Mikä hämmästytti puolison suvussa?
Minua se, että ennen ruokailua laitettiin kädet ristiin ja rukoiltiin. Sellaisesta olin lukenut vain vanhoista ajoista kertovista kirjoista.
Kommentit (994)
Kaikki asiat hämmensivät, ihan kaikki .
Tahallinen röyhtäily muiden kuullen. Omalle puolisolle olen siitä voinut sanoa mutten muulle suvulle kehtaa. Tulee aika epäkunnioitettu olo, että seurassani olisi ihan ok röyhtäillä menemään.
Lisäksi rahasta puhuminen. Ihan suoraan kysytään esineiden hintaa tai työstä saatua palkkaa. Ei pelkästään se, että kysyminen on niin suoraa vaan että kysymys rahasta ylipäätänsä tulee ensimmäisenä mieleen.
Jutustelutaitojen puute. Ei osata kysellä kuulumisia vaan jaaritellaan omista vaivoista jne. (Siis myös nuoret ihmiset) Lisäksi puheenaiheita ei pyritä missään tilanteessa pitämään iloisina ja kevyinä vaan saatetaan puhua aika synkistäkin aiheista vaikkapa toisen juhlissa
Vierailija kirjoitti:
Kaikki karjalaiset olivat hyvin vieraanvaraisia ja leppoisia. Avoimia ihmisiä. Elämät kunnossa. Parasta pöytään, saunomista, retkiä ja heillä oli paljon annettavaa. Pitivät yhtä. Omanarvon tuntoisia.
Oma sukuni on karjalaisia. Arvatkaa miltä tuntui, kun miehen suluissa olikin Pohjanmaalta. Umpimielisiä, rehvastelevia, jyrkkiä ja juoppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki karjalaiset olivat hyvin vieraanvaraisia ja leppoisia. Avoimia ihmisiä. Elämät kunnossa. Parasta pöytään, saunomista, retkiä ja heillä oli paljon annettavaa. Pitivät yhtä. Omanarvon tuntoisia.
Oma sukuni on karjalaisia. Arvatkaa miltä tuntui, kun miehen suluissa olikin Pohjanmaalta. Umpimielisiä, rehvastelevia, jyrkkiä ja juoppoja.
Pohjanmaalta tunnen rehellisiä, vieraanvaraisia, tilaa antavia ja kunnioittavia sukulaisia, eivät juoruile jatkuvasti muiden asioista ja pitävät sovitusta kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisuus. Mieheni on eronnut liikkeestä täysi-ikäistyttyään, joten en olisi mitenkään osannut arvata. Seuraava yllätys oli se, kuinka hyvin tulen juttuun vanhoillislestadilaisen kälyni kanssa. Muutenkin se, että koko jengi on todella kivoja "normaaleja" ihmisiä, eikä mitään hihhuleita, jotka yrittää käännyttää muutkin. En siis ollut ennen ollut tekemisissä ko. liikkeeseen kuuluvien ihmisten kanssa.
Myös vanhoillislestadiolaisissa on kaikenlaisia ihmisiä. Omat kokemukseni heistä ovat pääsääntöisesti negatiivisia mutta poikkeuksiakin löytyy.
Meitä on moneksi...
Se millaisia lunttuja useimmat naiset tuossa suvussa naiset ovat. mummosta lähtien lapsia monelle eri miehelle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pienillekin lapsille haluttiin antaa suklaata.
Huh, mitä pervoilua. Ylipäänsä kakkonen on ihan kiva juttu, mutta vain aikuisten kesken!
Oksettava kommentti. Puhutaan pienistä lapsista ja sinulle tulee mieleen vain perverssit seksifantasiasi
Oltiin muka niin fiksu perhe. No aikojen saatossa tytär teki kahden eri miehen kanssa kaksi lasta. Kumpikin isä savustettiin pois lasten elämästä. Perheen poika rikkoi oman perheensä teinitytön takia. Toisen tytön häissä äiti kävi pokkaamassa miniänsä tanssimaan sukulaisuusvalssiin pojalleen🙄
Miehen veljellä aina puku päällä ja selvästi halveksi pikkuveljeään eli miestäni ja sen mukana tietysti minua.
Heti ekalla kerralla alkoi veetuilu vaikka emme tunteneet toisiamme lainkaan. Se ei häntä haitannut.
No ajattelin että paras pysyä kaukana, veljekset tapaavat harvakseltaan mutta minå en koskaan mene. En pidä sitä menetyksenä, tuskin hänkään.
Huomasin juuri, että mieheni ei ole tavannut veljeään noin viiteen vuoteen. Ei hänkään varmaan jaksa sitä ylimielisyyttä.
Köyhyys ja huono-osaisuus. Miehen suvussa ei ollut yhtään ylioppilasta saati korkeakoulututkinnon suorittanutta. Tehdastyö puunjalostuksessa oli yleinen ammatti, samoin metsuri ja kirvesmies. Pisimmälle päässeellä sukulaisella oli ajoneuvpoasentajan koulutus ja autokorjaamo.
Tyttäremme pääseminen ylioppilaaksi oli iso merkkitapaus ja ylioppilasjuhliin matkustettiin pitkän matkan päästä.
Se, ettei kotiin kutsuta vieraita eikä käydä kylässä. Sisaruksia tavataan ehkä kerran vuodessa (sama kaupunki).
