Lue keskustelun säännöt.
Mikä hämmästytti puolison suvussa?
Minua se, että ennen ruokailua laitettiin kädet ristiin ja rukoiltiin. Sellaisesta olin lukenut vain vanhoista ajoista kertovista kirjoista.
Kommentit (994)
Eläkeikäiset yli 60 vuotiaat lapset palvovat äitiään joka petti miestään minkä ehti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että lasten annetaan aukoa päätään aikuisille ja sitä pidetään hauskana. Siis täysin alatyylistä p'skaa. Kun itse en nauranut, sain kuulla olevani tosikko.
Että käsiä ei pestä ennen kuin ne ovat selvästi likaiset. Ei edes ruokapöytään tullessa.
Että kukaan ei tajua pöytätavoista mitään. Sorkitaan ympäriinsä, lapset nuolee ottimia jne.
Opetin mieheni tavoille. Melkoinen metsäläinen olikin! Mutta kehityskelpoinen, onneksi.
Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Erilaisiin juhliin panostaminen; omassa suvussani juhla ei juurikaan poikennut arjesta, paitsi ruokien osalta. Miehen suvussa taas jokainen pienikin syy juhlia käytetään hyväksi ja koko suku kutsuttiin koolle. Juhlissa on usein monta ruokalajia ja erikseen niin alku-, pää- kuin jälkiruoatkin ja koko suku kokoontuu pitkän pöydän ääreen.
Myös pukeutumiseen ja ohjelmaan panostetaan ja näihin liittyen palveluita myös ostetaan. Lapsetkin opetetaan pienestä pitäen näihin juhliin ja pukeutumaan kunnalla sekä istumaan aloillaan.
Minulla on sama kokemus. Muistan hämmästykseni ensimmäisen kerran, kun osallistuin mieheni suvun itsenäisyyspäiväjuhliin. Juhlissa kaikilla naisilla oli iltapuvut ja miehillä frakit tai tummat puvut. Muistan, miten miehen siskon tyttö tuli kättelemään minua ja niiasi minulle. Lapset oli kasvatettu niin hyvin, että jopa tämän 9-vuotiaan tytön pikkuveli jopa auttoi siskonsa alle tuolin, kun mentiin ruokailuun ja availi hänelle ovet ja oli muutenkin kuin herrasmies!
Vaimon suvun miespuolisten jäsenten totaalinen kyvyttömyys tehdä mitään omin käsin.
Junttius, koulutuksen puute ja kapea-alaisuus. Suoranainen tyhmyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen toisella vanhemmalla ja hänen puoleisellaan suvulla (miehen isovanhemmat, tädit, sedät jne.) on tapana brassailla paljon ja äänekkäästi omilla saavutuksillaan: kerrotaan vaikka, että minäpä hiihdin tänään 50 kilometriä pysähtymättä, siivosin koko talon ja leivoin vielä pullaakin tai että meidät tytölläpä oli pelkkiä kymppejä todistuksessa. Siinä ei sinänsä ole vielä mitään outoa, mutta itsekehuista huolimatta he eivät osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan.
Kun ollaan oltu sielläpäin kylässä ja olemme esim. kehaisseet appivanhempien tai jonkun sukulaisen kotia tai meille tarjottua ruokaa, he menevät TODELLA vaivaantuneiksi. Miehen mummo vastasi kerran "Shh, älä viitsi" ja pakeni paikalta, kun kehuin hänen leipomiaan pullia. Anoppi taas oli meillä auttelemassa, kun esikoisemme syntyi, ja hänen tehdessään lähtöä kiittelin häntä kaikesta avusta. Anoppi tiuskaisi "No ei se nyt ollut mitään, nähdään taas!" ja löi ulko-oven kiinni. Miehen serkku taas kehuu aina omia lapsiaan ylenpalttisesti, mutta kun minä kerran vastasin tällaiseen "He ovat kyllä fiksuja poikia", serkku vastasi melkein vihaisen oloisena "Juu juu, ovat ovat". Mies ei ollut huomannut tätä piirrettä, ennen kuin kerran ihmettelin sitä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Se että halaillaan aina tavatessa kaikkia ja lääpitään.
