Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Puhumattomuus ja passiivisuus. Miehellä on vanhemmat ja 3 sisarusta. Kaikki ovat mukavia ja tavanomaisia.

Omassa suvussani jos nähdään sisarusten tai serkkujen kesken, on keskustelu energistä ja kuulumisia ja ajatuksia vaihdetaan reippaasti. Samalla saatamme helposti käydä kaupungilla, pelataan, urheillaan, siivotaan tai tehdään ylipäänsä yhdessä asioita. Aina joku keksii jotain.

Miehen suvussa meno on jotenkin paljon kankeampaa ja vähäenergistä. Äiti tekee aivan kaiken kodinhoidon passaten lapsiaan. Lapset kotona ollessaan joko istuvat tai makaavat. Ehkä koirat juuri ja juuri käytetään iltapissillä. Joku saattaa ehdottaa että pelataan lautapeliä tai videopeliä, mutta yleensä yksi kommentoi että ei jaaaksa.

Tämä näkyy myös parisuhteessamme. Minä keksin 95% ohjelmasta ja tarjottavista ruuista. Jopa päivärytmin suhteen olen se joka määrää (tahtomattani).

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästytti kovasti se, että anoppi piti sopimattomana ja itsekkäänä, jos kertoi omista kuulumisistaan. Sopimatonta oli myös kysyä kuulumisia suoraan toiselta.

Hyväksytty tapa oli kiertoteitse. Kun siis olimme anopin luona käymässä, keskustelimme siitä, mitä kuuluu mieheni veljelle ja hänen perheelleen. Ilmeisesti sama tapahtui vastavuoroisesti, kun miehen veli oli äitinsä luona käymässä.

Tämä voi olla keino kiertää anopin kertomia omia kuulumisiaan. Kukin voi vuorollaan kertoa muiden kuulumisia.

Puhumattomuus. Siis en tarkoita vain sitä että välteltäisiin vaikeita aiheita, vaan ihan todella istutaan kahvipöydässä puhumatta mitään. Yhtään mitään. Tavattaessa tervehdys mumistaan jonnekin omaan kainaloon ja sen jälkeen vierailuun kuuluu katsekontaktin välttelyä ja yksi lausahdus "kahvia ois" jos oltiin heillä päin.

Mun lapset on 10 ja 12 ja anoppi käy kahvilla kolmesti vuodessa (lasten synttärit ja joulu), mutta en muista hänen koskaan sanoneen lapsille suoraan mitään. Aikuisille on joskus kommentoinut lasta "ai se on jo noin iso" tms. Ihan hämärää sakkia. Paitsi yksi sisarusparvesta on vuorovaikutustaidoiltaan normaali, valitettavasti ei se jonka kanssa menin naimisiin.

Varakkaiden ihmisten tapa lahjoittaa tai heittää arvokkaita asioita pois sitten, kun niitä ei enää tarvita tai niihin kyllästytään. Minulta usein ovat kysyneet haluanko asian X, kun heillä ei ole sille käyttöä, se vie turhaan tilaa tai aikeissa on ostaa uusi ja parempi (vaikka nykyinenkin on hyvä eikä mikään halpis). Olen itse perheestä, jossa kalliita tavaroita arvostetaan. Olen yleensä kieltäytynyt, koska minusta tuntuu todella pahalta ottaa vastaan kalliita asioita ilman mitään erityistä syytä. Sitten seuraavalla kerralla paljastuu, että heittivät roskiin tilaa viemästä.  Tällä tavoin minulta on mennyt ohi monia melkein käyttämättömiä tavaroita, kuten musiikki-instrumentteja, antiikkisia astiastoja, rolex-kelloja (aitoja!), jne. Esimerkiksi appiukon kuoltua heittivät 8 aitoa rolexia roskiin tilaa viemästä, kun perilliset pitävät eri kellomerkistä. Minulta oli kysytty vielä appiukon eläessä haluanko niitä rolexeja, mutta silloin en kehdannut ottaa vastaan. Sitten oli myöhäistä.

