Lue keskustelun säännöt.
Itsekkäät isovanhemmat avuntarvitsijoina
Ikuinen hoivaaja(ko?)
16.04.2023 |
Me ei saatu pikkulapsiaikana minkäänlaista apua isovanhemmilta, ei ole päästy mihinkään kahdestaan ilman lapsia kertaakaan. Ei apua kun väsytti valvomisten vuoksi hirveän paljon, yksin piti pärjätä, kun hyväkuntoiset isovanhemmat halusi elää vain itselleen. Nyt sitten on lapset kasvaneet isoiksi eivätkä innostu käymään mummoloissa kun ne isovanhemmat on vähän etäisiksi jääneet. Isovanhemmat on alkaneet nyt kyselemään että olisi kiva kun tulisitte kylään ja että meidän pitäisi alkaa heille omaishoitajiksi. Ryhtyisittekö te?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
Ap
Tuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.
Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.
Ollos huoleton!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
Ap
Sä voit hakea apua ottamalla yhteyttä vaikka terveyskeskukseen jos olet väsynyt ja pelkäät tulevia asioita joita et edes varmaksi tiedä.
Jos olet yh-äiti ei sinulla ole vastuuta eksäsi vanhemmista, et edes peri heitä kuten omasi.
Täsmälleen sama meillä kuin ap:llä. Koskee kaikkia isovanhempia.
Viimeksi äitini -nyt jo leski - eilen uhriutui puhelimessa kun en minä eikä siskoni suostuta hänen omaishoitajaksi. Hänestä olisi ihan hyvä ajatus, että jompi kumpi meistä muuttaa sinne satojen kilometrien päähän ja jättää oman elämän tauolle. Totta, että nuoriso on jo muuttanut kotoa opiskelemaan, mutta emme nyt sentään ole valmiita ottamaan lopputiliä töistämme palvelleksamme välillä erittäin hankalasti käyttäytyvää vanhusta.
Mikään lapsirakas mummo hän ei ole ollut, kutsuu lapsiamme penskoiksi ja ainoa ilo taitaa olla heidän saavutuksillaan leuhkiminen ystäväpiirilleen. Ikinä ei ole lastenlasten kanssa puuhannut mitään. Kun siellä olimme käymässä lasten ollessa pieniä piti aina pitää tarkasti huolta , ettei vaan mummo saa raivaria metelistä tai jos on joku lelu jäänyt lattialle. Hankalampaa siellä oli olla kuin kotona.
En missään nimessä alkaisi auttaa yhtään millään tavalla. Hyvä jos edes puhelimeen vastaisin. Meillä sama tilanne, kummankin vanhemmat ilmoitti oman osansa hoitaneen (mummot meidät kasvatti), joten nyt eivät sitten pääse ollenkaan meidän elämään. Lakattiin vastaamasta ja soittamasta ja eipä sieltäkään ole soittoa tullut ja hyvä niin. Jos ei rakkautta ja välittämistä ole, niin ei olla sitten ollenkaan tekemisissä. Jos kehtaavat alkaa joskus myöhemmin soitella apuja, nauran ja pistän puhelimen kiinni.
Itse en koskaan ikinä milloinkaan hylkäisi lapsiani. Päinvastoin odotan innolla, että saan olla heidän mukanaan sitten aikuisenakin ja saan olla heidän perheidensä tukena ja tyttärieni tukena (4kpl), jos ja kun heistä tulee äitejä. Rakastan olla äiti ja olen sitä viimeiseen pihaukseen saakka. Aina perhettäni varten, aina perheeni tukena. Perhe pitää yhtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
ApTuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.
Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.
Ollos huoleton!
En ole vihainen. Olen väsynyt. Olen vihdoinkin oman hoitourakkani loppupuolella enkä jaksa ajatella, että tästä alkaisi heti perään uusi hoitourakka.
Nämä isovanhemmat hoidattivat aikoinaan meidät omilla vanhemmillaan lähes kokonaan. Jostain syystä tämä jos-teet-lapsia-hoidat-ne-itse ei koske nykyistä isovanhempisukupolvea. Heidän pitäisi saada ihan kaikki antamatta itse mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen sama meillä kuin ap:llä. Koskee kaikkia isovanhempia.
Viimeksi äitini -nyt jo leski - eilen uhriutui puhelimessa kun en minä eikä siskoni suostuta hänen omaishoitajaksi. Hänestä olisi ihan hyvä ajatus, että jompi kumpi meistä muuttaa sinne satojen kilometrien päähän ja jättää oman elämän tauolle. Totta, että nuoriso on jo muuttanut kotoa opiskelemaan, mutta emme nyt sentään ole valmiita ottamaan lopputiliä töistämme palvelleksamme välillä erittäin hankalasti käyttäytyvää vanhusta.
