Lue keskustelun säännöt.
Mikä hämmästytti puolison suvussa?
Minua se, että ennen ruokailua laitettiin kädet ristiin ja rukoiltiin. Sellaisesta olin lukenut vain vanhoista ajoista kertovista kirjoista.
Kommentit (994)
Vierailija kirjoitti:
Ponnistelemattomuus. Jäädään tuleen makaamaan. Oli mikä vaan. Ei edes yritetä. Annetaan asioiden olla niin kuin ne ovat. Eletään hetkessä. Ei osata suunnitella tai asettaa tavoitteita. Seurauksena on paljon ongelmia. Mutta ei niillekään tehdä mitään. Syytetään olosuhteita, aina. Koskaan esimerkiksi rahattomuus ei johdu itsestä ja siitä, että ei ole mitään tehnyt tai elänyt fiksusti, vaan jostakin muusta. Paljon huilaillaam ja pötkötellään. Vaikka asiat kaatuvat päälle, niin senkun lepäillään menemään sen sijaan, että tehtäisiin niille jotain. Hyvin erikoista.
Takuulla vasureita tai vihreitä. Juuri tyypillisiä!
En voi koska olosuhteet uikun uikun ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten puute /vähyys. Lähes kaikki tehnyt itsemu rhan. Osa jäljelläolijoista oli yrittänyt sitä.
Maalaistalossa oli täytekakku valtava. Pohja tehty mehumaijan osaan.
Anoppi leipoi hyvää hiivaleipää.
Alun epäröinnin jälkeen olivat hyväksyviä. Olin kaupungista lähtöisin.
Täällä aiemminkin mainittu vähäinen yhteydenpito. Ei riitaa tai draamaa, puoliso ei vain ole läheinen perheensä ja sukunsa kanssa. Itselle tämä on tosi vierasta.
Toinen mikä hämmentää, on se, että aikatauluista ei oikeastaan sovita. Luulin ensin, että mun puoliso on vaan luonteeltaan tosi suurpiirteinen, mutta se onkin ihan koko perhe :D Asioista sovitaan tasolla "no katsotaan" ja "sitten joskus" tai "jossain välissä".
Suunnitelmat myös muuttuu todella usein lennosta - tää on vaatinut totuttelua, koska itse olen tosi jämpti ja haluaisin sopia tarkkoja kellonaikoja mahdollisimman paljon. Lisäksi teen kaikkeni, että sovitut asiat toteutuu, he saattavat vaan heittää viestillä, että ei me nyt tullakaan :D
Kaikesta huolimatta omat välit kaikkiin on hyvät ja silloin, kun tapaamisia onnistutaan järjestämään ja toteuttamaan, fiilis on kaikesta säädöstä huolimatta hyvä.
Juhliin pukeuduttiin parempiin ja oli oikeaa juhlan tuntua.
Vierailijalle tarjottiin ruokaa, jos oli ruoka-aika. Siihen aikaan tultiin kutsumatta käymään. Kuuli viimeiset uutiset kylältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni perhe suolaa muikut suolineen
Että miten ne kaikki kylähullut on pesiytynyt saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työasioista ei puhuta.
Lapsuuskodissani vanhempani puhuivat työpäivän jälkeen työpäivän sattumuksista ja työasioista. Jos töissä oli jotain stressiä ja huolia, puhuivat niistäkin.
Puolison suvussa työasioista ei ollut tapana puhua perheelle kotonakaan. Työssä kävivät, mutta kotona puhuttiin muista asioista. Ja ei, työ ei ollut erityisen huippusalaista.
Se hämmästytti ja hämmästyttää edelleen, miten vähän ovat tekemisissä. Mitään erityistä riitaa ei vaikuta olevan, mutta puolisoni tapaa vanhempiaan ehkä kaksi kertaa vuodessa (asutaan samassa kaupungissa), sisariaan vielä harvemmin. EIvät myöskään soittele tai viestittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki erittäin älykkäitä ja samalla kivoja.
Appiukon mielenterveydestä puhumattomuus. Lääkkeillä turtunut vaisu olemus, ja maniakaudet päähänpistoineen (traktori kerrostaloasujille). Silmissä tyhjä katse. Ei siis mitään varoitusta ennen ensikäyntiä, eikä puhetta sen jälkeen. "Heh no se on meistä se taiteilija heh.." Lisäksi appivanhempien syvä uskonnollisuus, jeesusta näkyi joka puolella, autossa kunneltiin virsiä. Mistään mies ei puhunut ennakkoon.
Anopin kanssa olen hyvissä väleissä, appiukko on kuollut, lääkkeistä johtuviin komplikaatioihin. Siitäkään anoppi ei puhunut lapsille, mutta minulle kertoi. En tiedä miksi. Kukaan ei tiennyt myöskään appiukon 70-80 luvulta saatua mt diagnoosia, edes vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työasioista ei puhuta.
Lapsuuskodissani vanhempani puhuivat työpäivän jälkeen työpäivän sattumuksista ja työasioista. Jos töissä oli jotain stressiä ja huolia, puhuivat niistäkin.
Puolison suvussa työasioista ei ollut tapana puhua perheelle kotonakaan. Työssä kävivät, mutta kotona puhuttiin muista asioista. Ja ei, työ ei ollut erityisen huippusalaista.
