksuja ja muuttivat ajoissa pois omakotitalosta palveluiden ääreen. Rakastan heitä kovasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä kannata kovin kärkkäästi tehdä.tai kostoa miettiä. Siitä kärsii eniten itse. Sen verran kyllä, ettei myöskään kannata itseään rasittaa liialla velvollisuudella, ei omaishoito tai siivousapu tms ole välttämätöntä. Ne voi ostaa. Taitaa ne vanhemmat silti jotain apua tarvita.

Sekö on kosto että Ap miettisi vuosien jälkeen vihdoin omaa jaksamistaan eikä repeäisi kappaleiksi aloittamalla vuorostaan isovanhempien hoitamisen, niiden jotka ei tehneet elettäkään aapeetä auttaakseen?

Hän itse aikuisena on perheensä perustanut, lapsensa hankkinut ja nyt syyttää vanhempiaan elämänsä raskaudesta?

Hän tarvitsee itse nyt apua.

Ja sinäkö siellä syyllistät ap.ta joka on itse hoitanut lapsensa, olettavasti on lapsuudensa viettänyt mummojen hoivissa ja omat vanhemmat kieltäytyneet auttamasta lastenlasten hoidossa ja nyt ovat heittäytymässä ap.n niskoille? Oikein kehtaat alkaa mässäilemään ap.n mielenterveydellä, että ap on hullu kun ei suostu olemaan vanhempiensa piika tuon välinpitämättömyyden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Niin se on, että sitä niittää mitä kylvää. Omia vanhempia en aijo auttaa yhtään mitenkään, koska eivät hekään ole tehneet mitään eteeni missään elämäni vaiheessa. Sen sijaan omia isovanhempia olen jo vuosia auttanut viikottain. Kuten arvata saattaa boom boom vanhempani heittivät meidät lapset isovanhemmille viikonlopuiksi ja lomiksi, viikot pidettiin huolta itsestä ja käytiin koulussa itsenäisesti. Koska isovanhemmat kasvatti, rakasti ja huolehti autan heitä enemmän kuin mielellään. Käyn tekemässä viikkosiivouksen ja autan saunaan. Ovat melkein 90-vuotiaita molemmat. Mukanani vien aina tekemääni ruokaa viikonlopulle, että saa vaan lämmittää ja tuon kaupasta mitä tarvitaan. Viikolla tykkäävät ja pystyvät käymään kaupassa kyllä, mutta autan vähän jaksamaan. Teen kaiken täysin rakkaudesta en velvollisuuden tunnosta. Isovanhemmat ovat myös fiksuja ja muuttivat ajoissa pois omakotitalosta palveluiden ääreen. Rakastan heitä kovasti. 

Ihan kiitettävää, mutta teet siis sen työn, mikä kuuluisi vanhempiesi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä kannata kovin kärkkäästi tehdä.tai kostoa miettiä. Siitä kärsii eniten itse. Sen verran kyllä, ettei myöskään kannata itseään rasittaa liialla velvollisuudella, ei omaishoito tai siivousapu tms ole välttämätöntä. Ne voi ostaa. Taitaa ne vanhemmat silti jotain apua tarvita.

Sekö on kosto että Ap miettisi vuosien jälkeen vihdoin omaa jaksamistaan eikä repeäisi kappaleiksi aloittamalla vuorostaan isovanhempien hoitamisen, niiden jotka ei tehneet elettäkään aapeetä auttaakseen?

Hän itse aikuisena on perheensä perustanut, lapsensa hankkinut ja nyt syyttää vanhempiaan elämänsä raskaudesta?

Hän tarvitsee itse nyt apua.

Ja sinäkö siellä syyllistät ap.ta joka on itse hoitanut lapsensa, olettavasti on lapsuudensa viettänyt mummojen hoivissa ja omat vanhemmat kieltäytyneet auttamasta lastenlasten hoidossa ja nyt ovat heittäytymässä ap.n niskoille? Oikein kehtaat alkaa mässäilemään ap.n mielenterveydellä, että ap on hullu kun ei suostu olemaan vanhempiensa piika tuon välinpitämättömyyden jälkeen. 

