Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Tasa-arvon kannattaja kirjoitti:

Vanhat arvot!

Appiukko ei ole ikinä laittanut ruokaa, imuroinut tai pessyt pyykkiä. Käy keittiössä vain syömässä.

Anoppi hoitaa kotityöt ja ruoanlaiton. Miehiä pidetään lähtökohtaisesti parempana ovathan he miehiä!

Vävy ehdokkailta ei odoteta mitään. Miniä kokelaat arvostellaan sen mukaan miten ahkerasti jaksaa passata muita ja touhuta askareiden parissa.

Oman puolison kanssa oli seurustelun alkuvaiheessa tiukkaa kädenvääntöä siitä, että molemmat tekevät meillä kotona kotitöitä ja laittaa ruokaa! Appivanhempien luona mies taantuu ihan täysin passattavaksi!

Appivanhempien arvot sotivat vahvasti omien arvojen kanssa ja hyväksyin jo vuosia sitten, että välit miehen sukuun ovat asialliset, kun ei liian usein nähdä. En ole se miniä, joka kliimaksin asti tekee kotitöitä ja ruokaa. Puhumattakaan siitä, että en suostu passaamaan muita!

Tästä jäi mainitsematta rasistisuus. Appiukko on henkeen ja vereen rasisti. Tämäkään arvo ei kohtaa omien arvojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Se hämmästytti isosti kuinka itsekkäitä kaikki ovat. Olin ennen tuntenut vain mukavia ihmisiä, ja sitten PAM, minäminä suku. Sopeutuminen heihin on vielä pahasti kesken, ehkä en ikinä sopeudukaan.

Tämä. Vaikka oman lapsen nokan edestä herkkupala, että itse saa varmasti. Enkä ehdi itsekään sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka- ja iltarukous on ihanan perinteinen tapa meidän perheessä, ei vahingoita ketään.

Miten sen nyt ottaa, minä koin ikävuodet 8-23 epäonnistumista ja huolta kun en tuntenut saavani yhteyttä siihen jumalaan josta vanhemmat päivittäin puhui ja jolle ne jutteli. Ajattelin että minussa on jokin vika, en vain ehkä yritä tarpeeseeksi. Onneksi lopulta luovutin, vaikka se se vasta pelottavaa olikin, mutta vasta sen kynnyksen takana oli vapaus ja luottamus maailmaan.

Lähinnä se miten anoppi kontrolloi muita. Päättää esim miten paljon appiukko saa juoda kahvia milloinkin että käy oikeaan aikaan pissalla. Määrä myös puolison sirarrusten perheen toimintaa pukemisista lähtien

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin naimisiin rikkaan pojan kanssa ja minulle tuli yllätyksenä ettei heistä kukaan käy töissä koko suvusta. Eivät ole olleet töissä kolmeen sukupolveen.ovat perineet paljon omaisuutta 150 vuotta sitten.

Kuulostaa hyvältä. Tekevätkö edes vapaaehtoistyötä?

Riittää, kun valtio tekee hyväntekeväisyyttä lahjoittamalla veronmaksajien eurot ulkomaille.

Pahantahtoisuus, pienisieluisuus, jy0uoruilunhalu, kateellisuus perhettämme kohtaan, tyttärensä pilallekasvatus keskiössä, itsekkyys jne muutamia mainiataksemme. Rikkoi hyvän hengen perheessämme ja poikamme joutui melkoisen paineen alle anoppinsa ja puolisonsa vattuilun alle ja meni rikki. Elävät erillæän mutta muka ollaan ed naimisissa. Ylpeys ei ana oeriksi ja täytyy olla edes ed puoliso. Rikkoivat hyvän hengen perheešsämme eri yhkunt luokista tulleina.

Se että kukaan ei lue. Mieheni ei ole lukijatyyppiä, mutta en siitä osannut ajatella mitään kun alettiin seurustella. Mutta että hänen vanhempansa ja veljensä eivät myöskään lue. Sanomalehtiä tietty, ja aikakauslehtiä lukevat, mutta ei kirjoja. Ja muuten tosi samanlaiset perheet mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin naimisiin rikkaan pojan kanssa ja minulle tuli yllätyksenä ettei heistä kukaan käy töissä koko suvusta. Eivät ole olleet töissä kolmeen sukupolveen.ovat perineet paljon omaisuutta 150 vuotta sitten.