Sama. Ihan sietämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen perhe on ihan mukavia ja olen tullut hyvin toimeen. Ovat akateemisia ja se on arvo itsessään. Ovat keskenään sopuisia ja hyvissä väleissä. Minua kuitenkin hämmästytti kuinka matalalla kynnyksellä toisia ihmisiä arvostellaan. Siis perheeseen kuulumattomia. Ei ole pitkä aika, kun anoppi arvosteli yhden suomalaisartistin ulkonäköä minulle. Minusta todella junttia arvostella toisten ulkonäköä.
Olen itse perheestä, jossa lähinnä asenne "antaa kaikkien kukkia kukkia". Meillä puhuttiin jo 80- luvulla seksuaalivähemmistöjen tasa-arvosta jne. Puolison perheessä on melko konservatiiviset arvot, mikä näyttäytyi minulle suvaitsemattomuutena.
Vierailija kirjoitti:
Se hämmästytti isosti kuinka itsekkäitä kaikki ovat. Olin ennen tuntenut vain mukavia ihmisiä, ja sitten PAM, minäminä suku. Sopeutuminen heihin on vielä pahasti kesken, ehkä en ikinä sopeudukaan.
Näköjään muillakin samoja kokemuksia. Pitkälti yli 20v takana, ja viitisen vuotta sitten tajusin, että tule tottumaan siihen ikinä. Nykyään pysyttelen heistä erossa. En ole riidoissa, mutta välttelen heitä aina kun voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni suvussa on ihmetyttänyt monikin asia.
- Sotkuisuus: omia astioita ei korjata pois paikalta ja jos esim. syödään mandariinia olkkarissa, kuoria ei viedä roskiin, vaan jätetään sohvan käsinojalle. Samoin käytetty teepussi jätetään omalle paikalle - monesti tabletin päälle tai suoraan pöydälle, ei omalle leipälautaselle! Tiskiharjaa taas säilytetään tiskialtaassa. Turhiakaan tavaroita ei osata heittää pois, vaan kämpät tursuavat roinaa.
- Omien lasten annetaan pärjätä täysin omillaan heti, kun ovat muuttaneet kotoa pois. Lapsi-vanhempi -suhde muuttuu aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
- Järkyttävä pihyys ja kaikesta säästäminen
- Omia, jo pitkään omistuksessa olleita tavaroita tai vaatteita tuodaan kysymättä tuliaisiksi ja joululahjoiksi.
- Toista ei saa kehua, oli kyse sitten lapsesta tai aikuisesta. Pelätään kai, että toinen tulee siitä ylpeäksi. Olen joutunut opettamaan kehumisen ja kannustamisen taitoa puolisolleni, kun saimme lapsen.
- Urheilu (myös penkkiurheilu!) on lähestulkoon tärkeintä elämässä. Kulttuurijutut, kirjat, taide ja opiskelu ovat sen sijaan turhuutta.
Se, miten esitetään hyväntahtoista ja hyväätarkoittavaa, mutta keskeinen puheenaihe on muiden ihmisten ihan kaikki asiat ja tekemiset, hyvät ja huonot, julkiset sekä ilmeisen intiimit.
Tarvitaan myös sylkykuppi, jollaiseksi kelpaa erityisen hyvin joku vähempiarvoinen miniä tai eronnut miniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmästytti, ja hämmästyttää, että he ovat kaikki aivan yhtä kykenemättömiä noudattamaan aikatauluja. Samoin se, että he pitävät aina vaan todella omituisena sitä, jos joku haluaisi välillä niissä (sovituissa) aikatauluissa pysyä. Se, että yhden aikataulun sotkeminen aiheuttaa yleensä ketjun, jossa menee monen ihmisen aikataulut pieleen, ei tunnu kiinnostavan ketään pätkääkään.
Karjalaisena ei hyväksytty, hämäläiseen vasemmistosukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivistymättömyys ja miniöiden ulkopuolellejättäminen.