Voi mie karjalais- polo! Pilkku tul kyl vähän vahingossa väärään paikkaan.

Useat puolison sukulaiset luulevat olevansa hienompia kun ovat ruotsinkielisiä. Kuitenkin ovat ihan tavallisia, tavisammateissa. Anoppini oli toki kiva ihminen.

Yllätyin, kun syntymäpäiville ei pukeuduttu erityisemmin ja sisällä ei saanut käyttää korkokenkiä.

Vierailija kirjoitti:

Jäykkä käytös ja ahneus. Paljon varakkaampia kuin oma sukuni, mutta ei tuliaisia ( meillä useimmiten tuodaan jotain pientä, ainakin lapsille , vaikka kyläillään huomattavasti useammin). Lähtiessä meillä laitetaan kotiinjääneille jotain leivonnaista tms mukaan, heillä ei ole tällaista tapaa.

Ei tuo luultavasti ole ahneutta vaan heillä on vain erilainen tapa. Jos kaikki ovat varakkaita, ei ole tarpeen viedä mitään tuliaisia, joille ei ole tarvetta. Siinä ajatellaan, että emäntä ja isäntä ovat suunnitelleet tarjottavat (ehkä tietyn teeman mukaan) Monet syövät herkkuja vain harvoin. Jo kylässä on juuri herkuteltu, ei niitä leivonnaisia oikeasti halua mukaan.

Mulla oli aluksi samantapaista ihmettelyä puolison suvun kanssa. Ei varakkuuserojen takia, vaan heillä tarjottiin vieraille tyyliin 1 pulla/ henkilö. Pidin tätä aluksi nolona ja jopa törkeänä. Myöhemmin olen tottunut tähän ja se on oikeastaan järkevämpi ja terveellisempi tapa kuin jatkuva tuottaminen, mitä omassa suvussa on harrastettu.

Vierailija kirjoitti:

Se että siskoksilla on lapsi saman miehen kanssa. Samaan aikaan serkukset ja sisarukset ne lapset

No nyt on aika Salkkarit-meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan pienillekin lapsille haluttiin antaa suklaata.

Eikö ne oo liian nuoria seksiin?

Nyt ei ihan auennut.

Ensikohtaaminen miehen isovanhempien kanssa oli jokseenkin vaivaannuttava. Heillä oli sellaista tiettyä yläluokkaisuutta, ylimielisyyttä ja pinnallisuutta. Kutsumaniminä heillä ei olleet mitkään mummot ja papat tms. vaan viralliset isoäiti ja isoisä. Isoäiti toi esiin, että hänen mielestään olen kovin lyhyt (olen 165 cm, hän oli jotain 173-174 cm) ja hän kehotti minua istumaan tietylle tuolille, sillä "meille pitkäkinttuisemmille sopivat nämä tuolit paremmin". Meinasin vastata, että "onhan se lipputankokin korkea, mutta ei siellä nupissa kovasti toimintaa ole" tms., mutta onneksi jätin sanomatta. Myöhemmin kyllä lähennyimme tämän isoäidin kanssa ja varmaan itsekin totuin heidän tyyliinsä. Mutta aina toisinaan jokin "ylemmältä tasolta" heitetty sivallus otti korvaan. En ole mieheeni nähden alemmin koulutettu, ruma tai jotenkin huonoista oloista kotoisin, mutta näillä isovanhemmilla oli ilmeisesti oma nyrpeytensä, jota hieman pystyi sulattamaan olemalla enemmän tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Se miten hyvin kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa. Aina ovat auttamassa ja tukemassa toisiaan jos on tarvetta. Sama alkoi koskea minua kun naimisiin menimme. Keskustelukulttuuri on kohteliasta ja toiset huomioon ottavaa. Ei alentavaa ja ilkeilevää mihin omassa suvussa olin tottunut. Ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat mikä oli aivan uusi kokemus. 

Ihanan sopuisia ihmisiä! Tuollaisten persoonien parisuhteet on yleensä kestäviä, varsinkin, jos ovat pariutuneet toisten sopuisten kanssa.

