Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Vierailija kirjoitti:

Vaimon siskot katsovat kaappeihin sisälle ollessaan kylässä. Mielestäni tämä on erittäin tunkeilevaa ja epäkohteliasta. Ei tulisi mieleenkään katsella toisten kaappeihin olessani vierailulla!

Niin ja tähän vielä lisäyksenä, että "skannaavat" kaiken sisällön ja kyselevät että onko tämä uusi, paljonko maksoi yms. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti oli ortodoksi, isä ev.lut. käymme kahdella eri hautausmaalla. Jotenkin surettaa, etteivät lepää vierekkäin.

Omat vanhemmat on polttohaudattu. Tuhkat saman ison männyn juurella.

Mitä ihmeen väliä sillä on? Kuolleita ovat kuitenkin, ei ole mitään väliä missä lepäävät.

Vierailija kirjoitti:

Se miten hyvin kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa. Aina ovat auttamassa ja tukemassa toisiaan jos on tarvetta. Sama alkoi koskea minua kun naimisiin menimme. Keskustelukulttuuri on kohteliasta ja toiset huomioon ottavaa. Ei alentavaa ja ilkeilevää mihin omassa suvussa olin tottunut. Ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat mikä oli aivan uusi kokemus. 

Ihanaa että joskus saa lukea jotain positiivistakin :) Ettei ihan joka kerta meille täällä huonosti käy vaan joskus sentään jotain mukavaakin 

Se että kävellään suoraan sisälle pyyhkimättä kenkiä ensin ulkona. Tullaan kuraisissa ja hiekkaisissa kengissä sisään välittämättä yhtään sotkusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti oli ortodoksi, isä ev.lut. käymme kahdella eri hautausmaalla. Jotenkin surettaa, etteivät lepää vierekkäin.

Omat vanhemmat on polttohaudattu. Tuhkat saman ison männyn juurella.

Mitä ihmeen väliä sillä on? Kuolleita ovat kuitenkin, ei ole mitään väliä missä lepäävät.

No onhan!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua kun tässä keskustelussa muutama nostaa, että poliittinen keskustelu on jotenkin hienoa ja ylevää, mitä pitäisi tavoitella.

Minusta se on huono idea. Politiikka ja uskonto ovat sellaisia aiheita, mitä kannattaa välttää kahvipöytäkeskusteluissa. Noissa loukkaa helposti vahingossa toisten arvoja.

Keskustelut on parempi pitää muissa, hyväntuulen aiheissa, ellei ihan varmasti tunne muita tosi hyvin.

Samaa mieltä. Lisäksi politiikka lähinnä ainoastaan vituttaa sellaista joka ei ole sokeasti minkään puoluekultin jäsen ja toistele heidän mantrojaan, joten mieluummin kivoja aiheita tapaamisissa kuin kissanpeerseenkaivelua.

Tämä on vaan puhtaasti mielipidekysymys mikä aihe kiinnostaa ja ärsyttää ketäkin. On taitolaji vaihtaa puheenaihetta kun keskustelu on menossa väärään suuntaan ja on aistittavissa epämiellyttävää kireyttä. Esim itse koen tosi vaikeaksi puhua kenenkään sairauksista tai vaikka jonkun lemmikeistä, mutta silti niistä voidaan hyvin puhua. Korrektisti ja järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti oli ortodoksi, isä ev.lut. käymme kahdella eri hautausmaalla. Jotenkin surettaa, etteivät lepää vierekkäin.

Omat vanhemmat on polttohaudattu. Tuhkat saman ison männyn juurella.

Mitä ihmeen väliä sillä on? Kuolleita ovat kuitenkin, ei ole mitään väliä missä lepäävät.

No onhan!!!

Ei ole, lapsellista kuvitella muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva ylianalyyttisyys ja se että asiat pitää selittää tosi auki jotenkin ja asioille pitää olla joku syy. Siis arkisille jutuille, jos vaikka olen väsynyt ja näytän siltä, niin sitä sitten tiedustellaan että miksi, onko ollut rankkaa töissä, enkö nuku tarpeeksi, juonko kahvia illalla, auttaisikohan painopeitto, onko pimentävät verhot jne. Tai jos kerron vaikka että en tykkää oliiveista, niin sitten tiedustellaan että enkö lapsenakaan tykännyt ja enkö tykkää kummankaan värisistä tai olenko maistanut oliiveja aidossa kreikkalaisessa salaatissa, ne vasta hyviä ovat. Entäs oliivi pizzassa??