Kyllä kun perheasioistaan riehuu täällä syytellen kokonaisia ikäpolvia.

Ikäänkuin kaikilla olisi ollut mummoja hoitamaan lapsia. Jos hänen vanhemmillaan on ollut alkoholismia ja leväperäisyyttä että mummot ovat joutuneet ottamaan vastuun, ei se ole koko suomen syytä.

Hyvä kun nyt hoitelee isovanhempiaan jotka hoitivat hänet lapsena.

Mikään pakko ei kenenkään ole vanhempiaan auttaa yhtään missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se on, että sitä niittää mitä kylvää. Omia vanhempia en aijo auttaa yhtään mitenkään, koska eivät hekään ole tehneet mitään eteeni missään elämäni vaiheessa. Sen sijaan omia isovanhempia olen jo vuosia auttanut viikottain. Kuten arvata saattaa boom boom vanhempani heittivät meidät lapset isovanhemmille viikonlopuiksi ja lomiksi, viikot pidettiin huolta itsestä ja käytiin koulussa itsenäisesti. Koska isovanhemmat kasvatti, rakasti ja huolehti autan heitä enemmän kuin mielellään. Käyn tekemässä viikkosiivouksen ja autan saunaan. Ovat melkein 90-vuotiaita molemmat. Mukanani vien aina tekemääni ruokaa viikonlopulle, että saa vaan lämmittää ja tuon kaupasta mitä tarvitaan. Viikolla tykkäävät ja pystyvät käymään kaupassa kyllä, mutta autan vähän jaksamaan. Teen kaiken täysin rakkaudesta en velvollisuuden tunnosta. Isovanhemmat ovat myös fiksuja ja muuttivat ajoissa pois omakotitalosta palveluiden ääreen. Rakastan heitä kovasti. 

Ihan kiitettävää, mutta teet siis sen työn, mikä kuuluisi vanhempiesi tehdä.

Jos hän on isovanhempiensa hoitama ja kasvattama hyvä että on inhimillisyyttä nyt vanhana heitä auttaa.

Onhan noita. Usein taustalla on itsekkyys tai osalla ihan omat elämänhallinnan puute ( ei saada mitään aikaan). Varmaan joskus myös jakautuu epätasapuolisesti tai isovanhemmat puoliso estää tai lapsen puoliso ei miellytä. Hyvä kikka laittaa lapset itse soittamaan, voiko tulla hoitoon. Jos isovanhempi haluaa ylläpitää hyvää suhdetta, hän joutuu asian itse hoitamaan ja luultavasti auttaa. Jos ei, se kertoo jo aikapaljon..

Kiitän kaikkia jotka ovat ymmärtäneet tilanteeni. Ja joistakin kommenteista päätellen joku isovanhempi-ikäinenkin tänne päätyi, joku joka ilmeisesti kenties myös on ollut jälkeläisistään piittaamaton ja on nyt kauhuissaan, että he saattavat ajatella samoin kuin minä. Sain täältä vahvistusta sille, että tulevina vuosina aion vihdoinkin panostaa ensimmäistä kertaa omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini, kun siitä kerrankin tulee lasten kasvettua mahdollista, enkä käytä sitä aikaa hyväksikäytettynä olemiseen. Näin jaksan tulevaisuudessa olla itse parempi isovanhempi omien lasteni lapsille, kuin mitä lapsillani oli. Rakastan lapsiani enkä koskaan voisi jättää heitä yhtä yksin pärjäämään kuin minut on jätetty. Näiden sanojen myötä poistun ketjusta ja toivotan kaikille hyvää kevättä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitän kaikkia jotka ovat ymmärtäneet tilanteeni. Ja joistakin kommenteista päätellen joku isovanhempi-ikäinenkin tänne päätyi, joku joka ilmeisesti kenties myös on ollut jälkeläisistään piittaamaton ja on nyt kauhuissaan, että he saattavat ajatella samoin kuin minä. Sain täältä vahvistusta sille, että tulevina vuosina aion vihdoinkin panostaa ensimmäistä kertaa omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini, kun siitä kerrankin tulee lasten kasvettua mahdollista, enkä käytä sitä aikaa hyväksikäytettynä olemiseen. Näin jaksan tulevaisuudessa olla itse parempi isovanhempi omien lasteni lapsille, kuin mitä lapsillani oli. Rakastan lapsiani enkä koskaan voisi jättää heitä yhtä yksin pärjäämään kuin minut on jätetty. Näiden sanojen myötä poistun ketjusta ja toivotan kaikille hyvää kevättä!

