Lue keskustelun säännöt.
Mikä hämmästytti puolison suvussa?
Minua se, että ennen ruokailua laitettiin kädet ristiin ja rukoiltiin. Sellaisesta olin lukenut vain vanhoista ajoista kertovista kirjoista.
Kommentit (994)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen puolisen perheen tavatessa, ällistyin, miten he tuntuivat heti omilta tyypeiltä.
Aikaisemman puolisoni perhe oli etäisempi. Minun oli vaikea tottua valkoviinilasin (juon kyllä valkoviiniä silloin tällöin, mutta asiayhteys) äärellä politiikasta ja maailmanmenosta keskusteluun. Koko ajan piti puhua, tarttua päivän polttaviin asioihin ja perustella. Koskaan emme keskustelleet, mitä teimme viime viikolla tai mitä syömme ruuaksi vaan keskustelu liittyi pelkästään yhteiskuntaan, työelämään ja itsensä kehittämiseen. Jälkeenpäin olen miettinyt omia ennakkoluulojani ja keskustelutapoja, joihin olen itse tottunut.
Tuntuu uskomattomalta sanoa näin, mutta vanhempani ja nykyisen puolisoni vanhemmat edustavat samaa yhteiskuntaluokkaa ja uskon tämän vaikuttavan keskustelunaiheisiin. Toki en väitä, että työväenluokkaan kuuluva ei voisi käydä sivistyneitä keskusteluita tai että puhe politiikasta olisi jotenkin vähempiarvoisempaa kuin keskustelu siitä, kuinka sauvakävelysauvasta irtosi eilen iltapäivällä milloin mikäkin nupukka ja nappula. Luontevuuteen hengailla nykyisen puolisoni perheen kanssa tuntuu vain vaikuttavan se, että he ovat suht samanlaisia kuin lapsuuden perheeni on. Toisin kuin vanhempani tai sukuni, olen korkeakoulutettu. Tästäkin huolimatta oletan/koen mukavuusalueelleni helpoimpana, että perheen kanssa käytävät keskustelunaiheet liittyvät säähän, villasukkiin ja jonkun sukulaisen loputtomiin velkoihin. Toki on sitten eri kysymys, että kannattaisiko minun vähän laajentaa omaa näkemystäni aiheesta ja johdatella keskustelunaiheita uusiin ulottuvuuksiin. Eipä se maailma mene eteenpäin, jos aina puhutaan siitä, mitä naapurin Tuomaalle kuuluu.
Vasta tavattuani nykyisen puolisoni perheen, ymmärsin, että epämääräinen ahdistukseni aikaisemman puolisoni perheestä liittyi perheessä vallitsevaan keskustelukulttuuriin. Jotenkin vaan niin ihanaa, kun on puhtaasti sellainen olo, että voin olla oma itseni, pölistä jonninjoutavia ja toinen vieressä sanoo "niinpä, sellasta se on", "ota nyt lisää niitä lettuja" tai "siis kyllä se meidän Salmekin osas niin vaan aina semmosta ja tämmöstä". Hiljaiset hetket eivät tunnu enää poissulkevilta tai painostavilta. Riippumatta siitä, että nykyisen puolisoni perheessä on esiintynyt päihderiippuvuuksia ja rahasta on aina pulaa, olen enemmän kotonani tässä sekamelskassa kuin valkoisilla sohvilla viinilasi tanassa ja henki kurkussa keksimässä sulavaa jatkoa edelliselle keskustelulle.
Olen ollut ymmälläni kokemukseni kanssa ja saanut itseni kiinni ajatuksesta, olenko täysin kiittämätön, kun ei viini ja Hesarin kotimaanosaston kuulumiset kelpaa. Jopa olen miettinyt, onko tämä pohdiskelu täysin etuoikeutettua ja turhaa. Monelle tämä varmasti sellaisena näyttäytyykin ja se on ymmärrettävää. Toki kysymys on myös osin ollut itsetunnollinen eli oma epävarmuus, onko riittävä kaikenlaisten keskustelijoiden seurassa. Jos joku löytää tästä tarttumapintaa ajatuksilleen niin hyvä juttu.
Aurinkoista kevättä kaikille!