Ei siinä suvussa olisi vapaita tyttöjä kiltille mutta köyhälle miehelle?

kiltti atm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin naimisiin rikkaan pojan kanssa ja minulle tuli yllätyksenä ettei heistä kukaan käy töissä koko suvusta. Eivät ole olleet töissä kolmeen sukupolveen.ovat perineet paljon omaisuutta 150 vuotta sitten.

Ei siinä suvussa olisi vapaita tyttöjä kiltille mutta köyhälle miehelle?

Ei koskaan näin päin, koska se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme asiaa:

- Sivistymättömyys, heidän poika oli ainoa ylioppilas sekä anopin että appiukon suvussa.

- sydämmellisyys. Koulutuksen puutteesta huolimatta olin heti tervetullut ja oli kuin olisin kotiin tullut ystävien keskelle. Ihania ihmisiä.

- Ahkeruus. Siis kaikki puuhaavat koko ajan jotakin, jouten ei telkkaria katsota. Tarttui minuunkin, siellä todellakin tehdään töitä. Näkyy kyllä vaurautena, vaikkei koulutusta olekaan.

Oletko itse ylioppilas?

Kielioppivirheistä päätellen et ole.

Lainatussa tekstissä ei ollut ainoatakaan muoto- tai lauseopillista virhettä. Oikeinkirjoitusvirheitä oli yksi: "sydämmellisyys." olisi pitänyt olla "Sydämellisyys."

Puhekielisyys ei ole kielioppivirhe vaan puhekielisyyttä.

Yllätti, miten asioista vaietaan, salaillaan tapahtumia, sairauksia. Tästä johtuen puolisoni ei koskaan ole kipeä koska se on heikkoutta ja hävettävää. Häpeä ja ulkokultaisuus, sota-ajan traumaattinen asenne kulissien pitoon. Juoruaminen ja muiden ns. ystävien ja sukulaisten jatkuva arvostelu, mutta heidän edessään esitetään ylimpiä ystäviä. Kaksnaamaisuus ja tuuliviiri mielipiteteet, sovitusta ei pidetä.

Positiivisena, että suku pitää yhtä. Aina auttamassa, mutta ei tungettelevalla tavalla. Apua saa aina kun kysyy mutta kukaan ei tuputa neuvojaan. Ketään ei jätetä yksin ja kaikista pidetään huolta. Kaikki tulevat toimeen keskenään, jopa eronneita puolisoita kutsutaan joulun viettoon eikä tarvitse miettiä että voiko jonkun eronneen parin kutsua yhtä aikaa. Omassa suvussani on niin monta, jotka eivät tule toimeen keskenään, alkaen eronneista vanhemmistani, että tämä oli todella hämmentävää.

Negatiivisena tietty sivistymättömyys. Jotenkin tuntuu että eivät seuraa yhtään mitä maailmassa tapahtuu ja monet ihan mun mielestä yleissivistykseen kuuluvat asiat ovat hukassa. Ja kuitenkin porukasta moni on AMK-insinöörejä, ja osa vaativissakin asiantuntija tehtävissä.

Toinen negatiivinen on yletön alkoholin käyttö juhlissa. Kukaan ei ole alkoholisti, mutta ihan mitkä tahansa juhlat, lähes ristiäisistä alkaen, niin alkoholia on. Myös teinit saa juoda perhejuhlissa. Tähän kiinnitin huomiota heti kun perheeseen tutustuin, onneksi puolisoni ei pahemmin muuten juo, mutta sukujuhlissa kyllä juo mielestäni aivan liikaa.

Se, kuinka lämpimästi ja luontevasti mut otettiin vastaan. Itseäni on usein hiukan jännittänyt alkuun vieraiden ihmisten seurassa, mutta kumppanin vanhempien seurassa oli jotenkin heti alkuun poikkeuksellisen luonteva ja tervetullut olo.

Valitettavasti miehen kanssa ei ollutkaan edellytyksiä jatkaa pidemmälle. Pakko sanoa että eniten harmittaa juuri hänen vanhempiensa takia; heidät olisin niin mielelläni pitänyt elämässäni jatkossakin.

