Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Täytyy sanoa että mt- ongelmat, masennus, psyk.lääkkeitä, ahdistus ym. Siis koko suku tosi fiksua työssäkäyviä ihmisiä, kouluttautuneita mutjoo yllätyksenä tuli nää mielenterveysongelmat.

Ovat ihan mukavia ja kunnollisia ihmisiä, mutta heillä ei ole minkäänlaisia rytmejä ruokailun kanssa. Myöskään lasten unirytmiä ei pidetä tärkeänä. Tämä rajoittaa pidempiä vierailuja enkä halua jättää lapsia hoitoon ennen kun ovat isompia.

Anoppi käyttää kertakäyttöisiä lautasia, koska ei jaksa tiskata. Jotenkin muutenkaan tunnen itseni aikuisemmaksi kuin tämä aikuisiin poikiinsa ripustautunut ihminen. Pesee miehen veljen pyykit, mikä on mielestäni todella erikoista. Veli ei olekaan oikein työelämään päässyt kiinni. Muuten ihan mukava ihminen, mut tuntuu ettei mitään yhteistä ole.

Se, että eivät uskoneet evoluutioon, se oli jotenkin ihan käsittämätöntä minulle aluksi. Se, että ovat laajan suvun kesken todella läheisiä ja tiiviisti keskenään tekemisissä jatkuvasti. Ja tietysti siis koko uskonnollisuuden aste hämmästytti. 

Anopin päihteiden käyttö oli aika järkytys kun tajusin, kuinka vaikea tilanne on. Hän oli ihan päällisin puolin fiksu ihminen ja pärjännyt työelämässä ja muutenkin. Kulissit siis kunnossa. Seinien sisällä kirkkaan viinan kulutus oli ihan älytöntä. Joi kaikki viikonloput ja lomat. Eläkkeelle päästyään ryyppyputket vaan piteni. Samaan aikaan yleistyi nk. All inclusive- lomat ja anopilla oli varaa matkustaa. Vuosittain hän kävi parin kolmen viikon lomilla ja makasi altaalla tuhannen kännissä aamusta iltaan. Välillä sattui tapaturmia ja sammui ym ja muutaman kerran selvisi, että oli mm. tehnyt kännissä alleen jossain aurinkotuolissa. Humalassa anoppi harrasti ahkeraa soittelua yötä päivää. Joskus kännisinä öinä soitteli meille sellaisia juopon jaarittelupuheluita monta kertaa. Olin tässä suvussa pari vuotta. Erikoinen kokemus. Kuitenkin tästä huolimatta anoppi oli mukava ja sydämellinen ihminen eikä koskaan minulle mitenkään ilkeä. Tavallaan muistelen siis hyvällä, tavallaan olen surullinen hänen puolestaan.

Pääkaupunkiseudulla asuva suomenruotsalainen perhe, joka on hyvin itsetietoinen. Olivat kuitenkin aivan hämmästyttävän moukkia. Ihan perusasiat, jotka kuuluu sivistykseen, oli heille täysin vieraita. Kukaan ei lukenut koskaan yhtään kirjaa tai edes käynyt elokuvissa tai teatterissa. Kalusteet oli Ikeasta tai Kodin Ykkösestä ja esimerkiksi Alvar Aalto oli aivan vieras henkilö.  Olivat myöskin matkustaneet ihan hämmästyttävän vähän. Jokainen perhe ehkä korkeintaan kerran Kanarialla. 

Vierailija kirjoitti:

Yllätti kaksikymppisenä miten puoliso sisaruksineen käytti puheessa samoja sanoja kuin mummoni eli vanhoja ruotsinkielestä väännettyjä sanoja.

Myöhemmin sitten selvisi että kukaan ei ole kouluja käynyt, peruskoulun jälkeen, lähinnä naureskelivat ammattiopintoja suorittaneille.

Erosin, tietysti. Minä olen paljon kouluttautunut senkin jälkeen ja lapset korkeakoulutettuja.

Et sitten ole murteista kuullut? Jos olet kerran kouluttautunut, niin luulisi sun tuon verran ymmärtävän murteista. Itse olen Etelä-Pohjanmaalta ruotsinkielisen kaupungin naapurista ja kyllä meidän murteessa on on ruotsinkielestä väännettyjä sanoja. En ymmärrä miksi ei ole koska se on osa meidän murretta. Ei se kuitenkaan tee meistä tyhmiä tai kouluttamattomia. 