Hienoa, että olet löytänyt oman mukavuusalueesi ja nykyisen kumppanisi perhe tuntuu sopivan siihen kanssa. Omia mieltymyksiään ja fiiliksiään ei pidä hävetä koskaan. :)
Oma tilanteeni taas on se, että anopin kanssa on vaikea keksiä yhteistä puhuttavaa - minä haluaisin nimenomaan keskustelua isommista aiheista ja vaikka politiikasta, mutta anoppi ihan aidosti on kiinnostunut pelkästään lähipiirinsä ihmisten edesottamuksista. Ihan mukava tyyppi hän silti on, me ihmiset nyt vain olemme aika erilaisia.
Meillä myös anoppi on todella kiinnostunut lähipiirinsä asioista. Ehkä vähän liikaakin, kun tuntuu, että istuisi kuulustelupenkkiin kun mennään siellä käymään. Entistä kiusallisempaa siitä tekee se, että hän ei kerro mitään itsestään. Haluaa tietää muiden elämästä kaiken. Yhteiskuntaluokka ei ole minulle mikään tärkeä asia. Miehen perhe on duunareita ja meidän perhe on korkeakoulutettuja, mutta sitä ei aina arvaisi kun kuuntelee keskinäistä typerää mölyämistämme. :D Toki keskusteluun kuuluu vähän enemmän päivän polttavia aiheita kuin anoppilassa. Henkilökohtaiset kuulumiset vaihdamme nopeasti, jos siltä tuntuu. Emme viitsi alkaa porukalla ruotimaan itse kunkin ongelmia tai harmituksen aiheita. Toki onnittelemme, jos jollain on hyviä uutisia ja saatamme saada aikaiseksi yksittäisen pidemmän keskustelun vaikka jonkun uudesta työpaikasta ja sen kummallisesta työkulttuurista. Terapiasessiot on nou-nou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätti miehen vanhempien selkeä kylmäkiskoisuus ja ylimielinen asenne minua kohtaan heti ensitapaamisella. Minua ei tervehditty ja oltiin järkyttyneen näköisiä. Myöhemmin kun kerrottiin perheenlisäyksen tulemisesta, ei onniteltu. Möllötettiin vain ja tuijotettiin. Jäätävää. Nämä jääneet mieleen, mutta tottakai muutenkin annettiin ymmärtää, että minun olisi syytä olla hiljaa. Oma sukuni otti miehen lämpimästi vastaan ja hänelle annettiin suunvuoro siinä, missä muillekin. Miehen isän suku on keskenään tukevasti riidoissa, enkä ihmettele. Hyvin hankalaa ja erikoista sakkia.
Ikävä kuulla :(
Miten samantyyppiset vanhemmat miehellä on, se yllätti. Yksi persoonallisuushäiriöinen ja yksi sellainen tossukka, joka pers.häiriöiselle kelpaa. Selitti kyllä paljon, ja on ihan kiva kun miehelle puhuessa ei tarvitse selittää, että "niin joo tää on ihan normaalia kun toinen vanhemmista on narsisti ja toinen mahdollistaja", se vaan tajuaa. En tiedä, lasketaanko ihan terapiaksi, mutta vertaistueksi nyt ainakin.
Ehkä se miten käteviä ne on kaikki. Monikin mieheni suvusta osaa korjata mitä vaan, yksi on loistava puutarhuri (sillä kasvaa myös kaupalliset kasvit), yksi ei ole tehnyt elämässään töitä yli kahta viikkoa (nyt ikää ehkä 70 vuotta), yksi tekee koko ajan jotain käsityötä, yksi sisustaa ja flippaa taloja tasasen tappavaan tahtiin, jne. Lisäksi koko sakki hirveän rehtiä, pelotonta ja mukavaa sakkia. Juu, oma perheeni ja sukuni on enempi vätyksiä, opettajia ja muita mitään osaamattomia virkamiehiä.
Anoppi jota kaikki kumartelee tyhmyydestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että koulutusta ei arvosteta, sille vähän naureskellaan. Ja arvostetaan vain duunaritöitä, ne ovat niitä "oikeita" töitä.