Mikään lapsirakas mummo hän ei ole ollut, kutsuu lapsiamme penskoiksi ja ainoa ilo taitaa olla heidän saavutuksillaan leuhkiminen ystäväpiirilleen. Ikinä ei ole lastenlasten kanssa puuhannut mitään. Kun siellä olimme käymässä lasten ollessa pieniä piti aina pitää tarkasti huolta , ettei vaan mummo saa raivaria metelistä tai jos on joku lelu jäänyt lattialle. Hankalampaa siellä oli olla kuin kotona.
Teillä on hauskoja juttuja. Voi voi kun on elämä raskasta.
Mitä meitä mummoja tunnen , olemme mielellämme hyvin itsenäisiä. Se on eri asia että teidän lasten sitten jos muisti menee tai halvaus tulee ehkä vaatia hoitopaikkaa jos sitä ei ilman muuta jonkun sairaalan tsi kotihoidon kautta järjesty. Ja tyhjentää asunto ja joskus kipata hautaan.
En usko kenenkään oikeesti vaativan lasten satojen kilometrien oäästä tulevan hoitamaan tai muuttamaan lähelle.
Vähän tolkkua marinoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
ApTuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.
Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.
Ollos huoleton!En ole vihainen. Olen väsynyt. Olen vihdoinkin oman hoitourakkani loppupuolella enkä jaksa ajatella, että tästä alkaisi heti perään uusi hoitourakka.
Nämä isovanhemmat hoidattivat aikoinaan meidät omilla vanhemmillaan lähes kokonaan. Jostain syystä tämä jos-teet-lapsia-hoidat-ne-itse ei koske nykyistä isovanhempisukupolvea. Heidän pitäisi saada ihan kaikki antamatta itse mitään.
Ap
Jaa, sinä olet taas tämä tyyppi. Päivähoitolaki tuli 1991. Sitä ennen saattoi tietenkin mummot jos eivät työelämässä olleet pitää lastensa lapsille päivähoitoa.
Kuitenkin marginaalinen ryhmä ihmisiä, mielestäni, on asunut siinä mummojen naapuristossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
ApTuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.
Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.
Ollos huoleton!En ole vihainen. Olen väsynyt. Olen vihdoinkin oman hoitourakkani loppupuolella enkä jaksa ajatella, että tästä alkaisi heti perään uusi hoitourakka.
Nämä isovanhemmat hoidattivat aikoinaan meidät omilla vanhemmillaan lähes kokonaan. Jostain syystä tämä jos-teet-lapsia-hoidat-ne-itse ei koske nykyistä isovanhempisukupolvea. Heidän pitäisi saada ihan kaikki antamatta itse mitään.
Ap
Olen isovanhempisukupolvea. Lapsillani ei ole ollut ainutta mummoa edes syntyessään.
Älä nyt yleistä noin rajusti. Toki on vaikka laila kinnusen tai lea lavenin lapset olleet mummoillaan ja hulttioäitien lapset.
Kyllä aina normaalit perheet ovat itse hoitaneet lapsensa päivähoiojen avustuksella.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
Ap
Et ole miehesi (eksäsi) vanhemmista mitenkään vastuussa.. etkä omistasikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
ApTuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.
Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.
Ollos huoleton!En ole vihainen. Olen väsynyt. Olen vihdoinkin oman hoitourakkani loppupuolella enkä jaksa ajatella, että tästä alkaisi heti perään uusi hoitourakka.
Nämä isovanhemmat hoidattivat aikoinaan meidät omilla vanhemmillaan lähes kokonaan. Jostain syystä tämä jos-teet-lapsia-hoidat-ne-itse ei koske nykyistä isovanhempisukupolvea. Heidän pitäisi saada ihan kaikki antamatta itse mitään.
Ap
hyvä
AP keskityt omaan perheeseesi kuten tähänkin asti. Vanhempasi tekivät selväksi, etteivät välitä sinusta ja nyt todella uskot sen ja annat näiden ihmisten hoitaa itsensä ja asiansa. Täysin ilman huonoa omaa tuntoa ja syyllisyyden tuskia. He ovat valintansa tehneet ja heidän täytyy sitten muuttaa palvelutaloon jos eivät pärjää. Siellä mukavat vieraat ihmiset käy heitä hoitamassa, kun oma perhe ei aikanaan kiinnostanut ja tämä on vain ja ainoastaan karman laki oikeus ja kohtuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen sama meillä kuin ap:llä. Koskee kaikkia isovanhempia.
Viimeksi äitini -nyt jo leski - eilen uhriutui puhelimessa kun en minä eikä siskoni suostuta hänen omaishoitajaksi. Hänestä olisi ihan hyvä ajatus, että jompi kumpi meistä muuttaa sinne satojen kilometrien päähän ja jättää oman elämän tauolle. Totta, että nuoriso on jo muuttanut kotoa opiskelemaan, mutta emme nyt sentään ole valmiita ottamaan lopputiliä töistämme palvelleksamme välillä erittäin hankalasti käyttäytyvää vanhusta.