Ap

Perheasiasi ovat teidän perheen asia, vaivaatko paljon työkavereitasi niillä.

On hienoa että sinulla on isovanhemmat jotka ovat hulttiovanhempiesi sijaan olleet sinulla vanhempina. Hyvä kun huolehdit heistä.

Mutta ei kai nyt omat vanhemasi edes mitään apua tarvitse vielä . Ovatko edes eläkeiässä?

Jos ovat, ovat aikoinaan olleet teinivanhempia jos isovanhempasi ovat noin 90- vuotiaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.

Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.

Ap

Tuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.

Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.

Ollos huoleton!

Niin. Lapset tehdään sillä olettamuksella, että niiden hoitajat ovat lapsen äiti ja isä.

Siihen ei ole tarkoituskaan kenenkään muun osallistua. Ei ole olemassa mitään automaattista hoitamisapua.

Monet isovanhemmat ja monet muutkin sukulaiset tai ystävät voivat tietysti olla lapsen hoidossa mukana, mutta se on aina yksilöllistä eikä se ole missään laissa määrätty.

Kukaan ei ole velvollinen ottamaan vastuuta jonkun pikkulapsen vanhemman väsymyksestä tai tarpeesta päästä juhlimaan tms.

Vanhojen vanhempien hoitaminen ei sekään ole kenenkään velvollisuus, mutta siitä laistamiseen ei ole selitys se, että he eivät hoitaneet lapsenlapsiaan.

He hoitivat LAPSENSA. Ja siinä mielessä nämä lapset ovat ainakin jonkinlaisessa vastuussa siitä.

Eli jos vanhempasi hoitivat sinut, kun olit lapsi, hoida sinä sitten vanhempasi, kun nämä ovat vanhoja.

Mutta jos et tunne halua etkä vastuuta huolehtia heistä, niin hoida sitten edes ne omat lapsesi itse. Ehkä he sitten huolehtivat sinun vanhuudestasi aikanaan, asettamatta siihen mitään ehtoa heidän lapsiensa hoitamiseen.

Omat lapseni olen jo hoitanut. Heidän lapsuutensa ei enää palaa. Omat vanhempani eivät hoitaneet minua aikoinaan, sen olet voinut tästä ketjusta lukea. Ei tosiaan ole mitään automaattista hoitamisapua - isovanhemmillekaan. Kerro miksi minun täytyisi mielestäsi hoitaa seuraavat vuodet isovanhempia, joille minun hyvinvointini tai lasteni olemassaolo on ollut yhdentekevää? Kerro miksi he ovat mielestäsi oikeutettuja kaikkeen apuun ja minä en. Aloituksessa on kyse siitä että en enää jaksa ottaa ketään hoitaakseni, varsinkaan sellaisia, jotka ovat minusta viis veisanneet vuosikaudet.

Ap

Olet saanut täällä jo monen monta vastausta, että sinun ei tarvitse hoitaa vanhempasi, jos et tahdo etkä tunne siihen velvollisuutta.

Miksi yhä vänkäät, että sinulle pitää kertoa miksi vanhempasi ovat oikeutettuja apuusi, mutta sinä et heidän apuunsa?

Kuinka monta kertaa sulle pitää rautalangasta vääntää, että ei sinun tarvitse eivätkä he ole mitenkään oikeutettuja saamaan sinulta apua?

Ei ole olemassa lakia, joka määräisi sinua millään lailla heitä auttamaan. Ei sellaista lakia ole heilläkään, että heidän pitäisi sinua auttaa.

Joten voit olla ihan huoletta.