Kuulostaa Neuvojalta. Eli mistään ei voi keskustella ilman että olisi joku ongelma jonka Neuvoja voi ratkaista kätevästi. Siksipä, jos manaat että piti käydä amausta imurikaupoilla kun imuri hajosi, niin Neuvoja tietää että et varmaan laittanut vain virtajohtoa seinään ;)

Hyvä analyysi. Etenkin appiukko ja no, on kyllä anoppikin aikamoisia neuvojia. Toisaalta ovat myös neuvoillaan saaneet paljon aikaan ja menestyneet kekseliäisyydellään. Mutta joskus sitä neuvoa tosiaan tulee vähän liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti oli ortodoksi, isä ev.lut. käymme kahdella eri hautausmaalla. Jotenkin surettaa, etteivät lepää vierekkäin.

Omat vanhemmat on polttohaudattu. Tuhkat saman ison männyn juurella.

Mitä ihmeen väliä sillä on? Kuolleita ovat kuitenkin, ei ole mitään väliä missä lepäävät.

No onhan!!!

Ei ole, lapsellista kuvitella muuta.

Pöh. Minun mielestä surettaa.

Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Oli kysymys, vastasin siihen!

Älkää vänkätkö vastaan vaan kertokaa omat kokemuksenne!!!

Pohjalaispoikana tutustuin yliopistossa savolaistyttöön, nykyiseen vaimooni, ja järkytyin, suoraan sanottuna, kun tytön perheen, itse asiassa koko suvun kesämökillä Saimaan rannalla oltiin koko porukka nakuina, niin sisarusten lapset, appivanhemmat, isoäiti kuin minä silloisen ihanan ja seksikkään tyttöystäväni kanssa. Ja koko päivä siinä kärvistellä paikat paljaana. Ensin hirvitti, sitten kun rauhoituin ja rentouduin, alkoi alkoi aivan hillittömästi panettaa. Ja eikö mitä, kärsiä vaan piti, kunnes keksimme tyttöystäväni kanssa lähteä pienelle souturetkelle. Se oli tervattu, kepeäti keinuva puuvene. Vieläkin tunnen nenässäni sen tuoksun. Vaimo souti etutuhdolta, ilkosillaan, jalat harallaan, minä pidin melaa. Kunnes päästiin suojaiseen poukamaan. Se oli ensimmäinen kerta appivanhempien huvilalla. Mutta ei viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon siskot katsovat kaappeihin sisälle ollessaan kylässä. Mielestäni tämä on erittäin tunkeilevaa ja epäkohteliasta. Ei tulisi mieleenkään katsella toisten kaappeihin olessani vierailulla!

Niin ja tähän vielä lisäyksenä, että "skannaavat" kaiken sisällön ja kyselevät että onko tämä uusi, paljonko maksoi yms. 

olisin kyllä tiukasti ärjäissyt,että nyt ulos! :D jos joku yrittäis tunkea vaatekaappejani tutkimaan, oli sukulainen tai remonttimies

Vierailija kirjoitti:

Se toisten asioihin puuttuminen. Kaikki udellaan, ja lähes kaikesta mies ja varsinkin hänen veljensä vanhemmilleen myös avautuvat. Kyse ei ole läheisen avoimista väleistä, vaan mies ja veli ikäänkuin odottavat vanhempiensa ratkaisevan kaikki ongelmansa, ja mielipiteet kaikkeen muodostetaan vasta kun vanhempia on konsultoitu asiasta. Tähän sisältyy lähes kaikki hankinnat, reissut ja remontit. Seitsemänkymppisetkö yhtäkkiä tietävät millaisen tabletin lapset tarvitsevat ja missä iässä? Koko elämänsä maalla omakotitalossa asuneet tietävät ilmeisesti myös kerrostaloyhtiömme asiat paremmin kuin me. Miehen mielestä ainakin. Veli kysyy vanhemmiltaan apua jopa parisuhdeasioissa, ja aika monta miniäehdokasta onkin lytätty siltä suunnalta (yleensä tietämättä näistä ihmisistä juri mitään), ja veli on kuunnellut. Jokaisen vanhemmilleen soitetun puhelun jälkeen miehelle tulee tusinoittain tekstiviestejä, missä neuvotaan miten nyt pitää toimia. Appivanhemmat pitävät lapsiaan marionetteina, ja tahdottomia tuntuvat olevankin. Ette varmaan ylläty, että mitään mies ei tee oma-aloitteisesti.