Ex puolison sukulaiset olivat mukavia, rentoja ja pitivät kaikki asiat siistinä ja erittäin tiptop. Erittäin pihejä/säästeliäitä myös mutta jokseenkin viinaan meneviä (ei pahasti). Karjalais taustainen suku mutta jotenkin tunsin että esim. suku juhlissa jne.. tapahtumissa pitivät minua ja muutamaa muuta ulkopuolisena vaikka itsekin omaan suurin osin karjalaiset juuret? Kieltä ymmärsin koska sitä on helppo tajuta mutta en sitä täysin voinut puhua kun en sitä ollut opetellut koskaan. Myös perheiden sisällä saattoi osa lapsista olla esim. Luterilaisia ja osa Ortodokseja? Jokseenkin jopa ikävä näitä ja varsinkin suuria juhlia.

Se miten pidetään etäisyyttä. 

Kun tavataan, niin kätellään. Siis aikuiset lapset ja vanhemmat. Tunnekylmä kasvatus kaikesta muustakin päätellen. Julkisivu on kaikki kaikessa. Arvostellaan muita, vaikka ovat ihan kunnollisia ja hyviä ihmisiä. Onneksi sentään vain selän takana. 

Kasvotusten ei tarvinnut pelätä että tulisi poikkipuolisia sanoja, oli niin tärkeää se julkisivu, pokerinaama ja kohteliaan esittäminen. Että jotain hyvääkin. 

Kamalasti tiputetaan ruokaa parin tunnin välein. Anoppi loukkaantuu jos ei jaksa syödä. Kehutaan ihmisiä tyyliin se ja se on hyvä syöjä ". Paradoksaalisesti haukutaan lihavia ja kommentoidaan omien aikuisten lasten painoa kaikkien kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäykkä käytös ja ahneus. Paljon varakkaampia kuin oma sukuni, mutta ei tuliaisia ( meillä useimmiten tuodaan jotain pientä, ainakin lapsille , vaikka kyläillään huomattavasti useammin). Lähtiessä meillä laitetaan kotiinjääneille jotain leivonnaista tms mukaan, heillä ei ole tällaista tapaa.

Eikös olekin sanonta, että köyhä antaa vähästä, rikas ei paljostakaan. Tuon olen kyl itsekin joutunut usein toteamaan.

Ei sellaista sanontaa olekaan. Se kuuluu "Hyvä antaa vähästäkin, paha ei anna paljostakaan." Hyvän tai pahan ihmisen varallisuuteen tuo sanonta ei ota mitään kantaa, vaan toteaa, että hyvältä liikenee muille, on sitä annettavaa vähän tai paljon, mutta paha pitää aina kaiken itsellään, oli sitten rikas tai köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka jäykkiä, kankeita ja luokkatietoisia he olivat ja kaikki tämä ihan suotta.

Elämä olisi ollut paljon helpompaa jäykistelemättä.

minulla taas näinjpäin, että oma sukuni on jäykkää ja introvertia, on kyllä pieni suku keitä on jäljellä. Mieheni  jo kuollut. kuului ihan toisenlaiseen pasljon henkisesti vapaanpaan ihmistyyppin ja monia asioita suvaitsevampaan kuin minun suku. Seurauksena olin arka jännittäjä ja huonolla itsetunnolla varustettu ja huono solmiamaan ystävyyssuhteita. Johtuuko siitä, että olen uusmaalainen ja mieheni oli itäsuomalainen.

Kuolleiden sukulaisten merkkipäivien vietto. Mielestäni on ihan ok käydä haudalla viemässä kukkia tai kynttilä. Mutta miehen vanhemmat viettävät myös kahvikekkereitä ja edesmenneen henkilön kuva ja kynttilä on kahvipöydässä yhdellä paikalla kahvittelun ajan. En tiedä onko tuo sitten jossainpäin Suomea ihan normaali tapa mutta itselleni se on ainakin ihan outo.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka jäykkiä, kankeita ja luokkatietoisia he olivat ja kaikki tämä ihan suotta.

Elämä olisi ollut paljon helpompaa jäykistelemättä.

minulla taas näinjpäin, että oma sukuni on jäykkää ja introvertia, on kyllä pieni suku keitä on jäljellä. Mieheni  jo kuollut. kuului ihan toisenlaiseen pasljon henkisesti vapaanpaan ihmistyyppin ja monia asioita suvaitsevampaan kuin minun suku. Seurauksena olin arka jännittäjä ja huonolla itsetunnolla varustettu ja huono solmiamaan ystävyyssuhteita. Johtuuko siitä, että olen uusmaalainen ja mieheni oli itäsuomalainen.