Itse olen aika kärkäs mielipiteideni kanssa, ja olenkin alkanut opetella tuota sopuisuutta. Elämä on helpompaa, kun ei aiheuta ristiriitaisia tuntemuksia ja ihmiset viihtyvät seurassa paremmin. Olen todennut, että joka asiasta ei tarvitse olla mielipidettä, tai jos sellainen onkin, niin sitä ei tarvitse aina sanoa.

Olet onnekas, kun olet päässyt osaksi tuollaiseen sukuun.

Miesten passaaminen, anoppini teki kaiken mitä mieheni halusi. Häneltä meinasi leuka loksahtaa lattiaan, kun pyysin miestäni tekemään minulle iltapalaksi leivän. Tämän kuvion nähdessäni, ymmärsin kuinka tasa-arvoinen oma perheeni ja sukuni on.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin, kun syntymäpäiville ei pukeuduttu erityisemmin ja sisällä ei saanut käyttää k

orkokenkiä.

Ihmisiä yllättää monet seikat? Toivottavasti nämä korkokengillä tallaajat ym. tajuaisivat, että elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Se että akateemiset korkeasti koulutetut ihmiset voivat olla oikeasti tyhmiä. Kirjasivistys ei näemmä tuo sydämen sivistystä.

Olen sitä mieltä, että kirjasivistys keskimääräisesti kohottaa myös sydämensivistystä. Poikkeuksiakin toki löytyy.

Jos oikein rikastut, niin se tutkitusti vähentää empatiaa ainakin vähempiosaisia kohtaan.

On sivistymätöntä kommentoida, että joku/jotkut on tyhmiä. Mitä tarkoitat tyhmyydellä? Oikeasti vain jotkut harvat vajavaisella henkisellä suorituskyvyllä olevat ihmiset ovat tyhmiä. Siis kaikessa tyhmiä: eivät osaa esim lukea, eivät osaa pitää huolta itsestään jne. Muiden ihmisten kohdalla homma on siten, että jokainen on tyhmä jossakin, mutta myös etevä jossakin ja suurimmassa osassa asioita keskivertoja.

Akateemiset ihmiset ovat keskimääräisesti älykkäämpiä kuin ei älykkäät. Lisäksi he ovat keskimääräistä ahkerampia ja sitkeämpiä. Esimerkiksi lääkäriksi pääsee lukemaan ne joilla on hyvät älynlahjat ja jaksavat lukea ulkoa monia vaikeita kirjoja. Muutkin akateemiset ammatit vaativat näitä ominaisuuksia. Harva äo 90 tai alle omaava henkilö kykenee lukemaan itsensä akateemiseksi.

Minua hämmästytti todeta millainen nainen voi olla, jos perheen muut jäsenet (puoliso, lapset) ovat miespuolisia. Samoten lastenlapset kaikki poikia. Pahimmillaan se on sitä, että miniät edustavat uhkaa olemassaolollaan, vain yhdelle vahvalle naiselle on tilaa.

Jossain vaiheessa tulin kuvioihin tyttäreni kanssa, enkä sitten suostunut lapsenikaan vuoksi tähän lähtökohtaisesti mahdottoman oloiseen rooliini jahka tajusin sen.

Olen itse matriarkaalis-vetoisesta suvusta, omassa (lapsuuden) perheessä isä oli ainoa miespuolinen. Uskon tämän vaikuttaneen niin paljon, että ymmärrän hyvin miksi minun ja anoppini suhteet olivat haastavat jo lähtöjään.... :D

Vierailija kirjoitti:

Se että vaikeista asioista ei puhuta, siis ollenkaan. Asia korjaantuu vaihtamalla puheenaihetta.

Tämä! Miehen suvussa esim. itsemurhaa hävettiin ja itsemurhan tehneen kuolinsyytä ei saanut kertoa kenellekään. Samoin yhden sukulaisen joutuminen tahdonvahtaiseen psykiatriseen hoitoon oli hys hys-salaisuus ja kun tuo sukulainen pääsi taas kiinni normaaliin elämään, oltiin kuin ei tiedettäisi, mitä oli tapahtunut.

