Lue keskustelun säännöt.
Mikä hämmästytti puolison suvussa?
Minua se, että ennen ruokailua laitettiin kädet ristiin ja rukoiltiin. Sellaisesta olin lukenut vain vanhoista ajoista kertovista kirjoista.
Kommentit (994)
Avopuolison äiti petti miestään monesti. Eivät eronneet vaan asia "unohdettiin" mutta petetty puoliso hermostui pettämisistä välillä ja kaikki kuuli silloin asiasta, minäkin. Miesparka joutui syömään rauhoittavia koko loppuelämän ja käymään mt-hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni asia. Sellainen totaalinen kyvyttömyys ja haluttomuus keskustella asioista, kylmyys, empatiakyvyttömyys voisi sanoa että suoranainen pahuus. Nämä ihmiset eivät vaan ole hyviä ihmisiä, vaan todella itsekkäitä ja ilkeitä ihmisiä, vaikka anoppikin mielellään antaa kyllä sellaisen hyväntekijän kuvan itsestään, tekemällä juurikin esim hyväntekeväisyyttä. On tekopyhiä ihminen ketä tunnen, läheisiään kohtelee kuitenkin todella ilkeästi ja nauttii suorastaan siitä kun saa nöyryyttää ja alistaa muita.
Hämmästytti, kun raha oli kaikki kaikessa. Odottivat, että minäkin olisin ollut rikas. En ollut koskaan kokenut sellaista kylmyyttä.
Pituus teki heistä muka parempaa väkeä. Olin painajaisminiä koska olen keskivertoa lyhyempi ja sain säännöllisesti kuulla siitä. Jopa siitä että on väärin että lyhyt on pitkän kanssa yhdessä. Myös siitä että lyhyen suvun geeneillä voi puolisoni lapsista tulla lyhyitä jolloin heidän elämä pilalla. Puolisoni onneksi puolustanut ja sanonut että lyhyissä ihmisissä ei vikaa
Mun perhe on todella huolehtiva, vähän liiankin välillä. Puolison perheessä taas ei olla tunnuttu tietävän ollenkaan, mitä toisille kuuluu. Vanhemmat ovat kykenemättömiä ottamaan emotionaalisesti vastaan lasten vaikeuksia. Noh, omassa perheessä taas vamhemmilla tuntuu olevan niitä vaikeuksia sen verran, etten ole halunnut kuormittaa lisää omilla vaikeuksilla, kun menee sitten vähän liiankin syvälle vastapuolella.
Meillä on molempien vanhemmilla riitaisa liitto, yhdessä vielä ovat. Meillä on huudettu ja riidelty äänekkäästi, tosin myös sovittu riidat, puolison puolella taas kyräilty ja puhuttu selän takana ja jätetty kaunoja painamaan.
Puolison kanssa nyt kasvatetaan yhteistä perhettä ja yritämme löytää kultaista keskitietä, koska kumpikaan ei halua ihan samaa, kuin lapsuudenkoti on antanut. Minä vedän omalle perheelle rajoja ja opettelen riitelemään rauhallisesti ja puoliso opettelee puhumaan ja ilmaisemaan tunteitaan. Joka tapauksessa olemme molemmat olleet onnellisia rauhanomaisemmasta ja onnellisemmasta arjestamme kuin kummankaan lapsuudenkodissa. 7 vuotta yhdessäeloa nyt ja hyvin menee, mutta välillä kyllä jännittää että kääntyykö meidänkin elämä joskus samanlaiseksi kuin vanhempiemme? Oliko heilläkin alussa seesteisempää ja alkoiko myöhemmin vasta myrskytä?
Molempien puolten sisarusten kanssa tullaan nykyään kyllä yleensä aivan hyvin toimeen, mutta vanhemmat ovat välillä haastavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä sivuhuomautuksena viitaten täällä oleviin kirjoituksiin. K a i k k i karjalaiset eivät ole iloisia, tai pohjanmaalaiset totisia puukkojunkkareita, tai savolaiset kieroja, tai Turun puolessa asuvat tosikkoja. Eipäs yleistetä.
Turhanpäiväinen jatkuva ilkeily. Löysin mieheni aika myöhään ja kun tulin sukuun, siellä oli jo kuviot valmiina, ilmeisesti sekoitin korttipakan jotenkin joten minulle alettiin jo ensi tapaamisella ilkeillä, vaikka eivät tunteneet minua lainkaan.
Sitten kun meille ei ole syntynyt lapsia niin senkin takia ilmeisesti pidettiin jollain lailla huonompina ihmisinä, joita sopii halveksia.
Aika ikävä asetelma ja mielestäni aivan turha. Rajoittaa kovasti halua mennä sukujuhliin tms yhteisiin tapaamisiin. Olen saanut sellaisen käsityksen, että heidän mielestään olisi ollut paljon parempi mikäli mieheni olisi pysynyt sinkkuna lopun elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Että adoptoituja lapsia ei pidetä oikeina suvun jäseninä.
Tämä tuli puheeksi, kun mietittiin, mikä sukunimi meidän lapsellemme tulisi. Appi alkoi luetella heidän harvinaisen sukunimensä kantajia, ja puheeksi tuli hänen serkkunsa lapset, joilla on tämä sukunimi. He ja heidän jälkeläisensä eivät ole kuulemma oikeasti sukua, koska heidät on adoptoitu.
Minua oksetti paitsi appiukon asenne niin myös se, että kaikki heidän perheessään hyväksyivät tällaiset ajatukset. Mieheni ja tämän veli vain nyökkäilivät mukana. Mieheni on joskus jopa itse toistellut näitä isänsä puheita, kun on kertonut omasta suvustaan.
