Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Nainen 53v kirjoitti:

Kuinka sotkuista ja likaista voi ihmisillä olla.Tavaraa sängynalustat ja joka paikka täynnä.Ikkunoita ei ole pesty ainakaan kymmeneen vuoteen,vessanpytyt ihan mustia.Joka paikassa oleva lika.Ja kuitenkin ollaan vähän ollakseen muka parempaa väkeä.Ryysyjä naulakot täynnä ja keittiön kaappeja ei varmaan pesty ikinään.Kaikki vanhat aikakausilehdetkin säästetään ja matot tosi likaisia,sukat joutuu heti vaihtamaan kun sieltä tulee kotiin.

Ihan kuin mieheni perheen mokillä=D Juu en käy enään.

Lähes kaikki olivat eronneet ja menneet uusiin naimisiin. Ainoastaan isovanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Lisäksi ainakin useampi mies oli pettänyt ensimmäistä vaimoaan ja osa nai naisen, jonka kanssa oli pettänyt. Itsellä oli tästä johtuen luottamuspulaa alussa, mutta kun näin, kuinka traumatisoitunut puolisoni oli isänsä tekemisistä, minun on vaikea uskoa, että tekisi omille lapsilleen samalla tavalla. Omassa suvussani on vain kaksi avioeroa.

Vierailija kirjoitti:

Miten järkyttävä äiti  voi olla niin ihanalla miehellä.  Anoppi on ilkeä, utelias, kohtelee lapsiaan epätasaarvoisesti, puuttuu kaikkien asioihin ja on itse omasta mielestään oikea täydellisyys.

Kuin oma anoppini, muuta hänellä lisäksi uskonnollisuus ja syvä uhriutuvuus ja kärsimyskruunu.

Se että vaikeista asioista ei puhuta, siis ollenkaan. Asia korjaantuu vaihtamalla puheenaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmästytti, kun eivät hyväksyneet ja arvostelivat vähän joka asiaa minussa. Kylmää ja ynseää käytöstä. Miehen kännäilykin laitettiin minun syykseni jne. En ollut arvokas ihminen, vaikka olen työteliäs ja ammatti ja koulutus on.

Kun varakas isäni kuoli, sanoi yksi hyvin pirullisesti "Ei se mitään sieltä tule saamaan". No kappas vaan, kun ostin rahoilla oman kämpän. Jopas pisti turpansa kiinni.

Mentiin mieheni kanssa naimisiin 20v seurustelu jälkeen. Äitinsä huolissaan tehtiinkö avioehto. No mieheni siihen: No minähän se saamapuolella olisin ollut, mutta vaimo vaati=D

Vierailija kirjoitti:

Onneks ei mitään kovin ihmeellisiä oo paljastunu kenenkään seurustelukumppanin tai puolison suvusta. Mutta yhdessä perheesssä oli juttu joka oli mielestäni aika rasittavaa.

Miehillä oli maalla kaikki ulkotyöt, josta johtuen sisällä eivät sitten aikuiset miehet/nuoret aikuiset pojat oikein tehneet yhtään mitään, elleivät just just saunan lämmittäneet. Etenkin keittiössä, ei poikien kuulu tehdä mitään. Siellä sai sitten kulkea aikuisten ihmisten perässä anoppilassa laittelemassa roskia roskiin ja pöydälle jätettyjä juustoja jääkaappiin jne. Ja samaa kotona oman nuoren miehen kanssa. 

Ei voi vieläkään ymmärtää vaik aikaa on jo menny, ettei lapsia kasvateta laittamaan roskia roskiin, ne saa vaan jättää minne huvittaa, joku muu kyllä hoitaa.

Siis sinusta metsätyöt tai halonhakkuu ei ole yhtään mitään? Ei koneiden korjaaminen, rakennusten kuntoonlaitto?

Meille osui kaltaisesi miniä. Oli saada hepulin kun tajusi, että kiva metsäretki tarkoitti kahta tankillista raivaussahan kanssa puurtamista, oli sukupuoli mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Se että vaikeista asioista ei puhuta, siis ollenkaan. Asia korjaantuu vaihtamalla puheenaihetta.

Meillä miehen suvussa päinvastoin. Kerro luottamuksella vaikka keskenmenosta, hetken kuluttua siitä keskustelee koko suku ihan avoimesti kysellen, että oliko sitä ja tätä, tuntuiko siltä vai tältä, ei kai vaan tuossa asennossa oltu, kun saitte sen lähdettymään jne. Kaikista yksilöiden vaikeista asioista tulee heti suvun yhteisiä, kaikkea ruoditaan juurta jaksain eikä puheenaihetta vaihdeta, vaikka pyytäisi.

Vierailija kirjoitti:

Se että vaikeista asioista ei puhuta, siis ollenkaan. Asia korjaantuu vaihtamalla puheenaihetta.