Vierailija kirjoitti:

Puhuivat kummallisesti puolikkaalla lauseella. Jos mentiin ex-puolisoni kotiin, siellä saattoi isänsä tai äitinsä sanoa exälleni, että tätis on taas vähän reissannut, ja sen jälkeen pitkä merkitsevä katse. Jos kysyin, missä hän on ollut, siihen ei edes vastattu tai sitten jotain, että Espanjaahan se kiertää. Exän isä sanoi joskus jotain, että mummolla jotain sydämessä. Ex ei kysynyt mitään. Minä tietysti, että hyvänen aika, onko jotain vakavaa. Exän isä piti älyttömän pitkän tauon ja lähes vihaisesti vastasi, että eiköhän ne lääkärit tiedä. Ja siinä kaikki siitä aiheesta. Aihe oli käsitelty. Mummo muuten kuoli pian sen jälkeen sydänvikaan. Kai se olisi pitänyt puolikkaasta lauseesta arvata, että nyt oli vakavaa.

Minä olin aina ulkopuolinen. Jossain vaiheessa kysyin, voinko auttaa keittiössä, kun exän äiti laittoi ruuat aina yksin. Vastaus oli tyyliin: no jos nuo lasit. Sitten piti kuvitella, haluaako hän ne pöytään katettuna jokaiselle vai pöydän keskelle otettavaksi vai mitä. Hirveän vaivalloista tavallinen puhe.

Exäni oli myös perinyt kotoaan tuon kummallisen puhevaikeuden. Mitä vaikeampi asia, sitä vähemmän tuli sanoja.

Taidan ymmärtää hyvinkin. Minun rakas aviomieheni lähtee metsään, jos kenkä hiertää. Ei sen kanssa voi koskaan keskustella järkevästi, kun suunnilleen saman tien on maiharit jalassa ja lähtee metsään. Kun meidän vauva oli perätilassa, yritin puhua huolistani miehelle, joka vaikeni kuin muuri. Ei lohduttanut, ei jakanut tunteitaan. Yritin puhua myös anopille, joka käyttäytyi täsmälleen samalla tavalla. Anoppi myös saattaa jäädä miettimään jotain asiaa ja on hiljaa, mutta myöhemmin tokaisee just tuolla tavalla puolikkaalla lauseella jonkin kommentin ja jättää toisen arvailtavaksi loput.

Miehen vanhempi veli ei puhu ikinä mistään todellisesta asiasta. Metsästys, kalastus, pilkkiminen, moottorikelkat ja autot, niistä hän jaarittelee, mutta mistään oikeasta aiheesta ei pihaustakaan. Hänellä on myös sietämätön tapa vaihtaa puheenaihetta. Kun kysyin, onnistuiko jalkaleikkaus, hän alkoi puhua, että milloinkahan sitä pääsee kunnolla autolla ajamaan. Normaali ihminen miettisi, milloin pääsee sillä jalalla kävelemään. Mutta pointti siis se, että kun kysyt jostain asiasta, hän ei vastaa kysymyksiin. Se on ärsyttävää, koska ollaan kuitenkin aika paljon tekemisissä, kun miehelläni on yhteinen firma veljensä kanssa. En ymmärrä, miten ne saa mitään edes päätettyä. Vaimoa hänellä ei olekaan, kun vaihtelee naisia useammin kuin sukkia. Kerran oli yksi nainen, joka yhden kesän taisi asua samassa osoitteessa ja sisusti oikein kodikkaasti, mutta syksyn tullen olikin jo uusi emäntä kalakaverina. Joku kuvittelee nyt, että nuoren pojanklopin touhuja, mutta kun tämä mies on muutaman vuoden päästä 60 v. Ihan komea ja ikäisekseen hyväkuntoinen kaveri, mutta tunneälytaitoja ei ollenkaan, eikä tämä minun mieheni ole kovin kummempi sen suhteen. Sukuvika on kun suksi ei luista.

JEEEEEEEE !!!!

Olen vain kerran seurustellut niin että olen tavannut miehen perheen. Äitinsä kätteli ja tokaisi (kielellä jota ymmärsin hyvin, vaikken sujuvasti puhunut), että "ei kai tuohon tarvi tutustua kun se on ulkomaalainen?". No, tulipa sävelet heti selväksi. Poikaystäväni oli sentään järkyttynyt ja sanoi ettei osannut arvata tällaista käytöstä, toki olinkin ensimmäinen ulkomaalainen tyttöystävä.

Henkinen väkivalta. Kaikki käyttäytyivät ikäänkuin sitä ei olisi, kuin olisivat kuuroja ja sokeita, kun yksi perheenjäsen pyyhki toisella lattiaa (kuvainnollisesti).

Se hämmästytti kuinka sekopäiseksi seinähulluksi anoppi muuttui kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahti maailmaan.