Ja se, että mikään ei saisi maksaa mitään. Jos tarvitaan jotakin, se kyhätään itse, ruinataan kaverilta tai naapurilta jne. Ei tule edes mieleen, että jos joku nuorempi ja vähävaraisempi käyttää aikaansa ja rahaansa, vaikka nyt kuskaamiseen autolla jonnekin, että annettaisiin esim. bensarahaa. Aina yritetään saada kaikki ilmaiseksi. Koko suku änkeytyy mieluummin jonkun riesaksi yöpymään niin, että majoittaja joutuu etsimään ja ehkä ostamaankin joitakin patjoja jne. ja majoittamaan koko joukon jonnekin olohuoneen lattialle. Muuta yöpymispaikkaa ei voi edes etsiä, sillä se maksaa, siitäkin huolimatta, että rahasta ei olisi todellakaan pulaa.
Jos mikään ei yllättänyt, ei silloin ole mitään lisättävää ketjuun, eikä silloin ole syytä kommentoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että koulutusta ei arvosteta, sille vähän naureskellaan. Ja arvostetaan vain duunaritöitä, ne ovat niitä "oikeita" töitä.
Ja se, että mikään ei saisi maksaa mitään. Jos tarvitaan jotakin, se kyhätään itse, ruinataan kaverilta tai naapurilta jne. Ei tule edes mieleen, että jos joku nuorempi ja vähävaraisempi käyttää aikaansa ja rahaansa, vaikka nyt kuskaamiseen autolla jonnekin, että annettaisiin esim. bensarahaa. Aina yritetään saada kaikki ilmaiseksi. Koko suku änkeytyy mieluummin jonkun riesaksi yöpymään niin, että majoittaja joutuu etsimään ja ehkä ostamaankin joitakin patjoja jne. ja majoittamaan koko joukon jonnekin olohuoneen lattialle. Muuta yöpymispaikkaa ei voi edes etsiä, sillä se maksaa, siitäkin huolimatta, että rahasta ei olisi todellakaan pulaa.
Nuo on just sellaisia ihmisiä, joille on laitettava (ehkä jopa tylysti) rajat.
Tuo ihmistyyppi pyrkii hyötymään niin kauan toisista ihmisistä, kuin hänelle se mahdollistetaan.
Entinen työkaveri kutsui miehensä kanssa kaveripariskunnan illanviettoon. Seuraavana päivänä kaveripariskunnan toinen osapuoli soitti ja pyysi tuomaan heidän tyhjät tölkkinsä! Uskomattominta tässä tarinassa on se, että heidän pyyntöönsä suostuttiin. Niinpä työkaveri miehensä kanssa kiltisti keräsi tyhjät tölkit ja lähtivät autollaan kuskaamaan niitä.
Ei ehkä liity tähän, mutta tuli mieleen kuinka exän äiti yritti vielä eron jälkeen mua tekemään hänen pihatöitään. Kieltäydyin. Opin laittamaan rajat liian myöhään. Eli vasta eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla kasvaneena yllätyn usein helsinkiläisten yleissivistyksen tasosta. En tarkoita nyt sitä, että maito tulee oikeasti lehmästä jne. Tarkoitan, että sellainen normaali koulusivistys puuttuu. Välillä ihmettelen, että miten tuntemani ihmiset on voineet edes kirjoittaa ylioppilaaksi kun eivät yksinkertaisesti tiedä mitään.
Vähän sama, minustakin pk-seudulla on ehkä vähän yllättäen ihan selkeästi heikompi yleissivistystaso kuin maalla.
Olen saanut rautalangasta vääntää monelle Helsingin kaverille mitä on varainsiirtovero tai miten tehdään verovähennykset. Ihmiset on jotenkin kokemattomia ja avuttomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että ihan kerrottiin, että suvussa ei katsota hyvällä suvun ulkopuolisia varsinkin suvun naiset eivät katso hyvällä suvun ulkopuolisia naispuolisia ihmisiä, jotka siis tulevat sukuun.
Avioiduitko Habsburgin sukuun?