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ja huono-osaisuus. Miehen suvussa ei ollut yhtään ylioppilasta saati korkeakoulututkinnon suorittanutta. Tehdastyö puunjalostuksessa oli yleinen ammatti, samoin metsuri ja kirvesmies. Pisimmälle päässeellä sukulaisella oli ajoneuvpoasentajan koulutus ja autokorjaamo.
Tyttäremme pääseminen ylioppilaaksi oli iso merkkitapaus ja ylioppilasjuhliin matkustettiin pitkän matkan päästä.
Tulivat kun kutsuit juhlistamaan mielestäsi suurta tapausta.
Se miten paljon heillä oli kaikkea..oli omaa maata, talo, ulkomaanmatkoja, pullaa pöydässä..meillä kotona kun ei aina ollut edes ruokaa. Ihmettelivät kun en tiennyt Suomen eri paikkakuntia, enkä ollut käynyt missään niistä.
Se, ettei ole sukua juuri ollenkaan. Tai ovat etäisiä tai poismenneitä. Lähinnä siksi, koska itsellä sama tilanne. Noh, vertaistukea on mutta ei tukiverkkoa. Valitaan silti mielummin tämä rakkaus, eipähän mennä suvun kanssa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aiemminkin mainittu vähäinen yhteydenpito. Ei riitaa tai draamaa, puoliso ei vain ole läheinen perheensä ja sukunsa kanssa. Itselle tämä on tosi vierasta.
Toinen mikä hämmentää, on se, että aikatauluista ei oikeastaan sovita. Luulin ensin, että mun puoliso on vaan luonteeltaan tosi suurpiirteinen, mutta se onkin ihan koko perhe :D Asioista sovitaan tasolla "no katsotaan" ja "sitten joskus" tai "jossain välissä".
Suunnitelmat myös muuttuu todella usein lennosta - tää on vaatinut totuttelua, koska itse olen tosi jämpti ja haluaisin sopia tarkkoja kellonaikoja mahdollisimman paljon. Lisäksi teen kaikkeni, että sovitut asiat toteutuu, he saattavat vaan heittää viestillä, että ei me nyt tullakaan :D
Kaikesta huolimatta omat välit kaikkiin on hyvät ja silloin, kun tapaamisia onnistutaan järjestämään ja toteuttamaan, fiilis on kaikesta säädöstä huolimatta hyvä.
Ovatko ihan suomalaisia vai löytyykö sukujuuria muualta maailmasta?
On suomalaisia, sukujuuria on pohjoisessa, mutta kolmatta sukupolvea asuvat jo Etelä-Suomen seudulla :D
Suurin osa ihmisistä on tyhmiä ja pahansuopia, jopa sukulaisista. Ikävää jos ulottuu ihan tekoihin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi kertaa kun appi-ukon ja vaimon kahden veljen kanssa saunassa. Tunsin olevani erilainen. Itsellä normaalit holvikkaat jalat. Noilla kaikilla kolmella tasan samanlaiset massiivisen suuret lättäjalat. Sain vinoilua jalkojen koosta. Ajattelin, että mitä lättäjalkojen sukua. Ja niinhän siinä sitten kävi. Pojat ovat perineet äidinpuolen suvun jalkojen mallin ja koon.
Onko suvun miehillä myös kidukset?
No ei mitään kiduksia. Harvemmin kaloilla lättäjalkoja. Mutta ei siinä mitään, ei mitään muuta negatiivista sanottavaa vaimon suvusta. Kiitos vain sinne suuntaa, nuorempi pojista on 12 vuotta ja hällä jo isäänsä isommat jalat.
Kannattaisi alkaa kilpauimariksi
Kuinka isossa roolissa alkoholi on.
Lahjaksi qnnetasn viiniä ja viskiä. Niitä sitten maistellaan. Alkoholitarinat viihdyttävät kaikkia heitä ja jo nuorilla on kaapeissa omia pulloja.
Minä rukoilin aina ruokarukouksen kun vaimoni oli laittanut meille ruokaa ja kerran kun menimme ravintolaan syömään hän huomautti minulle ,että jätin ruokarukouksen tekemättä. Vastasin hänelle,että luotan kyllä siihen, että ravintolan kokki osaa kokata joten rukoileminen olisi turhaa.
Ajatusmaailma. Arvomaailma.
Vaikka appivanhemmat on supisuomalaisia, niin käyttäytyvät kuin kiinalaiset, intialaiset tai muut kehitysmaalaiset. Tarkoittaa, että arvostavat poikalapsia yli kaiken, mutta tyttölapsen elatus kuuluu sen miehelle (eli minulle).
Poikalapset ovat saanet lahjoina mm. kesämökin meren rannalla, metsäpalstaa, työkoneita (useiden kymmenien tuhansien arvoisia), arvopapereita ym. ison rahan arvoisia. Tyttölapsi sai "tasapuolisuuden" nimissä 4999€, ettei vaan tarvitse maksaa lahjaveroa.
Ja kyllä, nämä appivanhemmat ovat varakkaita ja iäkkäitä. Ja ainoa, joka heidän voinnistaan huolehtii (mm. kauppareissut, lääkärit, avustaminen tekniikan kanssa) on tyhjin käsin jäävä tytär.