Tää utelu on sellainen, siihen välillä itse sitkeudun

Jos ollaan tilaisuudessa, tulee helposti kyseltyä kaikkea, missä asut, mitä teet, eteniin jos toinen vastaa yhdellä sanalla.

Mielellään sitä esi kummitädin synttäreillä juttekee vieraiden kanssa. Ei mus kiinnista teidän uusi auto. Yritän pitää keskustelua yllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se toisten asioihin puuttuminen. Kaikki udellaan, ja lähes kaikesta mies ja varsinkin hänen veljensä vanhemmilleen myös avautuvat. Kyse ei ole läheisen avoimista väleistä, vaan mies ja veli ikäänkuin odottavat vanhempiensa ratkaisevan kaikki ongelmansa, ja mielipiteet kaikkeen muodostetaan vasta kun vanhempia on konsultoitu asiasta. Tähän sisältyy lähes kaikki hankinnat, reissut ja remontit. Seitsemänkymppisetkö yhtäkkiä tietävät millaisen tabletin lapset tarvitsevat ja missä iässä? Koko elämänsä maalla omakotitalossa asuneet tietävät ilmeisesti myös kerrostaloyhtiömme asiat paremmin kuin me. Miehen mielestä ainakin. Veli kysyy vanhemmiltaan apua jopa parisuhdeasioissa, ja aika monta miniäehdokasta onkin lytätty siltä suunnalta (yleensä tietämättä näistä ihmisistä juri mitään), ja veli on kuunnellut. Jokaisen vanhemmilleen soitetun puhelun jälkeen miehelle tulee tusinoittain tekstiviestejä, missä neuvotaan miten nyt pitää toimia. Appivanhemmat pitävät lapsiaan marionetteina, ja tahdottomia tuntuvat olevankin. Ette varmaan ylläty, että mitään mies ei tee oma-aloitteisesti.

Tää utelu on sellainen, siihen välillä itse sitkeudun

Jos ollaan tilaisuudessa, tulee helposti kyseltyä kaikkea, missä asut, mitä teet, eteniin jos toinen vastaa yhdellä sanalla.

Mielellään sitä esi kummitädin synttäreillä juttekee vieraiden kanssa. Ei mus kiinnista teidän uusi auto. Yritän pitää keskustelua yllä

Mitää jos yrität keksiä jotain muuta keskusteltavaa kuin udella ihmisiltä heidän asioitaan, joita he eivät halua kertoa, sinulle, jota ei edes kiinnosta. Kerro vaikka omista asioistasi, tai en tiedä juttele jostain yleisistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Suvun yksinkertaisuus vaarin ympärillä, tietämättömyys, kukaan ei kyseenalaistanut, minä erehdyin sanomaan mielipiteeni. Minut haukuttiin pystyyn. jälkeenpäin, puhumattomuus.

Toisen kerran sain pelastamalla lapseni hänen valmiiksi perunoiltaan, jotka oli ollut kylmäkaapissa hapantuneet, haisivat myös.

Ai kamala tästä tuli mieleen kun mun anoppi kasvattaa papuja sun muuta pihallaan ja sanoi mun taaperolle että syö vaan suoraan puskasta niitä, hänkin syö ihan raakana. Ja lapsi söi ehkä pari kolme ja illalla alkoi oksentamaan. Katsoin sitten netistä että jaa ne vihreät pavut on myrkyllisiä raakana😐 Sanoin anopille siitä seuraavalla kerralla - en mitenkään syytellen vaan ettei uudestaan anna pojalle (tai syö itsekään). Vastaus oli luokka a "jaa ei niistä kyllä ennen mitään ole tullut" aika vähätellen ja en tiedä uskoiko ees. Ihmetyttää hänen tyylinsä että kaikenlaista pitää puuhata varsinkin puutarhassa mutta hirveän vähän ottaa mistään selvää. Tekee vihreistä tomaateista jotain säilykettä ja sanoin siitäkin että niin eihän vihreitä tomaatteja pitäisi syödä kun niissä on sitä myrkyllistä solaniinia. "Ai jaa". Kyllä mulla olis vähän eri reaktio jos joku kertois mulle että oon tekemässä myrkyllistä ruokaa🙄

Hiljaisuus... Ihan älyttömän hiljaisia ja ujoja ihmisiä. Minä kun luulin että minä olen sellainen...