Ihanaa! Omasta lähisuvusta useampi ihminen on töissä samassa paikassa ja ei meinaa jaksaa sitä ainaista työasioiden vatvomista; kuka on taas kiukutellut kenelle, mikä kone on toiminut ja ei ole toiminut ja kuka on sikapossu ja piereskelee taukohuoneessa. Onko ihmekään, jos ihmiset kuormittuvat, jos vapaa-ajallakaan ei osata puhua kun töistä.
He eivät ymmärtäneet eroa oman yksityisen elämänsä ja muiden ihmisten kanssa toimimisen kanssa.
Tämä näkyi esim siinä ettei vieraita otettu huomioon puhuttiin vaan omista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negatiivisuus. Kaikessa on jotakin mennyt vikaan. Juostaan kaupoissa ja toimistoissa tekemässä valituksia, toki ilmaisten hyvitystä kun toivossa. Reissut on mahdottomia, koska hotelleissa ja ravintoloissa on aina jotakin väärin ja loma menee valituksia suunnitellessa ja tehdessä. Ja uihan se negatiivisuus perheenkin välisiin ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jäykkä käytös ja ahneus. Paljon varakkaampia kuin oma sukuni, mutta ei tuliaisia ( meillä useimmiten tuodaan jotain pientä, ainakin lapsille , vaikka kyläillään huomattavasti useammin). Lähtiessä meillä laitetaan kotiinjääneille jotain leivonnaista tms mukaan, heillä ei ole tällaista tapaa.
Ihmiset hukkuu tavaroihin ja miniöitä usein suututtaa, jos jääkaappiin tuodaan täytteeksi mitä ei oikeasti tarvita. Ehkä toimivat ajattelevaisesti, eivätkö uskalla tuputtaa tavaroita, jotka eivät ehkä ole edes makuun sopivia ja joista tuleekin vain stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Se että halaillaan aina tavatessa kaikkia ja lääpitään.
😳 Mitä tarkoitat lääppimisellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työasioista ei puhuta.
Lapsuuskodissani vanhempani puhuivat työpäivän jälkeen työpäivän sattumuksista ja työasioista. Jos töissä oli jotain stressiä ja huolia, puhuivat niistäkin.
Puolison suvussa työasioista ei ollut tapana puhua perheelle kotonakaan. Työssä kävivät, mutta kotona puhuttiin muista asioista. Ja ei, työ ei ollut erityisen huippusalaista.
Ihanaa! Omasta lähisuvusta useampi ihminen on töissä samassa paikassa ja ei meinaa jaksaa sitä ainaista työasioiden vatvomista; kuka on taas kiukutellut kenelle, mikä kone on toiminut ja ei ole toiminut ja kuka on sikapossu ja piereskelee taukohuoneessa. Onko ihmekään, jos ihmiset kuormittuvat, jos vapaa-ajallakaan ei osata puhua kun töistä.
Toisaalta, töissä ollaan suuri osa työpäivän hereilläoloajasta. Työpäivä myös vaikuttaa siihen, miltä tuntuu sen jälkeen. Tuntui vaikealta, ettei niistä asioista olisi saanut puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työasioista ei puhuta.
Lapsuuskodissani vanhempani puhuivat työpäivän jälkeen työpäivän sattumuksista ja työasioista. Jos töissä oli jotain stressiä ja huolia, puhuivat niistäkin.
Puolison suvussa työasioista ei ollut tapana puhua perheelle kotonakaan. Työssä kävivät, mutta kotona puhuttiin muista asioista. Ja ei, työ ei ollut erityisen huippusalaista.
Ihanaa! Omasta lähisuvusta useampi ihminen on töissä samassa paikassa ja ei meinaa jaksaa sitä ainaista työasioiden vatvomista; kuka on taas kiukutellut kenelle, mikä kone on toiminut ja ei ole toiminut ja kuka on sikapossu ja piereskelee taukohuoneessa. Onko ihmekään, jos ihmiset kuormittuvat, jos vapaa-ajallakaan ei osata puhua kun töistä.
Toisaalta, töissä ollaan suuri osa työpäivän hereilläoloajasta. Työpäivä myös vaikuttaa siihen, miltä tuntuu sen jälkeen. Tuntui vaikealta, ettei niistä asioista olisi saanut puhua.
Kaikki olivat töissä eri paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aiemminkin mainittu vähäinen yhteydenpito. Ei riitaa tai draamaa, puoliso ei vain ole läheinen perheensä ja sukunsa kanssa. Itselle tämä on tosi vierasta.
Toinen mikä hämmentää, on se, että aikatauluista ei oikeastaan sovita. Luulin ensin, että mun puoliso on vaan luonteeltaan tosi suurpiirteinen, mutta se onkin ihan koko perhe :D Asioista sovitaan tasolla "no katsotaan" ja "sitten joskus" tai "jossain välissä".
Suunnitelmat myös muuttuu todella usein lennosta - tää on vaatinut totuttelua, koska itse olen tosi jämpti ja haluaisin sopia tarkkoja kellonaikoja mahdollisimman paljon. Lisäksi teen kaikkeni, että sovitut asiat toteutuu, he saattavat vaan heittää viestillä, että ei me nyt tullakaan :D
Kaikesta huolimatta omat välit kaikkiin on hyvät ja silloin, kun tapaamisia onnistutaan järjestämään ja toteuttamaan, fiilis on kaikesta säädöstä huolimatta hyvä.
Ovatko ihan suomalaisia vai löytyykö sukujuuria muualta maailmasta?
Huh mikä satanistinen elämänasenne.