Mikään lapsirakas mummo hän ei ole ollut, kutsuu lapsiamme penskoiksi ja ainoa ilo taitaa olla heidän saavutuksillaan leuhkiminen ystäväpiirilleen. Ikinä ei ole lastenlasten kanssa puuhannut mitään. Kun siellä olimme käymässä lasten ollessa pieniä piti aina pitää tarkasti huolta , ettei vaan mummo saa raivaria metelistä tai jos on joku lelu jäänyt lattialle. Hankalampaa siellä oli olla kuin kotona.Teillä on hauskoja juttuja. Voi voi kun on elämä raskasta.
Mitä meitä mummoja tunnen , olemme mielellämme hyvin itsenäisiä. Se on eri asia että teidän lasten sitten jos muisti menee tai halvaus tulee ehkä vaatia hoitopaikkaa jos sitä ei ilman muuta jonkun sairaalan tsi kotihoidon kautta järjesty. Ja tyhjentää asunto ja joskus kipata hautaan.En usko kenenkään oikeesti vaativan lasten satojen kilometrien oäästä tulevan hoitamaan tai muuttamaan lähelle.
Vähän tolkkua marinoihin.
Juuri näin minun äitini on puhunut. Muutti väenvängällä isän kanssa 300km päähän ja nyt leskenä ja sairaana haluaa että joku lapsista muuttaisi asumaan sinne tai ainakin lähelle. Kaikilla meillä on perheet, työt jne....Äiti asuu kuihtuvassa pitäjässä jossa ei ole mitään ja kaupunkeihin matkaa. Ei tulevaisuutta kunhan hän poistuu maanpäältä. Kotipalvelu piti tapella, ei puhettakaan mistään palveluasumisesta jne...Kotona ja siihen 24/7 hoitamaan äitiä. Hän ja isä ei omia vanhempiaan hoitaneet päivääkään, nähtiin 1-2kertaa vuodessa . Ja nyt on mieltä että hänet pitää hoitaa jättämällä koko oma elämä.
Kamalaa kuinka vihaisia ja katkeria ihmisiä tässä kympin maassa majailee. Solvataan vanhuksia ja sukulaisia aivan järkyttävällä tavalla.
Toisaalla kailotetaan kuinka empaattisia ja humaaneja täällä ollaan, kaikki me olemme samanarvoisia jokaisesta tulee pitää huolta kaikilla on oikeus kaikkeen. Melkein ristiinaulitaan Purra joka haluaa jotain ryhtiä ja tolkkua tähän muka humaaniuteen ja velaksi elämiseen.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Miettikää vähän minkä mallin annatte lapsillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
ApTuohan on ihan selvä peli. Teit lapset itse, itse hoidit. Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä , niin mekin olimme ja lastenlasten toiset isovanhemmat myös.
Me vanhukset kyllä hoidamme itse itsemme. Kunhan vaan kirjoittelet kun aina pitää olla vihainen jostain jollekin. Ja jos heiltä menee toimintakyky kyllä heille joku paikka pakon edessä.löytyy.
Ollos huoleton!En ole vihainen. Olen väsynyt. Olen vihdoinkin oman hoitourakkani loppupuolella enkä jaksa ajatella, että tästä alkaisi heti perään uusi hoitourakka.
Nämä isovanhemmat hoidattivat aikoinaan meidät omilla vanhemmillaan lähes kokonaan. Jostain syystä tämä jos-teet-lapsia-hoidat-ne-itse ei koske nykyistä isovanhempisukupolvea. Heidän pitäisi saada ihan kaikki antamatta itse mitään.
ApJaa, sinä olet taas tämä tyyppi. Päivähoitolaki tuli 1991. Sitä ennen saattoi tietenkin mummot jos eivät työelämässä olleet pitää lastensa lapsille päivähoitoa.
Kuitenkin marginaalinen ryhmä ihmisiä, mielestäni, on asunut siinä mummojen naapuristossa.
Meillä ei päiväkoti voinut auttaa mitenkään kun keskellä yötä tuli lähtö sairaalaan ja kun sairaalaan joutui jäämään pidemmäksi aikaa. Se pk hoitaa lapsia työpäivän ajan. Minä teen ensin töitä töissä, sitten töitä kotona. Pk ei sano että tuokaa Lapset tänne yökylään että kerrankin pääsisitte aikuisten kesken ihan vaan vaikka ulos syömään. Syömään niin ettei kukaan heittele ruokaa vieressä tai putoa tuolilta, kinastele tai lähde juoksemaan. Pk ei auta saamaan parisuhdeaikaa, se auttaa vain tienaamaan valtiolle verotuloja. Pk ei auttanut niin että parisuhdekin olisi jaksanut paremmin, jotta vanhempi olisi jaksanut paremmin, jotta koko perhe olisi jaksanut paremmin. Siihen ei päiväkoti auta.