Joka vuosi siitä asti kun miehen - tai no ex-mieshän hän jo on - kanssa yhteinen koti perustettiin, miehen vanhemmat ja sisarukset korostivat ja hokivat hokemasta päästyään, että meidän suvussa aikuiset eivät osta toisilleen joululahjoja. Tätä toistettiin ja toistettiin.

En sitten ostanut ekana jouluna ja aavistelin nyrpeyttä ilmassa. Seuraavana jouluna sama juttu. Kolmantena miehen suvun kanssa "yhteisenä" jouluna tunnelma oli jo aika toksinen ja anopin ja apen käytös minua kohtaan kiukkuista. Mies sitten selitti, että varmaan johtuu siitä ettet ole lahjoja ostanut.

Minä ihmettelemään että mitä v...a, tehän olette sopineet, ettei lahjoja osteta. Mies siihen että se koskee oikeastaan vaan heitä sisaruksia ja äitiä ja isää ja sisarukset ja äiti ja isä odottavat kyllä, että "ulkopuolelta" mukaan liittyvät kyllä ostavat lahjat. Ja ihan koko porukalle! Ihmettelinkin jo aikaisemmin miten tuo porukka, joka ei osta lahjoja toisilleen, kuitenkin sai niitä lahjoja. No, ne olivat heidän lastensa puolisoiden ostamia.

Minulla paloi heti hihat ja sanoin että mitä hemmettiä te sitten houruatte, ettei lahjoja osteta. Miehen mielestä oli itsestään selvää, että minun pitää lahjat hankkia, mutta hänen ei eikä minun myöskään pidä odottaa lahjoja hänen sisaruksiltaan ja vanhemmiltaan. En kertakaikkiaan voinut tajuta tuota kuviota. En millään. Siis minun olisi pitänyt ymmärtää kielloista huolimatta ostaa lahjat tuolle porukalle, mutta heidän ei olisi tarvinnut hankkia kenellekään yhtään mitään. Heille ostettaessa en siis olisi ulkopuolinen, mutta kun heidän pitäisi hankkia minulle joululahja, muutun taas mystisesti ulkopuoliseksi, jolle ei tarvitse ostaa mitään. Kun olen vielä aikuinen.

En eläessäni ollut kuullut moisesta enkä voi vieläkään käsittää, miten olivat onnistuneet vääntämään asian tuollaiseksi. 

Kaikkien halailu, me ei edes virallisesti oltu edes yhdessä, tapailtiin vasta, he ei kai edes tienneet kuka olen ja miksi, mutta jouduin käymään heillä auton hajoamisen takia. Heti halailtiin.

Sotkuisuus. En ole varma, onko heillä edes imuria, en ole nähnyt, saati käyttöä havainnut. Pyykkikasojen keskellä olkkarin sohvalla on saanut tilaa itselleen raivata.

Kurjien kohtaloiden ihannointi. Tuntui nuorempana, että oon jotenkin epä-cool, kun en ole kasvanut ongelmaperheessä, he ei voi olla mulle "se parempi perhe oman puutteessa". Meidän parisuhde alkoi siis tosi nuorena, noin 20v iässä. Kaikilla muilla miehen sisaruksilla oli noita kovia kokeneita "reppanoita", jotka vihdoin löysi paikan itselleen.

Mutta oikein ihana perhe. Meidän lapsia ei sotkuisuus haittaa, lapset ei ehkä edes huomaa sellaista, halailu on vain plussaa (ja lapset ovat opettaneet tapaa myös minun ei-halailevalle suvulle!), jutun juurta nyt joudutaan kaivamaan jostain muualta kuin ongelmallisesta menneisyydestä.

Se, että ollaan koko ajan tekemisissä sukulaisten kanssa. 

Elämäntyyli leveä kuin mikä ja rahaa on, mutta aatteet täysin vasemmalla.

Ruoka- ja iltarukous on ihanan perinteinen tapa meidän perheessä, ei vahingoita ketään.