Tämä! Silmä kiinni ja korvat umpeen. Ei saa tulla paha mieli. Ja paha mieli on kaikilla kuitenkin.

Aina kun olen tavannut miehen jonkun enon tai tädin, tämä on ollut sinkku, ja paluumatkalla tapaamisesta olen kysynyt mieheltä, että mites tädillä/enolla ei puolisoa ole. Vastaus on muistin mukaan joka kerta ollut, että oli kyllä mutta kuoli jo kymmeniä vuosia sitten ihan äkillisesti aortan repeämään. Mun on kyllä pakko muistaa jotenkin väärin onhan se pakko olla niin että edes joku kuolemista oli joku muu syy, mutta väitän että ainakin kaksi aorttakeissiä on ollut.

Mieheni siskot ovat "Yhtäköyttä-Tiimi"

Kun olen heistä jonkun kanssa tekemisissä, hän raportoi välittömästi toisille siskoilleen "minkälaista oli, mitä sanoin jne".

He ovat niin läpäisemätön Tiimi. SISÄPIIRI yhdistys että se on kuin kupla , joka on suljettu yhteisö.

Mulle riitti. En ole enää heidän raportoitavissa.

Minua hämmästytti kovasti se, että anoppi piti sopimattomana ja itsekkäänä, jos kertoi omista kuulumisistaan. Sopimatonta oli myös kysyä kuulumisia suoraan toiselta.

Hyväksytty tapa oli kiertoteitse. Kun siis olimme anopin luona käymässä, keskustelimme siitä, mitä kuuluu mieheni veljelle ja hänen perheelleen. Ilmeisesti sama tapahtui vastavuoroisesti, kun miehen veli oli äitinsä luona käymässä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen siskolle tuli ero silloin kun me suunniteltiin häitä.

Se oli niin kova paikka hänelle että jätti veljenä häihinkin tulematta :D ja ei edes onnitellut vaikka nähtiin viikko häiden jälkeen kasvotusten. Ihanan aikuinen ihminen. (Vain iän puolesta).

Miehen äiti puolusteli tällaista toimintaa, ei saanut multa ymmärrystä.

Ero, oli sitten avioero tai ero muuten vaan parisuhteesta on joskus elämän vaikeimpia juttuja ja voi olla todella iso haaste ja henkilökohtainen vastoinkäyminen. Ikävää, että vähättelet noin miehesi siskon tuntemuksia. Tässä ehkä muistutusta kaikille yhteisesti, että ei koskaan vähätellä muiden vaikeuksia ja haasteita. Jokainen käsittelee surua ja pettymyksiä omalla tavallaan ja se heille suotakoon.

Anoppi puhua pälpätti koko ajan, keksi juttua vaikka lampun jalasta tunneiksi. Näki kaiken vaaleanpunaisten lasien läpi, kaikki oli niin positiivista. Miehen sisko vastaavasti on mököttäjä, juttua ei saa ulos vaikka kuinka yrittäisin. Täysin vastakohta äitinsä kanssa.

Saituus, oma etu. Hampaat irvessä jos jotain pitäis antaa. Sitä haukutaan ja arvostellaan lapsista joka ei ole paikalla.

Tietty hyviäkin puolia löytyy, mutta tähän hätään en keksi mitään.

Ihmisten arvottaminen koulutuksen ja / tai muun statuksen perusteella. Selän takana puhuminen ja kaikenlainen muiden tekemisten ja valintojen arvostelu (erityisesti anoppini toimesta, mutta kyllä tässä muu perhe komppaa). 

Olematon kommunikointi. Mistään ei avauduta. Läheisyyttä ei ole. Anoppi näyttää pelkäävn appea. Kovia jännittäjiä kaikki.

Mentiin yhteen jo nuorena (-80 luvun lopussa) koko miehen lähisuku äitiä (minun anoppia) lukuunottamatta käytti todella paljon alkoholia. Niin käytti mieskin, joka viikonloppu pelin jälkeen saunomaan ja vetämään lärvit kavereiden kanssa.

Anoppi oli yh joka ei vaatinut pojiltaan mitään, mahdollisti jopa kotona dokaamisen kaveriporukalla, ei opettanut kotitöitä eikä muiden huomiointia ja tunteista puhumista.

Noihin kaikkiin suhteemme sit kaatuikin.

Se että appiukko ruokapöydän antimista puhui kuin alapään eritteistä.

Se että puolison suvussa on niin paljon ongelmia: mielisairautta, alkoholismia, erilaisia vakavia fyysisiä sairauksia, vähä-älyisyyttä jne.

OIkeastaan kaikki asiat. He oli ihan erilaisia kuin mihin  olin itse tottunut.