Ap
Ap:llä tuntuu olevan kaunainen luonne. Oman hyvinvoinnin takia kannattaa tehdä hyviä tekoja. Elämä on silloin antoisampaa kuin myrkyllisten ajatusten jauhaminen ja kaunaisuuden tartuttaminen myös omiin jälkeläisiin, jotka sitten jatkavat samalla onnettomalla linjalla katkeroittaen myös oman elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kyse on tosiaan kummankin puolison vanhemmista, kumpaakaan mummolaa ei ole koskaan kiinnostanut meidän perheen jaksaminen tai lapset. Emmekä ole enää aikoihin apua pyytäneetkään. Nyt kuitenkin iän karttuessa nämä isovanhemmat ovat alkaneet lähestyä meitä pyynnöin ja vaatimuksin. Pitäisi alkaa heille autokuskiksi, avustajaksi, tulevaisuudessa omaishoitajaksi. Itse olen edelleen väsynyt ja aivan lopussa lapsivuosien ja loputtoman yksinpärjäämisen jälkeen. Alapeukuttajille esittäisin kysymyksen, että onko mielestänne minulla ollenkaan oikeutta lepoon, vai miksi jotkut näkevät sen niin, että minun pitäisi edelleen vain jaksaa pitää huolta muista, oman lapsenhoitourakkani jälkeen ihmisistä, jotka eivät ole minusta paljoa välittäneet.
Halusin tietää, miten muut tekisivät. Itse teen siten, että kerron isovanhemmille auttavani heitä yhtä paljon kuin hekin meitä.
Ap
Ihan turha miettii mitä muut tekisi. Teillä on ollut tosi paskat isovanhemmat ja sä oot väsynyt. Et vaan pysty piikomaan etkä jaksa. Jos joku pystyy niin kivat hälle.
Vastausten perusteella hämmästyttää, onko suomalaisilla todella yleensä noin etäiset välit lähisukulaisiin. Mun äiti ja isä muuttivat kävelymatkan päähän, jotta voisivat auttaa lastenhoidossa, ja siksi mekin autoimme heitä, kun he tarvitsivat apua. Olen kyllä kuullut muistakin mummoista, jotka ovat ihan aktiivisesti nykyäänkin hoitaneet lapsenlapsiaan.
Mutta jos tuollaista läheisyyttä ei ole, niin en todellakaan alkaisi omaishoitajaksi. Se on raskasta muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vastausten perusteella hämmästyttää, onko suomalaisilla todella yleensä noin etäiset välit lähisukulaisiin. Mun äiti ja isä muuttivat kävelymatkan päähän, jotta voisivat auttaa lastenhoidossa, ja siksi mekin autoimme heitä, kun he tarvitsivat apua. Olen kyllä kuullut muistakin mummoista, jotka ovat ihan aktiivisesti nykyäänkin hoitaneet lapsenlapsiaan.
Mutta jos tuollaista läheisyyttä ei ole, niin en todellakaan alkaisi omaishoitajaksi. Se on raskasta muutenkin.
Eikä ole, tälläinen aloitus vaan vetää määrätynlaista porukkaa kehiin. Kokeilkaapa aloitusta, jossa iloisena ja onnellisena sydämen kyllyydestä kerrotte perheestänne ja ihanasta suvustanne, ihanista lapsistanne ja siitä lämmöstä ja turvasta jota kaikesta saatte. Tulee heti sata alapeukkua ja solvausta, mitä sä oikein yrität olla, ootko muka parempi kuin me. Älä kuule edes kuvittele ja haukut päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vastausten perusteella hämmästyttää, onko suomalaisilla todella yleensä noin etäiset välit lähisukulaisiin. Mun äiti ja isä muuttivat kävelymatkan päähän, jotta voisivat auttaa lastenhoidossa, ja siksi mekin autoimme heitä, kun he tarvitsivat apua. Olen kyllä kuullut muistakin mummoista, jotka ovat ihan aktiivisesti nykyäänkin hoitaneet lapsenlapsiaan.
Mutta jos tuollaista läheisyyttä ei ole, niin en todellakaan alkaisi omaishoitajaksi. Se on raskasta muutenkin.
Oletko vanhempiesi ainoa lapsi vai miten päätyivät muuttamaan juuri sinun perheesi lähelle?
Meillä sisarukset asuvat ympäri Suomea. Isovanhemmat satojen kilometrien päässä yksinään. Jokaisella oma työ ja perhe hoidettavana.
Sinunko vävysi?