Se, että suku ei ole läheinen. Puolisoni on kertonut ettei tälle oikein ole syytä, eivät vain pidä yhteyttä. Hänen isänsä pitää tiiviisti yhteyttä sukulaisiinsa, muttei ole koskaan oikein sisällyttänyt lapsiaan tähän yhteydenpitoon. Tämä tuli yllätyksenä itselle, kun molempien vanhempien puolelta löytyy tiiviit suvut, joiden kanssa kyläillään, soitellaan ja vaihdetaan kuulumisia mielellään. Olemme hajautuneet ympäri Suomea ja jopa ulkomaille, ja puolisoni on tavannut heidät monta kertaa. Samassa kaupungissa asuvia puolison sukulaisia en ole tavannut kuin joskus ohimennen, kun kaupassa moikkaavat toisiaan ja jatkavat sitten matkaa.
Miten kaksinaamainen anoppi ja käly ovat. Appiukko on mukava ja ns normaali - aika hiljainen mutta sen ymmärtää kun anoppi ja käly ovat aina äänessä.
Nämä kaksi ovat myös aina oikeassa sekä tietävät kaiken, eivät anna muiden mielipiteille/kommenteille mitään painoarvoa. Jyräävät kaiken ja kaikki alleen. Kaikki tehdään kuten he haluavat.
Oma sukuni onkin hieman etääntynyt minusta siis sillä tavoin etteivät kovin mielellään ole samaan aikaan paikalla kuin nämä kaksi tai toinen heistä. Viimeksi tyttären synttärijuhlista osa omasta suvustani lähti pois kun nämä tulivat. Keskustelu myös tyrehtyi kun nämä kaksi aloittivat.
Ja joo, ovat tietenkin muita parempia ihmisiä (omasta mielestään). Ihan perustaviksia ovat mutta kuvittelevat enemmän. Taisko appi olla joskus joku johtaja? Juontuukohan siitä?
Se että akateemiset korkeasti koulutetut ihmiset voivat olla oikeasti tyhmiä. Kirjasivistys ei näemmä tuo sydämen sivistystä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni suvussa on ihmetyttänyt monikin asia.
- Sotkuisuus: omia astioita ei korjata pois paikalta ja jos esim. syödään mandariinia olkkarissa, kuoria ei viedä roskiin, vaan jätetään sohvan käsinojalle. Samoin käytetty teepussi jätetään omalle paikalle - monesti tabletin päälle tai suoraan pöydälle, ei omalle leipälautaselle! Tiskiharjaa taas säilytetään tiskialtaassa. Turhiakaan tavaroita ei osata heittää pois, vaan kämpät tursuavat roinaa.
- Omien lasten annetaan pärjätä täysin omillaan heti, kun ovat muuttaneet kotoa pois. Lapsi-vanhempi -suhde muuttuu aikuinen-aikuinen -suhteeksi.
- Järkyttävä pihyys ja kaikesta säästäminen
- Omia, jo pitkään omistuksessa olleita tavaroita tai vaatteita tuodaan kysymättä tuliaisiksi ja joululahjoiksi.
- Toista ei saa kehua, oli kyse sitten lapsesta tai aikuisesta. Pelätään kai, että toinen tulee siitä ylpeäksi. Olen joutunut opettamaan kehumisen ja kannustamisen taitoa puolisolleni, kun saimme lapsen.
- Urheilu (myös penkkiurheilu!) on lähestulkoon tärkeintä elämässä. Kulttuurijutut, kirjat, taide ja opiskelu ovat sen sijaan turhuutta.
Pohjois-Karjalaisia?
Vierailija kirjoitti:
Se että akateemiset korkeasti koulutetut ihmiset voivat olla oikeasti tyhmiä. Kirjasivistys ei näemmä tuo sydämen sivistystä.
Puolison suvussa yksi tuollainen. Ikiopiskelija, kouluttaa itseään kaiken aikaa mutta yleissivistys sekä sivistynyt käytös puuttuvat.
Se hämmästytti, miten avoimesti voi suosia joitakin perheenjäseniä. Poikalapset ovat parempia kuin tyttölapset ja tytölle on parempi naida diplomi-insinööri kuin opiskella itse sellaiseksi. Parhaiten nuoleskelijat palkitaan.