Säälitti nämä serkun lapset, vaikken ole heitä koskaan tavannutkaan. Olisikohan tämä adoptio syynä sille, ettei heitä ole ikinä kutsuttu mihinkään suvun juhliin.
Järkyttävää.
Voisitko sinä hieman ravistella perinteitä ja tutustua serkun lapsiin? Kukaan ei estä sinua kutsumasta heitä teidän perheen juhliin.
Samalla tavalla ulkopuolisia tulokkaita ovat kaikki sukuun naidut kuin adoptoidutkin. Appesi logiikalla miehesi äitikin on ulkopuolinen.
Se että kun kävi vierailulla olisi pitänyt antaa rahaa. Jos vei jotain tavaraa tai ruokaa tuliaisiksi ei kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Miten järkyttävä äiti voi olla niin ihanalla miehellä. Anoppi on ilkeä, utelias, kohtelee lapsiaan epätasaarvoisesti, puuttuu kaikkien asioihin ja on itse omasta mielestään oikea täydellisyys.
Mun anoppi on suoraan sanonut, että toisen pojan perhe on läheisempi. Ei toki ihme, koska asuvat samassa kaupungissa. Ei meistä satojen kilometrien päässä asuvista käytännönkään vuoksi niin läheisiä ole tullut. Mutta anopin tapa asettaa myös lapsenlapset arvojärjestykseen jo vauvasta lähtien ei ole auttanut asiaa.
Se, että pidetään ns kissanristiäiset jokaikisen merkkipäivän kohdalla. Aikuistenkin. Kun on nimipäivä tai syntymäpäivä niin sukua koolle. Eikä ketään ulkopuolisia vaan omaa sukua pelkästään. Heistäkin kertyy yli 10 paikalle. Itse en jaksaisi moista. Vuodessa kertyy kymmeniä pakollisia kahvituksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että he kaikki olivat pygmejä. Isä hahmokin vain huikeat 175cm pitkä teletappi.
Vierailija wrote:
Pienenä sivuhuomautuksena viitaten täällä oleviin kirjoituksiin. K a i k k i karjalaiset eivät ole iloisia, tai pohjanmaalaiset totisia puukkojunkkareita, tai savolaiset kieroja, tai Turun puolessa asuvat tosikkoja. Eipäs yleistetä.
Turkulaiset tosikkoja??et sitten parempaa keksinyt? helsinkiläisethän niitä tosikkoja ovat. 😂👍 Kerrankin kun olin helsinkiläisessä ravintolassa ja ihan vitsillä rikoin kananmunan jonkun random ukon päähän niin tämähän alkoi riehumaan kuin hullu. Ei pätkääkään huumorintajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Hämmästytti, kun raha oli kaikki kaikessa. Odottivat, että minäkin olisin ollut rikas. En ollut koskaan kokenut sellaista kylmyyttä.
Sinua siis hävetti olla köyhä ?
No onhan se noloa jos on aikuinen ihminen.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneks ei mitään kovin ihmeellisiä oo paljastunu kenenkään seurustelukumppanin tai puolison suvusta. Mutta yhdessä perheesssä oli juttu joka oli mielestäni aika rasittavaa.
Miehillä oli maalla kaikki ulkotyöt, josta johtuen sisällä eivät sitten aikuiset miehet/nuoret aikuiset pojat oikein tehneet yhtään mitään, elleivät just just saunan lämmittäneet. Etenkin keittiössä, ei poikien kuulu tehdä mitään. Siellä sai sitten kulkea aikuisten ihmisten perässä anoppilassa laittelemassa roskia roskiin ja pöydälle jätettyjä juustoja jääkaappiin jne. Ja samaa kotona oman nuoren miehen kanssa.
Ei voi vieläkään ymmärtää vaik aikaa on jo menny, ettei lapsia kasvateta laittamaan roskia roskiin, ne saa vaan jättää minne huvittaa, joku muu kyllä hoitaa.
On täysin normaalia, että lapset sukupuolesta riippumatta kasvatetaan korjaamaan omat jälkensä. Ei ole erityisen miehekästä tiputella roskia tai jättää ruuantähteitään ympäri huushollia lojumaan, ellei ole palkannut itselleen palvelijaa hoitamaan noita asioita.
Nainen palasi käytettynä? Voi hyvänen aika sentään!
Se mieheni sisarusten vastenmielisyys minua kohtaan. Mieheni olisi pitänyt pysyä yksinäisenä ja olla muiden juoksupoika.
Ne ei äyski tai tiuski toisilleen, vaan puhuvat väsyneinäkin toisilleen aina kauniisti.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Pienenä sivuhuomautuksena viitaten täällä oleviin kirjoituksiin. K a i k k i karjalaiset eivät ole iloisia, tai pohjanmaalaiset totisia puukkojunkkareita, tai savolaiset kieroja, tai Turun puolessa asuvat tosikkoja. Eipäs yleistetä.
Turkulaiset tosikkoja??et sitten parempaa keksinyt? helsinkiläisethän niitä tosikkoja ovat. 😂👍 Kerrankin kun olin helsinkiläisessä ravintolassa ja ihan vitsillä rikoin kananmunan jonkun random ukon päähän niin tämähän alkoi riehumaan kuin hullu. Ei pätkääkään huumorintajua.
Ei ole minun keksimä. Tiedätkö muuten mikä on Turun paras nähtävyys? Kilpi moottoritien vieressä jossa lukee Helsinki 183. Tämäkään ei ole minun keksimä.
😅😅