Jälkimmäisenlainen tilanne tapahtui myös omalle sukulaiselleni ja useampi sukulainen kävi hänen luonaan osastolla +kun kotiutui, oltiin tukena. Kun kerroin anopille käyneeni osastolla, suunnilleen veti kahvit henkeen ja meni tosi vaivaantuneeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että akateemiset korkeasti koulutetut ihmiset voivat olla oikeasti tyhmiä. Kirjasivistys ei näemmä tuo sydämen sivistystä.

Olen sitä mieltä, että kirjasivistys keskimääräisesti kohottaa myös sydämensivistystä. Poikkeuksiakin toki löytyy.

Jos oikein rikastut, niin se tutkitusti vähentää empatiaa ainakin vähempiosaisia kohtaan.

On sivistymätöntä kommentoida, että joku/jotkut on tyhmiä. Mitä tarkoitat tyhmyydellä? Oikeasti vain jotkut harvat vajavaisella henkisellä suorituskyvyllä olevat ihmiset ovat tyhmiä. Siis kaikessa tyhmiä: eivät osaa esim lukea, eivät osaa pitää huolta itsestään jne. Muiden ihmisten kohdalla homma on siten, että jokainen on tyhmä jossakin, mutta myös etevä jossakin ja suurimmassa osassa asioita keskivertoja.

Akateemiset ihmiset ovat keskimääräisesti älykkäämpiä kuin ei älykkäät. Lisäksi he ovat keskimääräistä ahkerampia ja sitkeämpiä. Esimerkiksi lääkäriksi pääsee lukemaan ne joilla on hyvät älynlahjat ja jaksavat lukea ulkoa monia vaikeita kirjoja. Muutkin akateemiset ammatit vaativat näitä ominaisuuksia. Harva äo 90 tai alle omaava henkilö kykenee lukemaan itsensä akateemiseksi.

Akateemiset ihmiset ovat keskimääräisesti älykkäämpiä kuin ei _akateemiset_

sori kirjvirh 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneks ei mitään kovin ihmeellisiä oo paljastunu kenenkään seurustelukumppanin tai puolison suvusta. Mutta yhdessä perheesssä oli juttu joka oli mielestäni aika rasittavaa.

Miehillä oli maalla kaikki ulkotyöt, josta johtuen sisällä eivät sitten aikuiset miehet/nuoret aikuiset pojat oikein tehneet yhtään mitään, elleivät just just saunan lämmittäneet. Etenkin keittiössä, ei poikien kuulu tehdä mitään. Siellä sai sitten kulkea aikuisten ihmisten perässä anoppilassa laittelemassa roskia roskiin ja pöydälle jätettyjä juustoja jääkaappiin jne. Ja samaa kotona oman nuoren miehen kanssa. 

Ei voi vieläkään ymmärtää vaik aikaa on jo menny, ettei lapsia kasvateta laittamaan roskia roskiin, ne saa vaan jättää minne huvittaa, joku muu kyllä hoitaa.

Siis sinusta metsätyöt tai halonhakkuu ei ole yhtään mitään? Ei koneiden korjaaminen, rakennusten kuntoonlaitto?

Meille osui kaltaisesi miniä. Oli saada hepulin kun tajusi, että kiva metsäretki tarkoitti kahta tankillista raivaussahan kanssa puurtamista, oli sukupuoli mikä tahansa.

Tuossahan luki, että eivät tehneet sisällä yhtään mitään. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tuolla työnjaolla varsinkin juhlapyhät on vttumaisia. Ulkotöitä ei silloin tehdä ellei nyt ihan hirveä lumimyräkkä satu kohdalle. Eikä p e r s e nouse sohvasta keittiöön.

Jonkunlainen omituinen seksuaalinen vire kulkenut ainakin viimeisimmissä sukupolvissa ja se näkyy insesmisyytöksinä menneitä polvia kohtaan. Naiset on arvokkaita vain kaunottarina ja miehet varakkaina. Hienot sukutaustat löytyy kyllä, mutta sitten on tämä omituinen vire, josta ei ota Erkkikään selvää.