Se miten paljon ovat tekemisissä keskenään. Tuntuu että suku on heille tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kuinka appiukko pomotti ja moitti anoppia ja kaikkien piti vaan olla, että hyshys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätti miehen vanhempien selkeä kylmäkiskoisuus ja ylimielinen asenne minua kohtaan heti ensitapaamisella. Minua ei tervehditty ja oltiin järkyttyneen näköisiä. Myöhemmin kun kerrottiin perheenlisäyksen tulemisesta, ei onniteltu. Möllötettiin vain ja tuijotettiin. Jäätävää. Nämä jääneet mieleen, mutta tottakai muutenkin annettiin ymmärtää, että minun olisi syytä olla hiljaa. Oma sukuni otti miehen lämpimästi vastaan ja hänelle annettiin suunvuoro siinä, missä muillekin. Miehen isän suku on keskenään tukevasti riidoissa, enkä ihmettele. Hyvin hankalaa ja erikoista sakkia.
Nait omaa tasoasi huomattavasti ylemmäs?
Mieheni isä oli sovinisti ja täysi despootti.
Ulospäin olivat ns hyvä perhe, jonka kilpahiihtoa harrastavaan poikaan tutustuin.
Muutamien vuosien tuttavuuden jälkeen selvisi paljonkin häiritsevää toimintaa.
Kotona tuo isä makasi sohvalla ja taputti käsiään, niin vaimo juoksi luokse ja kysyi, että mitä mies haluaa. Luulin tuota aluksi vitsiksi, mutta tottahan tuo oli. Pyysi esim mehua.
Sama mies kilautti kahvipöydässä lusikalla kauppiaan puhumatta mitään ja vaimo kiiruhti täyttämään kuppia.
Pahin oli kuitenkin, kun mieheni harrasti metsästystä ja säilytti niihin tarvittavia vermeitä lapsuuden kodissaan. Siinä pihalla niitä järjesteli ja huusi ovenraosta äidilleen, että tuotko muovipussiin. Pihan poikki kävelevä isänsä katsoi poikaansa ja totesi, että minä olen oman aikkani kouluttanut. Kouluta sinä omasi.
Tätäkin luulin vitsiksi ja naurahdin hyväntuulisesti, kunnes tajusin, että kukaan muu ei nauranut.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni isä oli sovinisti ja täysi despootti.
Ulospäin olivat ns hyvä perhe, jonka kilpahiihtoa harrastavaan poikaan tutustuin.
Muutamien vuosien tuttavuuden jälkeen selvisi paljonkin häiritsevää toimintaa.
Kotona tuo isä makasi sohvalla ja taputti käsiään, niin vaimo juoksi luokse ja kysyi, että mitä mies haluaa. Luulin tuota aluksi vitsiksi, mutta tottahan tuo oli. Pyysi esim mehua.
Sama mies kilautti kahvipöydässä lusikalla kauppiaan puhumatta mitään ja vaimo kiiruhti täyttämään kuppia.
Pahin oli kuitenkin, kun mieheni harrasti metsästystä ja säilytti niihin tarvittavia vermeitä lapsuuden kodissaan. Siinä pihalla niitä järjesteli ja huusi ovenraosta äidilleen, että tuotko muovipussiin. Pihan poikki kävelevä isänsä katsoi poikaansa ja totesi, että minä olen oman aikkani kouluttanut. Kouluta sinä omasi.
Tätäkin luulin vitsiksi ja naurahdin hyväntuulisesti, kunnes tajusin, että kukaan muu ei nauranut.
lusikalla kuppiaan puhumatta*
Vierailija kirjoitti:
Mieheni isä oli sovinisti ja täysi despootti.
Ulospäin olivat ns hyvä perhe, jonka kilpahiihtoa harrastavaan poikaan tutustuin.
Muutamien vuosien tuttavuuden jälkeen selvisi paljonkin häiritsevää toimintaa.
Kotona tuo isä makasi sohvalla ja taputti käsiään, niin vaimo juoksi luokse ja kysyi, että mitä mies haluaa. Luulin tuota aluksi vitsiksi, mutta tottahan tuo oli. Pyysi esim mehua.
Sama mies kilautti kahvipöydässä lusikalla kauppiaan puhumatta mitään ja vaimo kiiruhti täyttämään kuppia.
Pahin oli kuitenkin, kun mieheni harrasti metsästystä ja säilytti niihin tarvittavia vermeitä lapsuuden kodissaan. Siinä pihalla niitä järjesteli ja huusi ovenraosta äidilleen, että tuotko muovipussiin. Pihan poikki kävelevä isänsä katsoi poikaansa ja totesi, että minä olen oman aikkani kouluttanut. Kouluta sinä omasi.