Että on satoja vuosia vanha.

Ei varsinaisesti mikään. Puolison vanhemmat olivat isovanhempieni ikäisiä, vaikka hän on minua nuorempi. 

Kyllä siinä sukupolvien välinen ero oli, puolison isä oli sotaveteraani ja oma isäni on sotavuosina syntynyt.  Elämässä sinänsä ei suurta eroa. Normaaleja perusperheitä, yrittäjiä kummankin vanhemmat  ja kovia tekemään työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Se että siskoksilla on lapsi saman miehen kanssa. Samaan aikaan serkukset ja sisarukset ne lapset

Juhani Aho, Venny ja Tilly ...

http://riveri68.blogaaja.fi/2022/04/20/juhani-aho-venny-ja-tilly-kolmio…

Olen maalaisperheestä kotoisin ja suvun ensimmäinen ylioppilas. Meillä suurin osa suvusta käynyt vain pakollisen peruskoulun. Muutama ammattikoulun käynyt. Kuitenkin kaikki sisarukseni ovat elättäneet itsensä yrittäjinä ja sijoittavat osakkeisiin ym ja seuraavat politiikkaa, ymmärtävät todella paljon yhteiskunnan asioista.

Miehen vanhemmat opettajia. Yllätyin siitä että äitini eläkkeellä olevana maatilan emäntänä seuraa maailman menoa enemmän mitä eläkkeellä oleva opettaja. Molemmat tekevät sudokuja sanomalehdestä. Anoppi helpoimman ja äitini vaikeimman. Anoppi on ahkera tekijä ja oikein mukava ihminen. Mutta kun olen tottunut että perheessämme on yleistietoa aika paljon niin välillä yllätyn anopin kanssa. Sanoin anopille että lapsi allergisoitunut riisille niin anoppi tarjosi lapselle riisipuuroa koska en ollut sanonut että lapsi allerginen myös riisipuurolle. Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Mutta kaikesta huolimatta esim anoppini on oikein mukava ihminen. Ajatustapamme on vain välillä aika erilainen.

Eli koulutus ei todellakaan takaa parempaa yleistietoa ym.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin naimisiin rikkaan pojan kanssa ja minulle tuli yllätyksenä ettei heistä kukaan käy töissä koko suvusta. Eivät ole olleet töissä kolmeen sukupolveen.ovat perineet paljon omaisuutta 150 vuotta sitten.

Omaisuuden hoitaminen on työtä. Silloin ei tarvitse käydä töissä. Lähteä aamulla jonnekin ja illalla takaisin. Jos sinä käyt töissä, niin silloin sinä hoidat jonkun yhteisön, kaupungin tai ihmisen omaisuutta.

Nykyisen mieheni suku on niin ihana. Ei mitään vikaa. Anoppi on vanha, mutta herttainen. Olen 40v nuorempi kuin hän, mutta hän kuuntelee silti mielipiteitäni ja arvostaa niitä. 

Exän isä pesi tiskit käsin kylmällä vedellä. Ilman tiskiainetta. Minua yökötti syödä siellä ja yleensä salaa pesin ainakin omat tiskini. Joskus kun olin yksin siellä paikalla, tiskasin kaikki "puhtaat" astiat oikein kuumalla vedellä ja käytin mukanani tuomaani tiskiainetta. Laitoin myös kaikkiin pinttyneisiin ja pohjaanpalaneisiin kattiloihin ruokasoodaa ja kiehuvaa vettä. Sitten harjasin nekin kiiltäviksi. 

Se että perheenjäsenet tulevat toimeen ja pitävät toisistaan.

Viihtyvät toistensa seurassa, eivätkä hauku ja kettuile. Myös huolehtivst tousistaan ja ovat avoimesti kiinnostuneita toistensa elämästä ja jaksamisesta. Myös kannustavat toisiaan.

Itselläni lapsuudenperhe täysin päinvastainen. Ja elämä oli heidän kanssaan yhtä helvettiä. En olisi itse uskonut että perhettä itse perustan, mutta niin kävi ja meillä on mieheni kanssa nyt 10v poika.

Lapsuudenperheen vihoineen ja katkeruuksineen olen sulkenut pois elämästäni. Eivät ole edes lastani nähneet.

Maaseudulla kasvaneena yllätyn usein helsinkiläisten yleissivistyksen tasosta. En tarkoita nyt sitä, että maito tulee oikeasti lehmästä jne. Tarkoitan, että sellainen normaali koulusivistys puuttuu. Välillä ihmettelen, että miten tuntemani ihmiset on voineet edes kirjoittaa ylioppilaaksi kun eivät yksinkertaisesti tiedä mitään.