Tätäkin luulin vitsiksi ja naurahdin hyväntuulisesti, kunnes tajusin, että kukaan muu ei nauranut.
oman akkani kouluttanut*
Vierailija kirjoitti:
Mieheni isä oli sovinisti ja täysi despootti.
Ulospäin olivat ns hyvä perhe, jonka kilpahiihtoa harrastavaan poikaan tutustuin.
Muutamien vuosien tuttavuuden jälkeen selvisi paljonkin häiritsevää toimintaa.
Kotona tuo isä makasi sohvalla ja taputti käsiään, niin vaimo juoksi luokse ja kysyi, että mitä mies haluaa. Luulin tuota aluksi vitsiksi, mutta tottahan tuo oli. Pyysi esim mehua.
Sama mies kilautti kahvipöydässä lusikalla kauppiaan puhumatta mitään ja vaimo kiiruhti täyttämään kuppia.
Pahin oli kuitenkin, kun mieheni harrasti metsästystä ja säilytti niihin tarvittavia vermeitä lapsuuden kodissaan. Siinä pihalla niitä järjesteli ja huusi ovenraosta äidilleen, että tuotko muovipussiin. Pihan poikki kävelevä isänsä katsoi poikaansa ja totesi, että minä olen oman aikkani kouluttanut. Kouluta sinä omasi.
Tätäkin luulin vitsiksi ja naurahdin hyväntuulisesti, kunnes tajusin, että kukaan muu ei nauranut.
Seuraava mihin törmäsin, oli se, että tuo isä antoi luvan mieheni pikkusisarukselle mennä saunaan äidin sitä kysyttyä, mutta sillä ehdolla ettei pese hiuksiaan.
Tämä oli jopa aivopestyn mieheni mielestä niin noloa, että punastui, vaikka muuten ei ollutkaan halukas näkemään mitään väärää isänsä opeissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että akateemiset korkeasti koulutetut ihmiset voivat olla oikeasti tyhmiä. Kirjasivistys ei näemmä tuo sydämen sivistystä.
Olen sitä mieltä, että kirjasivistys keskimääräisesti kohottaa myös sydämensivistystä. Poikkeuksiakin toki löytyy.
Jos oikein rikastut, niin se tutkitusti vähentää empatiaa ainakin vähempiosaisia kohtaan.
On sivistymätöntä kommentoida, että joku/jotkut on tyhmiä. Mitä tarkoitat tyhmyydellä? Oikeasti vain jotkut harvat vajavaisella henkisellä suorituskyvyllä olevat ihmiset ovat tyhmiä. Siis kaikessa tyhmiä: eivät osaa esim lukea, eivät osaa pitää huolta itsestään jne. Muiden ihmisten kohdalla homma on siten, että jokainen on tyhmä jossakin, mutta myös etevä jossakin ja suurimmassa osassa asioita keskivertoja.
Akateemiset ihmiset ovat keskimääräisesti älykkäämpiä kuin ei älykkäät. Lisäksi he ovat keskimääräistä ahkerampia ja sitkeämpiä. Esimerkiksi lääkäriksi pääsee lukemaan ne joilla on hyvät älynlahjat ja jaksavat lukea ulkoa monia vaikeita kirjoja. Muutkin akateemiset ammatit vaativat näitä ominaisuuksia. Harva äo 90 tai alle omaava henkilö kykenee lukemaan itsensä akateemiseksi.
Akateemiset ihmiset ovat keskimääräisesti älykkäämpiä kuin ei älykkäät. 😂😂😂
Hienoa, että olet löytänyt oman mukavuusalueesi ja nykyisen kumppanisi perhe tuntuu sopivan siihen kanssa. Omia mieltymyksiään ja fiiliksiään ei pidä hävetä koskaan. :)
Oma tilanteeni taas on se, että anopin kanssa on vaikea keksiä yhteistä puhuttavaa - minä haluaisin nimenomaan keskustelua isommista aiheista ja vaikka politiikasta, mutta anoppi ihan aidosti on kiinnostunut pelkästään lähipiirinsä ihmisten edesottamuksista. Ihan mukava tyyppi hän silti on, me ihmiset nyt vain olemme aika erilaisia.